11 2015 LIIKENNEVIRASTON OHJEITA Vesiväylänpitoon liittyviä vastuu- ja korvausperiaatteita
Vesiväylänpitoon liittyviä vastuu- ja korvausperiaatteita Liikenneviraston ohjeita 11/2015 Liikennevirasto Helsinki 2015
Kannen kuva: Liikenneviraston kuva-arkisto Verkkojulkaisu pdf (www.liikennevirasto.fi) ISSN-L 1798-663X ISSN 1798-6648 ISBN 978-952-317-063-6 Liikennevirasto PL 33 00521 HELSINKI Puhelin 029 534 3000
4 Liikenneviraston ohjeita 11/2015 Esipuhe koskevan yleisohjeen tarkoituksena on selventää aiheen kannalta keskeisiä periaatteita. Ohjeen tavoitteena on edistää korvauskäsittelyn sujuvuutta sekä yhtenäisten käytäntöjen ja tulkintojen muotoutumista. Ohje on tarkoitettu palvelemaan väylänpitäjiä ja väylänpitotoiminnassa mukana olevia. Ohjeessa on käsitelty vesiväylänpitoon liittyvää keskeistä käsitteistöä sekä vastuu- ja korvaus periaatteita. Ohjeessa on tuotu esiin korvausmenettelyyn liittyviä toimenpiteitä ja menettelytapoja. Väylähankkeisiin liittyvien ennakko- ja seurantatutkimusten sekä selvitysten yksityiskohtaisempaa sisältöä ja tekotapaa ei tässä julkaisussa ole käsitelty. Liikennevirasto on antanut erikseen ohjeen viranomaistoiminnasta vesiväyläasioissa (11/2013). Siinä on käsitelty niitä väyliin, väylänpitoon ja vesiliikenteeseen liittyviä tehtäväalueita, joissa Liikenneviraston vesiväylänpito toimii päättävänä tai valvovana viranomaisena, tai joissa sen rooli liittyy viranomaisena lausuntojen tai asiaan liittyvän ohjeistuksen ja neuvonnan antamiseen, sekä yhteistoimintaan muiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa. Helsingissä helmikuussa 2015 Liikennevirasto Kunnossapito-osasto
Liikenneviraston ohjeita 11/2015 5 Sisällysluettelo 1 YLEISTÄ... 6 1.1 Vesialueisiin liittyviä käsitteitä... 6 1.2 Väylän määrääminen... 8 1.3 Oikeudesta asettaa turvalaitteita... 8 1.4 Kunnossapitovelvollisuus... 8 1.5 Tiedottaminen ja ilmoitusvelvollisuus... 9 2 KESKEISIÄ VAHINGONKORVAUSOIKEUDELLISIA MÄÄRITELMIÄ... 11 2.1 Tahallisuus... 11 2.2 Tuottamus... 11 2.3 Tahallisuudesta ja tuottamuksesta väylillä sattuneissa vahingoissa... 11 2.4 Korvattava vahinko... 12 2.5 Korvausvastuun vanhenemisesta... 12 3 VAHINKOTYYPIT JA NIISSÄ SOVELLETTAVAT KORVAUSVASTUUPERIAATTEET... 13 3.1 Vialliset ja siirtyneet turvalaitteet... 13 3.2 Pohjakosketukset... 13 3.3 Liikenteen aiheuttamat eroosio- ym. vahingot... 14 3.4 Väylärakenteille aiheutetut vahingot... 14 3.5 Väylälle joutuneet vieraat esineet... 15 3.6 Häiriöt kanavaliikenteessä... 15 3.7 Vahingontekorikokset... 15 4 TOIMINTAMENETTELYT VAHINKOTILANTEISSA JA KORVAUSASIOISSA... 17 4.1 Toiminta vahinkotapauksissa... 17 4.2 Korvausmenettelyt... 17 4.3 Menettely henkilövahinkojen yhteydessä... 18 4.4 Menettely vahingontekorikosten yhteydessä... 18 LIITTEET Liite 1 Menettelyprosessi väyliin ja vesiliikenteeseen liittyvissä korvausasioissa (prosessikaavio)
6 Liikenneviraston ohjeita 11/2015 1 Yleistä 1.1 Vesialueisiin liittyviä käsitteitä Väylä on päätepisteittensä välille maastoon ja kartalle merkitty yhtenäinen kulkureitti vesialueella. Yleisellä kulkuväylällä tarkoitetaan vesilain (587/2011) mukaan vesistössä tai meressä olevaa väylää, joka on lain säännösten mukaan määrätty julkiseksi kulkuväyläksi tai yleiseksi paikallisväyläksi (VesiL 1:3, 10:2). Yleiset kulkuväylät merkitään merikarttoihin. Myös venereitit (merkitty karttasarjoihin katkoviivalla) luetaan väyliin kuuluviksi. Väyläalue on vesiliikenteen käyttöön tarkoitettu, väylän reunaviivojen rajaama alue. Vesisyvyys varmistetaan kulkusyvyyden ja varaveden perusteella määriteltyyn haraustasoon saakka. Erityisalueet kuuluvat myös väyläalueeseen. Maastossa väyläalueen reunat osoitetaan tarvittaessa reunamerkinnällä. Väylän merkintä perustuu navigoinnin tarpeisiin, eikä väyläaluetta ole sen vuoksi välttämättä merkitty maastoon täysin yksikäsitteisesti niin, että väyläalueen kaikki taitepisteet olisi merkitty. Tärkeimmillä kauppamerenkulun väylillä väyläalue on