KUULEMINEN VESIENHOIDON TYÖOHJELMASTA, AIKATAULUSTA JA KESKEISISTÄ KYSYMYKSISTÄ 15.6.-17.12.2012. Yhteenveto kuulemispalautteesta

KUULEMINEN VESIENHOIDON TYÖOHJELMASTA, AIKATAULUSTA JA KESKEISISTÄ KYSYMYKSISTÄ 15.6.-17.12.2012 Yhteenveto kuulemispalautteesta VUOKSEN VESIENHOITOALUE 1

Sisältö 1. Yleistä kuulemisesta... 3 2. Palauteyhteenveto kuulemisasiakirjasta... 5 2.1. Suunnittelun toteutus ja aikataulu sekä vaikuttamismahdollisuudet... 5 2.2. Tiedotus ja osallistaminen... 6 2.3. Ympäristöselostuksen laatiminen... 6 2.4. Vesienhoitotoimenpiteiden vaikutukset ja kustannustehokkuus... 7 2.5. Rahoitus- ja yhteistyömahdollisuudet sekä vesienhoidon toimeenpanon turvaaminen... 8 2.6. Keinot joilla vesien tilaa voidaan parantaa... 9 2.7. Vesienhoidon keskeiset kysymykset... 10 2.7.1. Palautteen ehdotukset keskeisiksi kysymyksiksi... 10 2.8. Vesimuodostumien rajaukset, kuormitus, vaikutusten arviointi ja luokittelu... 12 2.9. Vesistöjen seuranta ja velvoitetarkkailut... 12 2.10. Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet... 13 3. Sektori- ja toimijakohtainen palaute... 14 3.1. Yhdyskunnat... 14 3.2. Haja- ja loma-asutus... 14 3.3. Turvetuotanto... 15 3.4. Kaivannaisteollisuus... 15 3.5. Kalankasvatus... 16 3.6. Pohjavedet... 16 3.7. Onnettomuusriskit ja häiriötilanteet... 17 3.8. Maatalous... 17 3.9. Metsätalous... 18 3.10. Sisäinen ravinnekuormitus... 19 2

3.11. Maankäytön suunnittelu ja vesienhoito... 19 3.12. Ilmastonmuutos... 19 4. Palautteen huomioiminen... 20 1. Yleistä kuulemisesta Kuuleminen vesienhoidon työohjelmasta ja keskeisistä kysymyksistä järjestettiin 15.6. 17.12.2012. Kukin vesienhoitoalueen neljästä ELY-keskuksesta pyysi lausunnot oman toimialueensa keskeisiltä vesienhoitoon liittyviltä tahoilta. Lisäksi Etelä-Savon ELY-keskus pyysi lausunnot valtakunnallisilta toimijoilta. Palautetta pystyi antamaan myös Internetissä vastaamalla vesienhoitoalueen webropol-kyselyyn. Ehdotetut vesienhoidon keskeiset kysymykset Vuoksen vesienhoitoalueella olivat seuraavat: Erinomaisessa ja hyvässä tilassa olevien vesistöjen tilan turvaaminen Hajakuormituksen vähentäminen Pistekuormittajien aiheuttamien päästöjen hallinta Vesielinympäristöjen parantaminen Pohjavesien turvaaminen Ilmastonmuutoksen vesistövaikutuksiin varautuminen Vesienhoidon toimeenpanon turvaaminen Mielipidettä kysyttiin kolmesta asiakokonaisuudesta: Työohjelma, suunnittelun aikataulu sekä osallistumismenettelyt Ympäristöselostuksen laatiminen ja sisältö Vesienhoitoalueiden vesienhoitoon liittyvät keskeiset kysymykset 3

Palautetta toivottiin esimerkiksi seuraavista aihekokonaisuuksista: suunnittelun toteutuksesta ja aikataulusta sekä vaikuttamismahdollisuuksista; ympäristöselostuksen laatimiseen ja sisältöön liittyvistä asioista; vesien tilaan liittyvistä keskeisistä ongelmista ja kehittämistarpeista; keinoista ja toimista, joilla vesien tilaa voidaan parantaa sekä rahoitus- ja yhteistyömahdollisuuksista Palautteen määrä ELY-keskuksittain Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus Lausunnot Muu palaute Pohjois-Savon ELY-keskus 29 8 Pohjois-Karjalan ELY-keskus 21 4 Etelä-Savon ELY-keskus 32 13 Kaakkois-Suomen ELY-keskus 23 1 Internet-kysely 23 Yhteensä 105 49 Seuraavassa esitettävään yhteenvetoon on koottu asiakohdittain vesienhoitoaluetta koskevat keskeiset palautteet. Yhteenvedon lopussa kerrotaan, miten palautteen jatkokäsittelystä ja huomioimisesta jatkosuunnittelussa. 4

2. Palauteyhteenveto kuulemisasiakirjasta 2.1. Suunnittelun toteutus ja aikataulu sekä vaikuttamismahdollisuudet Palautteessa katsottiin tärkeäksi yhteistyö eri hallinnonalojen sekä kentän toimijoiden kanssa, osallisten motiivien tunnistaminen ja yhdistäminen tavoitteiden saavuttamiseksi. Eri toimialat ovat valmiita sitoutumaan vesien hyvän tilan saavuttamiseen kunhan taustan politiikkasitoumukset toteutuvat. Toisaalta katsottiin tärkeäksi vakaan toimintaympäristön turvaaminen ja ettei mm. yrityksille tule suunnata liikaa velvoitteita ja mm. lupakäytäntöjä ja eri toimintojen muuta kehittämistä ei tulisi hankaloittaa liikaa. Kuntien osalta niiden palautteen huomioiminen katsottiin tärkeäksi. Vesienhoidon asiakokonaisuus katsottiin vähemmän asiaan perehtyneiden tahojen osalta laajaksi ja katsottiin että asiaa pitäisi jalostaa helpommin ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Toimenpidesuunnittelun prosessin kuvausta pidettiin liian yleisluonteisena ja työohjelman muotoilu katsottiin lainsäädännön asettamiin vaatimuksin nähden löysäksi. Katsottiin vaaraksi seurantavelvollisuuksien liika painotus eikä todellisiin ongelmiin ja painotuksiin kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Esitettiin suunnitelmiin herkkyystarkasteluja joissa kiinnitetään huomiota mm. EU: ja valtion talouskysymyksiin, toimialakohtaisiin ennusteisiin sekä mm. missä määrin toimenpiteiden toteutusta ja toimivuutta tuetaan. Prosessista saatiin osin ristiriitaista palautetta. Suunnitteluprosessia ja lausuntomenettelyjä ym. pidettiin raskaana ja prosessia pidettiin myös pitkälti ELY- keskusten vetämänä ja vaikutusmahdollisuudet suhteellisen vähäisiksi. Toisaalta todettiin suunnitteluprosessi selkeäksi ja osallistumismenettelyt kattaviksi ja yhteistyö- ja vaikutusmahdollisuudet hyviksi. Vesienhoidon suunnittelu on nostanut hyvin esiin vesien tila-asiaa ja samoin laaja-alainen yhteistyö on tunnistettu tärkeäksi. Vesienhoidon suunnittelun työohjelmasta, aikataulusta ja keskeisistä kysymyksistä todettiin mm. että keskeiset kysymykset ovat hyviä pitkälti perusteltuja. Yhteistyöhön perustuvaa toimintatapaa tuotiin esille jo valmisteluvaiheeseen. Aikataulusta saatiin osin ristiriitaista palautetta. Aikataulua ja työohjelmaa pidettiin toisaalta realistisina ja hyvin laadittuina ensimmäisen kauden kokemusten perusteella mutta palaute painottui kuitenkin kriittiselle puolelle ja toteutusaikataulu todettiin haastavaksi ja ilman nykyistä suurempaa taloudellista panostusta tavoitteita ei saavuteta eikä jo tehtyjen vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutus ole vielä ehtinyt kunnolla näkymään vesien tilassa. Aikataulujen tulkittiin olevan tiukkoja mm. käytettävissä oleviin resursseihin ja myös mm. paikallisten toimijoiden toimintamahdollisuuksiin nähden. Katsottiin toisaalta että vesienhoitoprosessi tarjoaa toimivia vaikutusmahdollisuuksia. Toisaalta katsottiin että vesienhoidon toimintatapoja tulisi kehittää vuorovaikutteisempaan suuntaan. Suunnitteluprosessin avoimuus tulee säilyttää. Alueellisten ja paikallisten tarpeiden parempi huomioiminen, paikallinen tieto ja kokemus olisi huomioitava paremmin 5

