ELEMENT Kappale 4 - Hulluus alkaa Kun Sofia muutaman päivän päästä aamuauringon herättäessä hänet, hän kuuli alakerrasta huutoa ja mekastusta sekä energiapallojen ääniä. Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä oli tekeillä. Sofia ei todellakaan saanut mieleensä, oliko hänelle edellisenä iltana kerrottu, että tänä aamuna tapellaan taikojen kanssa olohuoneessa ja... portaikossa toiseen kerrokseen? Ei saakeli. Taas joku ukko tulee kavereidensa kanssa yrittämään tappamaan minut, Sofia sanoi. Hän nousi kiireesti istumaan. Taidan mennä karkoittamaan ne pallonaamat täältä. Hän nousi seisomaan ja kaivoi kaapista uudet vaatteet itselleen. Hän otti sieltä sinisen mekon ja valkoisen paidan. Paidan päälle hän sinisen jakun. Hän alkoi pukemaan vaatteitaan päälleen mennäkseen alakertaan tappelemaan myös. Ne eivät ehkä olleet ihan tappeluvaatteet, mutta Sofia oli sitä mieltä, ettei hänen kaltaisensa musta maagi tarvinnut haarniskaa tai mitään sellaista. Mutta sillä hetkellä, kun hän veti yöpaitansa yltään, joku tuli huoneeseen. Sofia kääntyi katsomaan ja punastui hiusrajaansa myöten. Ovensuussa nimittäin seisoi Shawn, jonka kasvoilla oli ilme, joka oli yhtä aikaa järkyttynyt, innostunut ja kauhistunut. Sofia veti peiton tyynesti ympärilleen ja käveli Shawnin luo. Sinä olisit voinut koputtaa, hän sanoi ja meni tahallaan mahdollisimman lähelle tätä. Shawn punastui. Luulin sinun nukkuvan, joten en halunnut häiritä, mies sanoi tavoitellen rauhallista ääntä. Sofia hymyili ja katsoi hänen kasvojaan hetken. Shawn oli hyvin komea mies. Hänen silmissään oli kuitenkin jotakin hyvin salaperäistä. Shawnilla oli siis jokin suuri salaisuus, jota ei saanut paljastaa. Shawnilla oli myös arvokkuutta katsessaan ja ryhdissään. Sofia ei tiennyt mikä hänellä oli, mutta hän tunsi olevansa oikeasti kiinnostunut Shawnista. Mitä sinä tuijotat? Shawn kysyi uteliaana. Olet komea, Sofia sanoi ja siirtyi pois Shawnin luota. Hän kääntyi sitten katsomaan mieheen. Käännytkö sinä, että saan vaihdettua vaatteeni vai paljastelenko sinulle? Jälkimmäinen kuulostaa hyvin houkuttelevalta, mutta taidan olla herrasmies ja kääntyä, Shawn sanoi ja virnisti. Sitten hän kääntyi selin Sofiaan, joka alkoi pukea vaatteitaan päälleen katse Shawnin selässä vahtiakseen, ettei Shawn vahingossakaan katsonut Sofiaan. Kun Sofia sai päälleen paidan ja mekon päälleen, hän vilkaisi Shawnia. Voit sinä nyt kääntyä ympäri, hän sanoi. Oletko sinä alasti vai onko sinulla vaatteet päälläsi? Shawn kysyi. Käänny ympäri ja katso minua, Sofia sanoi naurahtaen. Shawn teki työtä käskettyä ja kääntyi ympäri. Hän huokaisi, kun Sofialla oli vaatteet päällään. Tyttö naurahti ja veti sinisen liivin päälleen. Näytät hyvältä, nuori nainen, Shawn sanoi ja virnisti ilkikurisesti. Hiljaa siinä, Sofia sanoi ja naurahti. Mikä alhaalla on oikein hätänä? hän sitten kysyi uteliaana, koska arveli Shawnin tietävän asiasta. Mies ei sanonut mitään siihen, vaan meni vakava ilme kasvoillaan ovelle ja katsoi käytävään. Sofialla ei ollut mitään hajua siitä, miksi Shawn oli yhtäkkiä niin huolestunut ja tarkkaavainen. Oliko käytävässä joku, joka oli Sofian perässä tai jotakin? Pirun Villarubia, Shawn sanoi yhtäkkiä vihaisena kääntyessään Sofiaan päin ja sulki oven takanaan. He ovat sisällä tässä talossa. Villarubia? Sofia toisti. Mitä ihmettä Villarubia minusta haluaa? hän jatkoi. Onko tämä jokin kilpailu Pamfylian ja Villarubian välillä siitä, kumpi saa minut ensin kiinni? Ei tietenkään, Shawn sanoi heti. Hän käveli ikkunan luo huoneen toisella puolella ja katsoi ulos pohtiva ilme kasvoillaan. Hän kääntyi hetken kuluttua Sofiaan ja käveli nuoren naisen luokse kasvoillaan päättäväinen ilme. Meidän on mentävä ulos ajamaan sotilaat pois, Sofia, mies sanoi.
