Vantaan kaupungin kestävän energiankäytön toimenpidesuunnitelma vuosille 2010-2020
Tekijät : Timo Kuusiola ja Leena Maidell-Münster Taitto. Tina Kristiansson Vantaan kaupunki Ympäristökeskus Pakkalankuja 5 01510 Vantaa Kannen kuva: Kehärata projekti 2
Sisällys 1 Tiivistelmä......................................................................... 4 2 Yleistä ilmastotavoitteista ja kestävän energiankäytön toimenpidesuunnitelmasta........................................................................... 5 2.1 Johdanto........................................................................................ 5 2.2 Nykytila-analyysi ja tavoitteet.............................................................. 5 2.3 Vantaan kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa Vantaan kasvihuonekaasupäästöjen kehittymiseen.................................................................................. 7 2.4 Kestävän energiankäytön toimintasuunnitelma....................................... 7 2.5 Organisointi..................................................................................... 8 2.6 Toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen................................................... 8 2.7 Seuranta......................................................................................... 8 3 Energiankulutuksen ja hiilidioksisipäästöjen kehitys ja tavoitteet...... 9 3.1 Yleistä tulosten esittämisestä................................................................ 9 3.2 Energiankulutuksen kehitys............................................................... 10 3.3 Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys..................................................... 11 4 Toimenpiteet 4.1 Vähennysten laskentamenetelmät....................................................... 12 4.2 Liikenne ja maankäyttö..................................................................... 12 4.2.1 Liikenteen suunnittelu.........................................................................................12 4.2.2 Maankäytön suunnittelu...................................................................................... 16 4.3 Rakennukset................................................................................... 17 4.3.1 Yleistä tulosten esittämisestä.................................................................................17 4.3.2 Kulutussähkö.....................................................................................................17 4.3.3 Uudistus- ja korjausrakentaminen...........................................................................19 4.3.4 Lämmitystavat.................................................................................................... 22 4.4 Energiatehokkuussopimukset............................................................. 26 4.5 Jätehuolto..................................................................................... 27 4.6 Kaupungin rakennukset ja katuvalaistus............................................... 27 4.7 Julkiset hankinnat........................................................................... 29 4.8 Kansalaiset ja sidosryhmät................................................................. 30 4.9 Yhteenveto tavoitteista..................................................................... 31 5 Vantaa vuonna 2020........................................................... 32 5.1 Vantaan hiidioksidipäästöt sekä energiankulutus vuonna 2020................. 32 5.2 Arvio energiatuotannon vaikutuksista päästöihin................................... 33 6 Yhteenveto..................................................................... 35 Lähdeluettelo Liitteet 3
1 Tiivistelmä Tämä kestävän energiankäytön toimenpidesuunnitelma on tehty täyttämään kaupunginjohtajien ilmastoja energiasopimuksen (Covenant of Mayors) velvoitteet. Sopimuksen tehneet kaupungit sitoutuvat vähentämään CO2-päästöjään vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Sitoumus koskee kaikkea kaupunkialueen energiankäyttöä, johon kaupungin on mahdollista vaikuttaa. Vantaan asukasluvun on ennustettu kasvavan noin 11 prosenttia vuoden 2009 tasosta vuoteen 2020. Myös työpaikkojen määrä on kasvussa. Tämän takia päätettiin valita asukaslukuun suhteutettu päästövähennystavoite ja laskea mukaan myös asukasluvun kasvusta aiheutuva päästölisä. Kaupungin toimivallan piirissä on vain 6 prosenttia päästöistä. Päästötavoitteen saavuttamiseksi toimintasuunnitelmassa on laskettu mukaan koko kaupunkialueen päästöt kohdistamatta tavoitetta kaupungin omaan toimintaan. Laskennan taustatietoina käytettiin muun muassa valtakunnallisia ja alueellisia selvityksiä eri sektoreilta. Energiantuotannon päästöt ovat suoran toimivallan ulkopuolella eikä niitä laskettu mukaan varsinaiseen tavoitteeseen. Lisäksi päästöt ovat pääosin päästökauppasektorin alla. Energiatuotannon muutosten vaikutus arvioitiin kuitenkin erikseen. Suurimmat päästövähennykset saadaan aikaan lämmitystapamuutoksilla, energiatehokkaalla uudis- ja korjausrakentamisella sekä liikenteen päästöjä vähentämällä muun muassa raideliikennettä parantamalla. Kaupunki pystyy vaikuttamaan lähes kaikkiin toimiin neuvonnan, valistuksen ja kasvatuksen kautta. Esitettyjen toimien toteuduttua asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat 5,1 t CO2-ekv, mikä on 25 prosenttia vähemmän kuin vuoden 1990 taso. Näin ollen esitetyillä toimilla päästäisiin asukaskohtaiseen tavoitteeseen. Kokonaispäästöt olisivat vuonna 2020 toimien jälkeen noin 1 130 kt CO2-ekv, joka on noin 7 prosenttia enemmän kuin vuoden 1990 taso. Kokonaistavoitteeseen pääsemiseksi vaaditaan myös muutoksia energiantuotannon päästöihin. Energiatuotannossa jätevoimalan käyttöönotto ja muut Vantaan Energia Oy:n energiatuotannon muutokset vähentävät kokonaispäästöjä vuoden 1990 tasosta 15 prosenttia ja asukaskohtaisia päästöjä 40 prosenttia. Lisäksi sähkönkulutuksen kulutushuiput täytyy pystyä tasoittamaan, jolloin sähkön lauhdetuotantoa ei teoriassa tarvittaisi. Näiden lisäksi täytyy myös kehittää joitain lisätoimenpiteitä, jotta myös energiankulutusta saataisiin vähennettyä enemmän kuin tässä toimenpidesuunnitelmassa on esitetty. Vantaan kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa ovat melko rajalliset, koska monet energiatehokkuuteen eniten vaikuttavat tekijät, ennen kaikkea lainsäädännölliset määräykset ja taloudellinen tuki, päätetään valtion tasolla. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii siksi saumatonta yhteistyötä ja vaikuttamista valtion, yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa. 4
2 Yleistä ilmastotavoitteista ja kestävän energiankäytön toimenpidesuunnitelmasta 2.1 Johdanto Vantaan kaupunki allekirjoitti kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen (Covenant of Mayors) marraskuussa 2009. Sopimuksen tehneet kaupungit sitoutuvat vähentämään CO2-päästöjään vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Sitoumus koskee kaikkea kaupunkialueen energiankäyttöä, johon kaupungin on mahdollista vaikuttaa. Sopimus edellyttää kestävän energiankäytön toimenpidesuunnitelman (Sustainable Energy Action Plan, SEAP) laatimista vuoden sisällä allekirjoituksesta. Suunnitelman laatimiseen on saatu lisäaikaa toukokuun 2011 loppuun ja lopullisen version toimittamiseen elokuun 2011 loppuun. Toimenpidesuunnitelmassa esitetään keinot, joilla päästövähennystavoite voidaan saavuttaa. Siihen on laskettava myös toimien vaikutukset energiankulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin sekä arvioitava kustannukset ja tarvittavat resurssit. Vantaan kaupunki on sitoutunut strategiassaan kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Vantaan kaupunginhallitus hyväksyi vuonna 2008 pääkaupunkiseudun ilmastostrategian, jonka ta-voitteena on vähentää kasvihuonekaasuja 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Kaupungin kaikki kuusi toimialaa ovat laatineet sen pohjalta omat ilmasto-ohjelmansa, jotka uusitaan neljän vuoden välein valtuustokausittain. Toimialojen ohjelmat on hyväksytty kunkin toimialan lautakunnassa. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian lisäksi ovat Vantaan puolueet asettaneet valtuustokaudelle 2009-2012 niin sanotun Vantaa-sopimuksen, jossa tavoitteeksi on asetettu viiden prosentin vuosittainen kasvihuonekaasupäästövähennys. Myös kaupunkitason sitovissa tavoitteissa on ilmastonmuutoksen hillintää koskevia sitovia tavoitteita, kuten myös toimialojen omissa sitovissa tavoitteissa. Vantaalla on parhaillaan valmisteilla kaupungin ympäristöpolitiikan uudistaminen. Myös siinä yhtenä tärkeänä linjauksena on ilmastonmuutoksen hillintä. Vantaan kaupunki on ollut mukana kansallisessa energiatehokkuussopimuksessa vuodesta 1997 lähtien. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa on tavoitteena tehostaa kaupungin omaa energiankulutusta 9 prosenttia vuoteen 2016 mennessä. 2.2 Nykytila-analyysi ja tavoitteet Vantaalla suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energiankulutuksesta, joka nähdään kuvasta 2.1. Ainoastaan jätehuollosta syntyy kaatopaikalla metaanipäästöjä, jotka eivät siis kuulu energian-kulutuksesta syntyviin päästöihin. Vuoden 2009 päästöistä noin 43 prosenttia aiheutui lämmityksestä, 28 prosenttia liikenteestä ja 25 prosenttia kulutussähköstä. Kaupungin johtajien sopimuksessa on määritelty, että päästökaupan piirissä olevia toimintoja ei oteta huomioon. Vantaan osalta merkittävin toimenpidesuunnitelmasta poissuljettu toiminta on lentokenttä. Lentokentän rakennusten energiankulutus on kuitenkin huomioitu toimenpidesuunnitelmassa. Liikenne 28% Jätehuolto 1% Teollisuuden polttoaineet 3% Kulutussähkö 25% Kaukolämpö 31% Sähkölämmitys 6% Öljylämmitys 6% UE lämmitys* 0% 5
Kaupunginjohtajien sopimuksen vaatimuksen mukaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteen on oltava vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Perustasovuodeksi suositellaan vuotta 1990. Vähennystavoitteen voi asettaa joko kokonaistavoitteena tai suhteutettuna asukasmäärään. Taulukossa 2.1 on esitetty vuoden 1990 ja vuoden 2009 kasvihuonekaasupäästöt sekä tavoite vuodelle 2020. Taulukossa on esitetty sekä kokonaispäästöistä laskettu tavoite että tähdellä merkitty asukaslukuun suhteutettu tavoite. Taulukosta nähdään, että Vantaan kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet vuosina 1990-2009 noin 20 prosenttia. Kasvihuonekaasupäästöjen nousu johtuu sekä asukasluvun että työpaikkojen kasvusta. Asukasluku on kasvanut noin 28 prosenttia ja työpaikat 42 prosenttia vuosina 1990-2009. Samaan aikaan asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet noin 6 prosenttia. Vantaan asukasluvun on ennustettu kasvavan noin 11 prosenttia vuoden 2009 tasosta vuoteen 2020. Myös työpaikkojen määrä on kasvussa. Kokonaistavoitteen saavuttamiseksi täytyisi vähentää asukaskohtaisia päästöjä 41 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Väestön ja työpaikkojen määrän kasvun vuoksi ei ole realistista odottaa että koko kaupungin hiilidioksidipäästöt vähenisivät tavoitteen mukaisesti. Siksi päätettiin valita asukaslukuun suhteutettu tavoite ja laskea mukaan myös asukasluvun kasvusta aiheutuva päästölisä. Taulukko 2.1 Kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990 ja 2009 sekä tavoitetasot vuodelle 2020 laskettuna kokonaispäästöinä sekä asukaskohtaisena päästönä 1990 2009 2020 2020* Yhteensä (1000 t CO 2 -ekv) 1063 1279 850 1133 Asukasluku 154 933 197 663 220 028 220 028 t/asukas 6,9 6,5 3.9 5,1 * vähennys asukaskohtaisista päästöistä 6
