Jumalten Valittu. Kappale 5 - Pako vankilasta

Transkriptio

1 Jumalten Valittu Kappale 5 - Pako vankilasta Maria oli seuraavana aamuna sairastuvalla Nikolain luona miehen seurana. Kapteeni näytti jostain syystä hyvin surulliselta ja kerrassaan myrtyneeltä. Huoneessa ei ollut muita kuin Nikolai ja Maria sekä Aaron, joka oli kuulemma vain katsomassa ympärilleen. Maria arveli hänen kuitenkin tutkivan paikkaa tehdäkseen valituksen Barbarellalle tai jopa Aranian kuninkaalle. Huone oli suuri ja himmeästi valaistu kynttilöin, jotka olivat vuoteiden vierellä olevilla pienillä pöydillä. Vuodevaatteet olivat turhan ohuet ja huonolaatuiset. Siitä näki, että Barbarella ei erityisemmin pitänyt sairastuvan kuntoa tärkeänä. Nikolai, mikä sinua vaivaa noin paljon? Maria kysyi kapteenilta, joka vain huokaili surkeana sanomatta sanakaan. Minä en saisi huolestuttaa teitä huolillani, teidän armonne, Nikolai sanoi. Älä viitsi, Maria sanoi. Mikä sinulla on? Haluatko todella tietää? Taidan arvata, koska mutisit aikaisemmin, Maria sanoi. Nikolai ei sanonut mitään, tuijotti vain. Lily. Miksi sinä olet noin masentunut hänen takiaan? Maria kysyi uteliaana. Nikolai huokaisi. Minä tunnen hänet hyvin. Olen tuntenut kauan... Tyttöystävä? Maria kysyi. Nikolai vilkaisi häneen ja nyökkäsi sitten. Me erosimme, koska perheeni ei hyväksynyt suhdetta. Lily loukkaantui siitä todella pahasti. Haluaisin pyytää anteeksi häneltä, mutta en näe häntä koskaan siellä metsässä, vaikka tiedän hänen olevan siellä. Minä luulen, että hän välittää sinusta vielä, Maria sanoi. Minä yritin saada hänet tänne mukaani, mutta hän ei lähtenyt ja esitti ettei muka ole huolestunut. Nikolain kasvoille ilmestyi toiveikas hymy ja hän nousi sängystä varovaisesti. Kapteeni, ette te voi nousta ylös noin vain, Aaron sanoi huoneen toisesta päästä, jossa hän oli ihastellut kukkaruukkuja, joissa oli kuihtuneita kukkia. Minä menen Vaelleen, Aaron, Nikolai sanoi vastaan. Aaron aikoi alkaa inttää miehen kanssa, mutta Maria pudisti päätään hänelle ja prinssi ei sanonut mitään siihen. ***** Lily, herää, Laurenin iloinen ääni sanoi seuraavana aamuna. Lily murahti ja käänsi kylkeä sängyssään. Hän, Lauren ja Brandon olivat tulleet takaisin Vaelleen myöhään edellisenä iltana, koska he olivat joutuneet välttelemään partioivia sotilaita metsässä. Lily oli suoraan palattuaan mennyt nukkumaan ja nyt Lauren ylipirteän persoonansa kanssa tuli häiritsemään hänen uniaan. Sisko, ylös siitä! Lauren sanoi. Lily ei tehnyt mitään. Minä hyökkään sinne sitten, Lauren sanoi ja pomppasi sänkyyn sisarensa kimppuun. Ei... Lily protestoi heikosti kun Lauren alkoi kutittaa sisartaan kyljestä, josta hopeahaltia kutisi helpoiten. Lopulta kaksikko päätyi leikkimään tyynysotaa. Sinä olet ihan sekopää, Lily sanoi sisarelleen myöhemmin nauraessaan Laurenin kanssa tyynyjen ja peitteiden keskellä. Ehkä, Lauren sanoi noustessaan istumaan. Mitäs sinä muuten halusit? Lily kysyi. Nikolai on Vaellessa. Ajattelin vain sanoa, jos haluat juosta pakoon, Lauren sanoi. Minä en pelkää häntä, vaikka ne muistot tuottavatkin tuskaa aika paljon, Lily sanoi ja nousi seisomaan.

2 Lauren katsoi häntä hämillään. Lily muljautti silmiään ja naurahti. Mitä turhia sitä pelkäämään, Lauren? Mitä sinä suunnittelet, Lily? Lauren kysyi uteliaana. En mitään, Lauren, en mitään, Lily sanoi vältellen. Hän oli nimittäin jonkin aikaa jo pohtinut olisiko hänen mahdollista päästä keskustelemaan Nikolain kanssa. Sitä paitsi eikö sen miehen pitänyt olla petipotilaana? Ilmeisesti hän ei ollut loukkaantunutkaan niin pahasti kuin Lily oli luullut. Onko Nikolai yksin täällä? hän kysyi. Kyllä, Lauren sanoi. Hän virnisti. Miksi kysyt tuollaisia, Lily? Eihän sinun pitäisi hänestä välittää. Ajattelin vain läpsäistä häntä uudestaan poskelle, siinä kaikki. Anna palaa sitten vain, Lauren sanoi ja käveli pois huoneesta. Lily käveli ikkunan luo ja siirsi verhoja pois edestä katsoakseen ulos. Päivä näytti todella hyvältä ja se sai Lilyn hymyilemään. Hän meni pukeutumaan ja kaivoi esiin yksinkertaisen tummansinisen mekon, jota hän käytti aina Vaellessa. Hän uskoi etteivät sotilaat, jotka siellä olivat, hyökkäisi kenenkään kimppuun kun Maria ja Aaron eivät olleet paikalla ja Nikolai... no, siitä äijästä ei koskaan tiennyt. Mutta Lilyn oli myönnettävä, että hän joskus ajatteli Nikolaita kovastikin yksin ollessaan. Hänen oli muutenkin hankala saada Nikolai pois mielestään kokonaan, vaikka olikin ollut erossa hänestä neljä vuotta jo. Ehkä Lily oli rakastunut Nikolaihin edelleen? Se voisi selittää miksi Lily tunsi kaipuuta välillä vähän liikaakin. Hän huokaisi ja katsoi peilistä itseään. Hän näytti oikein hyvältä mekossaan ja käveli ulos huoneestaan. Häntä tervehdittiin tietenkin heti jostain kummasta syystä. Eihän Lily ollut edes vastarintaliikkeen johtaja tai mitään sellaista. Hän kuitenkin tervehti vastaantulijoita aina kun häntä tervehdittiin. Hän tapasi myös herttuattaren sotilaita Vaellen palatsin tummissa käytävissä. Niitä valaisivat lyhdyt seinillä, mutta paikka näytti silti todella apealta. Lily? sanoi tuttu ääni haltian edessä. Nikolai... Lily sanoi katsoessaan miehen tummiin silmiin. Mies ei näyttänyt lainkaan vihaiselta tai sellaiselta, joka olisi halunnut tappaa haltian. Sen sijaan Nikolain kasvoilla oli hyvin tuskainen ilme. Hän