Tiivistelmä Olsberg SPI:n tutkimusraportista (18.11.2015): Blueprint for a New Fiscal Incentive for Finland - Malli Suomelle soveltuvasta AV-alan tuotantokannustinjärjestelmästä Sisältö 1. Lyhyesti 2 2. Strategiset lähtökohdat 3 3. Suositus: Cash Rebate -järjestelmä (palautus-/hyvitysmalli) 4 4. Kannustimeen oikeutetut tuotannot 5 5. Kannustimen arvo 5 6. Kannustimeen oikeutetut tuotantoyhtiöt 7 7. Hakemusprosessi 7 8. Suomessa hyväksyttäviksi luettavat tuotantokulut 8 9. Tuottajia koskevat velvollisuudet 9 10. Kannustinjärjestelmän ylläpito ja hallinta 9 11. Muita huomioita 10 12. Eteneminen ja aikataulu kannustinjärjestelmän käyttöönotossa 11 13. Lisätietoa 11
2 1. Lyhyesti Viime vuosina useissa maissa ovat yleistyneet audiovisuaalisen alan tuotantokannustinjärjestelmät. Eri maat ovat heränneet selkeiden, läpinäkyvien, ennustettavien ja tehokkaiden järjestelmien tuottamiin hyötyihin, erityisesti Euroopassa. Keskustelu oman kannustinjärjestelmän käyttöönotosta myös Suomessa ja sen tuottamista hyödyistä on edennyt pisteeseen, jossa on välttämätöntä ymmärtää, miten tällainen kannustinjärjestelmä suunniteltaisiin, toteutettaisiin ja toimisi Suomessa. Siitä syystä Audiovisual Finland (ent. FAVEX - Finnish Film & Audiovisual Export) on tilannut tämän yksityiskohtaisen tutkimusraportin kansainväliseltä strategiakonsultointiin erikoistuneelta yritykseltä, Olsberg SPI:ltä. Olsberg SPI:n raportti tarjoaa yksityiskohtaisen suunnitelman kannustimen luomiseksi ja kattaa kaikki käytännön osa-alueet, jotka tulee huomioida suunnittelutyössä. Raportti auttaa myös kannustinjärjestelmää koskevan lainsäädäntötyön toteuttamisessa. Tiiviisti ilmaistuna tutkimusraportin ydin muodostuu seuraavista seikoista (Suomelle sopivassa mallissa): järjestelmä olisi ns. cash rebate -pohjainen (ei verotukseen perustuva) oikeus kannustimeen syntyisi kansallisille tuotannoille tai virallisille yhteistuotannoille, jotka läpäisevät kulttuuritestin kannustimeen oikeutettuja tuotantolajeja olisivat pitkät feature -elokuvat ja - dokumenttielokuvat sekä TV-draamat vaatimuksena olisi aina myös takuu tuotannon kansallisesta levityksestä palautusmäärä olisi 20 % todennetusta tuotantokulutuksesta Suomessa järjestelmässä ei olisi kattoa sille, kuinka paljon palautuksia vuositasolla tehdään tuotantoyhtiöiden on oltava Suomeen rekisteröityjä ja yhteisveronsa Suomeen maksavia kannustinpalautus olisi sekä kotimaisten että kansainvälisten tuotantojen saavutettavissa kannustinhakemuksille ei olisi mitään ennalta asetettuja määräaikoja hakuprosessin vaiheita olisivat: alustava hakemus -> ehdollinen vahvistus -> tuotannonaikaisten kulujen auditointi -> lopullinen vahvistus -> kannustinpalautuksen maksaminen laaja listaus kuluista, jotka hyväksytään tai ei hyväksytä kannustinpalautuksen perusteiksi tuotantoprojektikohtaiset minimisummat hyväksyttävälle kulutukselle kannustinpalautuskelpoisten tuotantoyhtiöiden velvollisuudet tuottaa harjoittelupaikkoja ja tietoa tuotannoista.
