YRITTÄJÄN TYÖKYVYN ALENTUMA TARVITTAVAT SELVITYKSET JA ALEN- TUMAN ARVIOINTI

TAPATURMA-ASIAIN KORVAUSLAUTAKUNTA KIERTOKIRJE 1/2014 Bulevardi 28 00120 Helsinki 1(19) Puh. 0404 504 244 Faksi 0404 504 246 Teemu Kastula 20.1.2014 YRITTÄJÄN TYÖKYVYN ALENTUMA TARVITTAVAT SELVITYKSET JA ALEN- TUMAN ARVIOINTI Sisällys 1 Johdanto... 1 2 Yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa tarvittavat selvitykset... 2 3 Yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnista... 2 3.1 Työkyvyn alentuman arvioinnista päivärahavaiheessa... 2 3.2 Työkyvyn alentuman arvioinnista tapaturmaeläkevaiheessa... 3 3.3 Selvitys yritystoiminnan muodosta yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa... 5 3.4 Selvitys yrityksen omistusrakenteesta yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa... 6 3.5 Tiedot yrityksen ja yrittäjän toiminnasta ja yrittäjän vakuutuksista yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa... 6 3.6 Vero- ja tilinpäätöstiedot yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa... 9 4 Yrittäjän kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien arviointi... 14 LIITE: TARVITTAVAT TIEDOT JA SELVITYKSET... 18 1 Johdanto Tapaturma-asiain korvauslautakunta (TAKO) on antanut kiertokirjeessä 6/2011 ohjeet siitä, mitä selvitystä yrittäjän työkyvyn alentumaa koskevissa asioissa on tarpeen hankkia. Kiertokirjeessä annetulla ohjeistuksella on täydennetty yrittäjätapauksissa tarvittavaa selvitystä koskevaa ohjeistusta kiertokirjeissä 7/2004 (Selvitysten hankkiminen ja vahingoittuneen kuuleminen TAKO:aan lähetettävissä asioissa) ja 9/2005 (Täydentäviä ohjeita vahingoittuneen kuulemisesta työkyvyn alentumaan liittyvissä asioissa). Tällä kiertokirjeellä korvataan kiertokirjeissä 6/2011, 7/2004 ja 9/2005 annetut ohjeet yrittäjien työkyvyn alentuman arvioinnissa tarvittavasta selvityksestä. Kiertokirjeessä ohjeistetaan myös sen suhteen, miten yrittäjien työkyvyn alentumaa arvioidaan, ts. miten saatua selvitystä hyödynnetään yrittäjiä koskevia ansionmenetyskorvauspäätöksiä

2(19) tehtäessä. Tältä osin kiertokirjeen ohjeistuksella täydennetään tapaturmaeläkeasioita ja työkyvyn alentuman arviointia koskevaa aiempaa ohjeistusta, josta voidaan mainita mm. kiertokirjeet 2/91 (Työkyvyn aleneman arviointi ja päätöksen perusteleminen) ja 8/2005 (Ansionalentumaan perustuvat osaeläkkeet). 2 Yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa tarvittavat selvitykset Yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa tarvitaan usein mm. seuraavia tietoja ja selvityksiä: tiedot yritysmuodosta; tiedot yrityksen omistusrakenteesta; tiedot yrityksen toiminnan laadusta ja laajuudesta; selvitystä yrityksen työntekijöistä; selvitys henkilöyhtiön voitonjaosta; sekä selvitys yrittäjän työkuvasta ja työskentelystä yrityksessä ja selvitys yrittäjän vakuutuksista. Jäljempänä selvitetään tarkemmin näiden selvitysten merkitystä yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa. Tarvittavat tiedot ja selvitykset on koottu kiertokirjeen liitteeseen. 3 Yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnista 3.1 Työkyvyn alentuman arvioinnista päivärahavaiheessa Päiväraha maksetaan usein täytenä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan, jos hoitava lääkäri on pitänyt vahingoittunutta täysin työkyvyttömänä ja edellyttäen, että todettu työkyvyttömyys johtuu korvatusta vammasta tai sairaudesta. Osapäivärahaa voidaan maksaa esim. silloin, kun vahingoittunut jatkaa osittain työskentelyä yrityksessään sairauslomansa aikana. Yrittäjän päivärahakauden aikaisen työkyvyttömyyden pitkittyessä korostuu tarve seurata korvatun vamman tai sairauden tilan ja vahingoittuneen työkyvyn kehittymistä. Työkyvyn alentuman arvioinnissa noudatetaan päivärahakauden aikana tapaturmaeläkevaiheessa noudatettavia periaatteita, joita selostetaan jäljempänä. Harkittavana on kuitenkin vain vahingoittuneen työkyky entiseen työhön, ei muuhun vastaavaan työhön. Yrittäjätyötä tekevän vahingoittuneen kohdalla tulee jo päivärahavaiheessa hankkia edellä mainitut tiedot yrittäjätoiminnan laadusta ja laajuudesta sekä yritystoimintaan osallistuvista henkilöistä ja työntekijöistä. Normaaleihin selvityksiin päivärahavaiheessa sisältyy myös vahingoittuneen oma kuvaus työtehtävistään, työkyvystään ja työjärjestelymahdollisuuksistaan.

3(19) 3.2 Työkyvyn alentuman arvioinnista tapaturmaeläkevaiheessa Tapaturmaeläkkeen suorittamisen edellytyksistä säädetään tapaturmavakuutuslain 18 :ssä, jota sovelletaan niin työntekijänä kuin yrittäjänä vakuutettujen vahingoittuneiden työkyvyn alentuman määrittämiseen. Käytännössä yrittäjiä koskevissa tapauksissa työkyvyn alentuman määrittäminen kuitenkin poikkeaa huomattavasti työntekijänä vakuutettujen vahingoittuneiden työkyvyn alentuman määrittämisestä, eikä yrittäjän työkyvyn alentumaa voida yleensä määrittää laskennallisesti esim. vertaamalla yrittäjän vahingon jälkeisiä ansioita hänen vuosityöansioonsa. Yrittäjän tulot muodostuvat vain harvoin pelkästään ansiotulona verotettavasta yrittäjän palkasta ja/tai luontoiseduista. Palkan lisäksi tai sijaan yrittäjät voivat nostaa varoja yrityksestä mm. tekemällä yksityisottoja (toiminimet ja henkilöyhtiöt), ottamalla osinkoja (osakeyhtiöt) ja lainaamalla varoja osakeyhtiöstä (ns. osakaslainat). Yrittäjän työkyvyn alentumaa ei kuitenkaan voida määrittää laskennallisesti käyttäen esim. yksityisottojen määriä, elinkeino- tai osinkotulon ansiotulo-osuutta taikka yrityksestä saatuja pääomatuloja, vaan se joudutaan arvioimaan. Yrittäjiä koskevissa tapauksissa työkyvyn alentuman arviointia mutkistaa vielä usein se, että yritystoiminta ja yrittäjän tulot yrityksestä voivat jatkua tapaturmasta tai ammattitaudista huolimatta entiseen tapaan tai että yrityksen tulos jopa paranee ja yrittäjän tulot yritystoiminnasta nousevat vahingon jälkeen, vaikka korvattu vamma tai sairaus olisikin kiistatta vaikuttanut lääketieteellisesti arvioiden yrittäjän työkykyyn. Yrittäjiä koskevissa tapauksissa syy-yhteyden selvittämiseksi tarvitaan yrittäjän terveydentilaa, toimenkuvaa ja ansioita koskevien tietojen lisäksi aina edellä luvussa 2 mainitut selvitykset yrityksestä, sen työntekijöistä ja yrittäjän työnkuvasta. Työkyvyn alentuman arvioinnissa on lähtökohtaisesti aina kyse kokonaisharkinnasta, jossa erityisesti yrittäjiä koskevissa tapauksissa joudutaan useimmiten punnitsemaan useita eri suuntiin viittaavia ratkaisutekijöitä. Yrittäjien työkyvyn alentuman arvioinnin luonnetta kokonaisharkintana ja siihen sisältyvää toisinaan monimutkaistakin selvitysten arviointia voidaan kuvata esim. seuraavan tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan (TamLa) ratkaisun avulla. TamLa 508/2012 ja 509/2012, päätös annettu 18.10.2012 Yrittäjä-S:lle on korvattu vapaa-ajalla 20.7.2009 sattuneen tapaturman aiheuttamat kasvojen pinnalliset haavat, vasemman peukalon ja vasemman isovarpaan murtumat sekä hampaan iskuvamma. S on tapaturman sattuessa työskennellyt Oy:ssä, jonka pääomistaja ja liiketoiminnasta vastaava henkilö hän on ollut. Saadun selvityksen mukaan markkinointi- ja konsultaatiokäynnit valmisteluineen ovat vieneet S:n työajasta 40 %:a, toimitusjohtajan tehtävät 20 %:a, asiantuntijatehtävät 30 %:a ja toimistorutiinit 10 %:a. Tapaturman jälkeen S on kertomansa mukaan työskennellyt yrityksessään keskimäärin 2 3 tuntia 2 3 päivänä viikossa. S:lle on tehty kolme toimenpidettä (16.4.2010, 10.9.2010 ja 6.5.2011), joiden jälkeen hän ei ole kertomansa mukaan kyennyt työskentelemään lainkaan 4 5 viikkoon. Vuosina 2006 2009 yrityksessä on ollut neljä työntekijää. Vuonna 2010 yhtiö on palkannut laskentapäällikön ja vuonna 2011 kirjanpitoharjoittelijan.

