VIRRESTÄ VIIS! Virren merkitys nuoren seurakuntalaisen elämässä

Transkriptio

1 VIRRESTÄ VIIS! Virren merkitys nuoren seurakuntalaisen elämässä Miettinen Kati ja Rintala Antti Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 Voimasi anna voimaksi tietäsi käydäkseni. Sanasi anna oppaaksi, valoksi vaiheitteni. Kun pelastit ja opetit jo varhain nuoruudessa, myös varjele ja suojele heikossa vanhuudessa. Virsi 382 säkeistö 4 Tahdomme kiittää Puijon ja Roihuvuoren seurakuntia yhteistyöstä sekä kaikkia heitä, jotka ovat antaneet ideansa tämän työn toteutukseen.

3 TIIVISTELMÄ Miettinen, Kati & Rintala, Antti. Virrestä viis! Virren merkitys nuoren seurakuntalaisen elämässä, Pieksämäki, syksy 2003, 38 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK), nuorisotyönohjaaja. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää virren osuutta seurakuntanuoren elämässä. Pyrimme pohtimaan syitä virren heikkoon asemaan nuoressa seurakunnassa. Toteutimme tutkimuksen kahdessa seurakunnassa, Roihuvuoren seurakunnassa Helsingissä ja Puijon seurakunnassa Kuopiossa. Teoriaosuus käsitteli virren historiaa, hengellistä musiikkia, virttä ihmisen voimavarana sekä nuoren seurakunnan musiikkielämää. Teoriaa kerättiin pääosin kirjallisuudesta. Lisäksi haimme tietoa artikkeleista ja internetistä. Lisäksi kävimme keskusteluja seurakunnan työntekijöiden kanssa. Tutkimus oli kvantitatiivinen ja aineisto kerättiin kyselylomakkeilla. Kysely toteutettiin syksyllä Kyselyyn vastasi vapaaehtoisesti 58 nuorta. Nuoret olivat iältään vuotiaita. Tulosten mukaan virrellä on oma paikka nuoren seurakunnan elämässä, mutta virren käyttö on vähentynyt, sillä muuta musiikkimateriaalia on saatavilla runsaasti. Nuoret kokevat virren melko tärkeäksi, mutta virsiä ei käytetä nuorisotyössä riittävästi. Asiasanat: virret; hengellinen musiikki; seurakunta; tutkimus; kvantitatiivinen tutkimus

4 ABSTRACT Miettinen, Kati & Rintala, Antti, Virrestä Viis! Meaning of Hymn to Young Parishioner, Pieksämäki, Autumn 2003, Language: Finnish, 38 pages, 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health care and Education, Church Youth Leader. The aim of this study was to clarify what hymns mean to young people who take part in activities in parish. Our purpose was to examine why hymns have so little meaning in young people s congregational life. We made our research for two different parishes, for Roihuvuori parish in Helsinki and Puijo parish in Kuopio. The theory of the survey handled history of hymn, spiritual music, hymn for people as a resource and what music means for young parishioners. Information was collected from literature, articles and internet. We also had conversations with employees in parish. The survey was quantitative and data were collected using a questionnaire. Inquiry was made in autumn In all, 58 voluntary young persons responded the inquiry. The young were from 14 to 18 years old. According to the results, hymns have their own place among the young. Hymns are used rather little because there is also other spiritual music available. In young people s opinion hymns are important but they are not used enough in youth work. Keywords: hymns; spiritual music, community; research; quantitative research; youth work Deposited: at DIAK/Pieksämäki training unit, library

5 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ... 3 ABSTRACT... 4 SISÄLLYS... 5 JOHDANTO VIRSI Mikä on virsi? Virsilaulun historiaa Luther virren uudistajana Suomalaisen virsikirjan kehitys HENGELLISET LAULUKIRJAT Herätysliikkeet ja niiden musiikki Lapsille ja vanhemmillekin Nuoren seurakunnan veisut JO JOUTUI ARMAS KOULUAIKA VIRSI HENGELLISESSÄ ELÄMÄSSÄ Virsi rukouksena Virvoittava virsi Ehtymätön tietolähde JUMALANPALVELUS MUSIIKKI Virsi Jumalanpalveluksessa TUTKIMUSONGELMAT... 24

6 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen eteneminen TUTKIMUKSEN TULOKSET Taustatietoja Nuorten mielipiteet Tulosten tarkastelu Tutkimuksen luotettavuus POHDINTA LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Lehtiartikkeli Liite 2 Kyselylomake ja virsilista... 43

7 JOHDANTO Viime vuosina virrenveisuu on saanut valitettavan usein väistyä seurakuntien rippikoulu- ja nuorisotyössä uusien nuorelle seurakunnalle tarkoitettujen veisujen ja rallien tieltä. Seurakuntien nuorisotyössä virsikulttuuri on heikentynyt, eikä virsiä enää käytetä osana nuorisotyötä. Huolemme siihen, että asiasisältöiset virret saavat vain vanhoillisen leiman ja niiden käyttö on vastenmielistä, saivat meidät tarttumaan aiheeseen pohtia asiaa. Koemme, että nykyisessä veisukulttuurissa on unohdettu laulujen perimmäinen tarkoitus, ja sen sijaan tyydytään vain lallattelemaan ja pitämään yhdessä kivaa. Lähtiessämme pohtimaan tämän päättötyön aihetta, teimme jo alusta alkaen selväksi, että sen peruslähtökohtana on jollakin tapaa musiikki seurakunnan nuorten parissa tehtävässä työssä. Yksi tärkeimmistä syistä tähän oli meidän tekijöiden vahva musiikillinen tausta ja mielenkiinto musiikin käyttöön seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyössä. Tekijät ovat olleet tekemässä nuorisomusiikkityötä eri seurakuntien keskuudessa useiden vuosien ajan erilaisissa säestys ja opetustilanteissa. Olemme mielenkiinnolla seuranneet tämän päivän seurakunnan nuorten toiminnassa voimakkaasti pinnassa olevaa nuoren seurakunnan veisukulttuuria. Veisujen runsas käyttö on vähentänyt virsien käyttöä huomattavasti. Näemme virsikirjan tunnettavuuden vähenemisen selkeänä uhkana Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle. Tahdomme osaltamme olla painottamassa sitä tosiasiaa, että virrellä on perinteisesti ollut merkittävä rooli seurakunnissa ja jumalanpalveluselämässä myös nuorten keskuudessa. Näemme, että virsissä on olennaista jatkuvuus ja olemme sitä mieltä, että virret ja muu perinteinen kirkkomusiikki välittää vuosisataista traditiota. Emmehän soisi tämän päivän nuorten katkaisevan tätä katkeamatonta ketjua. Halusimme tutkia tämän ketjun jatkuvuutta ja teimme tutkimuksen virren osuudesta seurakunnan nuorisotyössä. Yhtenä innoittajana tämän työn tekemiseen oli Jaakko Löytyn kirjoitus Jäähyväiset nuoren seurakunnan veisuille Hengellisessä Kuukausilehdessä 01/2002. Siinä Löytty ottaa voimakkaasti kantaa kirkon nuorisomusiikin kehittymiseen viimeisinä vuosikymmeninä.(liite 1)

