Tuija Pelto-Aho. GOSPELIN KOSKETUS Ylivieskan yhdeksäsluokkalaisten nuorten ajatuksia gospelmusiikista

Tuija Pelto-Aho GOSPELIN KOSKETUS Ylivieskan yhdeksäsluokkalaisten nuorten ajatuksia gospelmusiikista Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Kansalaistoiminta ja nuorisotyö Huhtikuu 2008

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Humanistinen ja kasvatusala, Ylivieska Aika Tekijä/tekijät 25.4.2008 Tuija Pelto-Aho Koulutusohjelma Kansalaistoiminta ja nuorisotyö Työn nimi Gospelin kosketus Ylivieskan yhdeksäsluokkalaisten nuorten ajatuksia gospelmusiikista Työn ohjaaja KT Reetta Leppälä, TT Hanna Salomäki Työelämäohjaaja Sivumäärä 61 + 4 Työn aiheena oli Gospelin kosketus Ylivieskan yhdeksäsluokkalaisten nuorten ajatuksia gospelmusiikista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää gospelmusiikin arvo kirkossa ja nuorisotyössä, sekä gospelin vaikutus nuorten elämässä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkasteltiin gospelmusiikkia ja sen eri muotoja, nuorisokulttuuria, nuorten musiikkikulttuuria ja kirkon musiikkikulttuuria sekä - kasvatusta. Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen kyselytutkimus, joka teetettiin Ylivieskan yhdeksäsluokkalaisille nuorille. Kyselyn myötä selvitettiin nuorten ajatukset gospelmusiikista, nuorten suhde kirkon nuorisotyöhön ja musiikin vaikutus siihen. Lisäksi tutkittiin gospelmusiikin tärkeyttä seurakunnan toiminnassa. Kyselyyn vastasi 155 nuorta vastausprosentin ollessa 80. Nuoret tiesivät mitä gospelmusiikilla tarkoitetaan. Gospel oli tullut nuorille tunnetuksi eniten konserttien ja rippikoulun kautta. Gospel sai monet nuoret myös muistelemaan menneitä. Monet nuorista pitivät gospelmusiikista mutta harvat kuuntelivat sitä. Nuoret pitivät gospelmusiikkia tärkeänä osana sekä omaa elämää että seurakunnan toimintaa. Suurin osa nuorista ei ollut mukana nuorisotyön musiikkitoiminnassa. Muutamat nuoret kaipasivat seurakunnalle enemmän musiikkitoimintaa, kun kolmasosa oli tarjontaan tyytyväinen. Enemmistön käsitys gospelmusiikista ei muuttunut rippikoulun aikana, tai sitten käsitykset muuttuivat positiiviseen suuntaan. Gospel ei itsessään kuulunut nuorison musiikkikulttuuriin. Nuoret olivat kuitenkin avoimia eri musiikkilajien suhteen, ja arvostivat musiikissa erityisesti melodiaa ja sanoituksia. Monen nuoren mukaan gospel sai heidät tuntemaan olonsa levolliseksi. Tulosten perusteella gospel ei ollut osana nuorten tavoittamisessa seurakunnan toimintaan, koska musiikkitoimintaa ei Ylivieskassa juuri ollut. Muutamat nuoret olisivat kuitenkin voineet olla musiikkitoiminnassa mukana. Asiasanat Musiikki, hengellinen musiikki, gospel, gospelmusiikki, kirkkomusiikki, musiikkikasvatus, kristillinen musiikkikasvatus, musiikkikulttuuri, nuorisokulttuuri

ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNI- VERSITY OF APPLIED SCIENCES Ylivieska, humanities and education Date 25.4.2008 Author Tuija Pelto-Aho Degree programme Civic activity and youth work Name of thesis The touch of gospel music Ylivieska ninth graders thoughts about gospel music Instructor Ed.D Reetta Leppälä, Dr Hanna Salomäki Pages 61 + 4 Supervisor The subject of this work was the touch of gospel music Ylivieska ninth graders thoughts about gospel music. The aim of this work was to find out the role of gospel music in church and its youth work, and also find out how gospel music affects young people s life. The theoretical part of this work examines gospel music and its different forms, youth culture, music culture of young people and also church music culture and education. The research was carried out as a quantitative questionnaire research, and the subject group was Ylivieska ninth grade students. This questionnaire gave information on young people s thoughts about gospel music, their relationship with church youth work and music s effect on it. Also the importance of gospel music in parish activity was researched. 155 young replied, which was 80 percent of the subject group. Young people knew what gospel music is. They had become familiar with gospel music through concerts and confirmation class. Gospel music also made young people to think back the past. Many young liked gospel music, but few listened to it. Young people thought that gospel music is a very important part of their own life and the activities of parish. Most of the young people did not take part in youth work s music activities. Some of the young people wished for more music activities in the parish, while a third of all young people were pleased with number of music-related activities. With most of the young, the image of gospel music either did not change during confirmation class, or the images changed to a more positive direction. Gospel music was not a part of the young people s music culture. Young people were, however, open-minded about different music types, and appreciated especially melodies and lyrics in music. Many young thought that gospel music made them feel peaceful and easy. On the basis of the results gospel music was not a part of getting young people to participate in parish activities, because in Ylivieska there is not so much music culture in church youth work. However, a few young would have been interested in taking part in music activities. Key words Music, spiritual music, gospel, gospel music, church music, musical education, Christian music education, music culture, youth culture

TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1 JOHDANTO...1 2 GOSPEL EILEN JA TÄNÄÄN...3 2.1 Mitä gospel on?...3 2.2 Gospelin syntyvaiheet...4 2.3 Gospelin matka alkuajoista 2000-luvulle...5 2.4 Gospelin eri tyylit ja lajit...7 3 NUORTEN MUSIIKKIKULTTUURI...9 3.1 Musiikki nuorisokulttuurin historiassa...9 3.2 Musiikki nuorisokulttuurissa 2000-luvulla...9 3.2.1 Nuorisomusiikki nuoren elämässä...10 3.2.2 Musiikin tärkeys koko nuorisokulttuurissa...12 4 GOSPEL NUORISOKULTTUURISSA...13 4.1 Nuorten hengellisen musiikin kehittyminen ja juurtuminen...13 4.2 Koskettaako gospel?...15 5 MUSIIKKI KIRKOSSA JA SEURAKUNNASSA...17 5.1 Kirkko- ja jumalanpalvelusmusiikki...17 5.2 Seurakunnan musiikkikasvatus...18 5.2.1 Musiikkikasvatus eri työaloilla...19 5.2.2 Seurakunnan musiikkikasvatuksen tavoitteet...20 5.3 Musiikki nuorisotyössä...21 5.3.1 Seurakunnan nuorisotyön musiikkikasvatus...22 5.3.2 Nuorisotyön musiikkikasvatuksen tavoitteet...22 5.3.3 Musiikki rippikoulussa...24 6 KYSELYTUTKIMUS YLIVIESKAN YHDEKSÄSLUOKKALAISILLE...26 6.1 Tutkimusongelmat...26 6.2 Tutkimusmenetelmä...27 6.3 Kohderyhmän kuvaus...28 6.4 Tutkimuksen analyysi...28 6.5 Tutkimuksen luotettavuus...29 7 TUTKIMUSTULOKSET...31 7.1 Gospelin kosketus nuoriin...31 7.1.1 Nuorten tiedot ja kokemukset gospelista...32 7.1.2 Nuorten ajatukset ja tunteet gospelmusiikista...36 7.2 Gospel ja musiikki jokapäiväisessä elämässä...39 7.2.1 Musiikki seurakunnassa ja nuorten seurakuntaelämässä...40

7.2.2 Nuoret ja gospel rippikoulussa...45 7.2.3 Musiikin kuuntelu, musiikkimaku ja harrastaminen...47 8 JOHTOPÄÄTÖKSET...54 8.1 Gospel nuorten elämässä ja ajatuksissa...54 8.2 Nuoren hengellisen elämän hoitaminen musiikin kautta...55 8.3 Kirkon, seurakunnan ja nuorisotyön vastuu ja tehtävät...57 9 POHDINTA...60 LÄHTEET...61 LIITTEET

