KIRJALLINEN KYSYMYS 497/2013 vp Matemaattisten aineiden opiskelu ja opettajien työllistyminen Eduskunnan puhemiehelle Yliopistosta opettajaksi valmistuvan tutkintoon kuuluu yleisesti kaksi opetettavaa ainetta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi maantietoa ja biologiaa. Matemaattisissa aineissa tilanne on kuitenkin epätasa-arvoinen, sillä vaikka tutkintoon kuuluu myös kaksi ainetta, niin tästä huolimatta virkoihin vaaditaan yleisesti kolmea ainetta (matematiikka, fysiikka ja kemia) tai jopa neljäntenä velvollisuus opettaa tietojenkäsittelyä. Aineenopettajan kelpoisuudesta säädetään asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998). Matemaattisten aineiden opettajankoulutuksen tutkintorakennetta muutettiin aiemmin vastaamaan muiden aineiden opettajien tutkintovaatimuksia ja opintokokonaisuuksia. Kolmen opetettavan aineen tutkintovaatimus muuttui silloin kahden oppiaineen vaatimukseksi. Kuntien koulutoimessa virkanimikkeet ovat edelleen pääosin kolmen aineen opettajan/lehtorin virkoja, mikä heikentää tutkintoon valmistuneiden edellytyksiä siirtyä työelämään. Matemaattisten aineiden opettajien yhdenvertaisuus kärsii ja siirtyminen työelämään vaikeutuu, kun heiltä vaaditaan laajemman ainekokonaisuuden hallintaa. Työura voi siten jäädä matemaattisiin aineisiin kouluttautuvilla opettajilla lyhyemmäksi kuin muihin aineisiin kouluttautuneilla. Turun yliopistossa matemaattisten aineiden opettajien työllistymisen ongelmana nähdään alueellinen työmarkkinatilanne ja aineyhdistelmiin liittyvät suuret vaatimukset, jotka hankaloittavat työllistymistä. Käytännössä työmarkkinatilanne on sellainen, että kelpoisuusvaatimuksen mukaisella kahden aineen opettajan tutkinnolla ei saa virkaa, vaan tutkintoa pitäisi laajentaa kolmannella tai jopa neljännellä opetettavalla aineella. Julkisen sektorin virkanimikkeiden muutos on hidas ja raskas prosessi luottamusmiespäätöksineen, joten työ niiden muuttamiseksi pitäisi aloittaa mahdollisimman pikaisesti. Se olisi pitänyt aloittaa jo 1990-luvulla. Matemaattisten alojen opettajat ovat olleet jo pitkään useampien opetettavien aineiden vuoksi muiden alojen opettajia suurempien vaatimusten kohteina. Opettajien pääseminen työelämään opintojen jälkeen on ongelmallista. Kolmen tai useamman ainekokonaisuuden hallitseminen, kokeellisten töiden suorittaminen ja osaamisen kehittäminen johtavat siihen, että opiskelija ei ehdi valmistua tavoiteajassa. Monet yliopistot ovat lisäksi alkaneet rajoittaa tutkinnon opintopistemäärää siten, että kolmen tai useamman opetettavan aineen opiskelu ja sisällyttäminen maisterin tutkintoon ei ole edes mahdollista. Uhkana on, että matemaattisten aineiden kolmen aineen opettajan viran saamiseksi tarvittava lisäkoulutus muuttuu tulevaisuudessa maksulliseksi. Kun kunnat ja kaupungit virkoja täyttäessään vaativat opettajilta pätevyyttä kolmeen opetettavaan aineeseen, niin kahden aineen pätevyyden omaavat opettajat eivät pääse vakituisiin virkoihin, vaan he työllistyvät muille aloille. Opetusvirkoja pyöritetään sitten vuodesta toiseen epäpätevillä sijaisilla kunnissa. Versio 2.0
Koulutusjärjestelmä ja työmarkkinat eivät matemaattisissa aineissa kohtaa, koska valmistunut ei ole virkakelpoinen työmarkkinoilla, kun talousvaikeuksien kanssa painivat kunnat ja kaupungit hakevat virkoihin edelleen kolmen tai useamman aineen opettajan pätevyyden omaavia henkilöitä. Muissa aineyhdistelmissä ilmiö on harvinainen. Ratkaisu ongelmaan voisi olla, että virassa vaadittavien aineyhdistelmien määrä ei voi olla suurempi kuin tutkinnon yleisesti sisältämä aineiden määrä. Korkein hallinto-oikeus on ottanut kannakseen, että hakijan pitäisi jo hakuilmoituksesta saada tietää, minkälaista ainekokonaisuutta häneltä edellytetään. