Viiman Tila Oy:n sikalan laajentamista koskeva hakemus, Salo. Kurajoentie 18, 25370 Pertteli Y-tunnus: 2162635-2

Etelä-Suomi Päätös Nro 57/2010/3 Dnro ESAVI/356/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 30.9.2010 ASIA HAKIJA HAKEMUS Viiman Tila Oy:n sikalan laajentamista koskeva hakemus, Salo Viiman Tila Oy Kurajoentie 18, 25370 Pertteli Y-tunnus: 2162635-2 Hakemus koskee lihasikalan laajentamista. Voimassa olevassa Perttelin kunnan myöntämässä ympäristöluvassa on eläinsuojaan myönnetty lupa sijoittaa 900 lihasikaa. Toiminnanharjoittaja hakee lupaa nykyisen sianlihantuotannon jatkamiseen ja toiminnan laajentamiseen. Laajentamisen jälkeen tilalla on tarkoitus pitää enintään 2 900 lihasikaa. Laajennettu toiminta on suunniteltu aloitettavaksi vuoden 2014 loppuun mennessä. VIRANOMAISTA KOSKEVA MERKINTÄ Hakemus on tullut vireille Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa 31.12.2009. Alueelliset ympäristökeskukset on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n 1 momentin mukaan ympäristölupavirastoissa ja alueellisissa ympäristökeskuksissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastoille, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle. Ympäristönsuojelulain mukaisena valvontaviranomaisena toimii Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Viiman Tila Oy:n eläinsuoja on ympäristölupavelvollinen ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 11 a) perusteella. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Asemapäällikönkatu 14, 00520 Helsinki PL 115, 00231 Helsinki fax 09 726 0233 ymparistoluvat.etela@avi.fi

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on asiassa toimivaltainen lupaviranomainen ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 5 :n 1 momentin kohdan 11 a) perusteella ja YSL 31 :n 4 momentin perusteella. Eläinsuoja on laajennuksen jälkeen IPPC-kokoluokan sikala (enemmän kuin 2 000 paikkaa tuotantosioille, IPPC direktiivi 2008/1/EY). TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET ALUEEN KAAVOITUSTILANNE ELÄINSUOJAN SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ Perttelin ympäristö- ja lupalautakunnan myöntämä ympäristölupa 11.3.1998. Tila on liittynyt ympäristötukijärjestelmään, voimassa oleva sopimuskausi on 2007 2013. Sikalakiinteistö sijaitsee maatalousvaltaisella haja-asutusalueella. Alueella ei ole voimassa olevaa yleis- tai asemakaavaa. Salon seudun maakuntakaavassa kiinteistö on kaavoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (kaavamerkintä M). Maakuntakaava on vahvistettu 12.11.2008. Eläinsuoja sijaitsee Salon kaupungissa Tattulan kylässä tilalla Haapaniemi, kiinteistörekisteritunnus 734-684-3-32. Alue kuuluu Uskelanjoen vesistöalueeseen (25) ja Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren (3) vesienhoitoalueeseen. Lähin vesiuoma Kurajoki kulkee 200 metrin päässä eläinsuojasta etelään. Eläinsuoja ei sijaitse tärkeäksi luokitellulla pohjavesialueella. Lähin I-luokan Tattulan pohjavesialue (0258703) sijaitsee noin 2,6 kilometrin päässä eläinsuojasta etelään. Sikalan ympärillä on peltoa ja metsää. Lähimmät neljä asuinrakennusta sijaitsevat noin 100 300 metrin etäisyydellä sikalarakennuksista. Lähin toinen sikatila sijaitsee noin 1 km:n päässä koillisessa. Pohjoiseen Kuusjoen taajamaan ja etelään Tattulan kylään on molempiin matkaa noin 3 km. Sikalarakennusten välittömässä läheisyydessä ei sijaitse häiriintyviä luontokohteita, luonnonsuojelualueita eikä erityisiä asumiseen ja elinkeinoihin liittyviä mahdollisesti häiriintyviä kohteita. Ilmatieteen laitoksen mukaan alueella vallitsevat tuuliolosuhteet ovat pääosin etelänpuoleisia. Haapaniemen tilan tilakeskukseen on suunniteltu rakennettavaksi biokaasulaitos. Lounais-Suomen ympäristökeskus on 24.11.2009 antamallaan päätöksellään nro YLO 84, dnro LOS-2009-Y-140-111 myöntänyt ympäristöluvan Viiman Bioenergia Oy:n biokaasulaitoksen toiminnalle. 2

ELÄINSUOJAN TOIMINTA Lannan varastointi Lannan levitys Ympäristöluvan mukaan Viiman Bioenergia Oy saa vastaanottaa ja käsitellä biokaasulaitoksessa liete- ja kuivalantaa sekä vihermassaa yhteensä enintään 16 000 tonnia vuodessa. Hakemuksen mukaan biokaasulaitos on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa siten, että ensimmäisessä rakennusvaiheessa biokaasulaitoksen käsittelykapasiteetti olisi 8 000 tonnia vuodessa. Tilakeskuksen vanhimmassa eläinsuojassa on tilaa noin 300 lihasialle. Sikala on peruskorjattu vuonna 2000. Toinen sikalarakennus on rakennettu vuonna 2000 ja siinä on kaksi 310 sian osastoa. Laajennuksen myötä olemassa olevien sikalarakennusten pohjoispuolelle rakennetaan uusi 2 000-paikkainen eläinsuoja, joka osastoidaan noin 200 sian osastoihin. Uusi eläinsuoja varustetaan osaritiläkarsinoin ja se toimii lietelantaperiaatteella. Eläinten ruokinnassa tullaan käyttämään optimointiohjelmaa, jolla ehkäistään ylimääräisten ravinteiden käyttäminen ja joka vähentää ympäristökuormitusta. Sianlihan tuotanto tulee laajennuksen jälkeen olemaan vuodessa noin 750 000 kg. Tällä hetkellä lietelanta varastoidaan kolmessa betonirakenteisessa lietesäiliössä, joiden yhteistilavuus on 1 920 m 3. Lietekuilujen tilavuus on 126 m 3. Lietekuilut toimivat imulannanpoistolla. Vanhimmassa sikalassa on vapaasti virtaava lietekuilu. Lietesäiliöt täytetään päältäpäin. Eläinsuojien tuottaman lietelannan varastointiin toteutetaan yhteistilavuudeltaan 6 000 m 3 :n lietelantavarastot. Uudet lietelantavarastot, vähintään 4 000 m 3, rakennetaan sikaloista erikseen noin 300 metrin etäisyydelle ja tullaan kattamaan kelluvalla kevytkatteella. Vaihtoehtoisesti lanta voidaan toimittaa biokaasulaitokseen käsiteltäväksi ja varastoitavaksi. Tällöin lanta varastoidaan laitoksella, eikä sikalan nykyisten varastotilavuuksien lisäksi rakenneta uutta varastointikapasiteettia. Käsitelty lanta otetaan vastaan laitokselta suoraan peltoon levitettäväksi. Lanta tai biokaasuprosessin jälkeinen mädäte pyritään levittämään kokonaan keväisin ennen kevätkylvöjä. Mikäli tämä ei sääolosuhteiden tms. takia ole kokonaan mahdollista, niin levitys voi osittain tapahtua myös kasvukauden tai syksyn aikana (15.4. 15.10. välisenä aikana). Levityksessä käytetään joko letkulevitystä tai multaavaa sijoitustekniikkaa. Letkulevityksen jälkeen maa mullataan joko muokkaamalla, kyntämällä, kylvömuokkauksella tai vastaavalla tavalla välittömästi levityksen jälkeen. 3

