METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI PERJANTAINA 10. TOUKOKUUTA 2013 Nro 9 WWW.METSALEHTI.FI Simo Kivimäen älypuhelinsovellus korvaa relaskoopin ja muut metsänmittauksen apuvälineet. Sivut 10 11 Ajankohtaista: Riistavahingoista karu yllätys sivu 3 Puukauppa: Energiapuu kelpaa sivu 12 Kokeiltua: Dyneemaköysi ei vähällä petä sivut 20 21 Vinkki: Pottiputkesta pottuputki sivu 25 Mikko Riikilä Puustoarvio puhelimella
2 METSÄLEHTI 9 2013 PÄÄKIRJOITUS 10.5.2013 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Oma valvonta on kaikkein tehokkainta Metsien uudistushakkuut ovat viime vuosina lisääntyneet, joten istutuskeväästä on tulossa vilkas. Käynnissä on taas runsaan sadan miljoonan euron investointiprojekti. Uuden metsän perustaminen on kallista, mutta kiitos menetelmien kehittymisen, kulut ovat tällä vuosituhannella pysyneet hyvin kurissa. Uudistamisesta on saatu viime aikoina myös paljon uutta tutkimustietoa, joten edellytykset laadukkaille taimikoille ovat hyvät. Tärkein yksittäinen parannus on tapahtunut maanmuokkauksessa. Kun ennen myös viljavien maiden uudistusaloja yleisesti äestettiin, nyt entistä useampi kuusentaimi istutetaan mättääseen. Muutos näkyy jo laadukkaampina taimikkoina. Viime vuonna yksityismetsien uudistusaloista yli puolet muokattiin mätästäen. Pääasiassa aukot istutetaan ja reilusti yli puolet kuusentaimilla. Jotain kuitenkin menee pieleen, kun hyvistä lähtökohdista syntyy edelleen myös huonoja taimikoita. Epäonnistumisia selittää usein jälkihoidon puute. Huolellisesti tehty uudistaminen voi säästää heinäyksen vaivalta kokonaan, mutta jos ketjussa on heikkoja lenkkejä, rehevällä paikalla taimia tuhoutuu helposti. Huomautettavaa on löytynyt sekä metsänomistajien istuttamista että palkkatyönä perustetuista taimikoista. Puutteita on havaittu maanmuokkauksen laadussa, taimien käsittelyssä ja istutuksessa. Joskus myös laatu on ymmärretty väärin. Ongelmaan on kehitetty ratkaisuksi muun muassa omavalvonta-järjestelmää, joka on käytössä monilla muilla aloilla. Siinä laatu määritellään ja tekijät mittaavat omaa onnistumistaan selkeän laatukriteeristön avulla. Omavalvontaohjeet ja -lomakkeet voi jo pian ladata Metsäkeskuksen ja Metsäntutkimuslaitoksen internetsivuilta. Muualta saadut kokemukset omavalvonnasta ovat niin hyviä, että vielä testaus käytössä oleva menetelmä toivottavasti yleistyy pian myös metsissä. Uudistamisen laadusta huolehtiminen on tehokas keino karsia turhia kuluja ja siten parantaa metsänhoidon kannattavuutta. TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA Taimi-Tapion uusi omistaja Tero Kauppinen uskoo, että taimibisneskin voi olla kannattavaa. Sivut 4 5 Metsäkoneiden menekki hiipui Sivu 7 Istutuskoneet haastavat metsurin Koneistutuksen hinta on pian samalla tasolla kuin metsuri-istutuksen ja erillisen maan muokkauksen. Sivu 8 Tansania ei houkuta suomalaisrahaa Sivu 9 METSÄSTÄ NÄKÖKULMA Näin kaatui metsätilamaksu Puunostajat vaativat viime talvena metsätilamaksua piiskaksi puukauppoihin. Esilaulajana