1 1 JOHDANTO Musiikilla ja lauluilla on suuri voima ja vaikutus ihmisten elämässä. Musiikki tuo iloa, riemua, hiljaisuutta ja hartautta elämään. Musiikki elää vahvana myös nuorten keskuudessa. Nuorisokulttuuri on vahvasti sidoksissa musiikkiin, ja musiikki on ollut ratkaisevasti synnyttämässä myös kristillistä nuorisokulttuuria (Maukonen 2005, 156 157). Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja erityisesti jumalanpalvelusten yhteyteen kuuluu vahvana osana musiikki. Se on osa kirkkoa, seurakuntia ja seurakunnan nuorisotyötä. Sitä käytetään välineenä hengellisessä kasvatuksessa, hiljentymisessä, hartaudessa ja yhdessäolossa. Gospelmusiikki tarkoittaa evankeliumia, ilosanoman levittämistä, ja se on erityisesti nuorten suosimaa hengellistä musiikkia (Könönen & Huvi 2005, 8). Gospelkonsertteja, joissa esiintyy gospelmuusikoita ja ryhmiä, järjestetään muun muassa Suomen kouluissa ja konserttisaleissa vuosittain. Hengellinen musiikki on osa seurakunnan elämää ja kristillistä kasvatusta. Gospelmusiikin määrittely on haasteellista, ja sen määritelmän löytämiseksi on tärkeää katsoa taaksepäin historiaan: mistä on lähtöisin gospelmusiikki, mitkä asiat ovat olleet sen vaikuttimina ja mikä on sen tavoite tänä päivänä. Myös tuntemus nuorisokulttuurista ja musiikkikulttuurista nuorten keskuudessa on tärkeää, kun gospelmusiikin kasvatuksellisia tavoitteita pohditaan. Hengellinen nuorten musiikki on viime aikoina ollut hyvin pinnalla median välityksellä. Nuorten seurakunnan veisukirjasta koottuja lauluja on levytetty Tilkkutäkkinimisille kokoelmille, joissa Suomessa kuuluisat artistit ja yhtyeet esittävät monille esimerkiksi rippikoulusta tuttuja lauluja ja veisuja. Nuorten punaisesta veisukirjasta kootut laulut tuovat monien mieleen rippikoulun, sen illat nuotion ääressä. Tilkkutäkin suosio on yllättänyt monet ja sen pohjalta on myös mietitty hengellisen musiikin tärkeyttä kristillisissä seurakunnissa. Myös Samuli Edelmann levytti kokoelman tuttuja virsiä syksyllä 2007. Musiikilla on yhteen kokoava voima, ja se on vah-

2 va ja vaikuttava alue myös nuorisokulttuurissa. Näin nuorenkin voi olla musiikin kautta helpompi toteuttaa seurakuntayhteyttään. Yhdeksäsluokkalaisista nuorista suurin osa on käynyt rippikoulun, joka on myös monille ensimmäinen tai ainakin lähin kosketus seurakuntaan ja uskonasioihin. Tilkkutäkki kokoelmien suosio kertoo siitä, että erityisesti rippikoulussa lauletut ja soitetut laulut ovat jääneet mieleen ja synnyttäneet pitkään kestäviä muistoja myös niihin, jotka eivät rippikoulun jälkeen ole olleet seurakunnan toiminnassa kummemmin mukana. Yhdeksäsluokkalaisille teetettävän kyselytutkimuksen tarkoituksena on selvittää gospelmusiikin arvo kirkossa, seurakunnassa ja nuorisotyössä. Tämän myötä selvitetään myös gospelmusiikin vaikutus nuoreen ja nuoren elämään sekä gospelin osuus nuoren hengellisen elämän hoitamisessa. Erityisesti ja parhaimmillaan sen tarkoituksena on tuoda eväitä ja uusia näkökulmia seurakunnan nuorisotyön tavoitteisiin ja toimintaan. Yleisesti musiikki on tärkeä osa vahvasti elävää nuorisokulttuuria, ja sillä on nuoriin suuri vaikutus, sekä yksilöllisessä että yhteisöllisessä mielessä. Myös seurakunnan ja nuorisotyön on hyvä seurata kulttuuria ja ympäristöä ja vastata niiden haasteisiin. Kirkon ja seurakunnan tulisi olla avoin kaikille, kaiken ikäisille ihmisille. Nuorena koettu yhteys seurakuntaan on apuna myös aikuisena kirkon asioihin osallistumiseen. Kirkon tulee kasvattaa ihmistä, ylläpitää uskoa ja antaa eväitä arkeen ja elämään. Gospelmusiikkia on tutkittu vähän, ja erityisesti sen vaikutusta myös rippikoulun jälkeisessä elämässä, jolla tässä tutkimuksessa on tärkeä sija. Muutama varteenotettava tutkimus kuitenkin löytyy, ja niistä paria käsitellään myös tämän tutkimuksen tekstissä. Tärkein niistä on Päivi Pulkkisen pro gradu Hengellisen musiikin merkitys rippikoulunuoren elämässä (1999). Lisäksi Suvi Luokkakallion pro gradu Elämä, usko rukous ja musiikki Musiikkikasvatus Lapuan hiippakunnan rippikoululeireillä 2005 (2007) sivuaa tämän tutkimuksen aihetta.

3 2 GOSPEL EILEN JA TÄNÄÄN 2.1 Mitä gospel on? Gospelmusiikki on uudentyyppistä rytmiä korostavaa nuorten hengellistä musiikkia. Gospel-laulut ovat tietoisesti sävellettyjä uudenlaisia lauluja, joiden tarkoituksena on evankeliumin levittäminen. Suomalaisia tunnettuja gospelyhtyeitä ovat muun muassa jo 1966-luvulla perustettu, erityisesti kristillisen sanoman julistamisesta tunnettu Pro Fide, Bass`n Helen, The Road ja Exit. Gospelmusiikin eteenpäin viejinä ovat toimineet muun muassa Lasse Heikkilä, Juha Tapio, Jukka Leppilampi, Mikko Kuustonen ja Pekka Ruuska. (Pajamo & Tuppurainen 2004, 579, 581.) Muita mainittavia gospeltekijöitä ovat muun muassa Anna-Mari Kaskinen, The Rain ja DadsHello. Gospel on vanhan kristillisen tradition ja modernin rytmisen rockin risteytys. Gospel-sana viittaa evankeliumin eli ilosanoman levittämiseen. Musiikillisesti, tiukasti määriteltynä gospel on alun perin amerikkalaista negrospirituaaleista kantautuvaa musiikkia, jota itsessään kuullaan Suomessa harvoin. Gospel-musiikin käsitteen käyttämistä myös nuorten hengellisenä musiikkina tulee toisaalta hieman rajoittaa, koska se tavoittaa myös muita ikäluokkia. Suomi-gospel voidaankin määritellä erityisesti nuorten suosimaksi rytmimusiikiksi, joka on tekstiensä puolesta hengellistä. (Könönen & Huvi 2005, 8.) Viime kädessä gospel muodostuu kuulijan korvissa ja ratkaisuissa (Könönen & Huvi 2005, 8). Kristittyjen taiteilijoiden töistä ja tulkinnoista näkyy ja kuuluu usein se usko, mikä työtä vie eteenpäin, vaikka monet pitävätkin uskoa yksityisasiana. Myös hengellisten kysymysten esittäminen ja vastausten etsiminen on tärkeänä osana muusikoiden tulkintoja. (Elämän puu 2002, 158.) Nuorten musiikille on järjestetty ympäri Suomen monia festivaaleja ja tapahtumia, kuten Ristirock, Oulugospel ja Nuorten kesä tapahtuma (Könönen & Huvi 2005, 161). Maata Näkyvissä festivaalit on kohonnut Pohjoismaiden suurimmaksi gos-

