Tekijä Helsingin yliopiston ympäristötiimi. Kannen kuva Ida Pimenoff

Helsingin yliopisto Ympäristöraportti 2009

Tekijä Helsingin yliopiston ympäristötiimi Kannen kuva Ida Pimenoff Helsingin yliopisto PL 33, Yliopistonkatu 4 00014 Helsingin yliopisto Puh. (09) 1911 Verkkoversio (intranet) https://alma.helsinki.fi/doclink/138725

Sisällysluettelo 1 Johdanto 4 2 Ympäristöjärjestelmä 4 2.1 Ympäristöstrategia 4 2.2 Vastuuorganisaatio 4 2.3 Ympäristövaikutusten seuranta 5 2.4 Jatkuva parantaminen 5 2.5 Ympäristöasiat laadunvarmistusjärjestelmässä 5 3 Edistyminen osa-alueittain 5 3.1 Strateginen suunnittelu 5 3.2 Hankinnat 5 3.3 Liikenne 6 3.4 Jätehuolto 6 3.5 Siivous ja puhtaanapito 8 3.6 Energian ja veden kulutus 9 3.7 Rakentaminen ja tilat 11 3.8 Piha- ja viheralueiden hoito 11 3.9 Kopiointi ja tulostus 12 3.10 Ympäristökoulutus ja -tiedotus 13 LIITE 1. Yhteenveto ympäristöperiaatteista, -päämääristä ja -toimenpiteistä sekä seurantaindikaattoreista. 14

1 Johdanto Helsingin yliopisto on strategiassaan vuosille 2007-2009 sitoutunut huomioimaan kestävän kehityksen periaatteet kaikessa toiminnassaan. Keskeinen osa kestävää kehitystä on ympäristöasioiden huomioonottaminen eli ihmisen toiminnan sopeuttaminen luonnon kestokykyyn muuttamalla tuotanto- ja kulutustapoja ympäristöä vähemmän kuormittaviksi. Ympäristöstrategiatyö yliopistossa alkoi vuonna 1997, kun rehtori Kari Raivio asetti työryhmän 1 valmistelemaan kestävän kehityksen toimenpideohjelmaa. Alustava ympäristökatselmus ja ohjelman valmistelutyö tehtiin Limnologian ja ympäristösuojelun laitoksella. Kestävän kehityksen ohjelma vuosille 1999-2005 hyväksyttiin konsistorin kokouksessa helmikuussa 1999. Rehtorin asettama työryhmä 2 päivitti yliopiston kestävän kehityksen toimintasuunnitelman loppuvuodesta 2002. Vuoden 2006 alusta lähtien yliopistolla ei ole ollut erillistä ympäristöohjelmaa, vaan ympäristöasiat on liitetty osaksi strategiaa, kehittämisohjelmia ja laadunvarmistusjärjestelmää. Yliopiston ympäristöjärjestelmän periaatteet on kirjattu konsistorin hyväksymään yliopiston strategiaan sekä hallinnon ja tukitoimien kehittämisohjelmaan vuosille 2007-2009. Ympäristöraporttiin on koottu tiedot vuoden 2009 tärkeimmistä ympäristötoimista sekä ympäristövaikutuksia kuvaavat seurantatiedot. Raportoinnin tavoitteena on lisätä yliopistolaisten tietämystä ympäristöasioista ja siten edistää ympäristöasioiden huomioimista. Ympäristöraporttia on tarkoitus jakaa myös muille asiasta kiinnostuneille tahoille, ensisijaisesti muille yliopistoille ja korkeakouluille. Ympäristöraportti on julkaistu vuosittain vuodesta 2000 lähtien. 2 Ympäristöjärjestelmä 2.1 Ympäristöstrategia Helsingin yliopiston strategian 2007-2009 mukaisesti yliopisto huomioi kestävän kehityksen periaatteet tutkimuksessa, opetuksessa ja muussa toiminnassaan. Yliopistolla ei ole erillistä ympäristöohjelmaa, vaan ympäristöasiat on liitetty osaksi ydin- ja tukitoimien kehittämisohjelmia ja laadunvarmistusjärjestelmiä. Hallinnon ja tukitoimien ympäristöasioiden osalta keskeisin strategiaohjelma on Hallinnon ja tukitoimien kehittämisohjelma vuosille 2007-2009, jonka liitteessä määritellään yliopiston ympäristöorganisaatio sekä ympäristöjärjestelmän periaatteet. Tavoitteena on saavuttaa yliopiston opetus- ja tutkimustavoitteet nykyistä vähemmällä materiaalin ja energiankulutuksella. Vuonna 2009 selvitettiin WWF:n Green Office - ympäristöjärjestelmän soveltuvuutta yliopistolle. Vuonna 2010 on tarkoitus pilotoida kyseistä ympäristöjärjestelmää Viikin kampuksella. Haitallisia ympäristövaikutuksia yliopistolla aiheutuu mm. hankinnoista, liikenteestä, rakentamisesta, jätehuollosta sekä paperin, energian ja veden kulutuksesta. Liitteessä 1 on esitetty yhteenveto yliopiston ympäristöperiaatteista, -päämääristä, -toimenpiteistä sekä seurantaindikaattoreista osa-alueittain. Yhteenveto pohjautuu kestävän kehityksen ohjelmaan 1999-2005. 2.2 Vastuuorganisaatio Ympäristöasioiden koordinointi yliopistolla on hallintojohtajan asettaman ympäristötiimin ja teknisen osaston vastuulla. Ympäristötiimi tekee ehdotuksia ympäristöasioiden hallinnan parantamiseksi sekä laatii yliopiston ympäristötoiminnan etenemisestä vuosittain ympäristöraportin ja yhteenvedon yliopiston toimintakertomukseen. Käytännön tehtäviä hoitaa kokopäiväinen ympäristöasiantuntija. Kaikilla laitoksilla ja muilla yksiköillä, joilla syntyy ongelmajätteitä, on oltava nimetty ongelmajäteyhdyshenkilö. Ympäristöyhdyshenkilöitä on osalla laitoksista ja käytäntöä on tarkoitus laajentaa koskemaan kaikkia laitoksia. Laitosten ympäristöyhdyshenkilöiden tehtäviin kuuluu mm. ympäristöasioista tiedottaminen omassa yksikössään sekä jätteiden lajittelun tarkkailu ja opastus. Ongelmajäteyhdyshenkilöt huolehtivat, että ongelmajätteiden pakkaaminen, merkintä, siirtoasiakirjojen laadinta ja kuljetusten tilaaminen hoidetaan asianmukaisesti. Työsuojelutoimikunnassa käsitellään kemikaaleihin, jätehuoltoon ja energiatehokkuuteen liittyviä asioita, joissa on sekä työsuojelu- että ympäristönäkökulma. Työsuojelupäällikkö on mukana sekä työsuojelutoimikunnassa että ympäristötiimissä, mikä takaa tiedonkulun näiden elinten välillä. 3 1 Johtoryhmän asettaminen kestävän kehityksen ohjelmahankkeelle 1.1.1998-31.12.1999. Rehtorin päätös 97/185. 2 HY:n kestävän kehityksen toimintasuunnitelman päivittäminen. Rehtorin päätös 127 / 2002 28.10.2002. 3 Lisätietoja työsuojelupäällikö Kari Lajunen. Ympäristöraportti 2009 4