3 2. Strategiset lähtökohdat Euroopassa kansallisten tuotantosektorien edistämiseen rakennetut kannustinjärjestelmät ovat pääsääntöisesti tarkoitettu sekä kansallisille että kansainvälisille tuotannoille. Tämän tutkimuksen tehneen SPI:n näkemyksen mukaan terve tasapaino kansallisten ja kansainvälisten tuotantojen välillä on strategisesti järkevää, koska sektorit vaikuttavat toistensa kasvuedellytyksiin. Myös eurooppalainen lainsäädäntö korostaa kotimaisten tuotantojen kulttuuristen hyötyjen merkitystä. Kansainvälisille tuotannoille on tyypillistä, että ne hakeutuvat eri maihin paitsi sijaintiin liittyvistä syistä myös nettokustannushyötyjen ohjaamina. Jotta paikallinen tuotantosektori voisi olla houkutteleva kansainvälisille tuottajille, sen on kyettävä tarjoamaan vaadituntasoista osaamista. Toisaalta, työskentely kansainvälisten tuotantojen kanssa tarjoaa mahdollisuuden kyvykkyyksien ja kokemusten kasvuun kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla. SPI:n tekemistä muista selvityksistä, kuten selvityksestä European Audiovisual Observatorylle (osittain Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama), ilmenee, miten sektoreiden välinen tasapaino tuottaa kansallisille tuotantoyhtiöille uusia ja taloudellisesti kestävämpiä liiketoimintamahdollisuuksia. Tuotantosektori ei saa toisaalta tulla liian riippuvaiseksi kansainvälisistä tuotannoista. Huolimatta niiden houkuttelevuudesta niihin voi vaikuttaa myös Suomen kilpailijamaiden toimenpiteet. Edellä mainitut näkökohdat huomioiden tämän raportin esittelemä malli on suunniteltu siten, että se tarjoaa mahdollisimman suuret hyödyt sekä kansallisille että kansainvälisille tuotannoille. Tämän selvitystyön myötä on tullut ilmeiseksi, että Suomen tuotantohenkilöstö ja - infrastruktuuri ovat erittäin alihyödynnettyjä. Arvioiden mukaan tässä raportissa esitetyn kannustinjärjestelmän käyttöönotto tarkoittaisi tuotantovolyymien kaksinkertaistumista kahdessa kolmessa vuodessa. SPI:n tekemien eri selvitysten perusteella on suositeltavaa, että kannustinjärjestelmän käyttöönoton rinnalla investoidaan myös infrastruktuurin ja osaajaresurssien kehittämiseen. Nämä investoinnit edesauttavat ulkomaisten tuotantojen houkuttelemisessa sekä ehkäisevät kotimaisten tuotantojen kohtaamia tuotantokulujen potentiaalisia nousupaineita.