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä asianomainen ministeri aikoo tehdä, että matemaattisten aineiden opettajan tutkinnon omaavat saadaan yhdenvertaiseen asemaan muiden aineyhdistelmiä opettavien opettajien kanssa siten, että aineenopettajan tutkinnon suorittanut on virkakelpoinen kuntien ja kaupunkien avoimiksi julistamiin virkoihin ja mitä hallitus aikoo tehdä, että julkisen sektorin virkanimikkeet saadaan vastaamaan nykyistä tutkintorakennetta? Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2013 Lauri Heikkilä /ps 2
Ministerin vastaus KK 497/2013 vp Lauri Heikkilä /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Heikkilän /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 497/2013 vp: Mitä asianomainen ministeri aikoo tehdä, että matemaattisten aineiden opettajan tutkinnon omaavat saadaan yhdenvertaiseen asemaan muiden aineyhdistelmiä opettavien opettajien kanssa siten, että aineenopettajan tutkinnon suorittanut on virkakelpoinen kuntien ja kaupunkien auki julistamiin virkoihin ja mitä hallitus aikoo tehdä, että julkisen sektorin virkanimikkeet saadaan vastaamaan nykyistä tutkintorakennetta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuten kysymyksen perusteluosassa todetaan, aineenopettajan kelpoisuudesta säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa (986/1998), joka tuli voimaan vuoden 1999 alusta. Asetuksen 5 :n mukaan aineenopetusta perusopetuksessa on kelpoinen antamaan henkilö, joka on suorittanut 1) ylemmän korkeakoulututkinnon, 2) kussakin opetettavassa aineessa vähintään 60 opintopisteen laajuiset aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot, jotka ovat oppiaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden perusopinnot ja aineopinnot; sekä 3) vähintään 60 opintopisteen tai vähintään 35 opintoviikon laajuiset opettajan pedagogiset opinnot. Lukion aineenopettajan kelpoisuusvaatimukset ovat asetuksen 10 :n mukaan muuten yhtäläiset, mutta yhdessä opetettavassa aineessa vaaditaan vähintään 120 opintopisteen laajuiset opinnot. Asetuksen esittelymuistiossa todetaan, että aiemmissa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia koskevissa säännöksissä kelpoisuusvaatimukset määriteltiin tietyn nimisiin virkoihin tai toimiin, mutta uudessa asetuksessa kelpoisuus määritellään sen sijaan tiettyyn tehtävään riippumatta siitä, mikä nimike viralla tai tehtävällä on. Koska kelpoisuusvaatimukset määritellään tiettyyn tehtävään vaadittavana pätevyytenä, joudutaan kelpoisuutta tarkastelemaan virkaan ja toimeen nimittämisen ohella yleensä määrättäessä henkilöstölle rehtorin tehtäviä tai opetustehtäviä. Nykyisten kelpoisuussäännösten voimaan tullessa henkilöstö säilytti entiset nimikkeensä. Koska voimassa olevassa lainsäädännössä ei enää määritellä virkanimikkeitä, niistä päättävät koulutuksen järjestäjät. Riittävän joustavuuden säilyttämiseksi esimerkiksi tiettyyn virkaan kuuluvia opetettavia aineita ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää virkanimikkeeseen, vaan päättää opetettavista aineista siinä yhteydessä, kun virka julistetaan haettavaksi. Vuoden 1999 alusta voimaan tulleet kelpoisuusvaatimukset vastaavat pääosin aiemmin voimassa olleita vaatimuksia, mutta eräiltä osin vaatimustasoa on tiukennettu. Aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot vaaditaan nyt kaikissa opetettavissa aineissa, kun aiemmin voimassa olleiden säännösten mukaan vähintään 35 opintoviikon laajuiset opetettavan aineen opinnot vaadittiin enintään kahdessa virkaan kuuluvassa aineessa. Asetuksen 27 :ssä säädetään kuitenkin aikaisemmin saavutetun kelpoisuuden säilymisestä. Henkilö, joka on aikaisempien säännösten tai erivapauden nojalla saavuttanut kelpoisuuden tiettyyn virkaan tai toi- 3