4(19) Yrityksen tilinpäätöstietojen mukaan Oy:n liikevaihto ja tulos ovat olleet v. 2009 2011: Tilikausi Liikevaihto (euroa) Voitto/Tappio (euroa) 2009 209.825,16-801,42 2010 203.081,41-12.121,12 2011 240.073,23 7.544,13 5.9.2011 päivätyn palkkatodistuksen mukaan S.n ansiotulot Oy:ltä ovat olleet vuonna 2010 15.136,80 euroa ja ajalta 1.1.2011 31.8.2011 14.417,60 euroa. Verotietojen mukaan S.n ansiotulot luontoisetuineen Oy:stä ovat olleet vuosina 2006 2009: Verovuosi Ansiotuloa (euroa) 2006 9.511,52 2007 14.036,00 2008 13.479,00 2009 14.786,40 Vakuutuslaitos on 5.10.2011 antamallaan päätöksellä myöntänyt S:lle päivärahaa 100 %:n työkyvyn aleneman mukaan 29.7.2009 9.8.2009, 9.11.2009 31.12.2009 ja 16.4.2010 19.7.2010 ja tapaturmaeläkettä 30 %:n työkyvyn alentuman mukaan 20.7.2010 20.12.2010 ja 6.5.2011 31.10.2011. Vakuutuslaitos on ilmoittanut, että S:lle ei makseta tapaturmaeläkettä 21.12.2010 5.5.2011 väliseltä ajalta, koska tapaturmavamman aiheuttama työkyvyn alentuma on selvitysten perusteella ollut tältä ajalta alle 10 %:a. Yrityksen tulostietojen ja S:n ansioita koskevien selvitysten perusteella vakuutuslaitos on arvioinut, että S:lle ei ole aiheutunut tapaturmavammasta ansioiden alentumaa. Lääketieteellisen ja S:n työnkuvasta saadun selvityksen perusteella vakuutuslaitos on puolestaan arvioinut, että tapaturmavamma on aiheuttanut merkittävästi rajoituksia paljon liikkumista vaativiin työtehtäviin, mutta että toimistotyössä rajoitukset ovat olleet vähäiset. S:lle suoritetut toimenpiteet (16.4.2010, 10.9.2010 ja 6.5.2011) ovat kuitenkin aiheuttaneet tilapäisesti suurempaa työkyvyttömyyttä. S haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen siltä osin kuin työkyvyn alentuman on katsottu olleen vähemmän kuin 100 %:a, ts. ajoilta 20.7.2010 31.12.2010 ja 6.5.2011 31.10.2011. S katsoi, että tapaturmasta on aiheutunut ansioiden alentumaa, vaikkei se näy suoraan ansiotuloissa. S:n tarkoituksena on ollut nostaa vuosina 2009 2011 enemmän palkkaa, mutta se ei ole ollut mahdollista, koska yhtiön tulos on ollut tappiollinen hänen työkykynsä alennuttua tapaturman vuoksi. S viittasi valituksen perusteluissa myös siihen, ettei hän ollut kyennyt työskentelemään yrityksessä tapaturman jälkeen samalla tavalla kuin ennen tapaturmaa. S:n toimenkuvaan oli ennen tapaturmaa sisältynyt toimistotyön ohella paljon muuta, kuten esim. asiakaskäyntejä. TamLa muutti valituksenalaista päätöstä ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan S:lle tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan 10.9.2010 24.9.2010 sekä 6.5.2011 31.8.2011. Muilta osin TamLa hylkäsi valituksen. TamLa totesi ratkaisussaan, että tapaturmavammojen osalta S:lle ei ole esitetty aiheutuneen ansionalentumaa, eikä yritystoiminnan laajuudessa ja tuloksessa ole myöskään tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tilikausi 2010 on ollut tappiollinen, mutta tilivuosi 2011 on ollut taas voitollinen. Kyse ei ole TamLa:n arvion mukaan ollut myöskään sellaisesta fyysisesti raskaasta ja paljon jalkeilla oloa edellyttävästä työstä, että tapaturmavammasta voitaisiin katsoa aiheutuvan merkittäviä rajoitteita. Kun lisäksi otettiin huomioon S:n mahdollisuudet järjestellä työtään, TamLa päätyi siihen, ettei oikeutta vakuutuslaitoksen myöntämää 30 %:n työkyvyn alentumaa suurempaan tapaturmaeläkkeeseen ollut 20.7.2010 9.9.2010, 25.9.2010 20.12.2010 ja 1.9.2011 31.10.2011.

