TEKNILLISEN TIEDEKUNNAN YLEISET KIRJOITUSOHJEET

VAASAN YLIOPISTO TEKNILLINEN TIEDEKUNTA TEKNILLISEN TIEDEKUNNAN YLEISET KIRJOITUSOHJEET päivitetty toukokuu 2014 VAASA 2014

1 Ohjeiden käyttö ja tarkoitus Opinnäytetöiden kirjoittamista varten on Vaasan yliopiston teknillisessä tiedekunnassa laadittu kolme ohjetta: kauppatieteellisen alan kandidaatin ja pro gradu -tutkielman laadintaohjeet, tekniikan alan kandidaatin tutkielman ja diplomityön laadintaohjeet, sekä kaikille yhteinen teknillisen tiedekunnan yleiset kirjoitusohjeet. Kirjoittaessaan opinnäytetyötään opiskelija käyttää ohjeista kahta, teknillisen tiedekunnan yleistä kirjoitusohjetta ja kyseisen opinnäytetyön laadintaohjetta. Tämä ohje on laadittu Vaasan yliopiston teknillisen tiedekunnan opinnäytetöiden kirjoitusohjeeksi. Kaikki teknillisen tiedekunnan opiskelijat, jotka suorittavat tutkintoaan teknillisessä tiedekunnassa, kirjoittavat opinnäytetyönsä tämän ohjeen mukaisesti. Lisäksi on noudatettava erillistä Vaasan yliopiston teknillisen tiedekunnan kyseisen opinnäytetyön laadintaohjetta. Tätä ohjetta käytetään myös kaikissa muissa opintoihin liittyvissä kirjallisissa töissä. Ohjeiden tarkoituksena on, että kaikki Vaasan yliopiston teknillisessä tiedekunnassa laaditut opinnäytetyöt täyttävät opinnäytetöille asetetut vaatimukset ja että ne ovat ulkoasultaan samanlaisia. Kirjoitusohjeet eivät kata kaikkia mahdollisia tapauksia. Epävarmoissa tilanteissa voi neuvoa kysyä opinnäytetyön ohjaajalta tai tiedekunnan opintoneuvonnasta.

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 YLEISIÄ KIRJOITUSOHJEITA 4 1.1 Tekstin ulkoasu 4 1.2 Otsikointi 5 1.3 Sivunumerointi 5 1.4 Viivat 6 1.5 Sisällysluettelo sekä muut luettelot 6 1.6 Kuvat, kuviot ja taulukot 6 1.7 Matemaattiset kaavat ja ohjelmakoodit 8 1.8 Liitteet 10 2 LÄHTEIDEN MERKINTÄ 11 2.1 Yleistä lähdeviitteiden käytöstä 11 2.2 Lähdeviitteen kohdistaminen 11 2.3 Muut lähdeviitteet 14 2.3.1 Elektroniset lähteet 14 2.3.2 Haastattelulähteet 15 2.3.3 Tilastolähteet 16 3 LÄHDELUETTELON LAADINTA 17 3.1 Monografiat (painettu kirja) 18 3.2 Monografiat (elektroninen julkaisu) 18 3.3 Moniosaiset teokset 19 3.4 Kokoomateokseen sisältyvä artikkeli 19 3.5 Aikakauslehdet: artikkeli painetussa aikakauslehdessä 20 3.6 Aikakauslehdet: artikkeli elektronisessa julkaisussa 20 3.7 Opinnäytetyöt 21 3.8 TV- ja radio-ohjelmat 21 3.9 Haastattelut ja sähköpostiviestit 22 3.10 Teos jossa yhteisö on tekijänä 22 3.11 URL-viitteen jakaminen useammalle riville lähdeluettelossa 23

3 LÄHDELUETTELO (MALLI) 24

4 1 YLEISIÄ KIRJOITUSOHJEITA Tässä luvussa käsitellään tutkielman ulkoasua koskevia vaatimuksia. Vaatimukset koskevat mm. tekstin ulkoasua, lukujen otsikointia ja sivunumerointia. Myös kuvien, kuvioiden ja taulukoiden sekä matemaattisten kaavojen asetuksista annetaan ohjeita. 1.1 Tekstin ulkoasu Suositeltava kirjasintyyppi on Times New Roman. Normaalitekstissä kirjasinkoko on 12 tai vastaava, pääotsikoissa tai vastaavissa paikoissa voidaan käyttää suurempaa kirjasinkokoa (esim. 14), joissakin erikoistapauksissa myös pienempää (10). Vasen ja oikea marginaali ovat samansuuruisia (3 cm). Alareunan marginaali on 3 cm ja yläreunan 3,5 cm. Tekstin rivien väli on 1,5 perinteisellä mekaanisella kirjoituskoneen terminologialla ilmaistuna (pistelukuna 18 pt). Tiivistelmä kirjoitetaan rivivälillä 1. Suorat lainaukset merkitään lainausmerkeillä, mikäli ne ovat korkeintaan kolme riviä pitkiä. Suora lainaus on sanatarkka kopio alkuperäislähteestä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös korostuskeinot merkitään alkuperäislähteen mukaisesti. Kolme riviä pidemmät lainaukset kirjoitetaan rivivälillä 1 sisennettynä ja ilman lainausmerkkejä. Pitkiä suoria lainauksia on kuitenkin vältettävä. Tekstiä voidaan elävöittää ja havainnollistaa käyttämällä lihavointia (bold), kursiivia (italic), petiittiä (kirjasinkoko 10), tiheää riviväliä (esim. suorissa lainauksissa) jne. Alleviivausten käyttöä tekstissä ei kuitenkaan suositella. Tehokeinoja tulee käyttää johdonmukaisesti ja loogisesti eikä niitä tekstin luettavuuden vuoksi tule käyttää liikaa. Teksti jaetaan kappaleisiin, jotka erotetaan toisistaan yhdellä tyhjällä rivillä. On suositeltavaa, että kappaleet ovat suhteellisen samansuuruisia. Ääriesimerkkinä voidaan todeta, ettei yhden sivun mittaisia jättikappaleita tai yhden virkkeen mittaisia minikappaleita