merkitty merikarttaan. Tarkempaa tietoa väyläalueista on saatavissa Liikenneviraston Meriväylä- ja Sisävesiväylä -yksiköistä. Väylätilalla tarkoitetaan väylän reunalinjojen, haraustason sekä käytettävissä olevan alikulkukorkeuden rajaama tila, joka on tarkoitettu vesiliikenteen käyttöön. Valtaväylä on määritelty vesilaissa (VesiL 1:6): "Joessa on syvimmällä kohdalla väylä veden vapaata juoksua, kulkemista, puutavaran uittoa ja kalan kulkua varten (valtaväylä). Mitä tässä laissa säädetään valtaväylästä, koskee myös sellaista vesistössä olevaa salmea tai kapeikkoa, jossa säännöllisesti harjoitetaan liikennettä tai jossa kala yleensä kulkee. Valtaväylä on kolmannes keskivedenkorkeuden mukaisesta joen leveydestä. Kun vesistössä säännöllisesti harjoitetaan liikennettä tai uittoa, valtaväylän leveys on kuitenkin vähintään seitsemän metriä." Vesiliikenteen käyttämällä vesialueella tarkoitetaan yleisten kulkuväylien väyläalueita sekä muita syvyytensä ja muiden ominaisuuksiensa puolesta aluksille kulkukelpoisia vesialueita, joilla esiintyy satunnaista enemmän vesiliikennettä (koskee purjealuksia ja moottorikäyttöisiä aluksia). Vesilaissa mainittu termi "muut vesiliikennealueet" (VesiL 10:1.1) tarkoittaa samaa, paitsi että siitä on rajattu pois yleisten kulkuväylien väyläalueet. Yleisiä vesialueita ovat Suomen aluevedet merellä ja suurten järvien selät, siltä osin kuin ne ovat kylien rajojen ulkopuolella. Yleiset vesialueet omistaa valtio (paitsi Ahvenanmaalla, jossa ne omistaa maakunta). Pääosa yleisistä vesialueista on Metsähallituksen hallinnassa. Väyliin liittyvät käsitteet on esitetty kattavammin Liikenneviraston ohjeessa "Vesiväyliin liittyviä käsitteitä" (2011).
Liikenneviraston ohjeita 11/2015 7 Alikulkukorkeus (sillan tai ilmajohdon kohdalla) Turvalaite (poijuviitta) Väylälinja W = vedenkorkeuden vertailutaso kulkusyvyys haraussyvyys ALUS Väyläalue/väylätila varavesi Hs = haraustaso Pohjan syvyystieto Kuva 1. Väyläpoikkileikkaus (periaatepiirros) Kuva 2. Väylästön määrittelyihin liittyvät väyläalue- ja geometriakäsitteet
8 Liikenneviraston ohjeita 11/2015 1.2 Väylän määrääminen Yleisen kulkuväylän sijainti määrätään vesilain mukaisessa väylän määräämistä koskevassa päätöksessä (VesiL 10:3). Käytännössä väylän sijainnilla tarkoitetaan väylän linjausta ja väyläaluetta. Väylän sijaintia voidaan hakemuksesta muuttaa tai väylä lakkauttaa. Julkista kulkuväylää voidaan muuttaa vähäisessä määrin myös ilman hakemusta, tai jos muutos on väliaikainen (VesiL 10:4). 1.3 Oikeudesta asettaa turvalaitteita Vesilain 10 luvun 5 :n mukaan "Yleisen kulkuväylän ylläpitäjä saa asettaa toisen vesialueelle reuna- ja tutkamerkkejä, kelluvia turvalaitteita, kuten poijuja ja viittoja sekä muita näihin verrattavia, vaikutuksiltaan vähäisiä laitteita. Samoin yleisen kulkuväylän pitäjä saa kiinnittää vesistöön tai sen rannalle merenkulun turvalaitteiden apulaitteita, kuten viittasijoittajia, pultteja, seipäitä ja muita vähäisiä laitteita". Liikennevirastolla on myös "oikeus sijoittaa yleisen kulkuväylän ulkopuolelle sellaisia turvalaitteita, jotka ovat tarpeen matalikon tai karin merkitsemiseksi tai muusta vastaavasta syystä" (VesiL 10:5). Turvalaitteet "on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu alueen omistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle mainittavaa haittaa" (VesiL 10:5.1). Muiden kuin edellä mainittujen turvalaitteiden asettamiseen tarvitaan alueen omistajan suostumus (koskee mm. kaikkia linjamerkkejä sekä muita maalle rakennettavia kiinteitä turvalaitteita). Jos asiasta ei ole sovittu alueen omistajan kanssa, voi lupaviranomainen antaa luvan merkin asettamiseen (koskee myös näkymistä haittaavien esteiden poistamista, esim. linjamerkkien näkemäsektoreilta). Erityiseen käyttöön otetulle alueelle lupaa ei saa myöntää ilman pakottavaa tarvetta. Sen lisäksi, mitä vesilaissa on todettu oikeudesta asettaa turvalaite, tarvitaan merenkulun turvalaitteen asettamiseen, ylläpitämiseen tai poistamiseen aina myös Liikenneviraston lupa (asetus vesikulkuväylien merkitsemisestä (846/1979, 5 ). Luvan myöntämisen yhteydessä harkitaan turvalaitteen tarkoituksenmukaisuus, sekä määrätä rakentamis-, asettamis- ja kunnossapitoehdot. Asetuksen 5 :n mukainen lupa ei poista mahdollista tarvetta vesilain mukaiseen lupaan turvalaitteen rakentamiselle maastoon. Vastaavasti vesilain mukainen lupa (VesiL 10:5) ei poista tarvetta asetuksen mukaiseen Liikenneviraston lupaan. 