MUISTIO 049:00/2001 15.6.2004 TELEVISIO- JA RADIOTOIMINNAN LÄHETYSPALVELUJEN MARKKINAT

MUISTIO 049:00/2001 15.6.2004 TELEVISIO- JA RADIOTOIMINNAN LÄHETYSPALVELUJEN MARKKINAT Komission sähköisen viestinnän markkinoita koskevassa suosituksessa 1 markkina 18 käsittää televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalvelut sisällön lähettämiseksi loppukäyttäjille. Markkinaan kuuluvat lähetyspalvelut käsittävät ohjelmistojen lähettämiseen liittyvät toiminnot niiltä osin kuin ne tarjoavat keinon jaella sisältöjä loppukäyttäjille. Markkinaan eivät kuulu sisällöntarjontapalvelut, eivätkä palvelut, joissa harjoitetaan sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen avulla tarjotun sisällön toimituksellista valvontaa. Kyseisillä markkinoilla ohjelmien lähetyspalveluita tarjoavat verkkoyritykset ja ostavat ohjelmanlähettäjät. Komissio ei ole sisällyttänyt suositukseensa televisio- ja radiotoimintaa koskevia vähittäismarkkinoita. Markkinoiden määrittelyn ja yksilöimisen lähtökohtana on markkinoiden ominaispiirteiden selvittäminen tiettynä ajanjaksona ottaen huomioon kysynnän ja tarjonnan korvattavuus. Kun ensin on kuvattu ja määritelty vähittäismarkkinat, joilla on kyse loppukäyttäjiä koskevasta kysynnästä ja tarjonnasta, voidaan yksilöidä merkitykselliset tukkumarkkinat. Merkityksellisillä tukkumarkkinoilla on kyse sellaisten tuotteiden tai palvelujen tarjonnasta, joita niiden ostaja käyttää tarjotakseen palveluja tai tuotteita loppukäyttäjille. Suomessa televisio- ja radiolähetykset voidaan jakaa kahta pääasiallista jakelutietä pitkin: maanpäällisessä verkossa ja kaapeliverkossa. Lisäksi televisio- ja radiolähetyksiä voidaan vastaanottaa Suomessa satelliittivälitteisesti. Jos maanpäällinen jakelu, kaapelijakelu ja satelliittijakelu olisivat toisiaan korvaavia palveluita ohjelmapalvelun tarjoajille - eli niillä olisi keskinäinen korvattavuus - kuuluisivat ne aidosti yhteen ja samaan markkinaan. Käytettävissä oleviin jakelukanaviin liittyvät kansalliset olosuhteet saattavat kuitenkin edellyttää komission suosituksen mukaista määrittelyä suppeampaa markkinamääritelmää. Tässä muistiossa tarkastellaan, kuuluvatko eri jakeluverkkojen avulla toteutetut lähetyspalvelut Suomessa samalle relevantille markkinalle ja muodostavatko ne ennakkosääntelyn 1 Komission suositus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla, EUVL L 114, 8.5.2003 s. 45. Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Telekopio PL 31 Eteläesplanadi 16-18, Helsinki (09) 160 02 (09) 160 28596 00023 Valtioneuvosto (09) 160 28590 (tiedotus) kirjaamo@mintc.fi info@mintc.fi

2 (20) kannalta merkitykselliset markkinat. 2 Kilpailuneuvosto on katsonut Sonera Oyj:n ja Digita Oy:n yrityskauppaa koskevassa ratkaisussaan, että kaapelija satelliittijakelua ei voida lukea samoille hyödykemarkkinoille maanpäällisen jakelun kanssa. 3 1. MARKKINATOIMIJAT JA ALAA KOSKEVA SÄÄNTELY Suomessa on noin 2,4 miljoonaa kotitaloutta. Näistä noin 50 % vastaanottaa lähetyksen maanpäällisen jakelun välityksellä ja alle 50 % kaapelijakelun välityksellä. Satelliittivastaanotin on noin kymmenellä prosentilla kotitalouksista. Tavallisesti satelliittivastaanotin täydentää maanpäällistä vastaanottoa. Maanpäällisten lähetinverkkojen peittoalue on pääsääntöisesti koko Suomen laajuinen. Kaapeliverkot kattavat vain tiheästi asutut seudut. Satelliittivälitteisiä kanavia voidaan vastaanottaa koko Suomessa. Televisio- ja radiolähetykset voidaan jakaa sekä analogisen että digitaalisen verkon välityksellä. Uudempi digitaalinen lähetys käyttää radioaaltojen taajuuksia tehokkaammin ja mahdollistaa useampien ohjelmakanavien lähettämisen samanaikaisesti. Digitaalisella tekniikalla yhtä analogista TVkanavaa vastaavalle kaistalle voidaan pakata neljä tai viisi TV-kanavaa tai vielä useampi radiokanava. Tekniikan kehittyessä kanavien määrää voidaan lisätä. Lisäksi digitaalinen tekniikka on vähemmän altis ulkoisille häiriöille kuin analoginen tekniikka ja tuo vastaanottajalle analogiseen lähetykseen verrattuna paremman kuvan ja äänen. Liikenne- ja viestintäministeriön asettama parlamentaarinen televisiotyöryhmä on ehdottanut, että analogisten televisiolähetyspalvelujen tarjonta lopetetaan Suomessa 31.8.2007. Digitaalinen vastaanotto edellyttää erillisen digisovittimen (ns. set-topboxin) tai digitelevision taikka digiradion hankkimista. Finnpanel Oy:n tutkimuksen mukaan kaapeli- tai maanpäälliseen vastaanottoon soveltuvia digisovittimia tai digitelevisioita oli helmi-maaliskuun vaihteessa 2004 13,7 %:ssa Manner-Suomen kotitalouksista eli yhteensä 321 000 taloudessa. Digitaalisia satelliittisovittimia on lisäksi 68 000 taloudessa (2,9 %). 1.1 Lähetyspalvelut maanpäällisissä verkoissa Ohjelmistoluvat Televisio- tai radiotoiminnan harjoittamiseen maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa tarvitaan televisio- ja radiotoimintalain 7 :n mukainen toimilupa (jäljempänä ohjelmistolupa). Saman lainkohdan mukaan Yleisradio Oy, joka harjoittaa julkisen palvelun televisio- ja radiotoimintaa, 2 Tässä muistiossa ei käsitellä lähetyspalveluja Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoalueella, jossa lähetyspalvelut muodostavat Manner-Suomesta erillisen oman relevantin markkinansa. 3 Kilpailuneuvoston päätös 29.6.2000 Dnro 53/690/2000 s. 74.