Levitykseen käytettävissä oleva peltoala on 250 hehtaaria, josta omaa peltoa on 101 hehtaaria ja vuokrapeltoa 149 hehtaaria. Vuokrapellot sijaitsevat 3 km:n (40 ha), 10 km:n (82 ha) ja 20 km:n (17 ha) etäisyydellä eläinsuojista. Lantaa ei levitetä pohjavesialueille. Levitysmäärät ja lohkot joille levitetään määräytyvät ravinnemäärätarpeen, viljelysuunnitelman ja ympäristötukiehtojen mukaan. Toiminnanharjoittaja esittää laajennetulle toiminnalle tarvittavan levitysalan ennen toiminnan aloittamista. Öljysäiliöt ja kemikaalien varastointi Vedenhankinta Tilalla on kolme polttoainesäiliötä, joiden tilavuudet ovat 3 000, 7 000 ja 10 000 litraa. Säiliöt on varustettu lukituksella. Tilalla on muita öljytuotteita enintään 400 litraa, jotka säilytetään maatilan huoltorakennuksessa. Lisäksi tilalla säilytetään eläinsuojan pesuun ja puhdistukseen käytettäviä kemikaaleja lukittavissa sisätiloissa. Kemikaalien käyttö on alle 200 litraa vuodessa. Maatilan vesi hankitaan yhteiskäytössä olevasta porakaivosta, joka sijaitsee noin 100 metrin päässä sikalarakennuksista. Kaivoa käyttävät tilakeskuksen lisäksi kaksi naapuria. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Hajuhaittojen vähentäminen Kaikki vanhat ja rakennettavat eläinsuojat on varustettu tai varustetaan osaritiläkarsinoilla. Mahdolliset uudet lietesäiliöt sijoitetaan vallitsevien tuulien yläpuolelle poispäin asumuksesta. Lietesäiliöt katetaan kelluvalla kevytkatteella ja säilöt täytetään altapäin. Ruokinnan suunnitteluun käytetään optimointiohjelmaa, jolla ehkäistään ylimääräisten ravinteiden käyttäminen. Oikean valkuaisainemäärän antaminen rehussa vähentää haihtuvan ammoniakin määrää ja samalla hajuhaitat pienentyvät. Oikealla määrällä kivennäisainetta vähennetään lannan fosforipitoisuutta. Siten vähennetään fosforikuormitusta peltoon ja sen myötä kuormitus vesistöön vähenee. Ilmanvaihto uuteen eläinsuojaan tulee olemaan tietokoneohjattu ja automatisoitu, tavoitteena mahdollisimman tasaiset ympäristöolosuhteet. Tasaiset ja oikeat ympäristöolosuhteet pitävät kasvatusosastojen karsinat puhtaina. Tällä parannetaan eläinten hyvinvointia ja vähennetään sisäilmaan haihtuvan ammoniakin määrää. Poistoilma-aukot tullaan sijoittamaan suoraan ylöspäin keskeltä rakennusta. Tämän on todettu vähentävän hajupäästöjä. 4

5 Lannan varastointi, käsittely ja levitys Mahdollisesti rakennettavat lantasäiliöt sijoitetaan etäälle ja vallitsevien tuulten yläpuolelle. Lantasäiliöt täytetään altapäin ja säiliöt tullaan kattamaan kelluvalla kevytkatteella. Lanta pyritään levittämään kokonaan keväällä. Eläinsuojien läheisyyteen suunnitellaan biokaasulaitosta, joka toteutuessaan käsittelee kaiken lannan mädättämällä. Tässä järjestelyssä lietelanta siirretään mahdollisimman nopeasti biokaasuprosessiin ja käsittelyn jälkeen syntyvä mädäte varastoidaan laitoksella. Tällöin lietelantaa ei säilötä raakalietteenä. Käsitelty lanta tuottaa merkittävästi vähemmän hajukaasuja säilytyksessä ja levityksessä. Biokaasuprosessissa syntyvästä metaanista tuotetaan sähköä ja lämpöä, joilla korvataan nykyisen tilan ja eläinsuojien tarvitsema sähkö ja lämpö. Tällä vähennetään merkittävästi fossiilisten polttoaineiden tarvetta. Levityksessä käytetään letkulevitystä tai lietelannan sijoittamista. Pelkästään letkulevitystä käyttämällä saadaan ammoniakin haihtumista vähennettyä 30 40 % verrattuna pintalevitykseen. Levityksen jälkeen pelto mullataan mahdollisimman nopeasti. Energiatehokkuus Eläinsuojan valaistukseen käytetään loisteputkivalaisimia, jotka säästävät merkittävästi sähköä verrattuna hehkulamppuihin. Ilmanvaihdon optimoidulla käytöllä säästetään puhaltimien käyttämää energiaa ja ilmanvaihdon ohjauskeskus ohjaa myös kasvatusosastojen lämmitystä, jolloin vältytään turhalta lämmitykseltä. Mikäli eläinsuojan läheisyyteen toteutetaan biokaasulaitos, kaikki tarvittava lämmitys- ja sähköenergia tullaan saamaan biokaasuprosessista saatavasta metaanista. Lisätekniikat a) Vesisumutusjärjestelmän käyttäminen on mahdollinen lisätekniikka, johon varaudutaan toteutuksen yhteydessä. Tällä voidaan parantaa sisäilman laatua erityisesti lämpiminä ajanjaksoina. Sumuttamalla vettä sisäilmaan saadaan laskettua sisäilman lämpötilaa ja parannettua eläinten hyvinvointia samalla vähentäen syntyvien ammoniakkipäästöjen määrää. b) Lannanjäähdytykseen varautuminen on yksi mahdollisuus energiatehokkuuden parantamiseksi sekä hajukaasujen määrän vähentämiseksi. Tällöin vapautunut lämpöenergia voidaan käyttää eläinsuojan lämmittämiseen. Tämän tekniikan käyttö ei ole mielekästä, jos lanta toimitetaan biokaasuprosessiin, jossa lanta lämmitetään uudelleen vähintään 37 C asteen prosessilämpötilaan. Lisäksi on tarkoituksenmukaista saada lanta biokaasuprosessiin mahdollisimman nopeasti ja tuoreena.