Ympäristötiimin kokoonpano sekä ympäristö- ja ongelmajäteyhdyshenkilöt löytyvät intranet Almasta: Hallinto-, talous- ja henkilöstöasiat -> Päätökset, ohjeet ja vaalit -> Ympäristöasiat -> Vastuuorganisaatio. 2.3 Ympäristövaikutusten seuranta Yliopiston ympäristövaikutuksista on koottava kattavasti ja järjestelmällisesti tietoa, jotta toiminnan ympäristövaikutuksissa tapahtuvat muutokset havaittaisiin ja toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta voitaisiin arvioida. Ympäristötiedon kokoaminen ja analysointi Helsingin yliopiston kaltaisessa suuressa organisaatiossa vaatii runsaasti resursseja. Jotta tiedonkeruu ei kohtuuttomasti kuormittaisi yliopiston yksiköitä, pyritään mahdollisimman paljon hyödyntämään olemassa olevia tiedonkeruukanavia, kuten matkalaskujärjestelmää ja laiterekisteriä sekä palveluja tuottavien yritysten raportteja. Painopiste on sähkön-, lämmön- ja vedenkulutuksen sekä jätemäärien seurassa. Seurantaindikaattorit on lueteltu liitteessä 1. Kaikille toiminnan osa-alueille on määritelty yksi tai useampia seurantaindikaattoreita, joita kaikkia ei kuitenkaan ole vielä otettu käyttöön. 2.4 Jatkuva parantaminen Ympäristökysymyksistä saadaan jatkuvasti uutta tietoa ja arvot muuttuvat, mistä syystä ympäristöstrategiaa joudutaan muokkaamaan ja täydentämään. Nykyiset toimenpiteet eivät tulevaisuudessa välttämättä riitä asetettujen päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseen. Ympäristöasioiden hallinnan jatkuva parantaminen on keskushallinnon ympäristötiimin vastuulla. Suuremmat muutokset ja lisäykset hyväksytetään konsistorilla. 2.5 Ympäristöasiat laadunvarmistusjärjestelmässä Osa yliopiston ympäristönäkökohdista on sisällytetty yliopiston laadunvarmistusjärjestelmään. Ympäristöpolitiikka ja -organisaatio sekä yliopiston toimintakäsikirjoihin kootut ympäristöasiat muodostavat yliopiston ympäristöasioiden hallintajärjestelmän. Hallintajärjestelmän rakenne ja sisältö perustuvat suurelta osin vuosille 1999 2005 hyväksyttyyn kestävän kehityksen ohjelmaan. Ympäristöasiat nähdään osaksi toiminnan ja palvelujen kokonaislaatua. Pääsääntö on, että ympäristöasiat sisällytetään osaksi muita menettelyohjeita. Ympäristön kannalta keskeisiä toiminnan osa-alueita ovat toimitilat sekä omaisuuden ja palvelujen hankinta ja hallinta. Tukipalveluiden osalta keskeisempiä ovat tila- ja kiinteistöpalvelut. 3 Edistyminen osa-alueittain 3.1Strateginen suunnittelu Yliopiston strategiaan on kirjattu kestävän kehityksen periaate yleisellä tasolla. Yksityiskohtaisemmin kestävän kehityksen sisältö on määritelty tai tulisi määritellä toimiala- tai yksikkökohtaisten suunnitelmien ja hankkeiden valmistelussa ja toteutuksessa. Ympäristövaikutusten selvittämisessä arvioidaan kuinka päätökset ja suunnitelmat vaikuttavat yliopiston ympäristöpäämääriin ja seurantaindikaattoreihin (ks. liite 1). Yliopiston toimintakäsikirjan valmistelun yhteydessä määriteltiin yliopiston ympäristöpolitiikka sekä periaatteet yliopiston ympäristönjärjestelmän rakentamiseksi osana laadunvarmistusjärjestelmää. 3.2 Hankinnat Hankintojen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä ympäristöhaittojen syntyä, esimerkiksi vähentää toiminnasta syntyvän jätteen määrää ja energiankulutusta. Hankintoja voidaan ohjata ympäristömyötäisempään suuntaan lisäämällä hankintojen ympäristöohjeistusta, kouluttamalla hankinnoista vastaavia sekä tekemällä asiassa yhteistyötä tavaroiden- ja palvelujen toimittajien kanssa. Yliopiston hankintaohjeet ja hankintojen ympäristöohjeistus päivitettiin vuonna 2009. Ohjeiden mukaan ympäristöasiat huomioidaan hankkimalla vain tarpeellisia tuotteita sekä suosimalla energiatehokkaita ja vähän jätettä tuottavia tuotteita, jotka elinkaarensa aikana kuormittavat ympäristöä mahdollisimman vähän. Hankintaohjeessa kuvattu kuinka ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon hankintaprosessin eri vaiheissa. Yliopiston toimistotarviketoimittajan kanssa sovittiin ympäristömyönteisten tuotteiden sisällyttämisestä yli- Ympäristöraportti 2009 5

