KIRJALLINEN KYSYMYS 1033/2010 vp Sotaorpotunnuksen myöntäminen Eduskunnan puhemiehelle Suomen sodissa vuosina 1939 1945 jäi sotaorvoiksi noin 55 000 lasta. Heistä nuorimmat syntyivät sodan alkamisen jälkeen eli vuosina 1939 1945. Suurin osa sotaorvoista on siis jo iäkkäitä ihmisiä, joista osa on heikossa kunnossa. Sotaorvot ovat jääneet vaille vastaavia etuja ja palveluja kuin muut sodissa kärsineet ryhmät, esimerkiksi harkinnanvaraista kuntoutusta. Sotaorpojen mielestä sotaorvot ja heidän kärsimyksensä on unohdettu täysin. Sotaorvot ovat kantaneet sotien seurauksia lapsuudestaan asti. Heidän vanhempansa antoivat raskaan uhrin itsenäisen Suomen puolesta. Moni sotaorpo joutui ottamaan aikuisille kuuluvia vastuita ja elämään köyhyyden ja puutteen keskellä. Sotaorvot jäivät vaille sitä hoivaa ja turvaa, jota vanhemmat normaalisti lapsilleen voivat antaa. Sotaorpoja myös pilkattiin. Toisaalta sotaorvot olivat jälleenrakentamassa maatamme sotien jälkeen. Elossa olevat sotaorvot kantavat edelleen lapsuuden traumoja ja kärsimyksiä. Sotaorpojen yhdistykset ovat esittäneet jo vuosia, että myös sotaorvoille annettaisiin veteraanien tapaan erityinen tunnus sotaorpotunnus. Kaatuneitten Omaisten Liitto on hiljattain ryhtynyt selvittämään vielä elossa olevien sotaorpojen määrää. Tämän rekisteröintihankkeen tavoitteena on sotaorpotunnuksen saaminen. Sotaorpotunnuksen avulla sodissa vanhempansa menettäneillä olisi oikeus saada vastaavia palveluja ja etuja kuin sotiemme veteraanit saavat. Valtiovallan on korkea aika tunnustaa sotaorpojen asema itsenäisen kansan historiassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus antaa sotaorvoille erityisen sotaorpotunnuksen, joka oikeuttaa erityisiin palveluihin ja etuihin? Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2010 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1033/2010 vp: Aikooko hallitus antaa sotaorvoille erityisen sotaorpotunnuksen, joka oikeuttaa erityisiin palveluihin ja etuihin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Viitaten parhaillaan käsittelyssä olevaan kansanedustaja Johanna Karimäen /vihr samaa asiaa koskevaan kirjalliseen kysymykseen KK 1002/2010 vp totean, että vuosien 1939 1945 sodissa noin 55 000 60 000 lasta jäi sotaorvoksi. Sotaorvot eivät olleet vailla korvausturvaa. Valtiovalta huomioi sotaorpojen aseman siten, että sodan jälkeen he olivat oikeutettuja huoltoeläkkeeseen ja heidän koulutustaan tuettiin 24 ikävuoteen asti. Sairaan tai vammautuneen sotaorvon toimeentulo hoidettiin pysyvästi, mikäli sairaus esti työelämään siirtymisen. Valtiokonttori maksaa edelleen huoltoeläkettä noin kolmellesadalle puoli- tai täysorvolle. Yleisesti katsoen sotaorpojen asema suhteessa muihin orpoihin on samankaltainen. Erikseen on otettava huomioon tilanne, joka johti orvoksi joutumiseen eli vanhemman kuolemaan isänmaataan puolustaessaan. Sotaorpoja arvellaan olevan elossa noin 40 000, nuorimmatkin ovat jo vanhuuseläkeiässä. Sotaorvot ovat osa Suomen viime sotiin liittyvien ryhmien kokonaisuutta. Vuosien mittaan useita vastaavia ryhmiä on tuotu esille. Tällaisia ovat ns. erityisryhmien kuntoutukseen oikeutetut henkilöt, rintamaveteraanien lesket, sotainvalidien ja veteraanien avopuolisot, sotalapset, kotirintaman naiset sekä sotien aikana internoidut ja vastaavat ryhmät. Näille ryhmille on eri yhteyksissä esitetty etuuksia, jotka oli alun perin tarkoitettu varsinaisille veteraaneille. Veteraanitunnusten myöntäminen päättyi vuoden 1994 lopussa. Myös muiden tunnusten myöntäminen on päättynyt. Suomen sodat olivat totaalista sodankäyntiä. Koko kansa oli mobilisoitu maan puolustamiseen. Sotiin liittyneiden ryhmien asemaa on tarkasteltava tasapuolisesti ja kokonaisuutena. Vuoden 2004 veteraanipaketin yhteydessä valtioneuvosto katsoi, että nykyisiin sotainvalidi- ja veteraanietuuksiin oikeutettujen piiriä ei tule enää laajentaa uusiin ryhmiin. Erityisetuudet oli tarkoitettu sodissa suurimman vastuun kantaneiden ryhmien auttamiseksi ja heidän työnsä kunnioittamiseksi. Muiden sodan aikaisten ryhmien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on tarkoituksenmukaista järjestää kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kautta. Sotaorpojen asema ja kuntoutustarve on nähtävä osana koko vanhusväestön kuntoutuspalvelujen kehittämistä. Keskeinen kysymys on vanhusväestön itsenäisen selviytymisen tukeminen. Vanhustenhuollon kehittäminen on ollut tämän hallituskauden painopisteitä. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on myös lisätty selvästi. Valtiontalouden nykyinen hyvin vaikea tilanne ei mahdollista viime sotiin välittömästi liittyneiden ryhmien kuntoutuspalvelujen laajentamista uusille ryhmille. Valtiovalta huomioi sotaorpojen aseman sodan jälkeen. Vaikeimmassa asemassa olleiden sotaorpojen tuesta on huolehdittu. Tällä hetkellä 65 vuotta sotien päättymisestä voimavarat on syytä kohdistaa vanhustenhuollon yleiseen kehittämiseen. Riittävät ja laadukkaat peruspalvelut tukevat parhaiten myös sotaorpojen asemaa. 2