4 Erikseen on syytä kiinnittää huomiota kannustinjärjestelmän uskottavuuteen ja houkuttelevuuteen tilanteessa, jossa kannustinjärjestelmää suunnitellaan kokeiltavan pilottiprojektina tai jos kannustimena jaettaville varoille määritellään vuotuinen maksimisumma ( cap ). Suurten kansainvälisten tuotantojen toteutuksen vaatima aikajänne on pitkä. Suunnitelmien, paikanvalintapäätösten ja varsinaisten kuvausten toteutumiseen menee kuukausia, välillä vuosia. Siksi tuotannosta vastaavien on voitava luottaa siihen, että kannustinjärjestelmä on voimassa ja osittaispalautuksia on saatavissa vielä silloin, kun oman tuotannon palautushakemukset ja -tilitykset ovat ajankohtaisia riippumatta siitä, mikä on tuotantobudjetin suuruus tai kannustinpalautusten ajoittumisajankohta. Ajallisesti tai määrällisesti rajallisten kannustimien ongelmana on myös se, että ne vähentävät yksityisten sijoittajien investointihalukkuutta tuotantoinfrastruktuuriin. Siksi SPI vahvasti suosittelee välttämään ajallisia tai määrällisiä rajoituksia. 3. Suositus: Cash Rebate -järjestelmä (palautus-/hyvitysmalli) Vaihtoehtoisia kannustinjärjestelmiä ovat verotukseen perustuvat Tax Shelter ja Tax Credit - mallit sekä paikalliseen kulutukseen perustuva palutusmalli / Cash Rebate malli. Eri malleista viime vuosina Euroopassa suosiotaan on kasvattanut erityisesti Cash rebate -palautusmalli. Vuosien 2010-2014 välillä lanseeratuista seitsemästä kannustinjärjestelmästä kuusi oli Case Rebate -mallisia hyvitysjärjestelmiä. Cash rebat -mallissa tuotannolle palautetaan tietty prosenttiosuus sen tuotantokuluista selkeiden periaatteiden mukaan. Osittaispalautukset maksetaan valtion budjetista, jonka tulopuolelle ovat kertyneet myös tuotantojen synnyttämät ja ennen osittaispalautusten maksamista valtiolle tulevat verotuotot. Kannustinpalautukset maksetaan vasta, kun tuotanto on jo kuluttanut omaa budjettiaan ja syntyneet kulut ovat todettu palautuskelpoisiksi. (Jotkut kannustinjärjestelmät mahdollistavat osittaispalautusten maksamisen aiemminkin.) Cash rebate -mallin etuina on erityisesti sen helppous ja selkeys sekä tuottajille että valtiolle ja sen läpinäkyvyys. Malli on myös kansainvälisten tuottajien hyvin tuntema. Lisäksi, kun kannustimen myötä tuotannon volyymi kasvaa, valtiolle on todettu tuloutuvan vero- ja muina maksuina enemmän kuin mitä hyvityksenä myönnetään tuotannoille, eli se ikään kuin rahoittaa itsensä. Näistä syistä Cash Rebate on tehokkain malli myös Suomelle. Muista Euroopan maista Norja on ilmoittanut olevansa seuraava maa, joka ottaa kyseisen kannustinmallin käyttöön vuonna 2016.
5 4. Kannustimeen oikeutetut tuotannot Yleinen vaatimus on, että kannustinkelpoisen tuotannon pitää olla suomalainen, läpäistä kulttuuritesti tai olla viralliset kriteerit täyttävä yhteistuotanto. Tuotanto voi olla myös animaatio, muttei EU-säännösten vuoksi (televisio)mainostuotanto. Kannustimet tulisi suunnata erityisesti pitkiin elokuviin ja dokumentteihin (feature films and documentaries) sekä TV-draamoihin, joissa Suomen vahvuudet ovat suurimmat. Korkealuokkaisten tuotantojen varmistamiseksi sekä hallinnollisen työn vähentämiseksi järjestelmässä tulisi olla määriteltynä raja minimikulutukselle. Huomioiden suomalaisten tuotantojen tyypilliset budjetit sekä Suomen kilpailijamaiden asettamat minimivaatimukset pitkien elokuvien minimikulutus tulisi olla vähintään 250 000 euroa, pitkien dokumenttien vähintään 125 000 euroa ja TV-draaman vähintään 150 000 euroa jokaista tuntia kohden. Lisäksi tuotannoilta vaadittaisiin, että niiden levittämisestä Suomessa on sopimukset valmiina (elokuvilla ja dokumenteilla teatterijakelusta, TV-draamoilla jonkin kanavan kanssa). Ainoana poikkeuksena edellä mainittuun olisi osittaispalautusten saaminen Suomesta ostetuista jälkituotantopalveluista. Tällä varmistetaan sellaisten arvokkaiden kansainvälisten tuotantojen houkuttelu, joiden kuvaamiseen Suomi ei sovellu, mutta joiden jälkituotannot eivät ole maariippuvaisia vaan hyvin helposti liikuteltavia. Jälkituotantoprojekteissa vaadittu minimikulutus Suomessa olisi vähintään 150 000 euroa. 5. Kannustimen arvo Tehdessään päätöksiä tuotantopaikoista kansainväliset tuottajat vertailevat useita maita. Tässä päätöksenteossa jonkin maan kannustimen suuruus voi olla ratkaiseva tekijä. Kannustimet vaikuttavat myös siihen, mihin kotimaiset tuotannot suuntaavat. Suomeen on ehdotettu 20 %:n suuruista osittaispalautusta. Vaikka luku on hieman joidenkin kilpailijamaiden tarjoamaa palautusprosenttia matalampi, se on arvioitu Suomelle riittävän suureksi ja tehokkaaksi. 20 %:n suuruisen kannustinpalautuksen arvioidaan tuottavan valtiolle tuloja melko nopeasti ja kääntyvän kansantaloudelle voitolliseksi jo toisen käyttövuotensa alussa.
