KIRJALLINEN KYSYMYS 856/2001 vp Sosiaalityöntekijöiden työuupumus ja heikentyneet työolot Eduskunnan puhemiehelle Sosiaalityöntekijöiden työuupumus on kasvaneen työmäärän ja työolojen huononemisen myötä lisääntynyt huolestuttavan paljon. Työtahti, työn määrä ja työolojen heikkeneminen ovat olleet omiaan edistämään työtekijöiden sairastavuuden ja työuupumuksen lisääntymistä. Lisäksi työturvallisuus on heikentynyt lisääntyneiden pahoinpitelyjen ja fyysisten sekä henkisten väkivallantekojen myötä. Tilanteen vakavuus on yllättänyt sekä akavalaisen Sosiaalityötekijäin Liiton että tutkijat. Ongelmat kävivät ilmi liiton ja Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen tutkimusprojektista. Vaikka lama on päättynyt jo vuosia sitten, työtahti, työmäärä ja työn vaativuus ovat edelleen lisääntyneet. Tutkimusprojektia johtanut professori Pauli Niemelä toteaa, että samalla kun henkilökunnan määrä on vähentynyt, on sosiaalitoimen asiakaskunnan määrä kaksinkertaistunut. Mielestäni olisi kiireesti ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Kun tulevaisuudessa väestö ikääntyy ja moniongelmaiset perheet ja nuoret tarvitsevat yhä enemmän sosiaalitoimen palveluja, olisi hallituksen ryhdyttävä toimenpiteisiin sosiaalialan työntekijöiden uupumuksen vähentämiseksi ja turvattava erilaisilla toimenpiteillä työvoiman saanti ja koulutus alalle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sosiaalialan työntekijöiden työuupumuksen vähentämiseksi sekä työolojen ja työturvallisuuden parantamiseksi? Helsingissä 20 päivänä kesäkuuta 2001 Marja-Leena Kemppainen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Marja-Leena Kemppaisen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 856/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sosiaalialan työntekijöiden työuupumuksen vähentämiseksi sekä työolojen ja työturvallisuuden parantamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Hallitus on määritellyt sosiaali- ja terveyspalveluiden keskeiset kehittämistoimenpiteet sosiaalija terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa 2000 2003. Ohjelmassa on esitetty useita keinoja, joilla pyritään huolehtimaan sosiaalija terveydenhuollon henkilöstön riittävyydestä, osaamisesta ja hyvinvoinnista. Sosiaali- ja terveysministeriön tekemän selvityksen mukaan sosiaalihuollon asiakasmäärät ovat kasvaneet ja myös sosiaalityön laadulliset vaatimukset lisääntyneet. Työtehtävien määrän kasvua ei ole kompensoitu työvoiman lisäyksellä, joten sosiaalityöntekijöiden työtaakka on kasvanut. Valtakunnallisesti suositukseksi on asetettu sosiaalityöntekijä jokaista 2 000 asukasta kohden, mikä tehdyn selvityksen mukaan onkin toteutunut valtakunnallisella tasolla, mutta kuntien välillä on suuria eroja. Huonoin tilanne on pienissä kunnissa, joissa on vain yksi tai ei ainoatakaan pätevää sosiaalityöntekijää. Sosiaalihuoltolain 10 :ään on tammikuun 1. päivänä 2001 voimaan tulleella lailla (813/2000) lisätty uusi 2 momentti, jonka mukaan kunnan käytettävissä tulee olla sellaisen asiakastyöhön osallistuvan viranhaltijan palveluja, jolla on sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden riittävyyden turvaamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattien määrällistä ennakointia kehitetään sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyötä parannetaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama toimikunta teki arvion eläkepoistumasta, uuden sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman tarpeesta sekä koulutuksen aloituspaikkatarpeesta vuosille 2002 2010. Toimikunnassa olivat sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi edustettuina mm. opetusministeriö, Suomen Kuntaliitto, Kuntien eläkevakuutus ja Tilastokeskus. Toimikunta esitti yhteistyöryhmän ja pysyvän sihteeristön asettamista. Niiden tehtävänä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman määrällisen kehityksen ja tarpeen seuranta sekä ennakointi alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tavoite- ja toimintaohjelman mukaisesti myös kuntien ja kuntayhtymien tulisi varautua eläkkeelle siirtymiseen selvittämällä mahdollisuuksia jo nyt palkata henkilökuntaa sosiaalihuollon eri sektoreille. Kunnissa tilannetta arvioidaan ja seurataan muun muassa henkilöstötilinpäätösten avulla. Henkilöstötilinpäätöksen avulla voidaan edistää voimavarojen suuntaamista oikein toiminnan tarpeiden, henkilöstön valmiuksien, kykyjen ja motivaation mukaan. Tehokas ja taloudellinen päätöksenteko edellyttää, että kunnilla on järjestelmällinen toiminnan ja voimavarojen seuranta käytössään. Sosiaali- ja terveysministeriö on edellyttänyt työsuojelupiirejä ottamaan työsuojeluvalvonnas- 2
