Esitysmateriaali metsäsertifioinnin standardin FFCS 1002-1:2003 kriteeristä 12 Säästöpuustoa jätetään uudistusaloille



Samankaltaiset tiedostot
PEFC-vaatimukset: Toiminta vesistöjen läheisyydessä ja säästöpuut. Webinaari Sisällön esittelijä: Henry Schneider Tapio

Mitä on ympäristövastuullinen metsätalous?

Metsätalouden ympäristöseuranta 2018

Metsätalouden ympäristöseuranta 2017

Metsätalouden ympäristöseuranta 2016

Esitysmateriaali metsäsertifioinnin standardin FFCS :2003 kriteeristä 10 Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään

Metsäsertifioinnin uudistetut vaatimukset

Metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt

PEFC-metsänhoidon sisältö PEFC/ PUUTA VASTUULLISESTI HOIDETUSTA METSÄSTÄ SINUN METSÄSI

PEFC-metsäsertifiointi Puuta kestävästi hoidetusta metsästä. Sinun metsästäsi.

PEFC-metsäsertifiointi PEFC/ Puuta vastuullisesti hoidetusta metsästä. Sinun metsäsi

Metsien uhanalaiset: kehityssuuntia, toimenpiteitä ja haasteita

Metsien monimuotoisuutta turvataan monin keinoin

Metsien monimuotoisuutta turvataan monin keinoin

METSÄNHOIDON PERIAATTEET Metsäsuunnitelmakausi

METSO-OHJELMA. elinympäristöt. Valinta kriteerit TOTEUTTAA. Ympäristöministeriö & maa- ja metsätalousministeriö

Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa

Työmaan ympäristönhoidon ohjeita

PEFC FI 2014 kriteerit maanmuokkauksessa ja ojitushankkeissa. OK-hankkeen koulutukset 25. ja Asta Sarkki, MTK

Metsäluonnonhoito. Arvokkaat elinympäristöt ja sertifiointi. Reijo Suninen

Sertifiointi suomalaisessa metsätaloudessa

NIVALAN-HAAPAJÄRVEN LEHTOJEN LUONNONHOITOHANKE

PEFC-sertifioinnin vaikutukset

Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa

Metsänhoitotyöt kuvioittain

VALKOSELKÄTIKKA JA METSÄNKÄSITTELY. Ohjeita metsäammattilaisille ja metsänomistajille ANTTI BELOW

Metsän sertifiointi kestävyyden todentajana

Luonnonsuojelun ohjaus

KEINOJA MONIMUOTOISUUDEN TURVAAMISEEN

Talousmetsien luonnonhoidon laadunseuranta vuonna 2014 YHTEENVETORAPORTTI (koko maa) Arviointiaineiston yleistiedot

Myllypuron, Puotinharjun ja Roihupellon aluesuunnitelman luonnonhoidon osuus

Metsätuhojen torjunta monimuotoisuutta tukien. Sini Eräjää, Metsätuholakityöpaja,

Puuta metsästä tehtaalle Operaatiopäällikkö Arto Tähkävuori Metsä Group

Ympäristötuki ja luonnonhoitohankkeet. Kemera-koulutus

Kannonnoston vaikutukset juurikääpä- ja tukkimiehentäituhoihin sekä lahopuulajistoon

FSC ja vaihtoehtoiset metsänhoidon tavat metsänomistajan näkökulmasta

Erinomainen Hyvä Välttävä Heikko Kokonaisarvio ainespuun korjaajalle 32 % 58 % 9 % 1 % Kokonaisarvio koko toimenpideketjulle 24 % 63 % 11 % 2 %

HEINOLAN VUOHKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2009

Monimuotoisuus eri-ikäisrakenteisessa metsässä. Juha Siitonen Metla, Vantaa

Metsäohjelman seuranta

METSO:n jäljillä. Päättäjien Metsäakatemia Tupuna Kovanen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus luonnonsuojeluyksikkö

Metsäohjelman seuranta

METSO Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi

Säästä yli hehtaarin metsikkö!

PEFC FI -kriteereiden uudistustyön tavoitteet ja sisältö. PEFC Suomi Suomen Metsäsertifiointi ry Auvo Kaivola

Metsätalouden vesiensuojelupäivät Kolilla Marja Hilska-Aaltonen Maa- ja metsätalousministeriö

Metsäohjelman seuranta

hakkuut rakent am ja monimuotoisuus

METSOKOHTEET NURMEKSEN SEURAKUNTA

Ulkoilumetsien hoidossa käytettävien toimenpiteiden kuvaukset Keskuspuiston luonnonhoidon yleissuunnitelma

Kohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito

PEFC-vaatimukset: Luontokohteet, kulotus ja metsänkäyttöilmoitus. Webinaari Sisällön esittelijä: Henry Schneider Tapio

Suomen metsäkeskus Luontolaatutarkastukset :59 LUONTOLAATUTARKASTUKSEN YHTEENVETOTIEDOT. Rajaukset Tarkastusvuosi 2017 Valtakunnallinen

Pienvesien suojelu ja vesienhoito Suomen metsätaloudessa. Johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskus JULKISET PALVELUT

HEINOLAN VUOHKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2009

Mitä metsäsertifiointi on ja mihin sitä tarvitaan?