c) Ilmanvaihtojärjestelmän muuttaminen keskuspoistojärjestelmäksi, jossa poistoilmaa voitaisiin pestä vähemmän hajua tuottavaksi, on liian iso investointi saavutettuun hyötyyn verrattaessa. d) Käytettävän rehuviljan varastoinnissa voidaan käyttää tuorerehusäilöntää. Tällöin rehuvilja säilötään tuoreena ilman erillistä kuivausta. Tällä vähennetään rehuviljan kuljetuksen tarvetta sekä säästetään kuivaukseen tarvittavan energian määrää. BAT-julkaisut Kotieläintalouden BAT-tekniikoita on esitelty kahdessa Suomen kansallisessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan asiakirjassa: AA ja BB (toim.). 2004. Kotieläintalouden ympäristökuormituksen vähentäminen. Toimenpiteiden kustannukset ja toimivuus. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 708, ympäristönsuojelu. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Päästöt ilmaan CC ym. 2002. Paras käytettävissä oleva tekniikka kotieläintaloudessa. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 564, ympäristönsuojelu. Hajuja ja päästöjä ilmaan aiheuttavat sikalan ilmanvaihto, lietteen varastointi ja lannan levitys. Päästöjä ehkäistään parhaan käyttökelpoisen tekniikan avulla (kuvattu edellä). Päästöt maaperään ja vesiin Melu ja liikenne Kaikki eläinsuojien jätevedet johdetaan lietesäiliöihin. Lietesäiliöiden kuormauspaikat ovat tiivistettyä soraa. Eläinten tai rehun kuljetusta on yhteensä noin 3 kertaa viikossa. Porsaita tuodaan tilalle keskimäärin joka toinen viikko, noin 300 porsasta kerrallaan. Sikoja noudetaan keskimäärin noin 150 kpl viikossa. Muu liikenne painottuu kylvöaikaiseen lannanlevitykseen toukokuussa. Tarvittaessa lantaa levitetään myös syyskuussa. Toiminta suunnitellaan niin, että kaikki tilalla käyvät ajoneuvot kuljettavat mahdollisimman täysiä kuormia liikenteen minimoimiseksi. Kaikkien sikaloiden ruokinta tapahtuu vilja-valkuaisrehu tiivisteseoksella. Valkuaisrehua ja tiivistettä tuodaan keskimäärin kerran viikossa. Tilan tuotettu vilja käytetään sikalassa ja lisäksi viljaa mahdollisesti ostetaan tarvittava määrä. 6

7 Jätteet sekä niiden käsittely ja hyödyntäminen TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Eläinjätettä muodostuu vuodessa noin 5 tonnia. Kuolleet eläimet toimitetaan raatojenkäsittelylaitokseen Honkajoelle. Mikäli lantaa viedään jalostettavaksi bioenergiaksi, on toimitettava lietteen määrä noin 6 000 m 3 /a. Hakijan mukaan toiminnasta ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Merkittävimmät toimintaan liittyvät riskit ovat tulipalo ja lietesäiliön rikkoutuminen. Tulipaloriskiä pienennetään noudattamalla voimassa olevia paloturvallisuusmääräyksiä. Lietesäiliöitä on käytössä useita, ja mikäli yhden osalta havaitaan vuotoa, niin monissa tapauksissa liete voidaan siirtää toisiin säiliöihin suuremman vahingon ehkäisemiseksi. Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla Etelä-Suomen aluehallintoviraston, Salon kaupungin ja Perttelin Kuusikon monipalvelupisteen ilmoitustauluilla 15.3. 14.4.2010 ja uudelleen 24.5. 23.6.2010. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Salon Seudun Sanomissa 25.5.2010. Hakemus kuulutettiin uudelleen, koska lehti-ilmoitusta ei ollut julkaistu ensimmäisen kuulutuksen aikana. Hakemusasiakirjat ovat olleet kuulutuksien aikana nähtävillä Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Salon kaupungin kirjaamoissa. Hakemuksesta on tiedotettu asianosaisille 8.3.2010 ja 18.5.2010 päivätyillä kirjeillä. Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Lausunnot Hakemuksesta on neuvoteltu ja eläinsuojassa tehty tarkastus 19.8.2010. Neuvottelusta on laadittu muistio, joka on liitetty hakemusasiakirjoihin. Ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt lausunnon lupahakemuksesta Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Salon kaupunginhallitukselta ja Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta.

Salon rakennus- ja ympäristölautakunnan 23.4.2010 saapunut lausunto Sikalatoimintaa harjoitetaan tavanomaisella maatalousalueella. Tilan läheisyydessä on asutusta, jolle sikalatoiminnan laajentuminen yli kolminkertaiseksi saattaa aiheuttaa nykyistä paljon tuntuvampaa haittaa. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltaminen helpottaa naapuruston tilannetta ja ympäristön kuormittumista. Lantasäiliöiden määräaikaisesta kuntotarkastuksesta on huolehdittava. Suunniteltu säiliöiden kattaminen on välttämätöntä. Lannan levittämiseen tarvittavan peltopinta-alan riittävyyteen tulee kiinnittää huomiota. Toiminnanharjoittajan tulee esittää lupa- ja valvontaviranomaiselle lannanlevityssuunnitelma. Toiminnan riskejä on arvioitu. Riskien tunnistaminen ja niihin varautuminen on laitoskoko huomioon ottaen toteutettava huolellisesti. Salon kaupunginhallituksen 29.4.2010 saapunut lausunto Kaupunginhallitus antaa hakemuksesta rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen mukaisen lausunnon. Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksen johdosta on jätetty ensimmäisen kuuluttamisen aikana 1 muistutus ja kuulutusajan jälkeen lisäys muistutukseen. Uudelleen kuuluttamisen aikana on jätetty lisäksi 2 muistutusta. DD:n ja EE:n 9.4.2010 saapuneessa muistutuksessa todetaan muun muassa seuraavaa: Koko 2000-luvun ovat sikalat aiheuttaneet naapuruston yleiseen normaaliin elämiseen hajuhaitoillaan rajoitteita, joita ei voida pitää vähäisinä. Esimerkiksi kesäkuussa 2009 sikaloiden voimakkuudeltaan kuvotusta aiheuttava haju leijui tilojemme yllä lähes kolme viikkoa estäen kaiken normaalin toiminnan piha-alueilla, myös kesään kuuluvan luonnollisen tuuletuksen. Jo vähäinenkin ulko-oven avaaminen hajun lisäksi tuo satojen kärpästen parven sisätiloihin (kesällä 2006 asuintilasta tapettiin 283 kärpästä, kun ovi oli jäänyt hetkeksi vahingossa auki). Liikelaitoksen tulee huolehtia, että toiminnassa olevat sikalat saatetaan pikaisesti niin ilmastointiensa kuin lietealtaittensa osalta sellaiseen kuntoon, että jo kymmenen vuotta kestänyt naapureiden haju- ja kärpäsahdinko loppuu. Sikalakiintiö tällä alueella on jo mielestämme täynnä. Lisäksi Lounais- Suomen ympäristökeskus on myöntänyt Viiman Bioenergia Oy:lle ympäristöluvan biokaasulaitoksen rakentamiseen samalle tontille sikalan kanssa. Ottaen huomioon jätelaitoksesta tehty lupapäätös ja hakemuksen sikaloiden yhteissikamäärä 2 900 kpl, joka on vain hiukan vajaa asetetusta YVA-rajasta, tulisi YVA-menettelyä mielestämme soveltaa tässä tapauksessa. 8

9 DD:n ja EE:n 26.4.2010 saapuneessa muistutuksen lisäyksessä esitetään Viiman Tila Oy:n lähialueen naapuritilojen omistajien allekirjoitukset aiemmin lähetetyn muistutuksen allekirjoittajiksi eli kaiken kaikkiaan yhteensä 24 tilaa. FF:n 21.6.2010 saapuneessa muistutuksessa todetaan seuraavaa: En hyväksy sikalan rakentamista hajuhaittojen vuoksi, tämä hanke alentaa asuintalojen mahdollisia myyntejä. GG:n ja 21 muun allekirjoittaneen 21.6.2010 saapuneessa muistutuksessa todetaan seuraavaa: Vastustamme sikalan laajennusta suunniteltuun paikkaan ja vaadimme toimivien sikaloiden epäkohtien korjaamista. Jo nykyisten sikaloiden hajuhaitta on merkittävä ja rajoittaa lähialueen asukkaiden normaalia elämää. Laajennus lisää hajuhaittaa väistämättä. Näin suuren sikalan paikka keskellä kylää, avoimella peltoaukealla ei voi olla oikea. Kokemuksemme perusteella haju leviää huomattavasti kauemmas kuin viranomaisten määrittämälle vaikutusalueelle. Lähimpien kiinteistöjen arvonalennus tulisi olemaan merkittävä. Myös lannanlevitysalan lisäystarpeen koemme uhkana. Hakijan kuuleminen ja vastine Annettujen lausuntojen johdosta hakijalle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi 30.6.2010 päivätyllä kirjeellä. Hakija toteaa 27.7.2010 saapuneessa vastineessa seuraavaa: Salon kaupunginhallituksen lausunto Hakijalla ei ole huomautettavaa Salon kaupunginhallituksen antamaan lausuntoon. Salon ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto Hakijalla ei ole huomautettavaa Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan antamaan lausuntoon. Muistutukset ja mielipiteet DD:n ja EE:n muistutus Kohtaan Toiminnassa olevat sikalat Olemassa oleva ympäristölupa on lainvoimainen ja se on myönnetty laillisin perustein. Hakija ei katso entisen toiminnanharjoittajan nykyisten luottamustehtävien olevan oleellinen asia lupakäsittelyn kannalta.