1.4 Kunnossapitovelvollisuus Vesilain 10 luvun 12 :n mukaan "Se, jolla kulkuväyläksi määräämistä koskevan päätöksen perusteella on oikeus kulkuväylän rakentamiseen tai parantamiseen, on velvollinen pitämään kulkuväylän ja siihen tehdyt laitteet kunnossa". Väylänpitäjän on siten pidettävä väylä ja sen turvalaitteet sellaisessa kunnossa, ettei siitä aiheudu vaaraa taikka yleistä tai yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia. Kunnossapitovelvollisuus koskee myös turvalaitteen näkymisen varmistamista koko näkemäsektorin alueella, mikä on syytä ottaa huomioon turvalaitteen maa-aluesopimusta laadittaessa.
Liikenneviraston ohjeita 11/2015 9 Asetuksessa vesikulkuväylien merkitsemisestä on todettu (5 ), että Liikennevirasto antaessaan luvan turvalaitteen asettamiseen määrää siinä yhteydessä myös kunnossapitoehdot. Ylläpitovelvollisuudesta on lisäksi todettu, että "jos turvalaite on puutteellinen tai harhaanjohtava on merenkulkuviranomaisen kehotettava ylläpitovelvollista määräajassa korjaamaan laite. Jos laitteen korjaaminen kehotuksesta huolimatta laiminlyödään, on merenkulkuviranomaisilla valta suorittaa korjaus ylläpitovelvollisen kustannuksella". 1.5 Tiedottaminen ja ilmoitusvelvollisuus Koska väylillä ilmeneviä vikoja ja puutteita ei ole aina mahdollista välittömästi korjata, on niistä asianmukaisesti tiedottaminen oleellisen tärkeää turvallisuuden varmistamiseksi. Ilmoitusvelvollisuuden hoitaminen vaikuttaa osaltaan myös korvausvastuiden määräytymiseen. Liikennevirasto tiedottaa julkaisussaan ''Tiedonantoja merenkulkijoille'' merenkululle tärkeistä väyliä ja turvalaitteita koskevista muutoksista. Tätä kautta jaettava tieto tulee käyttäjälle kuitenkin aina tietyllä viiveellä (julkaisufrekvenssi 14 vrk). Kiireellisissä tapauksissa muutoksista voidaan tiedottaa myös turvallisuusradion (Turku Radio) ja yleisradion välityksellä. VTS-viranomainen (VTS-keskukset) ilmoittaa lisäksi väylillä olevista turvalaitevioista sekä muista puutteista ja esteistä tapauskohtaisesti. Liikennevirasto voi saada tiedon vahingoittuneesta turvalaitteesta huolto- ja tarkastuskäyntien kautta taikka vesillä liikkujien ilmoituksesta. Asetuksen vesikulkuväylien merkitsemisestä 8 :n mukaan jos joku huomaa, että jokin merenkulun turvalaite ei toimi ilmoitetulla tavalla, tai että laite on kadonnut, vahingoittunut, siirtynyt paikaltaan tai on jostakin muusta syystä erehdyttävä, hänen on ilmoitettava siitä Liikennevirastolle tai muulle merenkulkuviranomaiselle (esim. VTS-keskukselle tai Turku Radioon). Sanktiona edellä mainitun ilmoitusvelvoitteen laiminlyönnistä voi olla korvausvastuu siitä johtuneesta vahingosta noudattaen vahingonkorvauslain (412/74) periaatteita. Väylällä olevista vaara ja vahinkokohteista ilmoittaminen: turvalaitevioista voi ilmoittaa Liikenneviraston www-sivuilla olevalla vikailmoituslomakkeella (http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/liikenneverkko/vesivaylat_kanavat/turvalaitteet/vika ilmoitus). Turku Radio (Meriturvallisuusradio) ottaa ilmoituksen ylös, tekee siitä vikailmoituksen ja ilmoittaa siitä edelleen Liikennevirastolle. Tarvittaessa kohteesta tehdään myös merivaroitus. Ilmoitusmenettelyssä noudatetaan Liikenneviraston ohjetta Ohje merenkulun turvalaitevian ilmoittamisesta (Dnro 1181/1003/2012). kaikista vesiliikennettä vaarantavista kohteista ja häiriöistä voi ilmoittaa VTS-keskuksiin kaikista väylää ja turvalaitteita koskevista puutteista voi ilmoittaa Liikenneviraston väyläyksiköihin Havaitut turvalaiteviat viedään turvalaitteiden vikailmoitusjärjestelmään, joka toimii sekä väylänpidon ja VTS-keskusten välisenä sisäisenä tiedonsiirtolinkkinä että väylänhoidon työkaluna vikojen korjaamisessa.