3 (20) saa harjoittaa toimintaansa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa ilman ohjelmistolupaa. Liikenne- ja viestintäministeriöllä on toimilupaviranomaisena lain 11 :n mukaan mahdollisuus antaa lähetysten alueellista kuuluvuutta ja näkyvyyttä, lähetysaikoja ja lähetystekniikkaa tai siirtokapasiteettia koskevia määräyksiä. Lähtökohtaisesti sekä maanpäälliset televisio- että radiolähetykset voidaankin jakaa alueellisiin ja valtakunnallisiin lähetyksiin, jotka määräytyvät ohjelmistotoimilupien ehtojen mukaisesti. Analogiset ohjelmapalvelut Suomessa on neljä valtakunnallista analogista televisiokanavaa: TV1, TV2, MTV3 ja Nelonen. Näiden lisäksi Etelä-Suomessa näkyy Ruotsin television ohjelmista koottu SVT Europa -ohjelmakanava. Valtakunnallinen ohjelmistolupa analogisessa televisiolähetysverkossa on myönnetty kaupallisin perustein toimiville mainosrahoitteisille MTV Oy:lle ja Oy Ruutunelonen Ab:lle. Lisäksi Yleisradio Oy:lle on myönnetty ohjelmistolupa Ruotsin Television ohjelmien välittämiseen Suomessa. 31.12.2006 saakka voimassa olevat alueelliset analogiset televisioohjelmistoluvat ovat Tampereen seudulla Janton Oyj:llä, Närpiössä När-Tv r.y.:llä ja Kristiinankaupungissa KRS-Tv r.f.:llä. Valtakunnallinen analoginen radio-ohjelmisto koostuu kolmesta Yleisradio Oy:n tarjoamasta suomenkielisestä sekä kahdesta ruotsinkielisestä radiokanavasta. Radio Nova on ainoa valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla toimiva kaupallinen radiokanava. Paikallisia kaupallisia radio-ohjelmistolupia on myönnetty noin 70. Ne oikeuttavat lähetystoimintaan yhdellä ohjelmistoluvassa määritellyllä alueella. Seitsemälle radiokanavalle on myönnetty niin sanottu erikoisradiotoimilupa, joka oikeuttaa toimintaan usealla määritellyllä alueella. Paikallisradioiden ja erikoisradioiden lähetykset tavoittavat noin neljä miljoonaa suomalaista. Analogiset lähetyspalvelut Analoginen televisio- ja radioverkko voidaan jakaa kahteen rakenteelliseen osaan; siirtoverkkoon ja lähetinverkkoon. Ohjelma siirretään siirtoverkkoa pitkin joko radiolinkillä, kuituyhteydellä tai satelliitilla alueellisiin lähetyskeskuksiin. Sen jälkeen ohjelma lähetetään lähetyskeskuksista televisio- ja radioasemilta vapaasti etenevillä radioaalloilla yleisön vastaanotettavaksi. Käytettävissä olevien radiotaajuuksien niukkuudesta johtuen analogisen lähetinverkon kapasiteetti on rajallinen. Digita Oy on tällä hetkellä ainoa maanpäällistä analogista televisiolähetinverkkopalvelua tarjoava yritys Suomessa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti.

4 (20) Analogisessa radioverkossa Digita Oy vastaa valtakunnallisesti Yleisradio Oy:n, Oy Suomen Uutisradio Ab:n (Radio Nova) sekä alueellisesti joidenkin kaupallisten erikois- ja paikallisradioiden ohjelmien jakelusta. Alueellista radiolähetystoimintaa harjoittavat useat paikalliset toimijat. Osa paikallisradioista lähettää ohjelmansa itse omilla lähettimillään, osa ostaa lähetysverkon operoinnin muulta yritykseltä (esimerkiksi Telemast Nordic Oy:ltä tai Digita Oy:ltä). Digitaaliset ohjelmapalvelut Valtioneuvosto myönsi ensimmäiset valtakunnalliset digitaaliset ohjelmistoluvat 23.6.1999. Voimassa olevat luvat ovat yhden televisioohjelmiston lähettämistä varten MTV Oy:llä, SubTV Oy:llä (entinen City- TV Oy Helsinki; ehtoja muutettu 20.12.2001 ja 13.3.2003), Suomen Urheilutelevisio Oy:llä ja Oy Ruutunelonen Ab:llä. Lisäksi valtioneuvosto on myöntänyt 13.3.2003 ohjelmistoluvan yhden ohjelmiston lähettämistä varten Vizor Oy:lle sekä kolmen ohjelmiston lähettämistä varten vähintään 70 % väestöstä kattavalle alueelle Canal+ Finland Oy:lle. Alueelliset ohjelmistoluvat on myönnetty Oy Turun Kaapelitelevisio - Åbo Kabeltelevision Ab:lle (Turun seutu), Etelä- Pohjanmaan Viestintä Oy:lle (Etelä-Pohjanmaa ja Satakunta), Järviradio Oy:lle (Pohjois-Pohjanmaa), Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy:lle (Kruunupyyn ja Haapaveden lähettimien palvelualue), Sisä-Suomen Kuvapäät Oy:lle (Keski-Suomi), KPY Kaapelitelevisio Oy:lle (Kuopion seutu), Radio Pooki Oy:lle (Pohjois-Pohjanmaa) ja Tuotantoyhtiö Kuvaputki Oy:lle (Päijät-Häme). Janton Oyj:lle (pääkaupunkiseutu ja Pirkanmaa) myönnetyt toimiluvat ovat rauenneet 31.3.2004. Televisioohjelmistoja koskevien ohjelmistolupien lisäksi on myönnetty kolme toimilupaa digitaalisessa televisioverkossa jaettaville radiokanaville. Digitaaliset ohjelmistoluvat ovat voimassa 31.8.2010 asti. Digitaaliset lähetyspalvelut Digitaalinen televisio- ja radioverkko koostuu kolmesta toiminnallisesta osasta: kanavanipun koostamisesta (multipleksaus), siirtoverkosta ja lähetinverkosta. Kanavanippua koostettaessa ohjelmistolupien haltijoiden televisio- ja/tai radiokanavat sekä muu sisältö yhdistetään yhdeksi kanavanipuksi. Kanavanipuksi koostettu lähete siirretään siirtoverkkoa pitkin alueellisille lähetyskeskuksille. Lopuksi televisio- ja radiokanavat sekä muu informaatio lähetetään radiolähettimillä mastoihin sijoitettujen antennien kautta ilmateitse loppukäyttäjien vastaanotettaviksi. Viestintämarkkinalain 4 :n mukaan radiotaajuuksia edellyttävän verkkopalvelun tarjoaminen digitaalisessa maanpäällisessä televisio- tai radioverkossa on toimiluvanvaraista toimintaa (jäljempänä verkkolupa). Lain 10 :n mukaan verkkolupa voidaan myöntää sillä ehdolla, että verkkoluvan haltija omalta osaltaan huolehtii siitä, että Yleisradio Oy sekä ohjelmistolupien haltijat saavat käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarjottavan kapasiteetin.

5 (20) Digitaalinen televisio Valtioneuvosto myönsi 14.11.2002 Digita Oy:lle toimiluvan verkkopalvelun tarjoamiseen maanpäällisessä digitaalisessa televisioverkossa koko valtakunnan alueelle kanavanipuissa A, B ja C. Kanavanippuja voidaan käyttää myös alueellisiin lähetyksiin jakamalla verkko osiin. Tällä hetkellä voimassa olevien alueellisten ohjelmistolupien mukaiset ohjelmistot lähetetään yhdessä valtakunnallisessa kanavanipussa. Digita Oy:lle myönnetty verkkolupa oikeuttaa lähetyksissä tarvittavien taajuuksien hallintaan siten, että kanavanipun hallintaan liittyy sekä taajuuskapasiteetin hallinta että sen jakaminen. Digita Oy on ainoa digitaalisen maanpäällisen televisioverkon verkkoluvan haltija ja siten ainoa verkkopalvelun tarjoaja. Muita valtakunnallisia tai alueellisia digitaalisia televisioverkkolupia ei ole myönnetty. Tällä hetkellä maanpäällisten digitaalisten televisiolähetysten näkyvyysalue kattaa 72 prosenttia Suomen väestöstä. Näkyvyysalue laajenee kattamaan 94 prosenttia väestöstä elokuuhun 2004 mennessä. Digitaalinen radio Digitaalinen radiotoiminta on vasta aivan alkuvaiheessa Suomessa. Digita Oy on 14.11.2002 myönnettyjen verkkolupien haltija digitaalisessa valtakunnallisessa ja alueellisessa radioverkossa. Verkkotoimiluvan mukaan Digita Oy hallinnoi myös kyseisten verkkojen kanavanippuja. Toimilupa alueelliselle digitaaliselle radioverkolle myönnettiin pääkaupunkiseudun alueelle myös Telemast Nordic Oy:lle, jonka on tullut aloittaa toimintansa 1.1.2004. Ohjelmistolupia digitaaliseen radioverkkoon ei ole vielä myönnetty, joten toistaiseksi ainoastaan Yleisradio Oy:llä on lain nojalla oikeus lähettää televisio- ja radiotoimintalain nojalla digitaalista radioohjelmaa. 1.2 Lähetyspalvelut kaapeliverkoissa Maanpäällisen jakelun ohella kaapeliverkot ovat Suomessa vaihtoehtoinen jakelutie ohjelmistojen välittämiseksi loppukäyttäjille. Kaapelitelevisioverkoissa välitetään kotimaisia yleisradiokanavia, kotimaisia kaupallisia televisio- ja radiokanavia, ulkomaisia yleisradio- ja satelliittikanavia, paikallisia televisiokanavia sekä radiokanavia. Osa tarjottavista palveluista on loppukäyttäjille maksuttomia ja osa maksullisia. Suomessa on noin neljäkymmentä kaapeliverkkoyritystä. Kaapeliverkot ovat usein perinteisten paikallisten teletoimintaa harjoittavien yhtiöiden omistamia. Osa suurimmista verkoista, kuten Helsinki Televisio Oy:n verkko, on kuitenkin nimenomaan kaapelilähetystoimintaa varten perustettujen yhtiöiden omistama. Monen kaapeliverkkoyrityksen jakeluverkosto koostuu useasta pienestä kaapeliverkosta. Suomessa on yli sata erillistä verkkoa, jotka kattavat alueellisesti tiheästi asutut taajamat.