5 saa olla. Uuden kappaleen ensimmäistä riviä ei sisennetä. Tekstin ja useampirivisen otsikoinnin suhteen käytetään myös oikean reunan tasausta. Oikean reunan tasausta käytettäessä on huolehdittava siitä, ettei tekstiin jää liiaksi harventuneita rivejä. Tekstissä tulee käyttää tavutusta. 1.2 Otsikointi Pääkappaleet aloitetaan aina omalta sivulta (esim. luku 2 aloitetaan uudelta sivulta, vaikka luku 1 ei olisikaan loppunut edellisen sivun alareunaan). Pääkappaleen otsikon jälkeen jätetään tyhjä rivi (tai pistelukuna 18 pt). Alaotsikot jatkuvat samalta sivulta kuin edellinen teksti. Kaksiportaiset alaotsikot (esim. 2.4) erotetaan muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä (tai pistelukuna 42 pt) ennen otsikkoa ja yhdellä (tai pistelukuna 18 pt) sen jälkeen. Moniportaisempi alaotsake (esim. 2.4.1) erotetaan muusta tekstistä yhdellä rivivälillä (tai pistelukuna 18 pt) ennen ja jälkeen. Lukujen porrastamista yli kolmen portaan (1.1.1) ei suositella. Yksittäistä numeroitua alaotsikkoa ei voi esiintyä vaan alaotsikoita tulee olla vähintään kaksi: jos työssä on luku 1.1, täytyy siinä olla myös luku 1.2. Vain pääkappaleiden otsikot kirjoitetaan kokonaisuudessaan isoilla kirjaimilla. Mitään otsikkoja ei lihavoida. Muut otsikot (esim. numeroimattomat) on erotettava muusta tekstistä moniportaisten otsikoiden tapaan. 1.3 Sivunumerointi Sivunumerot kirjoitetaan keskelle sivua, niin että numeron yläreuna on n. 2 cm sivun yläreunasta. Sivunumerot kirjoitetaan samalla kirjasintyypillä ja koolla kuin muu työ. Sivunumerointi alkaa ensimmäiseltä kannen jälkeiseltä sivulta jatkuen julkaisun viimeiseen sivuun mukaan lukien liitteet, mikäli ne on painettu normaalisivuille.

6 1.4 Viivat Numeroin tai sanoin ilmaistujen ääriarvojen tai luokkarajojen välissä käytetään ajatusviivaa (ei tavumerkkiä -). Esim. vuosina 1941 1944, kohdat 3 7, syys lokakuussa, sivut 12 15. 1.5 Sisällysluettelo sekä muut luettelot Sisällysluettelo laaditaan samalla tavalla kuin näiden ohjeiden sisällysluettelo. Sisällysluettelon on sanatarkasti vastattava käytettyä otsikointia. Se on laadittava näiden kirjoitusohjeiden sisällysluettelon asettelun mukaisesti. Sisällysluettelossa alaotsikoiden numerointi asetetaan alkamaan samasta kohden yläotsikon tekstiosuuden kanssa. Vain pääkappaleiden otsikot kirjoitetaan kokonaisuudessaan isoilla kirjaimilla eikä niitä lihavoida. Sisällysluettelossa otsikko LÄHTEET ja LIITTEET eivät saa eteensä numeroa. Työssä on oltava myös tarvittaessa symboli- ja lyhenneluettelo. Merkit, lyhenteet, symbolit ja termit, jotka eivät ole lukijalle itsestäänselvyyksiä, luetellaan selityksineen aakkosjärjestyksessä ryhmittäin: esimerkiksi ensin kreikkalaiset aakkoset, sitten roomalaiset aakkoset ja lopuksi lyhenteet. Symboli- ja lyhenneluettelo sijoitetaan heti sisällysluettelon jälkeen. Sisällysluettelon perään voi halutessaan laatia erillisen kuva- tai kuvioluettelon josta käy ilmi kuvan/kuvion otsikko ja sivu, josta se löytyy. Myös työssä olevista taulukoista voi laatia taulukkoluettelon, josta käy ilmi taulukon otsikko ja sijainti. Jos kuvia, kuvioita tai taulukoita on vähän, niistä ei tehdä omia luetteloita. 1.6 Kuvat, kuviot ja taulukot Kaikki piirrokset ja valokuvat varustetaan yhtenäisellä juoksevalla numeroinnilla. Työssä on mahdollista käyttää samaan aikaan sekä kuvia että kuvioita. Tällöin kuvat ja kuvi-