6 Arvio taloudellisista vaikutuksista vuosina 1-3 Arvioiden taustalla ovat seuraavat olettamukset, jotka perustuvat Suomen tilanteeseen: - SESin arvion mukaan vuoden 2015 Suomessa toteutuvien tuotantojen kokonaiskulutus on 42 miljoonaa euroa - Kannustin lisäisi tuotantotoimintaa vuosittain kolmanneksella ensimmäisen kolmen vuoden aikana - Arviolta 5 % kulutuksesta ei ole hyvityskelpoista - Tuotantotoiminnan kokonaiskulutuksesta arvioidaan 30 % olevan erilaisia verotuloja - Välillisten taloudellisten hyötyjen laskelmassa kertoimena on käytetty 2; muiden maiden kannustimissa kerroin vaihtelee 2-4 välillä
7 6. Kannustimeen oikeutetut tuotantoyhtiöt Koska elokuva- ja TV-tuotannoissa on usein osallisina useampia tuotantoyhtiöitä, on suositeltavaa, että osittaispalautuksen hakeminen sallitaan vain yhdelle yhtiölle tuotantoa kohden. Kotimaisissa tuotannoissa hakijan tulisi omistaa enemmistö tuotannon oikeuksista ja vastata vähintään 50 %:sta tuotantokustannuksia. Kansainvälisissä tuotannoissa hakijana ja osittaispalautusten saajana pitäisi olla Suomeen rekisteröity tuotanto- tai tuotantopalveluyhtiö. Suomalainen hakijayritys voisi olla kansainvälisesti omistettu, kunhan sillä on Suomessa pysyvä toimisto ja verovelvollisuus Suomeen. 7. Hakemusprosessi Varsinaisten osittaispalautushakemusten jättäminen tulisi onnistua vapaasti tuotantoaikataulujen kannalta soveltuvimpaan aikaan. Suomen kannustinjärjestelmään ei siis tulisi sisällyttää sellaisia määräaikoja, jotka estäisivät tuotantojen ajallisen hajauttamisen. Ajallinen joustavuus edesauttaa siinä, että Suomen tuotantoinfrastruktuuria hyödynnetään mahdollisimman tasaisesti ja tehokkaasti. Alustava hakemus tulisi tuotantoyhtiön kuitenkin jättää viimeistään 30 päivää ennen varsinaisten kuvausten alkamista. Tästä dokumentaatiosta tulisi käydä ilmi, miten tuotanto tulee täyttämään kulttuuritestin vaatimukset ajantasainen kuvauskäsikirjoitus tuotannon synopsis tai sisältösuunnitelma kuvausaikataulu tuotannon budjetti rahoitussuunnitelma ja selvitys oikeuksien omistussuhteista ( chain of title for production ). Poikkeuksena ovat yhteistuotannot, jotka voivat liittää alustavaan hakemukseensa valtiollisiin sopimuksiin perustuvan virallisen yhteistuotantosertifikaatin (virallinen todistus siitä, että tuotanto täyttää yhteistuotannon kriteerit).