Hakija ihmettelee, miksi muistutuksen jättäjät ovat hankkineet kiinteistön (734-684-2-4) n. 500 metrin päästä eläinsuojasta ja sitten vielä myöhemmin toisen kiinteistön (734-684-2-32) edellisen kiinteistön vierestä, ja vielä tämän lisäksi muuttaneet myöhemmin pysyvästi asumaan kiinteistöön, jos hajuhaitat ja ongelmat ovat olleet kuvatun kaltaisia. Muistutuksen jättäjien tilat sijaitsevat eteläpuolella (muistutuksessa kerrottu sijainti oli pohjoispuolella). Hakija tai aikaisempi toiminnanharjoittaja ei ole koskaan väittänyt toiminnan olevan hajutonta. Toiminnasta ei ole myöskään tietojemme mukaan tehty valitusta ympäristöviranomaiselle, eikä viranomaisella ole ollut noin 40 toimintavuoden aikana huomauttamista toiminnan suhteen. Hakija on myös sitoutunut maatalouden ympäristötukijärjestelmään, jonka puitteissa toiminnassa ei ole havaittu puutteita tai huomautettavaa. Hakija ei katso yritystoiminnan muodolla olevan merkitystä lupakäsittelyyn eikä sovellettavaan lakiin tai käytäntöön. Kohtaan Sikalatoiminnan laajennus Muistutuksen tekijän tulkinta on virheellinen koskien lietealtaita. Lietealtaita ei tule lainkaan mikäli biokaasulaitos toteutuu. Tällöin samaan kohtaan sijoittuu biokaasulaitoksen vastaavat rejektivesialtaat. Mikäli biokaasulaitosta ei toteuteta, sijoitetaan uudet lietealtaat merkittyyn paikkaan ja ne katetaan hakemuksen mukaisesti. Kattamistapana kelluva levykansi, kelluva kevytkate, leca-sora tai EPS-rouhe vähentää lietesäiliön päästöt lähes olemattomiksi verrattuna avoimeen lietepintaan. Hakija katsoo, että biokaasulaitoksen toteutuminen olisi positiivinen asia ympäristön kannalta. Näin varsinkin, koska laitokselle myönnetyn luvan mukaan laitoksessa käsitellään ainoastaan maatalousperäisiä jakeita (lantaa ja vihermassoja). Muistutuksessa esitetään, että tulvavesi huuhtoo lietealtaita keväisin. Tätä väitettä ei voi pitää totena, sillä vesi ei ole koskaan (viimeisten 50 vuoden aikana) noussut keväisin niin ylös, että se ulottuisi edes lietealtaiden ja joen välissä olevan talon pihalle. Muistutuksen jättäjän liitteinä (liitteet 5 ja 6) olevissa kuvissa tilanne havainnollistuu hyvin. Edes vuoden 2009/2010 poikkeuksellisen runsaslumisen talven jälkeen jonka jälkeen lumet vielä sulivat nopeasti ei joen vedenpinta saavuttanut vieressä olevaa tietä (tienpinnan korkeus merestä on 68.74 m). Mainittu korkeus on mitattu siitä kohtaa missä kuvassa pelloilta tuleva sulamisvesi ylittää tien. Korkeusasema nykyisten eläinsuojien edessä olevalla pihalla on 69.62 eli noin 1 metrin ylempänä kuin mainittu tien pinta. Lisäksi on huomattava, että lietesäiliöiden reunat ovat noin 1.5 metriä korkeammalla kuin pihan pinta, ja noin 2.5 metriä korkeammalla kuin tien pinta. 10

Hakija katsoo, että 2900 sian kokonaisuus ei ole suursikala. Nykyisin noin puolet Suomessa tuotettavasta sianlihasta tuotetaan tämän kokoluokan sikaloista. Hakija ei katso YVA-menettelyn olevan tarpeellista. Ylläolevan lisäksi hakija antaa seuraavan vastineen kaikkiin muistutuksiin: Kaikissa muistutuksissa oli yleisenä muistutuksen aiheena hajuhaitat, joiden voimakkuus perustuu hakijan mielestä pääasiassa neljään seikkaan: 1. Lantaloiden rakenne 2. Sikalan sisälämpötila -> Tuuletuksen määrä -> Hajut poistoilmassa 3. Kasvatuksen vaihe 4. Muut Hakijan mielestä hajupäästöjen määrään voidaan vaikuttaa merkittävästi uuden tekniikan ja rakennustavan ansiosta niin, että naapuruston mahdollisesti hajuhaitat jopa vähentyvät. Uusi investointi toisi siten lisäarvoa koko alueelle. Hakijan mielestä seuraavat ratkaisut ja lopussa mainitut lisäkeinot mahdollistavat eläinsuojan laajennuksen lupahakemuksen mukaisesti: 1. Lantaloiden sijainti ja rakenne Uudet lantalat rakennetaan poispäin lähimmistä naapureista pääsääntöisten ilmavirtausten yläpuolelle. Lantalat katetaan kevytkatteella (tai leca-soralla tai EPS-rouheella) ja ne täytetään altapäin. Kattamaton lantala edustaa käsityksemme mukaan merkittävää osaa kokonaishajupäästöstä (erityisesti kesäaikaan). Kattamalla kuvatulla tavalla voidaan lietteen varastoinnin aiheuttama hajuhaitta lähes poistaa. Lantaloista tehdään myös mahdollisimman syvät, jolloin lietepinnan pinta-ala jää mahdollisimman pieneksi. 2. Eläinsuojan sisälämpötila Eläinsuojan sisälämpötilan hallinta on keskeinen hajupäästöjen muodostumisen kannalta. Sisälämpötilan noustessa hajupäästöt kasvavat tuuletustarpeen kasvaessa. Samoin eläinten käyttäytyminen saattaa muuttua niiden hakiessa keinoja viilennykseen, jolloin karsinoiden siisteys kärsii ja hajuja muodostuu entisestään lisää. Hallitsemalla sisäilman lämpötilaa voidaan hajupäästöihin vaikuttaa merkittävästi. Tätä tarkoitusta varten tullaan eläinsuojan ilmastoinnin suunnittelu teettämään asiantuntijalla ja toteutuksessa käytetään parasta tämän päivän käyttökelpoista tekniikkaa. Ilmastointi tulee olemaan automatisoitua ja osastokohtaista. Samoin osastoille asennetaan viilennykseen ja pölyn sitomiseen tarkoitetut sumutusjärjestelmät. Lattiapintana käytetään osaritiläratkaisua, jolloin avoimen lietepinnan määrä minimoituu. 3. Kasvatuksen vaihe Eläinten koolla ja sisäilman lämpötilalla on lihasikalassa suora yhteys. Kesäaikaan lämpiminä päivinä kasvatusvaiheen lopussa - jolloin eläimet 11

