Tämä kertomus on kirjoitettu kuvastamaan allekirjoittaneen huolta vastuuttomien kalastajien luontokappaleille aiheuttamista vaaroista. Tällä kerralla tilanne päättyi hyvin, mutta kuinka kauan tuo kuvattu lintu oli siellä puun latvassa roikkunut, sitä on mahdoton tietää. Ainakin useita tunteja, ehkä päiviä. Linnulla lienee ollut melkoinen tuska ja paniikki. Vastaavia tapauksia tapahtunee paljon suomen järvillä ja valitettavasti loppu on useimmiten murheellisempi. Lintu ja uistin Nokia 11.8.2014 Kaunis kesäilta 9.8.2014 ajelin pienellä moottoriveneelläni Nokian Pyhäjärvellä keskellä Sorvan selkää katsellen maisemia ja pieniä saaria, joiden huipuissa on selvästi näkyvissä lokin pesiä. Havaitsin hyvin pienen saaren rannassa kivistä tehdyn nuotiopaikan, jossa oli vielä edellisen nuotiontekijän nokiset jäännökset. Totesin, että kävijät olivat olleet hyvin siistejä, koska minkäänlaisia roskia ei ollut jätetty näkyville. Koska saaren puiden latvassa olevat linnunpesät näyttivät tyhjiltä, eivätkä lokit pitäneet varoittavia ääntä saapuessani saaren rannan lähelle, päätin rantautua ja tutkia sopisiko tuo nuotiopaikka kohteeksi, kun seuraavan kerran lastenlastemme kanssa lähdemme veneilemään. Saatuani veneen kiinni rantakiviin tyvenen puolelle nousin keskelle saarta. Saari oli todella pieni, vain vajaat 20m halkaisijaltaan, mutta sillä kuitenkin kasvoi muutama mänty arviolta noin 8-10 metrin korkuisina. Kävellessäni siinä saaren keskellä kuulin voimakkaan kahahduksen pääni yläpuolelta. En uskaltanut heti kääntää katsettani ylös, kun en tiennyt silloin mikä siellä pääni päällä oli. Kävelin muutaman metrin sivummalle ja katsoin ylös; jokin vesilintu räpytteli siipiään lähellä puiden latvoja arviolta 5-6 metrin korkeudessa pää alaspäin ja jalat ylöspäin. Oli selvää, että lintu oli jäänyt kiinni johonkin, mutta siinä vaiheessa en tiennyt mihin ja kuinka. 1/ 8
Kävelin kehää linnun alapuolella tutkien tilannetta ja siinä selvisi, että lintu oli jäänyt kiinni molemmista jaloistaan uistimeen, jonka jatkeena ollut siima oli takertunut lujasti mäntyjen latvaoksiin. Tein siinä mielestäni johdonmukaisen arvion tapahtuneesta ( oikein tai väärin ): Kalastajien veneessä usein on ainakin 6-8 uistinta perässä. Jos yksi uistin jää kiinni pohjaan, en voi ajatella muuta keinoa kalastajille selviytyä tilanteesta, kuin katkaista se juuttunut siima, venettä ei voi pysäyttää muuten siimat ovat sotkussa. Tällöin tietysti uistin jää pohjaan ja siima veteen. Jos uistin on takertunut pohjakiviin, se ei pureudu kiinni, vaan vedon poistuessa siimasta, irtoaa ja ne uistimet, jotka ovat kelluvaa mallia, nousevat pintaan. Aalloissa uistin sitten ajautuu virran mukana. Nyt tämä epäonninen lintu lienee mennyt tutkimaan kelluvaa uistinta, ilmeisesti tarttunut uistimen koukkuihin ja yrittänyt lähteä lentoon. Koukut olivat lujasti jaloissa kiinni, jolloin siima tuli perässä linnut lentäessä. Roikkuva siima oli takertunut puun oksiin jolloin lento pysähtyi ja lintu putosi puiden oksien väliin. Lintua ei näkynyt järveltä