4 pel-tapahtumaksi. Erityisesti Jaakko Löytty ja Pekka Simojoki, jotka molemmat varttuivat Afrikassa lähetystyöntekijöiden lapsina, ovat suomalaisen gospelmusiikin tärkeitä uranuurtajia. Molemmat kritisoivat suomalaista messua ja loivat uutta messupohjaa luterilaisiin kirkkoihin, tuoden mukaan nuorten hengellisiä lauluja. Näitä messuja ovat muun muassa Afrikkalainen messu, Tuomas-messu sekä Rauhanmessu. Tärkeää oli juuri kirkon vanhan perinteen ja uudenlaisen musiikin yhdistäminen. (Pajamo & Tuppurainen 2004, 581 584.) Näillä uudistuksilla on ollut suuri osansa 2000-luvunkin musiikkiin ja jumalanpalvelukseen. 2.2 Gospelin syntyvaiheet Pohjois-Amerikkaan kuljetettiin orjia Läntisestä Afrikasta jo 1500-luvulla, ja 1800- luvulla orjuus kukoisti Yhdysvaltain eteläosissa. Orjien tuntemukset, kuten raskas työ, vieras maa ja ero läheisistä, purkautuivat laulujen ja laulamisen kautta. Laululla olikin ollut keskeinen rooli afrikkalaisessa perinteessä, ja musiikkiin sisällytettiin kaikki kokemukset ja tunteet. Vaikka orjien perinteet ja traditiot murrettiin ja lauluperinteet yritettiin haudata, kiellot ja määräykset eivät estäneet afrikkalaista itseilmaisua. Orjapelloilla syntyi uusi musiikillinen traditio, joka on aikojen kuluessa vaikuttanut vahvasti myös länsimaiseen musiikkiin. (Könönen & Huvi 2005, 11 12.) Orjista tehtiin kristittyjä heidän tullessaan Pohjois-Amerikkaan, ja kirkko oli heille yhteinen paikka, missä he saivat kokoontua ja kokea yhteenkuuluvuutta. Tämän myötä myös laulujen kristillinen sanoma oli hengellinen näitä ensimmäisiä hengellisiä lauluja kutsuttiin spirituaaleiksi. Suomessakin tunnettuja spirituaaleja ovat muun muassa Amazing Grace, The Gospel Train sekä Swing Low, Sweet Chariot. Spirituaalit ja varhainen, alkuperäinen amerikkalainen gospelmusiikki viestittävät orjuudesta ja yhteiskunnallisesta vapautumisesta, hengellisestä hartaudesta, ilosta ja herätyksestä. (Könönen & Huvi 2005, 12 14.) Gospelmusiikki pohjautuu USA:n 1800-luvun negrospirituaaleihin, johon myös iskelmillä, yhteiskunnallisilla protestilauluilla, musikaaleilla ja rockmusiikilla on ollut vaikutusta. (Pajamo & Tuppurainen 2004, 579.) Afroamerikkalaisista juurista kehit-

5 tyi 1800-luvun lopulla myös blues ja jazz, joiden maalliset sanomat kokemuksista miellettiin gospelin vastakohdaksi ja painoksi. Gospelin epävirallinen nimi onkin holy blues. Kun 1800-luvulla blues sai vaikutteita gospelista, 1900-luvun alussa kävi toisinpäin. Thomas A. Dorsey (1899 1993), joka on mielletty myös gospelin isäksi, toi gospel-termin suuren yleisön tietoisuuteen. Hän säilytti omissa tuotoksissaan bluesin poljennan, mutta vaihtoi tekstit hengellisiksi. Dorseyn tyyli sai aluksi paheksuntaa Yhdysvalloissa, mutta hän onnistui suosiossaan siirtämään gospelin myös pois kirkosta, salonkikelpoiseksi. (Könönen & Huvi 2005, 15 16.) 2.3 Gospelin matka alkuajoista 2000-luvulle 1930-luvulla gospel levisi Dorseyn innoittamana ympäri Yhdysvaltoja. Se toi hengellistä lohdutusta kansalle, ja ilosanoma levisi jo radiokanavienkin kautta. Myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen se ei ollutkaan enää orjien, syrjittyjen ja heikkojen musiikkia, vaan osa suurta amerikkalaista showbisnestä. 1980-luvulla sen kysyntä saavutti huippunsa ja gospel on ollut eräänlainen trendi aina 2000- luvulle saakka. (Könönen & Huvi 2005, 17.) 1950-luku oli rockin aikaa. Blues ja gospel antoivat aineksia uudelle musiikkityylille, joka oli omiaan kehittyvälle ja kasvavalle nuorisokulttuurille. (Könönen & Huvi 2005, 21 22.) 1950-luvulla rockmusiikin kanssa vaikuttava gospelmusiikki rantautui myös Eurooppaan, jossa se vaikutti erityisesti Saksassa ja Englannissa. Virsikirjoihin ja erillisjulkaisuihin luterilaisissa kirkoissa se päätyi 1960-luvulla. (Pajamo & Tuppurainen 2004, 579.) 1960-luku oli muutenkin suurta läpimurtoaikaa erityisesti suomalaista gospelmusiikkia ajatellen. Vuonna 1963 Helsingissä saksalainen teologi ja kirkkomusiikin tutkija Walter Blankenburg soitti Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa katkelman Dankelaulusta, jonka suomensi nimellä Kiitos Juhani Forsberg, Lauttasaaren seurakunnan nuorisopastori. Forsbergin lauluyhtyeestä Gutzeit-Singersistä tuli Suomen ensimmäinen gospelyhtye, joka esitti uutta hengellistä nuorisomusiikkia. Näiden uu-

6 sien gospel-laulujen sisältöihin vaikutti erityisesti yhteiskunnalliset painotukset. (Pajamo & Tuppurainen 2004, 579.) Jo ennen 1960-luvulla syntynyttä nuorisomusiikkia oli osalle Suomen kristityistä kitaralla säestettävä kirkkomusiikki tuttua. Se miellettiin erityisesti lahkolaisuuden, vapaakirkkojen ja herätysliikkeiden tavaksi, mutta levisi myös evankelisluterilaiseen piiriin. Kitarakuorot olivat tyypillisiä vapaakirkoille ja helluntaiseurakunnille jo 1800-luvun lopulla. (Könönen & Huvi 2005, 18 19.) Kitaravoittoinen musiikki on edelleenkin tärkeää erityisesti vapaakirkoissa ja helluntaiseurakunnissa. Rockin loistokausi kesti vain 1960-luvun alkuun. Gospelmusiikki alkoi kuitenkin nostaa Suomessa päätään. Yhtyeitä ja kuoroja syntyi, ja tapahtumia ja konsertteja alettiin järjestää. Suomessa alkoi musiikillisen ja kulttuurisen murroksen aika. (Könönen & Huvi 2005, 24, 26.) Tämä uusi, nuorten suosima musiikki levisi nopeasti 1960-luvulla kirkon nuorisotyön piiriin. 1960 1970-luvuilla eri puolille Suomea syntyneet gospelkuorot ja -yhtyeet yhdistivät menestyksekkäästi vanhempaa kirkkomusiikkia ja uudempaa nuorten hengellistä musiikkia. Nämä kaksi musiikin aluetta olivat alun perin hyvin erillään toisistaan, ja erityisesti perinteistä kiinni pitävät kanttorit vierastivat uudenlaista musiikkia ja ajattelivat sen olevan vain ohimenevä ilmiö. (Pajamo & Tuppurainen 2004, 580 581.) 1980-luku oli eräänlainen Suomi-gospelin kultainen vuosikymmen. Kitaravirsistä syntyi moderni populaarigospel, joka Suomessa tarkoitti syntikkavoittoista, amerikkalaisyhtyeen Toton inspiroimaa aikuisrockia. Tuolloin myös uudet, myöhemmin suuriksikin festivaaleiksi kohonneet tapahtumat, kuten Tampereen Ristirock ja Turun Maata Näkyvissä festarit, syntyivät. Mutta 80-luvun alun kukoistuksen jälkeen koitti taantuminen gospelmarkkinoilla. Suosituimpia artisteja lähti toisiin haasteisiin eikä uusia nimiä noussut enää samaan malliin. (Könönen & Huvi 2005, 80 81, 109.) 80-luvun alun jälkeen gospelmusiikki oli lyönyt itsensä läpi ja saanut kritiikin lisäksi myös hyväksyntää ja kuulijakuntaa. Maailmalla kuuluisat yhtyeet, kuten U2, Oasis, Metallica, Guns`n Roses sekä Nirvana, synnyttivät uusia raskaan rockin, metallin, teknon, rapin ja grungen aikakausia. Kosketinsoittimista siirryttiin jälleen raskaampaan, särökitaroiden ja bassojen

