Matkaraportti Artistic-lajien 5. MM-kisat Vera Cruz Drop Zone Boituva Brasilia 14-18.9.2004 Artistic-lajien MM-kilpailut piti järjestää Brasilian Brazilissa, mutta ne järjestettiinkin Brasilian Boituvassa. Koko kesän odottelimme kilpailujen järjestäjän taholta jotain tietoa, bulletinia, mitä tahansa informaatiota kisajärjestelyjen etenemisestä. Elokuun puolivälin jälkeen alkoi vihdoinkin tapahtua. Bulletin 2 ilmestyi, alkoi tulla sähköposteja ja kaiken kaikkiaan näytti siltä, että kisat sittenkin toteutuvat. Ei kulunut kuitenkaan viikkoa, kun ilmoitettiinkin kisojen peruuntumisesta. Ilmoitus tuli lauantaina sähköpostitse tuomareille, mutta mitään tarkempaa tietoa viikonlopun aikana ei tullut. Kilpailijat eivät saaneet mitään virallista tietoa kisojen peruuntumisesta. Webbisivut sulkeutuivat ja kaikki olivat epätietoisia siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Kilpailujen ylituomari Silvia Wagner kehoitti kaikkia tuomareita vain odottamaan muutaman päivän ajan. Viikonlopun jälkeen viestejä alkoi tulla tiheään tahtiin. Brasilia yrittäisi järjestää kisat samaan ajankohtaan, mutta eri paikkakunnalle Brasiliassa. Vera Cruzin hyppykeskus sijaitsi Boituvassa, reilun sadan kilometrin päässä Sao Paulosta. Kilpailujen järjestäjä jätti vaihtoehtoisen suunnitelman, joka FAI:n toimesta hyväksyttiin (tähän päiväys). Kaikki kilpailuihin ilmoittautuneet joukkueet ja niihin kutsutut tuomarit olivat varanneet matkansa Braziliin, ja viime hetkeen jäänyt muutos lentosuunnitelmassa oli todella hankala tehdä. Jos jäisi koneesta pois Sao Paulossa jatkamatta siitä edelleen Braziliin, paluumatkan lippuvaraukset todennäköisesti poistuisivat automaattisesti, sillä tietokone ei tunnista tekemätöntä matkaa, oli sillä sitten kuinka järkevä selitys tahansa. Oman matkasuunnitelmani muutokseen tuli vahvistus vuorokautta ennen matkan alkamista, ja yhtä tiukalle meni aikataulu suomalaisilla freestylejoukkueilla. Koska matkalippua ei ehditty enää kirjoittaa uudelleen, sain ohjeeksi vain poistaa matkalipusta osuuden Sao Paulosta Braziliin ja takaisin. Helsinki-Vantaalla huomattiin, että matkalippuni olikin Rioon eikä Sao Pauloon. Puhelinsoittoja, korjauksia tietokoneelle ja lopulta matkaliput olivat kunnossa Kööpenhaminaan asti ainakin, jossa oli ensimmäinen koneen vaihto. Kööpenhaminassa Rio esiintyi taas matkavarauksessa aiheuttaen ylimääräisiä sydämentykytyksiä, puhelinsoittoja ja korjauksia tietokoneelle ennen kuin sain luvan siirtyä koneeseen. Sao Paulossa oli organisaation edustaja kyltin kanssa vastassa ovella odottamassa samalla lennolla lisäkseni tullutta norjalaistuomaria Steinar Lillåsia sekä kilpailujen hollantilaista FAI-kontrolleria Ronald Overdijkia. Torstain aikana saavuimme Boituvaan Vera Cruzin Drop Zonelle. Itse hyppykeskus ylitti kaikki odotukset. Paikalla oli lentokonehalli, jonka sisäosissa sijaitsivat organisaation tilat, tilat jurylle ja sosiaalitiloja. Organisaation toimisto oli kuin olohuone sohvineen ja seinällä olevine tauluineen. Vessassa oli kullatut hanat ja pyyhenaulakot. Juryn huoneessa oli reaaliajassa elävä maapallon eri aikavyöhykkeet ja vuorokaudenajat osoittava taulu. Drop Zonen alueelle rakennettiin kaksikerroksista hotellirakennusta, jossa oli pari tusinaa huonetta hyppääjien käyttöön. Sen alakerrassa oleviin huoneisiin aiottiin tehdä tuomareiden työskentelytilat