6 (20) Suomessa on noin 1,1 miljoonaa kaapelitelevisioverkkoon liittynyttä kotitaloutta 4. Luku vastaa lähes 50 prosenttia kaikista kotitalouksista. Liittymämääriltään suurimmat kaapelilähetystoiminnan harjoittajat 5 ovat Helsinki Televisio Oy (n. 247 000 liittymää), TeliaSonera Finland Oyj (n. 160 000 liittymää), Tampereen Tietoverkko Oy (n. 90 000 liittymää) ja Turun Kaapelitelevisio Oy (n. 84 000 liittymää). Kaapelitelevisiotoiminnan harjoittamiseen tai verkkopalvelun tarjoamiseen kaapelitelevisioverkossa ei tarvita toimilupaa. Toiminnasta on tehtävä ilmoitus Viestintävirastolle ennen toiminnan aloittamista. Toimintaa kaapelitelevisioverkoissa ei säädellä viestintämarkkinalaissa eri tavalla sen mukaan, onko kyseessä analoginen vai digitaalinen verkko. Verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoava yritys on VML 134 :n mukaan velvollinen lähettämään korvauksetta Yleisradio Oy:n televisio- ja radioohjelmistot niihin liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen (siirtovelvollisuus eli niin sanottu must-carry -velvollisuus). Lisäksi kaapeliverkkoyritys on velvollinen lähettämään korvauksetta verkon sijaintikunnassa lähetettävät valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla toimivien televisio- ja radiotoiminnan harjoittajien televisio- ja radio-ohjelmistot, niihin sisältyvää ohjelmaa varten toimitetun aineiston, ohjelmistoihin liittyvät mainokset ja muut niihin kuuluvat vastaavat palvelut. Vuonna 2003 siirtovelvollisuuden alaisten televisiokanavien yhteenlaskettu osuus oli noin 93 prosenttia katseluajasta. 6 Edellä mainitut valtakunnalliset ohjelmistot on toimitettava käyttäjille maksutta. Kaapeliverkkoyhtiö voi kuitenkin vaatia käyttäjältä kohtuullisen maksun verkon ylläpidosta. Kaapeliverkkoyritysten tarjoamat palvelut ovat laajuudeltaan ja sisällöltään erilaisia eri puolella Suomea. Digitaalinen kaapelijakelu alkoi vuonna 2001, jonka jälkeen useimmat kaapeliverkkoyritykset ovat digitalisoineet verkkonsa ja aloittaneet digitaalisten TV-lähetysten välittämisen niissä. Osa kaapelitelevisiotoiminnan harjoittajien liikevaihdosta muodostuu kaapelitelevisioliittymän myynnistä sekä verkon ja niin sanottujen peruspalvelujen ylläpidosta. Analogisina peruspalveluina on kaapelitelevisioverkossa tarjottu keskimäärin 11 televisiokanavaa sekä suurin osa kaapelitelevisioverkon alueella kuuluvista radiokanavista. Peruspalveluista noin kolmasosan muodostavat siirtovelvollisuuden alaiset televisio- ja radiokanavat, joiden lisäksi kaapeliverkon välityksellä tarjotaan yleisesti muun muassa kanavia: SVT Europa, MTV Nordic, TV 5 Europe, Deutsche Welle TV ja BBC World. Kaapelitelevisiotoiminnan liikevaihdon kannalta merkittävää on myös maksutelevisiotoiminta. Nykyisin kaapelitelevisioverkossa on tarjolla keskimäärin 20 maksullista televisiokanavaa, joista yleisimpiä ovat kanavapaketit Canal+, Canal+Kulta ja Canal+Sininen sekä TV1000 ja TV1000 Cinema. Joissakin kaapelitelevisioverkoissa on lisäksi tarjolla maksullisia radiokanavia. 4 Viestintäviraston kysely 14.3.2003 5 Suomen kaapelitelevisioliitto ry: Kaapelitelevisioverkkoihin kytketyt taloudet 1.1.2004 6 Finnpanel Oy

7 (20) Lähetyspalveluista perittävät maksut sekä rahavirtojen suunta tukkumarkkinoilla ohjelmien lähetyspalveluja tarjoavien kaapeliyritysten ja ohjelmapalvelujen tarjoajien välillä vaihtelee. Ne riippuvat kaapeliyrityksen ja ohjelmapalvelun tarjoajan välisestä sopimuksesta. Markkinoilla esiintyy yleisesti seuraavanlaisia järjestelyjä: 1) Siirtovelvollisuuden perusteella kaapeliyritysten on jaettava maksutta Yleisradio Oy:n televisio- ja radio-ohjelmistot ja sellaiset valtakunnalliset televisio- ja radio-ohjelmistot, joita koskee ohjelmistotoimilupa. 2) Maksulliset televisiokanavat, kuten Canal+, perivät usein kaapelitelevisioyrityksiltä maksun ohjelmistonsa jakamisesta. Lisäksi kaapelitelevisioyritykset maksavat maksullisten satelliittikanavien jakelusta useimmiten joko teosto- tai kopiostomaksua. 3) Esimerkiksi Eurosport-kanavan katselusta ei erikseen veloiteta loppuasiakasta, mutta kaapelitelevisioyhtiöt maksavat sen jakelusta sekä maksun ohjelmayhtiölle, että teostomaksua. 4) Jotkut vapaan ohjelmapaikan haluavat pääsääntöisesti kotimaiset kanavat maksavat kaapelitelevisioyrityksille ohjelman jakamisesta. Vapaiden ohjelmapaikkojen kysyntä on Suomessa ollut vähäistä. 1.3 Satelliittitelevisiopalveluiden merkitys Suomessa Satelliittivastaanottoa käytetään Suomessa yleensä maksullisten kanavien vastaanottamiseen antennivastaanoton lisänä. Osa satelliitin kautta välitettävistä pääsääntöisesti ulkomaisista televisiokanavista voidaan vastaanottaa maksuttomasti, osaan tarvitaan maksullinen salauksenpurkukortti. Satelliittitelevisiokanavia voidaan vastaanottaa koko Suomessa useista satelliiteista (esimerkiksi Eutelsat, Thor, Astra ja Sirius). Satelliittijakelun näkyvyysalue on periaatteessa koko Suomen laajuinen, mutta Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi vastaanottoantennien korotuskulma on pieni ja sen seurauksena peittoalueet ovat katveellisempia kuin esimerkiksi Keski- Euroopassa. Suomessa on verrattain pieni määrä satelliittivastaanottoa käyttäviä loppuasiakkaita (n. 258 000 kappaletta 7, noin 10 % kotitalouksista), joista valtaosa vastaanottaa kotimaiset ohjelmakanavat maanpäällisen antennin välityksellä. Kotimaisia yleisradio-ohjelmistoja ei jaeta satelliittien kautta. Satelliittitelevisiopalveluita tarjotaan loppukäyttäjille myös kanavapaketteina. Suomessa toimivia satelliittikanavien paketoijia ovat tällä hetkellä Canal Digital Finland Oy ja Oy Viasat Finland Ab. Yhtiöiden tarjoamat digitaaliset kanavapaketit voidaan vastaanottaa ainoastaan maksullisen salauksenpurkukortin avulla. Molempien mainittujen yhtiöiden kautta jaetaan useita ulkomaisia satelliittikanavia. Canal Digital Finland Oy jakaa lisäksi kotimaiset MTV Oy:n MTV3:n sekä Oy Ruutunelonen Ab:n Nelosen lähetykset. 7 Finnpanel Oy:n tutkimus helmi-maaliskuun vaihteen 2004 tilanteesta