Miksi? Sofia kysyi, kun Shawn tarttui tytön käsivarteen. Koska siten saamme sotilaat pois kotoasi, Shawn selitti viedessään Sofiaa ikkunan luo. Ikkunan alapuolella oli puutarha, jossa oli Lydian ruusuja ja hyasintteja. Sofia tiesi äitinsä rakastavan kyseistä puutarhaa suunnattomasti eikä tyttö halunnut tuhota sitä. Kun hän yritti sanoa asiasta Shawnille, joka aukaisi parhaillaan ikkunaa, mies ei kuunnellut. Sen sijaan hän alkoi puhua kuinka yrittää pelastaa Sofian hengen ja tyttö vain valitti hänelle. Sofia ei sanonut mitään. Jotenkin hän tunsi olonsa loukkaantuneeksi ja samalla häntä hävetti. Shawn oli oikeassa ja Sofia tiesi sen itsekin. Hän vain ei halunnut tuhota äitinsä rakasta kukkapenkkiä. Loppujen lopuksi Sofia kuitenkin hyppäsi ikkunasta alas kukkapenkkiin ja lupasi itselleen ostaa äidilleen uudet kukat siihen. Shawn seurasi Sofiaa pian tytön noustua seisomaan kukkapenkistä ja yritti selvästi pysyä pystyssä, mutta lensikin naamalleen Sofian jalkojen juureen. Tyttö nauroi hänelle Shawnin noustessa maasta ja katsoessa Sofiaa. Hän puhdisti vaatteensa ja katsoi ympärilleen. Vasta silloin Sofia huomasi papin kaavun hävinneen ja tilalle tulleen yksinkertaisen pitkän takin, jonka alla oli paita ja jalassa ruskeat housut. Hänellä oli aika renttumainen tyyli nyt. Sofia kurtisti kulmiaan. Miksi sinä olet pukeutunut noin? hän kysyi. Koska olen renttumainen pappi, Shawn sanoi ja kosketti Sofian poskea hymyillen lämpimästi. Sitten mies tarttui tytön toiseen käteen ja lähti kulkemaan tietä kohti, joka aukeni Sofian oikealla puolella. He kävelivät hiljaisuuden vallitessa. Sofia taas pohti, miksi hitossa Shawn oli pappina koskettanut Sofian poskea? Eivät papit Pamfyliassa saaneet ihan puolituntemattomille mennä ehdottelemaan mitään saati koskettelemaan heitä. Shawn ei tainnutkaan olla ihan normaali pappi, jos edes oli pappi. Saattoi ollakin hyvinkin mahdollista, ettei Shawn edes ollut pappi. Sofia ei ehtinyt kuitenkaan sanoa mitään, kun kaksikko tuli tielle ja he jäivät siihen seisomaan. Shawn katsoi ympärilleen kuin etsiäkseen jotakin, jolla heittää Sofian kodin pihalla seisovaa sotilasta. Mitä sinä aiot? Sofia kysyi. Heittää päähän kivellä tuota haltiaa tuolla, Shawn sanoi. En suosittelisi, Sofia sanoi. Mutta tee kuten haluat. Niin teenkin ja sitten sinä kiität minua suudelmin, Shawn härnäsi. Koska olen prinssi, joka pelastaa kauniin neidon pulasta. Aijaa? Sofia sanoi. Kyllä. Kirjaimellisesti, Shawn sanoi virnuillen. No, heitä se kivi jo jonkun päähän. Minusta ei ole hauskaa seistä keskellä tietä, Sofia sanoi. Shawn otti maasta kiven sanomatta sanaakaan ja heitti muutaman metrin päässä olevaa sotilasta sillä. Tämä kirosi haltiakielellä jotakin ja kääntyi katsomaan Shawnia ja Sofiaa, joista ensimmäinen heilutti iloisena kättään haltiasotilaalle. Tämä juoksi kiireellä sisälle taloon ja huusi jotakin muille. Kymmenen sotilaan joukko tuli hetken