7 ot tulee kuitenkin varustaa erikseen omalla juoksevalla numeroinnilla. Kuva- ja kuvioteksti tulee kuvan alapuolelle tai sivuun ja niiden riviväli on 1. Kuva- ja kuvioteksti tasataan vasemmalle ja päätetään pisteellä. Mahdollisissa kartakkeissa tulee olla janamittakaava. Piirustuksissa ja kaavioissa on käytettävä standardoituja piirrosmerkkejä ja suureiden symboleita. Tekstiin sijoittuvat kuvat ja kuviot tulee erottaa selvästi muusta tekstistä parilla rivivälillä sekä ylä- että alapuolella. Kuvassa ja kuvioissa esiintyvät tekstit on kirjoitettava sillä kielellä, jolla opinnäytetyö on kirjoitettu. Opiskelijan itse laatimissa tai suomennetuissa kuvissa tulee aina mainita alkuperäinen lähde. Taulukot varustetaan omalla juoksevalla numeroinnillaan ja riittävillä otsikoilla. Taulukkoteksti tulee taulukon yläpuolelle ja sen riviväli on 1. Taulukkoteksti tasataan vasemmalle ja päätetään pisteellä. Tilastollinen aineisto on esitettävä selkeästi ja tilastotieteellisten esitystapojen periaatteita noudattaen. Tekstiin sijoittuvat taulukot tulee erottaa selvästi muusta tekstistä parilla rivivälillä sekä ylä- että alapuolella. Varsinaisessa tekstissä on oltava aina viittaus jokaiseen kuvaan, kuvioon, taulukkoon ja esimerkkiin. Kuvaan, kuvioon tai taulukkoon tulee viitata ennen varsinaista kuvaa, kuvioita tai taulukkoa. Kuvaan, kuvioihin ja taulukoihin voidaan viitata tekstissä esim. seuraavasti: Taulukossa 2 on esitetty joitain eri raaka-aineista valmistettujen biodieselien ominaisuuksia. Muris ym. (2010: 13 21) esittelevät tutkimuksessaan 32 erilaista kanbanin variaatiota (kuvio 1). Mayer, Davis ja Schoorman (1995: 715) listaavat luottamusmallissaan (ks. kuva 1) kolme eri piirrettä, joiden perusteella henkilön luotettavuutta arvioidaan.

8 Kuviossa 3 on esitetty esimerkki valu-, työstö- ja kokoamisprosessin lisäarvoa tuottavista ja tuottamattomista vaiheista valmistusprosessissa. Kuvien, kuvioiden ja taulukoiden on mahduttava asetettuihin marginaaleihin. Kaikissa kuvissa, kuvioissa ja taulukoissa suositellaan käytettävän samankokoista fonttia. 1.7 Matemaattiset kaavat ja ohjelmakoodit Opinnäytetyössä mahdollisesti esiintyvät matemaattiset kaavat varustetaan omalla juoksevalla numeroinnilla ja niiden tulee niveltyä osaksi tekstiä normaalein oikeinkirjoituksen säännöin, pilkutus mukaan lukien. Kukin kaava kirjoitetaan omalle rivilleen ja erotetaan muusta tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä ennen ja jälkeen. Kaavan juokseva numero kirjoitetaan sulkuihin oikeaan laitaan ja itse kaavan alku tulee "tabuloida" siten, että kaikkien kaavojen kaavaosa alkaa samasta kohdasta. Matemaattisessa esityksessä on käytettävä standardoituja merkkejä (esim. SFS-ISO 1000 + A1 (1999). SI-yksiköt sekä suositukset niiden kerrannaisten ja eräiden muiden yksiköiden käytöstä, SFS-ISO 31-0 + A1 (1999). Suureet ja yksiköt. Osa 0: Yleiset periaatteet, SFS-ISO 31-11 (1999). Suureet ja yksiköt. Osa 11: Matemaattiset merkinnät fysikaalisissa tieteissä ja tekniikassa.), sikäli kuin niitä on olemassa. Niiden puuttuessa käytetään muita vakiintuneita merkkejä ja vasta viime kädessä omatekoisia merkkejä. --------------------------------------------------------------------------------------------------------- Aaltoimpedanssi Z voidaan laskea ilmaeristeiselle häviöttömälle johdolle yksinkertaistetusti yhtälöllä 2h Z ln, r 1 (3) missä h on johtimen asennuskorkeus ja r 1 on johtimen säde (Aro ym. 2003: 210).