jotta yhteistyö olisi hyvää. Myös viranomaisten sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin sekä tavoitteiden tukeminen katsottiin tärkeäksi. On tärkeää saada eri toimijat saadaan sitoutumaan suunnitelman tavoitteisiin ja sen toteuttamiseen ja myös kansalaisten aktivointi osallistumaan ja toimimaan tarvitsee panostusta. 2.2. Tiedotus ja osallistaminen Palautteessa todettiin osallistamismenettely avoimeksi ja riittäväksi. Toisaalta katsottiin tarpeelliseksi lisätä ja suunnata tiedotusta mm. tavoitteiden kannalta merkittävimpien toimijoiden osalta. Katsottiin, että osallistumiskäytäntöjen kehittämistä tulee jatkaa toisella suunnittelukierroksella koska mm. tehtyjen selvitysten pohjalta kansalaispalaute antoi viitteitä epäluottamuksesta koko vaikuttamista/vaikuttavuutta kohtaan. Toiminnasta toivottiin paikallistasolla enemmän näkyvyyttä ja tietoa mm. paikallislehdissä ja hyväksi väyläksi esitettiin myös aihepiiriin liittyvät harrastelehdet. Kokonaisuutena haluttiin enemmän alueellista tiedotusta asiasta ja samoin kaivattiin tiivistetympää tietoa vesienhoidosta.. Asianosaisten kuulemiseen paikallistasolla toivottiin enemmän panostusta ja vaikutusmahdollisuuksia pidettiin paikallistasolla osin vähäisinä tai epäselvinä. Kuulemisen lisäksi tulisi jalkautua kuntiin vesienhoitotyön tunnetuksi tekemiseksi käytännönläheisesti ja esitettiin mm. kuulemisen alkuun kuntakierroksia ja suunnitelmien selvitys- ja kuulemistilaisuuksia. ELY- keskuksille esitettiin myös perustettavaksi esimerkiksi helppokäyttöisiä sähköisiä palautekanavia kansalaisille. 2.3. Ympäristöselostuksen laatiminen Ympäristöarviointi ja - selostus on suunniteltu tehtävän kattavasti ja monipuolisesti. Sisällön katsottiin olevan riittävä ja suunnitelman mittasuhteisiin nähden niin kattava kuin se olemassa olevilla resursseilla on mahdollista toteuttaa. Toisaalta sisältö katsottiin laajaalaiseksi ja monisyiseksi/ kaikkea kuvattua ei mahdollisesti kerkeä kokoamaan aikataulussa. Todettiin myös, että ympäristöselostuksessa tai muussa sopivassa yhteydessä tulee kuvata paremmin, miten luotettavaa vesien tilatieto on. Pohjois-Karjalassa ja Etelä- Savossa toimivien maakunnallisten SOVA-ryhmien osallistuminen vesienhoitosuunnitelmien vaikutusten arviointiin pidettiin toivottavana. Arvioitiin ettei arviointi ei ota riittävästi huomioon toimenpiteiden vaikutusta elinkeinoelämään ja ihmisiin/hyvinvointiin. Katsotaan että ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee ottaa selkeästi kantaa siihen, mitä vaikutuksia vesienhoidon toteuttamisella on vesistöalueen toimijoihin esim. maa- ja metsätalouteen sekä turvetuotantoon. Esitetään myös yksityiskohtaisempaa vaikutusten arviointia ammatillisten intressien, kuten matkailu ja kalastus 6

sekä vapaa-ajan intressien mukaan samoin kuin vesienhoitotoimien ekologisiin, kalataloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin sekä näiden yhteisvaikutuksiin 2.4. Vesienhoitotoimenpiteiden vaikutukset ja kustannustehokkuus Merkittävä osa lausunnoista toi esiin vesienhoitotoimenpiteiden vaikutukset sekä kustannustehokkuuden ja myös näiden arvioinnin parantamisen edelliseen suunnittelukauteen nähden. Eri sektoreiden toimenpiteiden ja vaihtoehtojen välinen kustannustehokkuus nousi myös esiin sekä kustannusten kohdentuminen eri toimialoille. Kustannustehokkaita toimenpiteitä haettiin erityisesti hajakuormituksen alentamisen osalta. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden toteuttamiseen olisi jatkossa kohdennettava entistä enemmän resursseja sekä kehittämistoimenpiteitä. Kustannustehokkailla toimenpiteillä mahdollistetaan vesien hoitoa ja kunnostusta myös niukkenevilla resursseilla. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä pidetään kustannustehokkaimpina. Hyvänä pidettiin mm. kustannustehokkuuden kannalta toimenpiteiden ja vaikutusten yhteyden mallintamista, mahdollisesti paikkatietojärjestelmiä hyödyntäen. Merenhoidon osalta katsottiin toisaalta, että on huolehdittava, että merialueen tarkastelut eivät ohjaa sisävesien vesienhoitotoimenpiteitä perusteettomasti. Kustannustehokkuutta vaadittiin myös puhdistamoiden jätevesistä määritettäviin haitallisten aineiden tutkimuksiin. Ekosysteemilähestymistavan mukaan tulisi veden hinnoittelussa ottaa huomioon toiminnan välittömien kustannusten lisäksi myös välilliset kustannukset, jotka voivat ilmetä ympäristön pilaantumisena ja luonnonvarojen vähenemisenä. Tulkittiin, että tukipolitiikassa on tällä hetkellä keskeistä ympäristölle haitallisten tukien tunnistaminen. Yhdyttiin Jyrki Kataisen hallitusohjelman lausumaan, jonka mukaan ympäristölle haitalliset tuet kartoitetaan ja tuet suunnataan uudelleen. Toisaalta tuotiin esiin huoli vesienhoidossa julkisuudessa vaadittavista usein radikaaleista toimenpiteistä, joiden tehoa ja vaikutuksia sekä hyöty- ja kustannusvaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty. Elinkeinoelämälle on tärkeää vakaa toimintaympäristö ja pitkän aikajänteen ennakoitavuus. Siksi toimenpiteiden osalta tulee pitäytyä nykyisen lainsäädännön mukaisissa toimenpiteissä, eikä hoitosuunnitelmiin tule kirjata direktiivit ylittäviä vaatimuksia; Kansallisesti yhteistyössä voidaan suunnitella ja toteuttaa myös direktiivin vaatimukset ylittäviä toimenpiteitä, kuten tähänkin asti on tehty. Vesienhoidon toimenpiteiden taloudellisten vaikutusten arviointi maanomistajille tulee myös tehdä aiempaa huolellisemmin. Yleisesti vesiensuojelun tasoa ei pidä kiristää liikaa energiantuotannon, samoin kuin ravinnontuotannon, toimintaedellytyksiä vaarantaen. Todettiin myös, ettei vesiensuojelu saa johtaa esim. siihen, että kansallisia energiavaroja ei pystytä hyödyntämään strategioiden mukaisesti vaan joudutaan turvautumaan ulkomaisiin polttoaineisiin tai että uusien toimintojen lupien saanti BAT-tekniikasta huolimatta estyisi. 7