selvästi katui. Et kai sinä vain tullut tänne hakemaan anteeksiantoa, Nikolai? Lily kysyi häneltä. En tiedä, voinko antaa sinulle anteeksi. Mutta aina voi yrittää, Nikolai intti vastaan. Hän oli itsepäinen. Minä olen äkkipikainen haltia, Nikolai. Miten sinä kuvittelet minun muka kestävän tuota sinun itsepäisyyttäsi? Mutta minä tulin tänne siksi, että saisin puhua kanssasi, Lily. Älä kuvittelekaan, Nikolai. Minä en luota sinuun. Jos et olisi Barbarellan puolella, minä voisin harkita asiaa. Minä en ole Barbarellan puolella vapaasta tahdostani, minut käskettiin tänne, Nikolai sanoi. Ja minä lähdin, koska tiesin sinun olevan täällä. Tulit Fromeciasta Farniaan minun perässäni? Lily kysyi. Sinä olet ihmiseksi erityisen hullu, Nikolai. Ehkä, mutta sinä pidit siitä mitä meillä oli. Älä kiellä sitä, Lily, koska minä tunnen sinut tarpeeksi hyvin, Nikolai sanoi. Hän virnisti. Lily alkoi siinä vaiheessa epäillä Nikolain olevan vieläkin rakastunut haltiaan. Se olisi todella epämiellyttävää kummankin kannalta, koska he olivat vihollisia ja heidän pitäisi teurastaa toisensa. Nikolai, sinä et voi olla rakastunut minuun enää. Särkisit vain sydämesi, Lily sanoi. En minä mahda sille mitään, Lily, Nikolai puolusti itseään. Lily ei voinut tehdä muuta kuin tuijottaa miestä hämillään. Andre istui vankilassa tylsistyneenä. Ainut tapa kuluttaa aikaa oli kuunnella muiden vankien *****

3 uhkailua toisilleen, jutella Seanin kanssa tai katsoa ikkunasta pihalle, jossa joku naispalvelija heti Andren nähdessään tuli ikkunan kautta flirttailemaan hänelle. Andre ei voinut sietää sellaista lainkaan, vaikka hän mielellään katselikin tyttöjä. Mutta tuollaiset likat kuin tämän kartanon palvelijat eivät olleet Andren mieleen ollenkaan, hän piti enemmän Marian kaltaisista persoonista. Andre ei tosin nyt katsonut ulos, vaan puri tyynyään kaikessa tylsyydessään. Hänellä oli niin tylsää, että hän voisi vaikka kuolla pois. Ja sitä paitsi oli yö, eikä Andrea innostanut nukkua. Hän kuolisi auringon noustessa. Hän oli päättänyt olla hereillä elämänsä viimeiset tunnit. Sean oli onnekas kun hänet tapettaisiin vasta keskipäivällä, joten hän sai nukkua vielä aamuun saakka normaalisti. Hitto, että tuo on onnekas, Andre mutisi katsoessaan Seania vastakkaisessa sellissä. Sean oli siirretty toiseen selliin, kun Aaron oli huomannut jotain outoa sellissä, jossa Sean oli aluksi ollut. Minä vain kuolen tässä muutaman tunnin päästä ja tuo saa nukkua vielä tuntikausia sen jälkeen. Ja minulla on julmetun kova nälkä, Andre jatkoi mutinaansa ja hieroi vatsaansa. Se huusi ruokaa kovaan ääneen, mutta Andre ei voinut syödä mitään, kun se verenhimoinen akka Bella oli käskenyt olla antamatta Andrelle ruokaa. Kerrassaan törkeää! Onko sinulla nälkä? kuului Marian ääni sellin ovelta. Mitäs luulisit? Andre kysyi ja toivoi tytöllä olevan ruokaa mukanaan hänelle. Niin arvelinkin, hän jatkoi naurahtaen ja kaivoi esiin jostain ruokasäkin, jonka hän laski Andren viereen sängylle. Poika tuijotti sitä kärsivän näköisenä. Älä nyt turhia ala herrasmiestä leikkimään, Andre. Senkun otat sen, Maria sanoi. Siinä on ruokaa tarpeeksi muutamaksi tunniksi. Ajattelin, että haluat syödä, että olet voimissasi, kun lähdet pois täältä. Kuolemaan, tiedetään. En sanoisi ihan niinkään... Mitä sinä oikein tarkoitat tuolla? Andre kysyi ottaessaan säkin käsiinsä ja kaivoi sieltä leivän ja mehupullon. Tapasin ne ystäväsi tuolla niityllä eilen ja he puhuivat jotain, että tulevat hakemaan sinua pois, Maria sanoi katsoessaan Andren leivän ahmintaa. Minut tullaan hakemaan pois täältä? Andre kysyi. Samalla hän ei voinut olla huomaamatta kuinka herkullista se leipä ja mehu itse asiassa olivat. Maria hymyili hänelle ja nyökkäsi, kun poika katsoi häneen. Entä Sean? Andre kysyi. Tietenkin hänetkin haetaan, Maria sanoi nauraen. Sinä olet ihan hassu. Minä kiitän, Andre sanoi ja virnisti hänelle. Sinähän voisit lähteä mukaamme, kun taidat vähän olla riidoissa akan kanssa... En minä voi ihan noin vain lähteä pois, Maria sanoi. Senkun kiristät Aaronin mukaan ja... Maria nauroi ja kääntyi lähteäkseen. Minne sinä menet, Maria? Olisit jäänyt seuraksi! Maria naurahti. Pikkupoika, minä en jää flirttailemaan kanssanne. Andre virnisti hänelle uudestaan. Maria vain käänsi selkänsä pojalle ja käveli pois. Sinä olet ihastunut Mariaan, Sean sanoi sellistään. Sinä olet hereillä, onnekas apina, Andre sanoi. Heräsin siihen, kun aloit syödä niin äänekkäästi, että se häiritsi romanttista untani yhdestä tytöstä. Kenestä? Um, prinsessa Roxannesta, Aaronin kaksoisisaresta. Siinä vasta suloinen tyttö... Sean sanoi unelmoiva ilme kasvoillaan. Andre huokaisi. Hän oli vankilassa rakastuneen sekopään kanssa. Se oli ärsyttävää. Sean saattoi olla oikeassa siinä, että Andre oli ihastunut Mariaan, koska viime aikoina Andren ollessa yksin, hän alkoi ajatella Mariaa enemmän kuin oli ehkä sallittua. Mutta siinähän olisi ihminen, jota hän voisi

