Selvitys ravintoloissa ja ruokaloissa tarjottujen ruokien suolapitoisuudesta vuonna 2000

Selvitys ravintoloissa ja ruokaloissa tarjottujen ruokien suolapitoisuudesta vuonna 2000 ~ OULl!N KAlJPUNKI ~ YMPARISTOVIRASTO Raportti 5/2001

Sisällysluettelo 1. Johdanto 1 2. Suolan saanti ja terveysvaikutukset 1 3. Lainsäädännön aiheuttamat muutokset 2 4. Tutkimuksen taustaa 2 5. Näytteenotto ja suolapitoisuuden määrittäminen 3 6. Tulokset 3 7. Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset... 4 8. Tiivistelmä 5 Liite: Projektiyhteenveto

1 1. JOHDANTO Oulun kaupungin ympäristövirastossa on tehty selvitys ravintoloiden, työpaikkaruokaloiden ja aikuiskoulutuslaitosten ruokaloissa tarjottujen ruokien suolapitoisuudesta. Lounasruokanäytteitä kerättiin vuoden 2000 aikana yhteensä 65 kappaletta. Näytteistä 53 oli Oulun kaupungin alueelta ja 12 ympäristökunnista. Ympäristökunnista projektiin osallistuivat Oulunsalon, Muhoksen ja Vaalan kunta. Näytteenotosta vastasivat kunkin kunnan terveystarkastajat ja näytteet analysoitiin Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Yhteenvedon on laatinut kemisti Seija Karjalainen. 2. SUOLAN SAANTI JA TERVEYSVAIKUTUKSET Suomalaisten suolan saantia ravinnosta on tutkittu 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Suolan käyttö on laskenut jonkin verran, mutta sen käyttö on yhä liian runsasta. Ruokasuolaa eli natriumkloridia käytetään maun, rakenteen ja säilyvyyden parantamiseksi. Ihmisen elimistö tarvitsee natriumia monien elintoimintojen säätelyyn. Tämä tarve vastaa noin 1,5 gramman suolamäärää vuorokaudessa. Suomalaisten keskimääräinen suolansaanti on kuitenkin tätä huomattavasti suurempi: naiset saivat joitakin vuosia sitten tehdyn selvityksen perusteella sitä 7-8 g/vrk ja miehet 11-12 g/vrk eli moninkertaisesti yli fysiologisen tarpeen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suolan käytön rajoittamisesta on hyötyä sydänja verisuonitautien ehkäisyssä. Runsas ruokasuolan käyttö on yksi verenpainetaudille altistavista tekijöistä. Ruokasuolan (natriumkloridin) aineosista nimenomaan natrium on se aine, joka aiheuttaa verenpaineen kohoamista. Luonnollisen tason ylittävä saanti rasittaa elimistöä ja varsinkin munuaisia, joiden täytyy poistaa ylimääräinen natrium soluista. Mikäli natriumylimäärää ei saada poistettua elimistöstä, on seurauksena mm. turvotusta. Ihmisen elimistö pystyy erittämään tehokkaammin ylimääräistä natriumia nostamalla verenpainetta. Mitä korkeampi verenpaine on, sitä tehokkaammin suola erittyy munuaisista. Korkea verenpaine rasittaa kuitenkin sydäntä, munuaisia ja verisuonia. Suolansaannin vähentämisellä noin 5 grammaan päivässä voidaan alentaa väestön sairastavuutta sydän ja verisuonitauteihin. Suolankäytön rajoittamisen arvioidaan hyödyttävän 20 %:a väestöstä. Suolan käyttöä pyritään vähentämään asteittain terveyskasvatuksen ja -valistuksen avulla. Suolan käyttöä pyritään rajoittamaan niin kotitalouksissa, joukkoruokailussa kuin elintarviketeollisuudessakin. Ruokailijoiden totuttaminen vähäsuolaisempiin ruokiin tulee tapahtua asteittain.