hoilasi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Hetken näytti pahalta, mutta uhka väistyi, kun kokoomus sanoutui hankkeesta irti. Tästä voimme kiittää Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopraa, joka kiirehti vaatimaan absurdia 50 euron vuotuista, hehtaarikohtaista metsätilamaksua. LUKIJAKUVA Tästä seurasi kaksi asiaa. Ensinnäkin moni metsänomistaja päätti olla myymättä puuta Versowoodille. Toisekseen kokoomusvaikuttajien sähköpostit täyttyivät lukemattomien metsänomistajien raivosta. Siitä taas seurasi, että päähallituspuolueen oli pakko perääntyä. Ehdotan MTK:n ansiomitalia Kopralle. SITAATTI Puurakentaminen on kuivarakentamista. Asiakkaille voidaan tarjota kosteusvarmaa rakentamista, jossa ei ole rakennusaikaisia kosteusjäämiä tai jo valmiita vaurioita. Suomessa kosteusvaurioita ei tarvita yhtään lisää. Kiintiö on niiden osalta ollut jo liian pitkään täynnä. Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru Kouvolan nuorkauppakamarin Puusta pitkälle -tilaisuudessa. Hirvituhoista kannattaa hakea korvausta Valtaosa hirvien aiheuttamista vahingoista menee metsänomistajien piikkiin. Sivut 14 15 Selma-mummon mökki pian taas kunnossa Luonto-opas Jarno Kela toteuttaa unelmaansa. Sivut 16 17 Metsä on muutakin kuin motteja Päivikki Otrosen metsä on suoja, innoittaja sekä virkistyksen ja terveyden lähde. Sivut 18 19 Metso sai kyytiä Olin huhtikuun lopulla seuraamassa aamuvarhaisella metsojen soidinmenoja, kun supikoira hyökkäsi metsopariskunnan kimppuun. Ukkometso lennähti läheiselle männyn oksalle oikomaan sulkia. Kuva kertoo metson saamista vaurioista. HEIKKI SIVILL Saimaan kantojen arvoitusta ratkomassa Sivut 22 23 Haukka iskee kuin salama Sivu 24 Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. PILKKEITÄ Savoon iski myyrien tulva Sivu 25 Amerikantuliaiset kotiutuivat hyvin Sivut 26 27 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Vaahterasiirappi kruunaa letun Sivu 38
3 AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 9 2013 Tuomas Heinonen Pohjoisen Suomen metsissä pienikin hirvikanta aiheuttaa pahoja tuhoja. Korvaukset ovat kuitenkin laskemassa selvästi. Hirvikorvaukset laskevat pohjoisessa Korvauslaskelmiin tehty tekninen päivitys aiheuttikin ikävän yllätyksen. Pohjois-Suomen hirvivahinkokorvaukset leikkautuvat selvästi. Syynä on valtioneuvoston vapun alla hyväksymä uusi riistavahinkoasetus. Uudistuksen tavoitteena oli vanhan asetuksen tekninen päivittäminen. Periaatteessa näin tehtiinkin. Silti korvaustasot putoavat paikoin rajusti. Päivityksen tärkein sisältö oli ottaa käyttöön vuoden 2007 perustein lasketut Hirvituhojen korvauksissa tätä voi pitää epäoikeudenmukaisena. taimikoiden arvot. Aiemmin korvaussummat määriteltiin vuoden 2001 arvojen mukaan. Päivitys johti odottamattomaan, ja varsinkin pohjoisen Suomen metsänomistajia kiukuttavaan lopputulokseen. Hirvien runtelemista taimikoista maksettavat korvaukset leikkautuvat jopa 40 prosenttia. Eräissä tapauksissa pudotus on alustavan arvion mukaan tätäkin