4 ajatella kuollessaan oikein olan takaa! Toisaalta hän oli juuri saanut pääsevänsä pois hengissä koko paikasta. Nyt hänen pitäisi vain odottaa pelastajiaan paikalle. Minä kuulin, mitä sinä puhuit hurmaavan tyttösi kanssa, Sean sanoi. Minä tiesin, että ne tulevat hakemaan meidät pois täältä. Luotatko sinä muka Marian puheisiin? Andre kysyi uteliaana. Hän vaikuttaa erittäin luotettavalta, Sean sanoi. Ja sinä ainakin näytät luottavasi häneen jollain tavalla. No, enemmän kuin ehkä pitäisi. Mutta hän vaikuttaa niin kiltiltä ja ystävälliseltä, Andre puolusti itseään. ****** Aamun lähestyessä Maria alkoi olla erittäin innostunut Andren ja Seanin pelastamisesta. Hän ei ollut koskaan uskonut jonkin sellaisen aiheuttavan tällaista tunnetta hänelle. Maria istui kirjastossa seuranaan Aaron, joka yritti viime hetkellä vielä perääntyä pelastusoperaatiosta. Maria muisti vieläkin kuinka siitä oli tullut kauhistuttava riita kapinallisten välillä, kun Lily oli ehdottanut, että Maria ja Aaron auttavat Andren ulos vankilasta. Brandon oli alkanut saman tien protestoida äänekkäästi koko suunnitelmaa ja sanonut, ettei aio ottaa osaa koko suunnitelmaan. Lopulta joku vaaleaverikkö, Lauren tai jotain sinnepäin, oli tullut heidän luokseen ja sanonut Marian olevan ainut, joka kykenisi auttamaan Andren pois, koska sotilaat olisivat heti heidän kimpussaan, jos kapinalliset olisivat lähteneet Farniaan ihan noin vain. Brandon oli joutunut myöntymään tuumaan, mutta hän oli uhonnut Marialle, että aikoo teurastaa tytön mikäli tämä pettää miehen. Marialla ei tosin ollut aikomustakaan pettää ketään ihan noin vain. Aaron taas oli kokonaan toinen juttu, koska hän ei ollut periaatteessa lupautunut auttamaan. Mutta prinssi oli mukana tässä nyt, koska oli sattunut paikalle, kun Maria oli puhunut Lilyn ja Brandonin kanssa asiasta. Aaron, Maria sanoi. Sinä et voi perääntyä noin vain, hän jatkoi kuiskaten. Mutta Maria, minä en voi. Arania joutuu suureen vaaraan, jos minä... Aaron sanoi. Maria kuitenkin kykeni näkemään, että Aaron halusi auttaa. Hän taisi vain olla peloissaan Aranian puolesta. Maria hymyili hänelle. Minä en anna Aranian tuhoutua, Aaron. Miten sinä voit vastustaa äitiäsi, kun et voi edes kertoa Staichelle kuka olet? Aaron kysyi. Maria ei sanonut mitään. Aaron oli oikeassa. Miten Maria voisi vastustaa äitiään, kun hän ei voinut edes kertoa Andrelle kuka oikeasti oli? Andrelle pitäisi kertoa, mutta Maria ei voisi tällaisella hetkellä! Andre ei voisi luottaa Mariaan lainkaan, hän vain sanoisi ettei voi ja koko suunnitelma menisi täysin pieleen. En minä voi kertoa hänelle, Aaron. Jos hän luottaa minuun nyt edes hieman, menettäisin sen, koska hän vihaisi minua koko sydämensä pohjasta sen jälkeen, joten en aukaise suutani! Maria sanoi. Hän saisi kuitenkin tietää ajan kanssa. Sinun pitäisi oppia ottamaan vihatuksi tulemisen riski, Maria. Tulisit siitä voimakkaammaksi ja saisit kokemusta, Aaron intti vastaan. Mitä sinä tuolla tarkoitat? Maria kysyi. Aaronin sanoissa oli jotain todella häiritsevää ja loukkaavaa. En tarkoittanut loukata millään tavalla, Maria, Aaron sanoi. Tarkoitan vain, että sinä et ole erityisen rohkea ottamaan riskejä missään asiassa. Riskien ottaminen tekee sinusta voimakkaamman. Paraskin puhuja, Maria sanoi. Sinä et sitten ota sitä riskiä, että kotisi tuhoutuu kieltäytymällä auttamasta minua! Aranian tuhoutuminen ja salaisuuden paljastaminen ovat kaksi eri asiaa, Maria. En usko, että haluaisit kotisi tuhoutuvan vain sen vuoksi, että pelastit jonkun tyypin, joka sinun pitäisi tappaa. Tappaa? Etkö sinä muka todellakaan muista mitä meille sanottiin, kun Sean oli pettänyt meidät ja lähtenyt kapinallisten mukaan?

5 En todellakaan. Ihan kuin olisin unohtanut kaiken... Maria sanoi kurtistaen kulmiaan. Hänestä todella tuntui siltä, että hän oli unohtanut kaiken mitä hänen äitinsä oli sanonut. Entä jos joku olikin tekemässä temppujaan tytön mielessä? Entä jos joku halusi, että Maria unohtaa kaiken? Barbarella käski meitä ottamaan Andren kiinni ja tappamaan hänet jostain käsittämättömästä syystä. Häntä kutsuttiin joksikin Jumalten Valituksi, Aaron sanoi. Kerrassaan kummallinen syy tappaa joku ihminen. Minä en oikein ymmärrä koko juttua, kun minulle ei kerrota tarkemmin. Maria puri alahuultaan. Jumalten Valittu on äitijumalatar Maraifian valitsema ihminen, jonka on määrä pelastaa maailma joltain suurelta vaaralta. Mikä tätä maailmaa muka uhkaisi? Mehän elämme rauhan aikaa. Viimeinen sota oli Kuichessa 1245 vuotta sitten! Aaron sanoi. Äidillä on jotain tekemistä asian kanssa. Ei hän muuten yrittäisi tappaa Andrea, Maria sanoi heti. Hänellä oli kummallinen tunne, että hänen äitinsä oudon käytöksen takana oli jokin yliluonnollinen voima. Barbarella saattoi hyvinkin olla jonkin suuremman voiman vallassa, ihan kuten Andre oli sanonut. Kummallista koko touhussa oli se, ettei Andre näyttänyt muistavan lainkaan mitään sanomaansa. Mitähän kummaa oli tekeillä? Maria? Aaron kysyi katsoessaan tyttöä kasvoillaan tutkiva ilme. Miten ihmeessä sinä voit tietää Jumalten Valitusta, kun et koskaan ole ollut paikalla kun olen puhunut heidän kanssaan asiasta? Minä salakuuntelen oven takana, Aaron. Tiedän paljon siitä asiasta. Miksi et kysynyt minulta, kun huomasit, ettet tiedä mitään? Maria kysyi. Minä arvelin, ettet sinä tiedä mitään, kun et ollut koskaan paikalla, Aaron sanoi. Maria nauroi hänelle. Miksi sinulla ei ole tyttöystävää, Aaron? Sinähän olet hauska pikkupoika. Koska ei ole aikaa moiseen, vaikka tuleekin tyttöjen kanssa puhuttua. Sinä olet liian rehellinen. Sinun pitäisi opetella valehtelemaan. En halua. Niin, se ei varmaan ole hyväksi Aranian kruununperilliselle. Ei todellakaan. Maria