10 Liikenneviraston ohjeita 11/2015 Vaara- ja vahinkokohteista tiedottaminen (tilanteen ja tarpeen mukaan): Merivaroitukset ja hätäilmoitukset meriturvallisuusradion (Turku Radio) kautta VTS-keskusten jakama informaatio Liikenneviraston julkaisemat TM-ilmoitukset ilmoitukset paikallisradiossa ja paikallislehdissä Kuvassa 3 on esitetty tiedonkulkukaavio väylällä havaituista turvalaitevioista ym. väylän käyttöä vaarantavista puutteista ilmoittamisessa ja tiedottamisessa. Havaitsijan kuvassa esitetyt ilmoituskanavat ovat keskenään vaihtoehtoisia tilanteesta ja havaitsijan käytössä olevista ilmoitusvälineistä riippuen. yleisradio paikallisradio paikallislehdet Havaitsija Väylänhoitourakoitsija Turvalaitevika turval. vikailmoitukset puhelinvastaaja p.0800-181818 www-sivut (lomake) Turvalaitteiden vikailmoitusjärjestelmä (Reimari) Liikenneviraston Meri- ja Sisävesiväyläyksiköt, Meriliikenteen ohjaus Turku Radio VTS-asemat TM-julkaisut VÄYLÄNKÄYTTÄJÄT JA MUU VESILIIKENNE Liikennevirasto Kuva 3. Turvalaitteita ym. väylää koskevista vioista ilmoittaminen ja tiedottaminen
Liikenneviraston ohjeita 11/2015 11 2 Keskeisiä vahingonkorvausoikeudellisia määritelmiä 2.1 Tahallisuus Tahallisuus on vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellinen termi. Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä, mutta on siitä huolimatta ryhtynyt toimeen. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. 2.2 Tuottamus Tuottamuksella tarkoitetaan rikoksen taikka vahingon aiheuttamista huolimattomuudella tai varomattomuudella. Se tarkoittaa vahinkojen välttämiseksi vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä toiminnassa, jossa henkilöllä on velvollisuus estää vahinkojen syntyminen tai hän olisi kyennyt noudattamaan vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta. Pelkkää passiivisuutta voidaan pitää tuottamuksellisena menettelynä. Arviointi perustuu aina ratkaisijan harkintaan. Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. 2.3 Tahallisuudesta ja tuottamuksesta väylillä sattuneissa vahingoissa Väylänpitäjällä on tuottamuksesta riippumaton vastuu väylän kunnossapidosta ja liikennöitävyydestä. Vesilain 2:9 :n ja 10:12 :n mukaan väylä on pidettävä sellaisessa kunnossa, ettei siitä aiheudu vaaraa taikka yleistä tai yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia. Väylänpitäjä voi välttää tämän vastuun ilmoittamalla tehokkaasti väylänkäyttäjille väylällä olevista esteistä tai puutteista. Tilanne on toinen, milloin alus taikka joku henkilö on vahingoittanut turvalaitteita. Merilain 7:1 :n mukaan laivanisäntä on, jollei tässä laissa tai muualla laissa toisin säädetä, vastuussa vahingosta, jonka aluksen päällikkö, laivaväki, luotsi tai joku muu laivaväkeen kuulumaton henkilö, joka laivanisännän tai päällikön toimeksiannosta työskentelee aluksen lukuun, on toimessa tekemällään virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttanut. Tämä lainkohta osoittaa tuottamuksesta johtuvan vastuun. Laivanisännällä on lisäksi oikeus rajoittaa vastuutaan merilain 9 ja 13 15 lukujen mukaisesti. Turvalaitevahingoissa vastuun rajoittaminen ei yleensä tule kyseeseen vahinkojen
