SUNSET, KUIN SUORAAN KARTSALTA REVÄISTYT

Transkriptio

1 SUNSET, KUIN SUORAAN KARTSALTA REVÄISTYT SYNTYMÄ Vuonna 1968 kaksi neljätoistavuotiasta, rokkimusiikista sekaisin mennyttä poikaa istui Siltabaarissa levyautomaatin äärellä. Kahdellakymmenellä pennillä soi yksi sinkun puoli, viidelläkymmenellä peräti kolme. Pepe (Pertti Selonen) oli jo soittanut bändissä kitaraa ja peräti käynyt keikalla. Jore (Jorma Kovalainen) puolestaan vimmatusti halusi bändiin rumpaliksi. Biisin päätyttyä he kyselivät toisiltaan, että osaisitkos soittaa tämän. Aina muka osattiin, joten huomattiin, että lie viisainta perustaa bändi. Sivumennen todettiin, että soittokamoja on tasan akustinen kitara ja rumpupalikat. Lisämiehitystä ei tarvinnut kaukaa etsiä. Tuuko (Tuomo Jormakka) oli jo bassotellut Pepen kanssa, joten häntä pyydettiin ja suostumus saatiin. Samalla soitinarsenaali kasvoi huikeasti; Tuukolla oli hieno, Yamaha-basso.. Kamojakin saatiin lainaan ja aloitettiin ankara treenaus Tuukon kodin autotallissa. Piakkoin trion sointi alkoi kuulostaa vähän ohuelta. Tilapäisenä apuna toimi kosketinsoittaja Kaide (Kaija Rissanen), jopa yhdellä Fridayn tauolla soitetulla neljän biisin keikalla. Pysyvää ratkaisua etsittiin. Yksi mahdollisuus olikin, mutta kukaan ei uskaltanut kysyä, kun tiedettiin henkilön osaavan soittaa ihan nuoteista. Viimein uskallettiin ja kaveri lupasi tulla harkkoihin. Määräaikana odoteltiin ja odoteltiin, eipä kuulunut ketään. Totesimme jo, että eipä se tulekaan. Kohta kuitenkin pihalta kuului hillitön pörinä ja sitäpä sitten ihmettelemään. Mopon selästä hyppäsi pipo huurussa, anorakki päällä ja MONOT jalassa tuo kauan kaivattu. Vähän katselimme alta kulmien, että sieltä se rokkitähti tulee. Hiihtolenkiltä kuulemma. Sitten soittamaan ja huomasimme jo parin biisin jälkeen, että monot eivät estä soittamista, bändi on valmis. Innostus oli hirmuinen myös tällä tulokkaalla, nimeltään Eero Norontaus, joka taipui muotoon Erno. RISTIÄISET Nyt sitä vasta alettiinkin soittaa ja pian jo keikkaa pukkasi. Silloin huomattiin, että tässä tohinassa on jäänyt antamatta bändille nimi. Seurasi ankaraa pohdintaa, kunnes kerran Pepen luokse Konttariin pyöräillessään, täsmälleen asemansillalla Jorelle tuli päähän ilmoitus; nimi on Sunset. Tämä kelpasi muillekin. OHJELMAJULISTUS Kuten silloin tapana oli, Sunset valitsi ohjelmistonsa jo muiden tunnetuksi tekemistä ja itseä miellyttävistä biiseistä. Beatles, Rolling Stones, Kinks, Procol Harum, CCR jne. Lista oli varsin monipuolinen sisältäen myös muutamia hitaampia ns. nojailubiisejä. Vanhemmista paikallisista bändeistä poiketen lähes verivala tehtiin siitä, että humppaa ei ikinä soiteta. JULKINEN TOIMINTA Keikkaa alkoi pukata ihan mukavasti, kiitos koulujen oppilasyhdistysten järjestämien illanviettojen. Vierailimme (useita kertoja) Keskikoulun, Ammattikoulun, Kauppaoppilaitoksen ja Keskuskansakoulun bileissä. Kotikentäksi muodostui kuitenkin Pieksämäen Yhteislyseo, jonka konvareihin meistä tuli lähes vakioesiintyjä. Yleisöä riitti hyvin, koska porukkaa tuli sujuvasti kaikista kouluista. Tietenkin Nuorisoseuran talolla käytiin soittamassa, niin kuin kaikki. Nuorille soittajapojille näytti olevan selkeä tehtävä. Edeltävät paikalliset bändit olivat lopettelemassa ja sitä paitsi muutamaa vuotta vanhempia. Se muutama vuosi oli silloinkin 15- vuotiaista lähes ikuisuus. Olimme osa suunnilleen samanikäistä jengiä. Meijerin Baarissa ja

2 Nuorisotalolla istuttiin ja tietenkin Kartsaa Kierrettiin. Joinakin iltoina me menimme lauteille soittamaan ja muut alkoivat jorata. Tämä järjestely todettiin sopivaksi. Eniten hämmästytti se, että soittamisesta vielä maksettiinkin. Normaali keikkapalkka oli 50 markkaa. Nykyrahaksi sitä on turha yrittää muuttaa, mutta vertailuna vaikkapa silloinen Punaisen Mallun hinta; kaksi markkaa per aski. Isommat pojat näin kertoivat. PIDÄMME PIENEN TAUON Sunsetia ei koskaan varsinaisesti lopetettu. Moninaisista syistä toiminta vain hiipui hiljalleen. UUDELLEEN SYNTYMÄ Hiljaista oli, kunnes noin vuonna 1986 kokoonnuttiin ihan vaan keskenään soittelemaan. Monta biisiä löytyi selkäytimestä ja kivaa oli. Taas vuodet vierivät, kunnes 2003 meidät kutsuttiin ensimmäiseen 40 ja Risat tapahtumaan Wanhoille Weturitalleille. Ja eikun parin harkkasession turvin sutena keikalle. Siellä oltiinkin sitten kolmena vuotena peräkkäin. Nämäkö lienevät poikineet esiintymisiä pubin nurkkaan, pikkujouluihin ja synttäreille. JA TAAS ROKATAAN Huomaamme tehneemme valtavan nousun keikkarintamalla. Kerran jo 2000-luvulla soitimme Solmun ulkolavalla. Nyt meidät on ylennetty siisteihin sisätöihin. Sunset toivottaa kaikki entiset ja uudemmat Kartsan Kiertäjät tervetulleeksi viihtymään. Lupaamme olla yllättämättä; rokkia soitetaan ja kaikille tuttuja biisejä. Tuttuja ovat myös esiintyjät Erno, Pepe, Tuuko ja Jore, eli täsmälleen perustamiskokoonpano. HOIVAKSI MATKALLE PARI MOTTOAMME Ensimmäinen on kaikkien Cover-Bändien (kuten vaikkapa Wienin Filharmonikot) yhteinen: Miksi soittaa muuta, kun voi soittaa parasta. Toiseksi ihan Sunsetilta: Ikääntyä saa, mutta aikuistua ei.ja katso kuvat.tästä rullaamalla alas

3

4

5