opiston perustuotteistoon. Hankintaohjeet löytyvät intranet Almasta Hallinto-, Talous- ja henkilöstöasiat -> Päätökset, ohjeet ja vaalit -> Hankinnat. 3.3 Liikenne Henkilö- ja tavaraliikenne aiheuttaa ilmastonmuutosta ja hengitysilmaa pilaavia päästöjä sekä kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja. Haittoja voidaan pienentää vähentämällä ihmisten tarvetta siirtyä paikasta toiseen, esimerkiksi tiedonsiirtotekniikan ja yhdyskuntasuunnittelun avulla, sekä suosimalla ympäristöystävällisempiä liikennemuotoja ja -välineitä. Yliopistolla toimenpiteet liittyvät liikkumistarpeen ja yksityisautoilun vähentämiseen, pyöräilyn ja julkisten liikennemuotojen edistämiseen sekä vähäpäästöisten kulkuneuvojen suosimiseen hankinnoissa. Fyysistä matkustamista korvaavan tiedonsiirtoteknologian käyttöönotossa on edistytty merkittävästi parin viime vuoden aikana. Videoneuvottelua käytetään jo monilla laitoksilla. Yliopistolla on valmiudet neuvotteluiden ja luentojen internet-lähetyksiin sekä digitaaliseen tallentamiseen. Videoviestintä käsittääkin AV-tuotannon lisäksi videoneuvottelut, verkkovideot, suoratoistolähetykset, tallennukset ja erilaiset verkkokokousjärjestelmät. Myös verkkoluennot ovat videoviestintää. Videoneuvottelutiloja ja -laitteistoja on tietotekniikkaosaston tarjoamana Viikissä ja Kumpulassa sekä opetusteknologiakeskuksen tarjoamana keskustassa. Oppimiskeskus Aleksandrian tiloissa on myös muutamia videoneuvotteluvarustettuja työasemia. Tilojen käyttöön kuuluu myös käyttöopastus ja tekninen tuki, joten mitään ennakkoasiantuntemusta aihepiiriin ei tarvita. Palvelujen käyttö on yliopiston henkilökunnalle, laitoksille ja yhteisöille ilmaista. Yliopiston omaan toimintaan liittyvissä videoneuvotteluissa laskutetaan vain mahdollinen tarvittava henkilötyö ja ISDN -kulut käyttäjiltä. Videoneuvottelun tukea antavat yliopistolla tietotekniikkaosasto ja opetusteknologiakeskus. Tietotekniikkaosasto antaa tukea ensisijaisesti teknisissä kysymyksissä, opetusteknologiakeskus neuvoo myös videoneuvottelun opetuskäytössä ja antaa pedagogista tukea. 4 YT-neuvoston kokouksessa (29.11.2005) päätettiin, että julkisen liikenteen työmatkasuhdelippua ei tässä vaiheessa oteta käyttöön yliopistolla johtuen järjestelmän monimutkaisuudesta. Mikäli järjestelmä muuttuu asiaa harkitaan uudelleen. 5 Autopaikkojen ylläpitokulut on tulevaisuudessa tarkoitus kattaa ainakin osittain käyttäjiltä kerättävillä maksuilla ja maksullisten paikkojen osuutta on kasvatettu vuosittain. Vuonna 2009 autopaikat olivat ainakin osittain maksullisia 36:lla Helsingissä sijaitsevalla kiinteistöllä. Pysäköintimaksujen korottamista sekä kaikkien pysäköintipaikkojen maksullistamista valmisteltiin vuoden 2009 aikana. Tavoitteena on saada kaikki yliopiston pysäköintipaikat maksullisiksi vuonna 2010. Vuosimaksu oli nimeämättömältä pihapaikalta 60, nimetyltä lämpöpaikalta 120 ja lämmitetyltä hallipaikalta 150 euroa. Yliopiston henkilökunta teki vuonna 2009 (luvut vuodelta 2008 suluissa) yhteensä noin 12 684 (13 168) työasiamatkaa, joista ulkomaanmatkoja oli 4 948 (5 106), kotimaanmatkoja noin 7 032 (7 262) ja EU-rahoitteisia matkoja 704 (800). Kotimaanmatkojen kesto oli vuonna 2009 7 486 (7 761) päivää, ulkomaamatkojen 25 020 (23 638) päivää ja EU-rahoitteisten matkojen yhteensä 2 730 (3 328) päivää. Kokonaisuudessaan yliopiston matkustuspalveluiden ostot vuonna 2009 olivat noin 10,3 miljoonaa euroa (9,8). Matkojen määrä on vähentynyt vuodesta 2007 asti ja matkojen kestot ulkomaille suuntautuvissa matkoissa ovat kasvaneet. Myös matkoista aiheutuneet kustannukset ovat kasvaneet edelliseen vuoteen verrattuna. Yliopistolla laskutettiin kilometrikorvauksia matkoista vuonna 2009 yhteensä 499 tuhatta kilometriä (597 tuhatta km). 6 3.4 Jätehuolto Yhdyskuntajätteet Jätelain (1072/93) mukaan kaikessa toiminnassa on pyrittävä siihen, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteistä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Syntyvät jätteet on hyödynnettävä ensisijaisesti uusien tuotteiden raaka-aineena ja toissijaisesti energiana. Kaatopaikalle sijoitetaan ainoastaan hyötykäyttöön kelpaamaton jäte. 4 Lisätietoja http://ok.helsinki.fi/video/ 5 Lisätietoja työsuojelupäällikö Kari Lajunen. 6 Tiedot on poimittu Web Traveller matkalaskujärjestelmästä (Satu Lerssi). Määrässä ovat mukana kaikki matkat, joista on tehty matkasuunnitelma Web Traveller Matkalaskujärjestelmään. Ympäristöraportti 2009 6