virnisti Aaronille, joka hymyili hieman. Mutta sinä kyllä autat minua sen paon kanssa, Aaron. En minä pysty siihen yksin ihan noin vain. Sinä olet herttuattaren tytär, Maria. Sotilaat kuuntelevat sinua, Aaron sanoi huvittuneena. Olet kyllä välillä todella tyhmä, tiedätkös? Ehkä, mutta sinä olet hitonmoinen jääräpää, Maria sanoi ja istui lähimmän pöydän ääreen. Se oli kirjaston pölyisin ja kaukaisin nurkkaus. Kukaan ei ollut käyttänyt tätä kuichelaisten tieteiden osastoa satoihin vuosiin, joten se oli hyvä paikka salaisille keskustelutuokioille. Maria katsoi ympärilleen ja hänen katseensa osui kirjahyllyyn. Siitä oli viety monta kirjaa viime aikoina. Maria kurtisti kulmiaan. Mitä ihmettä tässä kartanossa oli oikein tekeillä? Yksi vanki oli kummallinen, ja kartanon omistaja käyttäytyi täysin oudosti. Mariasta tuntui joskus, että hän oli ainut normaali ihminen koko talossa. Tai no, miten normaalin nyt määrittelee. Eihän Mariakaan ihan normaali siinä mielessä ollut, että hän oli noita. Se oli sivuseikka kuitenkin tällä hetkellä. Kuka on vienyt tuosta hyllystä noin monta kirjaa? Maria kysyi osoittaen hyllyä. Aaron katsoi sitä hetken ja kohautti hartioitaan. Ei mitään hajua. Käsittääkseni tätä osastoa ei ole kukaan katsonut pitkään aikaan, poika sanoi kurtistaen kulmiaan. Aika kummallista. Minä olen samaa mieltä, Maria sanoi. Mutta taidan lähteä ulos ennen kuin minua lähdetään etsimään ympäri kartanoa vain siksi, että pääsen lukemaan Bellalle kuinka kuichelaisia nyljetään, hän jatkoi noustessaan seisomaan. Aaron tuijotti kauhistuneena Mariaan. Tyttö naurahti hänelle ja pudisti päätään. Hän käveli ulos kirjastosta. Maria kohtasi Nikolain eteishallissa. Mies pohti kovasti jotakin, ainakin hän oli sen näköinen. Maria päätti mennä miehen luokse, koska oli erityisen utelias. Sitä paitsi Nikolai oli ihan mukava, ja kohteli Mariaa kuin ihmistä. Hei, Nikolai, hän sanoi miehelle, joka säpsähti ja kääntyi katsomaan 17-vuotiasta tyttöä. Ai hei, säikäytitte minut, Nikolai sanoi. Hänellä oli päällään tummansininen asetakkinsa, jonka rintamustassa oli jonkin verran erilaisia merkkejä miehen saavutuksista sotilaana. takki ulottui miestä polvien alapuolelle ja se oli auki hänen vyötäröltään alaspäin. Varmaan ratsastamista varten, Maria ajatteli. Nikolain jalassa oli mustat housut ja saappaat. Hän näytti erittäin komealta, mutta Maria ei ollut koskaan tuntenut mitään ihastumisen merkkejä Nikolaita kohtaan. Eikä kyllä

6 Andreakaan, kun hän tarkemmin ajatteli asiaa. Miksi sinä olet keskellä yötä hereillä? Maria sanoi uteliaana. Tulin juuri takaisin Vaellesta metsästämästä Lilyä. Tapasinkin hänet ja hän oli vihainen, kuten odotinkin, Nikolai sanoi tummat silmät surullisina. Maria tunsi sympatiaa miesparkaa kohtaan. Hänestä oli erittäin typerää Lilyltä loukata Nikolaita kerta toisensa jälkeen. Tai no, eihän Maria voinut tietää kuinka monta kertaa kaksikko oli tavannut toisensa jo, kun tyttö itse ei ole ollut paikalla kertaakaan. Hän vain tiesi, että Nikolai ja Lily tunsivat toisensa. Miksi minä menin kuuntelemaan vanhempiani? Nikolai ärisi. Olisi pitänyt jättää kuuntelematta. Miksi sitten kuuntelit? Maria kysyi uteliaana. Hän itse ei aikonut kuunnella omaa äitiään enää lainkaan, kun tämä komensi Marian tappamaan viattomia poikia. Marian logiikka ei sallinnut moista tapahtuvaksi. En minä tiedä, Nikolai sanoi surullisena. Antaisin mitä tahansa, että se nainen kuuntelisi minua... Lily on kyllä idiootti, jos ei anna sinulle mahdollisuutta selittää, Maria sanoi. Minä antaisin sinun puhua. Nikolai hymyili. Sinä et ole lainkaan niiden kahden kaltainen, Maria. Oletko adoptiolapsi tai jotain? Minä olen luita ja ytimiä myöten Barbarellan tytär, mutta vain erilainen. Olen kuulemma enemmän isän kaltainen. Harmillista, kun en ehtinyt tutustua häneen kunnolla, Maria sanoi. Miksi? Koska hän kuoli muutamaa kuukautta ennen 4-vuotissyntymäpäivääni. Otan osaa. Ei tarvitse, Nikolai, en edes tuntenut koko miestä, joten en voisi sanoa surevani häntä. Nikolai hymyili. Minä tapasin hänet kerran ja on sanottava, että sinä olet kovasti hänen kaltaisensa. Se mies oli hauska. Hänellä oli hyvä huumorintaju. Maria hymyili. Juuri kun hän oli sanomaisillaan jotakin Lilystä Nikolaille, Barbarella tuli paikalle aamutakissaan ja kasvoillaan hyvin häijy ilme. Hän näytti epätavallisen tyytyväiseltä. Ilmeisesti Andren lähestyvä kuolema oli hänestä kerrassaan upea asia. Mariasta hänen äitinsä logiikka oli kerrassaan typerä ja hän intoili ihan typeristä asioista. Ehkä nainen todella oli hirviöherttuatar, kuten monet häntä kutsuivat? Saattoi olla mahdollista. Ainakin tuon perusteella, että nainen näytti kerrassaan innostuneelta Andren tulevasta kuolemasta. Maria tunsi olonsa hyvin surulliseksi jostain syystä. Nikolai, Barbarella sanoi. Tulepas mukaani. Menemme keskustelemaan Bellasta ja sinusta puutarhaan. Nikolai näytti erittäin tuskastuneelta. Maria pohti mistä oli oikein kyse. Hän ei kuitenkaan viitsinyt kysyä asiaa, koska se voisi olla jotain aivan kamalaa. Maria, mitä sinä siinä teet? Barbarella kysyi. Etkö tiedä, mistä on kyse? En todellakaan, Maria sanoi näreissään. Hänen äitinsä kohteli aina Mariaa todella epäinhimillisesti. Eikä kyllä pahemmin kiinnostakaan, äiti. Harmillista. Olisin voinut ehkä kertoakin, että Bella ja Nikolai