2.5. Rahoitus- ja yhteistyömahdollisuudet sekä vesienhoidon toimeenpanon turvaaminen Useissa lausunnoissa korostettiin yhteistyötä vesiensuojelussa. On tärkeää saada eri toimijat sitoutumaan suunnitelman tavoitteisiin ja sen toteuttamiseen ja myös kansalaisten aktivointi osallistumaan ja toimimaan tarvitsee panostusta. Todettiin mm. että tehostetulla vesiensuojelulla ja korjaavilla hankkeilla tulisi olla selkeä rahoituskanava ja esitettiin budjettimomenttia vesien kunnostushankkeiden rahoitukseen ELY-keskuksille. Rahoittajiksi esitettiin mm. vesien käyttäjiä. Rahoituskanavana tuotiin esille myös maakuntaohjelma sekä sen toteuttamisohjelma ja maaseutuohjelma sekä yritystoiminnan kautta saatava tuki. Kommenteissa kiinnitettiin huomiota myös mm. metsätalouden KEMERA - rahoituksen tasoon ja käyttömahdollisuuksiin metsätalouden vesiensuojelun osalta. Todettiin myös, että yhteiskunnan tahtotila ja käytännön toiminta eivät kohtaa, koska sekä taloudelliset että henkilöresurssit vähenevät koko ajan. Esitettiin myös yhteistyön lisäämistä vesi- ja luonnonsuojelusektorin yli menevissä kysymyksissä, kuten suojelualueisiin liittyvässä vesienhoidossa mm. tavoitteena voimavarojen kustannustehokkaampi käyttö. Kehitettäväksi yhteistyömalliksi ehdotettiin yhteishankkeiden yhteyteen täsmäkoulutusta, jonka kautta voitaisiin edistää kunnostushankkeita. Yhteistyöryhmien toimintatapojen kehittämiseen kiinnitettiin myös huomiota. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden toteuttamiseen olisi kohdennettava entistä enemmän resursseja sekä kehittämistoimenpiteitä. Katsottiin että vesipuitedirektiivin mukainen, laajaalainen ja kaikki toimialat kattava vesienhoidon suunnittelu edellyttää myös keskeisten taloudellisten näkökohtien selvittämistä sekä taloudellisen ohjauksen keinovalikoiman tarkastelua ja niiden käyttöä. Todettiin, että tutkimusten mukaan paikallisessa vesiensuojelussa ja kunnostustoiminnassa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvalla hankerahoituksella on vahva toimintaa ohjaava rooli. Laajamittaisiin tuloksiin pääseminen edellyttää myös laajaa ja joustavaa rahoituspohjaa vesienhoidon kannalta oleellisten toimien toteuttamiseen. Rahoituksen tulee olla riittävän helposti haettavissa ja käytettävissä paikallisille toimijoille, jotta töihin ryhdytään laajassa mitassa. Todettiin myös, että keskeistä vesienhoidon käytännön toiminnan toteutumisessa on maa- ja vesialueiden omistajien, paikallisten yhdistysten sekä yritysten osallistuminen. Resurssien osalta todettiin myös, että nykyinen kehitys, jossa alueellisten ympäristökeskusten resurssit ovat vuosi vuodelta heikentyneet, ei tue vesistöjen tilan parantamista. Kuntien osalta on todettu että resurssit eivät tule riittämään vesien tilan parantamiseen tarvittaviin toimiin. Vesienhoidon toimeenpanon turvaaminen todettiin keskeiseksi haasteeksi tulevalla vesienhoitokaudella. Vesistöjen kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden toteuttamiseen olisi kohdennettava enemmän resursseja ja myös kehittämiseen on panostettava. Valtion osallistumista ja rahoitusta vesistökunnostushankkeisiin ei tulisi supistaa ja myös ELY-keskusten 8

rooli vesienhoidon rahoittajana sekä erityisesti asiantuntijana ja hankkeiden alkuun saattamisessa tulisi säilyttää. Kunnostusten painopistettä tulisi siirtää yksittäisistä kunnostuskohteista laajempien vesistökokonaisuuksien kunnostamiseen. Toisaalta toimenpiteitä tulisi tehdä enemmän kuormituksen alkulähteillä, esim. ojaverkostoissa ja pyrkiä kuormituksen ohella myös valuma-alueiden pidätyskyvyn parantamiseen. Vesistökunnostuksissa sisäisen kuormituksen merkitys tulee selvittää ja suunnata toimenpiteitä tarvittaessa myös sisäisiin prosesseihin. Palautteessa muistutettiin myös vesien tilaa koskevien tietojen ja seurannan tarpeesta. Vesielinympäristöjen parantamisen ja alkuperäisten kalakantojen osalta todettiin, että rakennettujen ja padottujen vesien osalta tarvitaan priorisointia jotta uhanalaisimmille vaelluskaloille saataisiin nopeasti luontaiseen lisääntymiseen sopivia elinympäristöjä 2.6. Keinot joilla vesien tilaa voidaan parantaa Päästöjen kontrollointi niiden syntylähteellä on yleensä kustannustehokkain tapa hallita kuormitusta. Tällöin myös päästön ehkäisyn kustannukset kohdentuvat pilaajalle. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat kustannustehokkaimpia ja niitä pitäisi painottaa. Todettiin tärkeäksi, että käytössä on oikeaa ja tutkittua tietoa, jotta osataan vaikuttaa siihen missä/mitkä vesistöt vaativat ensisijaisesti toimenpiteitä toisella suunnittelukaudella. Toteutuksen osalta todettiin mm., että taloudellisilla ohjauskeinoilla ohjaaminen parempiin käytäntöihin voisi olla toimiva toimintamalli. Vesienhoidon toimenpiteitä kannattaa hankkeistaa. Tarpeelliseksi katsottiin myös viranomaisyhteistyön sekä kansalaishavaintoverkoston kehittäminen ja yhteistyön kehittäminen paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Valistus ja asenneilmapiiriin vaikuttaminen katsottiin hyväksi keinoksi edistää vesiensuojelua, jotta mm. olemassa olevaa ohjeistusta saadaan tehokkaasti käytäntöön. Yhteistyö ja vastuullisuus ovat keskeisiä asioita, joilla saadaan positiivisia vesiensuojelutuloksia. Tarkennetut tehokkaat toimenpiteet, niiden priorisointi, tavoitteiden selkeys ja myös tarve paikallisesti tehokkaampaan valvontaan sekä ympäristöviranomaisen jämäkkyys tuotiin esiin parannustoimina. Muun muassa maa- ja metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojelumenetelmien toimivuuteen katsottiin olevan tarpeen kiinnittää huomiota. Ympäristötukijärjestelmää pidetään maataloudessa keskeisenä vesiensuojelukeinona. Hajakuormituksen osalta valuma-aluekohtaista suunnittelua painotettiin palautteessa. Vesienhoito tulisi myös kytkeä nykyistä tiiviimmin maankäytön suunnitteluun, kuten maakuntakaavoitukseen. Hankkeiden suunnitteluun ja rahoitukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Hankkeet voivat epäonnistua, koska niitä ei ole suunniteltu kunnolla ja tulokset jäävät lyhytkestoisiksi. Keskeinen ongelma on rahoituksen vähyys. Yhteiskunnan rahoituksen osuus on vähenty- 9

