KIRJALLINEN KYSYMYS 110/2003 vp Matkaoppaiden työehtosopimukset ja sosiaaliturva Eduskunnan puhemiehelle Eri matkanjärjestäjien palveluksessa olevien suomalaisten matkaoppaiden ongelmia työnantajan puolelta ei ole saatettu kuntoon, vaikka esimerkiksi EU:n ja Suomenkin laissa on määritelty mm. työssäoloajasta, pyhätyöstä, varallaolokorvauksista jne. Toistuvista yrityksistä huolimatta matkanjärjestäjät eivät ole suostuneet solmimaan työehtosopimusta. Ongelmia on ollut myös matkaoppaiden eläkekertymissä ja sosiaalietuuksissa. Yleiset valmismatkaehdotkin lupaavat asiakkaalle matkanjärjestäjältä tulevan avunantovelvollisuuden: Jos matkustaja matkan aikana sairastuu, joutuu onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi taikka kärsii muuten vahingon, on matkanjärjestäjän avustettava häntä sairaanhoidon tai ennenaikaisen paluukuljetuksen järjestämisessä, rikoksen tai vahingon selvittelyssä tai muissa tarpeellisissa toimenpiteissä. Matkanjärjestäjän edustaja, ulkomaan matkaopas, on aina vastuussa kohteessa olevista suomalaisista matkailijoista. Vielä vuonna 2002 2003 Suomessa rekisteröity matkanjärjestäjä teetättää matkaoppailla työtä kuusi, jopa seitsemän päivää viikossa. Palvelualojen ammattiliiton tekemän tutkimuksen mukaan matkaoppaiden keskimääräinen työtuntimäärä on 55 tuntia viikossa. Töitä on virallisesti kuusi päivää viikossa, minkä lisäksi on varallaoloaika. Tämän takia aina joku oppaista päivystää ympäri vuorokauden hätätapauksien vuoksi. Pyhälisiä ei makseta, ylityökorvauksia ei tunneta minkäänlaisia palkanlisiä ei ole. Mikäli kohteessa on vain yksi matkaopas, hän on töissä normaalin kauden aikana (kesä- tai talvikausi, 2 7 kk, normaalisti 6 kk) joka päivä 24 h/vrk seitsemän päivää viikossa. Yksi tällainen työnantaja on Suomen valtion omistama Finnairin alainen Aurinkomatkat Oy. Fritidsresor eli Finnmatkat jätti maksamatta osalle matkaoppaita palkanlisiä vuonna 2001. PAM-liiton avustuksella palkkasaatavat on nyt osalle oppaista maksettu puolentoista vuoden tappelun jälkeen. Osalla suomalaisista matkaoppaista, mm. Finnmatkoilla, kuukausipalkka on alle peruspäivärahan. Finnmatkat on ulkomaalaisomistuksessa oleva, mutta Suomessa rekisteröity yritys. Keväällä 2000 Finnair myi Finnmatkat Fritidsresorille, joka lupasi ottaa Finnmatkojen matkaoppaat vanhoina työntekijöinä ja entisin eduin yritykseen. Kaupan jälkeen etuja on kovalla kädellä kuitenkin karsittu. SAK on myös tehnyt tutkimuspyynnön opasasiassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, että eri matkanjärjestäjien palveluksessa olevien suomalaisten matkaoppaiden ongelmat, jotka liittyvät mm. työssäoloaikoihin, pyhätöihin, varallaolokor- Versio 2.0
vauksiin, eläkekertymään ja sosiaalietuuksiin, saadaan kuntoon ja miten tehostetaan valvontaa niin, että kaikki matkanjärjestäjät noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä? Helsingissä 21 päivänä toukokuuta 2003 Marja Tiura /kok Saara Karhu /sd Pia Viitanen /sd Irja Tulonen /kok 2
Ministerin vastaus KK 110/2003 vp Marja Tiura /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Marja Tiuran /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 110/2003 vp: Mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, että eri matkanjärjestäjien palveluksessa olevien suomalaisten matkaoppaiden ongelmat, jotka liittyvät mm. työssäoloaikoihin, pyhätöihin, varallaolokorvauksiin, eläkekertymään ja sosiaalietuuksiin, saadaan kuntoon ja miten tehostetaan valvontaa niin, että kaikki matkanjärjestäjät noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Matkaoppaiden työsuhteissa on aina liittymiä useampaan maahan, vaikka sopimusosapuolet olisivatkin suomalaisia, koska työnteko tapahtuu eri matkakohteissa