Merja Räihä Oulaisten ammattiopisto/liiketalousyksikkö Opettaja, kaupalliset aineet e-mail: merja.raiha@jedu.fi NELJÄN VIIKON OPINTOMATKA UNKARIIN 10.3.2012 alkaen Kun kuulin kv-projektista, jossa tarjotaan opettajalle työmahdollisuus ulkomaille, ilmoittauduin mielelläni mukaan ja toivoin pääseväni kevään 2012 aikana. Näen tärkeänä sen, että myös opettaja käy ulkomailla muutakin kuin lomalla. Näin hän pystyy paremmin tuomaan työssään esille niitä seikkoja, joihin opiskelijoiden kannattaa kiinnittää huomiota työssään kotimaassa ja ulkomailla. Suomessa on lisääntynyt ulkomaalaisten työntekijöiden osuus ja lisäksi joka vuosi tulee opiskelijoita vaihtoon Suomeen ja/tai lähtee vaihtoon ulkomaille. Opettajana toivon voivani luoda suvaitsevan ilmapiirin ulkomaalaisia kohtaan. Opiskelijat joutuvat sopeutumaan kansainväliseen työilmapiiriin ja he joutuvat kohtaamaan ulkomaalaisia tulevissa työpaikoissaan myös täällä Pohjanmaalla. Suurissa kaupungeissa on jo tuhansia ulkomaalaisia sekä työpaikoilla että kouluissa. Meillä Oulaisissa ei vielä ole kovin monta ulkomaalaistaustaista työntekijää eikä yhtään opiskelijaa ainakaan meidän yksikössä. Jokainen työjakso ulkomailla tai kotimaassa antaa uusia ideoita. Siksi halusin lähteä Unkariin vaihtoon. Lähdin matkaan lauantaina 10.3.2012 Amsterdamin kautta Budapestiin. Viikko 1 Várpalotassa Lensin Budapestiin lauantaina 10.3. ja maanantaina 12.3. minut haettiin Budapestistä autolla Várpalòtaan ja saavuimme koululle klo 11. Koulu on Faller Jenö Szakképzö Böle Iskola. Ensin tapasin Várpalotan opettajat ja rehtori Katalin Bölen sekä huhtikuun alussa aloittavan rehtorin nimeltä Toth Kalman. Jo iltapäivällä pidin ensimmäisen oppitunnin. Esittelin JEDUn kaikki ammattiopistot ja kerroin mahdollisuuksista tulla meille opiskelemaan tai tulla töihin Suomeen. Sitten kävimme infoa Suomesta ja lopuksi näytin videon Suomesta. Opiskelijat olivat innostuneita ja jopa kyselivät lisätietoja. Iltapäivällä majoituin koulun asuntolaan, jossa myös opiskelijat asuvat. Ilta oli melko rauhaton, kun talo on täynnä nuoria ja seinät ja ovet ovat hataria, ilman eristystä. Ehkä tähän tottuu Tiistaina 13.3. minun työpäiväni alkoi klo 8.25. Pidin uudelle luokalle Jedu-tietoiskun ja kerroin Jedun eri oppilaitoksien tarjoamat koulutusohjelmat. Lisäksi pidin ns. Suomi-infon. Katsoimme avoinna olevia työpaikkoja ja lopuksi näytin videon Helsingistä. Sama toistui kolmella tunnilla. Opiskelijat olivat erittäin kiinnostuneita Suomessa avoinna olevista työpaikoista ja palkoista. Kerroin erityisesti niistä aloista, joissa meillä on ongelmia saada työntekijöitä. Tapasin tänään talouspäällikön ja hän esitteli talon. Sovimme 4 viikon aikataulut pääpiirteissään. Tänään keskiviikkona 14.3. aloitin työt klo 7.30. Kerroin neljälle eri ryhmälle tietoa Jedusta, Suomesta ja työ- ja koulutusmahdollisuuksista. Erityisesti poikia kiinnosti bussikuljettajan, hitsaajan ja koneistajan työmahdollisuudet ja palkka. Muutama tyttö oli erityisen kiinnostunut koulutuksista. Yksi opettaja kouluttautuu Unkarissa hoitajaksi ja on kiinnostunut siitä työstä. Keskiviikkona juhlimmekin 15.3. olevaa