12 Liikenneviraston ohjeita 11/2015 alhaisuuden vuoksi. Vetoisuudeltaan vähintään 300 olevilla aluksilla on vakuuttamisvelvollisuus merilain 7 luvun mukaisesti. Yksittäisen henkilön aiheuttamiin vahinkoihin sovelletaan vahingonkorvauslakia. Lain mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen (2:1 ). Korvausvelvollisuus edellyttää toisin sanoen tuottamusta taikka huolimattomuutta. Turvalaitteiden vahingoittaminen voi lisäksi olla rikoslain (39/1889) nojalla rangaistavaa lievänä vahingontekona (35:3), vahingontekona (35:1) tai törkeänä vahingontekona (35:2). Tästä on yksityiskohtaiset säännöt rikoslain 35 luvussa. 2.4 Korvattava vahinko Vahingonkorvauslaki sisältää määritelmät korvattavasta vahingosta (5 luku). Sen mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä eräin edellytyksin kärsimyksestä (5:1). Milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta sekä pysyvästä haitasta (5:2). Vahingonkorvauslaissa on yksityiskohtaiset määräykset vahingon laskemisesta. 2.5 Korvausvastuun vanhenemisesta Vahingonkorvauksen vanheneminen katkaistaan vaatimuksella. Katkaisemisella tarkoitetaan korvauksien vaatimista vanhentumisajan ollessa vielä meneillään. Kun vanhentumisaika on loppunut, korvauksien vaatimisoikeus on menetetty. Katkaiseminen on sellainen toimenpide, jolla saatetaan vahingon aiheuttajan tietoisuuteen vahingon tapahtuminen tai korvauksien vaatiminen. Vanhentuminen voidaan katkaista esittämällä vahingon aiheuttajalle yksilöity korvausvaatimus. Toisen osapuolen haastaminen oikeuteen korvauksien saamiseksi katkaisee myös vanhentumisajan kulumisen. Vanhentumisaika lasketaan siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Yleensä korvausvastuun vanhenemisen alku lasketaan vahingon aiheutumisen ajankohdasta. Vahingonkorvausta koskeva saatava vanhentuu pääsääntöisesti kolmessa vuodessa (Laki velan vanhentumisesta 728/2003, 4 ). Merilain mukainen vanhenemisaika on kaksi vuotta (ML 19:1 ).
Liikenneviraston ohjeita 11/2015 13 3 Vahinkotyypit ja niissä sovellettavat korvausvastuuperiaatteet 3.1 Vialliset ja siirtyneet turvalaitteet Lähtökohtaisesti väylänpitäjä ei vastaa vikaantuneista turvalaitteista tai paikaltaan siirtyneistä kelluvista turvalaitteista johtuvista navigointivirheistä ja niiden seurauksista silloin, jos viasta on tiedotettu asianmukaisesti ja viivytyksettä vikahavainnon jälkeen, ja vika on korjattu kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun tieto vikaantumisesta on saatu. Turvalaitevikojen ilmoitus- ja tiedottamismenettelyt on kuvattu tarkemmin edellä kohdassa 1.5. Aika, jonka kuluessa väylänpitäjän tulisi olla tietoinen ilmaantuneesta viasta sekä mikä on kohtuullinen aika vian korjaamiselle, on pitkälti tapauskohtainen. Kriteerit ja periaatteet turvalaitevikojen korjaamisen kiireellisyydestä on esitetty Liikenneviraston väylänhoidon palvelukuvauksessa esitetyssä turvalaitteiden korjaamisen kiireellisyysluokituksessa (koskee Liikenneviraston ylläpitämiä turvalaitteita). Jos turvalaite on sillä tavoin kokonaan irronnut tai hajonnut, ettei se toimi enää navigointiteknisenä merkkinä, siihen törmäämistä käsitellään kuten törmäämistä mihin tahansa muuhun väylälle ajautuneeseen vieraaseen esineeseen (kohta 2.4). 3.2 Pohjakosketukset Väylänpitäjän tulee huolehtia siitä, että väylällä (väyläalueella) on esteistä vapaata vettä kyseiselle väyläosuudelle määritettyyn haraussyvyyteen saakka. Pohjaan odottamatta joutuneiden, haraustason yläpuolelle ulottuvien esteiden (esim. luiskien sortumien tai ahtojäiden pohjaan nostattamien lohkareiden) osalta väylänpitäjä vastaa siitä, että saatuaan tiedon väylätilaa rajoittavista esteistä väylänpitäjä tiedottaa viipymättä asiasta asianmukaisesti sekä ryhtyy kohtuullisen ajan puitteissa toimenpiteisiin esteiden merkitsemiseksi ja poistamiseksi. Väylänpitäjän tulee myös riittävässä määrin osata ennakoida tällaisia tapauksia tilanteissa, joissa esim. pohjan liettymistä on aikaisempien kokemusten tai paikallisten olosuhteiden perusteella odotettavissa. Näissä tapauksissa väyläpitäjän tulee huolehtia esim. tietyin väliajoin tehtävien tarkistusmittausten/harausten suorittamisesta. Väylänpitäjä tai Liikennevirasto väyläpäätöksen hyväksyjänä eivät vastaa siitä, että kaikki kulkusyvyyden mukaisella syväydellä kulkevat alukset voisivat käyttää väylää ilman pohjakosketusriskiä kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa aluksen nopeuden ja vedenkorkeuden vaihtelut huomioon ottaen.