nyt eikä muita toimijoita ole tullut tilalle. Rahoituspohjaa esitetään laajennettavaksi mutta toisaalta laajentamiseen / laajenemiseen ei oikein uskota. Pienvesien, jokien ja purojen osalta tarvittaisiin oma toimenpideohjelma. Näiden kunnostusmahdollisuudet ovat myös suuria hankkeita paremmat. Pienvesiä ennallistamalla voitaisiin parantaa luonnon monimuotoisuuden tilaa ja vaeltavien kalojen lisääntymismahdollisuuksia sekä valuma-alueiden vedenpidätyskykyä virtaamavaihtelujen tasaamiseksi. Ennallistamisohjelma edellyttää sekä valtakunnallista että alueellista priorisointia tärkeimpien ennallistettavien pienvesityyppien ja -alueiden tunnistamiseksi Rakennettujen ja padottujen vesistöjen kunnostuksissa tarvittaisiin myös priorisointia siten, että uhanalaisimmille vaelluskaloille (järvilohi, taimen, virtakutuinen harjus ja planktonsiika) voitaisiin kunnostaa mahdollisimman pian luontaiseen lisääntymiseen sopivia ympäristöjä. Taimenille kelvollisia ympäristöjä on mahdollista kunnostaa myös pienehköihin joki- ja purovesiin, jolloin yksittäisen kohteen kunnostuskustannukset eivät ole suuret Vieraslajien osalta niiden leviämisen riskit sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet esitetään kirjattavaksi vesienhoidon osaksi, samoin kalanviljelyyn liittyvät tarttuvien tautien leviämisriskit sekä niiden ennaltaehkäisy. Palautteen mukaan valuma-alueiden vedenpidätyskyvyn palauttamiseen tulisi paneutua seuraavalla kaudella huomattavasti aiempaa tarmokkaammin. Vesistöjen kunnostustoimenpiteiden suunnittelussa tulisi pyrkiä hyödyntämään ajantasaista tieteellistä tietoa ekologisista vuorovaikutuksista erityyppisissä vesistöissä. Esimerkiksi kalastuksen kautta tapahtuva kalayhteisöjen säätely vaikuttaa suoraan ja välillisesti kasvi- ja eläinplanktonin sekä pohjaeläimistön määrään ja rakenteeseen ja sitä kautta vesistöjen ravinnetaseisiin ja ravinteiden kiertoon. Vaarana on, että yksipuolisesti vedenlaatuindikaattoreihin perustuva hoitotoiminta heikentää esim. arvokkaiden lintuvesien luontoarvoja tai vähentää joidenkin kalavesien tuottavuutta tai voi jopa epäonnistua tavoitteissaan, jos kalaston rehevöitymiskehitykseen vaikuttavaa osuutta ei huomioida. 2.7. Vesienhoidon keskeiset kysymykset 2.7.1. Palautteen ehdotukset keskeisiksi kysymyksiksi Useimmin ELY- keskusten palautteessa esiintyvät asiat Esitetään tulevallakin suunnittelukaudella sisäisen kuormituksen sisällyttämistä keskeisiin kysymyksiin. Erityistilanteet ja onnettomuuksiin varautuminen otetaan osaksi vesienhoidon suunnittelun keskeisiä kysymyksiä. 10

Esitetään, että alueellisten ja paikallisten tarpeiden huomioiminen tulisi nostaa keskeisiin kysymyksiin tai ohjauskeinoihin. Säännöstelykäytäntöjen kehittäminen katsotaan tärkeäksi ja esitetään aiheen säilyttämistä keskeisenä kysymyksenä Vuoksen alueella. Toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi ja kustannustehokkuustarkastelut tulisi sisällyttää vesienhoidon keskeisiksi kysymyksiksi. Esitetään selvemmin tavoitteeksi myös pienempien vesimuodostumien tarkastelua sekä myös pienvesien ennallistamisohjelman valmistelun käynnistämistä ensi tilassa. Esitetään, että keskeisiin kysymyksiin tulee nostaa pinta- ja pohjavesistä kerättävien kuormitustietojen luotettavuuden kehittäminen, kuormituslähteiden tarkempi selvittäminen sekä kuormituksen vesiensuojelumenetelmien kehittäminen. Yksittäisinä esiin tulleet asiat Viimeaikaisten ongelmien ja erityisesti lukuisien vireillä olevien hankkeiden vuoksi kaivosteollisuuden vesistövaikutukset tulisi olla vesienhoidon keskeisenä kysymyksenä Esitetään lisättäväksi keskeiseksi kysymykseksi vesialueiden omistuksen yhdistäminen vesienhoitotoiminnan helpottamiseksi / toimenpiteiden mahdollistamiseksi. Kansalaisten ja toiminnanharjoittajien tietoisuuden ja omatoimisuuden lisääminen tulisi nostaa keskeiseksi kysymykseksi. Esitetään nostettavaksi vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten joukkoon taajamien hulevesien vähentämis- ja käsittelytarve. Maankäytön suunnittelu tulisi ottaa mukaan keskeisiin kysymyksiin Keskeisenä linjauksena vesienhoidon toteuttamisessa tulee olla vesien tilan parantaminen ja ylläpitäminen perustuen alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin. Seurantojen ja tarkkailutulosten lisäämisen sijaan keskeisenä kysymyksenä tulisi olla nykyisten tulosten tehokas hyödyntäminen, vaikutusten arvioinnit sekä niihin perustuvat kustannustehokkaat vesienhoitotoimenpiteet. tulevalla suunnittelukaudella tulisi huolehtia, että vaadituilla tai muutoin mm. vapaaehtoisesti toteutettavilla toimenpiteillä saavutetaan positiivia vaikutuksia kustannustehokkaasti. Tähän tulee suunnata resursseja ja arviointi tulee sisällyttää keskeisiin kysymyksiin tai niiden ohjauskeinoihin. Esitetään keskeiseksi kysymykseksi matkailuhankkeiden turvaaminen koko Vuoksen vesistöalueella ottaen huomioon saimaannorppa. Natura 2000-alueisiin kuuluvien järvien tilan turvaamiseksi tulisi tiukentaa ympäristölainsäädäntöä sekä lupaehtoja Ympäristövalvonnan merkittävä lisääminen tulisi sisällyttää keskeisiin kysymyksiin 11