8 8 1 VIRSI 1.1 Mikä on virsi? Kansalliseepoksessamme Kalevalassa sanotaan, lyhyestä virsi kaunis. Tosin itse virren määritteleminen lyhyesti ei ole helppoa. Aarni Voipio on määritellyt virren seuraavasti: Virsi on uskonnollinen laulu, jota kristityt laulavat jumalanpalveluksissaan ja muissa hartaustilaisuuksissaan sekä pyhissä toimituksissaan ja myös yksinään hengelliseksi rakennuksekseen. (Lempiäinen & Haapalainen 1971, 9) Virsi on alun perin tarkoitettu hengelliseksi lauluksi. Suomen luterilaisen kirkon mukaan se on kirkolliskokouksen hyväksymä virsikirjasta löytyvä laulu, vaikka tosin moni muukin muista lähteistä oleva virsimäinen laulu voi olla virsi, kuten monien eri herätysliikkeiden omat virret. Luterilaisen virren lähtökohdat löytyvät Vanhan Testamentin psalmeista ja varhaisista kristillisistä hymneistä. Luterilaisen näkemyksen mukaan virsiä pidetään lauluina, jotka välittävät Jumalan sanaa ja ovat osa rukouksen ja kiitoksen välineinä. Virret ovat myös tärkeässä osassa välittämässä kristillisten arvojen ja opinkohtien tavoitteita.( Palvelkaa Herraa iloiten, 2000) Virrellä on jumalanpalveluselämässä tärkeä osa myös Sanan ja sakramenttien rinnalla. Virsi on myös saarnaa sidotumpi ja sen sisältö on aina sama. Virsien käytön vapaus on melko suuri, koska virsivalikoima on hyvin laaja. Virret mahdollistavat seurakuntalaiselle tilaisuuden aktiiviseen osallistumiseen jumalanpalveluksessa. Aivan kaikkia uskonnollisia runoja, jotka on sävelletty ja joita on hengellisissä tilaisuuksissa ruvettu laulamaan, ei kuitenkaan voida sanoa virsiksi. Virsien ja muiden hengellisten laulujen rajaa on aina ollut vaikea selittää. Selkein eroavaisuus kuitenkin on se, että virreksi sanotaan vain niitä lauluja, jotka löytyvät kirkon virallisesta virsikirjasta. Virren tulee pohjautua kristillisen kirkon oppiin ja sitä tulee käyttää kristillisen seurakunnan keskellä kaikkien yhteisessä käytössä. Virsi on Jumalan rakkauden kanava, uskon ilmaus, ilomme ja surumme tulkki. (Pajamo 1991, 14,19 )

9 9 1.2 Virsilaulun historiaa Virsien taustat löytyvät Vanhasta ja Uudesta testamentista sekä myös varhaiskirkon laulutraditiosta. Psalmien kirjaa on kutsuttu alussa myös virsikirjaksi, sillä jo kärsimyshistorian mukaan Jeesuksen kerrotaan veisanneen kiitosvirtenä psalmilauluja. Psalmit ovat myös olleet eräänlaisia esikuvia kirkkolaululle ja niitä on käytetty myös virren malleina. Melko pian myös psalttarinlaulujen ohelle otettiin muita raamatun tekstejä lauluiksi, niin vanhasta kuin uudesta testamentista. (Suokunnas 1991, 16) Virret ovat olleet olemassa kristinuskon alkuajoista lähtien. Aluksi virret olivat enemmänkin hymnimäisiä runoja. Niitä käytettiin aluksi erityisesti messun ulkopuolisissa rukoushetkissä, mutta uskonpuhdistuksen jälkeen virret otettiin messukäyttöön evankelisissa kirkoissa. (Palvelkaa Heraa iloiten, 2000) Suomessa virsikirjan historiaan kuuluu virallisesti kuusi virsilaitosta, mutta virsitiedon mukaan (Haapalainen ym. 1988, 67.) on kansankielistä seurakuntalaulua ollut jo mahdollisesti keskiajalla ennen virsikirjan ilmestymistä. Mikael Agricola, jota sanotaan suomen uskonpuhdistajaksi ja kirjakielemme isäksi, käänsi aikoinaan hyvin paljon lähinnä latinankielisiä tekstejä suomalaisiksi virsiksi. 1.3 Luther virren uudistajana Uskonpuhdistaja Martti Luther vaikutti vahvalla tavalla virsien käyttöön jumalanpalveluksessa. Lutheria pidettiin tunnettuna luutunsoittajana. Hänen mielestään musiikki oli Jumalan ihmiselle antama paras lahja ja musiikin avulla voidaan karkottaa paholainen. Lutherin mielestä musiikki on Pyhän Hengen työväline, sillä se avaa sydämiä evankeliumin sanalle. (Haapalainen, Lempiäinen, Pajamo & Suokunnas 1988, 30) Lutherin vaikutus kirkkomusiikin kehitykseen oli vahva. Luther pyrki saamaan virret kansankielisiksi ja sitä kautta virsilaulu muotoutui osaksi jumalanpalveluselämää ja virsillä täytettävä liturgia tuli käytäntöön. Luther painotti erityisesti virsien käytössä kansankielisyyttä, niin että Jumalan Sana asuisi laulunakin kansojen keskuudessa. Luther antoi kansalle mahdollisuuden yleiseen pappeuteen, antamalla kansalle oikeuden

10 10 laulaa virsiä kirkossa. Hänen mielestään virsien laulaminen oli tärkeää kaikkialla, missä ihmiset olivat koolla. (Voipio 1941, 34-38; Haapalainen, ym. 1988, 30) Luther on myös itse kirjoittanut lukuisia virsiä. Hän teki 43 laulua, joista 37 oli virsiä. (Haapalainen, ym. 1988, 31). Tämän hetkisessä suomalaisessa virsikirjassa on 19 Lutherin virttä. 1.4 Suomalaisen virsikirjan kehitys Ensimmäisen suomalaisen virsikirjan sanotaan valmistuneen vuoteen 1583 mennessä. Tämän ensimmäisen suomalaisen virsikirjan on koonnut Jaakko Finno, jolle annettiin tehtäväksi koota hyödyllisiä kirjoja suomen kielelle. Yksi näistä oli siis ensimmäinen suomalainen virsikirja. Perimätiedon mukaan tämä ensimmäinen virsikirja oli käännös Ruotsin vastaavasta virsikirjasta. Ensimmäisessä virsikirjassa oli 101 virttä, jotka olivat lähtöisin pääasiassa Ruotsista ja Saksasta, lisäksi mukana oli myös joitakin Finnon omaa tuotantoa olevia virsiä. Toinen suomalainen virsikirja on Maskun kirkkoherran Hemminki Henrikinpojan toimittama. Tähän laitokseen otettiin kaikki ensimmäisen laitoksen 101 virttä ja näiden lisäksi uusia 141. Toisessa laitoksessa oli siis 242 virttä, joista yhdeksäntoista oletetaan olevan toimittajan omia. (Haapalainen ym. 1988, 68) Järjestyksessään kolmas virsikirjamme ilmestyi heti 1700-luvun alussa. Tämä kolmas painos kantoi nimeä Uusi Suomenkielinen Wirsi-Kirja ja sitä oli kokoamassa jonkinlainen virsikirjan toimituskunta johtohahmonaan Erik Cajanus. Tämä kolmas virsikirja sisälsi 413 virttä. Tähän laitokseen saatiin mukaan myös 17 uutta suomalaista virttä. Uusi Suomenkielinen Wirsi-Kirja on ollut tähän asti pisimpään käytössä ollut virsikirja. (Haapalainen ym. 1988, 69) Maamme neljäs virallinen virsikirja ilmestyi 1886 suomen ensimmäisen kirkolliskokouksen hyväksymänä. Tätä ennen olivat Suomen kirkon viralliset tahot alkaneet kiinnittämään huomiotaan uusien laulukokoelmien merkitystä Suomen virsituotannossa ja ne