9 Huomaa, että tässä esimerkissä missä-sanalla alkavaa sivulausetta edeltävä pilkku tulee kaavan loppuun. Kaavan suureet tulee selittää kaavan yhteydessä vain siltä osin kun niitä ei ole työssä aiemmin selitetty tekstissä tai muissa kaavoissa. Jos lause ei jatku kaavan jälkeen, kaavan loppuun tulee piste. Tällöin mahdollinen lähdeviite tulee kaavaa edeltävän tekstin loppuun. Opinnäytetyössä mahdollisesti esiintyvät ohjelmat tai ohjelmapätkät sisennetään ja erotetaan muusta tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä ennen ja jälkeen. Ohjelmaa kirjoitettaessa käytetään eri kirjasintyyppiä kuin muussa tekstissä. Suositeltava kirjasintyyppi on tasalevyinen, esimerkiksi Courier. Pseudokoodiesimerkeissä suositellaan käytettävän suhteellista kirjasintyyppiä. public static void shell(int[] a) { int increment = a.length / 2 ; while (increment > 0) { for (int i = increment; i < a.length; i++) { int j = i ; int temp = a[i] ; while ((j >= increment) && (a[j-increment] > temp)) { a[j] = a[j-increment] ; j = j - increment ; } a[j] = temp ; } if (increment == 2) increment = 1 ; else increment *= (5.0 / 11) ; } } ----------------------------------------------------------------

10 1.8 Liitteet Liitteiksi merkitään kaikki, mikä seuraa lähdeluetteloa. Liitteet varustetaan juoksevalla numeroinnilla ja otsikoidaan. Liite kirjoitetaan isoilla kirjaimilla (esim. LIITE 1.), mutta ei liitteen otsikkoa. Liitteiksi sijoitetaan sellaiset työn sisältöä havainnollistavat tai täydentävät kuviot, taulukot ja luettelot, jotka suurikokoisina tai tärkeydeltään vähäisempinä eivät sovellu tekstin väliin. Liitteeksi tulee sijoittaa myös käytetyt kysymys- tai haastattelulomakkeet.

11 2 LÄHTEIDEN MERKINTÄ Tässä luvussa käsitellään lähdeviittausten merkitsemistä tekstiin. Luvun lopussa on lähdeluettelo, johon on koottu ohjeiden esimerkeissä käytetyt lähteet. 2.1 Yleistä lähdeviitteiden käytöstä Lähteiden lainaamisessa tulee erotella suorat lainaukset ja referointi. Tekstiä referoitaessa etsitään oman tutkimusasetelman kannalta keskeinen ajatus ja esitetään se omin sanoin. Suorissa lainauksissa lähdettä siteerataan sanatarkasti. Lainaus merkitään lainausmerkeillä ja kirjoitetaan tiheämmällä rivivälillä sekä sisennettynä tekstin vasemmalta reunalta 1 cm. Sisäisellä asiakkuudella tarkoitetaan yrityksen sisäisiä asiakas-toimittaja suhteita. Toiminnot, jotka hyödyntävät toisten toimintojen palveluja tai tuotteita ovat näiden toimintojen sisäisiä asiakkaita. (Haverila, Uusi-Rauva, Kouri & Miettinen 2005: 378). Aina kun tekstiä lainataan, on merkittävä lähdeviittaus. Viittaus on tehtävä siihen lähteeseen, joka on ollut käytössä. Plagioinnista eli kirjallisesta varkaudesta on kysymys silloin, jos teksti esitetään omissa nimissä ilman lähdeviittausta. Osittainenkin plagiointi on kiellettyä. Myös selvä idean, tutkimusasetelman tai muun vastaavan kopiointi on tutkimuseettisistä syistä kiellettyä. Kaikki Vaasan yliopiston opinnäytetyöt tarkistetaan 1.8.2014 lähtien Turnitin-plagiaatintunnistujärjestelmällä. Opettajat voivat käyttää järjestelmää myös muiden opintosuoritusten (esim. esseet, harjoitukset ja kotitentit) tarkistamiseen. 2.2 Lähdeviitteen kohdistaminen Tekstissä viitataan lähteisiin merkitsemällä sulkeisiin kirjoittajan sukunimi ja painovuosi, kaksoispiste ja sivu tai sivut, joita on käytetty. Viitattaessa koko kirjoitukseen sivu-

12 numeroita ei tarvita. Elektroninen lähde mainitaan sulkeissa tekstin sisällä kuten "perinteinen" lähde, mutta ilman sivunumeroita. Viitteeseen ei merkitä elektronisen lähteen internet-osoitetta, vaan se ilmaistaan täydellisenä lähdeluettelossa. Painettu julkaisu: (Viitala 2007: 120 121) Elektroninen julkaisu: (Salmi & Virtanen 1996). Jos kirjoittajan nimi esiintyy jo tekstissä, ei sitä tarvitse toistaa enää suluissa. Sulkeisiin merkitään vain vuosiluku ja mahdollinen viittaus sivuihin. Viitala (2007: 25 27) on todennut... Jos samalla lähteellä on useita kirjoittajia (enemmän kuin kaksi), lähdeviittaukseen merkitään ensimmäisellä kerralla kaikki kirjoittajat. Myöhemmillä kerroilla voidaan mainita vain ensimmäinen kirjoittaja ja merkintä ym. (vieraskielisissä et al.), ilmestymisvuosi ja sivut. ensimmäinen viittaus (Haverila, Uusi-Rauva, Kouri & Miettinen 2005: 34), myöhemmin viitattaessa (Haverila ym. 2005: 56 58). Jos tekstiin yleistetään jokin asia useista lähteistä, lähteet merkitään samojen sulkeiden sisään esimerkiksi kirjoitusten ilmestymisvuoden mukaisessa järjestyksessä. Viitteet erotetaan toisistaan puolipisteillä.