Eri kuluttajasektorien osuudet energiankulutukseen ja päästöihin tuli selvittää, jotta pystyttiin kohdistamaan toimenpiteet oikein. Kuluttajasektoreita ovat palvelu-, teollisuus- ja kuntasektori sekä asuinrakennukset. Tarkastelu kohdistetaan vain suurimmille energiankulutussektoreille eli kaukolämmölle, kulutussähkölle ja liikenteelle. Näiden sektoreiden energiankulutuksen jakauma eri kuluttajasektoreille on esitetty taulukossa 2.2. Kasvihuonekaasupäästöjen jakauma on sama kuin energiankulutuksen, koska päästökerroin ei vaikuta kuluttajasektorien osuuksiin. Taulukko 2.2 Kaukolämmön ja kulutussähkön energiankulutuksen jakautuminen eri kuluttajasektoreille vuonna 2009 Lähde: Vantaan Energia Kaukolämpö Kulutussähkö Asuinrakennukset 44 % 23 % Palvelut 35 % 47 % Teollisuus 9 % 22 % Kunta 12 % 8 % Taulukosta 2.2 nähdään, että kaukolämmönkulutuksesta selvästi suurin osa menee asuin- sekä palvelurakennusten lämmittämiseen. Kulutussähkössä palvelusektori on selvästi suurin sähkönkuluttaja. Liikenteen energiankulutuksen sekä päästöjen jakautumisesta eri kuluttajasektoreille ei ole tietoa, koska eri kuluttajasektorien liikenneosuutta ei ole tutkittu. VTT:n LIISA- raporttiin on luokiteltu päästöt ja ajosuoritteet ajoneuvoluokkien mukaisesti. Vantaan liikenteen päästöistä noin 64 prosenttia aiheutuu henkilöautoliikenteestä ja noin 17 prosenttia kuorma-autoliikenteestä (VTT LIISA 2009). 2.3 Vantaan kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa Vantaan kasvihuonekaasupäästöjen kehittymiseen Kaupungin omat suorat kasvihuonekaasupäästöt ovat vain noin 6 prosenttia kokonaispäästöistä. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä hoitaa yhteinen organisaatio; Helsingin seudun liikenne (HSL) ja jätehuollon ja vesihuollon hoitaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY). Organisaatioiden päättävissä elimissä on edustus vantaalaisista poliitikoista ja valmistelussa tehdään virkamiesyhteistyötä. Kaupunki omistaa kokonaan vuokraasuntoja tarjoavan VAV Asunnot Oy:n. Paikallisesta energiayhtiöstä eli Vantaan Energia Oy:stä Vantaan kaupunki omistaa 60 prosenttia. Vantaan maa-alasta kaupunki omistaa vain noin 32 prosenttia. Kaupunki voi vaikuttaa merkittävästi muiden sektoreiden päästöihin kaupunkisuunnittelun ja neuvonnan sekä motivoinnin, mutta myös jossain määrin taloudellisen ja säädösohjauksen kautta. Vantaa pystyy yhdessä muiden Suomen suurten kaupunkien kaupunginjohtajien ilmastoverkoston kautta vaikuttamaan myös lainsäädäntöön. Kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa vaativat lisäksi yhteistyötä monien eri organisaatioiden kanssa. Maankäytön suunnittelulla kaupunki voi ohjata rakentamista, mutta vähäisen maanomistuksen vuoksi kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa tontinluovutusehtoihin ovat rajoitetut. Jonkun verran rakentamisen energiatehokkuuden huomioon ottamista voidaan ohjata maankäyttösopimuksissa. 2.4 Kestävän energiankäytön toimintasuunnitelma Vantaan kestävän energiankäytön suunnitelmassa on esitetty toimenpiteet ja niiden vaikutukset päästövähennysten saavuttamiseksi. Suunnitelmaan liittyvällä laskennalla voidaan osoittaa sektorit, joiden toimenpiteillä voidaan kustannustehokkaimmin vaikuttaa päästöjen vähentämiseen. Nämä toimenpiteet on koottu muun muassa toimialojen ilmasto-ohjelmista. Osittain niitä on tarkennettu ja joukkoon on myös lisätty uusia. Toimialojen ilmasto-ohjelmat uusitaan vuonna 2012 seuraavaksi valtuustokaudeksi ja tällöin myös kestävän energiankäytön suunnitelman toimenpiteitä ja vastuutahoja voidaan edelleen tarkentaa ja täydentää. Samalla toimeenpannaan tämä suunnitelma koko organisaatiossa. Tästä syystä toimenpi- 7
desuunnitelma hyväksytään ilmastonmuutosjohtoryhmässä. 2.5 Organisointi Toimenpidesuunnitelman valmistelua on ohjannut Vantaan kaupungin ilmastonmuutoksen johtoryhmä. Siinä ovat jäseninä toimialojen apulaiskaupunginjohtajat ja toimialajohtajat sekä keskushallinnon tulosaluejohtajat. Tukena on ollut toimialojen ympäristövastaavien ryhmä. ilmastotyön etenemistä, kuten ekotehokkuuden kehittymisen tuomia säästöjä ja uusien investointien aiheuttamia kustannuksia. Kukin toimiala tulee raportoimaan jatkossa myös oman toimialansa lautakunnalle ilmasto-ohjelmien edistymisestä vuosittain. Ilmastotyön organisointi tehtiin Vantaalla jo toimialojen ilmasto-ohjelmien laatimisen yhteydessä. Kaikilla toimialoilla on ympäristövastaavat, jotka ohjaavat toimialoilla työtä. Koko kaupungin ilmastotyötä koordinoi ympäristökeskus. Kaiken kaikkiaan resursseja on noin kolme henkilötyövuotta. 2.6 Toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen Kaikkien kansalaisten ja yritysten mukaanotto ilmastonmuutoksen hillintään ja kestävään energian käyttöön vaatii vielä Vantaalla kehittämistä. Tähän asti kaupunki on tehnyt sidosryhmätyötä yrityksiin Ekokompassi -hankkeen kautta. Asukkaisiin suuntautuva työ on käynnistynyt pääkaupunkiseudun yhteisen organisaation, Ilmastoinfon, kautta. Toimialojen ilmasto-ohjelmien uusimisen yhteydessä on suunnitteilla osallistamisen tehostamista muun muassa ottamalla kaupungin aluetoimikunnat mukaan ohjelmien valmisteluun. Vantaalla ei ole erillistä budjettia ilmastonmuutoksen hillintään liittyviin toimenpiteisiin. 2.7 Seuranta Kaupunkialueen kasvihuonekaasupäästöjä seurataan vuosittain samoin kuin kaupungin omaa energiankulutusta. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian toteutumisen seurannassa on käytössä useita indikaattoreita ja myös kestävän energiankäytön toimenpidesuunnitelmalle on määritelty indikaattorit, jotka on esitetty liitteessä 1. Toimialojen ilmasto-ohjelmien toimenpiteiden toteutumista seurataan vuosittain. Samoin tullaan seuraamaan tämän toimenpidesuunnitelman toteutumista osana edellä mainittua seurantaa. Seurannan tuloksista raportoidaan sekä pääkaupunkiseudun yhteisessä päästöraportissa että kaupungin kestävän kehityksen raportissa. Raportit viedään tiedoksi kaupunginhallitukseen. Lisäksi kaupungin tilinpäätöksen liitteenä on vuosittain koottu ympäristötilinpito, jossa seurataan myös 8