2 Elintarvikkeista saatavasta natriumista yli 90 % on peräisin elintarvikkeiden valmistuksessa käytetystä ruokasuolasta, loput muista lisäaineista ja raaka-aineiden luontaisesta natriumpitoisuudesta. Kokonaissuolansaannista tulee leivästä noin 20 %, leikkeleistä noin 13 % ja varsinaisista aterioilla nautittavista ruoista 45 % eli suurin osa. 3. LAINSÄÄDÄNNÖN AIHEUTTAMAT MUUTOKSET Suomessa ruokasuola on vuoteen 1996 saakka katsottu kuuluvaksi lisäaineisiin ja sen käyttöä ja käytöstä ilmoittamista on voitu säädellä Iisäainemääräyksin. Suolan saantia Suomessa on pyritty vähentämään lisäainemääräyksin 1970-luvulta lähtien. Elinkeinohallituksen päätöksillä on 1980-luvulta lähtien pyritty rajoittamaan elintarviketeollisuuden ja joukkoruokailupaikkojen valmistamien ja tarjoilemien aterioiden suolapitoisuuksia. Tällöin tulivat voimaan joukkoruokailupaikkojen ruokasuolapitoisuusrajoitukset keitoille, liemille (enintään 10 g/kg) ja kastikkeille (enintään 12 g/kg) sekä elintarviketeollisuutta velvoittavat määräykset tiettyjen elintarvikkeiden ruokasuolapitoisuuden ilmoittamisesta myyntipäällyksessä. Samoin 1980-luvulla säädeltiin lasten suolansaantia lastenruoka-asetuksella, jossa velvoitettiin lastenruokien valmistajia ilmoittamaan valmisteen suolapitoisuuden myyntipäällyksessä. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä 1992 annettiin lisäksi rajoituksia lastenruoan suolapitoisuudelle (1-3 -vuotiaille tarkoitettuun puuroon ja velliin sai lisätä ruokasuolaa enintään 1 g/kg ja muuhun ruokaan enintään 2,5 g/kg). Ja 1994 STM:n päätöksellä kiellettiin suolan lisääminen alle vuoden ikäisille tarkoitettuun ruokaan. Edelleen suolan käyttöä pyrittiin vähentämään vaatimalla myyntipäällysmerkintöihin maininta "voimakassuolainen", mikäli suolapitoisuus erikseen määrätyissä elintarvikkeissa ylitti säädetyn rajan. Samalla annettiin mahdollisuus käyttää mainintaa "vähäsuolainen", jos elintarvikkeen suolapitoisuus alitti määrätyt rajat. Suomen Iiityttyä EU:hun tulivat voimaan uudet EU:n direktiiveihin perustuvat lisäainemääräykset, joissa suolan katsotaankin kuuluvan valmistusaineisiin eikä Iisäaineisiin eikä sen käyttöä täten enää voida säädellä yhtä laajasti. Elintarvikkeiden ruokasuolapitoisuuksien merkintämääräykset ovat kuitenkin pysyneet entisellään, mutta joukkoruokailupaikkojen valmistamien ja tarjoilemien aterioiden ruokasuolapitoisuutta ei enää rajoiteta lainsäädännöllisesti. Suolarajoitukset ovat muuttuneet suosituksiksi. 4. TUTKIMUKSEN TAUSTAA Oulun kaupungin terveydensuojeluviranomaiset ovat tutkineet suolan saantia joukkoruokailupaikkojen (päiväkodit, koulut, sairaalat, hoitolaitokset, työpaikkaruokalat, ravintolat) ruoista 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Alussa tutkimukset olivat pistokoeluonteisia. Vuodesta 1988 lähtien ruokasuolavalvontaa on toteutettu

