KIRJALLINEN KYSYMYS 412/2009 Valtionyhtiöiden ylimitoitettujen eläke-etujen kohtuullistaminen Eduskunnan puhemiehelle Viime viikkoina on ilmennyt, että monilla eläkkeelle siirtyneillä valtionyhtiön johtajilla on täysin ylimitoitetut eläkkeet, jotka ovat syntyneet valtio-omistajan päätöksillä tai sen hiljaisella suostumuksella. Kansalaiset ovat olleet uutisista ihmeissään ja osa raivoissaan. Ministeri Jyri Häkämies on julkisuudessa pohtinut sitä, voidaanko asiaan puuttua. Helsingin Sanomissa 24.4.2009 keskustelupalstalla oikeustieteen professori Erkki Havansi on kirjoittanut aiheesta otsikolla "Laki sallii ylisuurten eläkkeiden pienennyksen" seuraavasti: "HS (22.4. ja 23.4.) kertoi Stora Enson entisen toimitusjohtajan Jukka Härmälän "supereläkkeestä" (57 000 e/kk) ja siitä, kuinka ministeri Jyri Häkämies pohtii, voidaanko eläkettä pienentää. Totean oikeustieteen professorin ominaisuudessa: kyllä voidaan. Eläkesopimukseen soveltuu oikeustoimilain 36. pykälä (laki 956/1982). Se sallii tuomioistuimen kohtuullistaa ylisuuria rahasummia alaspäin, jos tilanteen kokonaisharkinta osoittaa sovitun summan kohtuuttomaksi. Arviointiin vaikuttavat muun muassa kaikki sopimuksenteon jälkeiset olosuhteiden muutokset, myös asenneilmaston muutos. Valtio-omistaja voi siten ohjeistaa yhtiötä seuraavasti: Ehdotetaan sovinnollista leikkaussopimusta (esimerkiksi Härmälälle voi ehdottaa siirtymistä "Lilius-luokkaan" = 40 000 e). Ellei eläkkeensaaja suostu, yhtiö yksipuolisesti rajaa eläkesuoritukset tuohon tarjottuun kuukausisummaan. Sitten on eläkkeensaajan asia, nostaako hän tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa kanteen vaatien 57 000 e/kk. Riitaprosessissa yhtiö vetoaa mainittuun 36. pykälään. Riidassa noussee pykälän takia esiin muun muassa se, miten hyvin toimitusjohtaja hoiti työnsä. Hänen tappiolliset jätti-investointinsa Yhdysvaltoihin tullevat siis esiin. Normaalissa työelämässähän yrityksen tavallinen työntekijä "tuntee nahoissaan" pahat virheensä." Tämän asiantuntevan kannanoton valossa on ilmeistä, että valtionyhtiöiden johtajien ylimitoitettuihin eläkkeisiin voidaan puuttua, jos vain asianomaisella ministerillä on asiaan poliittista tahtoa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että monilla valtionyhtiöiden nykyisillä ja entisillä johtajilla on valtiotyönantajan päätöksillä tai hiljaisella suostumuksella järjestetty ylimitoitetut eläke-edut ja onko hallituksen tarkoitus puuttua asiaan voimassa olevan lainsäädännön suomin keinoin? Versio 2.0
Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2009 Satu Taiveaho /sd 2
Ministerin vastaus KK 412/2009 vp Satu Taiveaho /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Satu Taiveahon /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 412/2009 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että monilla valtionyhtiöiden nykyisillä ja entisillä johtajilla on valtiotyönantajan päätöksillä tai hiljaisella suostumuksella järjestetty ylimitoitetut eläke-edut ja onko hallituksen tarkoitus puuttua asiaan voimassa olevan lainsäädännön suomin keinoin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksessä viitataan laajasti professori Erkki Havansin lehtikirjoitukseen, jonka perusteella kysyjä katsoo olevan ilmeistä että eläkkeisiin voidaan puuttua. Havansin kirjoituksen mukaan eläkkeen maksajana olisi yhtiö, joka voisi vain "yksipuolisesti rajata eläkesuoritukset" tarjoamaansa, nykyistä eläkettä alempaan kuukausisummaan. Näin ei kuitenkaan ole, sillä eläkkeen maksajana on vakuutusyhtiö, jonka kanssa yhtiö on aikanaan tehnyt eläkettä koskevan sopimuksen. Tuon sopimuksen perustana on ollut kyseisen toimitusjohtajan johtajasopimus ja sen mukaisesti on maksanut eläkemaksuja toimitusjohtajan eläkkeelle jäämiseen saakka. Sen jälkeen vakuutusyhtiö maksaa eläkkeet, eikä yhtiöllä enää ole roolia niiden maksamisessa. Jotta eläkettä voitaisiin kohtuullistaa, yhtiön pitäisi sekä puuttua jo eläkkeelle jääneen