5(19) Valituksenalaisessa päätöksessä vakuutuslaitos on evännyt S:n tapaturmaeläkkeen ajalta 21.12.2010 5.5.2011. Valituksessa S on hakenut korvausta 31.12.2010 saakka ja valituksessa vaadittiin eläkettä myös ajalta 21.12.2010 31.12.2010. TamLa kiinnitti kuitenkin huomiota kontrollikäyntiin 20.12.2010, jota koskevissa potilaskertomusmerkinnöissä on todettu vamman tilan olevan kliinisesti rauhallinen eikä tavallisessa kävelyssä ole ollut juurikaan kipua. TamLa totesi, että työkyvyn alentuma toimitusjohtajan/yrittäjän työhön on alle 10 %:a, joten oikeutta eläkkeeseen ei ollut ajalla 21.12.2010 31.12.2010. 3.3 Selvitys yritystoiminnan muodosta yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa Perustietona yrittäjän työkyvyn alentumaan liittyvissä asioissa on tieto yhtiömuodosta, jossa yritystoimintaa harjoitetaan. Yritystoiminnan harjoittamisen muoto, joka selviää esim. yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä, vaikuttaa useisiin muihin asiassa tarvittaviin selvityksiin johtuen mm. eroista eri yritysmuotojen voitonjaon tavoissa. Yritystoimintaa voidaan harjoittaa ensinnäkin yhteisömuodossa, jolloin yritys on yleensä osakeyhtiömuotoinen. Yhtiössä työskentelevät osakeyhtiön omistajat (osakkaat) voivat nostaa yhtiöstä varoja muun muassa palkkana ja osinkoina. Osingon jakaminen on mahdollista vain yhtiöjärjestyksen ja osakeyhtiölain asettamissa rajoissa. Verovapaat yksityisotot eivät sen sijaan ole mahdollisia. Osakeyhtiötä verotetaan omistajistaan erillisenä verovelvollisena. Osakeyhtiö maksaa verotettavasta tuloksestaan yhteisöveroa. Osakkaan yhtiöstä saama palkkatulo verotetaan normaaliin tapaan ansiotulona. Pörssilistattujen osakeyhtiöiden (julkisten osakeyhtiöiden) osinkotulot ovat pääomaveron alaista pääomatuloa, listaamattomien yksityisten osakeyhtiöiden jakamien osinkojen verotus taas riippuu osakeyhtiön nettovarallisuudesta ja nostettujen osinkojen määristä. Toiseksi yritystoimintaa voidaan harjoittaa elinkeinoyhtymänä, joita ovat esim. henkilöyhtiöt eli avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt. Henkilöyhtiöt voivat maksaa omistajilleen (yhtiömiehille) palkkaa tehdyn työn perusteella, minkä lisäksi tai asemesta yhtiömiehet voivat nostaa henkilöyhtiöstä varoja ns. yksityisottoina. Yksityisotot eivät edellytä mitään erityisiä voitonjakotoimia, ja niillä voidaan myös laskea henkilöyhtiön oma pääoma negatiiviseksi. Elinkeinoyhtymät eivät ole itsenäisiä verovelvollisia. Sen sijaan elinkeinoyhtymien elinkeinotoiminnan tulos jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten tulona. Yhtiömiesten osuudet elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta jaetaan osakkaan henkilökohtaisessa verotuksessa ansiotuloksi ja pääomatuloksi yhtiömiehen nettovarallisuusosuuden perusteella. Yhtiömiesten palkkatulot verotetaan normaaliin tapaan ansiotuloina. Yhtiömiesten tekemät yksityisotot ovat täysin verovapaita. Kolmanneksi yritystoimintaa voidaan harjoittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana eli ns. yksityisliikkeen muodossa. Yksityisliikkeen tulos on aina suoraan ja ilman mitään erityisiä laissa säädettyjä rajoituksia yrittäjän käytettävissä, eikä tuloksen jakaminen edellytä mitään erityisiä voitonjakotoimenpiteitä. Yksityisliikkeen yritystulo verotetaan yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa jakamalla se yrityksen nettovarallisuuden perusteella yrittäjän ansio- ja pääomatuloihin.

6(19) Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen, puolisolleen tai alle 14- vuotiaalle lapselleen palkkaa. 3.4 Selvitys yrityksen omistusrakenteesta yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa Yritysmuodon lisäksi toinen keskeinen perustieto on selvitys yrityksen omistusrakenteesta. Olennaista on selvittää yrittäjän ja yrityksen muiden omistajien omistusosuudet sekä yrittäjän ja yrityksen muiden omistajien mahdolliset sukulaisuussuhteet, jotka kumpikin vaikuttavat yrittäjien vakuuttamisvelvollisuuteen. Yrittäjän asema yrityksessä voi vaikuttaa myös hänen mahdollisuuksiinsa sopeuttaa hänen työnkuvaansa korvatun vamman tai sairauden aiheuttamiin rajoitteisiin. Erityisesti yrityksessä johtavassa asemassa olevilla yrittäjillä on usein laajat mahdollisuudet työnjärjestelyihin. Osakeyhtiöissä johtavassa asemassa olevina toimihenkilöinä pidetään aina niiden toimitusjohtajia. Henkilöyhtiöissä taas niiden vastuunalaiset yhtiömiehet ovat lähtökohtaisesti aina johtavassa asemassa. 3.5 Tiedot yrityksen ja yrittäjän toiminnasta ja yrittäjän vakuutuksista yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa Arvio yrittäjän työkyvystä ja vamman tai sairauden aiheuttamista rajoitteista edellyttää aina selvää käsitystä paitsi korvatun vamman tai sairauden tilasta niin myös kyseisen yrityksen toiminnasta ja yrittäjän työnkuvasta. Yrityksen toiminnan muutokset ja/tai muutokset yrittäjän työnkuvassa voivat olla viitteitä toiminnan sopeuttamisesta yrittäjän työkyvyn heikentymiseen. Lisäksi yrittäjien työkyvyn alentuman arvioinnissa tulisi huomioida mahdollisuudet muuttaa yrityksen toimintaa ja/tai yrittäjän työnkuvaa niin, että yrittäjä voisi vamman tai sairauden aiheuttamista rajoitteista huolimatta jatkaa yritystoimintaa ja työskentelyään yrityksessä. TAKO 866/2012, lausunto annettu 27.6.2012 Vuonna 1961 syntyneelle A:lle, joka oli rakennusalan yrittäjä, oli korvattu 4.5.2011 sattuneen tapaturman seurauksena selkänikaman murtuma. A omisti 100 %:a osakeyhtiömuotoisesta yrityksestä, jossa hänen toimenkuvaansa ennen tapaturmaa oli sisältynyt niin hallinnollisia kuin suorittavia töitä. Koulutukseltaan A oli metsuri, ja rakennusalan yrittäjänä hän oli toiminut 1980-luvulta lähtien. Vakuutuslaitos oli suorittanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa vuosipäivään saakka 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan. Kesällä 2012 vakuutuslaitos pyysi TA- KO:n lausuntoa A:n työkyvyn alentumasta 3.5.2012 jälkeen. Vakuutuslaitos katsoi, että tapaturmaeläkettä tulisi maksaa A:lle 30 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalla 4.5.2012 31.8.2012, minkä jälkeen tarvitaan uusi lausunto tapaturmavamman senhetkisestä tilasta. Alentumaa arvioitaessa on huomioitu ensinnäkin vamman tila, jonka puolesta A kykenisi kevyisiin työnjohdollisiin töihin, kuten esim. tilausten ja urakoiden sopimiseen ja tarjouslaskentaan. Yrityksen liikevaihto on lisäksi tapaturmavuotena

7(19) kasvanut 285.000 eurosta 321.000 euroon, mikä viittaa toiminnan laajentamiseen. Yritykseen on palkattu uusi työntekijä, ja työnjohto ja laskutus on ostettu ulkopuolisilta. Näin ollen yrityksessä on esitetyn selvityksen perusteella tarvetta työnjohdollisiin tehtäviin ja toimistotöihin. TAKO katsoi, että tapaturmaeläke tulisi myöntää ajalla 4.5.2012 31.3.2013 50 %:n työkyvyn alentuman mukaisesti ottaen huomioon vamman aiheuttamat rajoitteet fyysisiin rakennusalan töihin sekä yrityksen koko ja toiminnan laajuus. 31.3.2013 jälkeistä aikaa varten tulisi pyytää yrityksen tulos- ja tasetiedot ajalta vuodelta 2012 sekä selvitykset A:n työnkuvasta. TAKO:n lääkäriasiantuntija katsoi, että A kykenee vamman aiheuttamista rajoitteista huolimatta toimimaan mm. työnjohdollisissa tehtävissä ja että rajoitteet liittyvät lähinnä selkää kuormittaviin fyysisiin työtehtäviin. TAKO 145/2012, lausunto annettu 22.2.2012 Vuonna 1961 syntyneelle A:lle, joka oli tukkukauppa-alan yrittäjä, oli korvattu 18.10.2009 sattuneen tapaturman seurauksena oikean pohjeluun tyvipään murtumat, säären lihasten verenpurkaumat, säären aitiopaineoireyhtymä ja sen leikkaus, haavatulehdus, lihaskuolio ja alaraajan amputaatio reidestä. A omisti 100 %:a osakeyhtiömuotoisesta yrityksestä, jossa hänen lisäkseen työskenteli mm. hänen perheenjäseniään. Yrittäjänä A oli toiminut vuodesta 1986 alkaen. Työhön oli sisältynyt paljon matkustamista (mm. messu- ja ostosmatkoja ja myyntimatkoja niin kotimaassa kuin ulkomailla), minkä lisäksi A oli osallistunut vähäisessä määrin yrityksen suorittavaan työhön mm. tavaran vastaanotossa, pakkaamossa ja lähettämössä. A:n palattua töihin tapaturman jälkeen hänen työnkuvaansa oli muutettu niin, että suorittavan työn osuutta oli vähennetty entisestään. Vakuutuslaitos oli suorittanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa vuosipäivään saakka 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ja tämän jälkeen tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan aina 31.12.2010 saakka. Keväällä 2012 vakuutuslaitos pyysi TAKO:n lausuntoa A:n työkyvyn alentumasta 1.1.2011 jälkeen. Vakuutuslaitos katsoi, että A:n työkyvyn alentuma on ajalla 1.1.2011 30.9.2011 70 % ja 1.10.2011 30.4.2012 50 %. Alentumaa arvioitaessa oli otettu huomioon yritystoiminnan ja työnkuvan sopeuttaminen. Jatkoa varten selvitetään vamman ja yritystoiminnan tila. Vakuutuslaitos totesi myös, että kuntoutusselvittely voidaan käynnistää sellaisen ammatin tai työn löytämiseksi, että vahingoittunut kykenee ansaitsemaan pääasiallisen toimeentulonsa. Tällöinkin tapaturmaeläke myönnetään enintään 50 %:n alentuman mukaan. TAKO yhtyi vakuutuslaitoksen kantaan. TAKO:n lääkäriasiantuntijat olivat arvioineet, että A pystyy tapaturmavamman puolesta myös myynti- ja ostotyöhön rajoituksin, eikä proteesi haittaa esim. autolla ajoa. Korvatusta vammasta on haittaa lähinnä liikkumisessa, kaksikätisyyttä vaativissa nostoissa ja siirtelyissä, mutta vähemmän se haittaa istumapainotteisessa työssä, jota yrityksessä on myös tarjolla. Yrityksen harjoittaman toiminnan laatu käy ilmi esim. vakuutusta koskevista tiedoista ja yritys- ja yhteisötietojärjestelmän tai kaupparekisterin toimialatiedoista. Jos yrityksen toimiala on kuitenkin ilmoitettu yleistoimialana tai jos saadut toimialatiedot eivät muuten anna selvää kuvaa yrityksen harjoittaman elinkeinotoiminnan laadusta, tulee tarkentavia tietoja hankkia yrittäjältä itseltään. Olennaista on selvittää, mitä yritys tosiasiassa tekee. Mikäli yritystoiminta on päättynyt tapaturman sattumisen (ammattitaudin ilmenemisen) jälkeen, tulee selvittää yrityksen toiminnan loppumisen syyt.

