KIRJALLINEN KYSYMYS 676/2005 vp Luonnonsuojelualueen vuokraaminen kaupalliseen tarkoitukseen ja paikallisten asukkaiden kalastusoikeus Eduskunnan puhemiehelle Tässä kysymyksessä kyse on luontomatkailun ja luonnonsuojelun välisestä suhteesta ja paikallisten ihmisten eduista kyseisten seikkojen suhteen. Kyse on myös viranomaistoiminnan laillisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Kyseiset alueet sijaitsevat Luvian kunnan Hannin kylässä ulkomerellä, jolle on vahvistettu rantojensuojeluohjelma valtioneuvoston vuonna 1990 antaman periaatepäätöksen mukaisesti. Alueella on myös lintujen pesinnän kannalta suuri merkitys. Alue kuuluu Metsähallituksen/Etelä- Suomen luontopalvelujen hallintoon, jonka nimissä kaikki sopimukset on tehty. Valtio on suojeluohjelman vahvistamisen jälkeen ostanut alueelta saaria ja vesialueita vuodesta 1991 alkaen luonnonsuojelutarkoitukseen ja sen vuoksi, että alueiden hankinnat mahdollistavat Naturan sekä rantojensuojeluohjelman toteuttamisen. Luvian kunnan asukkaat eivät vastusta yrittämistä, mutta kunnan asukkaiden, mökkiläisten ja yleensä kansalaisten kustannuksella valtio/metsähallitus on suosinut yrittäjä Leo Tarkkasta/Oy Finfishing & Hunting Ltd niin, että valtion menettely sotii ehdottomasti kansalaisten yhdenvertaisuutta vastaan. Olennaista asiassa on se, millä perusteella valtio saattoi maat ja vesialueet ostaa ja miten valtio ilmoittamansa tarkoituksen vastaisesti käytti kohteet. Esimerkiksi valtio osti kiinteistökaupalla Eila ja Osmo Liljalta 25.11.1999 Kataja-Kihtelskeri-nimisen tilan RN:o 7:76 Luvian kunnan Hannin kylästä. Tila käsittää saaren ja vesialuetta. Valtion puolesta kaupan suunnitteli ja neuvotteli ylitarkastaja Tom Qvisen (Lounais-Suomen ympäristökeskus). Koska Liljat eivät saaneet suorittaa saarella mitään toimenpiteitä ja kun alue valtion lupauksin ja kauppakirjassa olevan ehdon mukaan siirtyi luonnonsuojelutarkoituksiin, olivat Liljat valmiit solmimaan kaupan. Qvisen kertoo (puhelinkeskustelu kesäkuussa 2005), että kaupan tarkoitus oli nimenomaan luonnonsuojelullinen: saarella oleva mökki oli kaupan jälkeen määrä siirtää sieltä pois ja saattaa saari luonnontilaan. Kauppakirjaan otettiin yksinkertaisesti maininta: "Tila ostetaan luonnonsuojelutarkoitukseen". Qvisenin mukaan asiaa ei tarkemmin määritelty kauppakirjaan, koska hänen mukaansa "pöllönkin" pitäisi ymmärtää, mitä tämä maininta tarkoittaa valtion ostaessa saaren ulkomereltä. Kävi kuitenkin toisin. Kaupan jälkeen tila siirtyi Metsähallituksen hallintaan, joka Jouko Högmanderin toimesta teki käyttösopimuksen Tarkkasen yrityksen kanssa ilmeisesti vuoteen 2013 saakka. Qvisenin mukaan sopimus on täysin alkuperäisen ja sovitun tarkoituksen vastainen, koska tila nyt Metsähallituksen toimesta siirtyikin kaikkeen muuhun kuin luonnonsuojelutarkoitukseen. Saari on Tarkkasella yrityskäytössä siten, että hänen asiakkaansa pitävät saarta ja Tarkkasen kunnostamaa mökkiä turistiretkien välietappina. Kirjoitin asiasta 26.2.2005 maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsähallitukselle. Ensin Versio 2.0
mainittu vastasi asiallisesti, toinen viisastellen. Metsähallituksen vastauksessa mm. todetaan, ettei matkailukäytöstä ole todettu aiheutuneen alueen (301,5 ha) luonnolle häiriötä. Ei tietenkään, koska sopimuksen mukaan alueen ja kalastuksen ainoa valvoja Metsähallituksen puolesta on Leo Tarkkanen. Yllä olevan tapaisella toimintatavalla valtion maanhankinnalta menee pohja. Mielenkiintoa herättää myös kysymys, miksi valtion hankkimat satojen hehtaarien kalavedet on vuokrattu yksinomaan Tarkkaselle. Hän on ollut aikoinaan ammattikalastaja, mutta ei varmuudella ole aikoihin saanut siitä elantoaan, vaan on ulkopaikkakuntalainen matkailualan yrittäjä. Vastaavasti mm. Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n kalastus- ja metsästyskerholla on ollut valtion alueella olevalla tilalla kalastus- ja metsästysoikeus vuodesta 1961 alkaen, mutta Metsähallitus ei kuitenkaan useista pyynnöistä huolimatta ole jatkanut sopimuksia vedoten luonnonsuojelullisiin näkökohtiin. Kalastusasetuksen 34 :n mukaan on paikalliseen väestöön kuuluvalla henkilöllä, jolla ei ole kalastusoikeutta, oikeus saada lupa kalastuksen harjoittamiseen valtiolle kuuluvilla kylärajan sisäpuolella olevilla vesialueilla. Saman asetuksen 39 :n mukaan valtio voi vuokrata kalastusoikeuden hallitsemiinsa kalavesiin, mutta asetuksen mukaan ehtona on, että paikallisen väestön kalastusmahdollisuudet eivät kärsi vuokrauksesta. Totta kai ne nyt kärsivät, kun Tarkkanen on saanut yksinoikeuden, jopa velvollisuuden valvoa, ettei kukaan muu saa kalastaa kyseisillä laajoilla valtion vesialueilla. Valvonnan hän hoitaa tiukasti. Sopimus estää paikallisten asukkaiden kalastusmahdollisuuden ja heille kuuluvan luonnonkäyttömahdollisuuden ja loukkaa tasavertaisuutta valtion vesiin. Näin ollen Metsähallitus on Tarkkasen kanssa tekemiensä sopimusten suhteen menetellyt toimivaltansa ylittäen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin asianomainen ministeriö aikoo ryhtyä kysymyksessä mainitun vuokra-alueen käytön toteuttamiseksi valtion puolesta alueiden hankinnan yhteydessä annettujen lupausten ja kauppakirjaan merkittyjen ehtojen täyttämiseksi ja miten palautetaan nopeasti paikallisten asukkaiden kalastukseen liittyvä lainmukainen ja tasavertainen kohtelu koko aluetta yksinoikeudella hallitsevan kunnan ulkopuolisen yrittäjän suhteen? Helsingissä 9 päivänä elokuuta 2005 Kauko Juhantalo /kesk 2
Ministerin vastaus KK 676/2005 vp Kauko Juhantalo /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kauko Juhantalon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 676/2005 vp: Mihin toimiin asianomainen ministeriö aikoo ryhtyä kysymyksessä mainitun vuokra-alueen käytön toteuttamiseksi valtion puolesta alueiden hankinnan yhteydessä annettujen lupausten ja kauppakirjaan merkittyjen ehtojen täyttämiseksi ja miten palautetaan nopeasti paikallisten asukkaiden kalastukseen liittyvä lainmukainen ja tasavertainen kohtelu koko aluetta yksinoikeudella hallitsevan kunnan ulkopuolisen yrittäjän suhteen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksessä mainittu Luvian kunnan Hanninkylässä sijaitseva tila Kataja-Kihtelskeri RN:o 7:76 on ostettu valtiolle 25.11.1999 päivätyllä vapaaehtoisella kaupalla. Kauppakirjan "Kaupan ehdot" -kohdassa mainitut ehdot 1 9 ovat ympäristöministeriön käsityksen mukaan kaikki täyttyneet. Kauppakirjan "Kaupan kohde" -kohdassa on mainittu "Tila ostetaan luonnonsuojelutarkoituksiin". Perusteena on vapaaehtoista kauppaa tehtäessä ollut tilan kuuluminen Luvian saaristo -nimiseen rantojensuojeluohjelmaalueeseen (RSO 020021). Kohde kuuluu myös Natura 2000 -ohjelma-alueeseen. Kysymyksessä oleva tila sisältyy Luvian kunnan 4.2.2004 hyväksymään osayleiskaavaan, ja sitä koskevat vesialueen osalta kaavan S-määräykset ja maaalueen osalta kaavan SL-määräykset. Lounais- Suomen ympäristökeskuksen mukaan kaavasta ei ole valitettu tilan Kataja-Kihtelskeri RN:o 7:76 osalta. Suojelun toteuttamistoimet ovat kyseisellä ohjelma-alueella vielä kesken. Ostetut kiinteistöt siirtyvät kauppaan liittyvien jälkitoimien toteuduttua tällä ohjelma-alueella Metsähallituksen hallintaan. Kun ohjelma-alue on kokonaan toteutettu, voidaan aikanaan valtion omistamille alueille laatia hoito- ja käyttösuunnitelma (lsl 19 ). Hoito- ja käyttösuunnitelman teko on osallistava prosessi, jossa alueen intressipiirit voivat vaikuttaa sen tekemiseen. Toteutusprosessin ollessa kesken haltijaviranomaisena alueella oleva Metsähallitus hoitaa ja käyttää alueita ottaen huomioon suojelutavoitteet ja muut, mm. valtakunnalliset tavoiteohjelmat. Valtioneuvosto teki 13.2.2003 periaatepäätöksen "Toimintaohjelmasta luonnonvirkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi" (VIL- MAT). Ohjelman keskeisin tavoite on kaksinkertaistaa luonnon virkistyskäyttöön ja luontomatkailuun perustuvat työpaikat vuoteen 2010 mennessä. Puheena oleva vuokraustoiminta perustuu mainitun periaatepäätöksen henkeen, mutta on tilapäistä ja voidaan ratkaista pysyvämmin hoitoja käyttösuunnitelmassa. Sopimuksin ei voida syrjäyttää kalastamiseen liittyviä yleisiä oikeuksia (mm. kalastuslain 8 ja 9 ). Metsähallituksen suojelualueet muodostavat paikoin luontomatkailun kysynnän ytimen ja ovat siksi aluetaloudellisesti ja paikallisesti tärkeitä myös työllisyysnäkökohdat huomioiden. Tässä viitataan em. VILMAT-päätökseen. Hoito- ja käyttösuunnitelmat on laadittava siten, että ristiriitaa suojeluohjelmissa mainittujen suojelutavoitteiden sekä luonnonvirkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämisen välille ei synny. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 31 päivänä elokuuta 2005 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 4