toimitusjohtajan sopimukseen jälkikäteen että myös muuttaa vakuutusyhtiön kanssa tekemänsä sopimus eläkkeen suuruudesta. Kumpikaan näistä ei ole mahdollista kirjoituksessa esillä ollutta toimintamallia soveltamalla. Suomessa johtajien eläkkeet perustuvat pääsääntöisesti samaan eläkejärjestelmään kuin muidenkin yhtiön palveluksessa olevien. Yhtiö maksaa johtajan palkan perusteella normaalia TyELmaksua, jonka perusteena on n. 60 % ansiotuloista oleva eläketaso. Monissa tapauksissa käytetään lisäeläkkeitä, joilla sekä mahdollistetaan aikaisempi eläkeikä että taataan tietty eläketaso. Nykyisin näiden sopimusten mukainen eläketaso on säännönmukaisesti 60 %, mutta vanhoissa sopimuksissa käytettiin samaa 66 % tasoa, joka oli aiemmin käytössä myös valtion eläkejärjestelmässä. Lisäeläkesopimuksia ei voida mitätöidä omistajan tai yhtiöiden päätöksillä, eikä minkäänlainen puuttuminen tällaisiin lisäeläkesopimuksiin voisi vaikuttaa siihen, että johtajien lakisääteinen eläketurva määräytyy samoin perustein kuin yhtiöiden muun henkilöstön ja että työuran aikana ansiotuloissa olevat erot siten vaikuttavat myös eläkkeiden suuruuteen. Jo eläkkeelle siirtyneiden ja eläkesopimusten piirissä olevien johtajien eläkkeen suuruus perustuu siten suoraan heidän ansiotuloihinsa, eikä Suomessa ole käytössä eläkkeiden suuruuteen vaikuttavaa ns. eläkekattoa tai muuta rajoitinta. Eläkekatto on ollut selvitysten kohteena useita kertoja ja sitä koskeva selvitystyö on nytkin vireillä. Sitä koskevat mahdolliset ratkaisut kohdistunevat samalla tavoin kaikkiin eläkkeensaajiin, eikä valtio-omisteisten yritysten johdon erityiskohtelua ole valmisteilla. Valtion omistajapolitiikassa eläkeikään ja eläkkeiden mitoitukseen on kiinnitetty huomiota jo ennen nykyistä keskustelua ja vuonna 2007 annetussa ns. palkitsemiskannanotossa todetaan: "Toimitusjohtajien ja muun ylemmän johdon toi- 3
Ministerin vastaus misopimuksissa ei tule hyväksyä ehtoja, jotka tuottavat ylisuuria eläke-etuuksia tai jotka sallivat eläkkeelle siirtymisen alle 60-vuotiaana. Yleistä eläkeiän nostamista seuraten pyrkimyksenä tulee olla eläkesopimusten ikärajojen nostaminen." Tehtyjen selvitysten mukaan eläkeikä on uusissa sopimuksissa noussut ja eläkkeiden kustannuksia sekä sitä kautta tulevien eläkkeiden suuruutta on alennettu siirtymällä ns. etuuspohjaisista järjestelmistä maksuperusteisiin järjestelmiin, joissa työnantaja sitoutuu tietynsuuruiseen eläkevakuutusmaksuun eikä takaa tietynsuuruista eläkettä, kuten aikaisemmin. Eläkkeiden kohtuullisuuteen ja eläkkeistä yhtiöille aiheutuviin kustannuksiin on ehdottomasti kiinnitettävä huomiota. Parhaillaan on käynnissä valtio-omisteisten yhtiöiden palkitsemista koskeva laaja asiantuntijaselvitys, jonka osana arvioidaan myös eläkesopimuksia ja niiden kustannuksia. Tuon selvityksen pohjalta tullaan tekemään tarpeelliseksi katsottavat tarkistukset valtio-omistajan palkitsemiskannanottoon. Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2009 Ministeri Jyri Häkämies 4
Ministerns svar KK 412/2009 vp Satu Taiveaho /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagen arbetsordning har Ni, Herr talman till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 412/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Satu Taiveaho / sd: Är regeringen medveten om att det för många statsbolags nuvarande och tidigare direktörer med stöd av den statliga arbetsgivarens beslut eller tysta samtycke ordnats överdimensionerade pensionsförmåner och är det regeringens avsikt att ingripa med de medel som gällande lagstiftning tillåter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I spörsmålet hänvisas i omfattande mån till professor Erkki Havansis tidningsartikel på basis av vilken ställaren av spörsmålet anser att det är uppenbart att man kan ingripa i pensionerna. Enligt vad Havansi skriver är utbetalaren av pensionen ett bolag som bara "helt enkelt kunde begränsa pensionsutbetalningarna" till ett erbjudet lägre