Ministerin vastaus KK 856/2001 vp Marja-Leena Kemppainen /kd sa huomioon henkisen hyvinvoinnin edistämisen työssä. Työn hallinta, perehdyttäminen sekä työaikoihin ja muihin työjärjestelyihin liittyvät asiat ovat keskeisiä työssä jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä, joihin työsuojelupiirit puuttuvat työpaikoilla. Fyysisestä ja psyykkisestä työturvallisuudesta huolehtiminen on työnantajan vastuulla. Valtiovalta tukee työnantajia ja henkilöstöä näiden valmiuksien parantamiseksi. Paavo Lipposen II hallituksen ohjelman mukaisesti hallitus kehittää työoloja mm. edistämällä henkilöstön osaamista ja työssä jaksamista. Työssä jaksamisen ohjelmalla pyritään löytämään ja levittämään hyviä toimintamalleja työssä jaksamisen edistämiseksi. Lukuisat muutkin työelämän kehittämisen ohjelmat tukevat työssä jaksamista. Myös työturvallisuuslain uudistaminen on vireillä. Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Marja-Leena Kemppainen /kd undertecknade skriftliga spörsmål SS 856/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att minska utbrändheten hos de anställda inom den sociala sektorn och för att förbättra arbetsförhållandena och skyddet i arbetet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Regeringen har fastställt de centrala åtgärderna för social- och hälsovården i mål- och verksamhetsprogrammet för social- och hälsovården för åren 2000 2003. I programmet presenteras flera olika sätt att sörja för att personalen inom social- och hälsovården är tillräcklig, kunnig och mår bra. Enligt en utredning som gjorts av social- och hälsovårdsministeriet har antalet socialvårdsklienter ökat, liksom också de krav som ställs på kvaliteten på socialarbetet. De ökade arbetsuppgifterna har inte kompenserats med en ökning av personalen, och detta har lett till att socialarbetarnas arbetsbörda har ökat. Den allmänna rekommendation som gäller hela landet är att det skall finnas en socialarbetare per 2 000 invånare, vilket enligt utredningen har förverkligats på riksnivå, medan det mellan kommunerna finns stora skillnader. Sämst är situationen i små kommuner som har bara en eller inte en enda behörig socialarbetare. Till 10 socialvårdslagen har genom den lag (813/2000) som trädde i kraft den 1 januari 2001 fogats ett nytt 2 mom., enligt vilket kommunen till sitt förfogande skall ha tjänster vilka tillhandahålls av en tjänsteinnehavare som deltar i klientarbetet och har yrkesmässig behörighet som socialarbetare. För att trygga att det finns tillräcklig personal inom social- och hälsovården utvecklas förhandsberäkningen av antalet yrkesutbildade inom social- och hälsovården och förbättras samarbetet mellan utbildningen och arbetslivet. En av social- och hälsovårdsministeriet tillsatt kommission gjorde en bedömning av pensionsavgången, behovet av ny arbetskraft inom socialoch hälsovården samt av behovet av nybörjarplatser i utbildningen under åren 2002 2010. I kommissionen var förutom social- och hälsovårdsministeriet även undervisningsministeriet, Finlands Kommunförbund, Kommunernas pensionsförsäkring och Statistikcentralen representerade. Kommissionen föreslog att en samarbetsgrupp och ett ständigt sekretariat tillsätts med uppgift att lokalt och på riksnivå följa upp och förutse arbetskraftens kvantitativa utveckling och behovet av arbetskraft. Enligt mål- och verksamhetsprogrammet skall också kommunerna och samkommunerna förbereda sig för pensioneringen genom att utreda möjligheterna till att redan nu anställa personal i de olika sektorerna inom social- och hälsovården. Kommunerna bedömer och följer upp situationen bl.a. genom att göra upp personalbokslut. Med hjälp av personalboksluten kan man underlätta en riktig allokering av resurserna enligt verksamhetens behov, personalens kunnande, kompetens och motivation. Ett effektivt och ekonomiskt beslutsfattande förutsätter att kommunerna har tillgång till ett system för systematisk uppföljning av verksamheten och resurserna. Social- och hälsovårdsministeriet har krävt att arbetarskyddsdistrikten vid tillsynen över arbetarskyddet skall beakta främjandet av det psykiska välbefinnandet i arbetet. Viktiga faktorer som inverkar på hur en person orkar i arbetet är perso- 4
Ministerns svar KK 856/2001 vp Marja-Leena Kemppainen /kd nens möjligheter att klara av sitt arbete, inskolning och frågor i anslutning till andra arbetsarrangemang. Arbetarskyddsdistrikten ingriper även i dessa frågor på arbetsplatserna. Arbetsgivaren ansvarar för ombesörjandet av fysiskt och psykiskt skydd i arbetet. Statsmakten stöder arbetsgivarna och personalen för att förbättra beredskapen på dessa områden. I enlighet med programmet för Lipponens II regering utvecklar regeringen arbetsförhållanden bl.a. genom att främja personalens kunnande och stöda de anställdas förmåga att orka i arbetet. Genom programmet Orka arbeta försöker man hitta och sprida goda verksamhetsmodeller för att främja bättre ork i arbetet. Ett flertal andra program för utvecklandet av arbetslivet stöder också förmågan att orka i arbetet. En reform av lagen om skydd i arbete är också aktuell. Helsingfors den 10 juli 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5