3 lähinnä projektiluonteisesti. Ensimmäisessä projektissa 1988 tutkittiin 110 kpl suurtalouksien keittojen ja kastikkeiden suolapitoisuuksia. Vuonna 1991 kartoitus uusittiin; tällöin näytteitä otettiin 103 kpl ja näytteet eroteltiin viiteen luokkaan 1) päiväkodit ja koulut, 2) työpaikkaruokalat, 3) ravintolat, 4) sairaalat ja hoitolaitokset, sekä 5)aikuisoppilaitokset. Määräysten vastaisten näytteiden osuus koko näytteistä oli ensimmäisessä tutkimuksessa 19 % ja toisessa 24 %. Päiväkotien ja koulujen näytteistä määräysten vastaisia oli v. 1991 vain 5 %. Vuonna 1993 suurtalouksien keittojen ja kastikkeiden ruokasuolatutkimus toistettiin vuoden 1991 kaltaisena; tällöin otettiin 121 kpl näytteitä, joista määräysten vastaisia oli yhteensä 23 %. Päiväkotien ja koulujen näytteistä määräysten vastaisia oli 16 %. Hoitolaitoksissa ja aikuisoppilaitoksissa määräysten vastaisten ruokien määrä oli selvästi laskenut, mutta muissa (päiväkodit, koulut, työpaikkaruokalat ja ravintolat) joko kasvanut tai pysynyt ennallaan. Niinpä koulujen ja päiväkotien ruokien suolapitoisuutta kartoitettiin erittäin laajassa tutkimuksessa vuosien 1994-96 aikana, jolloin näytteitä otettiin yhteensä 322 kpl. Tutkimuksessa todettiin koulu- ja päiväkotiruokien suolapitoisuuden laskeneen, mutta yhä lapset saivat ruokasuolaa likaa. Raja-arvon ylittävien prosentuaalinen osuus oli enää 3,5 %. Koska lasten suolansaannin valvonnalla ja valistuksella katsottiin saadun kehitystä aikaan, päätettiin työpaikkaruokaloiden ja ravintoloiden ruokien suolapitoisuuden kehitystä tarkkailla seuraavaksi, koska niiden osalta 1993 tehdyssä tutkimuksessa ei todettu tapahtuneen suolankäytön vähenemistä. 5. NÄYTTEENOTTO JA SUOLAPITOISUUDEN MÄÄRITTÄMINEN Näytteet otettiin työpäivien aikana yleensä lounasaikaan. Näytteenottokohteet eivät etukäteen tienneet näytteenotosta. Näytteenoton yhteydessä selvitettiin mm., oliko ruokaan lisätty ruokasuolaa tai ruokasuolavalmistetta tai ruokasuolaa sisältäviä ainesosia. Mikäli tiedettiin, että ruokaan oli käytetty ainoastaan ruokasuolaa (NaCI), määritettiin ruokasuolapitoisuus kloridina (Cn kloridititraattorilla (Coming Chloride Analyzer 926). Mikäli tiedettiin käytetyn muuta ruokasuolavalmistetta tai ei tiedetty, millaista suolaa oli käytetty, määritettiin ruokasuolapitoisuus natriumina (Na+) atomiabsorptiospektrometrisesti liekkitekniikalla. 6. TULOKSET Tutkittavia ruokia oli yhteensä 65 kappaletta. Vaikka lainsäädännössämme ei enää ole asetettu varsinaisia rajoja joukkoruokailupaikkojen keittajen, kastikkeiden taikka muidenkaan ruokien suolapitoisuudelle, käytettiin viitearvoina aiemmin käytössä olleita rajoja; keittojen ja muiden sellaisenaan syötävien ruokien sallittuna

4 enimmäispitoisuutena pidettiin 10 g/kg ja kastikkeiden12 g/kg. Nämä rajat alittavien ruokien suolapitoisuutta voitiin pitää kohtuullisena ja ylittäviä liian suolaisina. Vähäsuolaisena ja tavoiteltavana pitoisuutena pidetään alle 5 g/kg. Näytteistä 82 %:n (53 kpl) tulos oli alle yllämainitun rajan (10 tai 12 g/kg) ja 18 % (12 kpl) ylitti sen. Tavoitepitoisuuden (alle 5,0 g/kg) alitti vain 9 % (6 kpl) tutkituista näytteistä. Ruokien suolapitoisuudessa oli suurta vaihtelua; erittäin korkeita pitoisuuksia oli muutamia ja ne nostavat keskiarvopitoisuutta siten, että keskiarvon (8,7 g/kg) alittavia näytteistä oli kuitenkin 62 % eli 41 kappaletta. Pienin määritetty pitoisuus oli 3,0 g/kg ja suurin 23 g/kg. Pienimmät pitoisuudet olivat palsternakkakeitossa (3,0 g/kg) ja lohikeitossa (3,8 g/kg). Suurin pitoisuus todettiin silakkapihveissä (23 g/kg) ja pyttipannussa (17 g/kg). Useissa broileria sisältävissä ruoissa todettiin korkeita suolapitoisuuksia (13-15 g/kg). Tutkittujen ruokien ruokasuolapitoisuuden keskiarvo oli 8,7 g/kg. Yksittäiset tulokset liitteessä. 7. TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Taulukkoon 1 on koottu tutkimuksen tulosten yhteenveto ja vertailu aikaisempiin tutkimuksiin vuosina 1991 ja 1993. Joukkoruokailupaikkojen (aikuisoppilaitokset, työpaikkaruokalat ja ravintolat) ruokien keskimääräisessä ruokasuolapitoisuudessa on tapahtunut toivottua muutosta pienempään pitoisuuteen päin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eli valvonta ja valistus on vähitellen tuottanut tulosta myös aikuisväestön suolan saantiin, mutta tosin hitaasti. Yhä edelleen ruokien keskimääräinen suolapitoisuus on tavoitearvoa (noin 5 g/kg) selvästi suurempi, joskin sen alittavia ruokia on enenevässä määrin tarjolla. Edelleen korkeimmat suolapitoisuudet ovat samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten ja eri ruokien ja eri tarjoilupaikkojen ruokien suolapitoisuuksissa on erittäin suurta vaihtelua. Taulukko 1: Työpaikkaruokaloiden, ravintoloiden ja aikuisoppilaitosten tarjoamien ruokien suolapitoisuuden kehitys. Keittojen ja muiden sellaisenaan syötävien ruokien suositeltuna enimmäispitoisuutena pidettiin 10 g/kg ja kastikkeille 12 g/kg. Vuosi Tutkitut Suolapitoisuu- Vaihtelu- Voimakassuolaisen näytteet den keskiarvo väli rajan ylittävien (kpl) g/kg g/kg osuus %:na 1991 68., 10,1 4,2-22 29 1993 81 9,6 2,4-23 26 2000 65 8,7 3,0-23 18

5 8. TIIVISTELMÄ Oulun kaupungin ja ympäristökuntien alueella tutkittiin ravintoloiden, työpaikkaruokaloiden ja aikuisoppilaitosten tarjoamien ruokien suolapitoisuutta vuonna 2000. Näytteitä otettiin 65 kappaletta. Tutkittujen ruokien keskimääräinen ruokasuolapitoisuus oli 8,7 g/kg. EU:n myötä ruokasuolaa ei enää lasketa lisäaineeksi vaan valmistusaineeksi eikä sen käyttöä täten enää voida säädellä yhtä laajasti kuin ennen. Tutkimuksessa käytettiin kohtuullisen suolapitoisuuden rajoina kuitenkin aiemmin lainsäädännössä joukkoruokailu paikoille annettuja suolapitoisuusrajoja (keitoille ja muille sellaisenaan syötäville ruoille 10 g/kg ja kastikkeille 12 g/kg). Tavoiteltavana pitoisuutena pidettiin ns. vähäsuolaisen ruoan rajaa eli alle 5 g/kg. Tutkituista ruoista kohtuullisen suolapitoisuuden rajan (alle 10 g/kg tai 12 g/kg) alitti 82 % näytteistä ja voimakkaasti suolattuja oli 18 %. Tavoiteltavan vähäsuolaisen rajan (alle 5g/kg) alitti vain 9 % näytteistä. Matalimmat suolapitoisuudet todettiin keittoruoissa (alimmillaan 3,0 g/kg) ja korkeimmat silakkapihveissä (23 g/kg) ja pyttipannussa (17 g/kg) sekä erilaisissa broileria sisältävissä ruoissa (13 15 g/kg). Vaikka ruokien suolapitoisuuksissa todettiin hyvin korkeitakin pitoisuuksia, keskiarvon eli 8,7 g/kg alittavien osuus oli kuitenkin 62 % tutkituista näytteistä. Valvonta ja valistus on tuottanut toivottua tulosta, sillä ravintoloissa, työpaikkaruokaloissa ja aikuisoppilaitoksissa tarjottavien ruokien suolapitoisuus on laskenut vajaan kymmenen vuoden aikana reilusta 10 g/kg:sta 8,7 g/kg:aan ja voimakkaasti suolattujen ruokien osuus on vähentynyt 29 %:sta 18 %:iin.