8 (20) Noin 40 prosenttia satelliittipalveluja käyttävistä kotitalouksista vastaanottaa satelliittivälitteiset kanavat omalla lautasantennilla. Vastaavasti noin 60 prosenttia satelliittitalouksista vastaanottaa satelliittitelevisiokanavia taloyhtiöiden yhteisantennijärjestelmien kautta. Suurin yhteisantennijärjestelmissä satelliittitelevisiopalveluita tarjoava yritys Suomessa on Maxisat Oy. Suomeen ei ole sijoittautunut satelliittiverkkoyrityksiä, jotka tarjoaisivat satelliittilähetyspalvelua ohjelmapalvelun tarjoajille. Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi suomalaisilla ohjelmapalvelun tarjoajilla on käytettävissään vähemmän vaihtoehtoisia ulkomailta käsin toimivia satelliittilähetyspalveluiden tarjoajia kuin vastaavilla Keski-Euroopassa toimivilla yrityksillä. Satelliittiverkon välityksellä tapahtuvalla jakelulla ei voida korvata maanpäällisen verkon tai kaapeliverkon välityksellä tapahtuvaa jakelua. Satelliittiverkkojen välityksellä voidaan saavuttaa yhteensä vain noin 10 prosenttia loppukäyttäjistä. Satelliittiverkkojen käyttäminen ohjelmien jakelussa on Suomen olosuhteissa ohjelmapalvelun tarjoajan kannalta huomattavasti muita jakelujärjestelmiä kalliimpi vaihtoehto katsojaa kohti. Edellä mainituista syistä johtuen ohjelmapalvelujen yksinomainen jakelu satelliittiverkossa pelkästään Suomen markkinoilla ei vaikuta todelliselta vaihtoehdolta ohjelmapalvelujen tarjoajille. Huolimatta siitä, että loppuasiakkaat voivat vastaanottaa ohjelmakanavia satelliittien välityksellä 8, Suomessa ei ole tarpeen määritellä ennakkosääntelyä varten kansallista tukkutason markkinaa ohjelmapalvelujen tarjoamiseksi satelliittiverkossa. Suomessa harjoitettu satelliittitelevisiotoiminta perustuu ohjelmistojen välittämiseen muiden kuin suomalaisten yritysten omistamissa satelliiteissa ja muilla kuin suomalaisten yritysten hallinnoimilla taajuuksilla. 2. MARKKINOIDEN MÄÄRITTELY Markkinoiden määrittelyn lähtökohtana on markkinoiden ominaispiirteiden selvittäminen tiettynä ajanjaksona ottaen huomioon kysynnän ja tarjonnan korvattavuus. Se, muodostavatko eri lähetysverkoissa jaeltavat samat ohjelmapalvelut erilliset vähittäismarkkinat vai eivät, riippuu useista tekijöistä. Komission suosituksen perustelujen mukaan tärkeä tekijä on se, voidaanko niiden hintansa ja tuoteominaisuuksiensa puolesta katsoa voivan korvata toisensa huomattavan käyttäjämäärän osalta. Tähän liittyvä tekijä on palvelun peittoalue tai eri jakelumahdollisuuksien saatavuus. Merkitystä on myös huomattavan loppukäyttäjämäärän mahdollisuuksilla siirtyä jakeluverkosta toiseen. 8 Vaikka satelliittijakelulla voidaan kattaa koko maa, siirtovelvollisuus ei koske sitä. Kotimaiset satelliittivälitteiset valtakunnalliset kanavat ovat satelliittijakelussa maksullisia. Satelliittivastaanotto edellyttää kuukausittaisten ohjelma- ja salauksenpurkukorttimaksujen lisäksi erillisen lautasantennin hankkimista. Satelliittivastaanotto ei Suomessa ole myöskään loppukäyttäjän näkökulmasta antenni- (eikä kaapeli) vastaanottoa korvaava vaihtoehto, vaan sillä voidaan täydentää niitä.

9 (20) Jakeluverkon vaihtomahdollisuuksia ja niiden saatavuutta sekä käyttäjämääriä ja peittoa koskevat seikat vaikuttavat olennaisesti kysymyksessä olevien tukkumarkkinoiden määrittelyyn. Kaupallisten ohjelmapalvelujen tarjoajien voidaan ajatella valitsevan jakeluverkkonsa erityisesti vertaamalla sen käytöstä aiheutuvia kustannuksia siihen, kuinka suuri vastaanottajamäärä jakeluverkon käyttämisellä tavoitetaan. Kattavamman tai useamman jakeluverkon käyttämisen voidaan arvioida edellyttävän sitä, että odotettavissa olevien (mainos)tulojen kasvu on suurempi kuin jakelun laajentamisesta aiheutuvat kustannukset. Koska lähetyspalvelujen kysyntä ja tarjonta tukkutasolla riippuu olennaisesti loppuasiakasmarkkinoista, tulee merkityksellisiä tukkumarkkinoita määriteltäessä ottaa huomioon myös tilanne vähittäismarkkinoilla. Tukkumarkkinoiden rakenteeseen ja markkinamäärittelyyn vaikuttavat Suomessa myös alaa koskeva erityissääntely, verkko- ja ohjelmistolupaehdot. Jäljempänä tässä muistiossa markkinoiden määrittelyssä tarkastellaan seuraavia kysymyksiä: 1) Kuuluvatko televisio- ja radiolähetyspalvelut erillisille hyödykemarkkinoille? (kohta 2.1) 2) Tulisiko lähetyspalvelujen markkinat jakaa erillisiksi markkinoiksi jakeluverkon perusteella? (maanpäällinen verkko ja kaapeliverkko, kohta 2.2) 3) Kuuluvatko analogiset ja digitaaliset lähetyspalvelut eri hyödykemarkkinoille? (kohta 2.3) 4) Voidaanko televisio- ja radiolähetyspalveluissa erottaa alueellisia markkinoita? (kohta 2.4) 2.1 Televisio- ja radiolähetyspalvelujen välinen korvattavuus Televisio ja radio eivät ole toisiaan korvaavia tuotteita loppukäyttäjien eivätkä tukkumarkkinoilla toimivien ohjelmapalvelun tarjoajien kannalta erilaisen käyttötarkoituksen ja erilaisen käyttöympäristön vuoksi. Tarjonnan korvattavuudella tarkoitetaan eri tuotetta tarjoavien yritysten mahdollisuutta siirtyä lyhyellä aikavälillä tarjoamaan toista tuotetta ilman merkittäviä ylimääräisiä kustannuksia tai riskejä. Tarjonnan korvattavuus televisio- ja radioverkkojen lähetyspalvelujen välillä ei ole mahdollista lähetysverkkojen teknisistä eroista ja huomattavista verkon muuttamiskustannuksista johtuen. Näin ollen televisio- ja radiolähetyspalvelut kuuluvat eri hyödykemarkkinoille. 2.2 Maanpäällisten lähetysverkkojen ja kaapeliverkkojen välinen korvattavuus Vähittäistaso Loppukäyttäjät voivat joissakin tapauksissa valita, vastaanottavatko he ohjelmakanavat maanpäällisen jakelun vai kaapelijakelun välityksellä.