8(19) Yrittäjän työnkuvaa koskevaa selvitystä voidaan hankkia esim. yrittäjältä itseltään ja/tai yrittäjän yrityksestä. Työnkuvaa hankittaessa tulisi kerätä ainakin seuraavia tietoja yrittäjän ennen korvattua vahinkoa ja sen jälkeen tekemästä työstä: yrittäjän tekemän työn sisältö; yrittäjän tekemän työn määrä; eri työtehtävien prosentuaaliset osuudet (esim. johtoon ja hallintoon liittyvien ja muiden tehtävien, kuten esim. suorittavien työtehtävien, prosentuaaliset osuudet); työskentelyolosuhteet; työskentelyn muutokset ja rajoitukset tapaturman tai ammattitaudin jälkeen; sekä tiedot siitä, kuinka yrityksen työt on hoidettu, jos yrittäjä ei ole kyennyt jatkamaan työskentelyään (ts. onko yritykseen palkattu uusia työntekijöitä, onko käytetty vuokratyövoimaa vai onko joitakin toimintoja ulkoistettu). Yrityksen toimialan ja yrittäjän työnkuvan lisäksi tulee selvittää mahdollisen YELvakuutuksen työtulo ennen tapaturmaa tai ammattitautia ja vahingon jälkeen sekä yrittäjän tapaturmavakuutuslain 57 :n 1 momentin mukaiseen vakuutukseen mahdollisesti tekemät muutokset korvatun vahingon sattumisen jälkeen. Muutokset eläkevakuutuksessa sovittuun työtuloon tai tapaturmavakuutuksen sovittuun vuosityöansioon saattavat heijastaa yrittäjän omia käsityksiä hänen työkykynsä muutoksista. TAKO 768/2012, lausunto annettu 18.6.2012 Vuonna 1946 syntyneelle A:lle, joka oli metallialan yrittäjä, oli korvattu 15.1.2008 sattuneen tapaturman seurauksena oikean olkapään sijoiltaanmeno. A omisti 66 %:a osakeyhtiömuotoisesta yrityksestä. Yrittäjänä A oli toiminut vuodesta 1996 alkaen. Vakuutuslaitos oli suorittanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa vuosipäivään saakka 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ja tämän jälkeen tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalta aina 31.8.2009 saakka ja tämän jälkeen 30 %:n alentuman mukaan 30.6.2011 saakka. Syksyllä 2011 vakuutuslaitos pyysi TAKO:n lausuntoa A:n työkyvyn alentumasta 30.6.2011 jälkeen. Koska yrityksen liikevaihto, henkilöstökulut ja vahingoittuneen yrityksestä nostama palkka olivat nousseet vuonna 2011 reilusti ja koska vahingoittunut oli myös nostanut vuoden aikana huomattavasti tapaturmavakuutuksen sovittua vuosityöansiotaan (32.140,00 eurosta 41.000 euroon), perusteita tapaturmaeläkkeen myöntämiselle ei vakuutuslaitoksen mukaan ollut enää 30.6.2011 jälkeen. Vakuutuslaitos oli kuullut asiassa A:ta, joka kertoi, että hänen työnsä yrityksessä olivat 95 %:a tuotannollista ja 5 %:a työnjohdollista. Hän kertoi, että työt olivat samat kuin ennen tapaturmaa, mutta tulos oli täysin toisenlainen. Korvattu vamma rajoitti A:n mukaan työskentelyä. A arvioi itse työkykynsä alentumaksi 22 %:a. TAKO yhtyi vakuutuslaitoksen kantaan.

