ELEMENT. Kappale 10 - Similaen talvi

Transkriptio

1 ELEMENT Kappale 10 - Similaen talvi Sofia oli päässyt kotiin hyvin myöhään yöllä. Hänen äitinsä oli kuitenkin rutistanut tytärtään niin tiukasti, että tämä oli miltei tukehtunut. Lopulta tyttö oli myös päässyt nukkumaan huoneeseensa. Hän oli varma, että Lydialle oli kerrottu Sofian päänsärystä heti tytön mentyä pois huoneesta. Ei se toisaalta Sofiaa haitannut, koska häntä väsytti niin paljon, että oli vain parasta päästä nukkumaan vikkelästi. Ja seuraavana aamuna hän oli herännyt auringonnousun aikaan mitä hirvittävimpään päänsärkyyn tähän saakka. Hän yritti kuitenkin selvitä alakertaan aamupalalle ja istui tuoliinsa Ryon viereen, joka lässytti Mariannelle imeliä ja Marianne vain näytti olevan innoissaan siitä. Ällöttävää, hän julisti ja hieroi otsaansa kädellään. Hiljaa, pikkusisko, Ryo sanoi ja jatkoi lässyttämistään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sofia kääntyi sitten äitinsä puoleen, joka katsoi tytärtään huolestuneena. Sinä olet kalpea, Sofia, hän sanoi. Minun pääni räjähtää kohta, Sofia sanoi. Onko meillä jäitä? Voisi kokeilla auttavatko ne... Lydia vain lähti kiireesti hakemaan kylmiöstä jääpussia Sofialle, jonka nainen vielä kääri punaiseen liinaan ja ojensi sen sitten Sofialle. Tyttö painoi liinan otsalleen. Hänen ihonsa reagoi siihen oudolla tavalla: se muuttui jääksi! Mitä hittoa? Lydia sanoi säikähtänyt ilme kasvoillaan katsoessaan Sofiaa, joka kosketti otsaansa. Se oli jääkylmä ja sileä kuin jää. Minä en tiedä, mitä tapahtuu, Nathal sanoi. Hän istui Nejinan toisella puolella. Nejina itse katsoi Sofiaa tarkkaavaisena ja näytti olevan valmis käymään jonkun kimppuun. Sofia ei edes halunnut tietää, minkä takia. Sofian päänsärky palasi, kun Shawn lähti kälppimään, Ryo sanoi. Shawnista pystyi aistimaan jonkin suuren voiman, Marianne sanoi. Paljon suuremman kuin musta magia. Niin, Mariannella tosiaan oli erikoinen kyky tuntea muiden ihmisten magian voiman itsessään. Ja hänellä oli myös yksi heikkous, nimittäin pimeä magia. Marianne oli kuulemma joskus aikanaan joutunut sellaisen läheisyyteen ja hän oli kuulemma seonnut melkein täysin. Shiano oli kuitenkin pelastanut Mariannen. Shawnin voima ei kuitenkaan ole pahuuden voimaa, kuten... Gwynellen, Marianne sanoi. Hän värähti. Sofia ei sanonut mitään. Gwynelle oli paha, se oli selvästi tiedossa jo. Sofialla on myös Shawnin voimien kaltaisia voimia, Marianne jatkoi sitten. Ja se on selvästi vapautumaisillaan. Voin tuntea ilmassa sähköisyyttä, kylmyyttä ja painetta samaan aikaan. Pitäisikö meidän juosta pakoon? Raquel kysyi säikky ilme kasvoillaan. Ei, Marianne sanoi. Ei niin, Ryo sanoi. Me autamme siskoa, Raquel. Oletko sinä West vai et? Niin, meidän tapanamme on tosiaan joutua hengenvaaraan on hyvin kuuluisa, Brandon heitti rauhallisesti. Hän oli tapansa mukaan uppoutunut johonkin tähtitieteestä kertovaan kirjaan. Shawn voisi tulla takaisin, Nejina sanoi yhtäkkiä näreissään. Hänen pelkkä läsnäolonsa saisi Sofian rauhoittumaan... Hän alkoi vähitellen käydä epäluuloiseksi. Eikö Gwynelle ollut puhunut Sofiasta jään kantajana? Oliko Sofia todellakin sen legendan mukainen valittu...? Jos hän oli, miksi Shawn ei ollut vain sanonut siitä hänelle? Niin, Gwynellen ääni kaikui huoneessa. Tämä oli kuullut Sofian ajatukset! Mutta miten ihmeessä? Taas tuo säälittävä penikka! Sofia ärähti ja painoi jääpussin otsalleen. Voi pientä Sofia rukkaa. Käykö päähän? Mitäs jos luovuttaisit elementtisi suosiolla minulle ja tappaisin sinut? Hiljaa siinä, Ryo ärisi. Sinäpä et tiennytkään, että siskosi on melkein jumalattaren tasolla voimiensa takia. Kaipa häntä voisi kutsua jään jumalattareksi...