Jätteiden synnyn ennalta ehkäisyn kannalta tärkeimmät ratkaisut tehdään hankintojen ja toiminnan suunnittelun yhteydessä. Yliopiston hankintaohjeet ja hankintojen ympäristöohjeistus päivitettiin vuonna 2009. Ohjeiden mukaan ympäristöasiat huomioidaan hankkimalla vain tarpeellisia tuotteita sekä suosimalla energiatehokkaita ja vähän jätettä synnyttäviä tuotteita, jotka elinkaarensa aikana kuormittavat ympäristöä mahdollisimman vähän. Hankintaohjeessa kuvattu kuinka ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon hankintaprosessin eri vaiheissa. Yliopiston Helsingissä sijaitsevilta kiinteistöiltä syntyi vuonna 2009 reilut 1600 tonnia yhdyskuntajätteitä 7 (kuva 1). Suurin osa kaatopaikalle päätyvästä sekajätteestä on muovia tai muuta polttokelpoista jätettä (ns. energiajaetta). Energiajätteen erilliskeräystä ei juuri lisätty vuonna 2009 johtuen YTV:n sekajätteen polttolaitoksen rakentamispäätöksestä. Pienten hyötyjätemäärien erilleen lajittelussa (lasi, kartonki ja pahvi, pienmetalli) riittää edelleen parannettavaa. Suuret jätevirrat saadaan tällä hetkellä hyvin talteen. Yliopistolla syntyvät jätemäärät eivät ole juuri muuttuneet viime vuosien aikana. Atk-laitteita käytetään mahdollisimman pitkään kierrättämällä niitä laitosten sisällä tehtävistä toiseen. Vuoden 2009 aikana toimitettiin käsittelyyn näyttöjä 28 683 kg ja atk-laitteita 52 181 kg 8. Taulukko 1. Yhdyskuntajätteiden määrä ja jätelajien osuudet vuonna 2009. (Helsingissä sijaitsevat kiinteistöt, ei sisällä Biomedicum Helsinkiä) Yhdyskuntajäte Jätemäärä (tonneina) Prosentti-osuudet (%) Biojäte * 436 26,4 Energiajäte 77 4,7 Lasi 16 1,0 Pahvi 143 8,7 Pienmetalli, folio 11 0,6 Keräyspaperi 209 12,6 Toimistopaperi 211 12,8 Sekajäte 549 33,2 Yhteensä 1653 100 Kuva 1. Jätelajien osuudet painon suhteen yliopistolla vuonna 2009. (Helsingissä sijaitsevat kiinteistöt, ei sisällä Biomedicum Helsinkiä) Sekajäte Energiajäte 26% 33% Lasi Pahvija kartonki Keräyspaperi Pienmetalli,folio 13% 5% Toimistopaperi Biojäte * 1% 12% 9% 1% 7 Jätemäärät on saatu jäteyrityksiltä (YTV, Lassila&Tikanoja ja SITA) saaduista raporteista. Luvuista puuttuu Biomedicum Helsingissä sijaitsevien yliopiston laitosten tuottamat jätemäärät. Osa jätemäärätiedoista on arvioitu jätejaekohtaisen keskimääräisen astiapainon perusteella. 8 Tiedot tietotekniikkaosasto. Ympäristöraportti 2009 7

Ongelmajätteet Vuonna 2009 yliopistolla syntyi ongelmajätteeksi luokiteltavia jätekemikaaleja noin 24 tonnia (taulukko 2). 9 Vuosina 1998-2009 käsittelyyn toimitettavien ongelmajätekemikaalien vuosittainen kokonaismäärä on vaihdellut 20-45 tonnin välillä. Määrien suuri vaihtelu selittyy pääosin muuttojen yhteydessä tehdyillä vanhojen kemikaalivarastojen tyhjennyksillä. Vuonna 2009 ei ollut suuria laboratorioyksiköiden muuttoja. Ongelmajätepolttoon lähetettävää tartuntavaarallista jätettä syntyi vuonna 2009 noin 7,5 tonnia. Erityisjätteen kaatopaikalle sijoitettavan biologisen jätteen määrä oli vuonna 2009 noin 39 tonnia. Suurin osa laboratorioissa syntyneistä tartuntavaarallisista ja biologisista jätteistä käsiteltiin kuitenkin vaarattomiksi paikan päällä jäteautoklaaveilla eli painehöyrykäsittelyssä. Kuolleita koe- ja tutkimuseläimiä toimitettiin riskijätteen käsittelylaitokselle runsaat 143 tonnia. Ongelmajätteiden käsittelyn turvallisuus on parantunut merkittävästi viime vuosien aikana. Jätteiden merkitsemistä, erilleen lajittelua ja pakkausta koskevia käytäntöjä on tiukennettu. Laitosten ongelmajätevastaaville on järjestetty koulutusta. Jatkossa parannettavaa riittää etenkin ongelmajätteiden synnyn ennalta ehkäisyssä ja haitallisuuden vähentämisessä. Yliopistolle hankittiin vuonna 2009 laitosten yhteiskäyttöön tarkoitettu kemikaalirekisteri, joka helpottaa kemikaalien käytön seurantaa. Kemikaalirekisteri on tällä hetkellä koekäytössä. Taulukko 2. Ongelmajätelaitokselle toimitettujen jätekemikaalien määrät 2009 Jätelaatu kg Liuotinjäte 7092 Kaasujäte 125 Orgaaninen jäte kiinteä 934 Kehite- ja kiinnitejäte 528 Pienkemikaalit 14233 Voiteluöljyjäte 736 Orgaaninen jäte neste 297 Lääkeaineet 265 Yhteensä 24210 Pilaantuneet maa-alueet Yliopiston maa-alueista, joilla on todettu pilaantumista tai joilla on ollut pilaantumista aiheuttavia toimintoja (kuten öljysäiliöt, lämpökeskukset ja ongelmajätteiden käsittelypaikat) on tehty alustava kartoitus. Muutamassa kohteessa maa-ainesten likaantuneisuutta ja haitta-ainepitoisuuksia on selvitetty kenttätutkimuksin ja näytteenotolla. Merkittävää saastumista on todettu ainoastaan Viikin F-talon viereisellä maa-alueella, joka kunnostettiin poistamalla saastuneet maa-ainekset. Alueita, joilla on ollut pilaantumista aiheuttavaa toimintaa, on listattu yhteensä noin 20. Alueiden maankäytön muuttuessa on pilaantumista selvitettävä tarkemmin. 3.5 Siivous ja puhtaanapito Siivouksesta aiheutuvaa ympäristökuormitusta on vähennetty käyttämällä ympäristöä vähemmän kuormittavia pesu- ja puhdistusaineita, järkevöittämällä pesuaineiden annostelua ja siivouskäytäntöjä sekä vähentämällä siivouksen tarvetta, esimerkiksi oikeilla pintamateriaalivalinnoilla. Puhtaanapidon jätemääriä on vähennetty ottamalla käyttöön pestäviä kangaspyyhkeitä, etenkin suurten luentosalien yhteydessä sijaitsevissa WC-tiloissa. 9 Tiedot perustuvat Ekokem Oy:n, Lassila & Tikanojan ja SITA Finland Oy Ab:n toimittamiin raportteihin. Ei sisällä Biomedicum Helsingissä sijaitsevien laitosten eikä tutkimusasemien kemikaalijätteitä. Ympäristöraportti 2009 8