ovat suurimmillaan - lämpötilan hallinta on vaikeinta. Talvella kylminä aikoina asia korostuu toisinpäin lisääntyneenä lämmityksentarpeena. Uudessa eläinsuojassa kasvatusosastot täytetään ja tyhjennetään erivaiheisesti. Tämä toimintamuoto tasaa hajukuorman muodostumista, eivätkä kuumat jaksot edellytä samanlaista tuuletusta kaikilla osastoilla. Uuden eläinsuojan myötä rakennettava uusi ruokintajärjestelmä mahdollistaa myös nykyisen 620-paikkaisen eläinsuojan ruokinnan järjestämisen niin, että tätä rakennusta voidaan täyttää ja käyttää osastoittain. Nykyisessä toiminnassa molemmat eläinsuojat täytetään ja tyhjennetään samanvaiheisesti. Tällöin eläinsuojassa on suurimman osan aikaa 900 eläintä. Laajentuneen toiminnan toimintaperiaate on osastokohtainen täyttö. Tällöin toiminta on jaettu useaan itsenäiseen osastoon, jotka tyhjentyvät ja täyttyvät omassa rytmissä. Osastokohtaisessa toiminnassa on käytännössä yleensä vähintään yksi noin 200 eläinpaikan osasto tyhjä tai vähintään vajaasti täytetty. Tämä perustuu seuraavaan malliin, jossa yhden eläinpaikan kiertonopeuden ollessa 3 ja osastojen määrän ollessa 14, on osaston vaihtoja vuodessa 42 kpl. Kukin osasto on tällöin tyhjentymisen jälkeen noin 1 viikon tyhjänä (yhteensä 42 viikkoa). Lisäksi yhden osaston tyhjentyminen kestää noin 3 viikkoa. Tällöin jokainen osasto on 3 kertaa vuodessa noin 50 % täyttöasteella kahden viikon ajan. Kokonaisuutena, vaikka eläinsuojan yhteenlaskettu koko on 2 900 eläinpaikkaa, on todellinen eläinmäärä noin 10 % alhaisempi huomioiden osastojen vajaatäytön sekä tyhjät ajat. Osastokohtaisen toiminnan myötä myöskään keskimääräinen eläinten koko ei nouse eläinsuojassa kuin 2/3 tasolla verrattuna yhtenä eränä täytettävään eläinsuojan loppukasvatusvaiheen eläinkokoon. Hakija katsoo, että toimintamalli tasaa ja suhteellisesti alentaa hajukuorman muodostumista verrattuna kerralla täytettävään eläinsuojaan. 4. Muut Lannanlevityksestä aiheutuu hetkittäisiä hajuhaittoja pääosin keväällä ja syksyllä muutaman päivän ajan. Lannanlevityksessä käytetään joko sijoitusta tai letkulevitystä ja välitöntä multaamista, jolloin hajunmuodostus on mahdollisimman pientä. Biokaasulaitoksen toteutuessa poistuvat levityksenkin yhteydessä syntyvät hajuhaitat minimiin. Levityksistä on tähänkin saakka pyritty tiedottamaan naapurustoa etukäteen ja levitystä on vältetty juhlapyhinä ja viikonloppuisin. Myös ruokinnalla on merkityksensä hajupäästöissä. Sen osalta kaikki ruokinnassa käytetyt komponentit analysoidaan systemaattisesti ja optimoidaan kullekin osastolle kasvatusvaiheen osalta erikseen. 12

13 ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Hakijan esitys lisäykseksi hajupäästöjen hallintaa varten Mikäli eläinsuojan laajennus toteutetaan, on hakija suunnitellut varsinaisessa hakemuksessa ilmoittamiensa asioiden lisäksi toteutettavan seuraavia ympäristön eduksi tehtäviä lisätoimia: a) pienimmän ja vanhimman yksikön (280 sikapaikkaa) lopettaminen ja uuden rakennettavan eläinsuojan vastaava kasvattaminen. Toimenpide mahdollistaa ainakin pienimmästä nykyisestä lietesäiliöstä luopumisen. Hakija katsoo tällä muutoksella olevan hajupäästöjä vähentävä merkitys uuden eläinsuojan paremman tekniikan ansiosta sekä lietelantalan uuden sijainnin takia. b) nopeakasvuisen ja hitaampikasvuisen pidemmän puuston istuttaminen lietealtaiden ja eläinsuojien ympäristöön. Istutettavan puuston on oltava juuriltaan sellainen, että se ei tunkeudu pellon salaojakerrokseen. c) vesisumutusjärjestelmän asennus uuteen eläinsuojaan. d) lietekuiluihin asennetaan putkisto, jolla voidaan lietteen lämpötilaa alentamalla vähentää ilmanvaihdon tarvetta merkittävästi. e) vanhemman 620-paikkaisen eläinsuojan osalta siihen, että siihen asennetaan vesisumutusjärjestelmä seuraavan peruskorjauksen yhteydessä. f) uuden eläinsuojan yhteyteen rakennettavan uusimmalla tekniikalla varustetun ruokintakeskuksen liittäminen vanhempaan 620-paikkaiseen eläinsuojaan. Tällöin mahdollistetaan sama ruokintaoptimointi ja osastokohtainen täyttö myös vanhempaan eläinsuojaan. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää Viiman Tila Oy:lle ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen luvan 900 lihasian sikalan laajentamiseen 2 900 lihasian sikalaksi Salon kaupungin Tattulan kylässä kiinteistöllä Haapaniemi RN:o 3:32. Toimintaa on harjoitettava hakemuksessa esitetyllä tavalla, ellei lupamääräyksissä toisin määrätä. Ikäjakaumakohtaisia eläinmääriä voidaan muuttaa edellyttäen, että lannantuotanto tai muut ympäristövaikutukset eivät ylitä edellä mainittujen eläinmäärien yhteistä lannantuotantoa ja ympäristövaikutuksia. Lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyt vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ja perusteluista ilmenevällä tavalla. Muistutuksissa esitettyjä vaatimuksia hakemuksen hylkäämisestä sikalan laajentamisen osalta ei ole otettu huomioon, koska luvan myöntämisen edellytykset ovat aluehallintoviraston käsityksen mukaan olemassa.