2 Mikset voi jättää meitä rauhaan? Sofia kysyi. Haluan elementtisi. Onko se niin hankalaa tajuta? Ja olen jo täällä... olen Similaessa. Ei! Sofia huudahti. Hyvällä mäihällä se idiootti ei ehdi Pamfyliasta paikalle ajoissa ja saan tuhottua sinut. Se olisikin sydäntäsärkevää. Olisit saattanut päästä... no, sillä ei ole väliä. Shawn pääsee ajoissa tänne vain ihmeen avulla. Nejina nousi tuolistaan ja lähti saman tien ulos sanomatta sanaakaan. Sofia tosin oli nähnyt hänen kasvoillaan nousevan myrskyn merkit ja oli satavarma, että Nejina lähti Shawnia vastaan saarnatakseen hänelle. Tsekovski on säälittävä pelkuri, Gwynelle sanoi yhtäkkiä Sofian takaa. Hänen kasvoillaan oli kylmä ilme. Sofia näki hänen kädessään puukon ja hyppäsi seisomaan perääntyäkseen pois tieltä. Luulinkin, että teet noin, Gwynelle sanoi ja heitti puukon Sofian kasvoja kohti. Tyttö kohotti vaiston omaisesti kätensä ja puukon matka pysähtyi paksuun jääseinään Sofian edessä. Hän tuijotti seinää hämmentyneenä. Ei hännen sellaista pitänyt tehdä vaan johdattaa sähköä puukon kautta Gwynellen kimppuun! Sinun kannattaisi ehkä antaa sen vapautua, että voit käyttää haisevaa mustaa magiaasi kunnolla, Gwynelle sanoi. Hän hymyili häijysti. Sofialle tuli yhtäkkiä outo pakenemisen tunne ja hän perääntyi kauemmas Gwynellestä. Sofia? Ryo sanoi, kun tyttö perääntyi olohuoneeseen Gwynellen seuratessa häntä tyynesti. Minä... Sofia aloitti, mutta joutuikin väistämään toista puukkoa. Älä heittele minua puukolla, kun yritän puhua! Sofia räjähti Gwynellelle, joka ei kuunnellut häntä. Muutama seuraava tunti tulee olemaan aika tuskaista sinulle. Voisit ehkä yrittää tottua siihen antaa minun tappaa sinut, hän vain sanoi kaivaessaan mustan viittansa alta uuden puukon. Yhtäkkiä hän saikin niskaansa äreän suden, joka oli vaaninut oven ulkopuolella Gwynelleä haistettuaan tämän. Shiano kävi kiinni Gwynellen kaulaan tappaakseen naisen, joka siirsi itsensä pois suden ulottuvilta. Elukka, jota se valkoinen maagi pitää ihmisenä. Kuinka hurmaavaa. Sinä olet varmasti ainoa ihminen, jonka oikeasti haluan tappaa, Shiano ärisi lattialla irvistäen. Gwynelle hymyili. Sofia taas päätti niine hyvineen luikkia pakoon. Hänestä tuntui, että se oli Shianon päämäärä ja juoksi minkä jaloistaan pääsi kauas kodistaan. Hänen naapurinsa katsoivat Sofiaa kuin tämä olisi ollut sekopää tai jotain muuta. Hän tunsi, kuinka päänsärky paheni mitä enemmän Sofia alkoi panikoida. Hänestä nimittäin tuntui siltä, ettei pääsisi Gwynelleä millään pakoon mihinkään, koska likka kuitenkin löytäisi hänet jostakin. Ja tappaisi hänet. Sofia pysähtyi yhtäkkiä paikoilleen. Hän oli saapunut Neljän Elementin Puistoon. Siellä ei ollut ketään, kuten tavallisesti. Sen sijaan ihmiset seisoivat alueen ulkopuolella ja katsoivat Sofiaa. Häntä oli kai odotettu paikalle jostain syystä. Tyttö käveli aukiolle ja katsoi ympärilleen uudelleen. Kivisellä lattialla oli kummallisia hohtavia viivoja. Sofia käveli niistä välittämättä lähemmäs aukion keskellä olevaa outoa tornia, joka ei siinä ollut ennen ollut. Se näytti vanhalta. Yhtäkkiä Sofian päässä tuntui kamalin kipu koskaan ja hän tarttui päähänsä puristaakseen sitä. Hän halusi päänsä pysyvän koossa. Se ei auttanut mitään vaan hänen oli pakko huutaa kivusta. Sofia! Ryon ääni huusi hänen takaansa. Hän juoksi sisarensa luokse. Sinä hohdat sinistä valoa. Enhän... minä... Sofia yritti sanoa, mutta sokaiseva kipu iski häneen jälleen. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja huusi niin lujaa kuin keuhkoista lähti. Siinä samassa hän huomasi jonkin välähtävän eikä Sofia enää tiennyt, mitä teki. ******** Shawn oli lähtiessään siepannut mukaansa muutaman hevosen Pamfyliasta ja ratsastanut hevosparat miltei kuoliaiksi päästäkseen tulliasemalle. Sieltä hän oli yön aikana siirtynyt Frygian rajojen sisäpuolelle ja lähtenyt kohti Similaeta. Sinne oli vielä pitkä matka, mutta Shawn yritti olla positiivinen. Hän ehtisi Sofian luokse ennen Gwynelleä. Hän haukkui itseään haukkumasta päästyään. Että Shawnin pitikin olla niin typerä, että oli jättänyt Sofian yksin. Jos hän olisi tiennyt, että tässä kävisi näin, hän ei olisi lähtenyt. Ja jos Sofia nyt kuolisi, Shawn ei koskaan pääsisi naimisiin - mistähän sekin hänen mieleensä tuli - ja Sofian perhe inhoaisi poikaa koko

3 loppuelämänsä ajan. Shawn ei halunnut Sofian perheestä vihamiehiä. He kun vaikuttivat perheeltä, johon Shawn haluaisi kuulua. Olisiko se muuten mahdollistakaan, jos he tietäisivät pojan salaisuuden? No, se jää sen ajan murheeksi. Nyt oli tärkeämpääkin tekemistä kuin oman salaisuuden pohtiminen, nimittäin Sofian pelastaminen. Shawn kykeni jo aistimaan ilmaston viilenemisen varsin hyvin. Sofian voimien vapautuminen oli siis lähellä. Shawn oli jo lähellä Similaeta. Hän oli onnistunut pyytämään muutamilta ohikulkijoilta kyytiä herttuakuntaan. Monet antoivat tilaisuuden vain, kun Shawn joutui flirttailemaan heidän (A/N: naisten siis, ei miesten. Shawn ei ole homo) kanssaan. Se tosin onnistui varsin hyvin. Ainakin siihen saakka, kun hänelle alettiin ehdotella kohtuuttomuuksia. Siinä vaiheessa Shawn yleensä päätti jäädä pois kyydistä. Suurimmaksi osaksi Shawn joutui kävelemään. Se oli harmillista. Ainakin siihen saakka, kunnes hän näki ratsastajan tulevan Similaen suunnalta raivoisan oloisena. Shawn päätti mennä kysymään, mikä oli hätänä. Ratsastajan tullessa lähemmäs Shawn tunnisti tämän Nejina Tsekovskiksi, jolla oli kalpeat kasvot, mutta silmät tuikkivat sen oloisina, että Shawn saisi kuulla kunniansa jälleen kerran. Punapää heittäytyi ninjamaisesti alas hevosen selästä Shawnin eteen ja tarttui tätä rinnasta. Sinä helvetin äpärä! hän karjui täyttä kurkkua. Onneksi kukaan ei ollut lähimaillakaan. Sinä lähdit pois, senkin idiootti ja jätit heidät pulaan! Nejina... Shawn yritti. Älä keskeytä minua, kun saarnaan, vaikka kuinka olisit mikä olet! Nejina ärisi. Sinun takiasi Gwynelle tuli Similaeen ja yrittää tappaa hänet! Ke- Shawn aloitti ennen kuin tajusi, että kyse oli Sofiasta. Olenko minä myöhässä? hän kysyi tuska sydäntään puristaen. En tiedä. Gwynelle on kuitenkin Sofian perässä, Nejina sanoi. Miksi sinun piti lähteä? Sinä tiesit, että Sofia pysyy aisoissa, jos olet siellä! Minä tein virheen, myönnän. Ehkä olen tosiaan niin itsekäs kuin äiti oli, Shawn sanoi surullisena. Olen