KIRJALLINEN KYSYMYS 667/2013 vp Tatuointien terveysriskit sekä alan valvonta Eduskunnan puhemiehelle Tatuointi on ihon koristamista pysyvillä kuvioilla etenkin pistelemällä ihoon väriainetta. Tatuointi on eräs kehonmuokkauksen ja kehotaiteen muoto. Tatuointiala kuuluu Suomessa tällä hetkellä kemikaalilainsäädännön, terveydensuojelulain sekä kuluttajaturvallisuuslain alaisuuteen. Alaa säätelee siis kolme eri lainsäädäntöä, mutta havaittavissa on, että alan sääntely ei siitä huolimatta ole tarpeeksi tiukkaa. Tatuoijien ammattitaitoa ei valvota ja kuluttajilla ei ole tarpeeksi tietoa tatuointien terveysriskeistä. Tatuoinnin terveysriskit liittyvät usein nimenomaan ihon alle laitettaviin aineisiin, jotka voivat sisältää lähes mitä tahansa ainetta karsinogeeneistä raskasmetalleihin. Suomessa valvontaa näiden aineiden suhteen ei ole, sillä tiettyjä vaatimuksia käytettäville väriaineille ei laissa määritellä. Tanskalaistutkimuksessa, jossa analysoitiin 61 tatuointimustetta, yli viidesosa arvioitiin selkeästi syöpävaarallisiksi. Myös muissa tutkimuksissa tatuointimusteista on löydetty lukuisia erilaisia myrkkyjä, kuten uraania ja arseenia. EU:n alueella on käytössä luettelo kemiallisista aineista joita tatuointivärit eivät saa sisältää tai joille on määritelty epäpuhtausraja. Tämän listan avulla värejä valvotaan ja niitä asetetaan myyntikieltoon. Epäpuhtausraja ei kuitenkaan täysin poissulje aineen käyttöä osana tatuointiväriä eikä EU:n lista vaikuta muualta maailmasta tilattuihin tatuointiväreihin. Esimerkiksi Aasiasta tilatut värit saattavat sisältää EU:n sisällä kiellettyjä aineita. Huomionarvoista on myös, että kauneusalalla tehtävät kestopigmentoinnit esimerkiksi silmäluomiin, kulmakarvoihin ja huuliin ovat myös tatuointeja, joiden väriaineet liukenevat vuosien saatossa elimistöön. Tatuoijan ammattitaitoa ei ole Suomen laissa määritelty eikä sitä varten järjestetä erityistä koulutusta. Suomen Tatuointiyhdistyksen (Finnish Tattoo Artists Association ry) jäseniä on tällä hetkellä 27. Yhdistyksen jäseniksi pääsevät vain taitavimmat alansa osaajat, joiden työn laatuun ja turvallisuuteen asiakas voi luottaa. Kalliita tatuointikursseja järjestetään ilman alan asianmukaista osaamista ja tatuointiliikkeen perustamiseenkin tarvitaan lähinnä vain terveystarkastajan käynti. Aloitteleva yritys voi hakea myös starttirahaa toiminnan aloittamiseksi. Näin valtio tulee ikään kuin tukeneeksi toimintaa, jolla voi olla välillisiä kustannusvaikutuksia kansalaisten terveydenhoitoon. Mikäli tällaista tukirahaa maksetaan, niin varmistetaanko tatuoijan ammattitaitoa millään tavalla? Tatuointien terveysriskeinä voi ilmetä tulehduksia, yliherkkyyttä väriaineille, hyvän- tai pahanlaatuisia kasvaimia ja kroonisten sairauksien puhkeamista tatuoiduille ihoalueille. Neulatatuointi altistaa myös veriteitse tarttuville infektioille kuten C-hepatiitille ja bakteerisepsikselle. Vastuuntuntoinen tatuoija ei tee tatuointeja tai lävistyksiä alle 18-vuotiaille ilman vanhempien kirjallista suostumusta. Lisäksi asiakkaalle annetaan kirjalliset ohjeet, miten tatuointeja tai lävistyksiä hoidetaan toimenpiteen jälkeen oikein. Ison ongelman muodostavatkin ns. kotikutoiset tatuoijat. Aasiasta voi tilata tatuointivälineet (neulat ja väriaineet) vain noin 50 euron hintaan. Ammattitaidoton henkilö ei välttämättä tiedä tar- Versio 2.0