3 Energiankulutuksen ja hiilidioksisipäästöjen kehitys ja tavoitteet 3.1 Yleistä tulosten esittämisestä Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen vertailuvuosi hiilidioksidipäästöille on vuosi 1990. Esitetyt energiankulutukset ja hiilidioksidipäästöt ovat sääkorjattuja. Korjatuilla lähtötiedoilla esitetty päästötarkastelu osoittaa yleensä päästökehityksen suunnan absoluuttista tarkastelua paremmin, koska yksittäisten vuosien sääolot ja niiden vaikutuksesta syntyvät erot sähkön tuotantorakenteessa ja lämmönkulutuksessa on tasattu useammalle vuodelle. lämmityksen päästökertoimena käytetään Suomen sähköntuotannon viiden vuoden keskiarvolla laskettua päästökerrointa. Keskiarvotarkastelulla pyritään vähentämään sähköntuotannon päästöjen vaihteluista aiheutuvia vaikutuksia päästökertoimeen. Kaukolämmön päästökertoimen laskennassa on sovellettu hyödynjakomenetelmää sähkön ja lämmön yhteistuotannon osalta. Ominaislämmönkulutuksia laskettaessa tässä toimenpideohjelmassa käytetään Tilastokeskuksen käyttämää kerrosalalla laskettuja rakennusten pinta-aloja. Rakennusten kerrosalaan lasketaan vain rakennusten pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja ja kerrosala lasketaan seinien ulkopinnoista. Pääkaupunkiseudulla kasvihuonekaasupäästöjen laskenta on keskitetty Helsingin seudun ympäristöpalveluille (HSY). Toimenpidesuunnitelmassa on hyödynnetty HSY:n päästölaskelmia. Lämmitysöljyn kokonaiskulutus saadaan Öljyalan keskusliiton kuntakohtaisista myyntitiedoista. Öljylämmityksen kulutus on laskettu tilastokeskuksen lämmitystapatilastossa määriteltyjen pinta-alatietojen avulla. Lämmitysöljyn (kevyt polttoöljy) kokonaiskulutuksessa on myös teollisuuden prosesseihin käyttämä öljy, joka on tässä laskettu vähentämällä lämmitysöljyn kokonaiskulutuksesta rakennusten lämmitykseen käyttämä öljymäärä. Teollisuuden prosesseissa käyttämä lämmitysöljy on lisätty toimenpidesuunnitelmassa teollisuuden polttoaineisiin. Toimenpidesuunnitelmassa UE lämmityksellä tarkoitetaan uusiutuvaa energiaa hyödyntävää lämmitysjärjestelmää kuten maalämpöä tai pellettilämmitystä. Muun erillislämmityksen kulutuksia ei laskettu vuosille 2005-2008, minkä takia niissä käytetään vuoden 1990 tietoja. Kulutussähköllä tarkoitetaan sähkönkulutusta, josta on poistettu sähkölämmitys. Kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttaa erittäin paljon niiden laskentaan käytettävä päästökerroin. Tässä suunnitelmassa kulutussähkön sekä sähkö- 9
3.2 Energiankulutuksen kehitys Vantaan energiankulutus on noussut merkittävästi vuoden 1990 tasosta. Merkittävin tekijä tähän on väestönkasvu. Taulukossa 3.1 on esitetty tarkemmin kokonaisenergiankulutuksen kehitys sekä asukaskohtaisen energiankulutuksen kehitys. Taulukosta nähdään, että kokonaisenergiankulutus on noussut noin 34 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja asukaskohtainen energiankulutus noin 5 prosenttia. Tästä voidaan päätellä, että energiankulutus on kasvanut melko samaa tahtia väestönkasvun kanssa. Taulukko 3.1 Kokonaisenergiankultuksen kehitys vuosina 1990 ja 2005-2009 1990 2005 2006 2007 2008 2009 Yhteensä GWh 4 130 5 270 5 350 5 450 5 550 5 530 kwh/asukas 26 600 28 100 28 200 28 300 28 400 28 000 Kuvassa 3.1 on esitetty sektorikohtaisesti energiankulutuksen kehitys tarkasteltavana ajanjaksona. Kuvasta nähdään, että kulutussähkön, kaukolämmön, sähkölämmityksen ja liikenteen sektorikohtainen energiankulutus on noussut merkittävästi vuodesta 1990. Kuvassa on myös esitetty tämän suunnitelman tavoitetaso vuodelle 2020. Kokonaisenergiankulutus (GWh) 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 1 990 2 005 2 006 2 007 2 008 2 009 2020 Kaukolämpö Liikenne Sähkölämmitys Öljylämmitys UE lämmitys* Kulutussähkö Teollis.Polttoaineet Asukaskohtainen energiankulutus 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 Asukaskohtainen energiankulutus (kwh) * UE lämmitys=uusiutuvaa energiaa hyödyntävä lämmitysjärjestelmä * Vuosien 2005-2008 kulutustiedot laskettu Vantaan Energian tilastoista sekä Tilastokeskuksen lämmitystapatilastosta Kuvio 3.1 Energiankulutuksen kehitys vuosina 1990 ja 2005-2009 sekä suunnitelma vuodelle 2020 10
3.3 Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ei välttämättä seuraa täysin energiankulutuksen kehitystä, koska energiankulutuksesta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttaa myös päästökerroin. Näin ollen esimerkiksi vuoden 2007 energiankulutus oli pienempi kuin vuoden 2008, mutta kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2007 suuremmat kuin 2008 johtuen juuri päästökertoimien eroista. Sektorikohtaisesti kasvihuonekaasupäästöjen kehitys on melko samanlaista energiankulutuksen kanssa. Kasvihuonekaasupäästöissä jätehuollon päästöt käsittävät vain kaatopaikan päästöt sekä jätevesien päästöt, minkä vuoksi energiankulutuksessa ei ole erikseen jätehuoltoa. Jätehuollon päästöt on laskettu Vantaan asukaslukuun suhteutettuna. Kuvasta 3.2 nähdään, että kulutussähkön osuus kokonaispäästöistä on kasvanut merkittävästi vuodesta 1990. Lämmityksen osuus kokonaispäästöistä on noussut lievästi vuoden 1990 tasosta. Liikenteen osuus kokonaispäästöistä on pysynyt lähes samana. Vuoden 2009 päästöistä noin 46 prosenttia aiheutui lämmityksestä, 28 prosenttia liikenteestä ja 22 prosenttia kulu-tussähköstä. Kuvassa on myös esitetty tämän suunnitelman tavoitetaso vuodelle 2020. 1600 8 khk-päästöt (1000 t CO 2 -ekv) 1400 1200 1000 800 600 400 200 7 6 5 4 3 2 1 Asukaskohtaiset khk-päästöt (t CO 2- ekv) 0 1990 2005 2006 2007 2008 2009 2020 0 Kaukolämpö Sähkölämmitys Öljylämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuuden polttoaineet Jätehuolto Asukaskohtaiset khk-päästöt Kuvio 3.2 Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuosina 1990 ja 2005-2009 11