niin pahoillani... Nejina katsoi Shawnia hetken ja halasi sitten häntä. Shawn ja Nejina olivat kuitenkin melkein sisaruksia. He olivat olleet lapsesta saakka ystäviä ja molemmat olivat Pamfylian sodan jälkeen päättäneet antaa selkään koko Frygialle. Minä tiedän, hän kuiskasi. Shawn huokaisi. Hänestä oli hyvin helppoa puhua Nejinalle, kun tiesi hänen kuuntelevan. Ja ennen kaikkea Shawn kunnioitti Nejinaa hyvin paljon. Minä lähdinkin varmistamaan, että tulet paikalle, Nejina sanoi. Sofia kärsii. Onko niiden vapautuminen jo lähellä? Shawn sanoi värähtäen. Hän muisti tuskan liiankin hyvin. Se oli niin tuoreessa muistissa hänellä, että voi elämä. On, Shawn, Nejina sanoi. Se Marianne sanoi tuntevansa sen itsekin ilmassa. Minäkin tunnen sen, Shawn sanoi. Hän värähti, koska ilma tuntui yhtäkkiä hyvin kylmältä kuin se olisi tullut jostain ulos. Hän kalpeni. Oliko Sofian voimat vapautuneet jo? Toivottavasti eivät. Toisaalta, Shawnin katsoessa kaupunkiin päin, Similaen pitäisi olla lumen alla. Eikä se todellakaan ollut, vaikka sen yllä olikin epäilyttävän paljon tummia pilviä. Voisi olla hyvä idea lähteä eteenpäin, Nejina sanoi. Minä en pidä siitä, että Gwynelle heiluu puukon kanssa Similaessa. Mennään ihmeessä, Shawn sanoi ja lähti Nejinan kanssa takaisin Similaeta kohti. Nejina katsoi Shawnia välillä silmäkulmastaan huolestuneen näköisenä. Shawn ei tiennyt, miksi nainen teki niin, muttei jaksanut sanoa mitään. Lopulta Nejina huokaisi. Sinä olet hitto vie rakastunut häneen. Mitä? Shawn sanoi, vaikka tiesi, että valehtelu olisi typerää. Sinä rakastat häntä ja menet siksi takaisin, Nejina sanoi. Minä... Ja kuinkas herra kuvitteli, että Sofia alkaa kanssasi millekään, kun ei tiedä sinusta mitään? Nejina jatkoi kuulusteluaan. Minä kerron hänelle, kun aika tulee. Nyt se ei ole tärkeää. Tärkeämpää on saada Sofia turvaan ja heti, Shawn sanoi. Hän vaikeni, eikä Nejinakaan sanonut mitään, kunnes huokaisi uudestaan. Sinä et käsittääkseni sanonut hänelle edes hyvästejä tai syytä miksi lähdit. En niin ja kadun sitä, Shawn sanoi. Sofia vihaa minua ihan älyttömästi.

4 Ei vihaa, Nejina sanoi ja soi Shawnille huvittuneen hymynsä, jota hän oli usein käyttänyt Shawnin ollessa idiootti. Nejina oli myös ennen sotaa ollut Shawnin isosiskon kanssa parhaita ystäviä. Olihan Nejina ollut silloisen kuninkaan armeijan kenraalin tytär ja sitä kautta Shawnin perheen läheinen tuttu. Ei vai? Shawn innostui ja virnisti. Hän yrittää kovasti kieltää tunteitaan sinua kohtaan, mutta me tiedämme, että hän ikävöi sinua enemmän kuin vihaa. Jos edes vihaa, Nejina sanoi. Katsopas, tuolla on Similae... jossa sataa jo lunta, hän lisäsi. Kaupungissa välähti jo kirkas valo ihan yhtäkkiä. Shawn huusi samaan aikaan järkytyksestä ja lähti juoksemaan portista kaupunkiin välittämättä siitä kuinka se jäätyi täysin valon välähdettyä. Hän kuuli myös kuinka ihmiset huusivat kauhuissaan. Jää ei oudolla tavalla osunut heihin. Samassa Shawn pysähtyi. Keskellä katua seisoi Gwynelle hymy huulillaan. Kannatti tulla paikalle todistamaan tätä. Mestari on varmasti innoissaan tästä... GWYNELLE! Shawn karjaisi hänelle. Gwynelle kääntyi häneen. Nuori Pamfylian