2.8. Vesimuodostumien rajaukset, kuormitus, vaikutusten arviointi ja luokittelu Vesimuodostumien rajaukset on tulkittu paikoin ongelmallisiksi. Heikossa kunnossa olevia vesistöalueita tulisikin jaotella tarkemman tiedon pohjalta vielä pienempiin alueisiin (esim. lahdet), jolloin entisestään paremmin ja kustannustehokkaammin voidaan kohdentaa oikeita toimenpiteitä oikeille alueille. Kuormituksen arvioinnin tarkentamisesta olisi siirryttävä vaikutusten arviointiin ja kuormitus tulisi suhteuttaa vastaanottavan vesistön ominaisuuksiin. Todettiin myös että alueiden erityistekijät, kuten kaukokulkeutuminen sekä maaperän erityispiirteet on huomioitava vaikutusten arvioinnissa ja luokittelussa. Tietyillä alueilla esiintyvät erityisesti metallien suuret taustapitoisuudet tulisi ottaa paremmin huomioon vesitiedon keräämisessä, jotta voidaan luottaa siihen, ettei haitallisten aineiden seurannasta synny ongelmia pidemmällä aikavälillä. Maatalouden kuormituksen taustaoletuksiin katsotaan liittyvän vääriä olettamuksia, kuten mittausmenetelmät ja kuormituksen rehevöittävyys, jotka tulee oikaista. Ekologisessa luokittelussa yksi tekijä voi vaikuttaa luokitukseen joissakin tapauksissa kohtuuttomasti. Tavoite ottaa kiintoainekuormitus huomioon tulevissa kuormitusarvioissa todettiin hyväksi asiaksi. Sisäisen kuormituksen merkitystä korostettiin useissa lausunnoissa. Pienempien vesimuodostumien tarkastelun laajentaminen on tärkeää ja ne tulisi ottaa selvemmin vesienhoitosuunnitelmiin mukaan mutta mm. biologisen aineiston puutteellisuus on näiden osalta ongelma. Katsottiin myös, että erillisen pienvesien ennallistamisohjelman valmistelu olisi käynnistettävä välittömästi. Tulkittiin todennäköiseksi, että käyttöön otettava ahvenen elohopeanormi ylittyy yleisesti. Siten olisi arvioitava alueellisiin olosuhteisiin perustuen tavoitteet, jotta vesistöjen tila ei heikkene vain uuteen luokitusjärjestelmään perustuen. 2.9. Vesistöjen seuranta ja velvoitetarkkailut Palautteessa todettiin, että pintavesien ekologinen luokittelu perustuu myös toisella suunnitelmakaudella niukahkoon biologiseen aineistoon. Vesien tilan arviointien tulee perustua seurantietoon ja etenkin pienempien vesien biologista seurantaa olisi tehostettava, mutta ei suurempien vesien tarkkailun kustannuksella. Kaikki toimet, jotka tukevat biologisen tarkkailuaineiston kasvattamista ja asiantuntijoiden arviointia tulisi ottaa käyttöön. Kuormitusarvioiden tarkentamisessa tulisi hyödyntää tehokkaammin jo olemassa oleva aineisto. Pienissä vesistöissä perustilan selvitys edellyttää uutta rahoituspohjaa ja resurssien suun- 12

taamista. Seurantamenetelmiä tulisi myös kehittää siten, että ne tunnistaisivat paremmin vesistössä tapahtuvia muutoksia ranta-alueilla. Haitallisten aineiden osalta todettiin, että on tärkeää tunnistaa merkittävimmät aineet ja päästölähteet ja kartoittaa monipuolisesti keinoja päästöjen vähentämiseksi. Toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailua on mahdollista suunnata biologisiin muuttujiin, mikäli ne ovat relevantteja kyseisen kuormituksen vaikutusseurannan kannalta. Toisaalta todettiin, ettei haitallisten aineiden tarkkailu ei saa olla itsetarkoitus, vaan lähtökohtana tulee olla päästöjen syntymien ehkäisy. Toiminnanharjoittajien velvollisuus ei ole rahoittaa yleistä tutkimustoimintaa, velvoitetarkkailuja ei tule laajentaa muihin seurantatarkoituksiin ja tarkkailuvelvoitteiden pitää olla suhteessa toiminnan kuormitukseen. Todettiin myös, että valtion tulee edelleen kantaa päävastuu luokitukseen tarvittavan tiedon tuottamisesta. Raakaveden laatuun vaikuttavien valuma-alueiden toimijoiden seurantavelvoitteiden tulisi kohdistua pilaaja maksaa periaatteen mukaisesti ja siten, että myös uhka vedenhankinnalle on seurannassa huomioitu. Lisäksi pienten vedenottamoiden raakaveden laadun tarkkailua tulisi lisätä. Velvoitetarkkailun piiriin haluttaisiin paremman kuormitustiedon ja haittavaikutusten arvioinnin vuoksi myös hajakuormitus ja hajakuormittajat 2.10. Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet Vuoksen vesistöalueella on näköpiirissä useita erityisesti kaivos- ja turvetuotantoon liittyviä laajennushankkeita, joiden haitallisten vesistövaikutusten ehkäisemiseksi on tehtävä kaikki voitava, jotta voidaan välttyä mm. Talvivaaran kaivoksen tapaisilta haitallisten ja myrkyllisten aineiden päästöiltä. Yhdyskuntien jätevesien haitallisia aineita koskevissa tutkimuksissa ei ole yleisesti havaittu merkittäviä ongelmia. Tiedon pohjalta on mahdollista tunnistaa aineet, joista lisätietoa tarvitaan ja ne joista ei ole riskiä. Lisätiedon hankinta tulee kohdistaa kustannustehokkaasti valikoimalla aineet, joista lisätietoja tarvitaan. Tietotarpeeseen vaikuttaa merkittävästi viemäriverkostoon liittyneiden toimijoiden asumajätevedestä poikkeavien jätevesien laatu. Kalojen elohopeanormin oletetaan ylittyvän yleisesti. Olisi arvioitava alueellisiin olosuhteisiin perustuen tavoitteet, jotta vesistöjen tila ei heikkene vain uuteen luokitusjärjestelmään perustuen. 13