katsottaessa, joten oli vai sattumaa, että osuin paikalle. Siinäpä olisi lintu kohtalonsa kohdannut. Uistimen molemmat koukut olivat tukevasti kiinni linnun jaloissa, toinen toisessa ja toinen toisessa jalassa. Niinpä siis linnun lyhyt lento oli päätynyt saaren mäntypuiden ylimmäisten oksien väliin. Lintu oli suuri, arviolta noin metrin siipiväli, joten maa veti sitä armotta puoleensa, jolloin siiman ollessa kiinni oksien huipussa, päätyi lintu pää alaspäin yläoksien väliin. Siinä meni varmastikin runsaat 10 minuuttia arvioidessani tilannetta, millä saada lintu ehjänä alas. Päällisin puolin lintu näytti olevan muuten hyvässä kunnossa, vaikka en voinut tietää kuinka kauan lintu siinä oli kiikkunut. 2/ 8
Lintu oli 5-6 metrin korkeudessa. En ylettynyt siihen millään. Otin melan veneestä, mutta nostaessani sen ylös käsi suorana lintuun jäi vielä matkaa noin puolitoista metriä. Mitä tehdä? Selvää oli, että sinne minun luonteellani lintua ei voinut jättää. Lopettaisinko linnun sinne? Ei minun luonteellani. Sitäpaitsi, alas se olisi saatava sieltä kuitenkin. Pääsisinkö kiipeämään puuhun irrottamaan siiman? Ei onnistu, puissa ei ollut tukevia alaoksia. Saisinko katkaistua siiman? Entä sitten, kun lintu tömähtää maahan uistin jalassaan? Ei hyvä. Soittaisinko apua? Olin keskellä Sorvanselkää. Apu voisi tulla paikalle, mutta kuitenkin useiden tuntien päästä. Päätin yrittää vapauttaa linnun omilla konsteillani, meni syteen tai saveen. Hain veneestä köyden ja sidoin sen päähän noin nyrkin kokoisen kiven. Heitin kiveä siimaa kannattavan oksan ympäri. Useita kertoja heiteltyäni ( varoen osumasta lintuun ), sainkin kiven lentämään tuon oksan yli. 3/ 8
Sain täristeltyä kiven köysineen alas oksan toiselta puolelta, jolloin molemmista köyden puolista vedellessäni sain siiman luiskahtamaan ylimmältä oksalta alaspäin, jolloin siima jäi seuraavan alapuolisen oksan kannattelemaksi. Lintu putosi noin metrin alaspäin. Korkeutta oli vielä noin 4 metriä, joten en vielä ylettynyt lintuun enkä uistimeen. Heitin köyteni uudelleen kannattelevan oksan yli, joka onnistui jo ehkä viidennellä heitolla, jolloin sain vedettyä oksaa alas ja lintua vielä metrin alemmas. Nyt lintu oli noin kolmen metrin korkeudessa. Siihen korkeuteen veneen melan pää juuri ylettyi, että sain melan kahvapään kierrettyä siiman ympäri vahingoittamatta lintua. Vedin melaa siimoineen alaspäin, jolloin siima antoi vielä noin metrin periksi ja nyt lintu olikin alle kahden metrin korkeudessa. Muistan sanoneeni linnulle tässä vaiheessa, no niin, kuules lintuseni, nyt on toivoa. 4/ 8
Lähestyin lintua aikomuksenani irrottaa uistin linnun jaloista, mutta tämähän sai linnun vauhkoksi. Alkoi melkoinen meteli ja siipien räpistely. Sillä linnulla oli noin 5-6 sentin mittainen nokka, joten en yrittänyt lähestyä lintua suoraan. Muistin silloin hyvän ystäväni, serkkuni, joka omistaa undulaatin, maininneen että jos lintu joutuu pimeään, se on aivan hiljaa, siksi linnun häkki peitetään yön ajaksi. Kävin hakemassa veneestä puseroni ja avasin