suurempi. Tästä seuraa myös, että yhä useammassa tapauksessa tuhoarvion perusteella määritelty hirvien taimikolle aiheuttama laskennallinen vahinko jää alle 170 euron, jota pienempiä vahinkoja ei korvata. Etelä-Suomen viljavilla metsämailla korvaukset sen sijaan nousevat aiemmasta. Tarkistus alensi taimikoiden arvoa Taimikoiden arvo määritellään pääosin uudistamiskustannusten mukaan. Äkkiseltään järjenvastainen arvojen alenema vuodesta 2001 vuoteen 2007 johtuu siitä, että vuoden 2001 aineistossa kaikki taimikot kasvupaikasta riippumatta oletettiin perustetuiksi istuttaen. Uusien taimikonarvojen laskentaperusteena kuivahkoilla kankailla käytettiin kylvökustannusta, ja tätä karummilla mailla luontaisen uudistamisen kustannuksia, kertoo metsätietopäällikkö Raito Paananen Suomen metsäkeskuksesta. Tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla taimikon arvo lasketaan edelleen istutuksen kustannusten mukaan. Kustannukset määriteltiin vuosien 2002 2006 keskiarvona. Vain murto-osa korvataan Hirvituhot VMI-koealoilla Pohjois-Suomessa 2005 2011 Pinta-ala, km2 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Lähde: Pohjois-Suomen Metsänomistajien liitto, 2013 Kaikki Korvatut 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Poikkeuksena tästä on Lappi, jossa myös tuoreiden kankaiden taimikoiden arvo on laskettu kylvökustannuksen perusteella. Todellisuudessa iso osa varsinkin eteläisen Lapin tuoreista kankaista uudistetaan istuttaen. Hirvituhojen korvauksissa tätä voi pitää epäoikeudenmukaisena. Samoja taimikoiden arvoja käytetään myös muun muassa metsämaan hinnoittelussa, ja sillä puolella taimikoiden arvoja on pidetty liian korkeina, Paananen selvittää. Taimikoiden arvon lisäksi hirvikorvauksissa otetaan huomioon mahdollinen taimikoiden hoitotarve. Välitön hoitotarve alentaa korvaussummaa taimikonhoidon kustannusten mukaisesti. Uudessa riistavahinkoasetuksessa taimikonhoitokustannukset korotettiin vastaamaan vuosien 2002 2006 keskimääräisiä kustannuksia. Varsinkaan vesakoituneesta, hirvien syömästä taimikoista ei siis pohjoisessa kannata korvausten perään haikailla. Yhä isompi osa jää korvaamatta Pohjois-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Jukka Aula toteaa, että jatkossa yhä isompi osa hirvituhoista jää uuden asetuksen vuoksi metsänomistajien vastuulle. Tämä koskee varsinkin taimikoita, joissa vauriot toistuvat. Hän huomauttaa, että pohjoisen metsissä vähäinenkin hirvikanta aiheuttaa pahoja tuhoja. Vahingot syntyvät paksun lumen aikaan, ja se kestää Lapissa 1 3 kuukautta pidempään kuin etelässä. Lisäksi taimikot kasvavat hitaasti, joten ne ovat jopa kymmenen vuotta kauemmin hirvituhoille alttiissa vaiheessa etelään verrattuna. Osin Lapin hirvituhotilannetta ahdistaa sekin, että metsän uudistamisessa ollaan valtaosin männyn varassa. Hirville huonosti maistuvan kuusen viljely on harvoin kannattavaa. Aulan mukaan hirvituhot ovat Lapissa kasvaneet vuosi vuodelta. Tuhokorvauksia on tähänkin mennessä maksettu vain vähäiselle osalle tuhoaloja.