11 11 koettiin haasteena niin suomen viralliselle kirkolle, kuin myös virsikirjalle. Uusia virsiä alettiin kasata erilaisten kirjoituskilpailujen yms. kautta. Uuden virsikomitean aikaisemman julkaisun pohjalta 1850-luvulla alettiin kasata kirkkomme omaa ensimmäistä ruotsinkielistä virsikirjaa Asetettiin jälleen uusi komitea, jonka johdossa vaikutti mm. Elias Lönnrot. Tämän komitean virsikirja ehdotus ilmestyi vuonna 1880 ja kuusi vuotta myöhemmin se hyväksyttiin kirkolliskokouksessa. Tämä neljäs painos kantoi nimeä Suomalainen Wirsikirja evankelisluterilaisille seurakunnille Suomen Suurruhtinaanmaassa, se sisälsi 536 virttä, joista uusia oli jopa 241. Tämän virsikirjauudistuksen myötä julkaistiin myös ensimmäinen Suomalainen Ruotsinkielinen virsikirja. (Haapalainen, ym. 1988, 70-72) Virsikirjaan kohdistuva uudistuminen jatkui melko pian heti 1900-luvun alkaessa. Eräässä vuosisadan alun kirkolliskokouksessa nousi esille ajatuksia joidenkin virsien tarkastamisesta. Maamme herätysliikkeiden sisällä syntyneet laulukokoelmat olivat nousseet käytössä paikoitellen virsikirjan edelle. Uusi virsikirjakomitea laati uuden virsikirjan ehdotuksen, joka ei kuitenkaan tullut hyväksytyksi kirkolliskokouksessa. Uusi komitea kasattiin korjaamaan jälleen aikaisemman hyljätyn ehdotuksen virheet, ja vuonna 1938 hyväksyttiin kirkossamme uusi virsikirja. Virsikirjan viides laitos sisälsi 633 virttä. Merkittävänä uudistuksena aikaisempiin laitoksiin oli se, että nyt mukaan oli otettu huomattava määrä virsiä herätysliikkeiden laulukokoelmista. Tämä viides laitos herätti kansan keskuudessa jonkin verran kritiikkiä. Monet olivat sitä mieltä, että lasten ja nuorten osuus oli jäänyt liian vähäiseksi. Samoin diakoniaan ja lähetyksiin liittyviä virsiä koettiin olevan liian vähän. Eräiden herätysliikkeiden taholta nousi myös kritiikkiä siitä, että herännäisyyden kristillisyydennäkemykset näkyivät virsissä liian selkeästi. (Haapalainen, ym. 1988, 72-73) Suomalaisen virsikirjan kuudes laitos on tähän asti ilmestyneistä virsikirjoista viimeisin, ja se on ollut meidän käytössämme vuodesta 1987 lähtien. Tämän viimeisen virsikirjan suunnitteluun laadittiin uusi virsikirjakomitea vuonna Tarkoituksena oli, että virsikirjaa uudistetaan kokonaisvaltaisesti niin, että tekstejä ja sävelmiä muokattaisiin uudelleen. Komitea tuotti kokeilukirjan, jota käytettiin vuoden ajan Suomen eri seurakunnissa saaden kansalta positiivista palautetta. Komitea luovutti esityksen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan järjestyksessään 21. kirkolliskokouksen arvioitavaksi. Kirja otettiin kokeiluun varsinaisen virsikirjan lisäksi ja seurakunnat antoivat siitä

12 12 lausunnon. Virsikirja vaati vielä tämän jälkeen hieman muutoksia, kunnes se hyväksyt tiin vuonna 1986 kirkkomme viralliseksi virsikirjaksi. Virsikirjan toimituksesta ja julkaisemisesta huolehti tuolloin Reijo Pajamon johtama virsikirjan toimituskunta. Nyt käytössä oleva virsikirjamme sisältää 632 virttä. Mukana on runsaasti vanhoja kotimaisia ja uudempia komiteatyön varta vasten tätä varten syntynyttä. Merkittävimpiä kotimaisia uusia virrentekijöitä tähän kirjaan olivat Anna-Maija Raittila ja Niilo Rauhala. Vuoden 1986 kirkolliskokouksen yhteydessä julkaistiin myös kolmas ruotsinkielinen suomalainen virsikirja luvulla on kirkkomme pyrkinyt huomioimaan myös kielellisten vähemmistöjen virsikirja tarpeet. (Haapalainen ym. 1988, 75)

13 13 2 HENGELLISET LAULUKIRJAT Hengellisen musiikin luokittelu on hyvin vaikeaa. Kuopion Sibelius-Akatemian johtaja Elina Laakson mukaan hengellisellä musiikilla tarkoitetaan sitä, minkä jokainen ihminen käyttää omassa hengellisessä toiminnassaan. Jonkun mielestä teksti on tärkein hengellisen musiikin merkki, kun joku taas kokee sävelet sanoja tärkeämmäksi. Tämän mukaan instrumentaalimusiikkikin voi olla yhtä lailla hengellistä. Perusajatus on kuitenkin jokaisesta itsestään kiinni miten itse tahtoo asiat nähdä. (Erkkilä, Tuovinen & Tuppurainen 2003, ) Koemme tärkeäksi valottaa myös hieman Suomessa vallitsevien herätysliikkeitten vaikutusta suomalaiseen veisuu- ja virsikulttuuriin. Käymmekin tässä lyhyesti läpi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavien herätysliikkeiden keskuudessa käytettävät laulukirjat, sillä onhan selvää, että ne ovat omalta osaltaan vahvasti vaikuttaneet virsikirjaamme ja niistä saatu virsikirjassa esillä oleva materiaali on suuri. Omien laulukirjojen lisäksi herätysliikkeet käyttävät meidän tuntemaamme virsikirjaa. Herätysliikkeiden piirissä virsien käyttö on luonnollinen osa uskonnollisuutta, virsiä ei vierasteta ja ne ovat olennaista liikkeiden hengellisyydessään. Eri laulu- ja virsikirjoista on muokattu erilaisille ryhmille omat laulukirjat. Alkuperäinen innoittajamme, nuorten virsikirja, puuttuu kuitenkin kokoelmasta. 2.1 Herätysliikkeet ja niiden musiikki Herännäisyyden yhtenä selkeimpänä tunnusmerkkinä ovat Siionin Virret. Ne kuuluvat erottamattomana osana körttikansan toimintaan. Siionin Virret on toimittanut alun alkaen Wilhelmi Malmivaara Kirjaa on uudistettu kolmeen kertaan ja viimeisin painos ilmestyi yksiäänisenä 1973 (Haapalainen ym. 1988, 77-78). Siionin virret toimivat rukouksena ja ne välittävät sanomassaan ikävää taivaaseen ja luottamusta armoon. Siionin virret lauletaan ilman säestystä, joka kuvaa herännäisyyden pyrkimystä mahdollisimman matalaan hengellisyyteen. Teologi ja kirjailija Jaakko Haavio on osuvasti maininnut herännäisyyden ja Siionin virsien yhteydestä seuraavaa: Joka haluaa perehtyä

14 14 herännäisyyden syvimpään viestiin, tutustukoon Siionin virsiin. Niissä soivat herännäisyyden sydänäänet.(huotari 1981, 80,83; Haavio, Maunumaa 1993, 7) Myös lestadiolaisten piirissä on käytetty monenlaisia laulukirjoja. Tunnetuin käytössä oleva laulukirja on Siionin laulut. Tämän 1976 ilmestyneen kirjan materiaali syntyi pitkälti lestadiolaisten omista piireistä. Siionin laulut sisältävät 259 laulua. Laulut on pyritty tekemään vanhoillislestadiolaisia oppeja vastaaviksi. (Haapalainen ym. 1988, 78) Evankelisen herätysliikkeen laulukirjana on opittu tuntemaan jo monen sadan vuoden ajan Siionin Kannel. Ensimmäisen laitoksen toimitti Johan August Gottlieb Hymander Se koki monenlaisia uudistuksia aina vuoteen 1961 asti, jollaisena Siionin Kannel tänä päivänä tunnetaan. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa ja näin ollen evankelisuuden piireissä laulettavat laulut ovat yleissävyltään heleitä ja iloisia. Evankelisuudessa virsien lauluun liitetään mahdollisuuksien mukaan myös säestys.(haapalainen ym. 1988, 77-78) 2.2 Lapsille ja vanhemmillekin Kirkkomme sisällä on ollut käytössä myös runsas joukko muita laulukirjoja. Nuorelle seurakunnalle suunnattu Nuoren seurakunnan veisukirja on saanut suurta suosiota osakseen aina vuodesta 1967 lähtien. Kirjasta on tehty lukuisia painoksia, jotka sisältävät lähinnä kitarasäestyksellisiä hengellisiä lauluja. Lapsille suunnattu oma virsikirja Lasten virsi, ilmestyi ensimmäisen kerran Se sisältää runsaasti varsinaisesta virsikirjasta otettua materiaalia, mutta myös paljon varta vasten lapsille suunnattuja hengellisiä lauluja. Kirjan pohjana on aikaisemmin ilmestynyt Pyhäkoululauluja. Lasten virsikirja on keskeisin lasten seurakuntamusiikin kokoelma.(huotari 1992, 148) Virsikirjan jälkeen seuraavaksi eniten maassamme levinnyt laulukirja on Suomen Lähetysseuran julkaisema Hengellisiä lauluja ja virsiä 1951 ja sille jatkoksi tehty Laula kaikki maa Näillä molemmilla kirjoilla on vahva yhteys kirkkomme virsikirjan historiaan. Kirjoihin on koottu virsikirjojen rinnalle syntyneistä laulurunoja, jotka ovat