vallankumouksen vuosipäivää ja opiskelijat olivat tehneet pienen näytelmän tilaisuuteen. Huomenna kaikilla on vapaata juhlan takia. Várpalotassa koululla on 8 interaktiivista näyttöä luokissa. Ovat saaneet EU-rahaa niiden hankintaan. Tuleeko meille opettajien käyttöön yhtään? Luokkien seinät on koristeltu, verhot jokaisessa ikkunassa, käytävillä kuvat kaikista valmistuneista ryhmistä koulun alusta alkaen. Opettajilla on omat luokat, joita käyttävät. Opettajainhuone on ahdas, liian pieni näin isolle määrälle opettajia eikä siellä voi tehdä omia töitä ollenkaan. Sen vuoksi opettajat vievät työt kotiin. Opettajanhuoneessa on käytössä 3 tietokonetta välituntien aikana tai vapaatuntien aikana. Normaalissa luokassa ei ole opettajillakaan tietokonetta. Opettajilla ei ole myöskään ruokatuntia ollenkaan. Työ alkaa klo 7.30 tai lukujärjestyksen mukaan muuhun aikaan. Koululla on myös iso kirjasto, jossa on useita tietokoneita opiskelijoiden käytössä vapaatunneilla tai välitunneilla. Koulun kirjastossa on myös myynnissä tai lainattavissa oppikirjat ja muuta kirjakaupan tavaraa. Opiskelijat tulevat joidenkin tuntien ajaksi kirjastoon tekemään töitä ja jättävät lähtiessään valmiin työn kirjastonhoitajalle. Tämä kasvattaa vastuuseen omasta edistymisestä ja opettaa tiimityötä, koska osa töistä tehdään tiimeissä ilman valvontaa. Viikko 2 Várpalotassa Maanantaina 19.3. aloitin työt Bátor CBA nimisessä kaupassa. Kauppa on perheyritys ja heillä on 5 liikettä Várpalotassa. Keskustelimme johtaja/omistaja Bátorin Antal ja hänen vaimonsa kanssa kaupan historiasta ja nykyisestä toiminnasta. Työntekijöitä on noin 50 ja lisäksi heillä on opiskelijoita kaikissa liikkeissä yhteensä 10-15. Kiersimme maanantaina kolmessa liikkeessä, joihin tutustun paremmin tämän viikon aikana. Tiistaina 20.3. aloitin työt klo 7.00. Liikkeen vastuuhenkilö kertoi tämän liikkeen päivärutiineista ja toiminnasta. Tässä kaupassa on iso palvelutiski ja oma lihamestari, joka ottaa kaapista ruhon ja pienii niitä myyntiin joka päivä. Kylmäkaappi oli täynnä sikoja ja nautoja ja ihmeen hyvin hän pienissä tiloissa pystyy leikkaamaan lihat irti ruhosta. Voin vain ihailla ammattitaitoa. Omavalvonta eli lämpötilojen mittaaminen ja merkitseminen on lähes samanlaista kuin Suomessa, mutta heidän tarvitsee tarkistaa vain kerran päivässä ja merkitä lämpötila listaan. Muistaakseni Suomessa lämpötiloja tarkistetaan vähän useammin. Henkilökunnalla on omat lukolliset kaapit työvaatteille ja eri kaappi ulkovaatteille. Mielestäni tämä asia oli hyvin hoidettu. Henkilökunta pesee itse työvaatteet kotona. Toimistotilaa oli kaksi pientä huonetta, mutta toimistotyöt hoidetaan pääsääntöisesti pääpaikalla, joka on erillään kaupoista. Kaupassa tarkistetaan tilaus- ja toimituslistat