kuluttua ulos. Shawn sieppasi Sofian käden omaansa ja juoksi jonnekin pusikkoon. Hän juoksi hetken aikaa jonnekin keskelle koivumetsää ja pysähtyi sitten. Hän polkaisi maata kolmesti. Sofia vain seurasi vieressä kuinka typerältä tämä näytti. Öh, mitä sinä oikein puuhaat? hän kysyi, kun mitään ei tapahtunut ja Shawn mulkoili maata näreissään. Anteeksi vain, mutta et kai kuvittele maan koputtelun ja polkemisen pelastavan minua villarubialaisilta? Tässä on salaovi yhteen paikkaan maan alla, jossa Nejinan pitäisi olla. Ei kai hän ole lähtenyt flirttailemaan veljesi kanssa...? Shawn sanoi. Kenen heistä? Sofia kysyi kiinnostuneena. Nathalin tietenkin, Shawn sanoi ja hyppi maan päällä. No jumalauta, älä nyt hajota ovea! karjui Nejina sen alta. Sofia kalpeni järkytyksestä, kun maan alta aukeni piilotettu luukku, jota Nejina piti auki vihainen ilme kasvoillaan. Shawn, tajuatko sinä, ääliö ollenkaan, että en minä ehdi joka paikkaan?! Minä en osaa monistautua! Nejina karjui. Anteeksi, neiti, Shawn sanoi. Mutta villarubialaiset ovat perässämme ja tarvitsemme suojaisan paikan.
Ja et sitten voinut ilmoittaa etukäteen, että tarvitset tätä paikkaa? Nejina ärisi. Miten hitossa voit edes kuvitella olevasi se, jos et kerran voi ilmoittaa minulle etukäteen tällaisestä asiasta? Minä pyysin jo anteeksi, Shawn sanoi. Äläkä puhu siitä silloin, kun ulkopuolisia on paikalla. Sofian ei tarvitse tietää siitä mitään, joten ole hiljaa. Mistähän ihmeestä nuo oikein puhuvat? Sofia ajatteli laskeutuessaan kuoppaan, joka näytti oikeastaan hyvinkin kodikkaalta. Siellä oli pieni huone, jossa oli pöytä, keittiö ja tuoleja istumista varten. Huoneessa oli jopa kukkia pöydillä ja mattoja sekä kaappeja erilaisia tarpeita varten. Siellä oli myös erittäin hyvin valaisevia kristallilamppuja seinillä olevissa pidikkeissä. Sofia ei edes halunnut tietää, miten ne toimivat. Hän käveli hiljaisena peremmälle huoneeseen katsomaan ympärilleen ja näki yhden seinän vierellä suurehkon sängyn. Sen päällä oli varsin lämpimän näköiset peitteet, jotka olivat sinisen sävyisiä. Olikohan tämä paikka, jossa Shawn ja Nejina asuivat? Hän virnisti itsekseen. No, maan alla olikin varmaan mukavaa petipuuhissa. Ei sillä, että Sofia itse olisi joskus kokeillut, mutta hän kyllä pystyi kuvittelemaan Shawnin sellaiseen paikkaan jonkun naisen kanssa. Sofia istahti sängylle virnuillen Shawnille. Äläpäs yhtään siinä, Shawn ilmoitti katsoessaan Sofiaan. Senkin kaksimielinen nainen. Älä väitä, ettet muka ole ollut täällä naisen kanssa petipuuhissa, Sofia sanoi suoraan. En kielläkään, mutta en myöskään tunnusta, Shawn sanoi ja virnisti. Idiootti, Nejina murahti taaempaa. Sinä yrität iskeä Sofian, Shawn. Enhän yritä, Shawn sanoi ystävälleen, mutta punastui korviaan myöten. Sofia kurtisti kulmiaan ja pohti mitä voisi tapahtua, jos Shawn ja Sofia olisivat kahden paikassa ilman Nejinaa. Sofia pyyhki sellaiset