7 sävyttämään musiikkiin. Muun muassa Bass`n Helen alkoi edustaa tätä tyylisuuntaa. 1990-luvulla tekstejä tärkeämmäksi tuli henkisyys, mielenliikkeet ja fiilikset. Erityisesti musiikin taitavuus, meiningin näyttävyys sekä ulkoinen uskottavuus tulivat tärkeiksi kriteereiksi, myös gospelin suhteen. Gospellaulut eivät olleet enää pelkästään evankelioivaa tai yhteiskunnallista kannanottoa, vaan niistä tehtiin yhä henkilökohtaisempia: individualistista ja arjen tapahtumiin liittyvää musiikkia, yksilön kokemuksia. (Könönen & Huvi 2005, 129, 95.) Gospelmusiikin kulkua tarkastellessa maallistunut populaarikulttuuri ja kristillinen sanoma voidaan yhdistää menestyksekkäästi, vaikka gospelin kulku onkin historian aikana ollut vaikea ja karikkoinen. Kristillisyyden pohtiminen ja ymmärtäminen vaikuttaa siihen, miten uutta etsitään ja löydetään. (Könönen & Huvi 2005, 175.) Nykyään niin monimuotoinen gospelmusiikki on syntynyt pienimuotoisesti, kautta orjapeltojen, kitaranuotioiltojen ja pienten lauluryhmien. Uuden etsiminen on kuitenkin aina ollut gospelmusiikissa tapana. Gospelin tarkoituksena on luoda jotain uutta kirkkoon, kristillisyyteen ja hengellisyyteen. Erityisesti gospellaulut, jotka sisältävät juuri tekstin ja melodian toimivan yhdistelmän, jäävät ihmisten mieliin ja sydämiin. 2.4 Gospelin eri tyylit ja lajit Kristillinen musiikki Suomessa on hyvin ekumeenista samankaltaista musiikkia voi soittaa eri kirkkokunnan jäsenet. Motiivina onkin yhteinen halu julistaa evankeliumia musiikin kautta. (Maukonen 2005, 158.) Gospelmusiikkia löytyy rytmeiltään ja tyyleiltään hyvin erilaista. Yhteistä muusikoilla ja musiikilla on nimenomaan kristillinen arvopohja. Toisaalta kysymyksiä herättääkin juuri se: mikä tekee gospelmusiikista hengellistä? Onko kristillisyys ja kristillinen musiikki muusta maailmasta eroteltua ja onko jokin taide jo itsestään kristillistä (Maukonen 2005, 157)? Tunnettu gospelmusiikki on tänä päivänä näyttävää, suureellista tekniikan loistoa. Hyvänä esimerkkinä on The Rain, joka siirtyi Nuorten seurakunnan veisujen harjoittelusta omiin lauluihin ja näyttävään lavaesiintymiseen. Rajun gospelrockin li-

8 säksi nuoret kuuntelevat myös rauhallista, tunteisiin vetoavaa ylistysmusiikkia. (Könönen & Huvi 2005, 159, 162.) Erilaiset tapahtumat, koulut, rippileirit ja konsertit mahdollistavat monien artistien ja bändien, joilla on erilaiset tyylit, esiintymisen ja kutsumuksen eteenpäin viemisen. Gospelia kuullaankin eri rytmien siivittämänä: rockin, rapin, countryn, reggaen ja jopa metallihevin ja diskomusiikin sävelin. Gospel on 2000-luvulla yhä kansainvälistyvämpää ja loistokkaampaa, ja erityisesti se on musiikkia, jossa eri tyylilajit valloittavat. Sekä kristillinen metallimusiikki että esimerkiksi soul, jonka bändeistä mainittakoon DadsHello, ovat tyyliltään tämän päivän tärkeitä gospelsanoman levittäjiä.

9 3 NUORTEN MUSIIKKIKULTTUURI 3.1 Musiikki nuorisokulttuurin historiassa Nuorisokulttuurin syntyyn vaikutti toisen maailmansodan kovat kokemukset - nuoruutta alettiin arvostaa omana ikäkautenaan, kun aiemmin lapsuudesta siirryttiin suoraan aikuisuuteen. Myös elintason nousu antoi nuorille mahdollisuuksia kuluttaa vaatteisiin, tavaroihin ja erityisesti musiikkiin. Tuohon aikaan musiikki aiheutti nuorissa jopa hysteriaa ja muusikkojen, kuten Frank Sinatran, Elvis Presleyn ja The Beatlesien, ihailua ja palvontaa. (Könönen & Huvi 2005, 20 21.) Suomeen nuorisokulttuuri rantautui 1960-luvulla. Nuorisokulttuuri merkitsi elämänasennetta, pukeutumista ja vapaa-ajanviettoa. Sen syntyyn ja kannatukseen vaikuttivat ristiriidat aikuisten hallitseman yhteiskunnan kanssa, koulutuksen lisääntyminen ja nuorten kerääntyminen kaupunkiin. Kansainvälisten virtausten levitessä ja vaihtoehtojen lisääntyessä nuorille suunnattu vapaa-ajanteollisuus, kuten musiikkiteollisuus, laajeni nopeasti. Nuorista tuli tärkeitä kuluttajia. (Nieminen 1995, 346.) Nuorisokulttuuri on nuorten itsensä synnyttämää, ja se on hyvin vahvasti sidoksissa musiikkiin. Alkuperäistä nuorisokulttuuria voidaan pitää lähinnä vastakulttuurina sillä hetkellä vallitsevia arvoja kohtaan. Nuoret kokivat yhteenkuuluvuutta, kun toisaalla vanhemmat kauhistelivat sitä musiikkia ja lavakäyttäytymistä mitä silloin oli. Musiikki ja sen rytmit ja tahdit merkitsivät nuorten kapinaa, auktoriteettien kyseenalaistamista sekä vapauden ja yksilön minän etsintää. (Maukonen 2005, 156.) 3.2 Musiikki nuorisokulttuurissa 2000-luvulla Musiikilla on monta eri olomuotoa ja tarkoitusperää. Musiikki voi olla syvällistä taidetta tai ajanvietettä ja viihdettä. Se voi myös olla elämän tärkein sisältö. Juuri

10 nämä asiat ja musiikin monipuolisuus tekevät sen määrittelyn vaikeaksi. Musiikin omaksumista ja oppimista voidaan lähestyä eri näkökulmista, joiden kautta sitä yritetään ymmärtää ja selittää. Se, miten musiikki määritellään, riippuu yksilön persoonasta ja sen myötä musiikkikäsityksestä sekä niistä kulttuureista, minkä parissa yksilö on kasvanut ja kehittynyt. Musiikki on siis paljon muutakin kuin kuulohavaintoa. (Juvonen 2006, 167 169.) Musiikin merkitys nykypäivän ihmiseen, erityisesti nuoreen, on vahva. Musiikki tarjoaa emotionaalisia elämyksiä ja on yhteydessä fyysisiin ja kognitiivisiin toimintoihin monella tasolla. Lähtökohtana nuoren musiikilliseen omaksumiseen tulee olla henkilökohtaiset mieltymykset sekä etniseen ja kulttuuriseen taustaan liittyvä maailmankuva. (Juvonen 2006, 168, 171 172.) Merkitystä on myös sillä, mitä muut kuuntelevat ja pitävät tärkeänä. Nuorisokulttuuriin kuuluvan musiikin ymmärtäminen vie esimerkiksi seurakuntaa ja sen nuorisotyötä lähemmäs nuorisokulttuuria ja nuorten tavoittamista. 3.2.1 Nuorisomusiikki nuoren elämässä Musiikilliset kokemukset ja skeemat syntyvät aikaisemmista musiikillisista kokemuksista, joita lapsi saa jo äidin kohdussa ollessaan. Musiikkielämys syntyy tunteiden ja kokemusten pohjalta, kuuntelijan oman mielen maisemissa. Vaikka musiikki ilmaisee tunteita kulttuurisidonnaisuuksista huolimatta, se voi olla parhaimmillaan kulttuurien yhdistäjä ja yhteisymmärryksen lisääjä. Kaikelle musiikille on omat kuulijajoukkonsa, ja musiikki on yhteisöllinen ilmiö. (Juvonen 2006, 171 172.) Musiikkimaku viestittää nuoren musiikillisesta maailmankuvasta, arvoista ja asenteista. Se muodostuu nuoren sosiaalistuessa yhteiskuntaan ja kulttuuriseen ympäristöön. Musiikkimaku riippuu paljon myös iästä ja koulutustaustasta. Musiikkilajeja on paljon, ja nuoret ovatkin usein melko avoimia lajien ja tyylien suhteen. Musiikkimakuun vaikuttavia tekijöitä ovat erityisesti musiikin melodia, sanoitukset ja laulajan asenne. Myös itse sanoma sekä laulun tunteellisuus ja laulettavuus ovat tär-