9(19) 3.6 Vero- ja tilinpäätöstiedot yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa Tavallisesti yrittäjien tulot koostuvat pääosin muusta kuin ansiotulona verotettavasta palkkatulosta, kuten esim. osinkotuloista (osakeyhtiöt) tai yksityisotoista (henkilöyhtiöt ja toiminimet). Palkan (ja mahdollisten luontoisetujen) sijaan yrittäjien verotettava tulo muodostuukin yleensä erilaisista pääomatuloista ja/tai elinkeinotulon tai osinkotulojen ansiotulo-osuuksista, joita ei voida käyttää yrittäjän työkyvyn alentuman laskennallisessa määrittämisessä. Yksityisotot taas ovat henkilöyhtiö- ja toiminimiyrittäjille täysin verottomia. Yrittäjän henkilökohtaisia verotietoja keskeisempi merkitys yrittäjien työkyvyn alentuman arvioinnissa on useimmiten yrityksen toiminnan kannattavuutta ja laajuutta kuvaavilla tulos- ja tasetiedoilla, ts. tilinpäätöstiedoilla. Näistä tuloslaskelmassa esitetään tilikaudelle (yleensä kalenterivuodelle) kuuluvat tuotot ja kulut vähennyslaskumuotoisena laskelmana ja jonka tuloksena saadaan tilikauden tulos. Taseessa taas mitataan yrityksen omaisuuden ja velkojen arvoa tiettynä ajankohtana (tilinpäätöshetkellä). TamLa 3332/2012, päätös annettu 12.10.2011 Vakuutuslaitos on maksanut puutavarakuljetusyrittäjä K:lle, joka oli saanut tapaturmassa 8.7.2007 säären pirstaleisen murtuman ja oikean polvinivelen vaurion, tapaturmaeläkettä 50 %:n työkyvyn alentuman mukaan 1.4.2010 alkaen siihen saakka, kunnes hän lopettaa yritystoiminnan. Tapaturmavamman jälkitilan puolesta K ei ole pystynyt palaamaan entiseen yrittäjän työnä tekemäänsä puutavara-auton kuljettamistyöhön. Yrityksen toiminnasta ja tuloksesta ja K:n tuloista saatujen selvitysten perusteella vakuutuslaitos on katsonut, että vaikka K on kykenemätön oman toimenkuvansa mukaiseen työhön yrityksessään, yritystoiminnan jatkuessa hänellä on kuitenkin ansiotuloja siinä määrin, että tapaturmaeläke 50 %:n työkyvyn alentuman mukaan on riittävä. Vakuutuslaitos arvioi asiaa uudelleen, mikäli yritys lopettaa toimintansa. K haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen niin, että K:lle myönnetään tapaturmaeläke 100 %:n työkyvyttömyyden johdosta. Huolimatta kirurgisista toimenpiteistä ja kuntoutustoimenpiteistä hän ei ole pystynyt työtapaturman jälkeen enää työskentelemään omassa yrityksessään. K:n vamma on tuottanut hänen yritystoiminnalleen vaikeuksia ja laskenut yrityksen tulosta tapaturman jälkeen huomattavasti. K katsoi olevansa 100-prosenttisesti työkyvytön työtapaturman johdosta palaamaan entiseen työhönsä. Sukupolvenvaihdos on pitkäkestoinen prosessi. Esitetyn selvityksen mukaan K:n työtehtävien osuudet ennen tapaturmaa ovat olleet seuraavat: kuljettaminen 40 %:a, lastaus 25 %:a, purku 25 %:a sekä huolto- ja korjaustyöt 10 %:a. Sairauslomansa aikana K ei ole työskennellyt itse, vaan hän oli palkannut kuljettajia yksi tai kaksi kappaletta tarpeen mukaisesti. Samoin korjaus- ja huoltotoimet on ulkoistettu. Yrityksen toimistotyöt tekee puoliso ja kirjanpidon hoitaa tilitoimisto. Tuloslaskelman 1.7.2008 30.6.2009 yrityksen liikevoitto on ollut 35.076,24 euroa, henkilöstökulut 224.207,57 euroa ja tilikauden voitto 15.556,05 euroa, kun vastaavat luvut tilikaudella 1.7.2007 30.6.2008 ovat olleet 46.997,74 euroa, 206.946,68 euroa ja 30.270,32 euroa. Vuoden 2009 veroilmoituksen mukainen liiketoiminnan tulos on ollut 18.447,75 euroa. K:n tulot hänen henkilökohtaisessa verotuksessaan vuonna 2008 ovat muodostuneet lähinnä eläkkeestä ja etuuksista, jossa on mukana YEL-palautus, sekä yhtymän ansiotuloista ja pääomatuloista (henkilöyhtiön verotus). TamLa hylkäsi valituksen. Perusteluissaan TamLa totesi, että K:lla on kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä tavalliseen työntekijään nähden paremmat mahdollisuudet

10(19) säädellä työntekoa ja hankkia toimeentuloa vamman rajoitteista huolimatta. K on joutunut ulkoistamaan erityisesti kuljetus-, huolto- ja korjaustoimintoja. Yrityksen henkilöstökulut ovat nousseet, liikevoitto laskenut ja tilikauden voitto puolittunut. TamLa katsoi, että K pystyy yritystoiminnallaan saavuttamaan ansiotuloja siinä määrin, että 50 %:n työkyvyn alenema voidaan arvioida riittäväksi. Esitetyn selvityksen perusteella K:n tuloihin vaikuttavat muutkin tapaturmasta riippumattomat seikat, kuten esim. yleinen kuljetusyritysten kannattavuuden heikentyminen, metsäyhtiöiden tuotannon supistuminen ja talouden globaali laskusuhdanne. K valitti TamLa:n päätöksestä edelleen VakO:een. VakO hylkäsi K:n valituksen. Tulos- ja tasetiedot, kuten myös yrityksen ja yrittäjän henkilökohtaiset verotiedot, tulisi hankkia vähintään 3 vuodelta ennen tapaturman sattumista tai ammattitaudin ilmenemistä, minkä lisäksi yrittäjän tulojen ja yrityksen taloudellisen tilanteen seurantaa tulee jatkaa aina siihen saakka, kunnes pysyvä eläkepäätös annetaan. Yrittäjän työkyvyn alentumaa ei kuitenkaan määritetä esim. vertaamalla yrityksen liikevaihtoa tai liikevoittoa suoraan yrittäjän vuosityöansioon, vaan pyrkimällä selvittämään mm. vahinkoa edeltävien ja sen jälkeisten tilinpäätöstietojen perusteella, mikä on korvatun vamman tai sairauden vaikutus yrittäjän työkykyyn ja sitä kautta yrityksen toimintaan ja yrittäjän ansioihin. TAKO 1195/2011, lausunto annettu 16.11.2011 Vuonna 1960 syntyneelle A:lle, joka oli sähköalan yrittäjä, oli korvattu 12.5.2009 sattuneen tapaturman seurauksena vasemman sääriluun varren murtuma. A omisti 100 %:a osakeyhtiömuotoisesta yrityksestä, jossa ei ollut A:n lisäksi muita työntekijöitä. A oli suorittanut ylioppilastutkinnon jälkeen teknillisessä oppilaitoksessa sähköinsinöörin tutkinnon. Vakuutuslaitos oli suorittanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa vuosipäivään saakka 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ja tämän jälkeen tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalta aina 30.11.2010 saakka. Syksyllä 2011 vakuutuslaitos pyysi TAKO:n lausuntoa A:n työkyvyn alentumasta 30.11.2010 jälkeen. Vakuutuslaitos katsoi, että A kykenisi korvattujen vammojen puolesta monenlaisiin koulutuksensa mukaisiin töihin, joten tapaturmavammojen aiheuttama työkyvyn alentuman tulisi katsoa olevan 30 %:a määräajalle, minkä jälkeen vakuutuslaitos hankkii selvityksen A:n yritystoiminnasta, joka oli vähentynyt huomattavasti jo ennen tapaturmaa. Vielä vuonna 2006 A:n yrityksen liikevaihto oli ollut runsaat 350.000 euroa, mutta se oli laskenut vuonna 2007 n. 16.000 euroon ja oli ollut vuonna 2008 vain 2.000 euroa ja vuonna 2009 0 euroa. Henkilöstökulut olivat olleet vuonna 2006 runsaat 114.000 euroa, vuonna 2007 n. 46.000 euroa, vuonna 2008 n. 55.000 euroa ja vuonna 2009 n. 11.000 euroa. Tapaturmavuonna (2009) yritys oli pahasti tappiolla (tilikauden tappio oli n. 58.000 euroa) ja seuraavanakin vuonna se teki vain hieman voittoa (tilikauden voitto oli n. 2000 euroa). A oli nostanut yrityksestä myös palkkaa. Vuonna 2006 palkka oli ollut 30.382,00 euroa, vuonna 2007 34.190,00 euroa, vuonna 2008 24.940,00 euroa ja vuonna 2009 8.460,00 euroa. Vuonna 2009 hän oli lisäksi saanut erilaisia suorasiirtotuloja runsaat 40.000 euroa. A:n tapaturmavakuutuksen sovittu vuosityöansio oli 42.890,00 euroa. Vakuutuslaitos oli kuullut A:ta, joka kertoi, että hänen työnsä yrityksessä oli ollut paljolti fyysistä (mm. kiipeilyä ja liikkumista), mihin hän ei kertomansa mukaan enää kykene. Yh-