ja hinnoitellaan tuotteet ja tehdään työvuorolistat. Tupakat ovat kassalla, josta kassa antaa asiakkaan pyytämän tuotteen. Tuotteet saavat vielä näkyä, mutta siihen on tulossa muutos. Tuotteiden hinnan päättää valtio. Alkoholia on kaupassa runsaasti, kallista ja halpaa. Unkarilaisissa viineissä ja väkevissä juomissa on sinetti, joten asiakas tietää, että tuote on alkuperäisen valmistajan tuote. Hinnan määrittää valtio. Elintarvikevarastoa on noin viikoksi kerrallaan. Tilaavat franchising-lähitukusta CBA ja muistakin paikoista viikoittain. Joten eroa on siinä, että meillä tulee tavaraa useammin ja varastoa on tosi vähän verrattuna tähän kauppaan. Keskiviikkona 21.3. aloitin työt klo 8 toisessa CBA-kaupassa. Tänään tehtäväni oli opetella hinnoittelemaan ja hyllyttämään tuotteita. Onneksi osasin laskea hintalappuihin kilohinnat! Kaupassa ei ole vihanneksia eikä hedelmiä, sillä vieressä on näitä tarjoava kauppa. Ihana tuoreen leivän tuoksu tulee vastaan ovella ja leipää menee paljon, koska se on halpaa. Työ on melko raskasta ja minulla oli tietysti
korkokengät, kun en muita ottanut Suomesta mukaan. Tunnit menivät joutuisaan. Iltapäivällä olin koululla valmistautumassa TV-haastatteluun. Lisäksi lehdestä pyydettiin haastattelua perjantaiiltapäivään, joten saan olla JEDUn mallina monta kertaa. Torstaina 22.3. olin aamun Bátor CBA:ssa klo 8.00. Tässä kaupassa on myös pieni vihannestiski ja hedelmiä. Lisäksi täällä on vähän leluja lapsille. Muuten kaikkea on tarjolla jokapäiväiseen ruoanlaittoon ja herkutteluun. Keskustelimme yleisistä asioista, kuten henkilökunnan viihtyvyydestä ja sitoutumisesta työhön. Heillä on erittäin vähän poissaoloja ja jos joku on sairas, toisesta kaupasta saadaan tuuraaja tarvittaessa. Kauppa aukeaa klo 6 ja on auki illalla klo 18.00 asti. Kävimme läpi vähän markkinointia ja kilpailukeinoja ja kanta-asiakasetuja. Kaupan esimies on ollut lomilla poikansa luona USA:ssa, joten hän on nähnyt erilaisia liikkeitä. Lopuksi otin vielä kuvia. Tänään torstaina menimme vielä TV-asemalle haastatteluun. He olivat lähettäneet minulle kysymykset tiistaina ja minun piti lähettää heille vielä vastaukset englanniksi. Joten ihan oikeasta haastattelusta ei sitten ollutkaan kysymys. Haastattelija kysyi unkariksi, tulkki käänsi kysymykset englanniksi ja minä vastasin englanniksi. Minun piti yrittää muistaa, mitä olin kirjoittanut vastaukseen. Sain ohjeen, että 4-5 lausetta saa olla vastauksen pituus jokaiseen kysymykseen. Mutta olisin mieluummin vastannut suoriin kysymyksiin, mutta ehkä tulkkimme, opettaja Marianna ei halunnut tehdä suoraan käännöstä ja siksi tämä järjestely. Perjantaina 23.3. menin viemään PowerPoint-esitykset kahteen ensimmäiseen kauppaan ja samalla vein kukkia molempiin kiitokseksi. Olin mielissäni, että olen saanut tutustua tähän yritykseen. Klo 10 lähdimme metallipuolen koululle tutustumaan heidän toimintaansa, ja kerroin siellä koulu- ja työmahdollisuuksista. Iltapäivällä