3.6 Energian ja veden kulutus Kaikilla energiantuotantotavoilla on ympäristövaikutuksia, joten energiankulutuksen vähentäminen on tehokas tapa pienentää ympäristökuormitusta. Energian ja veden kulutusta voidaan vähentää laitteiden, esim. tulostimien yhteiskäytöllä, ottamalla käyttöön vähän kuluttavaa tekniikkaa sekä kouluttamalla käyttäjiä säästäviin toimintatapoihin. Ympäristökuormitusta voidaan vähentää myös suosimalla uusiutuvia energiamuotoja, kuten tuuli- ja biovoimaa, energianhankinnassa. Vuonna 2009 yliopiston energiankäyttöä tehostettiin mm. tarkastamalla valaistusohjauksia ja tutkimalla yleisten tilojen valaistuksen energiansäästötapoja sekä asentamalla virransäästöasetuksia atk-luokkien työasemille. Lisäksi toteutettiin LED-valaistus-kokeilu kahdessa toimistohuoneessa. Lokakuussa yliopisto osallistui Motivan järjestämälle valtakunnalliselle energiansäästöviikolle. Sähköenergian rakennustilavuuteen suhteutettu kulutus, joka 2000-luvun alkuvuosina nousi tasaisesti, on alkanut laskea vuodesta 2006 alkaen. Vuonna 2009 kulutus pysyi edellisvuoden tasolla ollen 30,2 kwh / m 3. (Taulukko 5.). Lämpöenergian kulutus suhteutettuna rakennustilavuuteen nousi hieman edellisestä vuodesta ollen 40,7 kwh/m 3. Veden rakennustilavuuteen suhteutettu kulutus nousi aavistuksen ollen 112 litraa/m 3. Sähkö- ja lämpöenergian sekä veden kokonaiskulutukset nousivat kaikki hieman edellisvuosiin verrattuna. Tämä johtunee pääosin seurannan piiriin tulleista uusista kohteista (lähinnä Biomedicum 2) sekä tietojen täydentymisestä ja tarkentumisesta raportoinnissa. Taulukko 3. Kymmenen suurinta sähköenergian kulutuskohdetta vuonna 2009. Rakennuksen nimi (katuosoite) Rak.til. (m 3 ) MWh kwh/m 3 Haartmaninkatu 8, Biomedicum 1 195100 9441 48,4 Haartmaninkatu 3, Haartman-instituutti 80000 6006 75,1 A.I.Virtasen aukio 1, Chemicum 82400 5334 64,7 Viikinkaari 1, Biokeskus 3 62600 3349 53,5 Gustaf Hällströmin katu 2a, Physicum 98935 3181 32,2 Viikinkaari 5, Biokeskus 2 60200 2962 49,2 Viikinkaari 9, Biokeskus 1 61000 2938 48,2 Teollisuuskatu 23 89400 2909 32,5 Tukholmankatu 8 B, Biomedicum 2 64010 2351 36,7 Kytösuontie 9, Hammasklinikka 80000 2084 26,1 Taulukko 4. Kymmenen suurinta lämpöenergian* kulutuskohdetta vuonna 2009. Rakennuksen nimi (katuosoite) Rak.til. (m 3 ) MWh kwh/m 3 Haartmaninkatu 8, Biomedicum 1 195100 8264 42,4 Haartmaninkatu 3, Haartman-instituutti 80000 668 83,5 A.I.Virtasen Aukio 1, Chemicum 82400 5536 67,2 Agnes Sjöbergin Katu 2, EE-rakennus 95000 3800 40,0 Kytösuontie 9, Hammasklinikka 80000 3535 44,2 Teollisuuskatu 23 89400 3439 38,5 Viikinkaari 5, Biokeskus 2 60200 3433 57,0 Fabianinkatu 33,Yliopiston päärakennus 88000 3350 38,1 Viikinkaari 9, Biokeskus 1 61000 3258 53,4 Unioninkatu 40, Metsätalo 72200 3117 43,2 * Säätilakorjattu Ympäristöraportti 2009 9

Taulukko 5. Yliopiston energian ja veden ominaiskulutukset sekä vuosikulutukset vuosina 2003-2009.( Luvuissa on mukana noin 80 % yliopiston käytössä olevan rakennuskannan kokonaistilavuudesta. ) Sähkö kwh/ m3 MWh 2003 31,0 68500 2004 30,8 71400 2005 32,5 74000 2006 33,1 76000 2007 31,5 75500 2008 29,9 77500 2009 30,2 77535 35 30 25 20 15 10 5 0 Sähköenergian ominaiskulutukset kwh/ rak.m3 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lämpö säätilakorjattu kwh rak. m3 MWh 2003 37,6 100400 2004 38,4 106000 2005 39,9 103400 2006 38,0 101700 2007 37,7 100600 2008 39,4 102400 2009 40,7 104570 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Lämpöenergian ominaiskulutukset kwh/rak.m3 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Vesi litraa/ rak. m3 m3 2003 125 291000 2004 114 268000 2005 124 314000 2006 119 274000 2007 116 278507 2008 109 282900 2009 112 287094 120 100 80 60 40 20 0 Veden ominaiskulutukset litraa/rak.m3 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Ympäristöraportti 2009 10