aikovat mennä naimisiin, Barbarella sanoi. Mitä hittoa? Maria sanoi ja katsoi Nikolaihin kulmakarva koholla. Nikolai ei katsonut häneen, mutta Maria olisi voinut vannoa, että oli nähnyt kyyneleitä miehen silmissä. Nikolai ja Barbarella lähtivät pois yhdessä ja Maria jäi yksin eteishalliin. Hän oli kerrassaan järkyttynyt. Mistä saakka Nikolai ja Bella olivat menossa naimisiin? Entä jos tämä oli taas jotain kiristystä, jota Barbarella ja Bella olivat käyttäneet Aaroniin? Maria kurtisti kulmiaan näreissään. Kaikki oli niin kummallista! Maria potkaisi marmorilattiaa näreissään. Hän katsoi ympärilleen käytävässä. Siellä oli täysin autiota, vain lamput valaisivat käytävää. Seinillä oli tauluja ihmisistä, joita Maria ei tuntenut. Siellä oli myös muutamia penkkejä, joilla päivisin ihmiset istuivat juttelemassa sitä sun tätä. Kaikki talossa oli hirvittävän synkkää Marian mielestä, eikä hän pitänyt siitä ollenkaan. Hän piti kovasti erilaisista väreistä, kuten vihreä ja sininen. Mutta Maria päätti mennä hakemaan Andren ja Seanin nyt, vaikka ilman Aaronin apua. Kaksikko piti saada ulos ennen auringonnousua. Niinpä tyttö käveli tyynesti pihalle ja kohti tyrmiä. Pihalla ei onneksi ollut ketään siihen aikaan aamusta, ja se

7 tarkoitti ettei Marian tarvinnut mennä piiloon missään vaiheessa. Hän voisi kävellä rauhassa pihan läpi. Maria! kuului Aaronin ääni tytön takaa yhtäkkiä. Maria pysähtyi odottamaan kruununperillistä, joka otti tytön kiinni ja hengitti raskaasti. Ilmeisesti Aaron oli juossut kirjastosta täyttä vauhtia ottaakseen Marian kiinni. Maria katsoi poikaan uteliaana. Mitäs sinä aiot? Estää minua? Ei, kun tulen mukaan, Aaron sanoi. Olet oikeassa. Minun ei pitäisi olla pelkuri. Jos Araniaan hyökätään, minä puolustan sitä. Mitä sinä höpötät? Maria kysyi. Aion lähteä pois täältä, koska tämä koko paikka on hulluja täynnä. En aio jäädä tänne näiden hullujen luokse, Aaron sanoi ja suoristautui. Ja minun kuntoni on huonontunut sen jälkeen kun tulin tänne. Kunnon huonontuminen ei voi olla syy, jonka nojalla lähdet pois, Maria naurahti. Mutta jatketaan tätä keskustelua myöhemmin. Autamme nyt Andren ja Seanin pois täältä. Kernaasti, Aaron myöntyi yllättävän säyseästi. Vastahan poika oli ollut koko touhua vastaan! Mikähän muutti Aaronin mielen näin pian? Ihan kummallista. No, sama se. Nyt me pelastamme Andren ja Seanin, Maria sanoi ja lähti kulkemaan eteenpäin kohti tyrmiä. Mitä sinä aiot tehdä? Aaron kysyi yhtäkkiä. Et kai sentään jää tänne? Uskon Barbarellan saavan selville, mitä teimme kuitenkin pian. Sinun ei varmasti ole hyvä olla täällä, kun se tapahtuu. Minä lähden tietenkin mukaasi, Aaron. Menemme Araniaan yhdessä, Maria sanoi ja hymyili. Eikö Andrekin ole menossa sinne, kun täältä pääsee? Onko? No, jos niin käy, ehkä me menemme samaa matkaa, en tiedä. Aaron katsoi Mariaan kasvoillaan tietäväinen ilme, jonka Maria jätti huomiotta ja käveli eteenpäin. Aaron seurasi häntä vaiteliaana, ilmeisesti hän mietti mihin oli oikein ryhtymässä. Marian teki mieli nauraa hänelle, mutta ei viitsinyt. Aaronhan voisi loukkaantua todella pahasti. Sinä aiot nauraa minulle, Aaron valitti, kun kaksikko oli tyrmän ovien luona. Maria vain hymyili salaperäisesti sanomatta sanaakaan ja käytti voimiaan oven lukkoon aukaistaakseen sen. Onneksi siihen ei oltu laitettu mitään loitsua, joka estäisi oven aukaisemisen. Silloin he joutuisivat menemään ikkunasta sisälle ja maan alla olevaa salakäytävää pitkin ulos. Mariaa se ei kamalasti houkuttanut, joten hän oli hyvin iloinen, kun sai oven auki. Hän hipsi sisälle ennen Aaronia, joka tuli perässä vähintään yhtä hiljaa ja laittoi oven kiinni. Oletko sinä varma tästä, Maria? Aaron kuiskasi kävellessään eteenpäin Marian edellä. Olen varma. Kysymys on; oletko sinä varma? Maria kysyi pojalta. Hän ei halunnut Aaronin päättävän perääntyä näin loppusuoralla. He pääsisivät turvaan Farnian Metsään tämän jälkeen, mikäli kaikki menisi hyvin. Jos Aaron perääntyisi, hän saattaisi mennä kertomaan Barbarellalle ja Maria ei missään nimessä halunnut käyttää voimiaan kruununprinssiin vaientaakseen hänet kokonaan. Olen varma, Maria. Minä haluan kotiin. On jo ikävä Roxannea, Aaron sanoi haikealla äänellä. Maria tunsi kateuden pistävän sydämmessään. Olisipa hänkin noin läheinen sisarensa kanssa, että voisi kaivata häntä. Mutta Maria ja Bella olivat niin etääntyneitä toisistaan, ettei kukaan oikeasti uskonut heidän olevan sisaruksia, vaikka heissä olikin samaa näköä. Aaron? supisi Sean sellistään hämmästyneenä, kun Maria ja Aaron menivät heidän luokseen. Maria hymyili Aaronille ja antoi avaimensa pojalle, joka käveli Seanin sellin luokse avatakseen sen. Maria taas kääntyi Andren sellin puoleen ja huomasi pojan olevan unten mailla. Hän istui sängyllään ja nojasi seinään. Tyttö hymyili itsekseen. Hän laski kätensä sellin lukon päälle ja aukaisi senkin voimillaan. Aaron, aiotko sinäkin rikkoa sääntöjä ja päästää meidät karkuun? Sean sanoi Aaronille, kun Maria yritti herättää Andrea. Minä kyllästyin tähän työhön, joka minulle annettiin, Sean, Aaron sanoi. Kuinka kauan Andre on nukkunut? Maria kysyi yhtäkkiä. Miksi hän ei herää? Annoitko sinä hänelle syanidia? Sean kysyi. En tietenkään, hulluko olet? Maria sanoi. Tämä ei ole kysymysleikkiä, Aaron sanoi. Potkitaan Staiche hereille ja lähdetään.