4 Toimenpiteet 4.1 Vähennysten laskentamenetelmät Toimenpidesuunnitelmassa ei ole laskettu jokaiselle toimenpiteelle vähennyksiä vaan on valittu isompia toimenpideryhmiä, joiden toteuttamiseen on määritelty monia toimenpiteitä. Päällekkäisten vähennysten asettamista on pyritty välttämään, mutta se osoittautui todella haastavaksi. Tämän vuoksi joissain toimenpideryhmissä saattaa olla päällekkäisyyksiä. Tämä on myös otettu huomioon asettamalla joidenkin toimenpideryhmien vähennysarvioita alemmas. Tästä esimerkkinä palvelu- ja teollisuussektorin energiatehokkuussopimusten vähennykset on laskettu melko pieniksi, koska niiden vähennyksiä on huomioitu jo muiden toimenpiteiden kohdalla. Toimenpideryhmät on jaettu seitsemään luokkaan. Toimenpidesuunnitelmassa toimenpiteillä saavutettavat päästöjen ja energiankulutuksen vähennykset kuvastavat vuoteen 2020 mennessä saavutettavaa vuotuista vähennystasoa. Vuosina 2010-2020 tarvittavien investointien kokonaiskustannukset on otettu kustannuslaskelmiin. Kaikille toimenpideryhmille ei ole pystytty määrittelemään kustannuksia, koska tietoja ei ollut saatavilla tai toimenpideryhmälle kustannusten määrittäminen on mahdotonta. Päästövähennysten euromääräisiin kustannuksiin on laskettu vuosina 2010-2020 tarvittava kokonaisinvestointikustannus, joilla saavutetaan vuonna 2020 toimenpiteissä esitetty päästövähennystaso. Näin ollen siis päästövähennyksiin on laskettu vain yhden vuoden aikana saatavat päästövähennykset, eikä myöskään vuoden 2020 jälkeen saatavia päästövähennyksiä ole huomioitu. Tämän vuoksi päästövähennysten yksikkökustannukset ovat huomattavasti todellista suurempia. Tässä suunnitelmassa esitettyjen päästövähennysten yksikkökustannuksia voi siis verrata vain keskenään, eikä niitä voi verrata muiden kaupunkien toimintaohjelmissa esitettyihin kustannuksiin. 4.2 Liikenne ja maankäyttö 4.2.1 Liikenteen suunnittelu Vantaalla liikenteen päästöt olivat noin kolmasosa vuoden 2009 kokonaispäästöistä. Vantaalla liikenteen päästövähennyspotentiaali on erittäin suuri. Asukaskohtaiset liikenteen päästöt ovat Vantaalla suuremmat kuin Espoossa tai Helsingissä. Vantaalla suurin joukkoliikennettä parantava hanke on vuonna 2014 käyttöön otettava Kehärata, joka yhdistää pääradan Vantaankosken rataan. Kehärata tulee parantamaan huomattavasti Vantaan sisäistä poikittaisliikennettä sekä seutuliikennettä lentokentälle. Vantaalla julkisen liikenteen suunnittelusta vastaa Helsingin seudun liikenne (HSL). Helsingin seudulle on tehty yhteinen strateginen, seudullista liikennepolitiikkaa linjaava pitkän tähtäimen suunnitelma (Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma, HLJ 2011). Tämä suunnitelma linjaa myös Vantaan joukkoliikenteen tulevan kehityksen. Kuvassa 4.1 on esitetty Kehäradan suunniteltu reitti. Pelkästään joukkoliikenteen parantaminen ei vähennä riittävästi päästöjä vaan tarvitaan myös muita keinoja. Näistä tärkeimpänä on ruuhkamaksut. Liikenne- ja viestintäministeriön teettämän ruuhkamaksuselvityksen (LVM 5/2011) mukaan ruuhkamaksuilla sekä HLJ 2011- suunnitelmassa asetetuilla toimenpiteillä voitaisiin liikenteen päästöjä vähentää jopa 17 prosenttia. Ruuhkamaksuselvityksessä päästövähenemä on kansallinen, joten sitä on hieman vaikea suhteuttaa Vantaan päästöihin. Tästä huolimatta tässä toimenpidesuunnitelmassa on tavoitteeksi asetettu 17 prosenttia päästövähennys vuoden 2009 tasosta ja oletuksena on, että lisäpäästövähennykset saadaan Vantaan omilla toimilla. Joukko-iikenteen hinnoittelua tulisi muuttaa. Hintajousto tulisi kohdistaa varsinkin seutulipun hintaan, koska tällä hetkellä seutumatkoja tehdään Vantaalta/Vantaalle päivittäin noin 238 000, joista vain noin 34 prosenttia tehdään joukkoliikennevälineillä (He-Va selvitys 2010). Joukkoliikenteen 15 prosenttia lipun-hinnan alennus lisää joukkoliikenteen matkoja 7 % (LVM 50/2007). Lisäksi oletuksena on autokannan nopea uudistuminen. 12
Kuvio 4.1 Kehäradan reitti ja asemat. Kuva: Kehärata projekti 13
Kokonaiskustannukset on laskettu ruuhkamaksuselvityksessä (LVM 5/2011) esitettyjen kustannusten mukaan (340 M /v), jotka on kerrottu kymmenelle vuodelle ja jaettu Helsingin seudun vuoden 2009 kokonaisasukasmäärällä. Ruuhkamaksuselvityksen kustannuksissa on jo huomioitu ruuhkamaksuista kerättävät tulot. Todellisuudessa ruuhkamaksuista saatavat tulot alkavat vasta käyttöönoton jälkeen eli aikaisintaan 2017, mutta näissä laskennoissa tulojen on oletettu alkavan jo 2010. Oletus tehdään sen takia, että vuoden 2020 jälkeen kerätyillä ruuhkamaksuilla voidaan maksaa vuosina 2010-2020 tehtyjen investointien lainoja pois. Tällä tavalla on saatu vuosina 2010-2020 joukkoliikenteen kustannukset asukasta kohti. Tämä luku on kerrottu vuoden 2009 Vantaan asukasluvulla, jolloin ollaan saatu arvio Vantaan osuudesta joukkoliikenteen kustannuksiin. Liikenteen ruuhkamaksuilla sekä muilla toimenpiteillä saavutettavat vähennykset on esitetty taulukossa 4.1.kana kuin vanhemmat. Taulukko 4.1 Liikenteen suunnittelu 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi, koska