10 (20) Kysynnän korvattavuutta rajoittavat kuitenkin tarjottavien palvelujen erilaisuuteen ja palvelujen saatavuuteen liittyvät tekijät. Tämän lisäksi kysynnän korvattavuutta rajoittavat vaihdosta aiheutuvat kustannukset. Maanpäällisen verkon välityksellä lähetettävät ohjelmistot ovat pääsääntöisesti vapaasti vastaanotettavissa koko Suomessa. Sitä vastoin kaapeliverkot kattavat vain taajamat ja yhteensä vain alle puolet Suomen kotitalouksista. Kaapelitelevisioverkkoon liitytään kiinteistökohtaisesti. Asunto-osakeyhtiössä liittymispäätökseen vaaditaan yhtiökokouksen yksinkertainen enemmistö. Harvaan asutuilla seuduilla ja taajamien pientaloalueilla liittymismahdollisuuksia rajoittavat liian korkeiksi nousevat asuntokohtaiset kustannukset. Kaapeliverkon rakentaminen on teknisistä syistä usein liian kallista. Eri jakeluverkoissa välitettävät palvelut ja niistä perittävät korvaukset poikkeavat toisistaan tietyiltä osin merkittävästi. Kaapelijakelun avulla loppukäyttäjän on mahdollista vastaanottaa maanpäällistä jakelua huomattavasti useampia televisiokanavia. Osa kanavista on maksullisia ja osa maksuttomia. Vaikka siirtovelvollisuuden piiriin kuuluvat ohjelmakanavat ja osa muista kanavista jaetaan kaapeliverkon välityksellä loppukäyttäjille ilmaiseksi, suuri osa kanavista on maksullisia. Televisiomaksun lisäksi kaapelivastaanotto edellyttää vastikkeellista liittymää kaapeliverkkoon. Lisäksi kaapeliyritykset perivät loppuasiakkailta maksuja verkon ylläpidosta. Loppukäyttäjät voivat halutessaan vastaanottaa kaapeliverkon välityksellä erilaisia maksullisia lisäohjelmistoja. 9 Huolimatta siitä, että taajamissa taloyhtiöt voivat tehdä päätöksen ohjelmistojen vastaanottotavasta, ei kaapeliverkon välityksellä vastaanotettavia ohjelmapalveluja ja maanpäällisen verkon välityksellä vastaanotettavia ohjelmapalveluja ainakaan toistaiseksi voida pitää loppukäyttäjien näkökulmasta toisiaan täysin korvaavina vaihtoehtoina. Kaapeliverkkoon liittymispäätökseen vaikuttavat tarjottavien lisäpalvelujen ja -ohjelmistojen haluttavuus. Korvattavuutta voivat rajoittaa alueellisesti kaapeliverkkoon liittymismahdollisuuksien rajallisuus sekä vaihdosta aiheutuvat kustannukset, kuten liittymis- ja kuukausimaksut sekä antennimuutoskustannukset. Tukkutaso Tarkasteltavina olevilla ohjelmien lähetyspalvelujen tukkumarkkinoilla palvelua tarjoavat verkkoyritykset ja ostavat ohjelmanlähettäjät. Lähetyspalvelut maanpäällisissä lähetysverkoissa eivät ole korvattavissa kaapeliverkkojen välityksellä toteutettavalla lähetyspalvelulla. Tähän 9 Valtaosa suomalaisista loppukäyttäjistä (n. 94 prosenttia) vastaanottaa ohjelmansa edelleen analogisessa muodossa. Tulevaisuudessa loppukäyttäjät voivat vastaanottaa myös muutamia digitaalisen maanpäällisen verkon välityksellä lähetettäviä maksullisia kanavia. Maanpäällisen verkon välityksellä lähetettävien maksullisten kanavien vastaanotto rajoittuu kuitenkin niihin kanaviin, joiden haltijoille on myönnetty ohjelmistolupa. Digitalisoitumisen kehityksen myötä voi kuitenkin olla tarpeen tarkastella uudelleen eri alustojen välityksellä toteutettavien digitaalisten lähetyspalvelujen keskinäistä korvaavuutta loppukäyttäjien näkökulmasta.

11 (20) vaikuttavat eri jakeluverkkojen välityksellä saavutettava peitto ja kotitalouksien lukumäärä, toimilupaehdot, kansalliset olosuhteet ja hinnoittelua koskevat erot. Valtakunnallisia maanpäällisiä televisio- ja radiolähetinverkkoja hallitsevan Digita Oy:n merkittävimmät asiakkaat ovat valtakunnallisen kanavien ohjelmapalvelujen tarjoajat: Yleisradio Oy (YLE 1, YLE 2 sekä YLE:n radiokanavat), MTV Oy (MTV 3) ja Oy Ruutunelonen Ab (Nelonen). Yritykset tarjoavat ohjelmistoja sekä analogisessa että digitaalisessa muodossa. Siirtovelvollisuudesta johtuen valtakunnalliset kanavat näkyvät antennivastaanoton ohella myös kaapeliverkon välityksellä. Kaapeliverkot kattavat vain taajamat ja niiden välityksellä voidaan saavuttaa alle puolet Suomen kotitalouksista. Kaapeliverkkojen peittoalueiden laajentaminen taajamien ulkopuolelle siten, että niiden avulla voitaisiin kattaa koko maa tai valtaosa siitä ei ole taloudellisesti mielekästä pitkien välimatkojen ja pienen asukastiheyden vuoksi. Valtaosa maanpäällisen verkon asiakkaina olevista ohjelmistolupien haltijoista ei siten voi korvata maanpäällisen joukkoviestinverkon välityksellä tapahtuvaa jakelua kaapeliverkkojen välityksellä tapahtuvalla jakelulla. Eri jakeluverkoissa tarjottavat lähetyspalvelut poikkeavat myös hinnoittelultaan olennaisesti toisistaan. Rahavirtojen suunta kaapelijakelussa riippuu usein kaapeliverkkoyritysten ja ohjelmapalvelun tarjoajan välisestä sopimuksesta. Maanpäällisissä verkoissa ohjelmapalvelujen tarjoajat ostavat kapasiteetin Digita Oy:ltä. Tarjonnan korvattavuus Tarjonnan korvattavuutta ei ole maanpäällisten- ja kaapeliverkkojen välillä, koska tietyssä verkossa toimivat lähetyspalveluiden tarjoajat eivät voi helposti siirtyä tarjoamaan palveluita teknisesti toisenlaisessa verkossa. Lähetyspalveluja kaapelitelevisioverkossa tarjoava yritys ei voi lyhyellä aikavälillä siirtyä tarjoamaan lähetyspalveluja maanpäällisessä lähetysverkossa, eikä päinvastoin. Tähän on kolme pääasiallista syytä: 1) Suuret investoinnit: Investoinnit verkkoihin ovat mittavia eikä päällekkäisiä kaapelitelevisioverkkoja tai valtakunnalliseen jakeluun soveltuvia maanpäällisiä lähetinverkkoja ei ole taloudellisesti mielekästä rakentaa. 2) Toimilupa: Verkkopalvelun tarjoaminen digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa edellyttää verkkolupaa valtioneuvostolta. Käytettävissä olevien taajuuksien rajallisuudesta johtuen verkkolupia on myönnettävissä vain rajallinen määrä. Digitaalisen lähetystekniikan käyttöönotto tehostaa taajuuksien käyttöä, mutta taajuuspulaan ei ole odotettavissa helpotusta ennen kuin analogiset lähetykset on lopetettu. 3) Tekniset esteet ja erilainen infrastruktuuri: Eri jakelualustoissa käytettävät tekniikat ja infrastruktuurit poikkeavat olennaisilta osilta toisistaan, eikä esimerkiksi kaapeliverkossa käytettävää tekniikkaa voida hyödyntää laajamittaisesti lähetysverkkopalvelujen tarjoamisessa maanpäällisessä verkossa.