3. Sektori- ja toimijakohtainen palaute 3.1. Yhdyskunnat Vesistöjen tilan parantamiseksi on panostettava jätevesien puhdistustekniikoiden kehittämiseen ja käyttöönottoon, vesistöjen tilan seurantaan ja valvontaan. Jätevedenpuhdistamojen käyttöhäiriöihin ja tulva-aikaisiin ongelmiin, mm. ohijuoksutuksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Myös hulevesien hallinta ja käsittely kaupunki- ja muilla taajamaalueilla katsottiin tulevaisuuden haasteeksi. Palautteessa nousivat esille erilaiset häiriö- ja poikkeustilanteet ja niihin varautuminen sekä päästöjen ennaltaehkäisy. Esille nostettiin mm. tuotantolaitosten häiriötilanteet, puhdistamojen ohijuoksutukset, ylivuodot, huuhtoumariski ja ympäristöonnettomuudet. Vahinkotilanteisiin olisi varauduttava ennakolta keinoina mm. sertifioidut ympäristöjärjestelmät, ympäristöriskianalyysit, poikkeustilanteita koskevat toimintaohjeet, henkilöstön koulutus ja säännölliset harjoitukset. Huomiota tulisi kiinnittää haitallisten aineiden viemäripäästöihin, kartoittaa keinoja päästöjen vähentämiseksi sekä aineiden korvaamiseen vähemmän haitallisilla. Esitettiin myös lääkejäämien selvittämistä suurimpien yhdyskuntien jätevesien purkuvesistöissä. Myös mm. hormonitoimintaa häiritsevien aineiden ja kemikaalien yhteisvaikutukset tulisi nostaa selkeämmin esiin. Hulevesiä olisi käsiteltävä myös pintavesien tilan kannalta. Taajamien hulevesiasiat on ohitettu kokonaan kuulemisasiakirjassa. 3.2. Haja- ja loma-asutus Haja-asutuksen osalta monessa lausunnossa todettiin jätevesiasetuksen toimeenpanon ongelmat ja että mm. haja-asutuksen jätevesineuvontaan on panostettava. Todettiin myös, että yhdyskuntien viemäriverkostojen ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesilaitteiden saneeraus on useimmissa kunnissa vielä alkutekijöissään etenkin vanhemmissa rakennuksissa. Puolueeton kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmien ylläpitoa ja hoitoa koskeva neuvonta edellyttää jatkossakin valtion ja kuntien toimenpiteitä. Esitettiin myös mm. että haja-asutuksen jätevesiasetuksen toimeenpanon valvonta tulisi siirtää alueellisten ELY-keskusten tehtäväksi, koska kuntatasolla ei ole tahtotilaa suunnata resursseja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käyttöön kymmenien tuhansien kiinteistöjen omistajien valvontaan ja kehotteluun asian hoitamiseksi. 14

3.3. Turvetuotanto Useat tahot toivat esiin huolestuneisuutensa turvetuotannon vesistökuormituksesta ja sen hallinnasta. Turvetuotannon riittävän tiukoilla lupaehdoilla tulisi estää ravinteiden ja orgaanisen aineksen pääsy vesistöihin ja ympäristölupa tulisi edellyttää kaikenkokoisilta turvetuotantoalueilta. Tuotantoalueilta lähtevien päästöjen valvontaan tulisi kehittää jatkuvatoimisia mittauslaitteita huomioimaan kuormitusvaihtelut ja erityisesti tulvajaksot ja viranomaisten kentän valvontaa ja ohjausta olisi lisättävä erityisesti kevättulvien ja rankkasateiden aikana ja turvetuotannon valvontaa tulisi kokonaisuudessaankin tehostaa. Maakuntakaavojen ohjausvaikutusta turvetuotannon sijoittumisessa ja lupamenettelyissä tulisi vahvistaa. Uusien turvetuotantoalueiden sijoittumiseen sekä käytöstä poistuvien alueiden jatkokäyttöön ja vesistövaikutuksiin katsottiin tarvetta kiinnittää huomiota. Turvetuotantoalueiden jälkikäytön osalta todettiin, että turpeennoston päätyttyä tuotantoalueen vesistöjen kannalta paras ennallistamiskeino on pikainen metsitys ja tuotantoalueiden muuttamiseen maatalousmaaksi tulisi suhtautua erittäin kriittisesti. Katsottiin myös, että ojittamattomien turvemaiden kuivatus olisi saatava luvanvaraiseksi riippumatta käyttömuodosta. Turpeen käytön kannalta todettiin toisaalta että turveteollisuuden vesistövaikutuksia tulisi tarkastella uusimman vaikutustiedon valossa kun ala käyttää parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ensimmäisellä vesienhoitokaudella turvetuotannolle esitetyt toimenpideohjelman tavoitteet ovat heijastuneet lupamääräyksiin (mm. pintavalutus ym. ympärivuotisesti, happamoitumisriskien huomiointi). Todettiin myös, että turveteollisuus on viime aikoina investoinut vesiensuojeluun ja tämän pitäisi näkyä vaikutusarvionneissa. Samoin todettiin mm. että seuraavalla vesienhoitokaudella kaikilla turvetuotantoalueilla on tavoitteena BATmääritelmän mukaiset vesiensuojelurakenteet ja niistä kertyneet kokemukset ovat vesienhoitoalueen kaikkien toimijoiden käytössä ja sovellettavissa. 3.4. Kaivannaisteollisuus Vuoksen alueella kaivosteollisuuden vesiensuojelu oli lausunnoissa ELY-keskuksen toiminta-alueesta riippuen runsaasti esillä. Kaivoshankkeiden osalta todettiin mm., että kaivannaisteollisuuden laajentumisen ja uusien kaivoshankkeiden mahdolliset vesistövaikutukset on kartoitettava ja arvioitava hyvin mm. ongelmien ja vastakkainasettelujen välttämiseksi hankkeiden toteutusvaiheessa. Todettiin myös, että kaivosteollisuuden vaikutukset ja niiden ehkäisy tulisi ottaa korostetummin mukaan vesienhoitosuunnitelmiin. Myös kaivosteollisuuden päästöjen seurantaan ja valvontaan esitettiin tarvittavan lisäresursseja. Toiminnassa olevien kaivosten ympäristöongelmien (erityisesti Talvivaara) ohella esille nousivat myös jo suljettujen kaivosalueiden ongelmat. Lopetettujen kaivosalueiden kuormi- 15