Suomen ulkopuolella. Näissä tilanteissa voi työntekoon tulla sovellettavaksi samanaikaisesti sekä kansalliset että kansainväliset vähimmäisnormit. Ulkomaille lähetettyjen työntekijöiden työehdoissa on otettava huomioon myös kohdemaan työlainsäädännön vähimmäisehdot, mikäli kyse on ns. lähetetystä työntekijästä. Jos työntekoa koskevalla sopimuksella on liittymä useampaan kuin yhteen valtioon, voivat osapuolet sopia työsopimukseen otettavasta lakiviittauksesta Rooman yleissopimuksen määräysten mukaan. Sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevalla yleissopimuksella (SopS 30/1999, ns. Rooman yleissopimus) vahvistetaan sopimusvelvoitteisiin sovellettavan lain valintaa koskevat yhdenmukaiset säännöt. Yleissopimuksen peruslähtökohtana sovellettavan lain valinnalle on sopimusvapauden periaate. Sopimukseen sovelletaan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan sen valtion lakia, josta sopimusosapuolet ovat sopineet lakiviittauksella. Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään erityisistä työsopimuksia koskevista lainvalintasäännöistä, joilla lakiviittauksen vaikutuksia rajoitetaan työntekijän suojelemiseksi. Artiklan 1 kohdan mukaan työsopimukseen otettu lakiviittaus ei saa johtaa siihen, että työntekijä menettäisi sen lain pakottavin säännöksin hänelle annetun suojan, jota lakiviittauksen puuttuessa sovellettaisiin 6 artiklan 2 kohdan nojalla. Jos työsopimuksen osapuolet eivät ole tehneet lakiviittausta, työsopimukseen sovellettava laki määräytyy yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sen mukaan työsopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi, vaikka hänet on väliaikaisesti lähetetty työhön toiseen valtioon. Jos hän ei tavallisesti työskentele ainoastaan yhdessä valtiossa, sovelletaan sen toimipaikan sijaintivaltion lakia, joka on ottanut työntekijän työhön. Näistä säännöistä kuitenkin poiketaan tilanteissa, joissa kaikista olosuhteista ilmenee, että työsopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen valtioon, jolloin sovelletaan tuon valtion lakia. Kysymyksessä pyydetään selvitystä siitä, miten suomalaisen tai ulkomaisen matkanjärjestäjän palkkaamien suomalaisten matkaoppaiden työsuhteissa sovellettavat työehdot voidaan sopia järjestettäväksi muun muassa työaikojen, pyhätöiden ja varallaolokorvausten osalta. Lisäksi 3
Ministerin vastaus kysytään matkaoppaiden eläke- ja sosiaaliturvaetuuksiin liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisemisista ja voimassa olevan lainsäädännön valvonnasta. Suomalaisiin matkaoppaisiin sovellettavat normit riippuvat muun muassa siitä, kuka oppaat palkkaa ja mistä. Suomalaisen työnantajan kotimaastaan palkkaamiin oppaisiin tulee sovellettavaksi Suomen työlainsäädäntö eli työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain säännökset sekä muun työlainsäädännön vähimmäisehdot, ellei muusta ole sovittu. Matkaoppaita koskevia työehtosopimuksia ei ole tehty. Työaikalaissa on säännökset säännöllisestä työajasta ja sen sijoittelusta, työntekijälle annettavista päivittäisistä ja viikoittaisista lepoajoista, varallaolosta ja siitä sopimisesta, sunnuntaityöstä, hätätyöstä ja maksettavista korvauksista. Nämä säännökset rajoittavat matkanjärjestäjän mahdollisuuksia järjestellä työaikoja. Mikäli suomalainen matkaopas palkataan ulkomailta ulkomaisen matkanjärjestäjän palvelukseen, tulee häneen sovellettavaksi kohdemaan lainsäädäntö. Suuret suomalaiset matkanjärjestäjät palkkaavat yleensä matkaoppaat pääasiallisesti Suomesta, ja heihin sovelletaan käytännössä Suomen työlainsäädäntöä. Työsopimukset tehdään aluksi olemaan voimassa määräajan, koska samaan kohteeseen ei pääsääntöisesti järjestetä ympärivuotisesti matkoja. Tämän