3.7 Rakentaminen ja tilat Rakennukset kuormittavat ympäristöä elinkaarensa kaikissa vaiheissa. Energiaa ja luonnonvaroja kuluu ja päästöjä syntyy rakennusmateriaalien valmistuksessa, itse rakentamisessa, käytössä ja kunnossapidossa sekä rakennuksen käytön päätyttyä purku- ja kierrätysvaiheessa. Rakennushankkeiden huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella voidaan merkittävästi pienentää syntyvää ympäristökuormaa. Painopiste on rakennuksen käytön aikaisessa energiankulutuksessa, joka muodostaa suurimman osan ympäristökuormituksesta. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään kiinteistöjen jätetilojen suunnitteluun, jotta jätteiden keräys ja varastointi olisi turvallista ja tehokasta. Ekologisen rakentamisen helpottamiseksi on laadittu suunnittelumatriisi, johon on kirjattu eri vaiheessa suunnittelu- ja rakentamisprosessia huomioitavat asiat. Tällä hetkellä on olemassa ohjeet pyöräilyjärjestelyjen ja jätetilojen suunnittelusta sekä ympäristöasioiden huomioimisesta hankinnoissa. Osa yliopiston rakennuksista on talotekniikaltaan vaativia erityiskohteita, joissa joudutaan tekemään kompromisseja. Esimerkiksi koneellinen ilmanvaihto ja jäähdytys lisäävät rakennusten käytön energiankulutusta. Yliopisto vaatii toimiakseen suuren määrän käyttötarkoitukseltaan erilaisia tiloja, kuten esimerkiksi opetustiloja, laboratorioita ja toimistoja (Kuva 2.). Yliopiston käytössä olevien tilojen määrä on laskenut hieman joka vuosi vuodesta 2006 lähtien. Vuodesta 2008 tilojen määrä on kuitenkin pysynyt samana. Vuonna 2009 yliopistolla oli käytössään 572 000 huoneistoneliömetriä. Helsingin kampusalueista keskusta-alueella on 35,9 % kaikista yliopiston tiloista, Viikissä on 25,9 %, Kumpulassa 13,3 % ja Meilahdessa 14,4 %. Kampusalueiden ulkopuolella Helsingissä tiloja on 1,4 %. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on 9,2 % yliopiston tiloista. Kampusmallilla on toisiaan tukevat yksiköt koottu lähekkäin ja näin luotu mahdollisuudet yhteisille palveluille ja yhteistiloille, kuten kirjastot, luentosalit ja oppimiskeskukset, hallintopalvelut, ruokailu- ja liikuntapalvelut. Kuva 2. Yliopiston tilojen jakautuminen eri käyttötarkoituksiin. 2,4% Asuin ja majoitustilat 2,4 % Toimisto ja liiketilat 20,5% 19,5% 20,5% Opetus ja tutkimustilat 9,1 % Laboratoriotilat 10,8% 4,2% 4,8% 2,2% 13,6% 10,8% 9,1% Erityistilat 12,9%(esim.kirjastotilat) Säilytystilat 13,6% Ruokailu ja keittiötilat 2,2% Sosiaali ja virkistystilat 4,8 % 12,9% Yhteistilat 4,2% Liikenne ja tekniset tilat 19,5% 3.8 Piha- ja viheralueiden hoito Yliopiston piha- ja viheralueilla on tärkeä merkitys kiinteistöjen viihtyisyydelle ja kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi puut ja pensaat sitovat ilmansaasteita ja vaimentavat melua. Piha-alueiden hoidon ekologisuutta on tarkoitus parantaa tehostamalla puutarhajätteiden kompostointia sekä laatimalla toimenpideohjelma yliopiston viheralueiden kehittämisestä. Erityisesti Viikin kampuksella on panostettu piha- ja viheralueisiin ja niiden hoitoon. Ympäristöraportti 2009 11

3.9 Kopiointi ja tulostus Kopioinnin ja tulostuksen ympäristökuormitus muodostuu suurelta osin paperin kulutuksesta, laitteiden määrästä ja niiden sähkönkulutuksesta sekä laite- ja värikasettijätteistä. Kuormitusta voidaan pienentää luopumalla turhasta kopioinnista ja tulostuksesta, kopioimalla ja tulostamalla 2-puoleisesti, hyödyntämällä laitteiden sähkönsäästötoimintoja ja vähentämällä käytössä olevien laitteiden määrää sekä huolehtimalla värikasettien ja laitteiden kierrätyksestä. Kopiointi ja verkkotulostus hoidetaan yliopistolla keskitetysti Yliopistopainon tarjoamana kokonaispalveluna, johon kuuluu koneiden lisäksi asennukset, tarvikeosat, paperi, käyttäjien opastus, huolto ja asiakastuki sekä väriainekasetit ja niiden kierrätyksen järjestäminen. Palvelun piirissä on kaikki yliopiston monitoimilaitteilla tai verkkotulostimilla tapahtuva tulostus ja kopiointi. Lisäksi yksiköillä on omia erikoistulostimia ja työasemaan suoraan kytkettyjä oheistulostimia, joiden ylläpito on yksiköiden omalla vastuulla. Yliopistopaino myi vuonna 2009 yliopistolle noin 50 miljoonaa itsepalvelukopiota/-tulostetta, joista laitoksilla ja hallinnossa otettiin noin kolme neljäsosaa ja loput opiskelijakäytössä olevilla koneilla. Kopio- ja tulostusmäärien kasvu johtuu vuoden 2008 alussa toteutetusta uudistuksesta, jossa myös verkkotulostus siirtyi Yliopistopainon yliopistolle tarjoamiin palveluihin. Verkossa olevien monitoimilaitteiden määrä kasvoi oleellisesti vuosien 2008-2009 aikana ja nykyään kaikki laitteet ovat verkossa. Samalla laitteiden kokonaismäärää on pystytty vähentämään. Monitoimilaitteiden määrä yliopiston käytössä olevilla kiinteistöillä vuoden 2009 lopussa oli noin 430. Verkkotulostimien määrä vuoden 2009 lopussa oli noin 700 kpl, kun se vuoden 2007 lopussa oli noin 950. (Taulukko 6. 10 ) Monitoimilaitteisiin on määritelty automaattisesti toimivat virransäästöasetukset, jotka siirtävät laitteet säästötilaan 30 minuutin käyttötauon jälkeen ja lepotilaan 2 tunnin käyttötauon jälkeen. Säästöasetuksilla monitoimilaitteiden sähkönkulutus putoaa noin puoleen verrattuna tilanteeseen, jossa virrankulutusta ei ohjattaisi lainkaan. Kopiopaperia kului noin 40 miljoonaa arkkia. Vuonna 2009 Yliopistopainon monitoimilaitteilla ja verkkotulostimissa käytettävä paperi oli Symbio Textiä, jolla on ISO 9001-laatustandardi ja ISO 14001-ympäristötuoteseloste sekä ISO 9706 -arkistointikelpoisuustodistus. Yliopistopainossa teetettyjen yliopiston painotöiden määrä väheni noin 5 %:lla edellisvuoteen verrattuna. Yliopistopainon kautta yliopistolle tilatuista painotuotteista lähes kaikki olivat kaksipuolisia. Kaksipuoliskopioinnin osuutta ei pystytä tarkasti seuraamaan, mutta paperinkulutuksesta päätellen sen osuus on Yliopistopainon arvion mukaan lisääntynyt merkittävästi. Edelleen iso osa kopioinnista on kuitenkin yksipuolista. Monitoimilaitteiden tulostinajureihin on asetettu oletusarvoiseksi kaksipuolinen tulostus. Kaikki uusasennuksena toimitettavat monitoimilaitteet ovat kaksipuolisalustalla varustettuja. Myös valtaosa uusista verkkotulostimista on kaksipuoliseen tulostukseen kykeneviä laitteita. Yksiköiden omalla vastuulla olevien erikois- ja oheistulostimien tulostus- ja laitemääristä ei ole seurantatietoja. Opiskelijoiden atk-asemilla on käytössä tulostuskiintiöt. Tämän seurauksena tulostusten määrä on laskenut ja varsinkin noutamatta jääneiden tulosteiden määrä on supistunut selvästi. Kiintiö oikeuttaa tulostamaan lukukauden aikana 600 sivua, joka riittää suurimmalle osalle käyttäjistä. Kiintiötä saa hieman lisää, esimerkiksi gradun tekoon, ja omaa kopiokorttia käyttämällä voi tarvittaessa tulostaa enemmänkin. Verkkotulostimien ja monitoimilaitteiden laserkasettien kierrätys on järjestetty yliopistolla keskitetysti Yliopistopainon palveluun kuuluvana. Myös oheistulostimien kasetit voi toimittaa saman kierrätysjärjestelmän kautta. Monitoimilaitteiden ja verkkoprintterien sekä niiden värikasettien kierrätysaste vuonna 2009 oli 100 %. Laitoksilta ylijäävät verkkotulostimet joko poistetaan käytöstä tai hyödynnetään muualla yliopistolla sopivassa käyttöympäristössä. Lisätietoja monitoimilaitteiden ja verkkotulostimien keskitetystä palvelusta Almassa osoitteessa: https://alma.helsinki.fi/doclink/98948 10 Yliopistopaino, Jouni Komulainen Ympäristöraportti 2009 12