12 (20) Edellä esitetyin perustein lähetyspalvelut maanpäällisessä verkossa ja lähetyspalvelut kaapeliverkossa kuuluvat eri hyödykemarkkinoille. 2.3 Analogisten ja digitaalisten lähetyspalvelujen välinen korvattavuus Vähittäismarkkinat Siirtyminen digitaalisen televisioverkon vastaanottajaksi edellyttää television lisälaitteen hankkimista ja aiheuttaa loppukäyttäjälle kustannuksia. Digitaalisen verkon kautta loppukäyttäjä saa maksua vastaan laajemman palveluvalikoiman kuin analogisen verkon käyttäjä. Tällä hetkellä digitaalinen vastaanotto on loppukäyttäjän näkökulmasta analogista täydentävä vaihtoehto, joka mahdollistaa useamman kanavan ja laajemman palveluvalikoiman vastaanottamisen. 10 Tukkumarkkinat Digitaalisen verkon asiakasmäärästä, 11 prosenttia kotitalouksista, johtuen digitaalinen verkko ei korvaa tällä hetkellä ohjelmapalvelun tarjoajan kannalta huomattavasti laajemman peiton mahdollistavaa analogista jakelutietä. Toisaalta analogisissa verkoissa ei ole käytännössä vapaata kapasiteettia uusille ohjelmapalvelun tarjoajille. Näillä perusteilla voidaan katsoa, että analogiset ja digitaaliset lähetyspalvelut kuuluvat eri hyödykemarkkinoihin, vaikka markkinoiden toiminta ja ominaispiirteet ovat jossain määrin samankaltaisia. Molemmilla verkkoalustoilla toimivat lähetyspalvelujen tarjoajat tarjoavat pääsääntöisesti sekä digitaalisia että analogisia palveluja (Digita Oy maanpäällisessä jakelussa ja paikalliset kaapeliverkkoyritykset omissa kaapeliverkoissaan). Lisäksi digitaalisissa ja analogisissa verkoissa ohjelmistoja lähettävät yritykset ovat pääosin samoja ja lähetettävät perusohjelmistot ovat samoja. 2.4 Tukkutason hyödykemarkkinoiden maantieteellinen ulottuvuus Merkitykselliset maantieteelliset markkinat muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset osallistuvat kyseisten tuotteiden tai palvelujen tarjontaan ja kysyntään ja jolla kilpailuolosuhteet ovat samanlaiset tai riittävän samankaltaiset ja joka voidaan erottaa lähialueista, joilla kilpailuolosuhteet ovat selvästi erilaiset. Maanpäällistä analogista televisio-ohjelmapalvelun tarjontaa rajoittaa ohjelmistolupavaatimus sekä lisäksi käyttökelpoisten taajuuksien rajallisuus. Valtakunnallisen lähetyspalveluiden markkinoista voidaan erottaa alueelliset maanpäälliset televisiolähetyspalveluiden markkinat. 10 Digitaalinen radiotoiminta on vasta aivan alkuvaiheessa, eikä digitaalisia radiovastaanottimia ole vielä laajasti loppukäyttäjien saatavilla.

13 (20) Paikallisia lähetyspalveluja voidaan tarjota pienitehoisilla lähettimillä, joiden käyttöönotto ja ylläpito on kustannuksiltaan valtakunnalliseen jakeluun tarvittavia suuritehoisia lähettimiä halvempaa. Kilpailuolosuhteet paikallisten ja valtakunnallisten verkkojen välillä poikkeavat siten olennaisesti toisistaan. Kiinnostus analogisiin alueellisiin televisio-ohjelmistolupiin on muutamaa paikkakuntaa lukuun ottamatta ollut vähäistä. Tällä hetkellä voimassa olevia alueellisia ohjelmistolupia on myönnetty kolmelle yritykselle (Janton Oyj, KRS-Tv r.f. sekä När-Tv r.f.). Huolimatta siitä, että analogisen lähetysverkon ylläpito ei vaadi verkkolupaa ja pienitehoisten paikallisten lähettimen operoiminen on kustannuksiltaan suhteellisen halpaa, Digita Oy toteuttaa lähetyspalvelut myös alueellisten ohjelmistolupien haltijoiden puolesta. Maanpäälliset digitaaliset televisiolähetyspalvelut Digitaalisia valtakunnallisia ja alueellisia televisiolähetyspalveluja tarjoaa verkkoluvan perusteella vain Digita Oy. Alueelliset lähetyspalvelut toteutetaan valtakunnallisen kanavanipun sisällä. Edellä mainituista syistä johtuen erillisten alueellisten markkinoiden määrittely ei ole tarpeellista maanpäällisten digitaalisten televisiolähetyspalvelujen osalta. Lähetyspalvelut kaapelitelevisioverkossa Lähetyspalveluja tietyssä kaapelitelevisioverkossa ei voida korvata lähetyspalveluilla jossain muussa kaapelitelevisioverkossa. Kilpailuolosuhteet lähetyspalvelujen osalta eroavat eri kaapelitelevisioverkoissa olennaisesti toisistaan. Erot ovat merkittäviä eri kaapelitelevisioverkkojen saavuttaman peiton osalta. Suuri osa toisistaan erillisistä verkoista sijaitsee pienissä taajamissa, joista pienimpiin on liittynyt alle 500 kotitaloutta. Lisäksi eri kaapelitelevisioverkkoyritysten loppukäyttäjille tarjoamat palvelupaketit ja niiden hinnoittelurakenne poikkeavat toisistaan. Tukkutasolla eri kaapelitelevisioverkkoyritysten ja ohjelmapalvelun tarjoajien väliset sopimukset ja hinnoittelukäytännöt sekä rahavirtojen suunta ovat erilaisia eri verkkojen alueella. Lähetyspalvelujen markkinat kaapelitelevisioverkoissa ovat Suomessa verkkokohtaiset, koska kilpailuolosuhteet erillisten kaapelitelevisioverkkojen kattamilla alueilla poikkeavat olennaisesti toisistaan. Kukin kaapelitelevisioverkko muodostaa siten oman verkon kattaman alueen kokoisen maantieteellisen markkinan. Maanpäälliset analogiset radiolähetyspalvelut Kilpailuolosuhteet paikallisten ja valtakunnallisten analogisten radiolähetyspalveluiden välillä poikkeavat toisistaan tukkutasolla. Analogisen maanpäällisen radioverkon kapasiteetti on rajallinen, mistä johtuen sen käyttöä säännellään määrittelemällä taajuudet ohjelmistoluvissa alueellisesti tiettyjen toimijoiden käyttöön.

14 (20) Valtakunnalliset toimijat (YLE ja Radio Nova) ovat velvollisia lähettämään ohjelmistonsa koko maassa. Vaikka käytössä olevia taajuuksia on rajallinen määrä, voidaan paikallisradiotoiminnassa samoja tai vierekkäisiä taajuuksia antaa eri puolilla maata toimivien asemien käyttöön ohjelmistoluvassa määritellyille alueille ilman, että ne aiheuttaisivat häiriötä toisilleen. Paikalliset toimijat eivät kuitenkaan saa lähettää ohjelmiaan määriteltyjen alueiden ulkopuolella. Paikalliseen toimintaan soveltuvan verrattain pienitehoisen analogisen radiolähetysaseman käyttöönotto ja ylläpito on kustannuksiltaan valtakunnalliseen jakeluun tarvittaviin asemiin verrattuna olennaisesti halvempaa. Useat paikallisia ohjelmia lähettävät yritykset jakavatkin ohjelmansa loppukäyttäjille itse omistamiensa pienitehoisten lähettimien välityksellä. Valtakunnallisen peiton saavuttaminen käyttämällä pienitehoisia, paikalliseen jakeluun tarkoitettuja lähettimiä ei ole mahdollista esimerkiksi sen vuoksi, ettei käyttökelpoisten taajuuksien rajallinen saatavuus mahdollista suurten alueiden kattamista pienitehoisilla lähettimillä. Lisäksi tiheän lähetysverkon operointi olisi sekä teknisesti että kaupallisesti ongelmallista. Edellä mainituista syistä johtuen paikallisia lähettimiä operoivat yritykset eivät voi aiheuttaa kilpailunpainetta valtakunnallista analogista verkkoa hallitsevalle Digita Oy:lle. Tästä johtuen lähetyspalvelut paikallisissa analogisissa ja valtakunnallisissa analogisissa radioverkoissa muodostavat erilliset relevantit markkinat. Maanpäälliset digitaaliset radiolähetyspalvelut Maanpäällisen digitaalisen radion lähetyspalveluiden markkinat ovat toistaiseksi Suomessa valtakunnalliset, sillä lähetystoiminta on valtakunnallista ja kysyntää on tällä hetkellä vain valtakunnallisilla lähetyspalveluilla. Alueellinen digitaalinen radiotoiminta on vasta aivan alkuvaiheessa. 3. LÄHETYSPALVELUJEN MARKKINAT ENNAKKOSÄÄNTELYN KANNALTA Kaikki erilliset lähetyspalvelujen markkinat eivät välttämättä ole merkityksellisiä analysoitaviksi toimialakohtaista ennakkosääntelyä varten. Ennakkosääntelyä voidaan pitää kilpailuoikeuden tarpeellisena täydentäjänä tapauksissa, joissa kilpailuoikeuden keinoin ei pystytä riittävän hyvin puuttumaan havaittuihin kilpailuongelmiin markkinoilla. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa markkinahäiriöiden korjaamiseksi tarvitaan mittavia toimenpiteitä ja joissa puuttuminen markkinoiden toimintaan usein ja/tai nopeasti on välttämätöntä tai oikeusvarmuuden luominen on ensisijaisen tärkeää.