vuoksi matkaoppaat voivat työskennellä vuoden aikana kahdessa tai kolmessa matkakohteessa. Pienemmät matkatoimistot palkkaavat matkaoppaita, jotka voivat olla sekä ulkomaalaisia että suomalaisia, myös suoraan matkakohteesta. Työsuojeluviranomaisten toimivalta kohdistuu ainoastaan Suomessa tehtävään työhön. Tämän vuoksi työsuojeluviranomaisella ei ole mahdollisuutta valvoa matkaoppaiden työsuhteessa sovellettavien vähimmäisehtojen noudattamista ulkomailla. Sosiaaliturvan osalta kyse voi olla monenlaisesta tilanteesta. Jos matkaopas työskentelee yhdessä tai useassa EU:n jäsenmaassa, sovelletaan yhteisön lainsäädäntöä (asetus (ETY) N:o 1408/71). Tällöin suomalaisen matkanjärjestäjän palveluksessa olevat matkaoppaat voivat pysyä Suomen sosiaaliturvan alaisuudessa joko lähetettyinä työntekijöinä tai suoraan asetuksen kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevään henkilöön sovellettavien säännösten perusteella taikka enintään viisi vuotta ns. poikkeusluvan perusteella. Paikalta palkatut oppaat kuuluvat työskentelymaansa sosiaaliturvaan. Siinä tapauksessa, että suomalaisen oppaan työnantajana on yritys, jonka kotipaikka on toisessa jäsenmaassa, kuuluu opas useimmiten työnantajan kotipaikan mukaan määräytyvän valtion sosiaaliturvan piiriin. Käytännössä kyse on usein toisesta pohjoismaasta. Jos työskentely tapahtuu sellaisessa maassa, jonka kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus, voi matkaopas kuulua lähettynä työntekijänä tai poikkeusluvan perusteella yleensä viisi vuotta Suomen sosiaaliturvaan. Jos kohdemaa on muu kuin sosiaaliturvasopimusmaa tai EU-maa, suomalaisen työnantajan on järjestettävä lähettämälleen työntekijälle työeläketurva työeläkelainsäädännön perusteella. Matkaoppaan kuuluessa Suomen sosiaaliturvaan yhteisön lainsäädännön tai sosiaaliturvasopimuksen perusteella Eläketurvakeskus antaa pyynnöstä siitä todistuksen, joka toimitetaan tiedoksi asianomaiselle työeläkelaitokselle ja Kansaneläkelaitokselle, joka antaa viran puolesta työntekijälle päätöksen Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Työeläkelaitos valvoo, että eläkevakuutus on voimassa ulkomaan työskentelyn ajan. Työeläkelaitos valvoo eläkevakuutuksen voimassaoloa myös muissa ulkomaan työskentelyn tilanteissa, joissa vakuuttaminen perustuu työeläkelainsäädäntöön. Työeläkelait mahdollistavat lisäksi ns. pakkovakuuttamisen työnantajan kustannuksella, jos työnantaja on laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää eläketurva työntekijöilleen. Tällaiset tilanteet tulevat useimmiten esille silloin, kun työntekijä itse selvittää eläkevakuuttamista ja siinä havaitaan puute. Jos työskentely suomalaisen työnantajan palveluksessa tapahtuu muualla kuin sopimusmaassa tai EU-maassa, Kansaneläkelaitos antaa hakemuksesta päätöksen asumisperusteisten sosiaali- 4
Ministerin vastaus KK 110/2003 vp Marja Tiura /kok ym. turvaetuuksien piirissä pysymisestä, jos työskentely kestää yli vuoden. Jos työskentely kestää alle vuoden ajan, työntekijä pysyy asumiseen perustuvan sosiaaliturvan piirissä pelkästään ilmoittamalla Kansaneläkelaitokselle aikomuksestaan oleskella tuon ajan ulkomailla. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa työnantajan ei tarvitse olla suomalainen. Helsingissä 1 päivänä heinäkuuta 2003 Työministeri Tarja Filatov 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Marja Tiura /saml m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 110/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att råda bot på de problem som finländska guider som är anställda hos olika researrangörer har bl.a. när det gäller arbetstider, söndagsarbete, ersättningar för beredskap, pensionstillväxt och sociala