14 METSÄSTÄ Tuhoalan uudistamiskulut korvataan. Tunnista tuhon aiheuttaja. Kun hirvet tärvelevät taimikon kokonaan, metsänomistajalle korvataan kasvuja laatutappion lisäksi alueen uudelleen viljelemisestä koituvat menot. Joskus tihutyön tekijä on helppo selvittää. Niin on ainakin tässä tapauksessa. Yli kolme vuotta vanhoja tuhoja ei oteta tuhoarviossa huomioon. METSÄNHOITO Ilmoita tuhot ajoissa. Hae rohkeasti korvausta teksti ja kuvat H irvien vahingoittamia metsiä on satoja tuhansia hehtaareita. Etelä-Suomessa joka neljäs ja pohjoisessa joka kolmas männyntaimikko on hirvien vikuuttama. Vuonna 2011 hirvituhokorvauksia maksettiin vain 4 700 hehtaarille. Luvut eivät ole yhteismitallisia mutta kertovat, että valtaosa hirvituhoista jää metsänomistajan vahingoksi. Monesti syynä on tiedon puute korvausten ehdoista ja pelko tuhoarvion maksumieheksi joutumisesta. Korvattavan vahingon tilakohtainen alaraja on 170 euroa vuodessa. Kun raja ylittyy, vahingot ja niiden arviointikulut korvataan metsänomistajalle kokonaan. Korvaus on verotettavaa metsätuloa. Tätä pienemmät vahingot sekä arviointikulut jäävät metsän- omistajan kontolle. Hehtaarin taimikon arviointi maksaa 100 euroa ja seuraavat hehtaarit 50 euroa viiteen hehtaariin asti. Milloin kannattaa hakea korvausta Ei siis ihme, että moni empii korvauksien hakemista. Jo metsänomistajien oikeusturvan varmistamiseksi tähän pitäisi olla ymmärrettävät ohjeet. Näin ei kuitenkaan ole. Metsäkeskuksen laatima arvioin- tiohje on niin vaikeaselkoinen, ettei siitä ainakaan toimittajan järjellä saa tolkkua. Ammattilaistenkin on vaikea tulkita ohjetta yksiselitteisesti. Tästä huolimatta metsänomistaja pystyy maalaisjärkeä ja neljän metrin koealakeppiä käyttäen kohtalaisen luotettavasti arvioimaan, kannattaako hirvien syömälle taimikolle hakea korvausta. Ensimmäinen edellytys on, että taimikko ennen tuhoa oli kasvatuskelpoinen. Männyntaimikossa tämä toteutuu, kun kasvatuskelpoisia taimia on vähintään 1 300 hehtaarilla, koivuntaimikoissa raja on 1 000 tainta. Täydentäviä puita, kuten hieskoivuja, voidaan mukaan laskea enintään 20 prosenttia runkoluvusta. Taimimäärän voi laskea mittaamalla taimikosta muutamia säteeltään neljämetrisiä ympyräkoealoja säännönmukaisin välein.
METSÄLEHTI 9 2013 15 Viisi vinkkiä korvauksista Ilmoita havaitsemasi tuho metsäkeskukselle. Hakulomakkeen 148b saat esimerkiksi Suomi. fi-sivustolta sekä metsänhoitoyhdistykseltä tai metsäkeskukselta. Hoida taimikko ennen kuin kutsut arvioijan paikalle. Älä kaada syötyjä pääpuulajin taimia, kaadettuina niitä ei oteta huomioon tuhoarviossa. Taimikon tiheyden voit laskea säteeltään neljän metrin koealalta. Hehtaarin taimimäärään pääset kertomalla koealan taimien määrän 200:lla. Mittaa useita koealoja ja laske niiden keskiarvo. Korvaukset ohjaavat hirvikannan säätelyä Hirvituhokorvausten hakeminen on keino, jolla metsänomistaja voi vaikuttaa hirvikantojen säätelyyn. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola kannustaakin hakemaan korvauksia hirvien aiheuttamista tuhoista. Käsitykseni mukaan moni metsänomistaja aliarvioi tuhojen määrää eikä uskalla omavastuurajan vuoksi hakea korvausta. Kokemukseni perusteella rohkenen sanoa, että korvausta kannattaa hakea, kun taimikoissa on sen verran tuhoa, että se alkaa harmittaa. Tiirola muistuttaa, että korvausten hakeminen on varmin keino viestiä hirven pyyntiluvista päättäville tuhojen kasvusta. Ilmoitetut hirvituhot toimivat tarvittavana vipuna, kun pyyntilupien määrästä neuvotellaan. Tuhokorvaukset maksetaan hirvien pyyntiluvista kertyneistä maksuista. Hinta kohoaa korvaussummien kasvaessa. Näin myös metsästäjien edun mukaista on varmistaa, että hirvien aiheuttamat metsätuhot pysyvät kurissa ja samalla pyyntiluvat edullisina. Korvaukset vinoutuvat Tiirola arvostelee uutta, huhtikuun lopulla vahvistettua hirvituhojen korvaamista säätävää asetusta. Etelä-Suomen viljavilla metsämailla tuhokorvaukset eivät sanottavasti muutu. Pohjois-Suomessa ja karuilla mäntymailla taimikkotuhoista maksettavat korvaukset sen sijaan alenevat. Tätä perustellaan sillä, että laskennallinen kasvutappio jää vähäisemmäksi kuin etelän hyväkasvuisilla mailla. Toisaalta Pohjois-Suomessa ja karuilla mailla männyn kasvatukselle ei ole vaihtoehtoja. Rehevillä metsämailla voidaan kasvattaa kuusta, joka ei ole hirvituhoille altis. Hirvituhokorvauksen alaraja on 170 euroa vuodessa. Keski-Suomessa korvaussumma oli vuonna 2012 keskimäärin 492 euroa. Älä kaada ennen arviointia. Taimikon reunasta katsoen lievältäkin näyttävä hirvituho voi tuoda metsänomistajalle korvauksen kasvu- ja laatutappioista. Tuho tulkitaan lieväksi, kun taimen viimeisin latvakasvain on katkaistu, Mikko Tiirola opastaa. Korvausta ei makseta, jos taimikossa on tuhosta huolimatta terveitä taimia metsänhoitosuosituksissa määritellyn tavoitemäärän verran. Männyllä tavoite on 2 000 tainta hehtaarilla, koivikoissa 1 600. Tutki taimikko huolella Metsäkeskuksen Keski-Suomen alueyksikön esittelijä Timo Nieminen neuvoo metsänomistajia tutkimaan hirvien syömän taimikon huolella. Monesti taimikko saattaa reunalta katsoen näyttää kohtalaisen ehjältä, mutta mitattaessa vaurioituneita taimia löytyy yllättävänkin paljon. Laskennalliseen vahinkoon siis korvaussummaan vaikuttaa taimikon pituus ja syönnin vakavuus. Pienissä taimikoissa vahinko pinta-alayksikköä kohti jää pienemmäksi kuin isoissa taimikoissa. Jos männyn taimikko on pituudeltaan metristä ja likimain kaikkien taimien ylin latvakasvain on syöty, korvattavan vahingon alaraja 170 euroa täyttyy, kun tuhoa on vähän yli hehtaarin alalla, Nieminen neuvoo. Kolme-, neljämetrisessä taimikossa korvaukseen oikeuttava 170 euron vahinko kertyy usein jo 0,2 0,3 hehtaarin alalta. Korvattaviin tuhoihin luetaan kolmen viime vuoden aikana vaurioituneet taimet. Jos tuho toistuu, korvausta voi hakea kolme vuotta edellisen tuhoarvion jälkeen. Perkaa vesakko ennen arvioita Jos hirvikorvausta päätetään hakea, kannattaa tarvittava taimikonhoito tehdä ennen arvioijan paikalle kutsumista. Tekemättä jäänyt taimikonhoito alentaa tuhokorvausta, mikä voi täpärimmillään pudottaa laskennallisen vahingon alle 170 euron. Hirvien tärvelemiä pääpuulajin taimia ei pidä poistaa, kaadettuina niitä ei lasketa tuhoarvioon mukaan. Männyntaimikon aukkopaikkoihin voi jättää hieskoivuja. Muualle niitä ei kannata jättää. Tietyin edellytyksin myös hieskoivut luettaisiin kasvatuskelpoisiksi, mikä alentaisi tuhokorvausta. Vesakon perkaaminen helpottaa myös tuhojen arviointia, Nieminen vetoaa.