niiden kehitys on aluksi hidasta (LVM 12/2011). Hankintakeskuksen logistiikkaosasto on omalta osaltaan kehittänyt ja tehostanut kaupungin sisäisiä tavarakuljetuksia logistiikka yksikölle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Toimialojen hallinnolliset rajat ylittävää logistista tehokkuutta on parannettu mm. reititysssuunnitelmien avulla. Toimenpideryhmä Päästövähennys CO 2 -ekv Energiansäästö MWh Kustannukset M Päästökohtainen kustannus /t CO2 Ruuhkamaksu (LVM 5/2011) - 61 000-238 500 509 8340 Toimenpideryhmää tarkentavat toimenpiteet on esitetty taulukossa 4.2. Suurin osa toimenpiteistä on myös kirjattu HLJ-2011 suunnitelmaan. Liikenteen toimenpiteet kohdistuvat sekä kaupungin omaan toimintaan että yksityisautoiluun. Tärkeää on ajoneuvojen päästöjen vähentyminen. Nykyiset suunnitelmat lisätä biopolttoaineiden pitoisuuksia bensiiniautoissa 15 prosenttia ja dieselautoissa 10 prosenttia eivät yksin riitä saavuttamaan tarvittavia päästövähennyksiä. Tarvitaan myös autokannan uudistamista ja tässä uusien bi-fuel tai flexifuel autojen nopea osuuden lisääntymisellä voisi olla merkittävä vaikutus päästöjen vähentymiseen. Vantaan mahdollisuudet flexifuel- tai bifuel-autojen on melko rajalliset, koska suurin osa Vantaalla sijaitsevista parkkipaikoista on maksuttomia. Lisäksi suurin osa Vantaan parkkipaikoista on yksityisessä omistuksessa. Siksi ainoana keinona olisi pyrkiä yhteistyössä muiden tahojen kanssa lisäämään esim. vähäpäästöisten autojen etuuksia mm. pysäköinnissä. Sähköautoista ei uskota olevan apua vuoden 14
Taulukko 4.2 Liikenteen ja liikenteen toimenpideryhmät Joukkoliikenteen kulkutapaosuutta nostetaan - Ruuhkamaksun edistäminen ja käyttöönotto - Yhtenäinen joukkoliikennettä edistävä lippujen hinnoittelu pääkaupunkiseudulla - Liikkumisketjuajattelu otetaan huomioon liikennesuunnittelussa - Pysäköintinormien kehittäminen uusilla kaava-alueilla, jotka ovat tehokkaan joukkoliikenteen alueilla - Joukkoliikenteen turvallisuuden tunteen, vaihtojen miellyttävyyden sekä reaaliaikaisen informaation kehittäminen. - Selvitetään pääkaupunkiseudun yhteistyönä (HSL) yhteiskäyttöautojärjestelmää osana joukkoliikennejärjestelmää Kevyen liikenteen edistäminen - Kevyen liikenteen yhteydet asemille, pysäkeille ja palveluihin otetaan huomioon suunnittelun eri vaiheissa - Reittien kunnossapidon määrärahoja lisätään - Pyöräpysäköintiä kehitetään Kaupungin työntekijöiden liikkumistapoihin vaikuttaminen - Kaupungin työntekijöiden työmatkapyöräilyä edistetään tarjoamalla turvallinen säilytys, suihkutilat sekä hankkimalla käyttöön työpyöriä - Järjestetään taloudellisen ajotavan koulutusta kaupungin henkilöstölle - Työsuhdelippuetuus otetaan laajaan käyttöön ja edistetään sen käyttöä Vantaalla toimivissa yrityksissä. - Vähennetään työmatkaliikenteen aiheuttamia ympäristövaikutuksia edistämällä etätyötä ja julkisen ja kevyen liikenteen käyttöä Uhkakuvat tavoitteiden onnistumiselle Liikennesuunnittelun ja liikenteen päästövähenemät riippuvat erittäin monesta tekijästä. Tärkeimpänä on ruuhkamaksujen toteutuminen. Ruuhkamaksu tulisi olla myös kilometriperusteinen, koska muussa tapauksessa se sen vaikutukset saattavat olla jopa päinvastaiset. Ilman ruuhkamaksua liikenteen päästövähennystavoitteisiin tuskin päästään. Toinen tärkeä liikenteen päästöjen vähentämiseen vaikuttava tekijä on joukkoliikenteen lipun hinta. Joukkoliikenteen matkakustannukset tulee olla selvästi autoilua pienemmät. Tällä hetkellä varsinkin seutuliikenteen lipun hinta on niin korkea, että moni valitsee mieluummin auton. Kolmantena tärkeänä tekijänä on yhteyksien parantaminen. Siinätärkein on rakenteilla oleva Kehärata. Näiden lisäksi tulee myös autokannan uudistua nopealla aikavälillä. Tässä keskeisenä toimenpiteenä ovat erilaiset veroetuudet. 15
4.2.2 Maankäytön suunnittelu Täydennysrakentaminen kohdistetaan hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella sijaitseville alueile. Tärkeimpiä kohteita ovat Tikkurila sekä Aviapolis (lentokentän ympärille sijoittuva alue). Tikkurilan sekä Aviapoliksen alueille on kumpaankin suunniteltu noin 4000 asukkaan täydennysrakentamista. Näiden päästövähennykset on laskettu UrbanZone- hankkeessa kerättyjen eri liikennevyöhykkeillä asuvien asukkaiden kilometrisuoritteista. Laskennassa on oletettu, että ilman täydennysrakentamista jouduttaisiin rakentamista lisäämään vähän asutuille alueille jotka luokitellaan autovyöhykkeeksi. Kaupunkirakenteen uudistamisella tarkoitetaan kaupunginosan täydellistä maankäytön uudistamista. Tällainen tulee olemaan Vantaan Kivistöön tuleva uusi asuinalue Marja-Vantaa. Sen suunnittelussa otetaan erityisesti huomioon kestävä kehitys. Liikenneratkaisut perustuvat joukkoliikenteeseen sekä kevyeen liikenteeseen erityisesti pyöräilyyn. Alueen palvelut ja työpaikat tullaan sijoittamaan lähelle asutusta, mikä vähentää tarvetta käyttää autoa. Marja-Vantaan asukasmäärän on arveltu olevan noin 12 000 vuoteen 2020 mennessä. Päästövähennysten laskennassa on oletettu, että ilman kaupunkirakenteen uudistamista alue pysyisi nykyisellään eli autovyöhykkeenä. Täydennysrakentamisesta ja kaupunkirakenteen uudistamisesta saatavat päästövähennykset on esitetty taulukossa 4.3. Laskelmista jäi pois yksi merkittävä uusi asuinalue; Koivukylään sijoittuva Leinelän uusi asuinalue. Taulukko 4.3 Maankäytön suunnittelu Kohteet Päästövähennys CO 2 -ekv Energiansäästö MWh Aviapolis - 1 900-7 200 Tikkurila - 2 000-7 400 Marja-Vantaa - 4 700-17 800 Yhteensä - 8 500-32 400 Täydennysrakentamisen ja kaupunkirakenteen uudistamisen toimenpiteet on esitetty taulukossa 4.3. 16