trygghetsförmåner, och hur kommer övervakningen att effektiveras så, att alla researrangörer följer den gällande lagstiftningen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Guiders anställningsförhållanden har alltid anknytningar till flera länder även i de fall där avtalsparterna är finländska, eftersom arbetet utförs på olika resmål utanför Finland. I sådana fall kan det uppstå situationer där samtidigt både nationella och internationella miniminormer skall tillämpas på arbetet. I fråga om till utlandet sända arbetstagares anställningsvillkor måste man också beakta de minimivillkor som stationeringslandets arbetslagstiftning ställer, om det är frågan om s.k. utstationerade arbetstagare. Om ett arbetsavtal har anknytningar till flera än ett land, kan parterna komma överens om att i arbetsavtalet införa en hänvisning till tillämplig lag enligt bestämmelserna i Romkonventionen. Genom konventionen om tillämplig lag för avtalsförpliktelser (FördrS 30/1999 den s.k. Romkonventionen) konsolideras enhetliga regler för val av den för avtalsförpliktelser tillämpliga lagen. Den grundläggande utgångspunkten för valet av tillämplig lag enligt konventionen är principen om avtalsfrihet. På avtalet tillämpas enligt artikel 3.1 i konventionen lagen i det land, som avtalsparterna har kommit överens om med hänvisning till tillämplig lag. I artikel 6 i konventionen finns särskilda bestämmelser gällande lagval i arbetsavtal, genom vilka lagvalets inverkan på skyddet av arbetstagare begränsas. Enligt artikel 6.1 skall lagvalet i arbetsavtalet inte medföra att den anställde berövas det skydd som tillförsäkras honom enligt tvingande regler i den lag som enligt 6.2 skulle tillämpas om inget lagval gjorts. Om parterna i arbetsavtalet inte gjort något lagval, bestäms den tillämpliga lagen enligt artikel 6.2. Enligt den skall anställningsavtalet vara underkastat lagen i det land där den anställde vanligtvis utför sitt arbete, även om han tillfälligt är sysselsatt i ett annat land. Om den anställde utför sitt arbete i ett och samma land, tillämpas lagen i det land där det verksamhetsställe genom vilket han anställdes är beläget. Undantag från dessa regler görs dock i situationer där det av samlade omständigheter framgår att avtalet har närmare anknytningar till ett annat land, varvid lagen i det landet skall tillämpas. I spörsmålet begärs en utredning om hur anställningsvillkoren för finländska guider som är anställda hos finländska eller utländska researrangörer kan överenskommas bland annat när det gäller arbetstider, söndagsarbete och ersättningar för beredskap. Dessutom frågas det om problem i samband med guidernas pensions- och socialskyddsförmåner och hur dessa skall lösas och om övervakning av den gällande lagstiftningen. 6
Ministerns svar KK 110/2003 vp Marja Tiura /kok ym. De normer som tillämpas på finländska guider beror bland annat på av vem och var guiderna är anställda. På de guider som finländska arbetsgivare anställer från hemlandet skall Finlands arbetslagstiftning tillämpas, dvs. arbetsavtalslagen, arbetstidslagen och semesterlagen samt minimivillkor för den övriga arbetslagstiftningen, om inte annat har överenskommits. Särskilda kollektivavtal för guider har inte ingåtts. I arbetstidslagen finns bestämmelser om ordinarie arbetstid och förläggningen av den, om dagliga vilotider och veckovila som skall ges arbetstagare, om beredskap och hur man kommer överens om den, om söndagsarbete, nödarbete och ersättningar som skall betalas. Dessa bestämmelser begränsar researrangörens möjligheter att ordna arbetstider. Om en finländsk guide avlönas utomlands till tjänst hos en utländsk researrangör, skall arbetslandets lagstiftning tillämpas på honom