Ministerin vastaus meen, säilyttää kelpoisuutensa vastaavaan tehtävään, vaikkei hän täyttäisi uusia kelpoisuusvaatimuksia. Siirtymäsäännöksen mukaan ennen vuotta 1999 valmistuneelta aineenopettajalta, jonka tehtävänä on antaa perusopetusta tai lukioopetusta useammassa kuin kahdessa aineessa, edellytetään, että hän on suorittanut kolmannessa tai sitä useammassa opetettavassa aineessa vähintään 15 opintoviikon laajuiset opetettavan aineen opinnot tai että hän on neljän vuoden aikana ennen opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen voimaantuloa antanut opetusta peruskoulussa tai lukiossa asianomaisessa virkaan kuuluvassa aineessa yhdenjaksoisesti vähintään lukuvuoden ajan. Näillä siirtymäsäännöksillä on pyritty turvaamaan ennen vuotta 1999 opetustehtävissä toimineiden asema. Uusien säännösten voimassa ollessa opintojaan suorittaneilla ja suorittavilla puolestaan on ollut mahdollisuus ottaa opinnoissaan huomioon kelpoisuusvaatimusten tiukennus, joka koskee yhdenvertaisesti kaikkia aineenopettajia opetettavista aineista riippumatta. Yliopistotutkintoja uudistettiin viime vuosikymmenellä. Asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) tuli voimaan vuoden 2005 elokuun alussa. Tutkintoasetuksen 8 :n mukaan alempaan korkeakoulututkintoon vaadittavien opintojen laajuus on 180 opintopistettä. Ylempään korkeakoulututkintoon vaadittavien opintojen laajuus on 13 :n mukaan 120 opintopistettä. Opettajan pedagogisten opintojen laajuudeksi on määritelty 19 :ssä vähintään 60 opintopistettä. Maisterin tutkinto esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa lisättynä opettajakelpoisuuden tuovilla opettajan pedagogisilla opinnoilla on niin haluttaessa mahdollista suorittaa siten, että tutkinto sisältää kolmen opetettavan aineen opettajakelpoisuuden. Tällöin opiskelijalla on tutkinnossaan pääaineessa eli ensimmäisessä opetettavassa aineessa 120 opintopisteen laajuiset opinnot, kahdessa muussa opetettavassa aineessa kummassakin 60 opintopisteen laajuiset opinnot ja kelpoisuuden tuovat opettajan pedagogiset opinnot, 60 opintopistettä. Sen sijaan neljännen opetettavan aineen opinnot eivät asetuksessa määriteltyyn tutkintojen laajuuteen mahdu. Yliopistot rajaavat mahdollisuuksia suorittaa yli 300 opintopisteen laajuisia tutkintoja. Näin menetellään sekä voimavarasyistä että valmistumisen nopeuttamiseksi. Yliopistoilla on varsin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien päätöksiin paikallisista opetustoimen tehtävä- ja virkarakenteista tiedotusta lukuunottamatta. Yliopistot ovat tiedottaneet kunnille ja muille koulutuksen järjestäjille opettajankoulutuksen tutkintorakenteista ja tutkintojen laajuuksista. Näin meneteltiin, kun tutkintoja viime vuosikymmenellä uudistettiin. Kaikki opettajankoulutusta antavat yliopistot toteuttivat tuolloin yhteistyössä laajan opettajankoulutuksen tutkintouudistusprojektin. Muun muassa kuntasektori oli tutkintouudistuksen valmistelutyössä mukana. Yliopistojen opettajankoulutuksen tutkintouudistusprojekti järjesti vuosina 2003 2006 lukuisia seminaareja ja muita yleisötilaisuuksia keskeisille sidosryhmille, piti yllä uudistusta esitteleviä verkkosivuja ja julkaisi tutkintouudistuskirjoja. Tiedotuksella pyrittiin siihen, että opettajankoulutuksen uudet koulutusrakenteet ja koulutuksien laajuudet tulisivat tutuiksi. Opettajankoulutuksen tutkintorakenne- ja laajuustietoja on edelleen monipuolisesti saatavilla yliopistojen verkkosivuilla. Näin ollen kunnilla ja muilla koulutuksen järjestäjillä on tutkintouudistuksesta lähtien ollut käytettävissään runsaasti tietoja yliopistotutkintojen rakenteista ja laajuuksista opetustoimensa tehtävä- ja virkarakenteita koskevan päätöksenteon perustaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyrkinyt ja pyrkii sovittamaan yhteen tutkintorakenteen ja kelpoisuussääntelyn uudistukset. Helsingissä 24 päivänä kesäkuuta 2013 4 Opetusministeri Krista Kiuru