15 15 virsilaulua vapaampia niin kieleltään, kuin säveliltäänkin. Sen laulumateriaali on moniilmeistä, eikä se varsinaisesti ole suuntautunut mihinkään vaikuttavaan herätysliikkeeseen. (Laula kaikki maa: Hengellisiä lauluja 1991, 5). 2.3 Nuoren seurakunnan veisut Nuoren seurakunnan hengellinen musiikki on saanut oman paikkansa seurakunnan musiikki kokonaisuudessa. Nuorten hengellisellä musiikilla tarkoitetaan pääasiassa nuoren seurakunnan veisuja, tai miten sen kukin haluaa ilmaista, jotkut sanovat sitä kristilliseksi popiksi tai jopa rock and rolliksi. Monien nuoren seurakunnan laulujen peruslähtökohtana voidaan pitää virsikirjaa, sillä 1900-luvun loppupuoliskolla valittiin virsikirjaan monia nuorten keskuudessa laulettavia lauluja. Sitä kautta moni virsi on säilynyt erityisesti nuorten suosiossa. Nuoren seurakunnan veisut kulkevat virsikirjan rinnalla luoden aina jotakin uutta. Osa niistä säilyy käytössä vain hetken, mutta osa jää elämään pidemmäksi aikaa eri ikäluokkien yli. Tällöin laulu on tehnyt tehtävänsä. Suomeen nuorten hengellinen musiikki tuli vuonna 1963 Luterilaisen Maailmanliiton vuosikokouksen myötä. Tuolloin alettiin kääntää saksalaisia hengellisiä lauluja Juhani Forsbergin toimesta. Pian suomentajia ja lauluja alkoi löytyä lisää. Tämän seurauksena myös kotimaiset säveltäjät alkoivat tehdä suomalaista hengellistä musiikkia. Ensimmäinen virallinen Nuoren seurakunnan veisukirja ilmestyi 1970 ja sen kokosi Kari-Pekka Kinnunen. Kirjan tarkoituksena oli koota hyväksi havaitut yhteislaulut ja nuorten messut yksiin kansiin. Kirja todettiin hyväksi ja oli aika uudistaa koko laulukokoelma. Myöhempien veisukirjojen painoksiin on muokattu poistamalla vanhoja käyttökelvottomia yhteislauluja ja tilalle oli otettu uusia lauluja. Toiseen painokseen lisättiin myös kitaran sointumerkit, sillä kitara oli käytetyin säestysväline veisuille ja näin veisukirjasta saatiin yhä nuorekkaampi. Kolmas painos ilmestyi vuonna 1981 ja sen toimitti Jaakko Löytty. Tähän painokseen oli haluttu varmistaa, että käytössä olevat laulut soveltuisivat yhteislaulu käyttöön. Neljännen painoksen toimittivat Pekka Simojoki ja Anna-Mari Kaskinen 1985, josta korjattu versio ilmestyi vuonna Tähän painokseen lisättiin muutama nuoren seurakunnan virsi, jotka esiintyvät samassa muodossa, kuin uudessa virsikirjassa. Viidennen painoksen

16 16 toimitti myös Pekka Simojoki vuonna Suomalaisten yhteislaulujen tekijöitä oli jo runsaasti ja lauluja syntyi myös eri herätysliikkeiden piiristä. Painokseen pyrittiinkin lisäämään suomalaisten laulujen määrää. Samalla kirja halusi viedä gospelia sen alkujuurille ja sivuilta löytyikin negrospirituaaleja ja afrikkalaisia lauluja. Kuudes painos sai ilmestyessään voimakasta kritiikkiä, sillä joukossa oli muutamia populaarimusiikin lauluja. Kirjan toimittajan Juuso Happosen ja toimituskunnan mukaan nämä laulut sisälsivät kristillisiä arvoja. Kritiikin myötä julkaistiin kilpaileva laulukirja. Kuten aikaisemmissa painoksissa, myös kuudennessa painoksessa oli tapahtunut rajua uudistumista. Viimeisin nuoren seurakunnan veisukirja julkaistiin vuosituhannen vaihteessa. Tässä laitoksessa kirjan käyttötarkoitusta monipuolistettiin. (Helin, 2000, 12-14)

17 17 3 JO JOUTUI ARMAS KOULUAIKA M. Andersson muistelee Kirkkomusiikki lehden pääkirjoituksessa 6/2002, 3 Koulu ja virsikasvatus, kuusikymmentäluvun alun virsiperinteitä koulussa. Kuusikymmentäluvun alussa äiti löysi pienen kuusi vuotiaan tyttösensä itkusilmässä, virsikirjakourassa opettelemassa ulkoa virttä Avaja porttisi, ovesi. Liekö ollut adventin aikaa. Äiti kysyi huolissaan, mikä tytöllä on hätänä ja tämä vastasi: Kun tämä virsi ei pälkähdä päähän! Oli saatu kotiläksyksi opetella ulkoa virren vaikeat sanat. Äidin avulla kummallinen teksti tuli opittua niin, että saattoi rauhallisin mielin mennä kouluun seuraavana aamuna. Koulun osuus virsikasvatuksessa on ollut merkittävä. Virsien käyttö peruskoulujen aamuhartauksissa, myöhemmin aamunavauksissa, koulun muissa hartaustilaisuuksissa sekä uskontotunneilla on säilynyt vuosisatojen kuluessa näihin päiviin saakka. Koulussa opitut juhlapyhien perusvirret, kuten suvivirsi, Hoosianna ja Jumala loi, ovat tärkeä osa suomalaista virsikulttuuria. Tätä kautta valtaosa evankelisluterilaisen kirkon jäsenistä on tutustunut virsikirjaan. Yhteislaulujen ja virsien merkitys koulukirkoissa on valtava. Yhdessä veisatut virret ja niiden opettelulla on merkittävä vaikutus yhteisöllisyyden kokemiseen koulun, seurakunnan ja eri sukupolvien välille. Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan koululaiset opettelevat perinteisen jumalanpalveluselämän perusteita. Ala-asteella koululaiset pääsääntöisesti tutustuvat virsiin ja hartauselämään kuuntelemalla, ihmettelemällä ja laulamalla mukana. Ala-aste ikäiset lapset ovat hyvä kohde virsikasvatukselle, koska he laulavat mielellään ja osallistuvat ennakkoluulottomasti lähes kaikkeen koulussa laulettavaan materiaaliin, siksi alaasteiden osuutta virsikasvatukseen ei tule vähätellä. Yläasteella nuoren ennakkoluulot kasvavat ja nuori alkaa helpommin ottaa etäisyyttä osallistumiseen ja laulamiseen. Tällöin asennekasvatus ja pitkäjännitteinen työ virsiä opetettaessa nousevat tärkeään roolin. (Erkkilä ym. 2003, )