TIIVISTELMÄ ETELÄ-SAVON ALUEEN METSÄSERTIFIOINNIN MÄÄRÄAIKAISARVIOINNIN RAPORTISTA VUODELTA 2015

Sertifiointijärjestelmät FSC PEFC

R a p o r t i t. Hakkuutapojen jakautuminen % Avohakkuu 83 Luontainen uudistaminen 13 Ylispuuhakkuu 4

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metso. Mikko Kuusinen Ympäristöministeriö

LUONTOLAATUTARKASTUKSEN YHTEENVETOTIEDOT. Rajaukset Tarkastusvuosi 2018 Valtakunnallinen. Talousmetsien luonnonhoidon laadunseuranta - RAPORTTI

METSÄ SUUNNITELMÄ

KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

Luonnonhoidon hankehaku

PEFC-sertifioinnin vaikutukset Seminaari Päivi Luoma, Gaia Consulting Oy

METSO metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO

Metsäluonnon suojelu. Metsäakatemia Paloma Hannonen

Monimuotoisuuden turvaaminen metsänomistajien neuvontaorganisaatioiden toiminnassa

Toimenpiteet kuvioittain

PEFC edistää kestävyyttä koko yhteiskunnassa. Syksy 2016

Valtion talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen Jussi Päivinen Metsähallitus, luontopalvelut

METSO-ohjelma ja pysyvä suojelu

Luku 4. Talousmetsät. 4.1 Johdanto. Juha Siitonen ja Markku Ollikainen

Metsä- ja suoluonnon monimuotoisuus

Metsän uudistaminen. Mänty. Pekka Riipinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Sykettä Keski Suomen metsiin

Perjantai teema: metsän arvokkaat luontokohteet. 8-9 luento 9.15 lähtö > Aitolahti > Vuores 14.

Vesirattaanmäen hoito- ja käyttösuunnitelma LIITE 13: Kuvioluettelo Sivu 1/26

Metsäsertifiointi ja vesiensuojelu. Pauli Rintala

Lahopuu ja sen lisääminen metsiin Yksi merkittävin ero luonnonmetsien ja talousmetsien välillä on lahopuun määrässä.

Luonnonsuojelujärjestöjen Kansallisomaisuus turvaan esityksessä on neljä rajausta Lohikosken alueelta:

Kestävän metsätalouden. Heikki Vähätalo, viranomaispäällikkö Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus Oulu

Luke-SYKE selvitystyö metsän käytön kestävyydestä

Arviointiraportti. Etelä-Suomen metsänomistajien liitto ry

STORAENSO: LOPPU AARNIOMETSÄPUUN KÄYTÖLLE!

Ekologisten, monimuotoisuutta koskevien, kysymysten ja kriteereiden käsittely

Energiapuun korjuu ja metsänhoidon suositukset. Metsäenergia osana metsäomaisuuden hoitoa Eljas Heikkinen, Suomen metsäkeskus

FFCS :2003, Metsänomistajakohtaisen sertifioinnin kriteerit

Bioenergia, Bioenergia, lisääntyvät hakkuut ja monimuotoisuus monimuotoisuus

TIIVISTELMÄ PIRKANMAAN ALUEEN METSÄSERTIFIOINNIN MÄÄRÄAIKAISARVIOINNIN RAPORTISTA VUODELTA 2013

PEFC-kriteeri #3 - Metsänkäyttöilmoituksella osoitetaan hakkuun laillisuus ja selvitetään ympäristönäkökohdat

Metsien maakunta Pohjois-Savo. Tuottoa ja iloa metsistä

Metsähallituksen kokemuksia erityishakkuista

Onko edellytyksiä avohakkuuttomalle metsätaloudelle?

Kulotus on vanha hyvä konsti metsänuudistamisessa

Maanmuokkauksen vesiensuojelun omavalvonta

Maisemasuunnittelu Esimerkkejä ja mallikohteita puuntuotantoalueille. Marraskuu 2012 Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

Tukien pääperiaatteita

JOHTOALUEIDEN VIERIMETSIEN HOITO

Transkriptio:

Esitysmateriaali metsäsertifioinnin standardin FFCS 1002-1:2003 kriteeristä 12 Säästöpuustoa jätetään uudistusaloille Julkaisija - Suomen Metsäsertifiointi ry Toteuttajat - Suomen Metsäsertifiointi ry ja Keski-Suomen metsäkeskus Asiasisältö ja ulkoasun suunnittelu - Kari Vääränen, Keski-Suomen metsäkeskus (vastaava toimittaja) ja Helena Reiman, Keski-Suomen metsäkeskus Ulkoasun toteutus - Suomen Metsäsertifiointi ry Valokuvat - Keski-Suomen metsäkeskus: Kari Vääränen (sivut/kuvat 4 ja 5b), Timo Tommola (sivu/kuva 5a) Piirros Soile Kärhä, UPM-Kymmene Oyj Tämä esitysmateriaali on korvauksetta metsätalouden organisaatioiden käytettävissä koulutus- ja neuvontatarkoituksiin. Sisällyttäessään esitysmateriaalin tekstin tai osia siitä omiin koulutus- tms. materiaaleihinsa organisaatio itse vastaa materiaalin sisällön oikeellisuudesta. Valokuvien käytöstä muussa kuin metsäsertifioinnin vaatimuksia koskevassa koulutus- ja neuvontamateriaalissa tulee sopia valokuvien oikeuksien omistajien kanssa erikseen. Materiaalin (teksti ja kuvat) kaikesta maksullisesta hyödyntämisestä tulee sopia Suomen Metsäsertifiointi ry:n ja valokuvien oikeuksien omistajien kanssa erikseen. Dia 1

Säästöpuustoa jätetään uudistusaloille FFCS 1002-1:2003 -standardin kriteeri 12 Silloin, kun uudistushakkuukohteessa ei ole aiemmissa hakkuissa ja metsänhoitotoimenpiteissä jätettyjä keloja, pökkelöitä, muuta lahopuuta, kolopuita, yksittäisiä tuulenkaatoja, aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä, muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä, jaloja lehtipuita, petolintujen pesäpuita, järeitä katajia, kookkaita haapoja, puumaisia raitoja tai puita joissa on palokoro, niin: Petolinnun pesäpuu Lahopuu Aihkimänty uudistusaloille jätetään kasvamaan muita sellaisia biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä säästöpuita, joilla on myrskynkestävinä hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi. (FFCS 1002-1:2003, kriteeri 12) Palokoro Lajistolle arvokas haapa Dia 2

Säästöpuiden määrän laskenta (FFCS 1002-1:2003, kriteeri 12) - Sertifioidun alueen uudistusalojen yhteenlaskettua pinta-alaa kohti laskettuna säästöpuita tulee jättää vähintään 5-10 kpl/ha. - Säästöpuuksi lasketaan uudistusaloille jätetyt hakkuuhetkellä pystyssä olevat elävät ja kuolleet puut, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 cm. - Vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille (ks. FFCS 1002-1:2003, kriteeri 16) uudistushakkuissa jätetyt puut lasketaan mukaan säästöpuuston määrään. Dia 3

Säästöpuiden valinta ja sijoittaminen uudistusaloilla Metsäsertifioinnissa säästöpuilla tarkoitetaan - uudistusaloille jätettäviä pystyssä olevia eläviä tai kuolleita puita. Säästöpuiksi lasketaan puut, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 cm. Säästöpuiden määrä ja sijainti metsänuudistusaloilla - säästöpuut jätetään ensisijaisesti ryhmiin ja kriteerissä 10 lueteltujen arvokkaiden elinympäristöjen välittömään läheisyyteen silloin, kun se on mahdollista; - säästöpuita ei tule jättää tärkeiden rakenteiden, kuten liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen välittömään läheisyyteen; - säästöpuiden lukumäärän tulee olla sertifoidulla alueella keskimäärin vähintään 5 10 puuta hehtaarilla; - yksittäisille uudistusaloille jätettävien säästöpuiden määrälle ei ole asetettu vaatimusta. Säästöpuuryhmä. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 4

Säästöpuiden vaikutuksia metsäluontoon ja -maisemaan Kuolleista ja kuolevista säästöpuista tulee keloja, pökkelöitä ja maapuita, jotka ovat tärkeitä elinympäristöjä suurelle joukolle uhanalaisia tai harvinaistuneita lajeja. Osa lahopuulla elävästä lajistosta voi säilyä hakkuualoille jätetyissä säästöpuuryhmissä ja lahopuissa. Kolo- ja petolinnut voivat käyttää edellisen puusukupolven säästöpuita pesäpuinaan. Uudistamisvaiheessa säästöpuuryhmillä on maisemallista merkitystä. Säästöpuuryhmän sijoittamisella vaikutetaan uudistusalaa ympäröivään lähi- ja kaukomaisemaan. Silloin kun mahdollista, säästöpuut kannattaa jättää esim. tärkeän elinympäristön välittömään läheisyyteen. Kun säästöpuuryhmät jätetään uudistusalan reunaan esim. vesistön suojakaistalle, metsän uudistaminen ei vaikeudu. Pökkelö. Kuva: Timo Tommola, KSMK. Säästöpuut uudistusalan reunassa. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 5