toivo, miten hurmaavaa. Onko vastarintaliike vielä valmiudessa sotaasi varten, pomo? hän nauroi. Älä yhtään ala pilkata perhettäni, senkin säälittävä sintti, Shawn ärähti. Sinä ja Sofia olette niin samanlaisia. Molemmat haukutte minua, ettekä tiedä, että voisin tappaa teidät milloin tahansa, Gwynelle sanoi loukkaantuneena. Sitten hän nauraa käkätti. Ämmäsi kupsahtaa kohta. Hänhän on heikko kaiken maailman taudit sairastettuaan... Shawn, vaikka kuinka olisi halunnut kuristaa Gwynellen ja tehdä maailmalle palveluksen, jätti likan seisomaan keskelle tietä ja jatkoi matkaansa Nejina perässään kohti Neljän Elementin Puistoa. Sinne päästyään hän näki Sofian leijuvan ilmassa silmät täysin jäisinä ja onttoina. Hänen ihonsakin hohti sinisenä. Muuten hän oli täysin veltto kuin kuollut ruumis. ******* Shawn? jonkun yllättynyt ääni sanoi jostain kaukaa Sofian korvissa. Hän halusi herätä horroksestaan nimen kuultuaan, muttei pystynyt. Hänestä tuntui kuin olisi ollut vankina jossain kuoressa tai jotain. Sofia, minä olen tässä, toinen ääni sanoi. Minä olen tässä, enkä mene minnekään... Sofia kykeni tuntemaan, kuinka alkoi laskeutua maata kohti ja joku tarttui häntä käsistä. Kultapieni, älä perhana tee tätä minulle... ääni jatkoi. Kultapieni...? Sofia ajatteli saman tien. Hänen teki mieli hymyillä, mutta hän oli niin jäässä, ettei voinut. Päänsärky oli kuitenkin poissa, mikä oli mahtava juttu. Sofia, puhu minulle, ääni sanoi nyt lähempää. Sofia tunsi jonkun kädet ympärillään. Hän tunsi lämmön palaavan ruumiiseensa jälleen. Ääni alkoi myös selventyä ja se kuulosti olevan hyvin tuskainen, huolestunut ja järkyttynyt samaan aikaan. Sofia, ääni jatkoi. Se oli Shawn! Älä anna sen typerän voimasi viedä sinua mukanaan, mies sanoi. Shawn... Sofia sanoi. Hän tarttui tiukasti Shawniin, kun tämä yritti mennä kauemmas. Älä mene pois, sinä lupasit... hän jatkoi kuiskaten ja hautautui Shawnin syleilyyn. Että minä osaan sitten olla typerä, Shawn sanoi. Sofia katsoi hänen kasvojaan. Olen pahoillani ja tarkoitan sitä todella, mies sanoi ja piti kämmeniään Sofian kasvojen sivustoilla. Minä... en varmaan saisi uskoa sinua, mutta sinä sentään tulit takaisin tällaisen lutkan luo kuin minä, Sofia sanoi ja nyyhkäisi. Älä itke, Shawn sanoi. Hän hymyili. En minä voisi pysyä pois kimpustasi. Pyh, Sofia sanoi ja otti Shawnin kädet pois kasvoiltaan hajamielisesti. Shawn näytti siltä kuin olisi menettänyt tilaisuutensa. Päänsärky on poissa... hän lisäsi ja katsoi ympärilleen. Similae oli lumen ja jään peitossa. Taivaalla oli ikävännäköisiä pilviä ja lunta satoi. Teinkö minä tämän? hän kysyi. Shawn nyökkäsi. Mutta emme me sinua vihaa sen takia, hän sanoi kiireesti, kun Sofian sisällä ollut tuska ilmestyi hänen kasvoilleen.

5 En minä ainakaan, Shawn sanoi. Mikset? Sofia kysyi. Mitä jos sinä menisit levähtämään? Shawn sanoi vältellen. Älä jumalauta aloita tuota heti! Sofia huudahti ja huomasi kuinka käheä hänen äänensä oli ja kurkku oli kipeä. Minä kerron sinulle myöhemmin asiasta. Nyt en, koska haluan sinun paranevan, Shawn sanoi. Miksi? Ryo kysyi taustalta. Koska me lähdemme Pamfyliaan heti, kun mahdollista, Shawn ilmoitti.