Ministerns svar KK 497/2013 vp Lauri Heikkilä /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 497/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Heikkilä /saf: Vad tänker den behöriga ministern göra för att de som har en lärarexamen i matematiska ämnen ska få en likvärdig ställning som de lärare har som undervisar i övriga ämneskombinationer på så sätt att den som avlagt examen som ämneslärare är behörig för de tjänster som kommuner och städer ledigförklarar och vad ämnar regeringen göra för att tjänstebeteckningarna inom offentliga sektorn ska motsvara den nuvarande examensstrukturen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Som spörsmålsställaren konstaterar i motiveringen föreskrivs det om ämneslärares behörighet i förordningen om behörighetsvillkoren för personal inom undervisningsväsendet (986/1998) som trädde i kraft den första januari 1999. Enligt 5 i förordningen är den behörig att ge ämnesundervisning inom den grundläggande utbildningen som 1) har avlagt högre högskoleexamen, 2) i varje ämne som undervisas har slutfört minst 60 studiepoängs studier i undervisningsämnet i utbildningen för ämneslärare när studierna är grundstudier och ämnesstudier i läroämnet eller i en helhet som jämställs med läroämnet, och 3) har slutfört minst 60 studiepoängs eller minst 35 studieveckors pedagogiska studier för lärare. Kraven på behörighet för ämneslärare i gymnasiet är enligt 10 i förordningen i övrigt lika, men i ett av de ämnen som undervisas krävs minst 120 studiepoängs studier. I föredragningspromemorian till förordningen konstateras det att behörighetsvillkoren för personal inom undervisningsväsendet i de tidigare föreskrifternafastställdes för tjänster eller befattningar med vissa benämningar, men i den nya förordningen fastställs behörigheten i stället för en viss uppgift oberoende av vilken benämning tjänsten eller uppgiften har. Eftersom behörighetsvillkoren fastställs som kompetens som krävs för en bestämd uppgift måste man vid sidan av utnämningen till en tjänst eller en befattning undersöka behörigheten i allmänhet när personalen påförsrektors- eller undervisningsuppgifter. När de nuvarande behörighetsbestämmelserna trädde i kraft behöll personalen sina tidigare benämningar. Eftersom tjänstebeteckningar inte längre fastställs i den gällande lagstiftningen är det utbildningsanordnarna som beslutar om dem. För att bevara en tillräcklig flexibilitet är det inte ändamålsenligt att till exempel inkludera vilka ämnen som ska höra till en viss tjänst i tjänstebeteckningen. I stället beslutar mani samband med att en tjänst ledigförklaras vilka ämnen det ska undervisas i. De behörighetsvillkor som trädde i kraft 1999 motsvarar huvudsakligen de tidigare villkoren, men till vissa delar har kravnivån skärpts. Nu krävs det ämneslärarutbildning i ämnesstudier för alla undervisningsämnen, medan det enligt de tidigare bestämmelserna krävdes minst 35 studieveckorsstudier i högst två av de ämnen som hörde till en tjänst. I 27 i förordningen föreskrivs det dock om fortsatt giltighet för tidigare vunnen behörighet. En person som med stöd av tidigare bestämmelser eller som har fått dispens för en be- 5