peeksi näin tilattujen väriaineiden koostumuksesta tai välineiden käyttöturvallisuudesta. Sen lisäksi, että toiminta on usein harmaan talouden piirissä, nämä tatuoinnit eivät useinkaan täytä hygieniatasoa, sillä pelkkä neulojen polttaminen tai keittäminen ei poista esim. HI-viruksen, C-hepatiitin tai sieni-infektioiden mahdollisuutta. Terveysriskin lisäksi tällaisten tatuoijien lopputulokset harvoin miellyttävät asiakasta ja niinpä niille usein etsitäänkin korjausta joko tatuoimalla uusi kuva päälle tai yrittämällä poistattaa kuva kokonaan. Tatuoinnin poisto on kallis, kivulias ja usein iso operaatio, joka sisältää myös omat riskinsä. Tatuoinnin poisto voidaan tehdä joko leikkauksella tai laserilla. Leikkauksesta jää aina arpi eikä laser-poisto kaikissa tapauksissa aina riitä. Useimmiten tatuoinnin poisto vaatii monta hoitokertaa, ja maksaa satoja usein jopa tuhansia euroja. Tatuoijan ammattitaito kehittyy vuosien aikana kokemuksen kautta. Alan koulutukseen olisi hyvin sovellettavissa erilaiset oppisopimuskoulutus- ja mestari-kisälli -mallit, joissa ammattitaito opitaan vanhemman ja kokeneemman seurassa työtä tehdessä. Lisäämällä alan valvottua koulutusta ja määrittelemällä ammattitaidolle jonkinlaiset kriteerit voitaisiin alaa kehittää ja terveydelle vaarallisten käytäntöjen ja aineiden käyttöä vähentää. Kokeneemmat tatuoijat ovat taiteilijoihin verrattavia osaajia, jotka suunnittelevat ja piirtävät kuvat itse asiakkaan toiveiden mukaisesti. Varsin usein perheen jäsenistä, niin ihmisistä kuin eläimistäkin, halutaan tatuoida kuva kehoon. Taitavan ja ammattitaitoisen tatuoijan jäljiltä esimerkiksi tatuoitu valokuva on hyvinkin verrattavissa kuvataiteilijan työhön. Mikäli tatuoijien ammattitaito voitaisiin kriteerein määritellä, voisi tatuointitaitelijan määritelmän saanut henkilö siirtyä verotuksessa ammattitaiteilijan verotuksen piiriin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus kehittää tatuointilainsäädäntöä siten, että alan toimijoiden ammattitaito pystyttäisiin määrittelemään sekä koulutusta kehittämään ja alan toimijoita sitä kautta paremmin valvomaan sekä aiotaanko vaaraa aiheuttavien tatuointiaineiden ja välineiden valvontaa tehostaa sekä miten tulevaisuudessa lisätään kuluttajien tietoisuutta tatuointien terveysriskeistä? Helsingissä 18 päivänä heinäkuuta 2013 Anne Louhelainen /ps 2
Ministerin vastaus KK 667/2013 vp Anne Louhelainen /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anne Louhelaisen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 667/2013 vp: Aikooko hallitus kehittää tatuointilainsäädäntöä siten, että alan toimijoiden ammattitaito pystyttäisiin määrittelemään sekä koulutusta kehittämään ja alan toimijoita sitä kautta paremmin valvomaan sekä aiotaanko vaaraa aiheuttavien tatuointiaineiden ja välineiden valvontaa tehostaa sekä miten tulevaisuudessa lisätään kuluttajien tietoisuutta tatuointien terveysriskeistä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tatuoinnissa ihon alle laitetaan neulan avulla väriainetta, joka pysyy kyseisessä kohdassa vähintään kymmeniä vuosia. Osa tatuointiväristä hajoaa elimistössä tai kulkeutuu muualle, kuten imusolmukkeisiin. Tatuoinnille ei ole omaa erityislainsäädäntöä. Tatuointivärejä ja tatuointipalveluja koskevat useat, eri laeissa säädetyt velvoitteet. Tatuointia koskevat velvoitteet tulevat kemikaalilainsäädännöstä, terveydensuojelulaista sekä kuluttajaturvallisuuslaista. Euroopan unionin komissio on parhaillaan selvittämässä tatuointia koskevan lainsäädännön tarvetta ja jäsenmaiden näkemyksiä. Suomesta on toimitettu komissiolle peruspalveluministerin ja työministerin yhteinen kirje, jossa toivotaan EU-sääntelyn kehittämistä tatuoinnin turvallisuuden varmistamiseksi. Tatuointipaikkojen hygieniaan liittyvät asiat sisältyvät terveydensuojelulain soveltamisalaan. Lain mukaisesti tatuoimista harjoittavien toiminnanharjoittajien on ilmoitettava toiminnastaan kunnan terveydensuojeluviranomaisille. Tällöin tatuoijan toimitila tulee suunnitelmallisen