Taulukko 6. Vuosittaiset kopiointi- ja tulostusmäärät Yliopistopainon ylläpitämillä laitteilla sekä muutokset laitekannassa 11. Kopiointi ja tulostus Yliopistopainon ylläpitämillä laitteilla Itsepalvelukopiot ja -tulosteet (milj. kpl) Teetetyt painotyöt (A4-painopintoina milj.kpl) Kopiopaperin kulutus itsepalvelu-koneissa (milj. kpl) Kopiokoneiden/ monitoimilaitteiden määrä (kpl) Kaksipuolisalustalla varustettujen kopiokoneiden/monitoimilaitteiden osuus % Verkkotulostimien määrä (kpl) (Seuranta 2007 alkaen) Kaksipuolisalustalla varustettujen verkkotulostimien osuus % 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 40 40 39 37 35 50 50 57 56 52 52 52 54 51 53 50 45 42 38 45 40 525 520 510 500 480 430 430 90 95 97 97 98 100 100 950 750 700 30 40 50 3.10 Ympäristökoulutus ja -tiedotus Ympäristöasioiden huomioiminen edellyttää, että henkilökunnan ympäristötietoisuus ja -vastuullisuus on riittävällä tasolla, jotta heidän on mahdollista toimia työtehtävissään ympäristö huomioon ottaen. Ympäristökoulutuksen riittävyydestä huolehtiminen on henkilöstö- ja lakiasiain osaston (henkilöstökoulutus) sekä ympäristötiimin vastuulla. Vuonna 2009 koulutettiin kemikaalijätteiden käsittelijöitä ja kuljetuksesta vastaavia yhteistyössä Ekokemin kanssa. Jätteiden käsittelykoulutusta järjestettiin koe-eläinyksiköiden hoitajille ja tutkijoille marraskuussa. Hankinnoista vastaaville oli toukokuussa koulutustilaisuus, johon sisältyi ympäristöosuus. Yliopiston ympäristöohjeet on koottu Intranet Almaan: Hallinto-, talous- ja henkilöstöasiat -> Päätökset, ohjeet ja vaalit -> Ympäristöasiat» Ohjeet ja materiaalit 11 Yliopistopaino, Jouni Komulainen Ympäristöraportti 2009 13