Ministerns svar stämd tjänst eller befattning behåller sin behörighet för en motsvarande uppgift fastän han eller hon inte uppfyller de nya behörighetsvillkoren. Enligt övergångsbestämmelserna förutsätts av en ämneslärare som utexaminerats före 1999 och som har till uppgift att meddela grundläggande utbildning eller gymnasieundervisning i fler än två ämnen att han eller hon i tre eller flera undervisningsämnen har slutfört minst 15 studieveckors studier i undervisningsämnet eller att han eller hon under fyra år innan förordningen trädde i kraft har meddelat undervisning i grundskolan eller gymnasiet i det till tjänsten hörande ämnet i fråga under minst ett läsår i en följd. Genom övergångsbestämmelserna har man försökt trygga ställningen för dem som undervisade före 1999. När de nya bestämmelserna trätt i kraft har de som har slutfört och de som ska slutföra sina studier å sin sida haft möjligheter att i studierna ta skärpningen av behörighetsvillkoren i beaktande. Denna gäller likvärdigt alla ämneslärare oberoende av undervisningsämne. Universitetsexamina förnyades förra decenniet. Förordningen om universitetsexamina (794/2004) trädde i kraft den 1 augusti 2005. Enligt 8 i förordningen krävs det för lägre högskoleexamen studier som omfattar 180 studiepoäng. För högre högskoleexamen krävs det enligt 13 studier som omfattar 120 studiepoäng. En lärares pedagogiska studier fastställs i 19 till att omfatta minst 60 studiepoäng. Magisterexamen i till exempel matematisk-naturvetenskapliga ämnen utökad med pedagogiska studier för lärare som ger lärarkompetens kan man om man vill avlägga på så sätt att lärarkompetens för tre undervisningsämnen ingår i examen. Då har den studerande i sitt huvudämne, dvs. första undervisningsämne, 120 studiepoängs studier, i de två övriga undervisningsämnena vardera 60 studiepoängs studier och 60 studiepoängs pedagogiska studier för lärare som ger behörighet. Studier för ett fjärde undervisningsämne får däremot inte rum i den omfattning som fastställs för examina i förordningen.universiteten begränsar möjligheterna att avlägga examina som omfattar över 300 studiepoäng. Detta görs både av resursskäl och för att påskynda utexamineringen. Universiteten har rätt små möjligheter att påverka kommuners och övriga utbildningsanordnares beslut om lokala uppgifts- och tjänstestrukturer inom undervisningsväsendet med undantag för information. Universiteten har informerat kommunerna och de övriga utbildningsanordnarna om lärarutbildningens examensstruktur och omfattningen på examina. Så gick man till väga när examina förnyades förra decenniet. Alla universitet som ger lärarutbildning genomförde då i samarbete det omfattande projektet med examensreformen av lärarutbildningen. Bland annat kommunsektorn var med om att bereda examensreformen. Projektet för examensreformen av universitetens lärarutbildning ordnade 2003 2006 talrika seminarier och övriga publika evenemang för centrala intressentgrupper, upprätthöllwebbplatser där reformen presenterades och publicerade böcker om examensreformen. Genom informationen strävade man efter att lärarutbildningens nya utbildningsstrukturer och utbildningarnas omfattning skulle bli kända.information om lärarutbildningens examensstrukturer och omfattning finns fortfarande på ett mångsidigt sätt tillgänglig på universitetens webbplatser. Sålunda har kommunerna och övriga utbildningsanordnare från och med examensreformen haft tillgång till riklig information om universitetsexaminas strukturer och omfattning som underlag för beslutsfattandet om uppgifts- och tjänstestrukturer inom undervisningsväsendet. Undervisnings- och kulturministeriet har strävat och strävar efter att passa ihop bestämmelserna om reformerna av examensstruktur och behörighet. Helsingfors den 24 juni 2013 Undervisningsminister Krista Kiuru 6