13 (Morrill 1965; Winter 1969: 36). Saman tekijän eri kirjoitukset erotetaan toisistaan vuosilukujen avulla ja merkitään ilmestymisjärjestyksessä. Saman kirjoittajan samana vuonna ilmestyneet julkaisut erotetaan pienin kirjaimin. (Smith 1970a, 1970b). Jos lähteeseen ei ole merkitty varsinaista tekijää, tekstissä viitataan tähän lähdeluettelossa esiintyvillä alkusanoilla. (Komiteanmietintö 1986:12) (Kirjanpitolaki (1336/1997), jäljempänä KPL). Asunto-osakeyhtiölain 69 :n mukaan... tai Asunto-osakeyhtiölain (809/1991) 69 :n (296/1998) mukaan... (jos on erityistä informatiivista tarvetta täsmentämiseen). Viittauksesta on käytävä ilmi, miten suuri osa tekstistä perustuu lähteisiin. Jos koko kappaleen asiasisältö on lainattu toiselta, lähdeviite merkitään kappaleen loppuun pisteen jälkeen. Suluissa olevan lähdeviitteen loppuun tulee piste ja sen jälkeen sulkumerkki.

14 tekstin loppu. (Viitala 2007: 120 121.) Jos viittaus koskee suppeata asiakokonaisuutta tai yhtä virkettä, lähdeviittaus sijoitetaan virkkeen sisään. Silloin piste ei tule sulkujen sisään. tekstin loppu (Viitala 2007: 120 121). Viitalan (2007: 120 121) mukaan Viittauksen luonnetta voidaan säädellä käyttämällä lyhenteitä, kuten ks. (katso), vrt. (vertaa). (vrt. Allardt 1976: 52 53). 2.3 Muut lähdeviitteet Painettujen julkaisujen lisäksi lähteinä voidaan käyttää esim. elektronisia lähteitä, haastatteluja ja tilastolähteitä. Näiden merkintätavat pohjautuvat painettujen julkaisujen merkintätapoihin siltä osin kuin mahdollista. 2.3.1 Elektroniset lähteet Elektronisia lähteitä ovat mm. www-sivut, sähköpostiviestit, CD-levyt ja erilaiset tietokannat. Viitteessä tulee mainita tekijä tai tekijät ja julkaisuvuosi. Elektronisissa lähteissä sivujen merkitseminen ei ole välttämätöntä, sillä sivunumerointi saattaa puuttua.

15 Käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin jonkin tuotteen käyttäjät osaavat käyttää kyseistä tuotetta tarkoituksenmukaisesti (Kokkonen & Ahtinen 2000). Mikäli elektronisesta lähteestä ei voi päätellä tekijää, viitataan tekstin julkaisijaan tai otsikkoon. Julkaisuvuodeksi merkitään tekstin ilmestymis- tai päivitysvuosi. Jos edellisiä tietoja ei ole, merkitään vuosi, jolloin tekstiä siteerataan. Mikäli viitataan useisiin saman julkaisijan sivuihin, sivut erotetaan pienin kirjaimin (a, b, c jne.) aakkostaen ne mainitsemisjärjestyksessä. YLE:n (2007a) internetsivujen mukaan YLE toimii Suomessa sähköisen viestinnän suunnannäyttäjänä. Kanavan toiminta perustuu lainsäädäntöön ja toimintaa rahoitetaan pääasiassa televisiolupamaksuilla (YLE 2007b). YLE:n (2007a) mukaan YLE:n tavoitteena on olla Euroopan paras julkisten palvelujen tarjoaja. YLE arvostaa myös suomalaisuutta, mitä todistaa se, että YLE TV1:n ohjelmista yli kaksi kolmasosaa on alkuperältään kotimaisia (YLE2007c). 2.3.2 Haastattelulähteet Asiantuntijahaastattelussa, jossa tieto kerätään yksittäisiltä asiantuntijoilta, voi olla tarpeellista eritellä, kenen mielipiteitä kerrotaan. Tämä edellyttää sitä, että haastattelua ei ole suoritettu luottamuksellisesti. Lähdeviitteessä ilmoitetaan haastatellun nimi ja vuosiluku.

16 Multimediaviestinnän kollokviossa opiskelijat perehtyvät tieteellisiin artikkeleihin (Koskela 2009.) 2.3.3 Tilastolähteet Tilastolähteisiin viitattaessa merkitään tilaston tekijä, julkaisuvuosi ja sivunumero. Vuonna 2002 suomalaisista 74% käytti sähköpostia (Tilastokeskus 2002: 15).