LIITE 1. Yhteenveto ympäristöperiaatteista, -päämääristä ja -toimenpiteistä sekä seurantaindikaattoreista. PERIAATTEET JA PÄÄMÄÄRÄT TOIMENPITEET SEURANTAINDIKAATTORIT Strateginen suunnittelu *Strateginen suunnittelu tapahtuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. * Kestävän kehityksen etenemisestä tiedotetaan sekä yliopiston sisällä että ulkopuolisille. Hankinnat *Ympäristövaikutukset huomioidaan kaikissa hankinnoissa. *Hankinnoista vastaavien ympäristötietoisuutta ja -vastuullisuutta lisätään koulutuksella ja ohjeistuksella. *Ympäristöystävällisempien tuotteiden osuus hankinnoista kasvaa. Liikenne *Yksityisautoilun osuutta vähennetään työpaikkaliikenteessä. *Työ- ja opiskelupaikkapyöräilylle tarjotaan hyvät edellytykset. *Julkisten kulkuvälineiden osuutta lisätään työ- ja virkamatkoilla. * Vähennetään liikkumistarvetta kampusalueiden suunnittelulla ja tiedonsiirtoteknologialla. *Kuljetusliikenteen ekotehokkuutta parannetaan. Jätehuolto *Jätteen syntyä ennalta ehkäistään. *Tehostetaan käytöstä poistettujen tavaroiden kierrätystä. *Kaikki hyötykäyttöön kelpaava jäte lajitellaan erilleen kaatopaikkajätteestä. Kestävän kehityksen periaatteet ja ympäristövaikutusten arviointi liitetään osaksi ohjelmien ja suunnitelmien laadintaa. Kestävän kehityksen etenemisestä laaditaan vuosittain ympäristöraportti. Hankintaohjeet tarkistetaan ympäristövastuullisiksi ja niitä päivitetään säännöllisesti. Hankinnoista vastaaville järjestetään ympäristökoulutusta. Autopaikkojen maksullistaminen. Pyöräilyn edellytysten parantaminen. Julkisen liikenteen työsuhdelippuja henkilökunnalle. 12 Videokonferenssilaitteet kampuksille. Vähäpäästöisiä ajoneuvoja sisäiseen kuljetusliikenteeseen. Säästävän ajotavan kursseja autojen käyttäjille. Virtuaalikierrätyspiste. Paperinkeräyksen tehostaminen. Biojätteen lajittelu koko yliopistolla. Laboratoriokäytäntöjen kartoitus. *Pyydetään ulkopuolinen arvio ympäristöraportista ja kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisesta strategia-asiakirjoissa. *Vuosittaisella kyselyllä selvitetään ympäristövaikutusten huomioonottamista hankinnoissa. *Ongelmajätteiksi päätyviä kemikaaleja hankkivat yksiköt raportoivat vuosittain hankittujen aineiden määristä. *Selvitetään mahdollisuudet seurata ekotuotteiden (ympäristömerkityt tuotteet) osuutta tilinpidon kautta. *Työmatkojen matkustustapa 1)kilometrikorvaukset (automatkat) 2) bussi-, juna- ja laivamatkat 3) lentomatkat *Yliopiston autojen ajokilometrien kokonaismäärä ja polttoaineen kulutus *Seurataan työpaikka-autoilun kehitystä kyselyillä ja pysäköintipaikkaseurannalla. *Eri jätejakeiden kertymän seuranta (atk-romu, bio, energia, pahvi, paperi, kaatopaikka- ja ongelmajäte). *Pistokoetutkimuksilla tarkkaillaan jätteidenlajittelun toimivuutta. 1212 YT-neuvoston kokouksessa (29.11.2005) päätettiin, että julkisen liikenteen työmatkasuhdelippua ei tässä vaiheessa oteta käyttöön yliopistolla johtuen järjestelmän monimutkaisuudesta. Mikäli järjestelmä muuttuu asiaa harkitaan uudelleen. Ympäristöraportti 2009 14

PERIAATTEET JA PÄÄMÄÄRÄT TOIMENPITEET SEURANTAINDIKAATTORIT Siivous ja puhtaanapito * Yliopistolaisten käyttäytymistä pyritään muuttamaan niin, että siivoustarve vähenee. * Siivouskäytäntöjä kehitetään ympäristön- ja työsuojelun kannalta paremmiksi. Energian ja veden käyttö *Lisätään yliopistolaisten energian- ja vedensäästötietämystä. *Selvitetään järjestelmällisesti energiansäästön mahdollisuudet ja realistiset toimenpiteet. *Lisätään uusiutuvien energiamuotojen osuutta sähkönhankinnassa. *Sähkön ominaiskulutuksen kasvu pysäytetään v. 2003 mennessä. Rakentaminen *Ekologisen kestävyyden huomioiminen rakennushankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Piha- ja viheralueiden hoito *Käytetään ympäristöä vähemmän kuormittavia hoitomenetelmiä. *Vaalitaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta Kopiointi ja tulostus *Paperijätteen syntyä ennalta ehkäistään: 1)suosimalla sähköisiä viestintätapoja 2)vähentämällä tarpeetonta kopiointia ja tulostusta 3)lisäämällä 2-puoliskopiointia ja - tulostusta *Edistetään värikasettien kierrätystä ja uusiokäyttöä. Ympäristökoulutus ja -tiedotus *Henkilökunnan ympäristövastuullisuuden ja -tietämyksen lisääminen. *Ympäristöasioita koskevan tiedon saatavuuden helpottaminen. Hankitaan pestäviä käsipyyhkeitä. Laaditaan ohje yliopiston siivouskäytännöistä. Osallistutaan Motivan energiansäästöviikolle. Energiakatselmusten teettäminen. Ympäristökriteerit sähkönhankintaan. Jäähdytyslaitteiden uusiminen. Energiansäästölamppuja valaisimiin. Pyritään lisäämään valaistuksen automaattikytkimiä. Ekologisemman rakentamisen suunnittelumatriisi. Ekologisen rakentamisen kriteerit osaksi rakennusurakoiden kilpailutusta. Syntyvän puutarhajätteen kompostointi ja hyödyntäminen viherlannoituksessa. Laaditaan toimenpideohjelma yliopiston hoitamien viheralueiden kehittämiseksi. Ympäristövastuullisen kopioinnin ohjeet. Tulostuskäytäntöjen muuttaminen ekotehokkaiksi. Tulostinvärikasettien kierrätyksen tehostaminen. Opiskelijoiden tulostuksessa otetaan käyttöön kiintiöt. Ympäristökoulutusta kaikille henkilökuntaryhmille. Ympäristötietokansio laitoksille. Kahvihuoneiden ympäristöohje. *Seurataan paperikäsipyyhkeiden ja kangaspyyherullien kulutusta ja kustannuksia. *Sähkön, lämmön ja veden ominaiskulutukset (kaikki kiinteistöt pyritään saamaan seurannan piiriin). *Sähkönkulutuksen seurantaa tarkennetaan käyttökohteen (valaistus, laitteet, ilmanvaihto) mukaan. *Ympäristömerkityn sähkön osuus. *Seurataan tilojen käyttöastetta ja kiinteistöjen kokonaisneliömäärää. *Jätteiden välttämisen ja lajittelun tarkkailu työmailla. *Tilastoidaan piha-alueiden pintamateriaalit, ainakin asfaltin, betoni- tai muun laatoituksen, säännöllistä koneellista hoitoa tarvitsevien nurmikoiden, hiekan/soran sekä luonnonmukaisten pihojen osuudet. * Vuosittaiset kopiointimäärät (Yliopistopainon koneiden kopiointimäärät + teetettyjen kopiotöiden sivumäärät). *Tilastoidaan kurssien osallistujamäärät. *Kootaan palautetta järjestetyistä tilaisuuksista ja materiaalista sekä koulutustoiveista. Ympäristöraportti 2009 15