Ministerin vastaus Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2010 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1033/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Ämnar regeringen ge de krigsvärnlösa ett speciellt tecken som berättigar till särskilda tjänster och förmåner? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Med hänvisning till riksdagsledamot Johanna Karimäkis /gröna skriftliga spörsmål SS 1002/2010 rd om samma sak, som behandlas som bäst, får jag konstatera att under krigen 1939 1945 blev cirka 55 000 60 000 barn krigsvärnlösa. De krigsvärnlösa stod dock inte utan ersättningsskydd. Statsmakten uppmärksammade de krigsvärnlösas ställning och gav dem efter kriget rätt till försörjningspension och stödde deras skolgång fram tills de hade fyllt 24 år. För sjuka eller funktionshindrade krigsvärnlösa ordnades permanent försörjning, om sjukdomen hindrade dem från att arbeta. Statskontoret betalar fortfarande försörjningspension till cirka trehundra moder- eller faderlösa eller föräldralösa barn. Generellt sett är krigsvärnlösa i en liknande ställning som andra föräldralösa barn. Det är viktigt att man särskilt beaktar den situation som ledde till att barnen blev föräldralösa, dvs. att föräldern dog under försvaret av fosterlandet. Enligt uppskattning lever fortfarande cirka 40 000 krigsvärnlösa, också de yngsta har redan nått åldern för ålderspension. De krigsvärnlösa hör till den samlade gruppen av personer med anknytning till Finlands senaste krig. Under årens lopp har flera liknande grupper förts fram. Hit hör personer som är berättigade till rehabilitering för s.k. specialgrupper, efterlevande till frontveteraner, sambor till krigsinvalider och veteraner, krigsbarn, kvinnor på hemmafronten samt grupper som internerades under krigen och liknande grupper. För dessa gruppers del har det i olika sammanhang föreslagits förmåner som ursprungligen var avsedda för egentliga veteraner. Beviljandet av veterantecken upphörde i slutet av 1994. Inte heller andra tecken beviljas längre. Finlands krig var totala krig. Hela befolkningen hade mobiliserats till försvar av landet. Ställningen för de grupper som har en anknytning till krigen måste granskas opartiskt och som en helhet. I samband med veteranpaketet 2004 ansåg statsrådet att den nuvarande kretsen av personer som är berättigade till förmåner för krigsinvalider och veteraner inte längre ska utvidgas till nya grupper. Specialförmånerna var avsedda för att hjälpa dem som burit det största ansvaret under krigen och för att hedra deras insats. Social- och hälsovårdstjänster för övriga grupper som berördes av kriget ordnas lämpligast via det kommunala social- och hälsovårdssystemet. De krigsvärnlösas ställning och rehabiliteringsbehov bör ses som en del av utvecklingen av rehabiliteringstjänsterna för hela äldrebefolkningen. Den centrala frågan är stödet till de äldre så att de kan klara sig själva. Utvecklingen av äldreomsorgen har hört till prioriteringarna under denna regeringsperiod. Också statsandelarna för social- och hälsovården har avsevärt ökat. Statsfinanserna befinner sig i en mycket svår situation och ger inte utrymme för en utvidgning av rehabiliteringstjänsterna för de grupper som har en direkt anknytning till de senaste krigen till nya grupper. Statsmakten beaktade de krigsvärnlösas ställning efter krigen och har sörjt för stö- 4
Ministerns svar det till de krigsvärnlösa som befunnit sig i den svåraste situationen. Nu 65 år efter krigsslutet är det skäl att inrikta resurserna på en allmän utveckling av äldreomsorgen. Tillräcklig basservice av hög kvalitet stöder bäst också de krigsvärnlösas ställning. Helsingfors den 21 december 2010 Social- och hälsovårdsminister Juha Rehula 5