8 Ehdollinen vahvistus siitä, täyttääkö hakemuksen jättänyt tuotanto vaaditut kriteerit, tulisi saada hakijalle tietyssä ajassa, mieluusti neljässä viikossa. Ehdollinen vahvistus auttaisi vastaavaa viranomaista budjetoinnissa ja tuottajaa rahoituksen kokoamisessa. Lopullisen osittaispalautuksen hakeminen olisi mahdollista vasta, kun tuotanto on päättynyt ja lopulliset, osittaispalautukseen oikeuttavat kulut ovat arvioitu riippumattoman tahon toimesta. Arviointiraportin laatisi sertifioitu suomalainen tilintarkastaja, ja raportti sisältäisi selvityksen kaikista kuluista. Lopullinen hakemus sisältäisi myös selvityksen muiden vaatimusten täyttymisestä, kuten harjoittelumahdollisuuksien tarjoamisesta alan osaajille. Lopullisen vahvistuksen saaminen tuotannon osittaispalautuskelpoisuudesta pitäisi tapahtua perusteellisen, mutta melko ripeän prosessin myötä. Osittaispalautuksista vastaavalla viranomaisella tulisi olla kyky ja valtuudet päätöksentekoon 6-8 viikon kuluessa. Tällä määrämuotoisuudella sekä hyvällä viestinnällä varmistettaisiin luottamuksen syntyminen kannustinjärjestelmää ja sitä hallinnoivaa tahoa kohtaan. Osittaispalautuksen tilitys sitä hakeneelle tuotantoyhtiölle tulisi myös tapahtua ripeästi lopullisen vahvistuksen jälkeen. 8. Suomessa hyväksyttäviksi luettavat tuotantokulut Osittaispalautuksiin hyväksyttäväksi luettavia kuluja olisivat tuotantoihin liittyvät nettohintaiset (ALV 0 %) tavara- ja palveluostot Suomessa sekä Suomen tai Euroopan talousalueen asukkaille maksetut palkat työstä, joka on suoritettu Suomessa. Pienimpien tuotantojen rajaamiseksi ja hallinnollisen työn vähentämiseksi tuotannonaikaiselle kulutukselle tulisi määritellä minimivaatimukset ennen kuin kelpoisuus osittaispalautuksiin syntyy. SPI:n suositukset esiteltiin luvussa 4 (pitkät elokuvat ja dokumentit 250 000, TVdraama 150 000 /h sekä jälkituotantotyöt 150 000 ). Joissakin kannustinjärjestelmissä on määritelty myös maksimisummat, joita yksittäinen tuotanto voi osittaispalautuksina saada. Etenkin, jos järjestelmään on määritelty vuositason kattobudjetti tai maalla on pienet resurssit suurten tuotantojen palvelemiseen. Suomelle suositellussa, itsensä rahoittavassa mallissa maksimisummien määrittäminen on tarpeetonta ja rajoittaisi toimialan kasvua. Koska Suomessa on paljon alihyödynnettyä kapasiteettia, tuotantomarkkinat ovat suhteellisen kypsät ja talous on eurooppalaisittain avoin, kyky suoriutua kannustinjärjestelmän tuomasta kysynnästä on hyvä.