OULUN KAUPUNIU Ympäristövirasto Elintarvike- ja ympäristölaboratorio PROJEI{T IYHTEENVETO Tulostaja: SEKA Päivä: 05.07.01 Projekti: 310 SIVU ; SUURTALOUKSIEN RUOKASUOLA 2000 1 Näyte Nimi T.pvm *Aerobiset *Enterobacteriacea *Ruokasuala/Klarid mikro-organismit e NMKL ista pmyjg pmylg 9/kg 39B JAUHELIHAKASTIKE, 44B PYTTIPANNU, IRTO 4BB KALAKEITTO. IRTO 1257 1330 1332 1436 1437 1516 IRTO 17.01 18.01 19.01 524 VALKOSIPULIPERUNAT. IR'I'O 20.01 574 KASVISKEITTO. IRTO 21.01 575 JUUSTO-KASVISKASTIKE, IR 21.01 656 KASVISJUUSTOKIUSAUS, IRT 25.01 719 SITRUUNASEI,IRTO 26.01 797 HERNEKEITTO,IRTO 27.01 B15 PORSASKASTIKE 28.01 B41 LIHAKASVISRISOTTO 31.01 843 KUKKAKAALIKEITTO 31. 01 B44 STROGANOFF-KASTIKE 31.01 903 MAKlmRASTROGANOF.IRTO 01.02 90S KAALI-PAPRIKAKEITTO,IRTO 01.02 1011 ANANAS-JUUSTOKEITTO, IRT 02.02 1117 TOMAATTINEN JAUHELIHAKEI 03.02 1256 KYLJYKSEN SINAPPIKASTIKE 04.02 PALSTERNAI{KASOSEKEI 1'1'0, SIPULIKEITTO.IRTO PERUNAf<IUUSI, IRTO JAUHELIHAKEITTO, IRTO BROILERKASTIKE, IRTO VAALEA KASTIKE, IRTO 1517 KASVISPATA, IRTO 1574 SILAKKAPIHVIT, IRTO 1575 PAISTINPERUNAT, IRTO 04.02 07.02 07.02 08.02 08.02 09.02 09.02 10.02 10.02 1579 BROILERI-PEKONIHÖYSTÖ,IR 10.02 1580 1618 LOHIKEITTO, KALAKEITTO, IRTO IRTO 10.02 11.02 1623 KASVISSOSEKEITTO,IRTO 11. 02 1661 1662 JAUHELIHAKEITTO, PORKKANAKASTIKE, IRTO IRTO 14.02 14.02 1733 PIPPURI-PORSASKASTIKE.IR 15.02 1791 LIHAKEITTO. IRTO 15.02 1792 KASVISKEITTO. IRTO 16.02 5.7 17 5.6 5.0 12 B.7 5.5 B.O 7.2 14 12.1 B.3 12 7.6 7.B 6.1 10 3.0 B.2 9.3 7.2 5.6 B.9 12 7.B 6.7 11 5.5 7.0 r-' 13....-. 5.B CO 11 11 5.4 4.B

OULUN KAUPUNKI PROJEKTIYHTEENVETO SIVU 2 1794 1826 1859 1660 1667 1925 1924 1926 2057 2058 2157 2158 2223 2733 2734 2769 2790 2791 2837 3012 3227 3228 3229 3534 3578 3579 3684 3796 3797 BROILERKASTIKE.IRTO 16.02 JAUHELIHAPERUNASOSELAATI 17.02 BROILERIKASTIKE.IRTO 18.02 KASVISKEITTO.IRTO 18.02 RÖSSYPERUNAT, IRTO 18.02 SILAKKAPIHVIT. IRTO 22.02 PINAATTIMUHENNOS, IRTO 24.02 LIHAKEITTO,IRTO 24.02 JAUIIELIHAKASTIKE,IRTO 24.02 BROILERKASTIKE.IRTO 24.02 JAUHELIHAKIUSAUS.IRTO 28.02 LOHIKEITTO,IRTO 28.02 KAALILAATIKKO.IRTO 29.02 BROILERKASTIKE,IRTO 15.03 MAKARONILAATLKltD,IRTO 15.03 SAVUPOROKEITTO,IRTO 20.03 PUNAJUURISOSEKEITTO.IRTO 20.03 FETA-BROILERIKASTIKE,IRT 20.03 SISKONMAKKARAKEITTO.IRTO 20.03 VALKOKASTIKE 24.03 NAKARONILAATIKKO.IRTO 29.03 KASVIS-WOKKI, LRTO 29.03 11AKARONILAAT 1 KKO, VÄHÄLAK 29.03 VAALEAKASTIKE,IRTO 05.04 JAUHELIHAKASTIKE.IRTO 11.04 JUUSTOKASTIKE,IRTO 11.04 RAUS!