17 3 LÄHDELUETTELON LAADINTA Lähdeluettelo kertoo lähteet, joita työssä on käytetty. Jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu, mainitaan myös lähdeluettelossa. Vastaavasti jokaisesta lähdeluettelossa mainitusta lähteestä tulee olla viittaus tekstissä. Lähteet sijoitetaan tekijän sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen. Aakkosjärjestyksessä noudatetaan sen kielen tapaa, jolla tutkielma on kirjoitettu. Saman tekijän julkaisut sijoitetaan aikajärjestykseen. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut merkitään painovuoden jälkeen sijoitetulla pienellä kirjaimella (esim. 1960a, 1960b jne.). Julkaisun nimi kursivoidaan. Mikäli lähdeluettelossa yksittäinen lähdeviite jatkuu useammalle kuin yhdelle riville, sisennetään tiedot toisesta rivistä alkaen 1 cm verran. Myös lähdeluettelossa käytetään oikean reunan tasausta. Lähteet erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä. URL-osoitteita ei alleviivata ja niiden tekstiväri ei saa poiketa muusta tekstistä. Jos samalla lähteellä on useita kirjoittajia, ensimmäisestä kirjoitetaan ensin Sukunimi, sitten Etunimi (-nimet) TAI Alkukirjaimet. Seuraavat nimet kirjoitetaan järjestyksessä Etunimi Sukunimi. Tekijöiden nimet erotetaan toisistaan pilkulla paitsi viimeinen nimi &-merkillä. Kirjojen englanninkielisen nimen pääsanat kirjoitetaan isoin alkukirjaimin. Sarjajulkaisussa oleva artikkeli kirjoitetaan ilman ylimääräisiä isoja kirjaimia, julkaisusarjan nimen substantiivit kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla. Kirjoitusohjeiden lopussa on malli lähdeluettelosta. Kirjoitettaessa englanniksi painos korvataan sanalla ed. ja sivumäärä s. merkinnällä p. Tiedot lähteistä esitetään taulukoissa esitetyssä järjestyksessä. Tähdellä merkityt tiedot eivät ole pakollisia; muutkin ovat pakollisia vain jos ne esiintyvät kyseisessä julkaisussa).

18 3.1 Monografiat (painettu kirja) Monografia on yhden kirjoittajan tai kirjoittajaryhmän jostakin tietystä, yhtenäisestä aiheesta kirjoittama tutkimus. Se on yleensä kirjana sidottu yhdeksi niteeksi. Monografia eroaa esimerkiksi artikkelikokoelmasta yhtenäisyytensä perusteella. Tekijän Sukunimi, Etunimi (-nimet) TAI Alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Julkaisun nimi. Alaotsikko. Painos. Kustannuspaikka: Kustantaja. *Sivumäärä. *Huomautukset. *ISBN. Esimerkkejä: Viitala, Riitta (2007). Henkilöstöjohtaminen: Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita. ISBN 978-951-37-4804-3. Kotler, Philip (2006). Marketing Management. 12th ed. Upper Saddle River: Pearson Prentice Hall. Isaacson, R. L., Hunt, M. L. & Blum, M. L. (1965). Psychology. The Science of Behavior. New York: Harper & Row. 3.2 Monografiat (elektroninen julkaisu) Tekijän Sukunimi, Etunimi (nimet) TAI Alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Julkaisun nimi [Viestintyyppi]. Kustannuspaikka: Kustantaja, päivitysaika [Siteerausaika]. *Huomautukset. Saatavuus ja osoite. *ISBN tai vastaava. Varjonen, V. (1999). Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin [Verkkodokumentti]. Ou-

19 lu: Oulun yliopiston kirjasto. [Viitattu 15.9.2006]. Saatavissa: http://herkules.oulu.fi/vili/viittaus/. 3.3 Moniosaiset teokset Jos viitataan koko teokseen, merkitään julkaisupaikan jälkeen osien lukumäärä (osat 1 4). Jos joku teoksen määrätty osa on yksilöitävä, merkitään koko teoksen nimen jälkeen nämä osat. Mikäli osilla on eri nimet, viitataan yhteen osaan kerrallaan. Suomen kirjallisuushistoria (1999). Päätoimittaja: Yrjö Varpio. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Osat 1 3. 3.4 Kokoomateokseen sisältyvä artikkeli Tekijän Sukunimi, Etunimi TAI alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Artikkelin nimi. Teoksessa/In: Kokoomateoksen nimi, sivut. Toim./Ed. Kokoomateoksen toimittaja(t). Kustannuspaikka: Kustantaja. *Huomautukset. *ISBN. Toimittajat merkitään suomeksi suomenkielisissä teoksissa (Toimittaja, Toim.). Vieraskielisissä teoksissa toimittajat voidaan merkitä alkuperäiskielellä (esim. Ed. tai Eds). Samaa käytäntöä pitää noudattaa johdonmukaisesti koko lähdeluettelossa. Harlow, Carol (1999). European Administrative Law and the Global Challenge. In: The