9 Hyväksyttäväksi luettavat kulut, eli luettelo hyväksyttävistä tuote- ja palveluhankinnoista, tulisi määritellä ja viestiä hyvin selkeästi, mahdollisimman yksityiskohtaisesti epäselvyyksien ja epävarmuuden ehkäisemiseksi. Suomeen ehdotetussa mallissa kannustinjärjestelmä kattaisi vain tuotantojen ydintarpeet sen varmistamiseksi, että kannustimen hyödyt kertyisivät suoraan suomalaiselle AV-toimialalle. Samasta syystä hyväksyttäviksi ei katsottaisi hankintoja, jotka kohdistuisivat sellaisiin oheiskuluihin, kuten kehityskulut, juridiset palvelumaksut, rahoituskulut tai jakelu- ja markkinointikulut. 9. Tuottajia koskevat velvollisuudet Jokaiselle tuotantoprojektille tulisi määritellä minimimäärä harjoittelijoita, joita tuotannon olisi työllistettävä. Lukumäärä ja millaisia osaajia vaatimus koskee, voisi vaihdella tuotantojen tarpeiden sekä kansallisten tarpeiden mukaan, millaista osaamista Suomessa kulloinkin tarvitsisi kehittää. SPI suosittelee, että tuotantokohtainen minimi olisi ainakin viiden palkatun harjoittelijan verran. Toimiva kannustinjärjestelmä on erittäin käyttökelpoinen väline tuotantodatan keräämiseen. Siksi osittaispalautuksen arviointiprosessiin tulisi sisällyttää vaatimus tuotantodatan toimittamiseen, mikä mahdollistaisi kannustinjärjestelmän toiminnan kvantitatiivisen arvioinnin tulevaisuudessa. Perustason vaatimuksena olisi myös logon ja krediittimainintojen sijoittaminen lopputuloksiin kertomaan siitä, että tuotanto on hyödyntänyt Suomen kannustinjärjestelmää. 10. Kannustinjärjestelmän ylläpito ja hallinta Riippumatta siitä, luodaanko kannustimen hallinnointiin uusi organisaatio vai sisällytetäänkö työ jollekin nykyisistä organisaatioista, hallinnoijan vastuulla on järjestelmän rakentaminen ja kehittäminen, hakemusten vastaanottaminen ja käsitteleminen, päätöksistä viestiminen, sitovien vahvistusten antaminen sekä tilitysten suorittaminen tuotantoyhtiöille. Siksi kannustimesta käytännössä vastaavalla taholla tulee olla tarvittavat valtuudet kannustintilityksiin ja sopimussuhteet valtion rahoituslähteisiin. Kyseisen organisaation tulee kyetä tehokkaaseen yhteistyöhön niin julkishallinnon kuin toimialan kanssa.
10 Henkilöstölle toiminnan luonne asettaa vaatimuksen korkeatasoisesta AVtuotantoalan käytännön osaamisesta, joka kattaa budjetoinnin, aikataulutuksen ja kirjanpidon. Edellytyksiä olisivat myös Suomen verojärjestelmän tuntemus sekä vahvat viestintätaidot. Hyvä ymmärrys elokuvateollisuutta koskevasta lainsäädännöstä ja erilaisista tukijärjestelmistä olisi myös tarpeen. 11. Muita huomioita EU on luonut joukon sääntöjä koskien erilaisia kansallisia tukijärjestelmiä. Suomeen suunnitellun mallin luonteesta johtuen kannustinjärjestelmä tulee notifioida Euroopan komissiolle ennen käyttöönottoaan. Notifikaatiossa tulee todistaa, etteivät markkinat tältä osin toimi, sekä suunnitellun järjestelyn välttämättömyys, oikeutus ja yhteensopivuus EU-säännösten kanssa. Prosessi lähtee liikkeelle esinotifikaatiovaiheesta, jossa Suomen ja komission edustajat tapaavat keskustellakseen suunnitellusta järjestelystä. Säännösten mukaan kannustimien myöntäminen on mahdollista, jos tuotanto täyttää ennaltamääritellyt kulttuuriset kriteerit, eli läpäisee niin sanotun kulttuuritestin. Lisäksi on määritelty, että alueellisen kulutuksen