11 keitä. (Juvonen 2006, 271, 274, 289.) Musiikilla on myös välinearvoa: ulkomusiikilliset vaikutteet, kuten idolit, heidän käyttäytymisensä ja pukeutumisensa, ulkonäkönsä ja kaikki oheistuotteet tekevät myös musiikista hyvää ja suosittua (Maukonen 2005, 157). Pop, rock ja hevi-musiikki ovat yleensä suosituimpia musiikkilajeja nuorten keskuudessa. Mutta myös esimerkiksi gospelille löytyy oma kuulijakuntansa. Hyvin paljon vaikuttaa juuri kotoa omaksuttu tyyli, ja esimerkiksi ne nuoret, joiden perheellä on musiikkiharrastuksia, kokevat harrastamisen myös itselleen tärkeäksi ja musiikista tulee tärkeä osa omaa elämää. (Juvonen 2006, 280, 262.) Länsimainen kevyt musiikki on hyvin konservatiivista duuri-mollisävelajatteluineen, kuten myös nuori itse musiikillisessa mielessä. Nuorten kuuntelemista lauluista suurin osa on laulettua. Erilaistakin, instrumentaalista musiikkia syntyy koko ajan, mutta se jää usein valtavirrasta pois. On kuitenkin nuoria, jotka nauttivat esimerkiksi klassisesta tai kansanmusiikista. Erityisesti musiikkia aktiivisesti harrastavat tuntevat monimuotoisempiakin musiikillisia ilmaisuja. Puhuttelevuuden ja koskettavuuden lisäksi musiikki on nuorelle myös vahva fyysinen kokemus. Moni nuori nauttii kovaäänisestä musiikista, josta voi nauttia koko kehollaan. (Maukonen 2005, 159 160.) Kaiken kaikkiaan musiikilla on aina ollut tärkeä merkitys ihmiselle. Vaikka musiikkia käytetään nykyään paljon kaupallisiin tarkoituksiin ja viihdykkeenä, voi se monelle nuorelle muodostua elämäntavaksi ja sitä voimakkaasti määrittäväksi tekijäksi. Monet kulttuurit ovat muotoutuneet ja leimautuneet kuunnellun musiikin mukaan. Nuoren arvostama musiikki liittyy inhimillisiin käytäntöihin, auttaa yksilöä luomaan mielikuvia ja tuntemaan erilaisia emootioita ja tunteita. Musiikki on sosiaalinen käytäntö, joka auttaa tuntemaan yhteisyyttä muuhun maailmaan ja ihmisiin. (Juvonen 2006, 172, 175 177.)

12 3.2.2 Musiikin tärkeys koko nuorisokulttuurissa Ihmisessä on kyky tuottaa ja vastaanottaa musiikkia, ja musiikin sosiaalinen luonne on syvällä jo pienenkin lapsen kokemuksissa. Sen lisäksi, että musiikki jäsentää muistikokemuksia ja tukee oppimista, se luo myös turvallisuutta. (Issakainen 2005, 117 119.) Nuori voi tuntea turvaa tukeutuessaan musiikkiin, jonka avulla on helpompi kanavoida, käsitellä ja ilmaista tunteitaan. Jokainen voi löytää omanlaisensa musiikin, johon luottaa ja jota käyttää apuna ja turvana omassa elämässä. Nuorten musiikkiharrastuksiin kuuluu yleensä musiikinkuuntelu ja lisäksi jonkin instrumentin soitto. Vaikka musiikkia nuori ei erityisesti harrastaisikaan, musiikki koskettaa nuorta syvältä. Musiikki on välikappaleena kasvamisen, itsenäistymisen ja identiteetin löytämisen kannalta. (Maukonen 2005, 159.) Kokemusten kautta syntyvän musiikillisen minäkäsityksen kautta itsetunto ja myönteiset kokemukset itsestä voivat vahvistua. Musiikista voi kasvaa vielä tärkeämpi osa nuoren elämää. Musiikillinen erityisorientaatio eli musiikin erityinen harrastaminen voi määrätä nuoren elämäntapaa ja maailmankuvaa niin vahvasti, että nuoren kokonaisvaltaisen toiminnan päämäärä suuntautuu tavalla tai toisella musiikkiin (Juvonen 2006, 208). Musiikki, kuten harrastukset yleensäkin, voi olla tärkeimpänä tavoitteena ja päämääränä nuoren elämässä. Musiikki kulkee luontevasti mukana kehityksessä. Musiikki antaa nuorelle tilaisuuden tutkia omaa mieltä ja mielialoja. Mieliala vaikuttaa myös musiikkivalintoihin. Erityisesti erottuminen muista, kuten omista vanhemmista ja heidän musiikkilajeistaan, on tyypillistä. Ulkonäöllä, kuten hiustyylillä ja pukeutumisella sekä käyttäytymisellä viestitään muille, minkä tyylistä musiikkia kuunnellaan. (Juvonen 2006, 257, 264.) Musiikin ja nuorison yhteydessä voidaan puhua musiikkikasvatuksesta, josta ovat vastuussa myös monet muut tahot kuin seurakunta. Näitä ovat esimerkiksi koulu ja media. Musiikkikasvatus kuuluu oppimiseen ja nuoren kasvuun. Musiikkikasvatuksen tärkeät, yleiset tavoitteet ovatkin, että nuori pystyy tekemään omat musiikilliset valintansa, tunnistamaan musiikin käyttöyhteydet sekä käsittämään musiikin yhteyden ja merkityksen arkielämän muodostumisen kannalta (Suoranta 2004, 175).

13 4 GOSPEL NUORISOKULTTUURISSA 4.1 Nuorten hengellisen musiikin kehittyminen ja juurtuminen Vielä 1950-luvulla muun maailman rockin kulta-aikaan Suomessa ei oltu tietoisia uudesta nuorisokulttuuri-ilmiöstä. Rock ei vaikuttanut kirkkoon ja kirkon musiikkiin, koska kristillistä nuorisokulttuuria ei ollut vielä syntynytkään. Tuolloin Suomessa alkoi hitaasti, vähitellen syntyä uutta nuorten hengellistä musiikkia, joka kuitenkin poikkesi siitä, mihin Amerikassa oli jo siirrytty: rockista, popista ja bluesista. (Könönen & Huvi 2005, 21 22.) Viimein 1960-luvulla nuorisokulttuurin ja nuorisomusiikin rantauduttua Suomeen syntyi myös hengellinen nuorisomusiikki. Siinä kristinuskoa tulkittiin rytmisen, kevyen musiikin avulla. Se oli myös apuna yhteiskunnallisten asioiden tulkitsemisessa, joista ei perinteisesti puhuttu muuten kirkon piirissä. Nuorille oli myös tärkeää viestittää omia uskonkokemuksia omalle sukupolvelleen. (Nieminen 1995, 384.) Alun perin uudenlaista hengellistä nuorisomusiikkia vastustettiin kirkossa vahvasti vastustajat eivät halunneet vanhan kristillisen perinteen katkeavan tai jumalanpalvelusten muuttuvan (Nieminen 1995, 384; Könönen & Huvi 2005, 36). Kriitikkojen mukaan gospelmusiikista puuttui selvä evankeliumin julistus. Rytmillistä musiikkia tai läpimurron tehneen rockin vaikutteita muun muassa nuorison käytökseen ei ymmärretty. Nuorten hengellistä musiikkia alettiin kuitenkin tehdä ja soittaa paljon konserteissa ja tapahtumissa, kuten 1968 kirkon nuorisotyön päätapahtumassa eli Kirkon nuorisopäivillä. Tästä alkoi myös sähkökitara-aika, joka kuuluu vahvasti osaksi rytmirikasta gospelmusiikkia. (Könönen & Huvi 2005, 22 23, 38 39.) 1960-luvulla Saksasta saapuneet hengelliset yhteislaulut saivat hetkessä suosiota seurakuntanuorten parissa. Vaikka nuorisokulttuuri oli alun perin kapinointia vanhaa ja tuttua vastaan, kristillinen nuorisokulttuuri on ollut vastakulttuuria pikemminkin materialistiselle ajattelulle. Täten kapinallisuus ympäröivän yhteisön arvoja

