enttämestari Esko Mansikkaviita Seppo Alakoski P arkanon tutkimusasema metsäntutkimusta 40 vuotta 147
Toimitilojen suunnittelu Harjannostajaiset Tutkimustoiminta laajenee Toimitilojen laajennus Kenttämestari Esko Mansikkaviita Esko tuupertui lumeen Joulukuinen aamu valkeni kirkaana kylmän yön jälkeen, pakkasta oli reippaasti yli 20 astetta ja lunta maassa 20-30 cm, elettiin vuotta 1978 ja sen 19. päivää. Kenttämestari Esko Mansikkaviidan päivän työsuunnitelmana oli näyttää ojalinjat kaivinkoneurakoitsija Gunnar (Eino) Alkkiomäelle Välisalossa. Mukaan lähtivät myös Matti Mäkitalo ja Porin metsänparannuspiirin (nykysin Lounais-Suomen metsäkeskus) työnjohtaja Kalevi Harju, koska kyseessä oli Metlan ja yksitysmaiden välinen rajaoja. Kun aamu valkeni, lähti neljän miehen porukka katsomaan paikan päälle kyseistä työmaata. Ensin he menivät autolla Välisaloon ja siitä he jatkoivat jalan. Muutaman sadan metrin päässä suolla Esko yllättäen tuupertui lumeen. Miehet tajusivat nopeasti, mitä tapahtui. Matti Mäkitalo ja Kalevi Harju jäivät elvyttämään ja antamaan tekohengitystä, Gunnar Alkkiomäen rientäessä soittamaan ambulanssia. Elvytykset eivät tuottaneet tulosta ja näin päättyi 43 vuotiaan kenttämestari Esko Mansikkaviidan elämä työnsä ääreen. Esko syntyi Parkanon Kuivasjärvellä Saima ja Jaakko Mansikkaviidan ensimmäisenä lapsena syyskuun 12. päivänä vuonna 1935. Kolme päivää myöhemmin nuori perheenisä Jaakko siirtyi manan majoille saatuaan yllättäen sydänkohtauksen kesken työpäivän. Muutaman vuoden kuluttua Saima meni uusiin naimisiin naapurissa asuvan, leskeksi jääneen Akseli Ahon kanssa. Maaseudulla ei lapsia yleensä koulutettu Saima ja Akseli saivat lapsia ja Esko kasvoi lapsuutensa sisaruksiensa kanssa. Hän kävi kansakoulun Vatajan koululla. Tavan mukaan maaseudulla ei lapsia yleensä koulutettu, vaan katsottiin, että kansakoulussa saatu luku-, lasku- ja kirjoitustaito olivat riittäviä. Kansakoulusta päästyä tehtiin yleensä kotona maatalon töitä. Kotona tehdyistä töistä ei kuitenkaan saatu palkkaa. Kun teollisuustyötä ei ollut saatavilla, hankkivat nuoret miehet rahaa olemalla taloissa päivätöissä, myös Eskon nuoruusvuodet kuluivat satunnaisia töitä tehden. Varusmiespalveluksen suoritettuaan Esko oli talvisin hakkuilla metsähallituksen metsätyömailla. Joskus keväisin hän saatoi ol- 148
Kenttämestari Esko Mansikkaviita la myös istutustöissä. Kesät kuluivat kotona maataloustöiden parissa. Näin kului muutama vuosi. Esko halusi kuitenkin vakituisen työn. Jämijärveläinen koneurakoitsija oli koneenkuljettajia vailla ja niin Esko sai ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Kaivinkoneet ja katepillarit olivat hytittömiä ja varsinkin talvisaikaan työolot olivat usein erittäin huonot. Työmaat olivat lisäksi ympäri Etelä-Suomea ja yhdessä paikassa oltiin vain vähän aikaa. Yöpymispaikatkaan eivät aina olleet kovin kehuttavia. Myöhemmin Parkanon Osuuskauppa oli vailla kuormaauton kuljettajaa. Esko laittoi työpaikkahakemuksen sisään ja sai kyseisen paikan. Osuuskaupan autonkuljettajana hän toimi siihen saakka, kunnes tuli Metsäntutkimuslaitoksen palvelukseen. Esko löysi elämäntoverinsa Maija-Liisa Rustarin Alkkian kylästä, jonka vei kesällä 1961 vihille. Kun autonkuljettajan työ oli Parkanossa, eikä tuohon aikaan tavallisella työntekijällä vielä ollut omaa autoa, joutui Esko olemaan perheestään viikot erossa. Niinpä Esko alkoikin etsiä lähenpää työpaikkaa. Sopiva työpaikka löytyi kesällä 1961 Pohjois-Satakunnan metsäkoeasemalta. Aluksi Esko ja Maija- Liisa asuvat vuokralla yhdessä Metlan hallintaan siirtyneissä vanginvartijan asunnoista. Vuodet kuluivat työn merkeissä ja Maija-Liisalle ja Eskolle syntyi yksi tytär (Päivi) ja kaksi poikaa (Ari ja Timo). Ankarat työolot Esko seurasi mielenkiinnolla perustamiensa kokeiden kehitystä Kolmentoista vuoden aikana, jotka itse työskentelin Metlassa, opin tuntemaan Eskon työhönsä vakavasti paneutuneena työntekijänä, jonka periaatteena oli tehdä kaikki työ hyvin. Esko tuli aluksi koneenkuljetajaksi ja toimi lisäksi yleismiehenä kuten muutkin Metlan palveluksessa olleet kyläläiset. Työnjohtoa ei tutkimuspuolella ollut, vaan 149