kokosin vähän aikaa viimeisen Bátor CBA:n kuvia. Klo 14.00 oli lehdistötilaisuus, jossa paikallisen lehden edustajat kävivät haastattelemassa minua ja tulevaa rehtoria. Paljolti samoja kysymyksiä kuin TV:n haastattelussa. Ottivat muutaman kuvan mukaan. Tämä työviikko takana ja lauantaina menen tutustumaan posliinitehtaaseen ja sunnuntaina markkinoille ja illalla vielä konserttiin. Kaikki tunnit on käytettävä hyödyksi. Viikko 3 Veszprémissä Maanantaina 26.3. lähdin klo 7.15 kohti Veszprémiä ja menin Jend Rassik-Venesz Szakkèpzö Iskala kouluun, joka on ammatillinen keskikoulu ja lukio. Tutustuin ensin koulun rehtoriin Ribelzski Jànosiin ja sitten minut ohjattiin Lantos Andrean luo. Hän kertoi tulkin avulla koulusta. Sen jälkeen menin atkluokkaan seuraamaan käyntikortin tekemistä. Seuraavalla tunnilla menin englannin tunnille ja kerroin Suomesta ja sitten opiskelijat saivat kysellä. Klo 12 menimme syömään ja siellä minut tutustutettiin uusiin työkavereihin, joiden nimiä en mitenkään muista. Oli mukava saada vaihtaa ajatuksia englanniksi heidän kanssaan. Tulin bussilla takaisin Várpalotaan väsyneenä. Sekä Várpalotassa että Veszprémissä kielitunnilla ja matematiikassa opiskelijat on jaettu pienempiin ryhmiin. Siitä on selvästi apua, koska silloin opettaja huomioida paremmin jokaisen opiskelijan ja voi käyttää hiukan yksilökohtaiseen opetukseen. Nyt kielitunneilla on ollut 4-8 opiskelijaa. Veszprémissä välitunneilla soitetaan musiikkia aulassa ja käytävillä. Tuntui tosi mukavalta. Maanantaina oli klassista musiikkia, tiistaina englanninkielistä poppia. Kun opiskelijat liikkuvat ryhmissä ja puhuvat äänekkäästi, musiikki jotenkin tasoittaa melun ja ilmapiiri on mukava. Olisi tosi mukava, jos meilläkin voitaisiin soittaa musiikkia tai edes radiota välitunneilla tai ainakin ruokatunnilla.
Tiistai 27.3. menin linja-autolla Veszprémiin ja asemalta otin taksin. Kuljettaja haisi viinalle eikä tiennyt, missä koulu on. Neuvoin suunnan ja lähdimme sinne päin. Minä en osannut neuvoa tarkemmin, eikä hänkään tiennyt ja etsimme koulua. Hän soitti yhden puhelun, mutta asia ei selvinnyt. Vihdoin sain yhteyden Mariannaan ja hän antoi osoitteen. Kävellen olisin osannut perille. Olimme ihan lähellä. Lasku oli 1490 forinttia, vaikka ei osannut ajaa oikeaan osoitteeseen. En jaksanut riidellä vaan maksoin kauniisti. Olin uusien ryhmien mukana ja kerroin opiskelu- ja työskentelymahdollisuuksista Suomessa. Painotin koulun loppuun saattamista ja kielitaitoa. Keskiviikko 28.3. menin klo 6.59 bussilla Vezsprémiin. Olin mukana liikekirjeenvaihdon tunneilla klo 11 asti. Ryhmässä on vain 6 opiskelijaa ja suomalainen Ilkka yhtenä päivänä viikossa. Tänään tunneilla opiskelijat tekivät ensin reklamaation. Opettajan koneella on kaappausohjelma, jolla hän saa auki opiskelijan työn. Näin he tarkistivat jokaisen työn ja sen jälkeen opiskelija vielä korjasi, jos oli korjattavaa. Muistan, että yhdessä aikuiskoulutuskeskuksessa