eller henne. De stora finländska researrangörerna anställer vanligen sina guider från Finland och på dem tilllämpas i praktiken den finländska arbetslagstiftningen. Arbetsavtalen ingås i början att gälla för viss tid, eftersom till samma resmål i regel inte ordnas resor året om. Av denna anledning kan guider under ett år arbeta på två eller tre resmål. Mindre resebyråer anställer guider, som kan vara finländska eller utländska, också direkt från resmålet. Arbetarskyddsmyndigheternas behörighet omfattar endast arbete som utförs i Finland. Därför har arbetarskyddsmyndigheterna ingen möjlighet att övervaka hur man utomlands följer minimivillkoren i guidernas anställningsavtal. Vad social trygghet beträffar kan det vara fråga om olika slags situationer. Om en guide arbetar i ett eller flera av EU:s medlemsländer, tillämpas gemenskapslagstiftning (förordning (EEG) nr 1408/71). Då kan guider som är anställda av finländska researrangörer bevara sin rätt till den finländska sociala tryggheten, antingen som utstationerade arbetstagare eller direkt på basis av förordningens bestämmelser gällande personer som vanligtvis utför arbete i två eller flera länder, eller högst fem år med stöd av s.k. undantagslov. Guider som anställts på stationeringsorten omfattas av den sociala tryggheten i det landet. Ifall att den finländska guidens arbetsgivare är ett företag, vars hemort finns i ett annat medlemsland, hör guiden oftast till den sociala tryggheten i det land som bestäms enligt arbetsgivarens hemort. I praktiken är det ofta fråga om ett annat nordiskt land. Om arbetet utförs i ett sådant land med vilket Finland har ingått överenskommelse om social trygghet, kan guiden i regel såsom utstationerad arbetstagare eller med stöd av undantagslov i fem år omfattas av den finländska sociala tryggheten. Om stationeringslandet är ett annat land än sådant med vilket ingåtts en trygghetskonvention eller ett EU-land, måste den finländska arbetsgivaren ordna den utstationerade arbetstagarens pensionsskydd på basis av arbetspensionslagstiftningen. Ifall en guide omfattas av det finländska socialskyddet på basis av antingen gemenskapslagstiftningen eller en överenskommelse om social trygghet, ger pensionsskyddscentralen på begäran ett intyg som sänds för kännedom till respektive arbetspensionsanstalt och till Folkpensionsanstalten, som å tjänstens vägnar ger arbetstagaren ett beslut om tillhörighet till den finländska bosättningsbaserade sociala tryggheten. Arbetspensionsanstalten övervakar att pensionsförsäkringen gäller för den tid som arbetet utomlands varar. Arbetspensionsanstalten övervakar pensionsförsäkringens giltighet också i andra sådana fall av arbete utomlands där försäkringen baserar sig på arbetspensionslagstiftningen. Arbetspensionslagarna möjliggör dessutom s.k. tvångsförsäkring på arbetsgivarens bekostnad, om arbetsgivaren har försummat sin förpliktelse att ordna pensionsskyddet för sina arbetstagare. Sådana fall kommer oftast fram, när arbetstagaren själv utreder sin pensionsförsäkring och i den konstateras brister. Om arbetet i tjänst hos en finländsk arbetsgivare utförs i annat land än ett trygghetskonventionsland eller ett EU-land, ger Folkpensionsanstalten på ansökan ett beslut om bibehållen rätt till bosättningsbaserade sociala trygghetsförmåner, om arbetet varar mer än ett år. Om arbetet 7
Ministerns svar varar mindre än ett år, bibehåller arbetstagaren sin rätt till den bosättningsbaserade sociala tryggheten genom att endast underrätta Folkpensionsanstalten om sin avsikt att vistas utomlands den tid arbetet varar. I det sistnämnda fallet behöver arbetsgivaren inte vara finländsk. Helsingfors den 1 juli 2003 Arbetsminister Tarja Filatov 8