Ministerns svar KK 676/2005 vp Kauko Juhantalo /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 676/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Kauko Juhantalo /cent: Vilka åtgärder ämnar det ministerium som saken gäller vidta för att användningen av det i frågan angivna hyresområdet skall motsvara de löften som avgivits för statens vidkommande i samband med att området förvärvats och för att uppfylla de villkor som ingår i köpebrevet och hur kan man med det snaraste se till att en lagenlig och jämbördig behandling av de lokala invånarna i fråga om fiske återställs i relation till en utanför kommunen verksam företagare som med ensamrätt disponerar över hela området? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den i spörsmålet avsedda lägenheten, Kataja- Kihtelskeri Rnr 7:76, som är belägen i Hanninkylä i Luvia kommun, har förvärvats till staten genom ett frivilligt köp daterat 25.11.1999. Enligt miljöministeriets uppfattning har samtliga villkor (1 9) under rubriken "Köpevillkor" i köpebrevet blivit uppfyllda. Under "Föremål för köpet" konstateras att lägenheten förvärvas för naturvårdsändamål. Motiveringen är att lägenheten vid tidpunkten för det frivilliga köpet har ingått i ett strandskyddsprogram (SSP 020021) med namnet Luvia skärgård (Luvian saaristo). Objektet ingår även i Natura 2000-programområdet. Lägenheten i fråga ingår i en delgeneralplan som Luvia kommun har godkänt 4.2.2004. I fråga om vattenområdet omfattas den av S-bestämmelserna i delgeneralplanen och i fråga om jordområdet av SL-bestämmelserna. Enligt Sydvästra Finlands miljöcentral har besvär mot delgeneralplanen inte anförts beträffande lägenheten Kataja-Kihtelskeri Rnr 7:76. Skyddsåtgärderna inom programområdet är ännu på hälft. Efter att de uppföljande åtgärder som ansluter sig till köpet har utförts övergår de förvärvade lägenheterna inom programområdet i Forststyrelsens besittning. När programområdet har fått sin slutgiltiga utformning kan för de områden som är i statens besittning göras upp en skötsel- och nyttjandeplan (19 i naturvårdslagen). Uppgörandet av skötsel- och nyttjandeplanen är en process som bygger på aktiv medverkan, vilket innebär att intressekretsarna inom området har möjlighet att påverka planen. Medan realiseringsprocessen pågår är det Forststyrelsen som i egenskap av förvaltande myndighet sköter och nyttjar områdena under iakttagande av skyddsmålen och bland annat nationella målprogram. Statsrådet fastställde 13.2.2003 ett principbeslut, "Åtgärdsprogram för utveckling av naturrekreation och -turism" (VILMAT). Det mest centrala syftet med programmet är att fram till år 2010 fördubbla antalet arbetsplatser som grundar sig på naturrekreation och -turism. Den uthyrningsverksamhet som frågan gäller grundar sig på andemeningen i principbeslutet, men den är av tillfällig natur och kan på ett mer bestående sätt lösas i skötsel- och nyttjandeplanen. De allmänna rättigheterna beträffande fiske (bl.a. 8 och 9 i fiskelagen) kan inte åsidosättas genom avtal. Forststyrelsens skyddsområden utgör på sina håll kärnan i efterfrågan för naturturism, och de är därför regionekonomiskt och lokalt betydelsefulla även med tanke på sysselsättningen. Här 5
Ministerns svar kan hänvisas till ovan nämnda VILMAT-beslut. Skötsel- och nyttjandeplanerna skall uppgöras så, att det inte uppstår någon konflikt mellan de i skyddsprogrammen angivna målsättningarna samt satsningen på naturrekreation och naturturism. Helsingfors den 31 augusti 2005 Miljöminister Jan-Erik Enestam 6