{ALAINEN LIHAHÖYSTÖ. 11.04 KUK!tAKAALIKEITTO.IRTO 18.04 CURRY-PORSAS, LRTO 18.04 14 7.7 13 8.9 7.0 23 6.2 5.2 11 15 8.8 3.8 4.5 10 7.6 8.6 5.5 14 10 8.2 6.4 7.6 7.2 8.5 8.1 14 8.3 8. 8.3 Yhteensä näytteitä 65

Oulun kaupungin ympäristöviraston raportteja: 1/1992 2/1992 3/1992 4/1992 5/1992 6/1992 7/1992 8/1992 9/1992 10/1992 1/1993 2/1993 3/1993 4/1993 5/1993 6/1993 7/1993 1/1994 2/1994 3/1994 1/1995 1/1996 2/1996 3/1996 4/1996 5/1996 1/1997 2/1997 3/1997 4/1997 5/1997 6/1997 1/1998 2/1998 3/1998 4/1998 5/1998 6/1998 7/1998 1/1999 2/1999 3/1999 4/1999 5/1999 6/1999 Elintarvikkeiden myymäläkohtainen hygieeninen tasoselvitys. Savustettujen ja hiillostettujen kalojen laatu vähittäismyymälöissä, kesä -92. Jauhelihan laatu, kesä -92. Leipomoiden leipien ruokasuola vuonna 1992. Kalojen elohopeapitoisuus vuonna 1992. Pizza täytteet ja salaatiupizzeriat kevät -92. Elintarvike kuljetusautojen ilman lämpömittaukset kesällä 1992. Elintarvike myymälöiden pakastehuoneiden ilman lämpötilamittaukset kesällä 1992. Kasvisten ja vihannesten raskasmetallit 1992. Päiväkotien ja koulujen pakastelaitteiden lämpötilamittaukset syksyllä 1992. Rottasota, syksy 1993. Elintarvikkeiden lämpötilavalvonta. Lenkki-, nakki- ja leikkelemakkaroiden lisäaineet sekä myyntipäällysmerkinnät 1993. Kinkkujen lisäainetutkimus 1993. Suurtalouksien keittojen ja kastikkeiden sekä pakattujen ruokaleipien ja kalavalmisteiden ruokasuolatutkimus 1993. Tuoteturvallisuusprojektit 1993. Pakkausmerkinnät. Oulun uhanalaiset lajit. Putkilokasvit. Ruokasuola- ja rasvapitoisuus oululaisten koulujen ym. vastaavien laitoskeittiöiden laatikkoruoassa. NikkeIin esiintyminen Oulun kaupungin ala- ja yläasteiden oppilaiden koruissa ym. käyttöesineissä 1994. Muovin käyttö keskustan ravintoloissa ja ruokapaikoissa Oulussa 1995. Jätehuoltotarkastukset kesällä 1996. Ympäristöasioiden hoito auto- ja korjaamoalaila Oulussa 1996. Ympäristöasioiden hoito rakennusalalla Oulussa 1996. Otsonimittaukset Nokelassa kesällä 1996. Hammashoidossa