11(19) den miehen yrityksessä oma työpanos on keskeistä. A katsoi, että hän tarvitsee ammatillista kuntoutusta. A:lta saadun työnkuvan mukaan työtehtäviin oli sisältynyt kaikkea istumatyöstä käytännön sähköasennuksiin. Työnkuvaan on kuulunut mm. sähköasennustarvikkeiden (esim. kaapelikelat, valaisimet, pistorasiat yms.) toimittamista työmaille, työmaiden valvontaa, sähköasennusten tekemistä, sähköasennusten tarkastamista ja toimistorutiineja. Työmaat vaihtelivat pienistä asennuksista (yksittäisen pistorasian asentaminen) suurempiin asennuksiin (kokonaisten kohteiden sähkösaneeraukset). TAKO katsoi, että vakuutuslaitoksen tulisi käynnistää kuntoutusselvittely sen selvittämiseksi, onko A:n mahdollista työllistyä istumapainotteiseen työhön työkokemuksensa ja sähköinsinöörin koulutuksensa pohjalta. A ei enää pysty entiseen yritystoimintaansa, joka edellytti myös jalkaisin liikkumista ja kiipeilyä. Tapaturmaeläke tulisi suorittaa 50 %:n työkyvyn alentuman mukaan 1.10.2010 alkaen kuntoutusselvittelyn aloittamiseen saakka. Työkyvyn alenema on arvioitu työnkuvan mukaan, koska arviota ei TAKO:n mukaan voitu tehdä pelkästään yrityksen tulostietojen perusteella. Tulostietoihin vaikutti jo ennen tapaturmaa alkanut markkinatilanteen heikentyminen. Seuraavassa käydään läpi eräitä tilinpäätöksen osia, joihin yrittäjän työkyvyn alentuman arvioinnissa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Toimintakertomus Toimintakertomus on tilinpäätöstä täydentävä ja selventävä vapaamuotoinen asiakirja, jossa arvioidaan yrityksen liiketoiminnan kehittymiseen vaikuttavia seikkoja samoin kuin sen taloudellista asemaa ja tulosta sekä esitetään tiedot olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen jälkeen ja arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä. Tilinpäätösasiakirjoihin sisältyvä toimintakertomus antaa usein hyvän kuvan yrityksen toiminnasta tilikaudella ja helpottaa näin muihin tilinpäätösasiakirjoihin perehtymistä. Käytännössä toimintakertomuksen laatimisvelvollisuus koskee kuitenkin vain pörssinoteerattuja julkisia osakeyhtiöitä ja suurempia yksityisiä yrityksiä. Liikevaihto Tuloslaskelmasta tulisi kiinnittää ensinnäkin huomiota yrityksen liikevaihtoon, jolla tarkoitetaan yrityksen myyntituottojen yhteenlaskettua määrää. Liikevaihto kuvaa liiketoiminnan kokoa ja laajuutta. Liikevaihdon kasvu voidaan joissakin tapauksissa katsoa osoitukseksi yrityksen toiminnan laajentamisesta, ja se olla siten myös viite yrittäjän työkyvystä. Samoin liikevaihdon kasvu (tai pysyminen ennallaan) voi kertoa siitä, että yritys on kyennyt sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen ja yrittäjälle tapaturmasta tai ammattitaudista aiheutuneisiin rajoitteisiin. Liikevaihdon laskeminen voi olla osoitus siitä, että tapaturma tai ammattitauti ja siitä aiheutunut yrittäjän työkyvyn alentuma on vaikuttanut negatiivisesti yrityksen toimintaan. Niin ikään liikevaihdon lasku voi olla merkki siitä, ettei yritys ole kyennyt sopeuttamaan toimintaansa vastamaan yrittäjän työpanoksen alentumista tai poistumista.

12(19) Yrityksen liikevaihdon muutokset voivat kuitenkin selittyä esim. yrityksen omaisuuden myynnillä tai yrityksen markkinatilanteen muutoksilla taikka muilla vastaavilla ulkopuolisilla seikoilla, joilla ei ole mitään välitöntä yhteyttä yrittäjän tapaturmaan tai ammattitautiin ja hänen työkykyynsä. Jos syyt liikevaihdon muutoksiin eivät käy ilmi tilinpäätösasiakirjoista tai ole muuten ilmeisiä, tulee asiaa selvittää erikseen esim. yrittäjältä itseltään. Liikevoitto (-tappio) ja muut tilinpäätöksen voittoa (tappiota) kuvaavat tunnusluvut Liikevoitolla (-tappiolla) tarkoitetaan tuloslaskelman erää, joka saadaan vähentämällä liikevaihdosta muuttuvat kulut ja kiinteät kulut sekä poistot ja arvonalentumiset. Käytännössä liikevoitto kuvaa liiketoiminnan tulosta ennen rahoitustuottoja ja -kuluja, satunnaiseriä, tilinpäätössiirtoja ja veroja. Tilinpäätöksen kohdassa voitto (tappio) ennen satunnaiseriä on huomioitu yrityksen rahoitustuotot ja -kulut. Tätä tilinpäätöksen lukua tarkasteltaessa tulee huomata, että erityisesti jos kyseessä on varakas yritys, voivat rahoitustuotot peittää yrityksen todellisen kannattavuuden tai kannattamattomuuden. Toisaalta velkaantuneen yrityksen osalta on olennaista huomioida rahoituskulujen vaikutus toiminnan tulokseen. Kohdassa voitto (tappio) ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja on huomioitu liiketoimintaan kuulumattomat satunnaiserät, jotka perustuvat kirjanpitovelvollisen varsinaisesta toiminnasta poikkeaviin, kertaluonteisiin, mutta kuitenkin kirjanpidollisesti olennaisiin tapahtumiin. Tilinpäätöstä luettaessa kannattaa kiinnittää huomiota tuloslaskelman satunnaisiin eriin, jotka ovat verraten harvinaisia. Niitä syntyy yleensä erityisesti liiketoiminnan muutosten yhteydessä. Tilinpäätöksen kohdassa tilikauden voitto (tappio) on huomioitu rahoituskulujen ja - tuottojen ja satunnaiserien lisäksi mahdolliset tilinpäätössiirrot ja verot. Tätä tilinpäätöksen kohtaa tarkasteltaessa tulee huomata, että yrittäjillä on jonkin verran mahdollisuuksia siirtää verojen maksua tilikaudelta toiselle kasvattamalla poistoeroa. Vapaaehtoisilla varauksilla taas tasataan hyvien ja huonojen vuosien tuloksia niin ikään verotussyistä. Periaatteessa tilinpäätöksen voittoa (tappiota) koskevia tunnuslukuja tulisi tarkastella kokonaisuutena. Tilikauden voitto ja sen kasvu (taikka liiketoiminnan tappion pienentyminen) voivat osoittaa yrittäjän tosiasiallista työpanosta yrityksessä. Toisaalta voiton lasku (tai tappion syntyminen) voivat erityisesti pienemmissä yrityksissä olla merkkinä siitä, että yrittäjän työpanos yrityksessä on tosiasiassa vähentynyt ja vaikuttanut siten negatiivisesti yrityksen toimintaan. Yrityksen voittoa tai tappiota koskevia tilinpäätöksen tunnuslukuja tarkasteltaessa on varottava tekemästä kovin suoria johtopäätöksiä yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja yrittäjän työkyvystä. Em. luvuista yksiselitteisimpäänkin liikevoittoon (-tappioon) vaikuttaa yrittäjän työpanoksen ohella moni muu tekijä. Tällaisia muita tekijöitä ovat esim. yleinen suhdannekehitys ja henkilöstökulut, minkä lisäksi yrittäjä voi itse omilla