20 Evolution of EU Law, 261 285. Eds. Paul Craig & Gráinne de Búrca. Oxford: Oxford University Press. Simonsuuri-Sorsa, M. (2002). Tutkimusetiikka tutkijankoulutuksessa. Teoksessa: Tutkijan eettiset valinnat, 118 125. Toim. S. Karjalainen ym. Helsinki: Gaudeamus. 3.5 Aikakauslehdet: artikkeli painetussa aikakauslehdessä Tekijän Sukunimi, Etunimi (-nimet) TAI Alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Artikkelin nimi. Kausijulkaisun (lehden) nimi Volyymin eli vuosikerran numero: lehden numero, sivut, joilla artikkeli on. *Huomautukset. *ISSN. Vekara, T. T., Eriksson, J. - T. & Tanttu, J.T. (1996). Dynamic model of an electromagnetic massive core brake actuator. Magnetics 32: 3, Part 2, 1970 1974. 3.6 Aikakauslehdet: artikkeli elektronisessa julkaisussa Usein elektroninen julkaisu on yksi yhteen kopio (pdf) paperiversiosta; silloin siinä olevaan artikkeliin voi viitata kuten painetussa paperijulkaisussa olevaan (katso yllä). Jos on mahdollista, että artikkelin muoto tai sisältö muuttuu (esim. päivityksen takia), on lähdeluetteloon merkittävä seuraavasti: Tekijän Sukunimi, Etunimi (-nimet) TAI Alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Artikkelin nimi. Kausijulkaisun (lehden) nimi [Viestintyyppi] Volyymin eli vuosikerran numero: lehden numero, [siteerausaika] sivut, joilla artikkeli on. *Huomautukset. Saatavuus ja osoite. ISSN.

21 Sidorov, J. (2006). It ain't necessarily so: The electronic health record and the unlikely prospect of reducing health care costs. Health Affairs [Verkkodokumentti] 25: 4 [11.9.2006], 1079 1085. Saatavissa: http://web.ebscohost.com/ehost/detail?vid=10&hid=102&sid=5ece407b7a1d4a75 -a55386219ade5906%40sessionmgr102. 3.7 Opinnäytetyöt Haveri, T. (2006). Organisaation sisäinen viestintä Tutkimuskohteena Autokeskus Oy. Vaasan yliopisto. Johtamisen laitos. Pro gradu -tutkielma. Malmelin, K. (2011). Arvojen markkinat. Oikeuttavat arvomaailmat suomalaisten suuryritysten yritysvastuupuheissa. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta. Akateeminen väitöskirja. Unigrafia, Helsinki. 3.8 TV- ja radio-ohjelmat Jakson otsikko. Sarja otsikko. Tuottaja, ohjaaja, kirjoittaja(t), esiintyjät. Tuotantoyhtiö. Kanava ja mahdollinen sijaintipaikka, (lähetyspäivämäärä).

22 3.9 Haastattelut ja sähköpostiviestit Haastateltujen nimet kirjoitetaan lähdeluetteloon, ellei ole kyse luottamuksellisesti tehdystä aineistonkeruusta, jolloin ne jätetään ilmoittamatta. Haastattelu: Haastatellun Sukunimi, Etunimi (vuosi), arvo tai asema. Toimipaikka. Aineiston keruumuoto, aineistonkeruupaikka ja -aika. Sähköposti: Lähettäjän Sukunimi, Etunimi (vuosi). Viestin otsikko. Sähköpostiviesti N.N:lle XX.XX.20XX. 3.10 Teos jossa yhteisö on tekijänä Aika usein tekijänä on kollektiivi. Näin on esimerkiksi viranomaisten tiedotteissa, ohjeissa, lakiteksteissä, komiteamietinnöissä ja tilastoissa. Standardissa SFS 5989 on ohjeet viittaamisesta mm. patentteihin, karttoihin, tilastoihin, standardeihin, valtiopäiväasiakirjoihin, lakeihin jne. Oikeustieteessä lakien kohdalla yleinen käytäntö on lähdeluetteloon merkitsemisen asemasta laatia erillinen lyhenneluettelo, jossa ovat lakien lyhenteet (esim. KPL = Kirjanpitolaki 30.12.1997/1336). Jos komiteanmietintöjä on useampia, ne mainitaan aikajärjestyksessä. Vastaava koskee esimerkiksi myös Suomen virallista tilastoa. Esimerkkejä: Tilastot: Maarakennuskustannusindeksi. 1993, joulukuu. Helsinki: Tilastokeskus.