käytettiin myös sitä ohjelmaa tietokoneen käytön opetuksessa. Se on tosi kätevä myös muissakin opinnoissa. Viimeisellä tunnilla opiskelijat harjoittelivat kassakoneen nauhojen vaihtoa ja kassatyötä. Koululla on ison luokan tarpeisiin kassakoneet ja skannerit, joilla luetaan EAN-koodit sekä yksi vaaka, joka myös näyttää hinnan. Minä olen kyllä kaivannut kassakoneita meillekin, koska aika moni meidän opiskelijoistamme pelkää mennä kassalle, kun ei ole kokemusta. Jos hankkisimme edes pari konetta, joilla voidaan harjoitella, se helpottaisi opiskelijoita jatkossa. Klo 11 lähdimme koulun pikkubussilla tämän saman ryhmän kanssa C&A vaateliikkeeseen. Siellä esimies kertoi ensin liikkeen toiminnassa Unkarissa ja yleensä muissakin maissa. C&A on lähtenyt muistaakseni Iso-Britanniasta, koska olen käynyt heidän liikkeissään siellä jo 1975. Mukavia vaatteita koko perheelle, mutta osa on melko kalliita unkarilaisen palkan mukaan, mutta meille edullisia. Lopuksi opiskelijat tutustuivat tuotteisiin ja tuotteissa oleviin merkintöihin, kuten hintatietoihin, EAN-koodista löytyviin tietoihin, pesuohjeisiin, hoito-ohjeisiin yms. Tulkkausta ei ollut, joten yritin koko ajan seurata, mistä milloinkin oli kysymys. Muuten mukava päivä, mutta sain tiistai-illan ruoasta vatsataudin, enkä voinut syödä enkä juoda mitään koko päivänä. Otin runsaasti lääkettä, jotta saisin taudin ohi pian, koska torstaina pidän esityksen koululla isossa salissa. Torstaina 29.3. kävin Veszprémin koululla vain pitämässä esityksen suuressa konferenssisalissa JEDUn opiskelumahdollisuuksista, Suomen työpaikoista sekä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen englanninkielisistä koulutusohjelmista. Muistutin työkokemuksen tärkeydestä, kielitaidosta ja neuvoin, mistä työpaikkoja voi itse katsella. Olin edelleen kipeä, joten tulin suoraan asunnolle koulun autolla. Jatkoin lääkitystä ja illalla oli jo parempi olo ja ruoka pysyi vatsassa. Perjantaina 30.3. aloitin työt Veszprémissä klo 8. Olin mukana kahdella englannin tunnilla ja keskustelin opiskelijoiden kanssa heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan ja lopuksi muuta yleistä juttelua. Ryhmissä mukana 4-6 opiskelijaa. Sitten olin mukana kirjanpidon tunnilla ja siellä valmistauduttiin lopputentteihin. Tässä luokassa oli 12 tyttöä ja yksi poika. Iltapäivällä tutustuin koulun kirjastoon ja heillä myytävänä oleviin tuotteisiin. Heillä on tosi iso kirjasto opiskelijoiden käytössä. Meillä opetuksessa on ongelmana se, että kaikki eivät raaski ostaa omia kirjoja ja koulun kirjastossa ei niitä ole saatavilla. Vein Veszprémin koululle ison kukkakimpun (1200 forinttiia), liinan talouspäällikölle ja rehtorille lompakon, johon laitoin siemenrahan mukaan. Kerroin myös, miksi raha on mukana. Ainakin minun kotiseudulla tyhjää lompakkoa ei anneta lahjaksi. Olin mukava olla täälläkin koululla ja sovimme yhden opettajan kanssa, että lähdemme sunnuntaina junalla Budapestiin.