tuksia on selvitettävä ja haittoja torjuttava. Kaivannaisteollisuuden käyttämien kemikaalien ympäristövaikutuksista ja yhteisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. 3.5. Kalankasvatus Palautteessa pidettiin hyvänä, että Vuoksen vesienhoitoalueella on huomioitu kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje sekä sijainninohjaus. Valtioneuvoston 2009 hyväksymä kansallinen vesiviljelyohjelma ja maa- ja metsätalousministeriön valmistelema vesiviljelystrategia tulee myös huomioida vesienhoidon suunnitelmissa. Todettiin myös, että paikallistalouden ja ruokaturvan kannalta tulee huomioida kalanviljelyn toimintaedellytykset. Todettiin myös, ettei kalanviljelyelinkeinoon tule kohdistaa yleisiä kuormituksen vähentämistavoitteita. 3.6. Pohjavedet Palautteessa todettiin, että pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeissa (POSELY, POKE- LY ja ESAELY) on laadittu kuntakohtaiset suojelusuunnitelmat, joita tulee hyödyntää toimenpiteiden toteuttamiseksi. Suunnitelmien toimeenpanossa kuntien maankäytöllä, rakennusvalvonnalla ja ympäristönsuojelutoimella on tärkeä rooli. Katsottiin myös, että pohjavesien osalta hyvän tilan saavuttaminen ja säilyttäminen vaatii pohjavesialueilla riskienhallintaa, vedenlaadun seurannan tehostamista ja riittävien pohjaveden suojelutoimenpiteiden toteuttamista. Palautteessa esitettiin tutkimushanketta maa- ja metsätalouden vaikutusten arvioimiseksi, tarkkailujen yleistä kehittämistä sekä todettiin tarve maa-ainesoton suojaetäisyyksien perusteiden määrittämiselle. Pohjaveden laadullisten riskien hallinta on Suomessa tärkein toimenpide, mutta lisäksi on tarpeen huomioida myös pohjavesien määrällinen turvaaminen. Pohjaveden määrällinen turvaaminen voi olla tarpeen esimerkiksi alueilla, joilla on runsaasti tiiviitä pintoja, jotka estävät valumavesien luontaisen imeytymisen maaperään. Pohja- ja pintavesien osalta vedenhankinnan huomioiminen haja- ja pistekuormituksen hallinnassa sekä eri tahoille osoitetuissa seurantavelvoitteissa katsottiin tärkeäksi. Riittävien resurssien varaaminen kunnissa ja valtionhallinnossa pohjavesien suojeluun ja siihen liittyviin hankkeisiin todettiin tärkeäksi, jotta tarvittavat toimenpiteet toteutuvat. Tärkeäksi todettiin myös pohjavesien suojelun tarkempi huomioon ottaminen myönnettäessä ympäristö- ja maa-aineslupia sekä suunniteltaessa kuntien maankäyttöä. sekä neuvonnan ja tiedotuksen lisääminen yrityksille ja maa-ainesten ottajille. Pohjavesien suojelusta metsätalousalueilla todettiin että metsätoimenpiteiden rajoittaminen pohjavesialueilla aiheuttaa metsänomistajalle kustannuksia, eikä niihin ole olemassa korvaussäännöstöä. Rajoitteita ei tule asettaa elleivät ne perustu pohjavesialuekohtaiseen tutkimustietoon ja korvauksia rajoitetusta metsänkäytöstä ole sovittu. 16

Pohjavedelle maalämpökaivoista aiheutuvien riskien pienentämiseksi tulisi esittää ratkaisuja ja nykyisin mm. niiden sijaintitieto on puutteellista. Liikenteen ja kuljetusten osalta todettiin, että maanteiden osalta pohjavesiriskien vähentäminen kuuluu Liikenneviraston keskeisiin tavoitteisiin 3.7. Onnettomuusriskit ja häiriötilanteet Lukuisissa lausunnoissa esille nousivat erilaiset häiriö- ja poikkeustilanteen ja niihin varautuminen sekä päästöjen ennaltaehkäisy. Esille nostettiin mm. laitosten häiriötilanteet, yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen ohijuoksutukset ja ylivuototilanteet sekä laajemmat ympäristöonnettomuudet. Myös ennakoivaa yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa tulisi kehittää. 3.8. Maatalous Keskeisenä maatalouden vesiensuojelukeinona pidetään ympäristötukijärjestelmän toimeenpanoa ja tukijärjestelmän kehittämistä siten, että tukitoimia kohdennettaisiin entistä paremmin vesiensuojelun ongelma-alueille. Vesien tilaan vaikuttavien toimenpiteiden kuten suojavyöhykkeiden sekä kosteikkojen toteutusta ja samoin esim. karjanlannan uusia hyötykäyttötapoja (mm biokaasun tuotanto) tulisi edistää sekä lisätä tiedotusta, neuvontaa ja koulutusta. Esitettiin myös muita keinoja kuin tukipolitiikkaa toimenpiteiden edistämiseksi. Ongelmaksi tulkittiin viranomaisten mahdollisuus edellyttää keinovalikoiman käyttöä. Näin ollen tulisi tarkastella lainsäädännön muutostarpeita niin, että toimenpiteisiin voitaisiin velvoittaa nykyistä paremmin. Maatalouden ravinnekuormituksen osalta tulee huomioida mm. aikaisemmin tapahtunut runsaampi ravinteiden käyttö/lannoitus joka vaikuttaa kuormitukseen sekä kuormitukseen vaikuttavat taustatekijät, sateet, tulvat ja ympärivuotiset valuntamuutokset. Tarkastelussa tulee myös huomioida, että kuormitusmallit pohjautuvat Etelä-Suomessa savikkoalueilla tehtyihin mittauksiin. Palautteessa katsottiin tarvittavan kaikkien kuormituslähteiden kokonaisvaltaista tarkastelua, jotta vastuuta kuormituksesta ja sen vähentämisestä ei tule liikaa maatalouden harteille. Erityisesti sisäinen ravinnekuormitus voi olla merkittävää maatalousalueiden järvissä. Todettiin, että vesiensuojeluongelmia muodostavat erityisesti eroosioherkät ja korkean ravinnetilan pellot. Viime vuosikymmeninä peltoviljelyn ravinnetaseissa on jo nyt tapahtunut merkittävää paranemista, eikä lannoitustasoja enää voida laskea satojen kärsimättä. Ravinnetaseet ovat sinällään hyvä toimenpide, mutta lannoitus tulee voida suorittaa niiden pohjalta kasvustojen tarpeiden mukaisesti. Katsottiin, että paras ja tehokkain keino pelto- 17

viljelyn valumien estämisessä on maan hyvä vesitalous, salaojitus ja peltojen kasvukunto. Hyvät sadot mahdollistavat tehokkaan ravinteiden käytön ja vähentävät ravinteiden huuhtoutumista. Palautteessa toisaalta katsottiin, että lainsäädännöllä, toimenpideohjelmilla ym. tulisi edellyttää vielä tehokkaampia toimenpiteitä maa- ja metsätalouden kuormituksen vähentämiseksi ja tätä kautta pinta- ja pohjavesien suojelemiseksi. Huomiota on kiinnitettävä riittäviin suojakaistoihin, järvien rantoihin saakka ulottuviin laidunalueisiin ja ojavesiin. Todettiin, että karjasuojista ja lietealtaiden ylivuotoputkista tulevien päästöjen kulkeutuminen ojia pitkin vesistöihin tulee pystyä estämään seurantaa ja valvontaa tehostamalla. Vesiensuojelun toimenpiteiden toteutumisen mittaamisen osalta todettiin, ettei maatalouden tekemien vesiensuojelutoimenpiteiden arviointi ei voi perustua pelkästään esim. erilaisten ympäristötuen erityistukisopimusten määrään. Se, että sopimuksia ei tehdä suuria määriä, ei tarkoita automaattisesti kasvavaa riskiä vesistöjen kannalta. Myös ilman erityistukisopimuksia tulee viljelijän noudattaa ympäristötuen ehtoja sekä nitraattidirektiiviä, kuten kaikkia muitakin vesiensuojeluun kohdistuvia lakeja ja asetuksia Todettiin myös, että maatalouden kuormituksen mittauksiin liittyy suuri epävarmuus ja virhemarginaali. Katsottiin, että keskeisessä roolissa myös jatkossa tulee olemaan maatalouden ympäristötukiohjelma, jonka nimi muuttuu ympäristökorvausohjelmaksi. Ympäristötuen erityistukisopimukset ovat hyviä välineitä maatalouden vesistövaikutusten vähentämiseksi, mutta se edellyttää, että sopimusehdot ovat järkeviä ja toteutuskelpoisia ja että vaadittavat toimenpiteet ja byrokratia on huomioitu maksettavassa korvauksessa. 3.9. Metsätalous Metsätalouden vesiensuojelun toimenpiteet tulisi kohdistaa metsäojien mukana tulevan ravinne- ja kiintoainekuorman pienentämiseen. Vesilain ilmoitusmenettelyn kautta tulisi pystyä myös vaikuttamaan kunnostusojituksiin ja edellyttämään riittäviä vesiensuojelutoimenpiteitä. Metsätalouden eroosiohaittojen torjuntaa, tehostettua ja kohdistettua vesiensuojelusuunnittelua sekä metsätalouden vesiensuojeluun liittyvää koulutusta ja neuvontaa on jatkettava. Kokemus metsätalouden vesiensuojelusta sekä tutkimusohjelmien tulokset sekä uudet ennakoivat suunnittelumenetelmät on saatava nopeasti käytäntöön. Tämä edellyttää rahoituksen turvaamista ja myös sen lisäämistä nykytasosta. Myös toimenpiteiden, erityisesti metsäojitusten toteutusten, laatua katsottiin olevan tarpeen parantaa. Vesiensuojelurakenteet tulee suunnitella hyvin ammattilaisten toimesta ja valvoa niiden toteutusta ja kunnossapitoa. Rakenteiden mitoituksessa tulee ottaa huomioon myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat rankkasateet. Todettiin toisaalta metsäntutkimuksen näkökulmasta, että kaikkein tehokkainta on kuitenkin jättää kunnostusojitukset tekemättä silloin kun niille ei ole tarvetta. Kunnostusojitusten kohdentaminen vain tarvealueille pitäisi lisätä vesienhoitosuunnitelmien keinovalikoimaan. 18