15 (20) Komission suosituksen mukaan 11, kun kansalliset viranomaiset määrittelevät komission suosituksesta poikkeavia hyödykemarkkinoita viestintämarkkinoiden ennakkosääntelyä varten, markkinat tulee määritellä kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti. Jotta toimialakohtainen ennakkosääntely on tarpeellista, tulee markkinoilla täyttyä kolme edellytystä. 1) Markkinoille tulolle on suuria ja pysyväisluonteisia rakenteellisia, oikeudellisia tai sääntelyllisiä esteitä. 2) Markkinat eivät kehity kohti tehokasta kilpailua. 3) Pelkän kilpailuoikeuden soveltaminen ei riitä korjaamaan kyseisiä markkinaongelmia. 3.1 Ennakkosääntelyn kannalta merkityksettömät lähetyspalvelujen markkinat Lähetyspalvelujen markkinat kaapelitelevisioverkoissa Rinnakkaisten kaapelitelevisioverkkojen rakentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa ja alalle pääsylle on olemassa erityisesti rakenteellisia esteitä. Kaapeliyrityksiä koskevasta erityissääntelystä ja markkinatilanteesta johtuen lähetyspalvelujen markkinat kaapeliverkoissa eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä merkityksellisiä toimialakohtaista ennakkosääntelyä varten. Viestintämarkkinalain 134 :n siirtovelvollisuudesta johtuen kaapeliyritykset ovat velvollisia lähettämään korvauksetta Yleisradio Oy:n sekä valtakunnallisten ohjelmistolupien nojalla toimivien televisio- ja radiotoiminnan harjoittajien televisio- ja radio-ohjelmistot. Näiden ohjelmistojen merkitys loppukäyttäjien näkökulmasta on Suomessa erittäin suuri, sillä vuonna 2003 siirtovelvoitteen piiriin kuuluvien kanavien yhteenlaskettu katseluosuus oli noin 93 prosenttia katseluajasta. Siirtovelvoitteen jälkeen vapaaksi jäävien ohjelmapaikkojen kysyntä on Suomessa ollut toistaiseksi hyvin vähäistä, eikä lähetyspalvelujen markkinoilla kaapelitelevisioverkossa ole esiintynyt Suomessa merkittäviä kilpailuongelmia. Suomessa toimivat kaapeliyritykset eivät ole pääsääntöisesti perineet maksua myöskään siirtovelvollisuussäännöksen ulkopuolisen ohjelmapalvelun tarjoajilta, vaan ovat pikemminkin maksaneet oikeudesta lähettää kanavia loppukäyttäjille. Kaapeliyritykset rahoittavat lähetystoimintansa pääosin loppukäyttäjiltä perittävillä liittymis- ja kuukausimaksuilla. Neljä suurinta kaapeliyritystä saivat vuonna 2003 televisio-ohjelmapalvelun tarjoajilta analogisten televisio-ohjelmiston välittämisestä korvausta yhteensä noin 1 % siitä, mitä ne saivat asiakkailta ohjelmistopalvelutuloina ja taloyhtiöiltä liittymis- ja kuukausimaksuina. Digitaalisten televisio-ohjelmistojen välittämisestä ei maksettu korvausta. Valtakunnallisen toimiluvan nojalla toimivat kanavat tulee siirtovelvoitteen perusteella lähettää korvauksetta. 11 Katso alaviite 1. Komission suosituksen 9 johdantokappale.

16 (20) Yleisesti kaapeliyritysten ja ohjelmapalvelujen tarjoajien sopimukset perustuvat malliin, jossa kaapelityritykset veloittavat asiakkaita ohjelmapaketeista ja osa näistä maksuista tilitetään ohjelmapalvelujen tarjoajille. Neljä suurinta kaapeliyritystä tilittivät vuonna 2003 yhteensä noin 60 % asiakkailta saaduista katselumaksuista ohjelmatoimijoille. Kaapeliyritysten maksamien teosto- ja kopiostomaksujen jälkeen näiden kaapeliyritysten yhteenlaskettu provision osuus oli noin 30 %. Kaapeliyritysten ja ohjelmapalvelujen tarjoajien välisissä sopimuksissa provision suuruus vaihtelee suuresti ohjelmistoista riippuen. Sen lisäksi, että kaapeliyritysten markkinavoimaa heikentää siirtovelvoite, ovat kaapeliyritykset riippuvaisia ohjelmapalvelujen kiinnostavasta ja runsaasta sisällöstä ja siten kaapeliyritysten markkinavoimaa rajoittaa ohjelmapalvelujen tarjoajien tasapainottava neuvotteluvoima. Edellä mainituin perustein lähetyspalveluita kaapelitelevisioverkossa ei ole tarpeen määritellä merkityksellisiksi markkinoiksi ennakkosäätelyä varten viestintämarkkinalain 16 :n mukaisesti. Nykyisessä tilanteessa kilpailuoikeus riittää korjaamaan markkinoilla mahdollisesti ilmenevät ongelmat. Viestintävirasto seuraa kuitenkin näiden markkinoiden kehitystä ja tulee arvioimaan uudestaan radio- ja televisiotoiminnan lähetyspalvelujen markkinatilannetta. Mikäli markkinatilanne muuttuu, voidaan ennakkosääntelyn tarvetta harkita uudestaan. Maanpäälliset paikalliset analogiset televisiolähetyspalvelut Edellä kohdassa 2.4 on todettu, että lähetyspalvelut paikallisissa ja valtakunnallisissa analogisissa televisioverkoissa muodostavat erilliset markkinat. Paikallisen lähetystoiminnan harjoittamiseen tarvittavan pienitehoisen lähettimen hankkiminen ja ylläpito on kustannuksiltaan valtakunnalliseen jakeluun tarvittaviin asemiin verrattuna olennaisesti halvempaa. Vaikka Digita Oy toteuttaa käytännössä myös alueellisten ohjelmistolupien haltijoiden ohjelmien lähettämisen, voivat alueellisten ohjelmistolupien haltijat toteuttaa paikalliset lähetykset suhteellisen vähin kustannuksin myös itse. Kiinnostus analogisiin alueellisiin televisio-ohjelmistolupiin on muutamaa paikkakuntaa lukuun ottamatta ollut vähäistä. Lisäksi analoginen tekniikka on väistyvä, eikä ole todennäköistä, että alalle olisi tulossa uusia ohjelmapalveluja tarjoavia yrityksiä. Edellä mainituista syistä johtuen lähetyspalveluita paikallisissa analogisissa televisioverkoissa ei ole tarpeen määritellä merkityksellisiksi markkinoiksi ennakkosääntelyä varten viestintämarkkinalain 16 :n tarkoituksessa. Kilpailuoikeuden voidaan katsoa olevan riittävä keino mahdollisten kilpailuongelmien ratkaisemiseksi.