14 vastaan ei sinällään sovi kristilliseen kontekstiin. Kristillinen nuorisokulttuuri eroaakin vallitsevasta nuorisokulttuurista hieman, erityisesti arvopohjansa vuoksi. (Maukonen 2005, 157 158.) 1960-luku oli muiden asioiden ohella merkittävä myös nuorisoherätyksen kannalta. Kristillisen nuorisokulttuurin syntymiseen vaikutti nuorison aktivoituminen: nuoret alkoivat perustaa järjestöjä ja muunlaisia yhteisiä kokoontumisia sekä alkoivat ottaa kantaa kirkonkin asioihin. Nuoret kertoivat mielipiteitään entistä vahvemmin, ja erilaiset aatteet olivat tärkeitä ja suosittuja. Kun gospel tuli musiikkimuotona tunnetummaksi, myös siihen liittyvä tekniikka kehittyi ja soittotaidot lisääntyivät. Uusia yhtyeitä ja artisteja ilmestyi koko ajan lisää ja gospel vakiintui nuorten elämään ja kristilliseen kulttuuriin tärkeänä ilmaisumuotona. (Könönen & Huvi 2005, 27, 46.) Gospelille tärkeän 1970-luvun jälkeen gospel löi itsensä läpi nuorisotyössä lopullisesti 1980-luvun alussa. Vaikka Suomi-gospel on usein suunnattu rippikouluikäisille, myös vanhemmille nuorille aikuisille löytyy oma paikkansa gospelin kuulijakunnasta. (Könönen & Huvi 2005, 80, 134). Nuorison gospel kehittyi kehittymistään ja löysi oman paikkansa nuorison elämästä ja seurakunnasta. Kansanraamattuseura eli KRS lisäsi nuorten hengellistä musiikkityötä ja sillä oli tärkeä rooli gospelin kannalta. Sen kautta gospelia alkoi kuulua myös kirkoissa, rippikouluissa ja erilaisissa tapahtumissa. Vuonna 1970 perustettiin ensimmäinen gospelyhdistys nimeltä Nuorten hengellinen musiikki ry. Tällöin myös Nuoren seurakunnan veisukirja ilmestyi. Siitä tuli gospelin vahvimpia ja tunnetuimpia ilmiöitä, ja sen vaikutus on ollut merkittävä rippikoulussa ja sen myötä nuorten keskuudessa. (Könönen & Huvi 2005, 24, 47, 49.) Rippikoulun käyneen mieleen jää usein ensimmäisenä juuri nämä hengelliset laulut, mikä nostaa niiden arvoa paljon. Kyse ei näiden laulujen kohdalla olekaan ollut pelkästään musiikista, vaan niistä tunteista, tunnelmista ja muistoista, joita musiikki ihmisten mielissä herättää.

15 4.2 Koskettaako gospel? Gospelmusiikin ja siihen liittyvien tapahtumien myötä nuoret ovat saaneet jalansijaa ja kuuluvuutta kirkossa. Seurakunnan monesta tapahtumasta osa on erityisesti nuorille, ja osaan pyritään saamaan sekä nuoria että vanhempia ihmisiä. Gospel on ollut edesauttamassa nuorille oman paikan kehittämisessä seurakuntaan ja kirkkoon. Täten gospel ei kosketa ainoastaan nuorta, vaan koko kirkkoa ja sen toimintamuotoja. Gospelmusiikki on nykyään, ainakin suurimmassa osassa seurakuntia, tärkeä osa ja se kuuluu ja näkyy monissa kirkon eri toimintamuodoissa. Erityisesti ajatellen nuorten saamista mukaan seurakunnan toimintaan, on gospel yksi välttämätön asia, mihin tavoitteita tulisi asettaa. Ilman gospelin pionäärejä, kuten Juhani Forsbergiä, Pekka Simojokea ja Jaakko Löyttyä sekä lukuisia bändejä, ei gospel olisi saavuttanut nykyistä suosiotaan. Myös Tilkkutäkki-kokoelmilla ja sitä aiemmin tehdyllä Henki kulkee - levyllä on osansa nuorten kristillisessä kulttuurissa ja musiikissa. Vaikka gospelmusiikki tavoittaakin kristittyjä nuoria ympäri Suomea, on myös tärkeää nuorten kannalta, että gospel on tunnettu musiikin laji koko Suomessa. Erityisesti nuorella, johon toisten mielipiteet ja tyylit vielä vaikuttavat vahvasti, tulee olla mahdollisuus ja rohkeus ilmaista hengellistä ja sen kautta musiikillista vakaumustaan. Päivi Pulkkisen (1999) tutkimus selvittää hengellisen musiikin merkitystä rippikoulunuoren elämässä. Tutkimuksen mukaan monet nuoret kokevat hengellisen musiikin erityisesti kirkkomusiikiksi, virsiksi ja uskonnolliseksi musiikiksi, gospelin ollessa oudompaa ja tuntemattomampaa musiikkia. Tähän kuitenkin liittyvät myös paikkakuntaerot ja esimerkiksi herätyskristillisyyden vaikutus alueellisesti. Tärkeä tekijä hengellisen ja gospelmusiikin tietämykselle ja kuuntelemiselle on myös se, millainen vaikutus kodilla ja kavereilla asiaan on tai on ollut. Tutkimuksen mukaan nuorten mielestä gospelmusiikki koskettaa erityisesti ihmisiä, jotka tarvitsevat muita enemmän turvaa ja voimaa. (Pulkkinen 1999, 72 73, 81.)

16 Gospel auttaa nuoria löytämään uskoa ja kanavoita uskon ilmaisemiselle. Vaikka gospelmusiikki ei hengelliseltä puolelta koskettaisikaan, koska siinä tarvitaan toisaalta omaa henkilökohtaista uskoa, moni nuori voi kuitenkin tuntea sen rauhoittavan ja turvallisuutta luovan vaikutuksen. (Pulkkinen 1999, 84, 86 87.) Nuorten pohdinnat musiikista sisältävät kuitenkin paljon musiikin filosofisia ja arvosidonnaisia tekijöitä ja yhteyksiä (Juvonen 2006, 267). Gospel ja sen kuuntelu voi olla nuorelle myös erityisesti omien hengellisten arvojen käsittelyä ja ilmaisemista.

17 5 MUSIIKKI KIRKOSSA JA SEURAKUNNASSA 5.1 Kirkko- ja jumalanpalvelusmusiikki Kirkko- ja jumalanpalvelusmusiikki sekä sen myötä virret ovat myös tärkeä osa gospelmusiikkia, sen syntyä ja uudistuksia. Vaikka virret kuuluvat gospelmusiikin vaiheisiin, on tärkeää myös tarkastella erikseen sitä, miten virret itsessään ovat syntyneet ja kehittyneet ja mikä vaikutus gospelin kehittymisellä ja musiikin tekijöillä on niihin ollut. Virret kuuluvat erityisesti jumalanpalveluselämään ja kirkkoon, mutta vuorovaikutuksessa gospelin kanssa myös niitä on muun muassa levytetty ja musiikillisesti muuteltu. Esimerkiksi Samuli Edelmann levytti tuttuja virsiä sisältävän kokoelman loppuvuodesta 2007. Musiikin juuret löytyvät uskonnollisuudesta, ja alkuperäiskansojen musiikki oli täynnä hengellisiä kysymyksiä ja uskonnollisia merkityksiä (Elämän puu 2002, 157). Kristillisissä seurakunnissa on aikojen alusta lähtien laulettu. Jo viimeisellä yhteisellä aterialla Jeesus ja opetuslapset lauloivat kiitosvirren. Musiikissa ja laulussa on kyse evankeliumin eli Kristuksen sanan asumisesta seurakunnan ihmisten keskuudessa. (Sariola 2001, 163 164.) Laulut on ennen jaettu kolmeen osaan: psalmit, ylistysvirret ja hengelliset laulut. Vanhan Testamentin rinnalla olleet ylistysvirret ja hengelliset laulut syntyivät seurakunnan keskellä, aivan kuten musiikki ja laulu nykyäänkin. Alkukirkossa sävel ja sana liittyivät kiinteästi toisiinsa jumalanpalvelusmusiikissa. Tällöin tapana oli laulaa suoraan psalmeja, pyhiä kirjoituksia ja rukouksia. (Sariola 2001, 164, 177.) Jumalanpalveluksen musiikissa, kuten muissakin muodoissa, on tärkeä osa nimenomaan sisällöllä. Jumalanpalveluksen musiikin on oltava sisältölähtöistä ja sisällön synnyttämää. (Sariola 2001, 177; Issakainen 2005, 121.) Musiikki kuuluu kirkkoon, ja musiikki on olennainen osa ihmisen elämää ja hengellisyyttä. Musiikki ja laulaminen ovat ylistystä ja kiitosta Jumalalle, ja musiikki itsessään on Jumalan luomislahja. Hengellinen musiikki pukee ajankohtaiset ja ajatto-