14 Liikenneviraston ohjeita 11/2015 3.3 Liikenteen aiheuttamat eroosio- ym. vahingot Aluksen kulkua vesistössä säädellään vesiliikennelaissa, merilaissa ja vesilaissa. Merilain ja vesiliikennelain mukaan aluksella liikuttaessa ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle. Vesistössä kulkemisesta ja väylän käyttämisestä aiheutuvien vahinkojen ja haittojen korvaamisesta säädetään vesilaissa. Sen mukaan aluksen omistaja vastaa vesistössä kulkemisesta aiheutuneesta edunmenetyksen korvaamisesta, jos edunmenetys on aiheutunut tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä (VL 13: 4). Väylän tavanomaisesta käytöstä aiheutuvien vahinkojen korvausvastuu on väylänpitäjällä (VL 10:9). Väylänpitäjä on korvausvastuussa edunmenetyksestä, "jonka sietämistä ei ole pidettävä kohtuullisena" (VL 10:9). Kohtuullisuus on arvioitava tapauskohtaisesti tapauksen luonne ja olosuhteet huomioon ottaen. Väylän normaalista käytöstä aiheutuvien vahinkojen korvausperusteet ja korvaukset on määrätty yleensä väylän perustamista koskevan vesilupapäätöksen yhteydessä. Haitan kärsijä voi myös erikseen hakea vesilain mukaista korvausta erillisellä aluehallintovirastolle toimitettavalla korvaushakemuksella. Eroosiovahinkojen korvaaminen hoidetaan ensisijaisesti korjaustoimenpiteillä. Rannan eroosiosuojauksen edellyttämät toimenpiteet toteutetaan ja eroosion rannalle ja rantarakenteille jo aiheuttamat vauriot korjataan. Eroosiohaitan korvaamista suorilla rahakorvauksilla tulee välttää. Rannan ja rantarakenteiden mahdollinen puutteellinen kunto ja hoito otetaan huomioon korvausta määritettäessä. Siten esim. rantalaiturit tulee olla liettymis- ja eroosioherkillä rannoilla asianmukaisesti perustettu. Ahvenanmaalla alusliikenteestä aiheutuvien haittojen korvausvastuu on lähtökohtaisesti väylänpitäjällä (ÅFS 1996:61, 7 luku, 10 ). 3.4 Väylärakenteille aiheutetut vahingot Alus on lähtökohtaisesti korvausvastuussa väylän turvalaitteille ja muille rakenteille (esim. johteet ja tihtaalit, sulkurakenteet) aiheuttamistaan vahingoista (esim. merimerkkiin törmäämisestä). Jos vahinko on aiheutunut turvalaitteen tai rakenteen puutteellisesta toiminnasta (esim. valo sammunut) tai turvalaitteen paikaltaan siirtymisestä liikennettä haittaavalla tavalla, otetaan tämä korvausvastuun arvioinnissa huomioon asiassa mahdollisesti annetut merivaroitukset ja muu tiedottaminen huomioiden.