kisojen ajaksi. Paikalta löytyi lisäksi swooppiallas Canopy Pilotingin harrastajille. Alue tulee olemaan täydellinen hyppykeskus vielä tämän vuoden lopulla. Nyt oli moni paikka vielä pahasti kesken. Lentokonehalli Canopi Pilotingin swooppiallas Lentokonehalli vasemmassa ja tuleva, hyppääjien käyttöön tarkoitettu hotellirakennus oikeassa reunassa Mutta että kaikki ei olisi liian täydellistä, ongelmat alkoivat, kun loppuosa tuomareista saapui paikalle. Pienen paikkakunnan hotellit olivat täynnä, sillä myös hyppääjät olivat varanneet osansa huoneista. Tuomareita sijoitettiin naapurikaupungin hotelleihin ja tämä taas aiheutti päivittäin kuljetusongelman, sillä tuomareiden käytössä oli vain yksi noin 10-paikkainen auto. Ruokailu toteutettiin joka päivä eri tavoin. Toisinaan kävimme syömässä hotellin ravintolassa, toisinaan taas söimme DZ:lla, jossa ruokailu oli yleensä seisovasta pöydästä. Tarjolla oli yleensä erilaisia salaatteja, pastaa, riisiä sekä liharuokia. Ravintolassa syötiin listaruokia. Alueelle pystytettiin useita telttoja joukkueiden käyttöön ennen kisojen alkamista. Suurin teltta hajosi saman tien, sillä yhtenä päivänä oli niin kova tuuli, että harjoitushyppyjä ei juurikaan tehty. Tosin tandemhyppyjä tehtiin, ja maahan saapuessa hyppymestari teki kuvun irtipäästön! Näin myös
yhden tandemin tulevan alas varavarjolla siten, että drogi laahasi perässä, koska kupu ei koskaan auennut. Näytti vaaralliselta, mutta päättyi onnellisesti. Swooppialtaassa oli oikein kunnon aallot ja kentän toisella laidalla kunnollinen ruohikkopalo. Iso teltta repesi useasta kohdasta ja romahti Tuomarit jaettiin kahteen tuomaripaneeliin omien toiveiden mukaisesti. Toinen tuomaripaneeli tuomitsi freestyleä ja toiset skysurfingia ja molemmat tuomitsivat freeflyingia siten, että kummallekin tuomaripaneeleille tuli yksi nopeuskierros. Käytössämme oli kaksi työskentelytilaa, joissa kummassakin oli yhdet katselulaitteet. Pegasosta ei käytetty, vaan käytettiin sekuntikelloja ja arvostelulomakkeita sekä Access-pohjaista pistelaskusysteemiä, joka toimi hyvin. Videolaitteiden käyttäjänä paikallisen hyppykerhon avustaja ja videoiden pudotuspaikka sijaitsi viereisessä huoneessa. Avajaistilaisuudessa pidettiin muutama puhe, joukkueet seisoivat rivissä aakkosjärjestyksessä ja liput nostettiin salkoihin. Saksalaisten lipputangon narut pettivät ja lippu tipahti maahan. Järjestäjä korjasi tangon puolen tunnin sisällä. Koululaisten ryhmä lauloi Brasilian kansallislaulun yhden lapsista säestäessä laulua viululla. Lipputangot sahattiin suunnilleen samankorkuisiksi ennen avajaisia
Teknisiä ongelmia, jotka aiheuttivat Saksan lipun putoamisen alas saman tien Kun kaikissa lajeissa alkoi olla viides kierros valmiina, tuli eteen paitsi sää- myös rahaongelma. Huhu kertoi, että kilpailujen järjestäjältä loppuivat rahat eikä koneita saatu ilmaan bensan puutteessa. Kilpailijoille ilmoitettiin stand-by organisatorisista syistä. Seuraavana aamuna kerrottiin, että kaikki ongelmat oli ratkaistu ja kisat jatkuivat tuoden mukanaan uusia ongelmia. Yksi freeflying-joukkue teki protestin katselulaitteiden huonosta laadusta toisen nopeuskierroksen jälkeen. Heillä oli basti, joka oli heidän mielestään tuomittu väärin perustein. Protesti meni läpi ja juryn päätöksellä toinen kierros tuomittiin uudestaan ja kaiken lisäksi vielä toisen tuomaripaneelin voimin. Päätös yllätti kaikki ja niinpä työ alkoi perjantai-iltana kilpailijoiden ja tuomareiden avoimen kokouksen jälkeen. Lähes kaikki videot piti nauhoittaa uudelleen, sillä nauhoitusten päälle oli kuvattu osittain seuraavia hyppyjä ja työskentelyaika jäi vajaaksi. Tuomaristo katsoi kierroksen sillä seurauksella, että puolella joukkueista tulos säilyi ennallaan ja toisella puolella tulos joko parani tai huononi. Protestin tehneen joukkueen tulos muuttui paremmaksi ja vastaavasti toisella sijalla olleen USA:n joukkueen sijoitus muuttui neljänneksi. Siitä seurasi uusi kierros protestointia ja suuri määrä vihaisia freeflyinghyppääjiä. Miten tämä oli mahdollista? Säännöt määrittävät virheet ja oikeat suoritukset siten, että tulos määräytyy sen mukaan, mitä mieltä enemmistö tuomareista on. Kaikki kyseisten kierrosten virheet sijaitsivat samoissa kohdissa, mutta toisella katselukierroksella enemmistö saattoi olla juuri päinvastoin. Näin virhe muuttui hyväksytyksi tai hyväksytty suoritus virheeksi. Tuomareilla oli hyvät työskentelyolosuhteet