18 mat elämänkysymykset sanoiksi. Sen kautta voimme puhua Jumalalle ja Jumala puhuu meille. Siihen, miten kuulija musiikin kokee, vaikuttaa hänen asenteensa, arvonsa ja uskonelämän kokemuksensa. Musiikki on luonnollisesti tärkeä osa jumalanpalvelusta, ja se on kuulunut kristilliseen jumalanpalveluselämään jo alusta saakka. Jumalanpalvelusmusiikki on ollut yhteisöllistä kokemista, joka on ollut muovaamassa kristityn identiteettiä ja jumalakuvaa. (Maukonen 2005, 165 167, 172.) Nuotilliset virsikirjat yleistyivät 1900-luvulla (Issakainen 2005, 121). Suuri osa virsikirjan virsistä kattaa luterilaisen kirkon historian jo 1500-luvulta tähän päivään. Vuoden 1986 jälkeen virsikirjasta alkoi löytyä myös gospelperinteestä nousevia lauluja, joka tuo myös nuorten maailmaa lähemmäs. (Elämän puu 2002, 159.) Kirkkomusiikissa virsikirjalla on erityinen sija, ja sen tekstit ja sisältö tulkitsevat luterilaista tunnustusta ja perinnettä. Se on seurakunnan yhteinen laulukokoelma, jonka vahvin sija on jumalanpalveluksissa ja kirkon muussa toiminnassa. Virsilaulu merkitsee yhteislaulua ja veisaamista, johon osallistuminen ei vaadi erityistä musiikillista osaamista tai sivistystä. (Maukonen 2005, 169.) Tämän vuoksi se on oleellinen osa luterilaisen kirkon jumalanpalveluksia ja muita kokoontumisia: musiikki on yhteistä, yhdessä laulettavaa ja koettavaa. 5.2 Seurakunnan musiikkikasvatus Hengellinen musiikki tulkitsee sekä arkisissa tilanteissa että kirkollisissa toimituksissa ihmisten tunteita, iloja, suruja ja elämän suuria kysymyksiä (Elämän puu 2002, 160). Seurakunnan ja kirkon tarkoituksena on saada musiikin kautta erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä toteuttamaan seurakuntakutsumustaan. Aikuisväestöllä musiikkikulttuuri tuleekin tutuksi vuosien osallistumisen ja aktiivisuuden myötä, mutta nuorille ehkä perinteinen kirkkomusiikki on vähemmän tuttua. Se, millaista musiikkia esimerkiksi jumalanpalveluksissa käytetään, ei ole samantekevää, koska kaikki musiikki heijastaa ympäristön ja kulttuurin ihanteita ja arvoja. (Maukonen 2005, 161 162.)

19 Kirkon musiikkielämä on rikasta, ja yhtenä haasteena onkin tuoda kaikki ikäluokat osaksi seurakunnan musiikki- ja jumalanpalveluselämää. Seurakunta koostuu kaikenlaisista ihmisistä, ja musiikillisten tavoitteiden tulisi vastata tähän haasteeseen, jotta musiikillinen ja taiteellinen ilmaisu olisi kirkossa ja seurakunnassa rikasta ja tavoittavaa. (Maukonen 2005, 170, 172.) Kirkolla on tarjota paljon musiikkia aina virsistä gospeliin, ja juuri nuorten tavoittamisen vuoksi on kirkon hyvä käyttää tätä tarjontaa hyväksi. Nimenomaan jumalanpalvelukset kärsivät siitä, että nuoret eivät niissä käy. Tähän on toisaalta ollut apuna ja vaihtoehtona juuri nuorille tarkoitetut messut ja muut kirkolliset tapahtumat. 5.2.1 Musiikkikasvatus eri työaloilla Seurakuntaelämä on jaettu eri sektoreihin ja vastuu eri työaloille. Evankeliumi on kuitenkin sama kaikille, ja seurakunnassa eri työalat ovat yhteydessä toisiinsa ja toimivat yhdessä. Kirkkomusiikki ja nuorisotyö sekä sen kautta eri työalat voivat tehdä yhteistyötä jumalanpalvelusten, kuorojen, yhtyeiden, rippikoulujen, yhteisten tapahtumien tai konserttien kautta. Helposti eri työalojen ajatellaan kuitenkin toimivan erillään, eri ihmisryhmien parissa. Tähän vaikuttaa kuitenkin myös työntekijöiden oma tausta, motiivi ja innostus, työalasta riippumatta. (Maukonen 2005, 160 161.) Toimivan ja tavoittavan seurakuntatyön edellytyksenä on seurakunnan työntekijöiden yhteistyö ja yhteinen työnäky. Tärkeintä onkin pystyä tavoittamaan ihmisiä, joille kirkko ja evankeliumi ovat käymässä vieraaksi. Musiikki- ja nuorisotyöllä, jotka molemmat ovat pitkäjänteistä kasvatustyötä, tulisi olla samankaltaiset tavoitteet seurakuntatyön suunnittelussa ja toteutuksessa. Koska yhteistyötä musiikki- ja toimintakulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvitaan, seurakuntatyössä omaa työalaa ei voi omia esimerkiksi nuorisotyössä nuori voi kasvaa nuorisotyön toimintatapoihin niin riippuvaiseksi, että aikuistuessa uuden seurakuntayhteyden ja uusien toimintamahdollisuuksien löytäminen on vaikeaa. Yhteistyötä ja toimintaa on toteutettava sillä tavoitteella, että kaikki osapuolet saisivat kasvattavia kokemuksia sekä hengellisesti että musiikillisesti. (Maukonen 2005, 163 164.)

20 Ongelmana seurakuntayhteyden löytymisessä aikuisempana voi olla juuri se, että nuoret eivät ole aktiivisia jumalanpalveluselämässä. Jos jumalanpalveluksia kehitetään, myös nuoret voivat löytää yhteyden paremmin ja saavat hengellisiä eväitä esimerkiksi uudenlaisen jumalanpalvelusmusiikin kautta. Myös tässä on tärkeää yhteistyö viranhaltioiden eli esimerkiksi jumalanpalvelusten toimittajien, kanttoreiden ja nuorisotyöntekijöiden välillä. 5.2.2 Seurakunnan musiikkikasvatuksen tavoitteet Jumalanpalveluksessa tulisi kaikkien pystyä eläytymään musiikkiin, musiikkimakuun tai tuntemukseen katsomatta. Musiikin tulisikin synnyttää mielikuvia ja ajatuksia kristillisestä uskonelämästä, minkä myötä kirkon musiikkityö on suuren haasteen edessä. Esimerkiksi afrikkalaisista ja eteläamerikkalaisista kansanmusiikkiperinteistä vaikutteita saanut gospelilmaisu mielletään suoraan nuorisomusiikiksi, joka myös erotetaan perinteisestä kirkkomusiikista. (Maukonen 2005, 162.) Musiikin tarkoituksena on antaa seurakunnalle yhteinen ääni ja kieli. Sekä tutun ja turvallisen, perinteisen hengellisen musiikin että uuden, kirkossa syntyvän musiikin laulaminen ja soittaminen on tärkeää hengellisen rakentumisen ja kasvun vuoksi. Luterilaisen perinteen vahvuus onkin yhteisessä laulussa ja veisuussa. Musiikin myötä seurakuntayhteyden ja Jumalan läsnäolon tunteminen voi konkretisoitua erityisesti tunnetasolla musiikki on todella vahva vaikuttaja. (Maukonen 2005, 166 170.) Erilaista musiikkia ei tarvitse erotella toisistaan, koska hengellisen musiikin tärkeys on nimenomaan sisällössä. Sisältö on sama sekä gospelilmaisussa että perinteisemmässä kirkkomusiikissa. Sävel ja tyyli ovat kuitenkin myös tärkeitä, mitkä juuri erottavatkin näitä kahta toisistaan. Seurakunnan musiikillisiin tavoitteisiin tulisikin kuulua myös nuorten hengelliset laulut. Näin jokaisella olisi mahdollisuus kasvaa hengellisesti sellaisen musiikin kautta, jonka tuntee itselleen sopivaksi ja tärkeäksi.