17 (20) Maanpäälliset paikalliset analogiset radiolähetyspalvelut Edellä kohdassa 2.4 on todettu, että lähetyspalvelut paikallisissa ja valtakunnallisissa analogisissa radioverkoissa muodostavat erilliset markkinat. Paikalliseen radiotoimintaan tarkoitettuja pienitehoisia radiolähettimiä operoivat sekä ohjelmistoluvanhaltijat itse että eräät lähettimien operointiin erikoistuneet yritykset. Paikalliseen toimintaan soveltuvan verrattain pienitehoisen analogisen radiolähetysaseman käyttöönotto ja ylläpito on kustannuksiltaan valtakunnalliseen jakeluun tarvittaviin asemiin verrattuna olennaisesti halvempaa. Tästä johtuen ohjelmistoluvan haltijat voivat toteuttaa paikalliset lähetyspalvelut vähin kustannuksin myös itse. Useat paikalliset toimijat hoitavat ohjelmistojensa lähettämisen itse tai ostamalla lähetyspalvelut muilta pienitehoisia lähettimiä operoivilta yrityksiltä. Koska alalle pääsyn esteet ovat verrattain pienet, paikallisia analogisia radiolähetyspalveluita ei ole tarpeen määritellä merkityksellisiksi markkinoiksi toimialakohtaista ennakkosääntelyä varten viestintämarkkinalain 16 :n tarkoituksessa. 3.2 Ennakkosääntelyn kannalta merkitykselliset lähetyspalvelujen markkinat VML 16 :n mukaisiin ennakkosääntelyn kannalta merkityksellisiin markkinoihin kuuluvat Suomessa: Digitaaliset televisiolähetyspalvelut maanpäällisessä digitaalisessa televisioverkossa verkkotoimiluvan mukaisissa kanavanipuissa A, B ja C. Valtakunnalliset analogiset televisiolähetyspalvelut maanpäällisessä analogisessa televisioverkossa. Valtakunnalliset digitaaliset radiolähetyspalvelut maanpäällisessä digitaalisessa verkossa. Valtakunnalliset analogiset radiolähetyspalvelut maanpäällisessä analogisessa radioverkossa. Näille neljälle markkinalle ovat ominaisia suuret oikeudelliset, tekniset ja rakenteelliset alalle pääsyn esteet, kuten taajuuskapasiteetin vähäisyys (analogiset verkot), toimiluvanvaraisuus (digitaaliset verkot) sekä verkkojen rakentamisen vaatimat suuret investoinnit. Digita Oy:n maanpäällisissä verkoissa tarjoamia lähetyspalveluja ei ole mahdollista korvata vaihtoehtoisilla jakelukanavilla. Digitaalisen maanpäällisen lähetyspalvelun tarjoaminen vaatii verkkoluvan. Ainoat valtakunnalliset verkkoluvat maanpäällisissä digitaalisissa radio- ja televisioverkoissa on myönnetty Digita Oy:lle. Analogisten televisiolähetyspalvelujen tarjonta tultaneen Suomessa lopettamaan 31.8.2007. Myös radiolähetysten osalta ollaan siirtymässä kohti digitaalista lähetystekniikkaa. Uusien suuria investointeja vaativien valtakunnallisten analogisten lähetysverkkojen rakentaminen ei ole taloudellisesti realistista.

18 (20) Edellä mainittujen markkinoiden ei voida katsoa olevan kehittymässä kohti taloudellisesti tehokasta kilpailua käsillä olevan tarkastelujakson aikana. Myöskään pelkän kilpailuoikeuden ei voida katsoa olevan riittävä keino kilpailuongelmien korjaamiseksi sisällön lähettämiseksi loppukäyttäjille digitaalisessa televisioverkossa verkkotoimiluvan mukaisissa kanavanipuissa A, B ja C, valtakunnallisessa digitaalisessa radioverkossa sekä valtakunnallisissa analogisissa televisio- ja radioverkoissa. Kansalliset markkinaolosuhteet huomioon ottaen liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että kyseiset markkinat tulee analysoida Suomessa VML 17 :n mukaisesti mahdollista ennakkosääntelyä varten 4. JULKINEN KUULEMINEN 4.2 Kansallinen kuuleminen Liikenne- ja viestintäministeriö varasi yhteistyössä Viestintäviraston kanssa 19.2.2004 teleyrityksille sekä teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille tilaisuuden esittää käsityksensä viraston päätösluonnoksesta huomattavasta markkinavoimasta televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalveluiden markkinoilla sisällön lähettämiseksi loppukäyttäjille sekä samanaikaisesti liikenne- ja viestintäministeriön päätösluonnoksesta ja muistiosta, jossa määritellään televisio- ja radio-ohjelmistojen lähetyspalveluihin liittyvät merkitykselliset markkinat Manner-Suomessa. Määräaika lausuntojen antamiselle päättyi 22.3.2004. Viestintävirasto sai seitsemän lausuntoa, jotka koskivat televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalvelujen markkinoiden määrittelyä. Helsinki Televisio Oy ja Oy Ruutunelonen Ab pitivät muistiossa esitettyä jakoa ennakkosääntelyn kannalta merkityksettömistä ja merkityksellisistä lähetyspalveluiden markkinoista oikeana. Kilpailuvirasto oli markkinamäärittelystä ja markkina-analyysista pääosin samaa mieltä, mutta esitti, että markkinoilla voi aiheutua ongelmia sen vuoksi, että ohjelmansiirtopalveluiden suhteen ei oltu asetettu velvoitteita. Yleisradio Oy totesi liikenne- ja viestintäministeriön määrittelemät lähetyspalvelujen markkinat ennakkosääntelyn kannalta merkityksellisiksi. Suomen Kaapelitelevisioliitto ry piti nykytilanteessa oikeana ratkaisuna sitä, ettei kaapelitelevisioyrityksiä aseteta huomattavan markkinavoiman yrityksiksi televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalveluiden markkinoilla. Suomen Kaapelitelevisioliitto ry katsoi muistiossa esitetystä näkemyksestä poiketen, ettei Suomessa ole sellaisia erityispiirteitä, jotka antaisivat aiheen tehdä komission määrittelystä poikkeavan markkinamääritelmän siltä osin kuin siinä on kysymys eri jakeluteiden erottelemisesta toisistaan erillisiksi markkinoiksi. MTV Oy yhtyi päätösluonnoksessa esitettyyn markkinamäärittelyyn, mutta piti välttämättömänä määrittää lähetyspalvelut kaapelitelevisioverkossa myös ennakkosääntelyn kannalta merkitykselliseksi markkinaksi. MTV

19 (20) Oy:n mukaan viestintämarkkinalakiin sisältyvä siirtovelvoite (134 ) on välttämätön edellytys valtakunnallisen toimiluvan saaneiden vapaasti vastaanotettavien kanavien jakelulle, mutta se ei vielä turvaa riidattomasti kaupallisten kanavien oheis- ja lisäpalvelujen jakelua. MTV Oy esitti, että kilpailun toteuttamiseksi, palvelujen verkkoon pääsyn helpottamiseksi sekä kuluttajien monipuolisen palvelun turvaamiseksi tulisi myös lähetyspalvelut kaapelitelevisioverkoissa määrittää ennakkosääntelyn kannalta merkityksellisiksi markkinoiksi. Liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että tällä hetkellä oheis- ja lisäpalvelujen jakelu on vasta kehittymässä. Näin ollen on ennenaikaista arvioida sitä, onko HMV-sääntely näiden palveluiden kaapeliverkkoihin pääsemiseksi tulevaisuudessa tarpeen. Liikenne- ja viestintäministeriö arvioi tilannetta palvelujen kehittyessä uudelleen. Myös Digita Oy esitti, että VML 1 :n mukaisia tavoitteita ja teknologianeutraalisuuden periaatetta kunnioittaen myös lähetyspalvelut kaapeliverkossa määriteltäisiin ennakkosääntelyn kannalta merkityksellisiksi markkinoiksi. Lisäksi Digita Oy esitti, ettei valtakunnallisia lähetyspalveluita maanpäällisessä digitaalisessa radioverkossa määriteltäisi tässä vaiheessa merkitykselliseksi markkinaksi ennakkosääntelyä varten, mutta ennakkosääntelyn tarvetta harkittaisiin uudelleen, mikäli markkinatilanne muuttuisi. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että Digita Oy on sille myönnetyn verkkotoimiluvan perusteella ainoa lähetyspalvelujen tarjoaja digitaalisessa valtakunnallisessa radioverkossa. Valtakunnallinen digitaalinen radiolähetystoiminta on Yleisradio Oy:n toimesta alkanut. Näin ollen liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että kyseinen markkina on ennakkosääntelyn kannalta merkityksellinen.