Taulukko 4.4 Maankäytön suunnittelun toimenpiteet: - Raideliikenneasemien ja joukkoliikenteen runkoyhteyksien lähialueiden tehostettu kaavoitus - Täydennysrakentamisen edistäminen maankäyttö- ja rakennuslain poikkeuslain avulla - Tuetaan ja kehitetään keskustojen ja asuntoalueiden kaupallisia palveluja sekä rajoitetaan niiden ulkopuolelle tulevia kaupan hankkeita - Lähipalvelujen edellytysten parantaminen - Raideliikenneasemien lähialueiden tehostettu kaavoitus ja toteuttaminen 4.3 Rakennukset 4.3.1 Yleistä tulosten esittämisestä Rakennusten luokkaan on sisällytetty sähkönkulutus, rakentaminen sekä lämmitystavat. Sähkönkulutuksen kohdalla vähennykset on laskettu vain asuinrakennusten sähkönkulutukselle. Rakentamisessa sekä lämmitystavoissa on asetettu tavoitteita sekä asuinrakennuksille että teollisuuden ja palveluiden rakennuksille. Asuinrakennuksista noin 9 prosenttia omistaa Vantaan kaupungin omistama VAV Asunnot Oy rakennuspinta-alalla laskettuna. Vantaan kaupungin omien rakennusten päästö- ja energiankulutusvähennykset on laskettu erikseen ja ne esitetään luvussa 4.6. 4.3.1 Kulutussähkö Sähkönkulutuksen toimenpiteet on esitetty kolmessa eri luokassa. Tämä sen takia, että sähkölämmitykseen kohdistuvat toimenpiteet ovat erilaisia kuin normaalin kulutussähkön käyttöön kohdistuvat toimenpiteet. Näiden lisäksi palvelu- ja teollisuussektorin päästövähennykset on laskettu energiatehokkuussopimusten päästövähennyksiin. Tässä luvussa käsitellään siis vain kotitalouksien kulutussähkön käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Kotitalouksien kulutussähkön asukaskohtainen käyttö on pysynyt lähes samana vuosina 1990-2009. Se saattaa johtua siitä, että sähkölaitteiden energiankulutus on pienentynyt samaa tahtia sähkölaitteiden määrän lisääntymisen kanssa. Kotitalouksien kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 22 prosenttia vuoden 2009 kokonaispäästöistä. Kotitalouksien osuus vuoden 2009 kulutussähköstä on noin 25 prosenttia. marjojen keräilyä sekä kalastusta ja metsästystä. Yksi tärkeimmistä sähkönkulutusta vähentävistä toimenpiteistä on Euroopan komission antaman EuP-direktiivi (korvattu 2009 EcoDesing-direktiivillä). EcoDesign-direktiivi määrittelee energiaa käyttävien tuotteiden suunnittelun ja tuotekehityksen ekologiset vaatimukset. (Motiva 2011) Työtehoseuran Motivalle tekemän selvityksen tuloksista laskettuna EuP-direktiivi vähentää kotitalouksien asuntokohtaista sähkönkulutusta noin 600 kwh/ asunto/a (Työtehoseura 2011). Kotitalouksien tämän hetkinen sähkönkulutus on noin 4,2 MWh/a. Tästä laskettuna Eup-direktiivin vaikutuksesta vuonna 2020 asuntokohtainen sähkönkulutus on noin 3,6 MWh/a. Vuoden 2009 lopussa Vantaalla oli 89 890 vakituisesti asuttua asuntoa (Tilastokeskus 2010). Vantaan asuntorakentamisennusteen mukaan Vantaalle rakennetaan 22 172 asuntoa vuosina 2010-2019. Näistä laskettuna Vantaalla on vuonna 2020 alussa noin 112 062 asuntoa. Sähkönkulutuksen vähennys on laskettu vertaamalla vuoden 2020 kotitalouksin laskennallista sähkönkulutusta ilman EuP-direktiiviä (4,2 MWh/asunto/a) ja vertaamalla sitä EuP-direktiivillä (3,6 MWh/asunto/a) laskettuun sähkönkulutukseen. Toinen merkittävä sähkönkulutusta vähentävä keino on ajantasainen tieto omasta sähkönkulutuksesta, mikä voi vähentää sähkönkulutusta 5-15 prossenttia (Darby 2006). Tässä on arvioitu, että ajantasaisella tiedolla sekä muilla toimenpiteillä pystytään vähentämään 15 prosenttia kotitalouksien sähkönkulutusta vuoden 2009 tasosta. Vantaan Energian tavoitteena on saada kaikki Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n alueen asiakkaat kaukoluennan piiriin vuoden 2012 loppuun mennessä (Vantaan Energia 2011). Energiankulutuksen vähennyslaskenta on tehty samalla tavalla kuin EuP-direktiivin kanssa paitsi asuntokohtainen energiankulutus on tässä tilanteessa vähentynyt 15 prosenttia. Taulukossa 4.5 on esitetty kulutussähkön vähentämisen toimenpideryhmät. Toimenpiteiden jälkeen asuntokohtainen sähkönkulutus olisi vuonna 2020 noin 2,6 MWh/a. 17
Taulukko 4.5 Kulutussähkö Toimenpideryhmä Päästövähennys CO 2 -ekv Energiansäästö MWh Reaaliaikainen sähkönkulutuksen seuranta vähen-tää asuinrakennusten sähkönkulutusta 15 % vuoteen 2020 mennessä (Darby 2006) EuP-direktiivi parantaa sähkölaitteiden energiatehokkuutta ja vähentää asuinrakennusten sähkönkulutusta noin 600 kwh/a - 13 700-63 900-14 300-67 000 Yhteensä - 28 000-131 000 Taulukossa 4.5 esitettyjen toimenpideryhmien päästöjen ja energiankulutuksen vähenemiä ei saada aikaan pelkästään EuP-direktiivin sekä ajantasainen sähkönmittauksen avulla. Tarvitaan myös muita toimenpiteitä, jotka ovat esitelty taulukossa 4.6. Näistä toimenpiteistä yksi potentiaalinen vaihtoehto olisi turhien sähkölaitteiden kytkeminen pois päältä yhdellä katkaisijalla. Vuonna 2006 kotitalouksien valmius- ja pois päältä -tilojen sähkönkulutus oli noin 4 prosenttia kotitalouksien sähkönkulutuksesta (Työtehoseura 2009). Nykyään on myös saatavilla kokonaisvaltaisia sähkösuunnittelupalveluja, joiden avulla pystytään vähentämään sähkönkulutusta esimerkiksi valaistuksen ohjauksella sekä sähkölaitteiden automaattisilla virransyöttökytkimillä. Kuvio 4.6 Kulutussähkön lisätoimenpiteet: - Kaikissa asuinrakennuksissa reaaliaikaiset sähkökulutuksen mittarit vuoden 2012 loppuun mennessä. - Sähkön hinnoittelulla mm. kysyntäjoustoja hyödyntäen pyritään edistämään sähkönkulutuksen pienentymistä. - Neuvontaa asukkaille ja rakentajille (mm. kokonaisvaltainen sähkösuunnittelu) kehitetään Uhkakuvat tavoitteiden onnistumiselle Kulutussähkön vähentyminen asetettuihin tavoitteisiin vaatii suuria ponnistuksia monella eri osa-alueella. Ei voida pelkästään kuvitella lainsäädännön ja teknologian kehityksen automaattisesti vä-hentävän sähkönkulutusta. Samaan aikaan pitää yrittää vähentää tai ainakin pitää nykyisellään asuinrakennusten sähkölaitteiden määrä. Sähkölaitteiden määrän kasvaessa myös kulutus kasvaa, vaikka uudet laitteet kuluttaisivatkin aikaisempaa vähemmän. 18