valvonnan piiriin. Työ- ja elinkeinoministeriölle kuuluvan kuluttajaturvallisuuslainsäädännön vaatimuksiin sisältyy toiminnanharjoittajan velvoite varmistua olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla siitä, että kulutustavarasta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Tatuoiminen on myös kuluttajaturvallisuuslain mukainen kuluttajapalvelu, joka on ilmoitusvelvollista toimintaa ja kuuluu kunnissa suunnitelmallisen valvonnan piiriin. Lisäksi toiminnanharjoittajalla on velvollisuus laatia turvallisuusasiakirja. Sen sisällöstä on tarkemmin säädetty valtioneuvoston asetuksella eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta (1110/2011). Toiminnanharjoittajan tulee arvioida palveluun liittyvät riskit ja miten niihin voidaan varautua. Palveluntarjoajan on mm. varmistauduttava siitä, että palvelussa käytettävät tilat, välineet, henkilönsuojaimet ja muu tarpeisto ovat turvallisia. Toiminnanharjoittajat vastaavat tuotteidensa ja palvelujensa turvallisuudesta. On tärkeää, että ala myös itse ohjaa ja kehittää omia turvallisuuskäytäntöjään. Tatuointivärit sisältyvät kemikaalilainsäädännön vaatimuksiin siltä osin, kuin on kysymys esimerkiksi vaarallisen kemikaalin luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta, käyttöturvallisuustiedotteen toimittamisesta, tatuointiväreissä käytettävien aineiden rekisteröinnistä Euroopan kemikaalivirastolle ja Suomessa markkinoilla tai käytössä olevien vaarallisten kemikaalien ilmoi- 3
Ministerin vastaus tusvelvollisuudesta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kemikaalituoterekisteriin. Kysymyksessä mainittu EU-alueella käytössä oleva luettelo tatuointiväreissä kielletyistä kemikaaleista sen sijaan on suositusluonteinen. Se ei ole EU-alueella sitovaa lainsäädäntöä, ellei siitä kyseinen valtio ole erikseen säätänyt. Hyvin harva EU-maa on ottanut suosituksen osaksi lainsäädäntöään, eikä myöskään Suomi. Edellä mainittujen lainsäädännön velvoitteiden noudattamisen osalta toimivaltaisella valvontaviranomaisella on kuitenkin jo nykyisin mahdollisuus puuttua vaarallisimpien tatuointivärien markkinoille saattamiseen ja käyttöön sekä asiakkaan turvallisuuden varmistamiseen tatuointipaikoissa. Tatuointivärien valvontaa koskeva hanke on käynnistymässä Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa. Hankkeessa valvotaan nykyisen kemikaalilainsäädännön velvoitteiden noudattamista tatuointiväriaineiden osalta. Myös kuluttajille koskevaa tiedotusta on lisätty sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuille, ja tiedotusta eri foorumeilla on tarkoitus parantaa edelleen. Helsingissä 7 päivänä elokuuta 2013 Peruspalveluministeri Susanna Huovinen 4
Ministerns svar KK 667/2013 vp Anne Louhelainen /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 667/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Anne Louhelainen /saf: Ämnar regeringen utveckla tatueringslagstiftningen för att det ska gå att definiera yrkesfärdigheten hos aktörerna inom branschen och utveckla utbildningen och därigenom på ett bättre sätt övervaka aktörerna inom branschen och ämnar man effektivisera övervakningen av tatueringsämnen och redskap som orsakar risker samt på vilket sätt ökar man i framtiden konsumenternas medvetenhet om hälsoriskerna med tatueringar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Vid en tatuering förs ett färgämne in under huden med hjälp av en kanyl. Färgämnet hålls kvar på stället i fråga i åtminstone flera tiotal år. En del av tatueringsfärgämnet sönderdelas i kroppen eller förflyttar sig till ett annat ställe, t.ex. till lymfkörtlarna. Det finns ingen egen speciallagstiftning om tatueringar. Tatueringsfärger och