Viikko 4 Várpalotassa Maanantai 2.4. aloitin työt klo 8 Várpalotassa. Ensin suunniteltiin viikon aikataulut. Sitten tarkistin, että web-kamerat oli asennettu koneisiin ja kokeilin tunnuksilla sisäänpääsyä. Seuraavalla tunnilla kerroin Suomi-infoa ja JEDU-infoa sekä palautin vastaukset englanninkielisiin kirjeisiin, jotka opiskelijat olivat kirjoittaneet minulle. Heitä kiinnosti erityisesti: Mitkä ovat suosituimmat ammatit Suomessa? Mitä olen pitänyt Unkarista? Missä olen käynyt täällä? Mitä pidän oppilasasuntolasta? Millaisia ovat opiskelijat asuntolassa? Klo 11.45 availimme Webli-kokousta ja kaikki olivat tosi innokkaita. Marianna Nyitraine Lorincz oli opiskelijoiden kanssa mukana koko ajan. Hän ei ollut itsekään koskaan ollut Internet-kokouksessa. Monen yrityksen jälkeen saimme yhteyden Suomeen. Jouduimme käyttämään pelkästään minun tunnusta, koska meillä ei ollut eri tunnuksia opiskelijoille. Kuitenkin kaikki saivat käsityksen, mitä etuja tällaisesta kokouksesta on ja kaikki halusivat jatkaa yhteydenpitoa jatkossakin. Viestitimme ilman ääntä, koska mikrotuki ei saanut ääniä pelaamaan. Lisäksi opiskelijat haluaisivat saada yhteystiedot, jotta he voisivat vaihtaa kuulumisia nuorten kanssa. Yritän järjestää asian. Seuraavan luokan kanssa katsoimme webli-kokouksen periaatteet vielä, kun kaikki oli paikallaan. Oli hyvä päivä. Tiistaina heti klo 8.30 menimme käymään Bátor CBA yrityksessä juttelemassa pomon ja hänen vaimonsa kanssa. He kyselivät kovasti, mikä mielikuva minulla tuli heidän kaupoistaan. Lisäksi pomo kyseli TVhaastattelusta ja hän oli pahoillaan, kun haastattelija ei ollut kysynyt opiskelu- ja työmahdollisuuksista Suomessa. Keskustelimme 1,5 tuntia. Lähtiessä annoin kukkia pomon vaimolle kiitokseksi. Sitten veimme tavarat koululle ja jatkoimme matkaa kolmanteen kauppaan, jossa olin työskennellyt. Vein sinne kukkia ja valokuvat, joita otin työpäivän aikana. Koululla pidin tietokilpailun klo 12.10 alkaen luokassa ja jaoin pienet palkinnot kaikille. Opiskelijat antoivat ihanan ruusun ja kirjan muistoksi sekä valokuvan, jossa olimme kaikki. Iltapäivällä klo 13 alkoi konferenssisalissa tilaisuus, jossa esittelin opettajille ja opiskelijoille JEDUn koulutusmahdollisuudet, kerroin ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, joissa on englanninkielisiä koulutusohjelmia. Jätin linkit koulutusohjelmiin kaikkien saataville, joten on helppoa katsoa asioita uudestaan. Lopuksi näytin työpaikkoja www.mol.fi sivulta. Päivän päätyttyä kävin maksamassa ruokailut ja asumisen. Minulle kerrottiin, että en tule enää keskiviikkona koululle. Heillä on aamutunnit ja sitten henkilökunnan tilaisuus, jossa julkistetaan uusi rehtori ja entinen rehtori luovuttaa avaimet. Mariannan mukaan tilaisuus on vaikea, koska rehtori Kati ei haluaisi lähteä eläkkeelle. Kiirastorstai on kaikilla vapaata, joten asuntola suljetaan keskiviikkona. Keskiviikkona 4.4. Pakkasin tavarat ja koulun auto