Kaiken kaikkiaan täytyy myöntää, että niin lyhyellä varoitusajalla tähän hyppykeskukseen järjestetyt kisat onnistuivat hyvin. Jo kisojen alussa mainittiin, että puutteita saattaa olla. Siksi tuntui oudolta, että kilpailujen jury ei seisonut tuomariston ja FAI:n päätöksen takana vaan hyväksyi protestin, jonka perusteena oli sääntökohta (S5 4.3.1 (1), jonka mukaan the organiser must provide the judges with the equipment necessary to observe and score the jumps Tuomarit eivät itse koskaan valittaneet näkyvän kuvan laadusta. Kilpailujen päätöspäivänä saatiin kaikki lajit hypättyä läpi ja heti viimeisten hyppyjen jälkeen alkoi sataa. Sadepisarat olivat isoja ja kaikki paikat olivat täynnä kuraa. Palkintojen jaon aikana ei satanut, mutta viimeisten Ranskan kansallishymnin sävelten aikana sade taas alkoi. Päättäjäiset muistuttivat brasilialaisesta karnevaalihumua. Oli sambaa, vähäpukeisia ja höyheniin sonnustautuneita tanssijoita sekä ilmaista olutta kello kahdeksan jälkeen. Tulokset Skysurf, naiset (4 joukkuetta) 1. Blandine Perroud Cyril Lancry, Ranska 53.2 2. Maria Ryabikova - Viktoriya Demidova, Venäjä 52.6 3. Mayumi Yanagisawa - Koji Mizoi, Japani 50.9 Skysurf, miehet (7 joukkuetta) 1. Dmitry Ovodenko - Igor Kalinin, Venäjä 59.8 2. Oliver Furrer Lukas Koller, Sveitsi 57,1 3. Marc Groleau Sylvain De Gorter, Ranska 56.0 Freestyle, naiset (13 joukkuetta) 1. Yoko Okazaki Axel Zohman, Japani 61.0 2. Stefania Martinengo Olav Zipser, Italia 1 59.8 3. Elodie Grietens Julien Gebel, Ranska 57.5 4. Amy Chmelecki Steve Curtis, USA 53,5 5. Heini Eli Klas Ramsay, Suomi 49.8 9. Katja Larinen Matti Mertala, Suomi Freestyle, miehet (5 joukkuetta) 1. Nils Predstrup Martin Kristensen, Tanska 63.5 2. Robin Dubuisson Nicolas Arnaud, Ranska 60.4 3. Olav Zipser Manuel Basso, Italia 1 53.1 FreeFly (16 joukkuetta) 1. Vincent Reffet Frederic Fugen Sterphane Fardel, Ranska 1 58.9 2. Jean-Cristophe Cambeleng Jean-Philippe Ricordeau Guillaume Fehr, Ranska 2 55.3 3. Raphael Couldray Alexandre Gillard Julien Gebel, Ranska 3 55.3
FreeFlyn toisen ja kolmannen sijan lopullinen järjestys ratkesi vapaakierroksella saadun korkeimman pistemäärän perusteella. FreeFly on lajina kehittynyt huimasti viime vuosien aikana. Sääntöjen mukaan tuomarit antavat joukkueille pisteitä vaikeudesta, liikkumistaidoista, liikkeiden täsmällisyydestä ja niiden hallitusta suorittamisesta sekä esittäjien yhteistyöstä. Suorituksessa tulisi näkyä lentämistä pää alaspäin, lentämistä vatsallaan, selällään, pää ylöspäin, kylki maata kohti sekä diagonaalisesti eli noin 45 asteen kulmassa maahan nähden. Kun nämä taidot kootaan ohjelmaksi, sen tulisi vielä olla mielenkiintoinen, nautittava ja mukavaa katseltavaa. Ohjelmassa pitäisi olla selvä alku ja loppu, ja sen pitäisi kestää 45 sekuntia, kuvaajan pitäisi ehtiä käyttää hyväksi pilvimuodostelmia, taustalla näkyviä maisemia ja auringon valonsäteitä sekä kuvata riittävän läheltä siten, että molemmilta esittäjiltä näkyvät koko suorituksen ajan pään lisäksi kädet ja jalat. Vaatimukset kuulostavat lähes mahdottomilta, mutta parhaat joukkueet ylsivät vapaakierroksilla huippupisteisiin. Vuosi sitten ei voinut vielä kuvitella, miten