ajatukset pois mielestään saman tien. Hänellä ei ollut mitään halua alkaa haaveilemaan mistään nyt, kun Villarubia oli jostakin kummasta syystä Similaesta. Miten ihmeessä villarubialaiset sotilaat olivat edes päässeet Frygiaan, kun maan kuningas ei halunnut haltioita saastuttamaan puhtaan rotunsa jäseniä? Sofia ei ymmärtänyt mitään. Ehkä joku oli kiristänyt kuninkaan päästämään sotilaat kaupunkiin ja kuningaskuntaan? Miten ne haltiat oikein pääsivät tänne? Sofia kysyi ääneen Nejinalta ja Shawnilta. Eihän Frygian kuningas halua ketään saastumattaan puhdasta rotuaan. Siinä onkin hyvä kysymys, Nejina sanoi. Me emme tiedä. Voisiko joku kiristää kuningasta? Sofia kysyi. En tiedä. Sofia on kyllä oikeassa, Shawn puolestaan sanoi. Joku voisi hyvinkin kiristää kuningasta päästämään haltioita tänne. Sinä et ajattele selkeästi, koska olet ihastunut tyttöön, Nejina heitti keittiöstä, jonne hän oli mennyt. Shawn möyhi hiuksiaan ja virnisti Sofialle, joka vain hymyili. Miksi Nejina on tuollainen? hän kysyi ja virnisti. Ja onko hän oikeassa siinä, että olet ihastunut minuun? Liikaa kysymyksiä pienelle mielelleni mietittäväksi, Shawn kiersi ovelasti. Älä välttele puheenaihetta, nuorimies tai minä suutelen sinua, Sofia sanoi. No ethän kyllä, Shawn sanoi. Hän näytti lapsellisesti kieltä tytölle. Sinä olet lapsellinen, Sofia sanoi. Kuinka vanha sinä olet? 21-vuotias. Ei uskoisi. Miten niin? Sinä käyttäydyt kuin lapsi, Nejina ilmoitti. Niin juuri, Sofia sanoi. Hiljaa, naiset ja viihdyttäkää minua, Shawn komensi. Et sinä ole mikään kuningas, joka saa pomottaa meitä, Nejina sanoi. Ei sitten. Useiden tuntien piilottelun jälkeen (ja miltei kiinnijäätyään) Shawn päätti, että Sofia pystyi
menemään turvallisesti takaisin kotiin ja niin Sofia tekikin. Hän oli sen kahdeksan tuntisen aikana ehtinyt ottaa kahdet torkut ja jopa harrastamaan silmäpeliä Shawnin kanssa tappaakseen tylsyyttä. Shawn oli ollut mukana saman tien. Sofia ei ymmärtänyt miehen logiikkaa ollenkaan. Tämä oli selvästi sanonut, ettei aikonut alkaa millekään Sofian kanssa, koska oli luvannut tämän äidille niin. Nyt hän oli hetki sitten kuitenkin flirttaillut Sofialle ihan kuin mikään ei ollut pielessä tai mitään. Se sai Sofian hämmentyneeksi saman tien. Sinä olet niin monimutkainen, Sofia ilmoitti Shawnille, kun he kävelivät kohti Sofian kotitaloa tiellä myöhemmin. Sinä olet erittäin lumoava, Shawn sanoi ja vilkaisi Sofiaa pilke silmissään. Etkö sinä luvannut äidilleni, ettet yritä mitään? Sofia kysyi. Miksi et pidä kiinni lupauksestasi? Koska minä en voi vastustaa sinua, hurmuritar, Shawn sanoi ja kietoi käsivartensa Sofian olkapäiden ympärille. Juttu on niin, että minä voisin suudella sinua ihan milloin tahansa, mutta en tee niin. Koska lupasin äidillesi. Sofia! Ryo huudahti portin luota vähän matkan päästä ja Shawn siirsi kätensä kiireesti pois. Yksi sotilaista tuli sisälle selittämään jotakin että