Liikenneviraston ohjeita 11/2015 15 3.5 Väylälle joutuneet vieraat esineet Väylälle ja muulle vesiliikennealueelle ajelehtineiden tai uponneiden esineiden mahdollisesti aiheuttamista vahingoista, esineiden poistamisesta tai esineiden poistamisesta aiheutuvista kustannuksista vastaa ensisijaisesti esineen omistaja. (Asetus vesikulkuväylien merkitsemisestä, 9 : "Jos kulkuväylään tai muulle vesiliikennealueelle uponnut alus, aluksen osa tai tavara on vaarallinen tai haitallinen merenkululle tai veneilylle, on aluksen omistajan tai sen, jonka hallinnassa alus tai tavara oli, niin pian kuin mahdollista poistettava uponnut esine".) Väylänpitäjä ilmoittaa väylälle joutuneista vieraista esineistä niiden omistajalle esineiden poistamiseksi väylältä. Tarpeen ja tilanteen mukaan kohteet on merkittävä ja väylänpitäjän ryhdyttävä toimenpiteisiin merenkululle vaaraa aiheuttavien kohteiden poistamiseksi väylältä. Kohteista on myös tilanteen mukaan tiedotettava viipymättä. Kaikista tavaran poistamisesta väylältä aihetuvista kustannuksista vastaa tavaran omistaja. Ajelehtivat kohteet ovat edelleen omistajiensa omaisuutta ja heidän vastuullaan. Kohteiden omistajat pyritään mahdollisuuksien mukaan selvittämään tavaran mahdollista palauttamista sekä poistamisesta aiheutuneiden kulujen perimistä varten. Myös ilmoitus poliisiviranomaiselle voi olla tarpeen (löytötavaralakiin perustuen). 3.6 Häiriöt kanavaliikenteessä Sen lisäksi mitä vesiliikenteestä muualla säädetään, sovelletaan valtion sulku- ja avokanavilla sekä avattavien siltojen kautta tapahtuvassa vesiliikenteessä asetusta kanavien ja avattavien siltojen liikennesäännöstä (512/1991). Liikennevirasto antaa soutu-, moottori- ja purjeveneliikennettä sekä muuta vapaaajan viettoon liittyvää liikennettä rajoittavia määräyksiä. Valtio ei maksa korvauksia sen johdosta, että liikenne pysähtyy tai hidastuu kanavilla ja avattavilla silloilla ruuhkautumisen, onnettomuustapauksen, kanavan tai avattavan sillan vaurioitumisen, välttämättömän korjaustyön, juoksutuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi (asetuksen 9 ). 3.7 Vahingontekorikokset Rikoslain 35 luvun 1 :n mukaan, joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta, on tuomittava vahingonteosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jos vahingonteolla aiheutetaan erittäin suurta taloudellista vahinkoa, rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa, historiallisesti tai sivistyksellisesti erityisen arvokkaalle omaisuudelle huomattavaa vahinkoa taikka se tehdään osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja vahingonteko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vahingonteosta van-
16 Liikenneviraston ohjeita 11/2015 keuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi (RL 35:2 ). Vahingonteon ja törkeän vahingonteon yritys on rangaistava. Jos vahingonteko, huomioon ottaen vahingon vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä vahingonteosta sakkoon (RL 35:3). Vahingonteosta ja lievästä vahingonteosta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksen tekijä on korvannut vahingon ja vahingonkorvaus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi (RL 35:7). Vesikulkuväylien merkitsemisestä annetun asetuksen (846/1979) 10 :n mukaan, joka rikkoo asetuksen säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, vesikulkuväylän merkitsemisrikkomuksesta sakkoon. Joka kiinnittää aluksen, veneen, pyydyksen tai muun sellaisen kelluvaan turvalaitteeseen, on tuomittava, vaikka teolla ei olisi aiheutettukaan laitteen siirtymistä tai vahingoittumista, merenkulun turvalaitteen toimivuuden vaarantamisesta sakkoon.
Liikenneviraston ohjeita 11/2015 17 4 Toimintamenettelyt vahinkotilanteissa ja korvausasioissa 4.1 Toiminta vahinkotapauksissa Ensimmäisenä toimenpiteenä vahinkotilanteessa on lisävahinkojen ehkäiseminen. Jos vahinko on aiheutunut esim. viallisesta merkinnästä tai väylälle joutuneista vieraista esineistä, on ensisijaisena toimenpiteenä väylämerkinnän korjaaminen tai vieraiden esineiden poistaminen väylältä. Jos välittömiä korjaustoimenpiteitä ei voida tehdä, tulee vaarakohteet merkitä maastoon ja /tai tiedottaa niistä asiaankuuluvalla tavalla (kohta 1.5). 4.2 Korvausmenettelyt Väylän tavanomaisesta käytöstä aiheutuvat korvaukset pyritään määrittämään ja määräämään jo väylän määräämistä koskevan lupaviraston päätöksen yhteydessä. Muissa yksittäisissä vahinkotapauksissa korvauskäsittely alkaa, kun Liikennevirastolle saapuu korvausvaatimus. Liikennevirastolle aiheutettujen vahinkojen osalta sekä vahingontekorikosten tapauksissa korvausmenettely alkaa, kun Liikennevirasto saa tiedon vahingosta. Korvausvaatimus kirjataan diaariin. Käsittelyn nopeuttamiseksi korvausvaatimukseen on syytä sisällyttää kaikki vahingon kannalta oleellinen tieto ja keskeiset asiakirjat. Korvauksen vaatijan on esitettävä selvitys mahdollisesti jo tehdystä vahinkotarkastuksesta ja siitä, että onko asia ollut hänen vakuutusyhtiönä käsittelyssä ja onko korvauksia maksettu. Vahinkopaikka tutkitaan alustavasti sekä arvioidaan alustavasti, onko asia väylänpitäjän vai väylää käyttäneen aluksen (tai jonkun muun tahon) vastuulla. Mikäli väylänpitäjä on korvausvastuussa, korvausmenettely etenee seuraavasti: 1. Selvitetään vahinkojen laatu ja laajuus tarkemmin alueen katselmuksessa. Katselmuksen perusteella arvioidaan vahinkojen suuruus ja väylänpitäjän korvausvelvollisuuden laajuus ja korvauksen määrä. Pienissä ja vastuun kannalta selvissä korvausasioissa, voidaan korvata vahinko suoraan. Suurissa ja vastuun kannalta epäselvissä asioissa, otetaan yhteyttä Liikenneviraston merenkulkuasioista vastaavaan lakimieheen, joka arvioi vastuun ja korvauksen määrän. 2. Korvausvaatimusten ja katselmuksen perusteella Liikennevirasto tekee korvausehdotuksen asiassa.