8 ***** Lily käveli ympyrää metsän reunalla, jossa hän, Lauren ja Brandon odottivat Seanin ja Andren ilmestymistä. Eniten Lilyä kuitenkin ahdisti Nikolaihin törmääminen vielä uudestaan. Se aikaisempi tilanne ei ollut mukava, koska Lilystä tuntui hirveältä nähdä ihminen, josta oli joskus välittänyt tavalla, jollaista hän ei olisi saanut tuntea. Lily istui kannolle ja huokaisi. Ne yhdet tampiot saisivat tulla jo. En minä tässä halua istua ja odottaa, että joku Nikolain kaltainen paskiainen tulee paikalle, hän mutisi. Lily? Lauren kysyi varovasti. Hän ja Brandon tiesivät, että Nikolai oli käynyt Vaellessa aikaisemmin päivällä ja Lily oli sen jälkeen ollut muutaman tunnin ajan kerrassaan myrtynyt. Joskus haltia mietti, miten ihmeessä joku mies saattoi saada hänet tuntemaan niin typeräksi ja surulliseksi samaan aikaan? Oletko sinä kunnossa? Brandon kysyi tullessaan paikalle Laurenin kanssa. Kaksikko katsoi tutkivasti Lilyyn. Ihan kuin haltia alkaisi tuhota paikkoja saman tien. Minä olen ihan kunnossa, Lily sanoi. Hieman tosin ottaa aivoon Nikolain tapaaminen, mutta kyllä minä selviän siitä. Ei se mies minua tuhoa... Lauren ei näyttänyt vakuuttuneelta siitä, että Lily selviäisi Nikolaista uudestaan. Brandon taas antoi asian olla, vaikka hänen kasvoiltaan paistoi myötätunto haltiaa kohtaan. Lily muljautti silmiään ja toivoi, että Sean ja Andre tulisivat pian ja he pääsisivät lähtemään Araniaan vihdoin ja viimein. Oletko sinä ihan varmasti kunnossa? Lauren kysyi. Olen ehdottomasti, Lily vakuutti, vaikka hän sillä hetkellä näkikin Nikolain hevosen selässä vähän matkan päässä. Hän kirosi mielessään. Miten se mies aina tiesi, missä Lily oli ja miksi hänen piti tulla kiusaamaan haltiaa kaiken näiden vuosien jälkeen? Lily pärjäisi varmasti ihan hyvin ilmankin Nikolaita pilaamassa haltian elämää enää uudestaan. Mitä sinä tuijotat? Lauren kysyi yhtäkkiä, kun Lily oli tuijottanut tarkasti Nikolain liikkeitä siinä toivossa, että saisi syyn hyökätä miehen kimppuun ja kostaa kaikein tuskan, jonka se mies oli aiheuttanut hänelle. Nikolai on tuolla, Lily sanoi ja käänsi katseensa pois. Minä vihaan sitä miestä. Miten sinä vihaat häntä noin paljon? Brandon kysyi. En usko, että haluat oikeasti tietää, Lily sanoi. Taidanpa halutakin, Brandon sanoi. Nikolai on fromecialainen. Mitä hän on tehnyt sinulle, että vihaat häntä noin paljon ja tuollaisella intohimolla? Minä seurustelin hänen kanssaan, Brandon, mutta hän on kunnian mies ja kun hänen perheensä ei hyväksynyt sitä, hän tuli sanomaan minulle, että se on loppu. Minä suutuin siitä hänelle todella pahasti, koska hän oli luvannut minulle ettei aio jättää minua. Hän rikkoi lupauksensa, Lily sanoi, koska tiesi, ettei Brandon aio antaa periksi helpolla. Brandon näytti säikähtäneeltä ja raaputti päätään nolona. Anteeksi, että kysyin. Ethän sinä voinut tietää, Lily sanoi. Hän kääntyi katsomaan Nikolaita, joka nyt partioi selvästi vahtipuuhissa kartanon pihatietä. Lilyn oli myönnettävä, että Nikolai oli hyvin komea kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hän näki meidät, Lauren sanoi hetken päästä järkyttyneenä. Lily kohotti päätään ja tuijotti suoraan Nikolain kasvoihin. Miehen kasvoilla oli utelias ilme. Minun pitäisi varmaan tehdä ilmoitus herttuattarelle, Nikolai sanoi. Ja et kyllä varmasti tee, Lily sanoi. Minä tapan sinut, jos sen teet. Miksi sinä lupailet tuollaisia, kun et kuitenkaan pysty siihen, Lily? Lauren kysyi hiljaa suupielestään. Onko tuo pikkusiskosi? Nikolai kysyi yhtäkkiä, katse Laurenissa. Näyttää ihan sinulta, Lily. Jätä Lauren rauhaan ja painu helvettiin, Lily sanoi. Tuollainen asenne sinulta kyllä on erikoinen, Lily, Nikolai härnäsi. Tekee mieli ottaa tämä torvi esiin ja puhaltaa varoitus. Barbarella kielsi päästämästä teitä Farnian kaupungin rajojen sisäpuolelle... Sinä teet tuon tahallasi, Nikolai! Lily huudahti. Hänen teki mieli käydä käsiksi Nikolaihin, mutta ei uskaltanut, koska ei lainkaan tiennyt oliko Nikolai suunnitellut jotakin.