13(19) toimillaan vaikuttaa ainakin jossain määrin siihen, millaista tulosta yrityksen halutaan tilinpäätöksessä näyttävän esim. verotuksellisista syistä. Henkilöstökulut Palkkakustannukset käyvät ilmi joko yrityksen tuloslaskelman kohdasta henkilöstökulut tai tuloslaskelman liitteistä (henkilöstöä ja toimielinten jäseniä koskevat liitetiedot), jos palkkakuluja ei ole eritelty tuloslaskelmassa. Tuloslaskelmaan sisältyvät henkilöstökulut eivät kerro sitä, missä määrin yritys käyttää vuokratyövoimaa tai on muuten ulkoistanut toimintojaan. Vuokratyövoiman käyttäminen ja ulkoistukset tapahtuvat käytännössä ostopalveluna, eivätkä ne näy suoraan tuloslaskelmasta vaan sisältyvät tavallisesti enempiä erittelemättä tuloslaskelman kohtaan materiaalit ja palvelut. Vuokratyövoiman käyttö ja ulkoistamiset on siis aina selvitettävä erikseen yrittäjältä itseltään tai yrityksestä. Selkeä kasvu yrityksen henkilöstökuluissa, vuokratyövoiman käytössä tai ulkoistamisissa tapaturman tai ammattitaudin jälkeen voi osoittaa, että yrittäjä on joutunut käyttämään työtehtävien hoitamisessa ulkopuolista työvoimaa esim. palkkaamalla yritykseen uuden työntekijän tai teettämällä vanhoilla työntekijöillä lisää töitä. Toisaalta työntekijöiden määrän ja palkkakustannusten muutokset voivat liittyä esim. yrityksen toimialan kausiluonteisuuteen, markkinatilanteen muutoksiin, suhdannevaihteluihin taikka liiketoiminnan uudelleen suuntaamiseen tai karsimiseen. Tilinpäätöstiedoista ilmi käyvien palkkakustannusten määrän lisäksi tulee tarvittaessa erikseen selvittää työntekijöiden lukumäärä ja lukumäärän muutokset tapaturman sattumisen (ammattitaudin ilmenemisen) jälkeen sekä syyt työntekijöiden lukumäärän ja/tai palkkakustannusten muutoksiin. Taseen liitetiedot Sekä toiminimellä toimivat yksityiset elinkeinonharjoittajat että henkilöyhtiöiden yhtiömiehet voivat ottaa yrityksestään vapaasti rahaa yksityisottoina, jotka eivät ole yrittäjän veronalaista tuloa. Jos yksityisotot ylittävät yritystoiminnan tuottaman voiton, yritykselle muodostuu negatiivinen oma pääoma, joka vaikuttaa yrityksen korkovähennysoikeuteen verotuksessa. Yksityisotot yrityksestä merkitään rahankäyttönä oman pääoman tiliryhmän tileille liiketapahtuman luonteen mukaisesti ja ilmoitetaan taseessa oman pääoman ryhmässä myös silloin, kun ne ylittävät oman pääoman. Yksityisotoista johtuvat oman pääoman erien vähennykset ovat eriteltyinä. Käytännössä yrityksen omaan pääomaan vaikuttavat yksityisotot käyvät ilmi taseesta (taseen liitetiedot). Yksityisotot eivät edellytä mitään erityisiä voitonjakotoimenpiteitä. Yksityisen elinkeinonharjoittajan osalta yrityksen voitto on vapaasti yrittäjän käytettävissä. Henkilöyhtiöiden minimipääoman rajoittamattomuus puolestaan merkitsee, että voittoosuuksien nostamiselle ei ole mitään laissa säädettyä ylärajaa. Tavallisesti henkilöyhtiön voitonjaosta ja sen rajoista kuitenkin sovitaan tarkemmin yhtiömiesten välillään

14(19) solmimassa yhtiösopimuksessa, joka tulee tarvittaessa hankkia yhtiömiehen työkyvyn alentuman arviointia varten. 4 Yrittäjän kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien arviointi Tapaturmaeläkevaiheessa työkyvyn alentuman arviointi liittyy kiinteästi kuntoutuksen tarpeen ja mahdollisuuksien arviointiin. Ansionmenetyskorvauksien suorittaminen edellyttää yrittäjän siirtyvän uuteen työhön tai ammattiin, jos se harkitaan kohtuulliseksi, ja toisaalta yrittäjällä on oikeus ammatilliseen kuntoutukseen, jos kyseessä on työn tai ammatin menetys. Kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien arviointi ei siten poikkea yrittäjätapauksissa siitä, mikä se olisi, jos kyseessä olisi työntekijäasemassa oleva palkansaaja. TAKO 180/2013, lausunto annettu 20.2.2013 Vuonna 1981 syntyneelle A:lle, joka oli rakennusalan yrittäjä, oli korvattu 18.9.2010 sattuneen tapaturman seurauksena oikean peukalon nivelsiderepeämä, vasemman peukalon osittainen nivelsidevaurio ja molempien peukaloiden nivelsidevamman jälkitila. A:n yritys oli toiminimi, jossa ei ollut palkattuja työntekijöitä. A oli suorittanut ylioppilastutkinnon vuonna 2001 ja rakennusalan ammattitutkinnon vuonna 2005. Vakuutuslaitos oli suorittanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa vuosipäivään saakka 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ja tämän jälkeen tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalta 18.9.2011 30.11.2011 sekä 50 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalta 1.12.2011 29.2.2012. Syksyllä 2012 vakuutuslaitos pyysi TAKO:n lausuntoa A:n työkyvyn alentumasta 29.2.2012 jälkeen. Vakuutuslaitos katsoi, että A kykenisi korvattujen vammojen puolesta monenlaisiin koulutuksensa mukaisiin töihin, joten tapaturmavammojen aiheuttama työkyvyn alentuman tulisi katsoa olevan alle 10 %:a. TAKO katsoi lausunnossaan, että ottaen huomioon korvattujen tapaturmavammojen aiheuttaneet rajoitukset käden hyvää puristusvoimaa vaativissa töissä, vahingoittunut on työkyvytön yrityksensä töihin, ja ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteet tulisi käynnistää uuden työn tai ammatin löytämiseksi. Vahingoittuneella katsottiin olevan runsaasti työkykyä jäljellä monenlaiseen työhön, missä ei vaadita käsien hyvää puristusvoimaa. Tapaturmaeläke tuli näin ollen myöntää 100 %:n suuruisena kohtuulliselta kuntoutuksen selvittelyajalta. Saatujen selvitysten mukaan vahingoittunut ei ole kyennyt työskentelemään yrityksessään ja yritystoiminta oli päättynyt huhtikuussa v. 2012. Kuntoutuslain (laki tapaturmavakuutuksen perusteella korvattavasta kuntoutuksesta) mukaan kuntoutustarvetta arvioitaessa kiinnitetään huomiota mm. kuntoutujan ikään, aikaisempaan toimintaan, koulutukseen, asumisolosuhteisiin sekä vammasta tai sairaudesta aiheutuviin rajoituksiin (kuntoutuslain 5 :n 1 momentti). Vakuutuslaitoksen tulee selvittää ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet aina ennen pysyvän eläkepäätöksen antamista (kuntoutuslain 11 :n 1 momentti). TAKO 755/2011, lausunto annettu 27.6.2011 Vuonna 1983 syntyneelle A:lle, joka oli parturialan yrittäjä, oli korvattu 24.3.2009 ilmenneenä ammattitautina tummien väriaineiden (parafenyleenidiamiini ja tolueenidiamiini) aiheuttama työperäinen käsien kosketusyliherkkyysihottuma.