14 Lannan ja jätevesien varastointi ja käsittely 1. Sikalan toiminnassa muodostuva lanta on varastoitava vesitiiviissä lantavarastoissa. Lannan varastotilaa tulee olla käytettävissä niin paljon, että siihen voidaan varastoida 12 kuukauden aikana kertyvä lanta eli luvanmukaisella eläinmäärällä vähintään 5 800 m 3 lietelantatilavuutta. Jos lietesäiliötä ei kateta siten, että sadevesien pääsy säilöön estyy, on säiliön tilavuuteen lisättävä säiliökorkeutta 300 mm. Lietelantasäiliöissä voidaan varastoida myös mädätettä tai separoidun mädätteen nestemäistä jaetta, mikäli alueelle rakennetaan biokaasulaitos. Sikalan lietelantasäiliöiden tilavuutta ei kuitenkaan saa lukea biokaasulaitokselle rakennettavaksi edellytettyjen varastosäiliöiden tilavuuteen. Mikäli tilan yhteyteen rakennetaan biokaasulaitos, on sikalassa muodostuva lanta toimitettava kyseiselle laitokselle käsiteltäväksi. Raakalietteen, mädätteen ja separoitujen mädätejakeiden varastoinnissa, käsittelyssä ja hyödyntämisessä on tällöin noudatettava myös biokaasulaitoksen ympäristölupamääräyksiä. Uuden sikalarakennuksen ja lietesäiliön lopulliset pääpiirustukset ja rakennuspiirustukset on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle viimeistään kuukautta ennen rakentamisen aloittamista. 2. Lanta ja pesuvedet on varastoitava, käsiteltävä ja hyödynnettävä siten, ettei niitä joudu peltolevityksen lisäksi muuhun ympäristöön eikä naapureille aiheuteta kohtuutonta rasitusta. Sikalarakennusten ja lietesäiliöiden rakenteiden tulee estää lannan, virtsan ja muiden jätevesien joutuminen pinta- ja pohjavesiin. Sikalarakennusten ja lietesäiliöiden salaojitus on järjestettävä siten, että vesinäytteiden ottaminen kuivatusvesistä on mahdollista. Vahingon tai onnettomuuden seurauksena ympäristöön joutunut lanta on välittömästi korjattava talteen. 3. Lannan kuormaaminen ajoneuvoon on tehtävä tiivispohjaisella alustalla. Rakenteiden ja laitteiden on lisäksi oltava sellaisia, ettei tyhjennysten, siirtojen ja kuljetusten aikana pääse tapahtumaan vuotoja. Lannan kuljetukseen käytettävät tiet on pidettävä siisteinä ja kunnossa. 4. Lantavarastot on tyhjennettävä perusteellisesti vuosittain. Tyhjennyksen yhteydessä on tarkastettava lantavarastojen kunto ja havaitut puutteet on korjattava välittömästi. Ulkopuolisen asiantuntijan laatima selvitys nykyisten lantavarastojen rakenteiden kunnosta ja tiiveydestä tulee toimittaa valvontaviranomaiselle vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. 5. Eläinsuojan sosiaalitiloissa syntyvät pesuvedet ja WC:n jätevedet tulee käsitellä talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkos-

tojen ulkopuolisilla alueilla annetun valtioneuvoston asetuksen (542/2003) mukaisesti. WC:n jätevesiä ei saa johtaa lietelantasäiliöön. Lannan (mädätteen tai mädätejakeiden) hyödyntäminen 6. Lanta ja pesuvedet on käsiteltävä biokaasulaitoksessa, mikäli sellainen tilalle rakennetaan. Muussa tapauksessa lanta ja pesuvedet on hyödynnettävä lannoitteena pellolla. Niitä voidaan tämän lisäksi myös toimittaa käsiteltäväksi muuhunkin ympäristöluvan omaavaan laitokseen. Toiminnanharjoittajalla on oltava jatkuvasti käytettävissä lannanlevitykseen soveltuvaa peltoalaa eläinmäärään nähden riittävästi siten, että lantaa, mädätettä tai lingotun mädätteen kuivajaetta ei levitetä fosforiluvultaan korkeille pelloille. Luvan mukaiselle enimmäiseläinmäärälle on oltava käytettävissä lannan tai mädätteen levitykseen soveltuvaa peltoa vähintään 322 hehtaaria. Lannan tai mädätteen levitykseen käytettävän peltolohkon viljavuustutkimus ei saa olla 5 vuotta vanhempi. Luvan haltijan on tiedotettava lannan, mädätteen tai mädätejakeiden vastaanottajille lannan varastointia, käsittelyä, kuljetusta ja levitystä koskevista lupamääräyksistä. 7. Toiminnanharjoittajan on tehtävä lanta-analyysi lannan, mädätteen tai mädätejakeiden ravinnesisällön selvittämiseksi. Ravinnesisältö on selvitettävä vähintään 5 vuoden välein. 8. Lantaa, mädätettä tai mädätejakeita ei saa levittää luokitelluille pohjavesialueille. Lantaa, mädätettä tai mädätejakeita levitettäessä on talousvesikaivojen ympärille ja vesistöjen sekä lasku- ja valtaojien varsille jätettävä riittävän leveät suoja-alueet, joille niitä ei levitetä. Tulvaherkille pelloille lantaa, mädätettä tai mädätejakeita saa levittää vasta kevättulvien kuivuttua. Niiden syyslevitys tulvaherkille pelloille on kielletty. Hajuhaittojen vähentäminen 9. Lietesäiliöissä on oltava säiliön altapäin täyttöä varten tarpeelliset rakennelmat ja laitteet. Lietesäiliöt on katettava vähintään kelluvalla katteella ja pidettävä katettuina työteknisten syiden edellyttämiä ajankohtia lukuun ottamatta. Mikäli luvan haltijan suorittamista toimenpiteistä huolimatta ilmenee kohtuutonta haju-, pöly-, melu- tai kärpäshaittaa, on haitta arvioitava ja haitan torjuntaa tehostettava valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. 10. Sikalarakennusten ja lietesäiliöiden ympärille on istutettava suojapuustoa. 11. Lannan, mädätteen ja mädätejakeiden käsittely- ja levitysajankohtaa sekä levityspellon sijaintia valittaessa tulee ottaa huomioon ympäristöviihtyisyystekijät ja naapureille aiheutuva hajuhaitta. Niiden käsittelyä ja 15

levitystä on vältettävä yleisinä juhlapäivinä ja juhlatilaisuuksien aikana. Niiden levityksestä tulee ilmoittaa valvontaviranomaiselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä mahdollisuuksien mukaan todennäköisille haitankärsijöille ennen levityksen aloittamista. Jätteiden käsittely ja kemikaalien varastointi 12. Eläinsuojassa syntyvä eläinjäte on toimitettava mahdollisimman nopeasti käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä tällaisen jätteen vastaanotto ja käsittely on hyväksytty. Keräilyä odottava eläinjäte on välivarastoitava ja käsiteltävä kunnan terveysviranomaisen hyväksymällä tavalla. 13. Toiminnassa muodostuvat ongelmajätteet, kuten jäteöljy, akut ja loisteputket on toimitettava ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Hyötykelpoiset jätteet, kuten paperi-, pahvi- ja muovijäte sekä metalliromu on toimitettava hyödynnettäväksi asianmukaiseen käsittelyyn. 14. Rehut ja niiden raaka-aineet, polttonesteet, kemikaalit ja jätteet on varastoitava ja käsiteltävä tilalla niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa, epäsiisteyttä tai päästöjä maaperään, vesistöön tai ilmaan. Polttonestevarastojen on sovelluttava käyttötarkoitukseensa ja niiden kunto tulee tarkistuttaa säännöllisesti. Kemikaalien, kuten torjunta- ja pesuaineiden varastoinnissa ja käytössä on noudatettava kunkin valmisteen käyttöturvallisuusohjeita. Haittaeläimiä, kuten rottia, hiiriä ja kärpäsiä tulee tarvittaessa torjua rehuhygieniaan, yleiseen viihtyisyyteen ja eläinsuojan rakenteisiin aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Paras käytettävissä oleva tekniikka 15. Toiminnanharjoittajan on seurattava toimialaansa liittyvän parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä, kuten ruokinta-, ilmanvaihto- ja lannankäsittelytekniikkaan liittyen, ja varauduttava tilan oloihin soveltuvan tällaisen tekniikan käyttöönottoon. Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet 16. Mahdollisista häiriötilanteista, jotka saattavat aiheuttaa merkittävää haittaa, on ilmoitettava välittömästi valvontaviranomaiselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kemikaalivahingoista tulee tehdä ilmoitus myös alueelliselle palo- ja pelastusviranomaiselle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävästi ympäristövahinkojen torjuntalaitteita ja -tarvikkeita aina saatavilla. 16