syntyvien ongelmajätteiden kartoitus Oulussa 1996. Ympäristöviraston kestävän kehityksen ohjelma 1997. Rengaskierrätys Oulussa 1996. Selvitys. Ympäristöasioiden hoito elektroniikka-alalla Oulussa 1997. Selvitys.. Biojätteen erilliskeräyksen toteutuminen elintarvikemyymälöissä ja ravintoloissa Oulussa 1997 Graafisen alan valokuvauskemikaalijätteet Oulussa 1997. Raportti lihaa käsittelevien elintarvikemyymälöiden hygieniatasosta ja omavalvonnan toteutumisesta Oulussa 1997. Oulun kaupunkilintuatlas. Välituloksia laskentakaudelta 1997. Tuoteturvallisuuskartoitus 1998. Toimintolaskenta Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Solariumien käyttöpaikkatarkastus Oulun kaupungin alueella. Pizzojen suolapitoisuustutkimus ja pizzaraaka-aineiden mikrobiologinen laatu. Markkinavalvontaprojekti 1998. Leikkikentät. Kalaprojekti 1998. Yhteenveto kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutumisesta Oulun kaupunkiorganisaatiossa 1998. Biojätteen erilliskeräyksen toteutuminen Oulun alueella 1999. Selvitys. Ympäristöasioiden hoito metalli- ja konepaja-alalla Oulussa 1999. Selvitys. Peltiseen päällykseen pakattujen säilykkeiden laatu vuonna 1998. Kasvisten raskasmetallit 1999. Yhteenveto koulujen kestävän kehityksen tuloksista. Kevät 1999.

Oulun kaupungin ympäristöviraston raportteja: 1/2000 2/2000 3/2000 4/2000 5/2000 6/2000 712000 8/2000 9/2000 1/2001 2/2001 3/2001 4/2001 5/2001 Jäätelöprojekti 1999. Oululaisten elintarvikemyymälöiden myyntilämpötilojen valvonta heinäkuussa 1999. Uimahallien puhtausnäyteprojekti 1999. Jauhelihaprojekti 1999. Vaarallisten kemikaalien vähäinen teollinen käsittely ja varastointi Oulussa 2000. Käytettyjen uppopaistorasvojen laatu vuonna 1999. Kalaprojekti 2000. Pizzerioiden omavalvonta ja jauhelihan laatu. Listeria monocytogenes -bakteerin esiintyminen salaateissa ja salaattienhygieeninen laatu. Oulujoen suiston arvokkaat luontokohteet. Myymälöiden jätehuolto Oulussa 2000. Selvitys. Asuinkiinteistöjen jätehuolto Oulussa 2001. Kartoitus. Keittiöhygienia ravintoloissa ja työpaikkaruokaloissa. Selvitys ravintoloissa ja ruokaloissa tarjottujen ruokien suolapitoisuudesta vuonna 2000. Oulun kaupunki Ympäristövirasto Kauppatori, PL 34 90015 OULUN KAUPUNKI