18 Liikenneviraston ohjeita 11/2015 3. Jos vahingon/haitankärsijä hyväksyy korvausehdotuksen, Liikennevirasto ryhtyy toimenpiteisiin korvausten hoitamiseksi. Jos vahingon/haitan kärsijä ei hyväksy Liikenneviraston korvausehdotusta, hänellä on mahdollisuus hakea korvausta oikeusteitse. Korvaukset hoidetaan joko rahakorvauksina tai kompensaatiotoimenpiteillä. Rahakorvaukset pyritään yleensä maksanaan kertakorvauksina. Eroosiohaitat korvataan ensisijaisesti kompensaatiotoimenpitein. Väylänpitäjän ja väylänhoitourakoitsijan väliset korvausvastuut määräytyvät sopimusehtojen mukaisesti. Mikäli alus tai muu vesillä liikkuja on korvausvastuussa, korvausmenettely etenee seuraavasti: 1. Otetaan yhteyttä vahingon aiheuttajaan. Yhteyden ottajana toimii korvauksen hakija (vahingon/haitan kärsijä). Tässä vaiheessa pyydetään laivanisännältä taikka varustamolta vakuutta vahinkojen maksamiseksi. Tämä on erityisen tärkeää korvaussaatavien turvaamiseksi silloin, kun vahingonaiheuttaja on ulkomaan lipun alla oleva ja ulkomaalaisten omistuksessa oleva alus. 2. Arvioidaan vahinkojen määrä. Lopulliset vahingot selviävät vasta kohteen korjauksen yhteydessä. 3. Aloitetaan neuvottelut vahingonaiheuttajan kanssa korvausten maksamiseksi. Mikäli asiassa ei saavuteta sopimusta, aloitetaan oikeusprosessi. Korvausmenettely on esitetty yleispiirteisenä prosessikaaviona ohjeen liitteenä. 4.3 Menettely henkilövahinkojen yhteydessä Viranomaisille esitetyt, väylänpidossa aiheutuneita henkilövahinkoja koskevat korvausvaatimukset käsitellään keskitetysti Valtiokonttorissa valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaan (978/2014). 4.4 Menettely vahingontekorikosten yhteydessä Kun joku henkilö on aiheuttanut vahingon, menetellään soveltuvasti saman periaatteen mukaisesti kuin alusten aiheuttamissa vahingoissa. Mikäli on kyseessä rikoslaissa tarkoitettu vahingonteko, otetaan yhteyttä poliisiin tekijän saattamiseksi edesvastuuseen teostaan. Tällöin Liikennevirasto edustaa valtiota ja on asianomistajan asemassa.
Liikenneviraston ohjeita 11/2015 Liite 1 Menettelyprosessi väyliin ja vesiliikenteeseen liittyvissä korvausasioissa Alus Liikennevirasto Korvauksen hakija Oikeus- (väylänpitäjä) (asianosainen tai asian- viranomainen osaisen vak.yhtiö) Havainto vahingosta Välittömät toimenpiteet Asianosaisen ilmoitus/ Korvaushakemus Korvausvastuun arviointi aluksen ei korvattavaa Asianosainen hakee korvausvastuu korvausta oikeusteitse väylänpitäjän korvausvastuu ei Korvausasian Vahinkojen arviointi/ katselmus asianosaisen kanssa hyväksy käsittely Korvausesitys Korvausesitys Asianosaisen kannaottto esitykseen Korvaussopimus hyväksyy Korvaustoimen- piteiden hoito Korvaustoimenpiteiden hoito PÄÄTÖS Todetaan korvaukset hoidetuksi Päätöksen mukaisten korvausten hoito Päätöksen mukaisten korvausten hoito
ISSN-L 1798-663X ISSN 1798-6648 ISBN 978-952-317-063-6 www.liikennevirasto.fi