4.3.3 Uudis- ja korjausrakentaminen Rakennusten lämmitysenergiankulutuksessa on todella merkittävä päästövähennyspotentiaali. Vuonna 2009 Vantaan asuinrakennusten keskimääräinen ominaislämmönkulutus oli noin 149 kwh/m 2 ja muissa rakennuksissa 142 kwh/m 2. Kaukolämmitteisten asuinrakennusten keskimääräinen ominaislämmönkulutus oli noin 167 kwh/m 2. Vantaan kaupunki omistaa myös osan asuinrakennuksista, minkä vuoksi näiden energiatehokkuuslaskennat on esitetty kaupungin omien toimien kohdalla. Tässä luvussa esitellyissä päästö- ja energiankulutuksen vähentämistoimissa ei ole huomioitu lämmitystavan muutoksista aiheutuvia vähennyksiä vaan ne on esitelty erikseen seuraavassa luvussa. Suomessa rakentamisen energiatehokkuutta ohjataan rakennusmääräyksissä annettavien normien avulla. Vuoden 2008 normien mukaisen talon ominaislämmönkulutus oli noin 35 kwh/m 3 eli noin 105 kwh/m 2. Vuoden 2010 rakennusnormiuudistusten myötä laskennallinen ominaislämmönkulutus vähenee alle 30 kwh/m 3 eli noin 90 kwh/m 2. Seuraava uudistus tulee jo vuonna 2012, jolloin kulutus kiristyy edelleen noin 20 prosenttia. Vuosien 2010-2020 välillä ominaislämmönkulutuksen oletetaan laskevan 43 prosenttia. (ARA 1/2011) Vantaalle vuosina 2010-2019 rakennettavien asuinrakennusten yhteenlaskettu pinta-ala on 2 082 120 m 2 ja toimitilarakennusten 1 800 000 m 2. Päästö- ja energiavähennyksiä laskettaessa edellä mainituista asuinrakennusten luvusta vähennettiin VAV Asunnot Oy:n arvioitu rakentamismäärä. ARA (1/2011) selvityksen perusteella on tehty oletus, että näiden rakennusten ominaislämmönkulutuks vähenee keskimäärin 43 prosenttia vuoden 2008 tasosta. Alkuvuosina vähenemä on paljon pienempi, mutta 2015-2019 vähenemät voivat olla jo paljon suurempia, minkä vuoksi keskiarvon oletetaan jäävän 43 prosenttia pienemmäksi kuin vuoden 2008 taso. Näin ollen näiden vuosina 2010-2020 rakennettavien rakennusten ominaislämmönkulutus on laskennallisesti noin 60 kwh/m 2. Päästö- ja energiankulutuksen vähenemä on laskettu sillä oletuksella, että ilman toimenpiteitä rakennukset olisi rakennettu vuoden 2008 normien mukaisesti. Energiatehokkaan uudisrakentamisen kustannuksiksi arvioidaan 0,8 säästettyä kwh kohti (ARA 1/2011). Näissä laskelmissa ei siis oteta huomioon perusrakentamiskustannuksia vaan pelkästään energiatehokkaammasta rakentamisesta koituva lisäkustannus. Energiatehokkuustoimien kohdistaminen pelkästään uudisrakentamiseen ei kuitenkaan riitä, koska myös vanhaa rakennuskantaa tulee muuttaa energiatehokkaammaksi. Vanhan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamisessa apuun saattavat tulla uudet rakentamismääräykset, joiden mukaan kiinteistöissä tehtävien peruskorjausremonttien yhteydessä pitää tehdä myös energiatehokkuusremontti. Peruskorjauksen määräksi tässä toimenpidesuunnitelmassa on oletettu sama kuin ARA (1/2011) selvityksessä käytetty arvio 2,5 prosenttia siinä osassa rakennuskantaa, joka on yli 30 vuotta vanhaa. Yli 30 vuotta vanhaa asuinrakennuskantaa on Vantaalla noin 5 milj.m 2 ja muita rakennuksia noin 3,4 milj.m 2 (He-Va selvitys 2010). Tästä laskettuna vuosina 2011-2020 peruskorjattavien asuinrakennusten yhteispinta-ala on 1 125 000 m 2 ja muiden rakennusten noin 765 000 m 2. Tässä toimenpidesuunnitelmassa on arvioitu, että vuosina 2010-2020 tehtävissä energiatehokkuusremonteissa puolessa ominaislämmönkulutus saadaan vähenemään 30 prosenttia ja puolessa remonteista vähenemä on 50 prosenttia. Näiden arvioiden tekeminen on melko vaikeaa, mutta tällä hetkellä tehtävissä remonteissa pystytään jo saavuttamaan 50 prosentin vähennykset ominaislämmönkulutukseen. Energiatehokkuusremontin kustannuksien arvioidaan olevan 1,5 säästettyä kwh kohti (ARA 1/2011). Näissä laskelmissa ei siis oteta huomioon peruskorjauksen muita kustannuksia vaan pelkästään energiatehokkuusremontista koituva lisäkustannus. Taulukossa 4.7 on esitetty uudis- ja korjausrakentamisen toimenpideryhmien tavoiteltavat päästö- ja energiankulutuksen vähennystavoitteet ja niiden kustannukset. Näiden tavoitteiden toteuduttua vuonna 2020 koko asuinrakennuskannan keskimääräinen ominaislämmönkulutus on noin 130 kwh/m 2, joka on noin 13 prosenttia pienempi kuin vuoden 2009 taso. Rakennusten luokkaan on sisällytetty sähkönkulutus, rakentaminen sekä lämmitystavat. Sähkönkulutuk- 19
Taulukko 4.7 Uudis- ja korjauksrakentaminen Toimenpideryhmä Päästövähennys CO 2 -ekv Energiansäästö MWh Kustannukset M Päästökohtainen kustannus /t CO 2 Asuinrakennusten lämmönominaiskulutuksen vähentäminen uudisrakennuksissa rakennusmääräyksillä yms. Asuinrakennusten lämmönominaiskulutuksen vähentäminen vanhassa rakennuskannassa rakennusmääräyksillä yms. Muiden kuin asuinrakennustenlämmönominaiskulutuksen vähentäminen vanhassa rakennuskannassa rakennusmääräyksillä yms. Muiden kuin asuinrakennustenlämmönominaiskulutuksen vähentäminen uudisrakennuksissa rakennusmääräyksillä yms. - 20 800-92 700 98 4 710-15 000-66 900 100 6 710-9 700-43 500 65 6 670-18 200-81 300 86 4 730 Yhteensä - 83 700-284 300 349 5 480 Näiden toimenpideryhmien päästöjen sekä energiansäästöjen saavuttamiseksi ei riitä pelkästään odotella valtiolta tiukempia rakentamismääräyksiä. Kaupunki pystyy myös lisäämään rakentamisen energiatehokkuutta rakennusvalvonnan ohjauksen ja neuvonnan kautta. Taulukossa 4.8 on esitetty keinoja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi. Tärkeimpinä keinoina ovat lainsäädännölliset sekä taloudelliset ohjauskeinot. 20