9 Lily, tee jotain! Lauren huudahti. Lily katsoi Nikolaihin, joka piti käsissään torvea. Lily kirosi. Miksi hänen piti aina tehdä kaikki? Miksi Nikolai oli tuollainen? Jos mies oikeasti rakasti Lilyä, hänen ei pitäisi soittaa tuota typerää torvea kutsuakseen paikalle lisää sotilaita. Tulepas, idiootti, alas sen hevosen selästä niin saat selkääsi oikein kunnolla, Lily käski Nikolaita ja astui esiin pusikoiden keskeltä. Mies katsoi Lilyyn ja päätti ilmeisesti tulla alas hevosen selästä ihan omaksi parhaakseen. Sinä et kerro kenellekään, että me olemme täällä metsässä, Nikolai, Lily sanoi. Jos sinä yhtään oikeasti välität, sinä teet kuten minä sanon, hän jatkoi ja sen sanottuaan suuteli Nikolaita. Lily! Lauren protestoi. Minä teen kuten sinä sanot, Lily, Nikolai sanoi hämmästyneenä. Hei, hei, hei! Brandon sanoi. Mitä hittoa tuo oli olevinaan, Lily?! hän jatkoi Nikolain lähdettyä. Minun piti pelastaa meidät, Lily sanoi. Me joutuisimme tyrmään Andren ja Seanin sijalle, jos olisin antanut hänen puhaltaa siihen torveen. Mutta sinä suutelit häntä! Lauren sanoi. Mikä sinua vaivaa? Olet käyttäytynyt ihan kummallisesti siitä saakka, kun näit Nikolain ensimmäisen kerran Vaellen ratsian jälkeen! Lily on rakastunut, Brandon sanoi. Muuta syytä tuolle ei voi olla. Rakastunut Nikolaihin? Olenko minä vieläkin rakastunut Nikolaihin? Lily ajatteli kuumeisesti. ***** Andre tunsi jonkun käden poskellaan ja säikähti saman tien hereille. Entä jos hän oli Barbarellan kannibaaligrillissä tai jotain? Jotenkin oudosti hän ei tuntenut oloaan kuumaksi tai että hänen vaatteensa olisivat tulessa. Ne olivat ihan ehjät, mutta tämähän voisi olla illuusiokin, jolla Barbarella yrittää saada Andren paistettua hiljaisella tulella. Andre, herää jo, Marian ääni sanoi läheltä. Kukaan ei yritä grillata sinua. Nukahdinko minä? Andre sanoi ja aukaisi silmänsä. Maria, Aaron ja Sean katsoivat häntä. Maria ja Sean näyttivät hyvin helpottuneilta, mutta Aaron lähinnä hermostuneelta. Hitto, minä nukahdin ja kuolen kohta! Andre ärähti. Miksi me muuten täällä olisimme, jos haluaisimme sinun elävän? Maria kysyi huvittuneena. Joten nousepas ylös niin lähdetään pois täältä. Sinä autat meidät pois? Andre kysyi noustessaan seisomaan. Ihanko tosi? Kyllä, Andre, Maria sanoi ja hymyili. Tulepas sitten, hassu poika. Kamalaa siirappipuhetta, Aaron sanoi inhoten. Joudutaan jo, aamu sarastaa. Eihän? Andre sanoi. Juostaan! hän sanoi ja sieppasi käteensä ruokasäkin, jonka Maria oli hänelle antanut ja käveli kiireesti käytävään ja ulko-ovelle. Sitten hän alkoi ajatella kannattaisiko hänen oikeasti luottaa Mariaan ja Aaroniin niin paljon, että voisi vain kävellä eteenpäin ihan noin vain? Oven takanahan voisi olla sotilaita, jotka ottaisivat Andren kiinni ja veisivät hirttäjän luokse saman tien. Andrea sellainen ei oikein houkutellut, joten hän pysähtyi odottamaan Mariaa, Seania ja Aaronia paikalle. Nämä saapuivatkin pian paikalle. Mikset ole jo ulkona? Aaron kysyi. Pelkäätkö? Voinko minä oikeasti luottaa teihin kahteen, ettette yritä saada minua vain innostumaan turhasta ja sitten oven ulkopuolella onkin sotilaita, jotka vievät minut hirttäjän luokse? Andre kysyi ennen kuin ehti estää itseään. Emme me yritä viedä sinua hirttäjälle, Andre, Maria sanoi. Aikooko tuo pätkä tuossa? Andre kysyi katsoen Aaronia epäluuloisesti. Prinssi oli kuitenkin sellainen ihminen, joka ei jättänyt työtään tekemättä, kun hänelle sellainen annetaan. Hän voisi hyvinkin viedä Andren hirttäjän luokse. Miksi veisin ilman syytä? Aaron kysyi huvittuneena. Minulla ei rehellisesti sanottuna ole mitään hajua, miksi sinut pitäisi tappaa. Eikö sinulle kerrottu? Andre kysyi ja halusi nauraa. Se akka on kyllä ihan idiootti, hän lisäsi ennen kuin aukaisi oven varovaisesti ja astui ulos kylmään aamunsarastukseen. Hänen ihmetyksekseen pihalla ei ollut ristinsielua. Toisaalta se oli vain hyvä asia, koska Andrella olisi suuremmat mahdollisuudet pelastaa itsensä kuolemasta, koska se ei häntä kamalasti

10 houkuttanut. Hänen teki mieli lähteä juoksemaan kohti Farnian Metsää ihan intona, mutta ei ollut varma kannattaisiko hänen. Jotenkin hänestä tuntui, että Metsän läheisyydessä oli joku heppu odottamassa Andrea ja muita. Näetkö, ei ketään odottamassa? Aaron kysyi astuessaan ulos. Paitsi että Nikolai taitaa olla kierroksella tähän aikaan. Nikolai? Andre toisti. Ai se tyyppi, jota sinä pomotit eilen? Se sama. Miksi hän on Farniassa? Eikö hän ole fromecialainen? Minulla ei ole harmainta aavistustakaan koko asiasta, Aaron sanoi. Mutta liikutaanko eteenpäin nyt? Niin! Sean hekumoi. Tulepas, Andre. Ajattele nyt, päästiin pois, hehee. Kerrassaan hermaisevaa, Andre sanoi, kun he kävelivät kohti pääporttia ihan noin vain. Andre melkein odotti jonkun hyppäävän esiin jostain ja käyvän nelikon kimppuun. Niin ei kuitenkaan käynyt, eikä sittenkään, kun joukko pääsi ulos portista. He kävelivät kiireesti kohti metsää vähän matkan päässä. Helppoa, Sean mutisi. Kaikki ovat nukkumassa, Sean, Aaron sanoi. Nikolai oli ainut, joka oli hereillä. Onko Nikolai jossain täällä? Sean kysyi huolestuneena. Miksi olet huolestunut asiasta? Koska hänen ei kannata kohdata Lilyä ihan noin vain. Se haltia inhoaa Nikolaita erittäin syvästi. Niin, kuului Laurenin ääni pusikosta. Mutta voisitteko vähän liikkua ennen kuin Nikolai tulee takaisin ja varoittaa kartanoa? Mitä on tapahtunut? Sean kysyi, kun Lauren kuulosti erittäin hämmentyneeltä. No, eipä mitään