vaatimus saa olla korkeintaan 160 % jäsenvaltion tuotannolle myöntämästä tuesta ja korkeintaan 80 % tuotannon kokonaisbudjetista, jos alueellisen kulutuksen vaatimus on käytössä. Yleisesti, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tukien osuus ei saa ylittää 50 %:ia hyväksyttävistä kustannuksista. On myös syytä huomioida, että kannustinta ei voi rajata vain Suomen kansalaisiin, vaan sen hakemiseen on yhtäläinen oikeus kaikilla ETA-maiden asukkailla. Kuitenkin on hyväksyttävää vaatia, että osittaispalautusta hakeva yritys on Suomeen rekisteröity ja maksaa veronsa Suomeen, kuten SPI on ehdottanut tässä selvityksessä. Tutkittuaan erilaisia kannustinjärjestelmiä ja niiden tehokkuutta SPI suosittelee ja on perustanut Suomeen ehdottamansa kulttuuritestin Iso-Britannian testiin. Kyse on testistä, jossa tuotannon on saavutettava tietty vähimmäispistemäärä seuraavissa kategorioissa: kulttuurinen sisältö (esim. tehdäänkö tuotanto Suomessa tai miten se tuo esiin suomalaisuutta), kulttuuris-taloudelliset hyödyt (esim. kuinka suuri osuus budjetista on kulutettu Suomessa) sekä henkilöstön koostumus (miten paljon suomalaisia tai eurooppalaisia on tuotannnossa mukana ja millaisissa tehtävissä). Jotta järjestelmän taloudelliset ja työllistävyysvaikutukset voidaan käyttöönoton jälkeen arvioida, tulee alusta alkaen kiinnittää huomiota datan keräämiseen järjestelmän toiminnasta.
11 12. Eteneminen ja aikataulu kannustinjärjestelmän käyttöönotossa Kannustinjärjestelmän käyttöönotto pitäisi onnistua 5-6 kuukaudessa seuraavasti edeten: 1. Valtion periaatepäätös kannustinjärjestelmän luomiseksi 2. Toimialatyöryhmä viimeistelee tarpeelliset yksityiskohdat 3. Työryhmän ja julkishallinnon keskustelut yksityiskohtien viimeistelemiseksi 4. Päätös kannustimesta vastaavasta organisaatiosta/tahosta ja sen sijainnista 5. Pienen ohjausryhmän nimittäminen ohjaamaan prosessia 6. Suomalaisten kirjanpito-/veroasiantuntijoiden nimittäminen luomaan tarvittavat säädökset 7. Lainsäädäntöasiantuntijat luomaan ehdotettu lainsäädäntö 8. Notifikaatioprosessin käynnistämiskeskustelut EU-viranomaisten kanssa 9. Juridisten ja lainsäädännöllisten hyväksyntöjen saaminen 10. Asiantunteva henkilöstön nimittäminen tehtäviinsä 11. Kannustinjärjestelmän julkaisu ja markkinointi. 13. Lisätietoa Norjan hallitus on äskettäin ilmoittanut lanseeraavansa uuden käteispalautusmallisen (Cash Rebate) kannustinjärjestelmän. Olsberg SPI on ollut yksi kutsutuista asiantuntijoista konsultoimassa valmistelutyötä. Olsberg SPI on koonnut varsinaiseen tutkimusraporttiinsa, jonka pohjalta tämä tiivistelmä on tehty tutkimuksen tilanneen Audiovisual Finlandin toimesta, liitetietoa mm. Norjaan ja Suomeen ehdotettujen kannustinjärjestelmien eroista ja yhtäläisyyksistä yksityiskohtaista tietoa kannustinjärjestelmistä, jotka ovat käytössä Australiassa, Kroatiassa, Saksassa, Islannissa, Liettuassa sekä Iso-Britanniassa (nämä maat ovat nostettu mukaan raporttiin niiden sisältämien hyvien käytäntöjen tai muun Suomen kannalta relevantin tiedon takia) tutkimuksen metodologiasta ja toteuttajasta. Nämä liitetiedot ovat luettavissa varsinaisesta tutkimusraportista ja saatavissa Audiovisual Finlandista. Johanna Karppinen toiminnanjohtaja, Audiovisual Finland +358 40 571 7061 johanna@audiovisualfinland.fi