18 18 Koulun rooli virsikasvatuksessa on varsin merkittävä. Sari Rantanen toteaa osuvasti artikkelissaan kirjassa Kirkkomusiikin käsikirja, että tämän päivän ihmisten kohtuulliset virren laulamistaidot ovat opettajien työn tulosta satojen vuosien takaa. On siis selvää, että kirkko ei olisi yksin näihin tuloksiin koskaan yltänyt. (Erkkilä ym. 2003, 250) Koulut ovat alkaneet kirkkomuusikkojen kanssa kehittää erilaisia tapoja oppia virsiä. Yhtenä keinona opettaa virsiä on jo jonkin aikaa ollut virsimerkkien suorittaminen. Perusideana on se, että oppilas opettelee tietyn määrän virsiä, jonka mukaan hän saa osaamisestaan virsimerkin. Virsimerkit ideoitiin alun perin jo 1970-luvulla, mutta ne ovat vakiinnuttanut paikkansa suomalaisissa peruskouluissa vasta viime vuosina. Tämän osoittaa jo se, että vuonna 2001 virsimerkin suoritti lähes 4000 laulajaa ja vuotta myöhemmin lähestyttiin 5000 ihmisen rajaa. Virsimerkkien myötä alettiin koota myös monia muita virsiin liittyvää opetusmateriaalia, Reijo Pajamon: Peruskoulun virsitieto ja Virikkeitä virsikasvatukseen. Lisäksi erilaiset virsivideot, opetusäänitteet ja jopa virsikaraoketkin ovat olleet helpottamassa virsien oppimista. (Vilpponen, S. 2003, 10-12)

19 19 4 VIRSI HENGELLISESSÄ ELÄMÄSSÄ Virsi on vuoropuhelua Jumalan ja ihmisen välillä. Siten virsi auttaa ihmistä meditatiiviseen eli sisäiseen kanssakäymiseen Jumalan kanssa (Huotari 1992, 152). Virrellä on monta vaikutustapaa. Virsi on seurakuntaa yhdistävä tunteiden ilmaisukeino, kuitenkin jokaisella virrellä on oma historia ja siten sen on mahdollista tulla lähelle ihmistä. Seuraavassa tarkastelemme virttä yksityisen ihmisen henkilökohtaisena voimana ja uskon kannattelijana. Jumalan sanan laulaminen on myös tapa meditoida Jumalan sanaa Luther korostaa sanan ulkonaisen harjoituksen tärkeyttä: Jumala ei ole turhaan käskenyt ulkonaisesti kirjoittamaan, saarnamaan, lukemaan, kuulemaan, laulamaan, puhumaan jne. Laulaminen saa uuden ulottuvuuden, kun lauletaan kuunnellen ja laulaen opittuja lauluja. Silloin laulaja antautuu sanomalle ja pystyy mietiskelemään sitä. Laulu on vuorovaikutusta sisällön, sydämen ja äänen välillä. (Häyrynen, Kotila & Vatanen 2003, 325.) 4.1 Virsi rukouksena Rukous on tärkein, tehokkain ja samalla vaativin osa-alue hengellisessä elämässä. Henkilökohtainen rukous on kokonaisvaltaista toimintaa, jossa ihminen puhuu sydämestään Jumalan kanssa. Se on myös vastausta siihen, että Jumala on jo koskettanut ja puhutellut meitä. Rukouksessa ihminen ei pelkästään ano Jumalan armoa, vaan heittäytyy kokonaan hänen varaansa, tekeepä hän meille sitten, mitä ikinä tahtoo. Uskomme elää ja hengittää rukouksessa. Kuten ihminenkään ei voi elää ilman hengittämistä, samoin uskomme on kuollutta ilman rukousta. Rukous on kokoaikaista henkilökohtaista keskustelua Jumalan kanssa. Se on Jumalan läsnäolon tuntemista ja siinä olemista. On kuitenkin hyvä erottaa jokin aika päivästä, jolloin omistautuu rukoukselle. (Ruokanen 1993, ) Musiikin vaikutus ihmisiin tunteisiin vetoavana elementtinä on mittaamattomissa. Arkinen puhe ulottaa ihmisen ajatukset, mutta musiikki auttaa pääsemään ihmisen sisimpään olemukseen ja syvälle ihmisen persoonallisuuteen (Huotari 1992, 142). Virsi on rukousta, joten virsikirja on

20 Ehtymätön tietolähde Virsi on hyvä apuväline raamatun kertomusten opetuksessa. Sävelen avulla ihminen voi aistia virren tunnot, joita säveltäjä on halunnut välittää. Laulaessa ihminen on itse osana sanoman tuottajana ja siksi lähempänä virttä, kuin esimerkiksi kuunnellessaan kertomusta. Kaikissa virsikirjan virsissä opetetaan kristinuskosta, Jumalasta, Jeesuksen teoista ja elämästä tai lähimmäisen rakkaudesta. Itse asiassa virsikirja on oiva oppikirja sinänsä, jos haluaa tutustua kristinuskoon. Virsikirja kertoo uskon eri teemoista ja kuinka ne on ymmärretty. Virsikirjassa on 5 suurta kokonaisuutta, jotka on jaettu pienempiin osiin. Niiden avulla jokainen joka haluaa tutustua virsiin, löytää helposti sen mitä etsii. Oli se sitten kirkkovuoden tai tapahtuman mukaan etsittävä virsi. Opeta Isää tuntemaan, Kristukseen, Poikaan, turvaamaan. Suo meille uskon palavuus ja voimastasi voima uus. (VK 111 säkeistö 6)

21 22 5 JUMALANPALVELUSMUSIIKKI Luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa virsilaulu on todellinen aarre. Sen avulla jumalanpalvelusta voidaan elävöittää ja samalla virsi julistaa Jumalan sanaa rukouksen ja ylistyksen välineenä. Jumalanpalveluksen oppaan (2001) mukaan virttä voidaan käyttää myös kristinuskon ja -opin ydinkohtien esilletuomisen välineenä vaikuttavalla tavalla. Virsien käytön määrä messussa voi vaihdella, koska virsien sijaan voi ottaa myös muuta musiikkia tai hengellisiä lauluja. On kuitenkin suotavaa harkita virsien poisjättöä tai niiden korvaamista, jottei virsien asema jumalanpalveluksessa heikkenisi. (Palvelkaa Herraa iloiten 2000, 181.) Seurakunnissa suositellaan käytettävän niin sanottua kausisuunnitelmaa virsien käytössä. Se mahdollistaa virsien suunnitelmallisen käytön kausittain. Seurakunta eli Jumalan kansa on Jumalanpalveluksen subjekti. Seurakunta ei kokoonnu messuun kuuntelemaan kuin yleisöksi vaan on itse aktiivisena osallistujana jumalanpalveluksessa. Virsi jumalanpalveluksessa Alkuvirsi johdattaa seurakunnan pyhäpäivän sisältöön ja ilmentää seurakunnan yhteyttä. Sen merkitys on tärkeä ja Jumalanpalveluskirjassa on ehdotuksia pyhän aloitusvirreksi. Kiitosvirsi Pyhälle kolminaisuudelle on jatkoa Kunnialle. Kiitosvirressä seurakunta ylistää Jumalaa yhdessä enkeleiden kanssa ja se on jumalanpalveluksen kiitoksen kohokohta. Päivän virsi on jumalanpalveluksemme päävirsi. Se on sijoitettu jumalanpalveluksen sana osaan, jossa se on osaltaan tukemassa sen pyhän aihetta ja raamatun tekstejä. Päivän virsi on aina seurakuntavirsi ja ilmaisee näin, että myös seurakunta on Jumalan sanan julistajana. Evankeliumin ja saarnan korostetaan messussamme. Siksi saarna tulee usein heti evankeliumin jälkeen. On kuitenkin mahdollista pyytää Pyhän Hengen läsnä