olit ulkona Shawnin kanssa ja ne lähtivät peräänne, Ryo sanoi. Miten te pääsitte heiltä karkuun? Me piilouduimme maan alla olevaan huoneeseen tai jotain sinnepäin, Sofia sanoi. Ryon kasvoilla kävi hieman epäilevä ilme. Minä en mennyt sänkyyn tuon kanssa, Ryo, vaikka olisikin tehnyt mieli, Sofia sanoi heti. Sofia, tuon käsi oli sinun ympärilläsi, kun tulitte tänne, Ryo intti. Mitään ei tapahtanut, Shawn vahvisti. Ja minä selitin Sofialle yhden jutun ja minulla on sellainen tapa laittaa se käsivarsi toisen ympärille, hän jatkoi ja virnisti. Soffy kyllä tuntui oikein kivalta siinä lähellä... hän mutisi suupielestään Ryolle, joka virnisti. Mitäs jos menemme sisälle? Sofia sanoi ja tarttui Shawnia ja veljeään kädestä ja vei heidät sisälle kotitaloonsa. Sisälle mentyään hänen kimppuunsa kävivät Marianne ja loput Sofian veljet, jotka halasivat tyttöä tiukasti. Sofia hymyili heille ja halasi kaikkia tiukasti. Tytön äitikin tuli paikalle ja halasi häntä tiukasti. Hyvä, että olet hengissä, Lydia sanoi ja muut nyökyttivät päätään ollakseen samaa mieltä. Sofia hymyili heille. Shawn suojeli minua Nejinan kanssa. Lydia hymyili Shawnille. Kiitos, Shawn. Olet ollut suureksi avuksi. En tiedä, kuinka voimme korvata sen sinulle. Ei teidän tarvitse, Lydia, Shawn sanoi. Minä tein näin, koska haluan suojella tytärtänne. Onpa Shawn kohtelias herrasmies. Jotenkin arvokas ja... aatelisen oloinen ainakin minusta. Ovatkohan muut huomanneet mitään? Sofia ajatteli heti. Hän arveli muidenkin huomanneen, kun heidän kasvoillaan oli tietynlainen ihmetyksen ilme. Marianne vilkaisi Sofiaan kysyvästi, mutta Sofia pudisti päätään. Marianne katsoi Sofiaan kulmakarva koholla. Sofia muljautti silmiään ja otti ystäväänsä kädestä kiinni ja veti tämän mukanaan keittiöön. Muut eivät sanoneet mitään, paitsi Shawn näytti uteliaalta. Sofia kuitenkin mulkoili tätä kuin sanoakseen, ettei seuraisi Sofiaa. Shawn nyökkäsi. Mitä ihmettä? Marianne kysyi uteliaana. Mitä? Sofia kysyi häneltä vilpittömän viaton ilme kasvoillaan. Shawn käyttäytyy melkein kuin kuninkaallinen, oletko huomannut? Marianne sanoi. Luulisin, että olet huomannut sen jo. En tiedä kuninkaallisesta, mutta hän on hyvin herrasmiesmäinen kyllä, Sofia sanoi. Kuin aateliset yleensä ovat. No, sama se, Marianne sanoi. Väitätkö sinä myös, ettet ole ollut sängyssä hänen kanssaan? En ole ollut. Kysy vaikka Shawnilta, Sofia sanoi. Sitä paitsi Nejina oli samassa huoneessa kanssamme enkä minä koskaan tekisi sitä julkisilla paikoilla. Marianne ei sanonut mitään. Sen sijaan hän hymyili. Näin teidät ikkunasta, kun Shawn laittoi käsivartensa ympärillesi. Olen varma, että näin silmissäsi sellaisen ihastuneen pilkahduksen. No et kyllä nähnyt, ole hiljaa, Sofia vastusti.
Älä selitä minulle. Minä tunnen sinut ja ilmeesi, kun ihastut. Sinä et tiedä siitä mitään, joten ole hiljaa. Marianne purskahti nauramaan. Sofiakin liittyi siihen pian.