Toimitilojen suunnittelu Harjannostajaiset Tutkimustoiminta laajenee Toimitilojen laajennus Koneet olivat Eskolle tuttuja työvälineitä töiden valvonnasta huolehti tutkimusaseman johtaja Eero Paavilainen ja kokeilualueen palvelukseen palkattu metsätalousteknikko (myöhemmin metsätalousinsinööri) Matti Mäkitalo. Kun uusia kokeita perustettiin nopeaan tahtiin ja töiden määrä kasvoi, oli kentällä tehtäviä töitä valvomaan palkattava työjohtaja. Eskon kyvyt oli jo huomattu ja vähitellen hän sai entistä enemmän valvontatehtäviä. Työnjohtotehtävien ohella Esko toimi koneenkuljettajana, jossa tehtävässä hän saavutti erinomaisen kokemuksen ja taidon etenkin ajettaessa lettomaisilla soilla. Kun Metlan mailla kokeiltiin erilaisia kylvö-, maanmuokkaus-, istutus- ja lannoituskoneita, niin Eskon työpanos koneenkuljetajana oli varsin merkittävä. Myöhemmin virkanimikkeiden muututtua Eskon toimenkuvaksi tuli kenttämesterin toimi. Hän huolehti tukijoiden antamien ohjeiden mukaan maastotöiden työnjohdosta. Talvisin kokeilualueen puolella tehtiin hakkuita ja Esko oli yleensä Matti Mäkitalon apulaisena hakkuutyön valvonnassa. Erityispiirteenä Eskolle oli suhtautuminen koneiden huoltoon. Hän piti kunnia-asiana, että koneita huollettiin hyvin ja ajallaan. Hänen mukaansa koneiden huolto oli pitkällä aikavälillä valtiolle edullisempaa kuin huonon huollon takia tehtävät suuret koneremontit. Laaja toimenkuva Toimensa puolesta Esko joutui valvomaan myös metsästystä ja kalastusta Metlan mailla, joihin sai lupia rajoitetusti. Toki metsästystä ja kalatusta harjoitettiin alueella myös ilman lupaa. Joskus joku saattoi tahattomasti eksyä metsätysreissullaan Metlan puolelle, koska rajat olivat useimmiten vaikeasti nähtävissä. Kylän vastuuntuntoisimpien metsästäjien huomattua riistakannan selvän vähenemisen, tuli ajankohtaiseksi perustaa metsästysseura. Saaliskiintiöitä käyttäen saatiin tasapuolisuutta metsästäjien kesken riistakannan hyödyntämisessä. Metsästysseura tarjosi myös paremmat puitteet riistanhoitoon. Tässä toiminnassa Esko oli aktiivisesti mukana jo ensimmäisestä kokouksesta lähtien. Hirvikannan lisääntyessä myös Metlan ja kyläläisten yhteinen porukka sai hirvenkaatoluvan. Esko oli tässä harrastuksessa mukana alusta asti toimien hirviporukan johtajana. 150
Kenttämestari Esko Mansikkaviita Esko oli luotettava ja hyvä työtoveri. Me molemmat saimme tutkijoilta ohjeet työhömme, mutta hyvin paljon teimme yhteistyötä auttaen toistamme. Monasti kentällä tehtäviä töitä haittasivat luonnonvoimat. Aina ei työ sujunut siten, kuin oli ajateltu. Esko, joka oli käytönnön mies, olisi halunnut hommien hoituvan suunitelmien mukaisesti. Joskus tuntui, että hän otti liiankin raskaasti luonnonvoimien tai muiden hänestä itsestään riippumattomien asioiden tuomat viivytykset varsikin silloin, kun työt piti saada tehtyä tiettyyn päivämäärään mennessä. Esko perheineen rakensi talon Alkkiaan vuonna 1974 aikoen lopullisesti jäädä Metlan palvelukseen. Neljän vuotta myöhemmin hän jo poistui keskuudestamme ehtimättä nähdä, että hänen molemmat poikansa suorittivat metsäalan tutkinnot ja valitsivat metsäalan ammatikseen. Esko oli luotettava ja hyvä työtoveri Esko Mansikkaviita, Sulo Lehtinen ja Kalle Nevanranta puustomittausten parissa Uutinen kenttämestari Esko Mansikkaviidan kuolemasta kosketti myös entistä työtoveria. Vuosien myötä työtoveruus muuttui ystävyydeksi ja pidimme yhteyttä, vaikka viimeiset vuodet palvelimme eri työnantajia. Tulen aina muistamaan Eskon korkeasta työmoraalista ja siitä hyvästä työtoveruudesta, joka välillämme vallitsi. Seppo Alakoski Alkkian kenttälaboratorion portailla P arkanon tutkimusasema metsäntutkimusta 40 vuotta 151