tatueringstjänster omfattas av bestämmelser som finns i ett flertal olika lagar. De skyldigheter som gäller tatueringar finns i kemikalielagstiftningen, hälsoskyddslagen och konsumentsäkerhetslagen. Europeiska unionens kommission håller för närvarande på att utreda behovet av lagstiftning om tatueringar och medlemsländernas syn på frågan. Finland har därför sänt ett brev till kommissionen vilket har avfattats gemensamt av omsorgsministern och arbetsministern. I brevet anför ministrarna ett önskemål om att EU-regleringen bör utvecklas för att säkra tatueringar ska kunna säkerställas. Frågor som gäller hygienen i tatueringslokalerna hör till tillämpningsområdet för hälsoskyddslagen. Enligt lagen ska de verksamhetsutövare som utför tatueringar göra en anmälan om verksamheten till den kommunala hälsoskyddsmyndigheten. Då tatuerarens verksamhetsställe ställs under systematisk tillsyn. I de krav som ställs i konsumentsäkerhetslagstiftningen, som hör till arbets- och näringsministeriets ansvarsområde, ingår ett krav om att verksamhetsutövarna med den omsorgsfullhet och yrkesskicklighet som förhållandena kräver ska säkerställa att konsumtionsvarorna inte medför fara för någons hälsa eller egendom. Tatuering är även en konsumenttjänst enligt konsumentsäkerhetslagen och en anmälningspliktig verksamhet som omfattas av systematisk tillsyn i kommunerna. Dessutom är verksamhetsutövarna skyldiga att upprätta ett säkerhetsdokument. Närmare bestämmelser om innehållet i säkerhetsdokumentet finns i statsrådets förordning om säkerhetsdokument för vissa konsumenttjänster (1110/2011). Verksamhetsutövaren ska bedöma vilka risker som är förenade med tjänsten och hur de kan förebyggas. Tjänsteleverantören ska bland annat försäkra sig om att de lokaler, redskap, personskydd och andra tillbehör som används när tjänsten produceras är säkra. Verksamhetsutövarna svarar för säkerheten hos produkterna och tjänsterna. Det är viktigt att branschen också själv styr och utvecklar den egna säkerhetspraxisen. Tatueringsfärgerna omfattas av kraven i kemikalielagstiftningen till exempel när det gäller 5
Ministerns svar klassificering, märkning och förpackning av farliga kemikalier, tillhandahållande av säkerhetsdatablad, registreringen av de ämnen som används i tatueringsfärger hos Europeiska kemikaliemyndigheten och plikten att lämna en anmälan om farliga kemikalier som finns på marknaden eller används i Finland till Säkerhets- och kemikalieverkets kemikalieproduktregister. Det i det skriftliga spörsmålet nämnda registret över förbjudna kemikalier i tatueringsfärger vilket används i EU-området är till sin karaktär i sin tur en rekommendation. Registret är således inte en lag som är bindande i EU-området om staten i fråga inte har en särskild lagstiftning om ärendet. Ytterst få EU-länder har tagit med rekommendationen som en del av sin lagstiftning. Finland har inte heller gjort det. I fråga om efterlevnaden av ovan nämnda skyldigheter enligt lagstiftningen har den behöriga myndigheten emellertid redan nu möjlighet att ingripa i marknadsföringen och användningen av de farligaste tatueringsfärgerna och i frågor som rör tatueringsställenas säkerhet ur kundens synvinkel. Ett projekt som gäller övervakningen av tatueringsfärger håller på att inledas vid Säkerhetsoch kemikalieverket. Inom projektet ska man övervaka hur förpliktelserna enligt den nuvarande kemikalielagstiftningen fullgörs i fråga om tatueringsfärger. Det finns numera också mera information avsedd för konsumenterna på socialoch hälsovårdsministeriets webbsidor och avsikten är att ytterligare förbättra informationen på olika forum. Helsingfors den 7 augusti 2013 Omsorgsminister Susanna Huovinen 6