ihmeempiä. Lily vain hätisti Nikolain pois kimpustamme... öh, suutelemalla häntä... Mitä?! Andre sanoi. Minä olen aivan pihalla! Mitä Nikolain ja Lilyn välillä on meneillään? Kysy Lilyltä itseltään, Brandon sanoi pusikosta. Hän ei varmaan vastaa sinulle, kun on vähän järkyttynyt, mutta sama se. Nikolai tulee kohta takaisin, joten voisitteko lopettaa höpöttämisen ja tulla tänne? Joo joo, Andre sanoi ja käveli pusikon sekaan, jossa Lauren ja Brandon katsoivat häntä tutkivasti. Mitä? poika kysyi kaksikolta. Et aio sanoa hyvästejä tytöllesi? Sean kysyi tullessaan heidän luokseen. Maria ei ole minun tyttöystäväni, Sean Moiya! Andre protestoi. Ei minulle tarvitse mitään sanoa. Tapaamme kuitenkin kohta uudestaan, Maria sanoi. Ystävällisissä merkeissä, totta kai. ***** Andren mentyä Maria ja Aaron kulkivat tietä vähän matkaa eteenpäin kohti kaupunkia, jotta pääsisivät vähän matkan päähän Andresta ja muista, jotka vieläkin juttelivat metsässä. Ilmeisesti he suunnittelivat matkaansa Araniaan. Mitä turhia suunnittelemaan, kun voi vain kävellä eteenpäin? Maria ajatteli hämmentyneenä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään Aaronille, joka tarkkaili ympäristöä hyvin tarkasti. Hän ei kai halunnut törmätä Nikolaihin ihan noin vain. Ja Maria pohti miksi ei ollut sanonut sanaakaan Laurenille asiasta? Jotenkin Mariasta tuntui siltä, että Lilyn tulisi saada tietää, mitä Nikolaille oltiin tekemässä. Hänestä tuntui myös siltä, että kapteeni oli pakotettu naimaan Bella. Mikähän syy senkin takana mahtoi olla? Mariasta myös tuntui siltäkin, että Nikolai ja Lily kuuluivat yhteen ja hän päätti saman tien saada heidät takaisin yhteen jollain keinolla. Ainakin hänen pitäisi kertoa Lilylle tästä naimisiinmenosta, kun hän näkee hopeahaltian seuraavan kerran. Mitä mietit? Aaron kysyi, kun kaksikko kääntyi metsään päin lähellä kaupunginportteja. Farnia kun sijaitsi keskellä metsää niin Farnian Metsän pääsi mistä tahansa. Nikolaita ja Lilyä, Maria sanoi. Miksi ihmeessä? Heidän elämänsä ei kuulu sinulle, Maria.

11 He kuuluvat yhteen, Maria sanoi. Nikolai rakastaa Lilyä koko sydämestään, mutta äiti on naittamassa Bellaa hänelle. Tuosta minä en olekaan kuullut. Mistä sinä tuollaista kuulit? Aaron kysyi uteliaana. Kuulin äidiltä tuossa ennen kuin sinä tulit luokseni ja sanoit auttavasi minua, Maria vastasi. Nikolai ei kertonut minulle mitään asiasta, Aaron mutisi. Jokin tuossa kyllä mättää. Sinustakin? Sitten olemme samaa mieltä, Maria sanoi. ***** Nikolain saapuessa takaisin kartanoon siellä oli täysi kaaos. Sotilaat juoksentelivat joka paikassa etsimässä jotakin ja Barbarella seisoi keskellä pihaa raivon partaalla. Mitähän oli tapahtunut? Teidän armonne, Nikolai tervehti herttuatar Ce Luccaa, joka kääntyi mieheen päin kerrassaan raivoissaan. Nikolain mielestä hän näytti vähintään mielipuolelta. Missä sinä olet ollut, Nikolai? Barbarella kysyi. Kierroksellani, kuten joka yö, Nikolai sanoi epävarmasti. Saanko kysyä miksi? Koska Staiche on paennut ja vienyt Moiyan, prinssin ja tyttäreni mukanaan! Barbarella sanoi. Näitkö heitä lainkaan? En, teidän armonne, Nikolai sanoi järkyttyneenä. Aaron Von Aranian oli pettänyt Barbarella Ce Lucan? Ja Maria Ce Lucca myös? Mitä ihmettä oli oikein tekeillä? Nikolai ei ollut ymmärtänyt tätä touhua Farniassa ollenkaan siitä saakka, kun hän sinne oli tullut vuosi sitten. Hän oli tullut lähinnä Lilyn löytämisen toivossa kuin tehdäkseen töitä herttuattarelle, joka tuntui olevan mielenvikainen. Ja mistähän Barbarella oli alun perin saanut päähänsä avioliiton Bellan kanssa? Nikolai ei rakastanut Bellaa lainkaan. Hänen sydämensä kuuluisi aina Lily Sheisukulle eikä kenellekään muulle. Miksi et? Oletko sokea?! Barbarella räyhäsi. En tietenkään. Olin hyvin kaukana kartanosta tuon sattuessa. Olin kaupungissa ja en olisi millään voinut tietää, mitä täällä tapahtuu, Nikolai sanoi. Hän jätti sanomatta tapaamisestaan kapinallisten kanssa muutama tunti sitten. Kun hän vain ajattelikin, mitä Lily voisi hänelle pahimmassa tapauksessa tehdä, hän ei missään nimessä halunnut aukaista suutaan ja paljastaa Barbarellalle, että oli tavannut heidät. Mene sitten etsimään, kapteeni, Barbarella sanoi. Äiti! Bella sanoi tullessaan paikalle. Hänen kasvoillaan oli kerrassaan hämmentynyt ilme. Niin, Bella? Barbarella kysyi. Maria on Andren voimien vastine, äiti. Huomasin sen hetki sitten, kun Maria oli niin kummallinen siellä oikeussalissa. Hänhän käyttäytyi kuin Maraifian kannattajat, Bella selitti. Maria Ce Lucca on Andren voimien vastine? Mitkä voimat? Mistä nuo puhuvat? Nikolai ajatteli. Meidän täytynee varmaankin eliminoida Maria, Barbarella sanoi. Se tyttö on jo pettänyt minut, joten ansaitsisi kuolla saman tien. Typerä petturi. Barbarella oli hiljaa vähän aikaa ennen kuin kääntyi Nikolaihin. Mene etsimään petturit ja ota Staiche kiinni. Tapa hänet ja kapinalliset. Sen jälkeen menet Vaelleen ja tuhoat sen maan tasalle, nainen sanoi. Nikolai ei uskaltanut edes ajatella kieltäytymistä. Sen sijaan hän myöntyi tuumaan ja lähti keräämään joukkonsa lähteäkseen Farnian Metsään, koska tiesi Andren olevan siellä kapinalliset mukanaan. Ehkä Aaron ja Maria olisivat hänen kanssaan? Se kuulosti hyvinkin mahdolliselta. Samalla miestä hirvitti jonkin verran Lilyn tapaaminen. Haltia yritti selvästi parhaansa pitääkseen Nikolain pois luotaan. Mitähän siinäkin oli oikein takana? Olisiko Lilykin vielä rakastunut Nikolaihin samalla tavalla kuin Nikolai Lilyyn?