22 23 oloa virren avulla. Myös saarnan jälkeen on mahdollista laulaa virsi. Silloin virren tarkoituksena on antaa aikaa seurakuntalaisille saarnan sanoman mietiskelyyn ja evankeliumista kiittämiseen. Uhrivirrellä aloitetaan ehtoollisosa eli messun huipentuma. Uhrivirsi ylistää Jumalaa luomisen lahjoista ja Kristuksen sovitustyöstä. Kolehdin kerääminen ja ehtoollisen asettaminen tapahtuu myös virren aikana. Kolehdissa seurakunta antaa sen mitä on Jumalalta lahjaksi saanut. Ehtoollisen vieton aikana voi olla virsilaulua tai muuta musiikkia. Ehtoollisen kiitosluonne tulisi näkyä virsien valinnassa. Virsikirjasta löytyy useita vaihtoehtoja ehtoollisvirsiksi, mutta myös yhteyttä korostavat virret ovat paikallaan ehtoollisen vietossa. Ehtoollisen kiitosrukous voidaan toteuttaa virtenä, jolloin päätösosan ylistys jää pois. Jumalanpalveluksen lopuksi tulee päätösmusiikki, joka voi myös olla esimerkiksi lyhyt virsi.(palvelkaa Herraa iloiten, 2000, )

23 24 6 TUTKIMUSONGELMAT Tutkimme seurakuntanuorten suhtautumista virsiin ja heidän virsitottumuksiaan. Lisäksi halusimme paneutua virren asemaan nuoressa seurakunnassa. 1. Miten nuoret kokevat virret? - Onko virsien laulaminen mielekästä? - Kokevatko nuoret virsien olemassaolon tärkeiksi? 2. Syrjäyttääkö muu hengellinen musiikki virret seurakunnan nuorisotyössä? 3. Miten seurakuntanuoret tuntevat virsiä? 4. Mitä kautta seurakuntanuoret ovat oppineet tuntemaan virret? 5. Miten seurakunnan työssä toimivat musiikin ammattilaiset kokevat virren tilan?

24 25 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 7.1 Tutkimusmenetelmä Teimme kvantitatiivisen tutkimuksen, johon osallistui Kuopion Puijon seurakunnan nuoria sekä Helsingin Roihuvuoren seurakunnan nuoria. Tutkimusaineiston keräsimme kyselyllä, sillä seurakunnissa oli paljon nuoria. Kyselyt tehtiin vapaamuotoisessa oloillassa. Näin saimme myös mahdollisimman laajan otoksen. Koimme myös hyväksi että kyselyyn osallistuja pysyi anonyymina, vaikkei kyselyssä kysyttykään mitään arkaluontoista. Kyselyssä käytettiin monivalintakysymyksiä, asteikkoihin perustuvia kysymyksiä ja yhtä avointa kysymystä, jossa nuori sai kertoa oman mielivirtensä. Lisäksi käytimme strukturoitujen ja avoimien kysymysten välimuotoja, joilla pyrittiin saamaan selville näkökulmia, joita ei ollut ennalta osattu ajatella. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 1997, ) 7.2 Tutkimuksen eteneminen Alkuperäisen tarkoituksen mukaan ajattelimme opinnäytetyönä tutkimuksen sijasta kasata produktioluontoisesti nuorille suunnatun virsikirjan. Aihetta pohtiessamme huomasimme kuitenkin mielekkäämmäksi tutkia tämän päivän nuorten virsitottumuksia ja heidän suhtautumistaan virsiin. Tutkimussuunnitelma laadittiin kevään 2003 aikana, mutta prosessin edetessä se muutti muotoaan moneen otteeseen. Ennen kaikkea tutkimuskysymyksiä muokattiin prosessin aikana moneen otteeseen. Työskentelyn aikana työ sai useaan otteeseen uusia suuntia, joiden kautta uusia asioita kerättiin työhön tarpeen mukaan. Yhteistyö monien musiikin ja seurakuntatyön ammattilaisten kanssa muodostui tiiviiksi, ja saimme heiltä runsaasti toteutusideoita ja mielipiteitä aiheeseen liittyen. Työn aikataulu oli koko työskentelyprosessin ajan melko vapaa, sillä pyrimme työstämään opinnäytetyötä muiden työasioiden ohessa. Tärkeänä yhteistyötahona työssämme oli Helsingissä sijaitseva Roihuvuoren seurakunta, jossa toinen tekijöistä työskenteli nuorisotyön viransijaisena. Toisena tärkeänä yhteistyötahona oli kuopiolainen Puijon

25 26 seurakunta. Tutkimuskysymykset suunnattiin ensisijaisesti seurakuntanuorille, jotka olivat jo käyneet rippikoulun ja sen jälkeen jääneet mukaan seurakunnan toimintaan. Tutkimuksen kyselyt suoritettiin kahdessa seurakunnassa eripuolilla Suomea. Tämä siksi, että saisimme kyselystä mahdollisimman kattavan. Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan verrata eri seurakuntia, vaan saada tietoa mahdollisimman laajalta alueelta eri puolilta suomea.(liite 2) Teoriapohjaa aloimme kerätä kesäkuussa Aiheeseen liittyvää teoriaa saimme haltuumme vielä työnteon loppuvaiheilla. Yhteistyötahoja, haastatteluja ja tiedon kartoittamista varten pyrimme saamaan lähes koko työskentelyprosessin ajan. Pohtiessamme kyselyn kysymyksiä nojauduimme tutkimusongelmien lisäksi myös yleisiin mielipiteisiin virsistä. Pohdimme yleisiä asioita ja niitä, jotka mahdollisesti tekevät virret mielekkäiksi tai tylsiksi. Kysyimme myös nuoren seurakuntalaisen suhtautumista ja mielipidettä virsiin. Halusimme työssämme myös pohtia seurakunnan työntekijän panosta virsikasvatuksessa. Tarkastelimme asiaa lähinnä nuorisotyönohjaajan näkökulmasta, sillä he ovat eniten seurakunnan työntekijöistä tekemisissä nuorten kanssa. Nuoret ovat aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Kysely toteutettiin seurakuntien nuortentilaisuuksissa, joissa nuoret saivat vapaaehtoisesti vastata kyselyyn. Nuoret olivat innokkaasti mukana ja lähes kaikki tilaisuuksiin osallistujat vastasivat kyselyyn. Vastaajilla oli mahdollisuus siirtyä rauhalliseen tilaan täyttämään kyselylomaketta. Tämä siksi, että nuoret saivat keskittyä rauhassa omiin mielipiteisiinsä, eikä ulkopuolelta tulevat kommentit vaikuttaisi vastaajien mielipiteisiin

26 27 8 TUTKIMUKSEN TULOKSET 8.1 Taustatietoja Kyselyyn osallistui yhteensä 58 nuorta, jotka olivat ikäjakaumaltaan vuotiaita. Kyselyyn osallistuneista 31 oli poikia ja 27 tyttöjä. 8.2 Nuorten mielipiteet Kysyessämme nuorten mielipidettä yleensä virsistä saimme nuorilta positiivisia vastauksia. Vain alle 20 % vastaajista pitää virsiä tylsinä(kuvio 1). Yleinen mielipide virsien vaikeudesta sai miellyttävän vastauksen nuorten kyselyssä. Vain noin 10 % vastaajista piti virsiä vaikeina tai erittäin vaikeina. Yleisesti ottaen kyselyyn vastanneet nuoret pitivät virsiä kohtalaisen tarpeellisena. Tässä kohdassa syntyi pientä eroa tyttöjen ja poikien välillä. Pojista 65 % piti virttä tarpeellisena tai melko tarpeellisena, kun taas tytöillä luku oli 46 %. Muita merkittäviä eroja ei tytöillä ja pojilla ollut tätä kysymystä käsitellessä. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Tylsiä (n = 57) Mielekkäitä Vaikeita (n = 58) Helppoja Turhia (n = 57) Tarpeellisia Pitkiä (n = 57) Lyhyitä KUVIO 1. Nuorten mielipide virsistä Halusimme tietää missä nuoret laulavat virsiä. Kuviossa 2 näemme, että virsikulttuuri on elossa muuallakin kuin seurakunnassa. Moni nuori piti harrastuksenaan seurakunnan