månadsbelopp än den nuvarande pensionen. Så är dock inte fallet, eftersom pensionsutbetalaren är ett försäkringsbolag med vilket bolaget i tiderna ingått ett avtal om pensionen i fråga. Grunden för avtalet har utgjorts av den aktuella verkställande direktörens direktörsavtal och enligt det har pensionsavgifter betalats fram till den verkställande direktörens pensionering. Efter det betalar försäkringsbolaget pensionerna och bolaget har inte längre någon roll när det gäller utbetalningen av dem. För att kunna sänka pensionen till en rimligare nivå borde bolaget göra ändringar i den redan pensionerade verkställande direktörens avtal i efterskott och också ändra det avtal som bolaget ingått med försäkringsbolaget om storleken på pensionen. Ingetdera av dessa är möjligt att göra med tillämpande av den förfaringsmodell som kommer fram i artikeln. I Finland grundar sig direktörernas pensioner i regel på samma pensionssystem som de övriga anställdas pensioner i samma bolag. Bolaget betalar utgående från direktörens lön en normal ArPL-avgift som utgår ifrån en pensionsnivå på ca 60 % av förvärvsinkomsterna. I många fall utnyttjas tilläggspensioner genom vilka både möjliggörs en lägre pensionsålder och garanteras en viss nivå på pensionen. Nuförtiden är pensionsnivån enligt dessa avtal i regel 60 % men i gamla avtal användes samma nivå på 66 % som tidigare rådde även inom statens pensionssystem. Tillläggspensionsavtal kan inte hävas på beslut av ägaren eller bolagen, inte heller kan något slag av ingripande i dylika tilläggspensionsavtal inverka på det att direktörernas lagstadgade pensionsskydd bestäms på samma grunder som pensionsskyddet för bolagens övriga personal och att skillnaderna i förvärvsinkomster under arbetskarriären sålunda inverkar även på storleken av pensionerna. Storleken på pensionen för de direktörer som redan gått i pension och för dem som omfattas av pensionsavtal grundar sig således direkt på deras förvärvsinkomster och i Finland förekommer inte något så kallat pensionstak eller annan begränsande omständighet som inverkar på pensionernas storlek. Pensionstaket har varit föremål för utredning ett flertal gånger och också för närvarande är ett utredningsarbete om det på gång. Eventuella lösningar som grundar sig på det torde riktas på samma sätt på alla pensionstagare, inte heller är någon form av specialbehandling 5
Ministerns svar gällande ledningen för statsägda bolag under beredning. Inom statens ägarpolitik har man fäst uppmärksamhet på pensionsåldern och på dimensioneringen av pensionerna redan före den aktuella diskussionen och i det ställningstagande om premieringen som gavs år 2007 konstateras: "I de verkställande direktörernas och övriga nyckelpersoners befattningsavtal ska inte godkännas sådana villkor som ger upphov till överstora pensionsförmåner eller vilka tillåter övergång till pension i en ålder under 60 år. För att efterfölja den allmänna höjningen av pensionsåldern ska en höjning av åldersgränserna i pensionsavtalen eftersträvas." Enligt utförda undersökningar har pensionsåldern i nya avtal stigit och pensionskostnaderna och följaktligen även storleken på kommande pensioner sänkts genom en övergång från så kallade förmånsbaserade system till avgiftsbaserade system i vilka arbetsgivaren förbinder sig till en pensionsförsäkringsavgift av en viss storlek och inte garanterar pension av en viss storlek, vilket var fallet tidigare. Uppmärksamhet ska ovillkorligen fästas vid att pensionerna är skäliga och på de kostnader som pensionerna föranleder bolagen. Som bäst är en omfattande sakkunnigutredning på gång om premieringen inom statsägda bolag, och som en del av denna utredning bedöms också pensionsavtalen och kostnaderna för dem. Utgående från denna utredning kommer man att göra de justeringar som anses nödvändiga i det ställningstagande om premieringen som staten i egenskap av ägare fastställt. Helsingfors den 28 maj 2009 Minister Jyri Häkämies 6