sen levälleen lähestyen lintua uudelleen. Sama mekastus, kuin aiemmin, mutta kaikki ääni ja liike loppui, kun sain siivet suppuun ja puseroni linnun ympärille. Nyt sain linnut jaloista kiinni ja hellävaroin irrotettua molemmat koukut lähes ilman lisävaurioita linnun jaloille vaikka toinen koukku oli räpylän läpi ja toinen toisen jalan säären läpi. Kun koukut olivat irti, pidin linnun edelleen puseron sisässä ja nostin linnun puseroineen rantakivelle, josta oli hyvä lähteä lentämään, vastatuuleen. 5/ 8
Lintu istui siinä puseroni päällä katsellen ympärilleen ja kuunnellen puheitani. Sanoin sille mm, että lähdeppäs nyt lentoon, kun olet vapaa. Tarvitsen sitä paitsi puseroni. Lintu vaan ei lähtenyt minnekään. Siinä me istuimme rantakivillä vierekkäin. Minä höpisten niitä näitä. Lintu oli aivan hiljaa. Aloin jo huolestua, että lintu oli liikaa vahingoittunut. Aikaa oli kaikkiaan tässä vaiheessa kulunut runsas tunti, mutta mitäs siitä, ilta oli todella hieno ja minä olin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tässä vaiheessa odotellessani linnun mahdollista virkistymistä kävin keräämässä uistimen ja kaiken siiman, jonka löysin pois luonnosta. 15-10 min kuluttua lintu räpäytti siipiään ja silloin se siirtyi paria metriä pois puseroni päältä. Sanoin linnulle, kiitos. että sain puseroni takaisin. 6/ 8
Lintu kyyhötti nyt siinä uudessa paikassa aivan hiljaa katsellen ympärilleen ja kuunnellen höpinöitäni varmaankin seuraavat 10-15 minuuttia. Oli kuin sen pää olisi hieman noussut ja lintu muutenkin ryhdistäytynyt. en ole varma, voi olla mielikuvitusta. Sitten aivan yllättäen se nousi jaloilleen. Selvästi näki, että toinen jalka oli pahemmin vahingoittunut, mutta toinen oli aivan normaalin näköinen. Se silmin nähden keräsi voimia lentoonlähtöä varten. Tiesin, että oli vain ajan kysymys kun se lähtisi lentoon. 7/ 8
Siinä se seisoi joitakin minuutteja ja sitten, aivan varoittamatta, se levitti siipensä, käänsi nokan vastatuuleen aivan kuin lentokoneet, heilautti pari kertaa isoja siipiään ja oli hetkessä taivaalla toinen laskuteline hieman toista alempana. Seurasin sen lentoa idän suuntaan kunnes en enää erottanut sen liikkeitä. Se lensi aivan suoraan poispäin, enkä havainnut sen katsovan taakseen kertaakaan. Mietin mielessäni. mitä lienee linnun päässä liikkunut. Liekö tajunnut mitä oli tapahtunut ja kuinka lähellä lentojen päättyminen sen osalta oli. Keräsin köyden ja puseroni ja irrotin veneen ja ajelin tyytyväisenä kotisatamaan. Huomasin lähteissäni, että veneeni oli hakkautunut aalloissa rantakiviin, niin että kiviin oli jäänyt valkoista väriä. Enpä tuota huomannut puuhaillessani yli tunnin linnun kanssa. Tutkittuamme lintukirjoja, emme löytäneet täysin samanlaista vesilintua, mutta se voisi olla harmaalokki. Minun lokkini nokka oli musta, ja harmaalokin keltainen, joten en ole kuitenkaan asiasta aivan varma. Lieneekö tuolla niin väliäkään, lintu on kuitenkin vapaa. ----------------------------------------------------- Tuomo Mäkinen tuomo.t.makinen@gmail.com 8/ 8