27 28 tilaisuuksissa käyntiä, ja siksi varmaan harrastusten parissa tapahtuva virsilaulun osuus on yllättävänkin suuri. Huomattavia eroja ei tyttöjen poikien välillä tullut tätäkään kysymystä purettaessa pienempiin osiin. Kotona virsiä laulaneista (n = 10) 8 oli tyttöjä ja 2 poikia. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Koulussa 85 % Kotona 18 % Seurakunnassa 100 % Harrastuksessa 21 % muualla 9 % KUVIO 2. Missä olet laulanut virsiä Mikä tekee virren mielekkääksi kysymykseen saimme vastauksia seuraavasti. Vastaajista (n = 58) 72 % koki, että virren tekee mielekkääksi sävel. Sanat saivat toiseksi eniten huomiota eli 62 % vastaajista piti sanomaa tärkeänä. Myös tunnelmalla on oma vaikutus nuorten virsilauluun. 66 % vastaajista piti tärkeänä oikeanlaista tunnelmaa tilanteessa, jossa virsiä lauletaan. Tilan tai paikan merkitys ei koettu niin tärkeäksi, 35 % vastaajaa antoi arvoa sen merkitykselle. Koulu on edelleen merkittävä virsien opettaja, kuten kuviosta 3 voimme päätellä. Seurakunnan erityömuodot pääsevät huippulukemiin virren opetuksessa. Ne jotka eivät olleet oppineet varsinaisesti seurakunnassa, olivat oppineet sen harrastuksen parissa, jona he todennäköisesti pitävät seurakunnalla käyntiä.

28 29 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Koulussa 71 % Kotona 12 % Seurakunnassa 95 % Harrastuksissa 12 % Muualla 10 % KUVIO 3. Missä olet oppinut virsiä Seurakunnan nuorten asenteesta virttä kohtaan kertovat seuraavien kysymyksien tulokset. Nuorista 88 % on sitä mieltä, että nuorten tilaisuuksissa lauletaan tarpeeksi virsikirjan virsiä, joka on toisaalta positiivista, sillä silloin tiedetään että tilaisuuksissa lauletaan virsiä. Kuitenkin 55 % vastaajista on sitä mieltä, että he eivät halua oppia lisää virsistä. 8.3 Tulosten tarkastelu Seurakunnan musiikkielämän sydän on virsi. Valitettavasti nuoren seurakunnan musiikkisydän on kallistunut tai ainakin kallistumassa lähemmäksi populaarimusiikillista nuorten hengellistä musiikkia. Virsi on opettaja, lohduttaja ja yhdistävä tekijä seurakunnan toiminnassa ja siksi haluaisimmekin säilyttää sen myös nuoren seurakunnan mu

29 30 siikkielämässä. Tulokset joita kyselyistä saimme, ei ole tuomio virren tuhoon. On kuitenkin havaittavissa, että sen asema on heikkenemässä. Virren osuus nuorten seurakuntalaisten keskuudessa menettää otettaan jatkuvasti. Positiivista oli se, ettei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tyttöjen ja poikien välillä löytynyt kuin muutamien prosenttien eroja eri vastauksissa. Yleismielipide virsistä on kohtalaisen positiivinen. Kysyessämme virren mielekkyyttä ja helppoutta saimme mielestämme yllättäviäkin vastauksia. Ajattelimme, että virret koetaan kovinkin tylsiksi ja vaikeiksi, mutta näin ei ollut. N. 15 % nuorista piti virsiä tylsinä tai melko tylsinä. Laulua on miellyttävämpi laulaa, jos se on helppo ja laulettava. Vain n. 11 % nuorista vastaajista piti virsiä vaikeina tai melko vaikeina. Tämän ei siis pitäisi vaikuttaa erityisemmin virren mielekkyyteen. Olisimme voineet tutkia sitä, mikä tekee virren epämiellyttäväksi tai hankalaksi laulaa. Se ei kuitenkaan ollut tutkimusongelmissamme. Emmekä halunneet saattaa virttä huonoon valoon siinä mielessä, että nuori miettisi, mikä virsilaulussa on epämiellyttävää. Lohduttavin tieto kyselyssä oli se, että nuoret todella kokevat virret yleisesti tarpeellisiksi. Turhiksi tai melko turhiksi virret koki vain 13 % vastanneista. Loput olivat positiivisella tai melko positiivisella mielellä virsiä kohtaan. Virsien laulu on yleensä rajoittunut seurakunnan tilaisuuksiin tai koulun hartaushetkiin ja juhliin. Lähes 18 % nuorista on kuitenkin laulanut virsiä myös kotona. Kotona opittu positiivinen asenne virsilaulua kohtaan on erittäin tärkeää. Silloin suhtautuminen virsiin on avoimempaa, jolloin nuori voi omalla rohkealla esimerkillään kannustaa muita nuoria ja olla esimerkkinä. Kokemukset rippileireillä ovat osoittaneet, että rohkeasti laulava isoinen on huomattavasti parempi rohkaisija virsilaulussa, kuin tarmokkaasti kannustava nuorisotyönohjaaja. Lohdutusta tuo myös se, että 62 % (n = 36) vastanneista piti sanoitusta tärkeänä virsilaulussa. Virsi antaa paljon, jos sen osaa ottaa vastaan. Toivottavasti nuoret pystyvät löytämään virren lohduttavan ja opettavan sanoman, sillä varsinkin uusien virsien sanoitukset löytävät paikkansa jokaisen nuoren elämässä. Virsilaulu oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi olla todella koskettavaa. Myös nuoret vastaajamme olivat antaneet arvoa sopivalle tunnelmalle virren laulussa. Nykyään haetaan erilaisia tunnetiloja urheilulajien ja harrasteiden kautta. Ehkä kärjistetysti ajatellen virsilaulu voisi tulevaisuu dessa olla joillekin eräänlainen extremelaji, jossa haetaan tietynlaista tunnetta

30 31 essa olla joillekin eräänlainen extremelaji, jossa haetaan tietynlaista tunnetta tai jopa tunnetilaa. Toivotaan kuitenkin, ettei virsi katoaisi niin olemattomiin. Kuten olemme aiemmin todenneet, koulun osuus on merkittävä virren opetuksessa. Olemme positiivisesti yllättyneitä siitä, että nuorista seurakuntalaisista 71 % (n = 41) on oppinut virsiä koulussa. Siitä kiitos suomen koululaitokselle, että pitävät virsiopetuksen edelleen opetussuunnitelmassa, vaikka uskonnonvapauslaki sitä hankaloittaisikin. Luonnollisesti seurakunta on paikka, jossa suurin osa on virsiä oppinut. Varhaisimmat muistot virsien oppimisesta meni jollain vastaajalla päiväkerho aikaan asti. Lähes kaikilta vastaajilta löytyi jokin lempivirsi, jollakin useampia. Koemme tärkeäksi, että seurakuntalaiselle, niin nuorella kuin vanhemmallakin, on oma virsi. Usein tämä virsi osataan ulkoa ja sillä on yleensä myös jokin tärkeä merkitys, joka on tullut jonkin tapahtuman tai elämänvaiheen kautta. Kyselylomakkeessa kysyimme nuoren mielivirttä. Lähes jokaisella nuorella oli jokin tai joitakin suosikkivirsiä. Tuloksista oli helppo päätellä, että suurten juhlien virret kuten joulun ja pääsiäisen olivat heille tärkeimpiä. Koulujumalanpalveluksissa usein käytettävä Jumala loi, oli ehdoton suosikki kahdenkymmenenkuuden (26) vastaajan mielestä. Pohdimme syitä virren suosioon. Virressä on helppo duuripohjainen melodia, sanat ovat selkeät, ihmisläheiset eikä se sisällä vaativia teologisia pohdintoja. Virsikirjassa virsi on soinnutettu joka osaltaan helpottaa virren käyttöä yhteislauluna. Myös seuraavaksi suosituin virsi Jumalan kämmenellä avautuu helposti sanoitukseltaan. Melodia on hyvin yksinkertainen, lastenlaulumainen ja iloluonteinen. Sanoitus kuvastaa kuinka hyvä Jumalan lähellä on olla. Mielestämme virsi sisältää lastenteologian keskeisimmät sisällöt, Jumala on hyvä, Hän rakastaa ja kaikki saavat tulla Hänen luokseen. Adventin- ja pääsiäisajan nuorten- ja lastenvirret saivat myös suosiota. Enkeli taivaan, Pilvimuurista valo välähtää ja Hoosianna olivat kouluissa paljon käytettäviä virsiä. Vaikka kouluaika ei olisikaan kovin mielekästä on Suvivirsi silti sydämessä kolmellatoista (13) nuorella. 8.4 Tutkimuksen luotettavuus Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata seurakuntanuorten tämän päivän suhtautumista virsiin. Vastaavia tutkimuksia oli vaikea löytää, vaikka niitä varmasti olisi saa