15(19) A omisti puolet yrityksestä, joka oli kuitenkin lopetettu pian A:n ammattitaudin ilmettyä. A:n pohjakoulutuksena oli peruskoulu, jonka jälkeen hän oli opiskellut 3 vuotta kauppaoppilaitoksessa saamatta opintoja valmiiksi. Kauppaoppilaitoksen jälkeen hän oli hankkinut hiusalan perustutkinnon, ja parturi-kampaajana hän oli työskennellyt vuodesta 2005 alkaen. A:lle oli maksettu ansionmenetyskorvausta 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan 23.12.2009 alkaen aluksi lääketieteellisin perustein ja myöhemmin kuntoutuksen selvittelyajan korvauksena. Korvauspäätös oli annettu 31.7.2011 saakka. Vakuutuslaitos oli käynnistänyt kuntoutusselvittelyn, jossa oli mm. kukkakaupan työkokeilun jälkeen päädytty suosittelemaan A:lle puutarha-alaa. 19.5.2011 päivätyssä kuntoutussuosituksessa A:lle suositeltiin korvattavaksi ensin 3-vuotisia puutarha-alan perusopintoja ja sitten 1 vuoden kestävää floristin ammattitutkintoa. Opinnot oli tarkoitus aloittaa syksyllä 2011. Kesällä 2011 vakuutuslaitos pyysi TAKO:n lausuntoa A:n ammatillisesta kuntoutuksesta. Vakuutuslaitos puolsi kuntoutussuosituksen mukaisten opintojen korvaamista kuitenkin niin, että A:lle tulisi korvata joko 3-vuotinen puutarha-alan perustutkinto tai 1-vuotinen floristin ammattitutkinto. Yhtiö arvioi, että ala on sopiva ja ammattitaudista aiheutuvat rajoitteet huomioiva. TAKO katsoi, että A:lle tulisi korvata yhden vuoden kestävä floristin ammattitutkinnon suorittaminen ottaen huomioon A:n vuosityöansion (11.213,55 e) suuruus. Floristin ammattitutkinnon suorittaminen ei välttämättä edellytä puutarha-alan perusopintojen suorittamista tai pitkää alan työkokemusta. Kohtuulliselta kuntoutusselvittelyn ja kuntoutuksen ajalta suoritetaan lähtökohtaisesti täysi ansionmenetyskorvaus, ellei kuntoutusta ole järjestetty niin, ettei se estä kuntoutujaa tekemästä hänelle sopivaa ansiotyötä (kuntoutuslain 8 :n 1 ja 2 momentit). Yrittäjien osalta kuntoutusajan ansionmenetyskorvauksessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon yritystoiminnan tulot, jos yritystoiminta jatkuu edelleen. Kuntoutuksen opetusohjelmaan kuuluvan loman ajalta korvaukset suoritetaan vastaavin perustein (kuntoutuslain 8 :n 3 momentti). TAKO 1145/2011, lausunto annettu 7.9.2011 Vuonna 1961 syntyneelle A:lle, joka oli kone- ja metallialan yrittäjä, oli korvattu 8.1.2010 sattuneen tapaturman seurauksena molempien polvien nivelsidevauriot. A omisti puolet osakeyhtiömuotoisesta yrityksestä, jonka toiminta jatkui A:n tapaturmasta ja työkyvyttömyydestä huolimatta. A oli suorittanut ylioppilastutkinnon jälkeen teknillisessä oppilaitoksessa insinöörin tutkinnon kone- ja metallitekniikan linjalla. A:n ammattinimike oli projekti-insinööri. Vakuutuslaitos oli suorittanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa vuosipäivään saakka 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ja tämän jälkeen tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalta aina 31.8.2011 saakka. Syksyllä 2011 vakuutuslaitos pyysi TAKO:n lausuntoa A:n työkyvyn alentumasta 31.8.2011 jälkeen. Vakuutuslaitos katsoi, että A kykenisi korvattujen vammojen puolesta monenlaisiin koulutuksensa mukaisiin töihin, joten tapaturmavammojen aiheuttama työkyvyn alentuman tulisi katsoa olevan alle 10 %:a. Edelleen vakuutuslaitos katsoi, että A ei ollut ammatillisen kuntoutuksen tarpeessa, vaan että hän kykenisi työllistymään koulutuksensa mukaisiin töihin.

16(19) Vakuutuslaitos oli kuullut A:ta, joka kertoi, että hänen työnsä yrityksessä oli ollut paljolti fyysistä (tunkkaustyö, nosturin ajaminen, lavettikuljetukset yms.) ja että suunnittelukokemus oli rajoittunut asiakkaiden toimittamien piirustusten avaamiseen ja tutkimiseen. A katsoi, että työkyvyn alentuma oli 100 %:a ja että säilyttääkseen tai saavuttaakseen entisen ansiotasonsa hän tarvitsee ammatillista kuntoutusta. TAKO katsoi lausunnossaan, että kuntoutusselvittely tulee käynnistää sen selvittämiseksi, onko tarpeen työpaikan vaihdoksen tukeminen tai kuntoutus muussa muodossa. Kuntoutuksen selvittelyajalta A:n ansioiden alentuma tuli kuitenkin TAKO:n mukaan arvioida ottaen huomioon yritystoiminnan ansiot. TAPATURMA-ASIAIN KORVAUSLAUTAKUNTA Mika Mänttäri puheenjohtaja

17(19) LIITE: - Tarvittavat tiedot ja selvitykset

18(19) LIITE: TARVITTAVAT TIEDOT JA SELVITYKSET 1 Tiedot yhtiömuodosta Selvitys siitä, missä yhtiömuodossa yritystoimintaa harjoitetaan (toisin sanoen siitä, onko kyseessä esimerkiksi osakeyhtiö, henkilöyhtiö vai yksityinen elinkeinonharjoittaja) 2 Tiedot yrityksen omistusrakenteesta Selvitys yrityksen omistajista sekä heidän omistusosuuksistaan ja sukulaisuussuhteistaan Henkilöyhtiöiden (avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt) osalta tulee aina pyrkiä hankkimaan yhtiösopimus 3 Tiedot yrityksen toiminnan laadusta ja laajuudesta Selvitys yrityksen toiminnan laadusta (toisin sanoen yrityksen toimialasta) Toiminnan laajuuden arvioinnissa tarvitaan: yrityksen tilinpäätöstietoja (tuloslaskelma ja tase) liitteineen vähintään kolmelta vuodelta ennen tapaturman sattumista / ammattitaudin ilmenemistä yrityksen verotietoja vähintään kolmelta vuodelta ennen tapaturman sattumista / ammattitaudin ilmenemistä 4 Tiedot yrityksen työntekijöistä Yrityksen työntekijöiden lukumäärän ja palkkakustannusten muutosten arvioinnissa tarvitaan aina yrityksen tilinpäätöstietoja liitteineen, jotka on hankittava vähintään kolmelta vuodelta ennen tapaturman sattumista / ammattitaudin ilmenemistä Yrityksen käyttäessä toimintokohtaista tuloslaskelmaa (kirjanpitoasetuksen 2, 1313/2004) palkkakustannukset eivät käy ilmi tuloslaskelmasta vaan tilinpäätösasiakirjojen liitetiedoista (liitetiedot henkilöstöstä ja toimielinten jäsenistä)

19(19) Erillinen selvitys vuokratyövoiman käytöstä yrityksessä, sillä tämä ei käy ilmi tilinpäätöstiedoista suoraan Selvitys syistä muutoksiin yrityksen työntekijöiden lukumäärässä ja/tai palkkakustannuksissa tapaturman/ammattitaudin jälkeen 5 Henkilöyhtiön voitonjako Henkilöyhtiön yhtiömiehen henkilökohtaisten verotietojen ohella tarvitaan: henkilöyhtiön yhtiösopimus henkilöyhtiön tilinpäätöstiedot (tuloslaskelma) liitteineen vähintään kolmelta vuodelta ennen tapaturman sattumista / ammattitaudin ilmenemistä Oman pääoman muutokset käyvät ilmi taseen vastaavia koskevista liitetiedoista, joissa on esitettävä tase-eräkohtainen erittely oman pääoman lisäyksistä ja vähennyksistä (kirjanpitoasetuksen 5 1 momentti 1 kohta, 1339/1997) 6 Yrittäjän toimenkuva Selvitys yrittäjän toimenkuvasta ja työtehtävistä yrityksessä ennen ja jälkeen tapaturman/ammattitaudin sisältäen mm. seuraavat tiedot: yrittäjän tekemän työn sisältö; yrittäjän tekemän työn määrä; eri työtehtävien prosentuaaliset osuudet (esim. johtoon ja hallintoon liittyvien ja muiden tehtävien, kuten esim. suorittavien työtehtävien, prosentuaaliset osuudet); työskentelyolosuhteet; työskentelyn muutokset ja rajoitukset tapaturman tai ammattitaudin jälkeen; sekä tiedot siitä, kuinka yrityksen työt on hoidettu, jos yrittäjä ei ole kyennyt jatkamaan työskentelyään (ts. onko yritykseen palkattu uusia työntekijöitä, onko käytetty vuokratyövoimaa vai onko joitakin toimintoja ulkoistettu). 7 Yrittäjän vakuutusten muutokset Selvitys muutoksista, joita yrittäjä on mahdollisesti tehnyt YEL-vakuutuksen työtuloon ja/tai tapaturmavakuutuslain 57 :n 1 momentin mukaiseen tapaturmavakuutuksen vuosityöansioon tapaturman/ammattitaudin jälkeen