Palautteessa katsottiin toisaalta nykyisten lakien vaatima taso riittäväksi pohjaksi metsätalouden toimenpiteiden ohjaamiseen myös vesiensuojeluasioissa. Katsottiin myös, ettei erinomaisessa ja hyvässä kunnossa olevien vesistöjen tilan säilyttäminen vaadi nykymenetelmiä järeämpiä toimia metsätaloudessa. 3.10. Sisäinen ravinnekuormitus Sisäisen kuormituksen merkitykseen kiinnitettiin huomiota useissa lausunnoissa. Vesistöjen sisäinen kuormitus ja siihen vaikuttaminen voi olla oleellinen tekijä onnistuneessa vesienhoidossa. Katsottiin myös, että 2. suunnittelukaudella sisäisen kuormituksen arviointia tulisi lisätä sekä toteuttaa toimenpiteitä sisäisen kuormituksen alentamiseksi. Myös toimenpiteiden kokonaisvaltainen kustannustehokkuuden arviointi edellyttäisi sisäisen kuormituksen arviointia. Todettiin, että sisäisen kuormituksen arvioinnissa huomioitavaa on happiolojen vaikutuksen lisäksi särkikalojen pohjaravinnon käyttötapa jonka vuoksi ravinteita voi palautua veteen huomattavia määriä myös hapekkailta pohja-alueilta. 3.11. Maankäytön suunnittelu ja vesienhoito Maankäytön suunnittelun ja vesienhoidon osalta lausunnoissa esiintyi erilaisia, tulkinnanvaraisia näkemyksiä. Useassa lausunnossa todettiin, että vesienhoito tulisi kytkeä nykyistä tiiviimmin maankäytön suunnitteluun. Maakuntakaavaa voidaan käyttää kokonaisvaltaisena ja pitkäjänteisenä suunnittelun työkaluna ohjattaessa erilaisia maankäyttöratkaisuja vesistöpäästöjä vähentävään suuntaan. Toisaalta joissakin lausunnoissa todettiin, että kaavoitus on ensisijaisesti rakentamisen ja maankäytön ohjauskeino ja soveltuu huonosti yksityiskohtaiseen vesiensuojeluun. Maankäytön huomioiminen voisi tarkoittaa mm. toimintojen sijoituksen ohjaamista vesiensuojeluperusteisesti, riittävään vesiensuojelutietoon perustuvia maakuntakaavojen turvetuotannon aluevarauksia ja mm. tulvien ja ilmastonmuutoksen sekä hulevesiasioiden huomioimista kaavoituksessa. Asiaan on ilmastonmuutoksen osalta viitattu myös asiaa käsittelevässä kappaleessa. Vesiensuojelunäkökohtien huomioiminen kaavoituksessa tarvitsee panostusta. 3.12. Ilmastonmuutos Ilmastonmuutokseen varautuminen vesistöjen osalta liittyy erityisesti suoto - ja valumavesien sekä hulevesien hallintaan, mihin tulee kiinnittää kaikilla osa-alueilla erityistä huomiota. Todettiin, että Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulee huomioida nykyistä kattavam- 19

min mm. vesien kasvavan tulvaherkkyyden vaikutusten ehkäisyssä (mm. rakennusjärjestykset, maankäytön suunnitelmat / alimmat rakennuskorot). Ilmastonmuutoksen kaltaisessa, laajoja alueita koskettavissa ilmiöissä yhtenäiset linjaukset olisivat myös tärkeitä. Maaja metsätalouden sekä turvetuotannon vesiensuojelurakenteiden mitoitus tulee suunnitella muuttuviin ilmasto-oloihin. Myös säännöstelyjä on syytä tarkistaa ottaen huomioon jo nyt nähtävillä olevat ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt sääoloissa. Ilmaston muutos voi lisätä myös mm. kaivosteollisuuden vesistövaikutuksia. Ilmastonmuutosta koskeviin tarkasteluihin kaivattiin täydennyksenä mm. lähdeviitteitä. 4. Palautteen huomioiminen Vesienhoitoalueiden ELY- keskukset kokoavat alueensa palautteen ja käsittelevät sen yhteistyöryhmässään. Palautteen yhteenvedot on toimitettu vesiehoitoalueen yhteensovittavalle ELY- keskukselle joka on koonnut palautteista tämän vesienhoitoalueen yhteenvedon. Yhteenveto julkaistaan vesienhoitoalueen internet- sivulla osoitteessa: www.ymparisto.fi/vuoksenvesienhoitoalue. Palaute on yhteistyöryhmien sekä vesienhoitotyöhön osallistuvien Ely-keskusten asiantuntijoiden käytössä. Palaute huomioidaan päivitettäessä vesienhoidon suunnittelun toisella kierroksen toimenpideohjelmia ja niistä vesienhoitoalueilla koottavia vesienhoitosuunnitelmia. Palautetta hyödynnetään myös käynnissä olevan ensimmäisen suunnittelukauden toimeenpanon apuna. Kuulemispalautteen yhteydessä esiin nousseita sektorikohtaisia keskeisiä valtakunnan tason linjausasioita on selvitetty valtakunnallisen 2. kierroksen ohjeistusprojektissa valmistelluissa sektorikohtaisissa raporteissa. Nämä raportit julkaistaan ympäristöhallinnon wwwsivuilla osoitteessa: www.ymparisto.fi/vesienhoito. 20