31 32 tavilla. Koimme tämän itse hyvin haastavaksi asiaksi. Tutkimuksen aikana yhteistyötä tehtiin eri seurakuntien nuorisotyöntekijöiden ja kirkkomuusikkojen kanssa. Heidän kokemuksensa ja mielipiteensä vaikuttivat osaltaan kyselylomakkeen laadinnassa ja ideoinnissa. Toteutimme tutkimuskyselyn kahdessa eri seurakunnassa Roihuvuoren seurakunnassa Helsingissä ja Puijon seurakunnassa Kuopiossa. Tällä tavoin saimme tietoa vain kahden seurakunnan tilanteesta, mutta uskomme sen olevan tutkimukseemme riittävän laaja, sillä emme tahtoneet vertailla eri seurakuntia keskenään. Pidämme kyselyä kohtalaisen kattavana, sillä kyselyt suoritettiin eri puolilla suomea. Tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä kaikissa Suomen seurakunnissa, sillä virsikasvatus on usein hyvin seurakuntakohtaista. Näiden kahden seurakunnan kohdalla vastaukset olivat jokseenkin yhdensuuntaiset. Saavutimme kyselyyn vastanneiden määrässä tavoitteen. Mielestämme 58 kyselyyn vastannutta riittää tekemään tutkimuksesta luotettavan. Kyselylomake oli mielestämme sopivan pitkä, sillä nuoret jaksoivat vastata siihen maltillisesti. Tilanne, jossa kysely järjestettiin, oli hyvin vapaamuotoinen, eikä kyselyyn vastaamiseen varattu erityistä aikaa, vaan se toteutettiin nuortentilaisuuden yhteydessä. Kyselylomakkeessa oli monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeen viimeisenä kysymyksenä kysyttiin nuorilta joitakin heille tärkeitä virsiä. Avuksi tähän laadittiin virsilista (Liite 2), johon pyrittiin keräämään ennen kaikkea nuorille ja lapsille suunnattuja virsiä, kirkkovuoden eri aikoihin liittyviä virsiä sekä eri herätysliikkeiden keskuudesta tunnettuja virsiä. Tällä pyrittiin helpottamaan kyselyyn vastaamista. Kaikki eivät olleet vastanneet muutamaan kysymykseen, mikä jossakin määrin vaikutti tutkimustuloksiin. Kaikki kysymykset käsiteltiin tutkimuksen analysointi vaiheessa. Pyrimme saamaan kyselyillä mahdollisimman tarkkaa tietoa, emmekä tahtoneet omien mielipiteiden vaikuttavan tuloksiin. Tutkimuslomakkeen teossa onnistuimme hyvin ja kaikki kyselyyn vastanneet olivat ymmärtäneet, sen mitä kysymyksillä tarkoitettiin. Jälkeenpäin tutkimusongelmia ja kyselylomaketta vertaillessa huomasimme erään epäkohdan. Tarkoituksena oli tutkia myös nuorten mielipidettä virren asemasta nuoressa seurakunnassa. Nuorilta jäi kysymättä nuorenseurakunnan laulujen ja virren suhdetta. Eli kumpaa, virsiä vai nuorenseurakunnan lauluja, he laulavat mieluummin. Tai millai

32 33 seen tilanteeseen mielestäsi sopii virsi ja millaiseen nuorenseurakunnan laulu. Pyrimme kuitenkin täyttämään tätä kohtaa omilla mietinnöillämme. Molemmat tekijät ovat olleet mukana seurakunnan nuorissa useita vuosia ja työskennelleet seurakunnan kesätyöntekijänä mm. kesällä Joten he pystyvät näin arvioimaan tilannetta lähes puolueettomana.

33 34 9 POHDINTA Opinnäytetyömme alkuvaiheilla pohdimme virsien merkitystä nuorten elämässä ja niiden käyttöä seurakunnan nuorten toiminnassa. Oletimme virsien käytön olevan melko vähäistä, ja ettei virsiä tunneta entisaikojen tapaan. Epäilimme, että virsikulttuurin satoja vuosia vanhan katkeamattoman ketjun on hajoamassa ja meidän sukupolvi on osana tämän kulttuurin pysäyttäjää. Tutkimus osoitti kuitenkin, että tilanne ei ole tänä päivänä ihan niin huono, kuin olimme kuvitelleet. Epäkohdat löytyvät ennemminkin siitä, miten virret nuorisotyössä tuodaan esille ja millä asenteella niihin suhtaudutaan. Tutkimustulokset antoivat ymmärtää, että virsien käyttö ja niiden tunnettavuus on tämän päivän nuorilla melko vähäistä, mutta kiinnostus virsiä kohtaan ei ole täysin lopahtanut. On monia syitä, miten tilanne on päässyt tähän pisteeseen. Seurakunnissa käytettävä muu laulettava materiaali on lisääntynyt, messukaavat on tehty nuorekkaiksi ja niissäkin pyritään laulamaan myös virsikirjan ulkopuolista materiaalia. On myös todennäköistä, että virret alkavat olla myös monelle nuorisotyönohjaajalle vieras asia. Virsiä ei entisaikojen tapaan uskalleta käyttää nuorisotyössä tai niitä ei yksinkertaisesti vain enää osata laulaa. Yleisesti ottaen tämän päivän nuorten virsiosaaminen on jokseenkin suppea. Virsikirjan virsistä valtaosa on nuorelle täysin tuntemattomia, sillä niitä ei lauleta nuoren seurakunnan tilaisuuksissa. Toisaalta tietyt virret, joita esimerkiksi peruskoulussa opetellaan ja koulun juhlatilaisuuksissa lauletaan, ovat nuorille tuttuja. Tämä tuli selkeästi esille jo siinä, mitä virsiä nuoret pitivät itselleen tärkeinä. Koulussa opitut ns. juhlavirret kuten Suvivirsi, Enkeli taivaan, sekä pakolliset lasten ja nuorten virret kuten Jumala loi sekä Jumalan kämmenellä olivat valtaosalle tuttuja. Valitettavan usein nuoret pitävät koulussa virsien ulkoa opettelemista ikävystyttävänä ja pitkäveteisenä puuhana. Emme kuitenkaan missään tapauksessa tuomitse virsien pakollista ulkoa opettelua. Se on tapa tehdä virret tutuiksi ja vaikka niiden ulkoa opettelu ei välttämättä ole lapselle mielekästä, voi virsien tunteminen parhaassa tapauksessa olla läpi elämän kantava voima. Tutkimuksen kyselylomakkeessa emme kysyneet nuorten suhtautumista nuoren seurakunnan veisuihin. Sen vuoksi emme saaneet täysin selvää kuvaa siitä, ovatko nuorten veisut syrjäyttäneet virret. Nuorisotyössä mukana olleina olemme saaneet seurata läheltä, kuinka virren ote seurakunnan nuorten toiminnassa hiipuu. Valitettavan usein seura