täsmällisiä, hauskoja ja monipuolisia ohjelmia joukkueet olivat keksineet. Freestylessa joukkueiden vapaaohjelmat sisälsivät enemmän perinteisiä freestyleliikkeitä, ja näillä kierroksilla ei kärkijoukkueiden välille juuri piste-eroja muodostunut. Lautahypyissä vapaakierrosten liikkeet noudattivat myös entistä linjaa - vauhtia ja voltteja eri akseleiden ympäri, ja piste-erot kärkijoukkueiden välillä olivat minimaaliset. Piste-erot syntyivätkin näissä lajeissa pakollisilla kierroksilla. Miesten freestylessä videojury myönsi tanskalaisjoukkueelle uusintahypyn, koska videotallenteessa ei näkynyt mitään. Syynä oli se, että kamera ei ollut hypyn aikana päällä. Tässä samassa sarjassa kilpaileva toinen joukkue alkoi suivaantuneena kerätä nimiä listaan, että tanskalaisjoukkueelle myönnetty uusintahyppy peruttaisiin ja siihen liittyvää sääntökohtaa muutettaisiin. Jury varoitti nimilistan kerääjiä epäurheilijamaisesta käytöksestä, jonka perusteella taas tämä joukkue voitaisiin diskata koko kilpailuista. Diskaamisia ei tullut eikä päätöksiä muutettu, mutta näiden joukkueiden kesken kilpailu on kovaa eikä keinoja kaihdeta. Protestit kuuluvat kilpailuihin joka vuosi. Suomesta kilpailuihin osallistui kaksi naisten freestylejoukkuetta. Hekla (Heini Elo Klas Ramsay) sijoittui sarjassa viidenneksi, ja Forward (Katja Larinen, Matti Mertala) yhdeksänneksi. Tyytyväisenä voin todeta, että suomalaisjoukkueet hyppäävät hyvin, ovat kielitaitoisia, osaavat säännöt ja kohteliaat käytöstavat. Avoimen kokouksen aiheita - jos kisoissa on useampia joukkueita ilmassa samanaikaisesti, atmonauticarving-liikkeen todettiin olevan vaarallisen ja se toivottiin poistettavaksi - tuomaritoiminnan jakautumisesta siten, että kaksi tuomareista arvostelee hypyn vaikeuden ja suoriutumisen ja kolme sen taiteellisuuden ja kameratyöskentelyn pidettiin, koska se tuntuu toimivan paitsi nopeammin myös oikeudenmukaisemmin aikaisempaan käytäntöön verrattuna - kameratyöskentelyn toivottiin painottuvan enemmän kuvan laadun kuin videokuvaajan aktiivisuuden, interaktiivisten liikkeiden, kuvakulmien jne. puolelle. Lajin tunnetuksi tekemisessä on esitettävien kuvien laadun oltava hyvää, mitä se ei ole, jos hyppääjältä puuttuvat jalat tai pää - pakollisten liikkeiden kuvauksen sääntöjen A-liitteissä pitäisi olla täsmällisempää (Esim. jos kaikkien liikkeiden vaatimuksena on alettava ja päätyttävä pysähtymiseen, on kuvauksessa
käytävä ilmi, missä asennossa pysähtyminen hyväksytään, vai onko aina palattava liikkeen aloitusasentoon) - keskustelua käytiin myös työskentelyajan pituudesta, joka oli Brasiliassa ongelma Boituvan sijaitessa 800 m merenpinnan yläpuolella. Hyppääjät vietiin 13900 jalan korkeuteen (säännöissä 13000 f AGL), mutta silti nopeammin putoavat joukkueet valittivat sitä, että työskentelyaika ei riitä. Ehdotettiin sitä, että työskentelyaika olisi jatkossa liukuva esim. 42 45 s, jolloin vapaakierroksen olisi mahdollista päättyä kauniiseen lopetukseen eikä pysäytyskuvaan - uusintahypyn sääntökohta tullaan uusimaan joko prosenttiperusteiseksi tai muuten selvemmäksi niin, että videokuvaajan täytyy todistaa kameran toimineen ennen hyppyä - freeflyingin nopeuskierroksista todettiin, että ote on nähtävä, mutta vartalon suunta ei jatkossa ole olennainen - sääntöihin toivottiin minimivaatimusta tuomarointivälineitten laadulle samaan tapaan kuin hyppääjienkin videovälineistölle - kilpailijoita muistutettiin siitä, että ensi vuonna on mahdollisesti kolmet ensimmäisen kategorian kisat. Näitä ovat World Air Games Saksassa, Malewski Venäjällä, johon suunnitellaan ensi vuonna myös artisticlajien kilpailua sekä WC Arizonassa.