17 Raportointi 17. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa eläinsuojan toiminnasta. Edellistä vuotta koskeva raportti on toimitettava valvontaviranomaiselle vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Raportissa on esitettävä: tiedot eläinmääristä ja vuotuisista tuotantomääristä (kpl/a, kg/a) tiedot lantamääristä tiedot lannan levitysaloista ja niiden ravinnetasoista, lannanlevityssuunnitelmassa tapahtuneista muutoksista ja mahdollisista uusista vastaanottosopimuksista tiedot kuolleiden eläinten määristä, käsittelytavoista ja toimituspaikoista tiedot jätelajeista ja määristä ja niiden toimituspaikoista Euroopan päästörekisteriin (E-PRTR) ilmoitettavat tiedot sikalan ammoniakkipäästöistä sekä niiden laskentaperusteet ja arvio luotettavuudesta tiedot lantavarastojen tyhjennysten yhteydessä tehdyistä rakenteiden kunnon tarkkailusta tiedot toiminnassa havaituista häiriötilanteista tai muista poikkeuksellisista tilanteista. Toiminnan muutokset ja muut määräykset 18. Toiminnanharjoittajan vaihtumisesta, tuotannon muuttamisesta, pitkäaikaisesta keskeyttämisestä tai lopettamisesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tuotannon loppuessa tai keskeytyessä on varastoitu lanta ja muut jätteet toimitettava asianmukaiseen hyötykäyttöön tai keräykseen. RATKAISUN PERUSTELUT Toiminnanharjoittajan on viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan lopettamista esitettävä valvontaviranomaiselle yksityiskohtainen suunnitelma vesiensuojelua, maaperänsuojelua ja jätehuoltoa koskevista toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. Lupaharkinnan perustelut ja luvan myöntämisen edellytykset Hakemusasiakirjojen ja tämän päätöksen mukaisesti harjoitettu toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Toimittaessa tämän päätöksen mukaisesti eläinsuojan toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai ylei-

seltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski. Hakemusasiakirjojen perusteella toiminnan voidaan arvioida täyttävän riittävästi parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen. Asiassa on otettu soveltuvin osin huomioon myös Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015, joka perustuu lakiin vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). YVA-menettelyä ei sovelleta tapaukseen, sillä hankkeen laajennus ei vastaa YVA-asetuksen hankeluettelon kaltaista muutosta. Lupamääräysten perustelut Lupamääräys 1 on annettu sen varmistamiseksi, että lannan käsittelystä tilalla ei aiheudu haittaa ympäristölle ja että lannan käsittely tapahtuu maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) mukaisesti (lietelannan varastotilaa vähintään 2 m 3 /siitos- tai lihasika). Tilavaatimus sisältää eläinsuojien normaalit pesuvedet. Lietesäiliötilavuuteen voidaan laskea mukaan lietekuilujen varastotilavuus soveltuvin osin. Hakemuksessa on esitetty riittävästi lannan varastotilavuutta 12 kuukauden varastotarpeeseen nähden. Biokaasulaitoksen ympäristölupahakemuksessa on esitetty, että kaikilla niillä eläinsuojilla, joista lantaa biokaasulaitokseen tuodaan, on 12 kuukauden lantamäärälle mitoitetut lantavarastot. Biokaasulaitoksen ympäristöluvassa on määrätty, että laitoksella tulee olla 9 kk:n vuosituotantoa vastaava oma varastointitilavuus lietteelle (mädäte ja nestejae) ja vähintään 12 kk:n vuosituotantoa vastaava oma varastointitila kiintoaineelle. Biokaasulaitoksessa käsitellään hakemuksen ja myönnetyn ympäristöluvan mukaan lannan lisäksi myös vihermassa suhteessa 4 500 t/a lantaa ja 3 500 t/a vihermassaa. Sikalan ja tilalle mahdollisesti rakennettavan biokaasulaitoksen ympäristövaikutukset kokonaisuutena huomioon ottaen sikalan lietteet on käsiteltävä biokaasulaitoksessa, mikäli se rakennetaan. Lannan käsittely biokaasulaitoksessa on tällöin parasta käyttökelpoista tekniikkaa. (YSL 45, YSA 37, VNA 931/2000) Lupamääräykset 2 ja 3 Määräykset on annettu sen varmistamiseksi, että lantavarastojen käyttö ei aiheuta terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista. Lannan varastointi sekä lantavarastojen täyttö ja tyhjennys ovat toimintoja, joista saattaa aiheutua päästöjä vesiin, mikäli toimintaa ei harjoiteta riittävällä huolellisuudella ja varovaisuudella. 18

Mikäli epäillään vuotoja rakenteissa, salaojavesistä otettavalla vesinäytteellä voidaan asia tutkia. Kiinteistön kuivatusjärjestelyillä ja salaojien sulkumekanismeilla voidaan minimoida onnettomuustilanteissa lannan pääsy vesiuomiin. (YSL 4, 7, NaapL 17 ) Lupamääräys 4 Lantavarastojen vuosittaisella perusteellisella tyhjentämisellä varmistetaan varastojen hyötytilavuuden säilyminen ja samalla niiden rakenteet voidaan tarkastaa silmämääräisesti mahdollisten vaurioiden havaitsemiseksi. (YSL 4, 5, 7, 46 ) Lupamääräys 5 Määräyksellä varmistetaan, ettei jätevesien johtamisesta aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Myös eläinsuojan WC- ja sosiaalitilojen pesuvedet tulkitaan asetuksen (542/2003) mukaisiksi talousjätevesiksi, joiden puhdistusvaatimukset kyseisessä asetuksessa on annettu. (YSL 7, 45, VNA 542/2003) Lupamääräys 6 Lannan hyödyntämisellä lannoitteena pelloilla tarkoitetaan lannan käyttöä siten, että ei tapahdu peltojen ylilannoitusta eikä aiheudu siitä tai virheellisenä ajankohtana suoritetusta levityksestä johtuvaa ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Lannan levitysala perustuu lannan keskimääräiseen fosforisisältöön sekä peltoviljelykasvien keskimääräiseen fosforilannoitustarpeeseen siten, että levitettävä lantamäärä mitoitetaan todellisen tarpeen mukaan ottaen huomioon viljeltävä kasvi, maaperä ja saavutettu keskimääräinen satotaso. Lannan vastaanottajille, sopimuspeltojen omistajille tai haltijoille ei voida asettaa ympäristöluvassa heitä sitovia määräyksiä. Luvan haltija on kuitenkin vastuussa tuottamastaan lannasta ja lannan asianmukaisesta sijoittamisesta silloin, kun lantaa ei toimiteta ympäristöluvan omaavaan laitokseen. Tähän perustuu luvan haltijan velvollisuus tiedottaa lannan vastaanottajille lannan varastointia, käsittelyä, kuljetusta ja levitystä koskevista lupamääräyksistä. (YSL 45, YSA 4, VNA 931/2000) Lupamääräys 7 Lannan ravinnesisältö on tunnettava, jotta vastaanottavat tilat voivat ottaa huomioon lannan sisältämät ravinteet lannoitussuunnitelmissaan ja siten ehkäistä myös vesien pilaantumista. (YSL 5, VNA 931/2000) Lupamääräys 8 Toiminnanharjoittaja on aina vastuussa siitä, ettei YSL 8 :n tarkoittamaa pohjaveden pilaantumista tapahdu. Lannan käyttö lannoitteena luokitelluilla pohjavesialueilla aiheuttaa riskin pohjavesien pilaantumisesta. Siksi lannan käyttö luokitellulla pohjavesialueella olevilla pelloilla on kielletty. Levittämällä lanta pääsääntöisesti keväällä ennen kylvöä ja kesantopellolle vasta välittömästi ennen kylvöä tai nurmen perustamista ja jättämällä peltojen viereisten vesistöjen rannoille, lasku- ja valtaojien varsille sekä talousvesikaivojen ympärille suoja-alueet voidaan ravinteiden pääsyä pinta- ja pohjavesiin ehkäistä. Suoja-alueen leveys määräytyy käytetyn lannan levitystekniikan ja monivuotisen kasvillisuuden peittämän 19