vei minut Budapestiin. Torstai on kaikilla kouluilla vapaapäivä, joten minäkään en jäänyt enää Várpalotaan. Lähetin uudelle rehtorille onnittelukortin ja viinipullon. Olisin mennyt vielä käymään, mutta minulle sanottiin, että ei kannata tulla, kun on liikaa ohjelmaa. Siispä lähdin kotimatkalle. Ajatuksia työjaksosta Unkarissa Oppilasasuntolassa minulla on oma huone ilman suihkua ja ilman WC:tä ja ilman TV:tä. Toisaalta TV:stä ei olisi ollut mitään hyötyä, kun heillä ei ole muita kuin Unkarin kanavia ja kaikki ohjelmat on dumpattu päälle. Toisessa kerroksessa on tyttöjen tilat ja poikien tilat eri käytävillä ja meillä kaikilla yksi yhteinen
keittiötila omassa käytössä. Asuntolassa on aina valvoja ja joinakin iltoina kaksikin valvojaa läpi yön. Kellarissa on asuntolan keittiö, josta saa aamupalan (leipää ja mehu) sekä illallisen, joka on liian kevyt. Kasviksia, hedelmiä, juustoa, jogurttia tai edes voita tai margariinia leivälle ei ole tarjolla kuin noin kerran viikossa. Ravitsemuksellisesti koulun ruoka ja asuntolan ruoka eivät riitä kasvavan nuoren ruoaksi. Itse ostin aamupalat ja iltapalat kaupasta vaikka välillä kävinkin ruokalassa. Jos olisin joutunut olemaan pelkän kouluruoan varassa, en olisi viihtynyt nälässä. Kuinka hyvin meillä omassa koulussa asiat onkaan. Ruoka on huippuhyvää, kaikille tarjolla salaattia, leipää ja hyvää lämmintä ruokaa ja jopa jälkiruoka ilmaiseksi. Unkarissa opiskelija maksaa ruoasta. Unkarissa on panostettu opetukseen ja jaettu pienryhmiin tietyissä opinnoissa. Meillä tähän ei ole vielä päästy, vaikka oppimisongelmat on tiedostettu. Opettajien ja oppilaiden välit tuntuvat välittömiltä. Opiskelijat eivät saa tulla opettajien huoneeseen vaan odottavat käytävällä. Opiskelijat ovat kohteliaampia kuin meillä ja heillä on paremmin käytöstavat hallussa. Unkarissa on luokassa parempi työrauha kuin meillä. Tämä tietysti vaihtelee meilläkin, mutta suurissa ryhmissä on aina vähän rauhatonta. Myös se, että oppikirjot voi lainata koululta, on hyvä asia. Várpalotan koululla on hieno tekninen osasto, jossa opiskelijat opettelevat asentamaan aurinkopaneeleita ja sen liittämistä verkkovirtaan. Lisäksi heillä on opetusmateriaali ja välineet tehdä maalämpöjärjestelmä, joka tulee olemaan tulevaisuuden energiankeruulaite. Hitsaajaopiskelijoita varten paljon uusia koneita ja laitteita, joten on helppo sanoa, että koulu panostaa opiskelijoiden ammattitaitoon. Viikonloppuina kiersin lähiympäristöä ja tutustuin lähikaupunkeihin ja linnoihin sekä kirkkoihin eri viikonloppuina eri työkavereiden kanssa. Budapestissä vietin tullessa yhden päivän ja kävin yhden sunnuntain siellä englanninkielen opettajan kanssa. Tutustuimme nähtävyyksiin sekä kansallismuseon taidekokoelmiin. Matka on ollut antoisa elämys. Uusi maa ja uusia ystäviä, joita toivottavasti tapaan joskus tulevaisuudessa Suomessa ja voin vuorostani auttaa heitä tutustumaan Suomeen, kulttuuriimme ja koulutusjärjestelmäämme.