21 Musiikki välittää tunteita, konkretisoi niitä ja tekee niistä henkilökohtaisia kuvia. Ihminen tuntee eri elämänvaiheissa iloa, surua, onnellisuutta tai pelkoa, ja erilainen musiikki tuo esiin näitä tunteita ja tuntemuksia. Tämän vuoksi millainen musiikki tahansa on tärkeää seurakunnan toiminnassa tunteiden kautta ihminen elää ja tekee valintojaan. 5.3 Musiikki nuorisotyössä Nuorisotyö on vahva seurakunnan toiminnan alue, joka keskittyy erityisesti nuoren seurakuntalaisen hengellisen elämän hoitamiseen. Musiikin ollessa tärkeä asia nuorison elämässä ja kulttuurissa, tulee sen kuulua myös seurakunnan nuorisotyön perustoimintaan ja tavoitteisiin. Rippikoulussa nuori saa usein ensimmäisen kosketuksensa seurakuntaan, kirkkoon ja hengelliseen musiikkiin. Rippikoulussa soitettava ja laulettava musiikki jää useinkin mieleen päällimmäisenä. Laulujen myötä myös uskonasiat ja rukouselämä voivat tulla lähemmäs nuoren henkilökohtaista elämää. Myös nuorisotyössä viranhaltijalla eli nuorisotyöntekijällä on kädessään ne kortit, joilla voi nuoria tavoittaa mukaan seurakunnan toimintaan. Nuorisotyössä ja tämän myötä nuorten ja myös hengellisen musiikin parissa toimivien ihmisten tulee ymmärtää, mitä hengellinen musiikki voi tarjota nuorille ja nuorten parissa tehtävälle työlle (Pulkkinen 1999, 19). Nuorisotyön musiikkitoimintaan kuuluu eri toimintatapoja seurakunnasta riippuen. Musiikillinen aktiivisuus näkyy ja kuuluu myös nuorisotoimistojen ja keskinäisten kokoontumisten ulkopuolelle. Musiikista kiinnostuneiden ja sen toimintaan halukkaiden nuorten etsiminen ja tavoittaminen kuuluu osaksi nuorisotyön arkea, myös rippikoulun ulkopuolelle.

22 5.3.1 Seurakunnan nuorisotyön musiikkikasvatus Suomessa järjestetään paljon kristillisiä tapahtumia ja konsertteja, jotka ovat olleet pohjana nuorten kutsumuksen toteuttamiselle ja harjoittamiselle. Paikallisseurakuntien oman toiminnan myötä nuorilla on mahdollisuus toimia erilaisissa musiikillisissa toteutuksissa. Suomessa nuorisotyöllä onkin valtavat resurssit ja vahva osaaminen, jotka ovat olleet tuottamassa korkeatasoista nuorisokulttuuria. Seurakunnassa musiikilla on yhteen kokoava voima, ja sillä on suuri merkitys nuoren identiteetin ja joukkoon kuulumisen kannalta. (Maukonen 2005, 158, 160.) Seurakunnan hengellisellä musiikilla on paljon annettavaa nuoren rukouselämään. Hengellisessä musiikissa on luonnollisesti tärkeintä sen teksti, mutta nuoria ajatellen musiikkityylikin on yksi perustava asia nuorten tavoittamisessa. Lapsuuden kokemukset hengellisestä musiikista sekä tämän myötä mielikuvat musiikista ovat vahvoja vaikuttajia seurakuntayhteyden kannalta. Lapsuudesta tuttu virsi tai laulu voi olla turvallinen kosketuspinta myöhemmälle hengellisen musiikin kuuntelulle, soitolle ja laululle, mutta nuorella on myös usein tarve jättää lapsena opitut ja koetut asiat taakseen. Tämän vuoksi nuorisomusiikilla, rytmeillä ja tyyleillä, on tärkeä sija nuoren seurakuntayhteyden kokemisessa. (Maukonen 2005, 166 167.) Perinteinen kirkko- ja hengellinen musiikki ovat samalla tavalla tärkeitä nuorisotyön musiikkikasvatuksessa kuin uudet nuorten laulut ja gospelmusiikki. Nuoret ovat avoimia sekä uudelle että vanhalle musiikille. Esimerkiksi nuorten seurakunnan veisukirjassa yhdistyy sekä nuorten rauhallinen hengellinen laulumusiikki että rytmikäs gospelmusiikki. Punaista kirjaa käytetäänkin muun muassa rippikouluissa, joissa nuorta perehdytetään hengellisen musiikin maailmaan. 5.3.2 Nuorisotyön musiikkikasvatuksen tavoitteet Vaihtuvuus nuorisotyön musiikkitoimintaan osallistuvien määrässä on suuri. Musiikkitoiminta pyöriikin usein paikallisseurakunnissa aktiivinuorista koostuvan joukon varassa. Rippikoulun ja tämän myötä isoskoulutuksen kautta kiinnostuneita ja

23 aktiivisia nuoria löytyy, ainakin hetkeksi aikaa. (Maukonen 2005, 161.) Usein rippikoulun jälkeen nuoret innostuvat seurakunnan toiminnasta, mutta innostus voi myös lopahtaa yhtä nopeasti. Tärkeää on toiminnan mielekkyys ja monipuolisuus, että nuori voisi löytää oman tapansa seurakunnalliseen aktiivisuuteen ja oman hengellisen elämän konkreettiseen hoitamiseen. Yhteinen musisointi ei ole kaikkien nuorien mieleen. Musiikin tekeminen ja tuottaminen tai esimerkiksi laulaminen voi olla vierasta nuorisolle, eikä seurakuntaelämässä tulisi ollakaan pakkoa osallistua tällaiseen toimintaan. Musiikki on kuitenkin osa nuorisokulttuuria ja sillä on suuri merkitys hengellisen kasvun, kristillisyyden ja rukouselämän kannalta. Erilaisten toimintatapojen löytäminen musiikkitoiminnassa on tärkeää, että hengellisestä musiikista tulisi luonteva osa nuoren seurakunta- ja rukouselämää. (Maukonen 2005, 164.) Nuoren seurakunnan veisukirjan laulujen sekä gospelmusiikin lisäksi on tärkeä ohjata nuoria myös perinteikkäämmän kirkkomusiikin ja virsien pariin. Nuorten yhteisiä tilanteita ja toimintoja, kuten nuorteniltoja, tulisikin suunnitella musiikillisesti: mukana olisi rohkeasti sekä vanhaa että uutta (Maukonen 2005, 171). Lisämaustetta virsiin ja perinteisiin lauluihin tuokin uudenlaiset sovitukset tai säestystapa: esimerkiksi kitaran tai rumpujen otto mukaan sekä rytmityksen muuttaminen tuovat uutta näkökulmaa myös perinteisiin, monesti läpi kahlattuihin veisuihin ja lauluihin. Nuorisotyössä musiikkikasvatuksella voidaan pyrkiä samaan kuin koulun musiikkikasvatuksella: kasvatuksen kautta nuori oppii tunnistamaan musiikin käyttöyhteydet arkielämässä ja oppii ymmärtämään omaa suhdettaan musiikkiin. Musiikki on myös apuvälineenä tunteiden käsittelyssä, mikä on nuoren kannalta tärkeää. Tunteet ja niiden käsittely on tärkeää myös hengellisessä kasvussa ja elämässä. Samalla tavalla kuin nuorisotyön tehtävänä on auttaa nuorta hoitamaan esimerkiksi rukouselämää, on sen tehtävä myös musiikin kautta tukea ja ohjata nuorta hengelliseen kasvuun. Konsertit ja muut musiikkitapahtumat sekä oma bändi- tai kuorotoiminta edesauttaa nuorisotyötä nuoren musiikillisessa tukemisessa. On seurakuntia, joissa musiikki on suuremmassa roolissa kuin toisissa seurakunnissa. Esimerkiksi Maata