23 Suomen virallinen tilasto (Official statistics of Finland) VI C: 104, I. Väestölaskenta 1970. Yleiset demografiset tiedot. Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Pöytäkirjat: Vaasan yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto. 2006. Pöytäkirja. Kokous 1/2006. 17.1.2006. Lait ja asetukset: Kirjanpitolaki 30.12.1997/1336. Valtioneuvoston asetus oikeusministeriön hallintoalan eräiltä virkamiehiltä vaa- dittavasta kielitaidosta 2003. 1126/18.12.2003. Komiteanmietinnöt: Komiteanmietintö 1987:39. Yritysverotuksen uudistamiskomitean mietintö. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Standardit: IEC 27-1 (1995). Letter symbols to be used in electrical technology. Part 1: General. 111 s 3.11 URL-viitteen jakaminen useammalle riville lähdeluettelossa URL-viitteen jakamiseksi ei pidä lisätä tavuviivoja, eikä viitettä tule jakaa mahdollisesti URLissa jo olevan tavuviivan kohdalta. Jakaminen tehdään kauttaviivan kohdalta siten, että jakokohdan kauttaviiva sijoitetaan jatkorivin alkuun.

24 LÄHDELUETTELO (MALLI) Abler, R.F. (1974). The geography of communications. Teoksessa: Transportation Geography, Comments and Readings, 327-346. Toim. Michael E. Eliot Hurst. New York: McGraw-Hill. Brealey, R. A., S. C. Myers & F. Allen (2008). Principles of Corporate Finance. 9. painos. New York: McGraw-Hill. 976 s. ISBN 978-007-126675-8. Gautschi, D. A. (1981). Specification of patronage models for retail centre choice. Journal of Marketing Research 8:2, 162-174. Haverila, M., E. Uusi-Rauva, I. Kouri & A. Miettinen (2005). Teollisuustalous. Tampere: Infacs johtamistekniikka. IEC 27-1 (1995). Letter symbols to be used in electrical technology. Part 1: General. 111 s Isaacson, R. L., Hunt, M. L. & Blum, M. L. (1965). Psychology. The Science of Behavior. New York: Harper & Row. Kinnunen, J-P. (1981). Yleisimmät investointilaskentamenetelmät eri käyttötilanteissa. 104 s. Julkaisematon. Vaasan yliopiston kirjasto. Kokkonen, A. & A. Ahtinen (2000). Käytettävyyden merkitys verkko-oppimisessa [online]. [Lainattu 11.3.2009]. Saatavilla: http://www.cs.uta.fi /ipopp/www/ipopp2000/ahtinenkokkonen/kaytettavyys_oppiminen.html Komiteanmietintö 1987:39. Yritysverotuksen uudistamiskomitean mietintö. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Koskela, M. (2009), soveltavan kielitieteen professori. Vaasa. Haastattelu, Vaasan yliopiston viestintätieteiden laitos.

25 Kotler, P. (2006). Marketing Management. 12th ed. Upper Saddle River: Pearson Prentice Hall. Price-Wilkin, J. (1994). Using the World-Wide-Web to Deliver Complex Electronic Documents: Implications for Libraries. The Public-Access Computer Systems Review [online] 5:3 [siteerattu 28.7.1994], 5-21. Saatavana: gopher://info.lib.uh.edu:70/00/articles/e-journals/uhlibrary/pacsreview/v5/ n3/pricewil.5n3. ISSN 1048-6542. Salmi, T. & I. Virtanen (1996). Deriving the Internal Rate of Return from the Accountant s Rate of Return: a Simulation Testbench [online]. Vaasa: University of Vaasa [siteerattu 12.2.2009]. Saatavana: http://lipas.uwasa.fi/~ts/simu/simu.html. Sidorov, J. (2006). It ain't necessarily so: The electronic health record and the unlikely prospect of reducing health care costs. Health Affairs [Verkkodokumentti] 25: 4 [11.9.2006], 1079 1085. Saatavissa: http://web.ebscohost.com/ehost /detail?vid=10&hid=102&sid=5ece407b7a1d4a75 -a55386219ade5906%40sessionmgr102. Simonsuuri-Sorsa, M. (2002). Tutkimusetiikka tutkijankoulutuksessa. Teoksessa S. Karjalainen ym. (Toim.). Tutkijan eettiset valinnat. Helsinki: Gaudeamus. 118 125. Suomen kirjallisuushistoria (1999). Päätoimittaja: Yrjö Varpio. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Osat 1 3. Tilastokeskus (2002). Eräiden laitteiden yleisyys kotitalouksissa 1994 2001. Helsinki Varjonen, V. (1999). Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin [Verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopiston kirjasto. [Viitattu 15.9.2006]. Saatavissa: http://herkules.oulu.fi/vili/viittaus/. Vekara, T. T., Eriksson, J. - T. & Tanttu, J.T. (1996). Dynamic model of an electromagnetic massive core brake actuator. Magnetics 32: 3, Part 2, 1970 1974.

26 Viitala, R. (2007). Henkilöstöjohtaminen: Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita. Virittäjä. Helsinki: Kotikielen seura, 1897-. ISSN 0042-6806. YLE (2007a). Yleisradio Oy (YLE) [online]. [Lainattu 5.3.2007] Saatavilla: http://www.yle.fi/yleista/lyhyesti.shtml YLE (2007b). YLE:n arvot [online]. [Lainattu 5.3.2007] Saatavilla: http://www.yle.fi/ yleista/arvot.shtml YLE (2007c). Tietoa YLE TV1:stä [online]. [Lainattu 5.3.2007] Saatavilla: http://www. yle.fi/tv1/ tietoatv1sta.php