suojakaistan leveyden perusteella. Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) liitteessä kolme suositellaan maaston korkeussuhteista, maalajista ja kaivon rakenteesta riippuen 30 100 metrin levyistä suojakaistaa talousvesikaivojen ympärille. (YSL 8, VNA 931/2000) Lupamääräys 9 Lietesäiliön täyttämisellä altapäin sekä sen kattamisella voidaan merkittävästi pienentää ammoniakin ja muiden hajuyhdisteiden haihtumista ilmaan lannan varastoinnin ja sekoituksen aikana. (YSL 4, NaapL 17 ) Lupamääräys 10 Sikalarakennukset ja lantavarastot sijaitsevat lähellä asutusta. Puuston istuttamisella voidaan vähentää hajuhaittojen leviämistä. Myös luvan hakija on esittänyt puuston istuttamista. (YSL 4, NaapL 17 ) Lupamääräys 11 Levityksestä aiheutuva hajuhaitta on kestoltaan lyhytaikaista ja sitä voidaan vähentää suorittamalla multaus mahdollisimman nopeasti. Lannan käsittelystä ja levityksestä aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää välttämällä levitystä sellaisina ajankohtina, jolloin siitä aiheutuisi ilmeistä haittaa. (YSL 4, NaapL 17 ) Lupamääräykset 12 14 Määräykset on annettu estämään jätteiden aiheuttamat haitat. Jätelain mukaisen roskaamiskiellon perusteella ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa, käytöstä poistettua konetta tms. siten, että siitä voi aiheutua mm. vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista tai viihtyisyyden vähentymistä. Jätteiden asianmukaisella käsittelyllä ja varastoinnilla sekä niiden toimittamisella asianmukaiseen käsittelyyn voidaan estää ennakolta haitallisten vaikutusten syntyminen. Ongelmajätteiden toimittaminen asianmukaiseen käsittelyyn vähentää niiden aiheuttamia terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia riskejä. Jätelain 6 :n mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Jätelain 12 :n mukaan jätteen haltijan on huolehdittava jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä. (YSL 7, 8, 45, JäteL 4, 6, 12, 15, MMA 850/2005) Lupamääräys 15 Ympäristönsuojelulaki velvoittaa ennaltaehkäisemään ja minimoimaan haitat ja käyttämään parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudattamaan ympäristön kannalta parhaimpia työmenetelmiä. Toiminnanharjoittajan on otettava uutta käyttökelpoista tekniikkaa soveltuvin osin käyttöön jatkossa, mikäli siten voidaan päästöjä olennaisesti vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia. (YSL 4, 5, YSA 37 ) Lupamääräys 16 Lupamääräyksellä varmistetaan tiedonkulku viranomaiselle tilanteissa, joissa ympäristölle on aiheutunut tai on vaarassa aiheutua poikkeuksellisen suurta haittaa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi lantavarastojen rikkoontuminen ja öljyvahingot. Vahinkotilanteessa 20

voidaan haittoja vähentää asianmukaisella torjuntakalustolla. (YSL 62, YSA 30 ) Lupamääräys 17 Kirjanpito- ja raportointivelvollisuus on annettu viranomaisten toimintaa koskevan tiedonsaannin turvaamiseksi ja valvonnan järjestämiseksi. Toiminnasta saamiensa tietojen avulla viranomainen voi seurata toiminnan lainmukaisuutta ja luvassa annettujen määräysten noudattamista. Lannanlevitysalojen kirjaamisella ja raportoimisella varmistetaan, että käytössä olevien lannan levitysalojen määrä on aina riittävä suhteessa toiminnassa syntyvään lannan määrään. Ammoniakkipäästöjen raportointivelvollisuus perustuu IPPC-direktiivin 96/61/EY nojalla annettuun EU:n komission päätökseen 166/2006. (YSL 46, YSA 30, JäteL 5, 51, 52 ) Lupamääräys 18 Toiminnan olennainen muuttaminen tai lisääminen edellyttää uutta ympäristölupaa. Luvanhaltijan vaihtuessa on luvan uuden haltijan ilmoitettava vaihtumisesta. Toiminnan lopettaminen tilalla edellyttää muun muassa sitä, että toimintaan liittyneet ympäristöriskit ja varastoidut jätteet on poistettu. (YSL 28, 46, 83, YSA 30 ) LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupapäätös on voimassa toistaiseksi. Luvan mukainen toiminta on aloitettava viiden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai muutoin lupa toiminnan laajentamiseen raukeaa. Toiminnan olennaiseen laajentamiseen tai muuttamiseen on oltava lainvoimainen ympäristölupa. Lupamääräysten tarkistaminen Korvattavat päätökset Luvan saajan on toimitettava aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi viimeistään 31.12.2019. Hakemukseen on liitettävä ympäristönsuojeluasetuksen 8 12 :ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin. Tämä päätös korvaa Perttelin ympäristö- ja lupalautakunnan 11.3.1998 myöntämän ympäristölupapäätöksen. Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla tämän lupapäätöksen määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. 21

22 SOVELLETUT OIKEUSOHJEET KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Ympäristönsuojelulaki 4 8, 28, 31, 34, 36 38, 43, 45, 46, 51 57, 62, 83, 96, 97, 105 Ympäristönsuojeluasetus 1, 4, 5, 16 19, 23, 30 Terveydensuojelulaki 24 Jätelaki 4, 6, 12, 15, 51, 52 Laki eräistä naapuruussuhteista 17 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta Valtion maksuperustelaki Ympäristöministeriön asetus alueellisen ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista (1387/2006) Laki valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (903/2009) 4 ja 5 Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009) Päätöksessä on otettu huomioon myös ympäristöministeriön 29.6.2009 antama ohje kotieläintalouden ympäristönsuojelusta, valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) sekä maa- ja metsätalousministeriön asetus eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä (850/2005) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston (EY) antama asetus (1774/2002) muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä. Käsittelymaksu on 3 130 euroa. Lasku lähetetään erikseen myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta Joensuusta. Käsittelymaksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston asetuksen (1145/2009) mukaisesti. Asetuksen 7 :n 2 momentin mukaan suoritteesta, jota koskeva asia on tullut vireille ennen 1.1.2010, peritään maksu asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Ympäristöministeriön alueellisen ympäristökeskuksen maksullisia suoritteita koskevan asetuksen (1387/2006) maksutaulukon mukaan eläinsuojan, joka on tarkoitettu vähintään 2 000 lihasialle, ympäristölupahakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on3 130.