Muistio ID-19118102 1 (8) 31.05.2019 POL-2019-26293 Rahankeräyslaki ja ilmastonsuojelutyön rahoittamiseksi tehtävä varainhankinta Poliisihallitus on laatinut tämän muistion selventämään rahankeräyslain soveltumista ilmastonsuojelutyön rahoittamiseksi tehtävään varainhankintaan. Rahankeräyslain (255/2006) 26 :n mukaan rahankeräysten toimeenpanon ja tuottojen käytön yleisestä valvonnasta ja toimeenpanon ohjauksesta sekä tilastoinnista vastaa Poliisihallitus. Poliisihallitus ja poliisilaitokset vastaavat myöntämiinsä lupiin perustuvien rahankeräysten toimeenpanon ja tuottojen käytön valvonnasta. Lisäksi Poliisihallitus voi antaa rahankeräysten toimeenpanoa koskevia lausuntoja ja ohjeita. Ilmastonmuutoksesta ja sen hillitsemiseksi suunnitelluista toimenpiteistä on viime vuosina käyty laajaa keskustelua sekä yhteiskunnallisilla foorumeilla että yksityishenkilöiden ja muiden toimijoiden välillä. Poliisihallitus on vastaanottanut useita kansalaiskysymyksiä, joissa on pyydetty kannanottoa rahankeräyslain soveltumisesta erilaisten ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien projektien, hankkeiden ja toimintamallien rahoittamiseksi järjestettäviin varainhankintakampanjoihin. Ilmastonsuojelutyön rahoittamiseksi toteutettavia varainhankintamalleja ei koske rahankeräysasioissa erityissääntely, vaan ilmastonsuojelutyön tukemiseksi järjestettävää rahankeräystoimintaa koskevat samat säännökset kuin mitä tahansa muutakin rahankeräystoimintaa. Asiaa on toisin sanoen sen tärkeydestä ja maailmanlaajuisesta merkityksestä huolimatta tulkittava samoin kuin muitakin tilanteita, joissa rahankeräyslain säännösten soveltuvuus toimintaan tulee arvioitavaksi. 1 Rahankeräyslain säännöksistä Rahankeräysten toimeenpanoon ja toimeenpanon yleiseen valvontaan sovelletaan rahankeräyslakia. Rahankeräyslain 1 :n mukaisesti lain tarkoituksena on mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä. Rahankeräyslain 3 :n 1 momentin mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräyslain 5 :n 1 momentin mukaan rahankeräys saadaan toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla. Luvanvaraisuudesta on rahankeräyslaissa säädetty tiettyjä, rajoitettuja poikkeuksia. Rahankeräyslain 9 :n 4 kohdan mukaan on kiellettyä järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään. Rahankeräyslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (102/2005 vp) perusteella lain yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on ollut se, että rahankeräyksellä saatujen varojen käyttöä kyettäisiin tehokkaasti valvomaan lupa- ja valvontaviranomaisten toimesta. Tehokkaalla valvonnalla pyritään varmistamaan lahjoitettujen varojen käyttö luvattuun tarkoitukseen ja näin kunnioittamaan epäitsekästä lahjoitustarkoitusta sekä edesauttamaan lahjoitustahdon säilymistä. POLIISIHALLITUS Arpajaishallinto Konepajankatu 2, PL 50, 11101 RIIHIMÄKI arpajaishallinto@poliisi.fi Puh. +358 295 480 181 poliisi.fi
Muistio ID-19118102 2 (8) 2 Muistiossa arvioitavat kysymykset Poliisihallitus on saanut useilta kansalaisilta ja yhteisöiltä kysymyksiä rahankeräyslain soveltumisesta ilmastonmuutoksen torjumisen rahoittamiseksi tehtäviin varainhankintakampanjoihin. Kysymysten asettelun lähtökohta on ollut lähes yksinomaan se, tarvitaanko toiminnan toteuttamiseen rahankeräyslupa vai ei. Varainhankintamuotoja on useita erilaisia ja yhteinen nimittäjä niillä on usein vain se, että kaikkien tarkoituksena on hankkia varoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtävän työn tukemiseen. Poliisihallitus on arvioinut eri tavoin toteutettavia varainhankintamuotoja sen osalta, onko kyse rahankeräyslaissa säädetyn rahankeräyksen määritelmän täyttävästä toiminnasta vai ei. Yksinkertaisimmillaan Poliisihallitukselle esitetyissä varainhankintamalleissa on kyse siitä, että yleisöltä pyydetään vastikkeettomia rahalahjoituksia, jotka käytetään ilmastonsuojelutyöhön. Tämänkaltainen vapaaehtoisten ja vastikkeettomien lahjoitusten pyytäminen täyttää rahankeräyslaissa tarkoitetun rahankeräyksen määritelmän. Näin ollen kyse on lähtökohtaisesti luvanvaraisesta toiminnasta. On myös huomattava, että toimintaa on harjoitettu Suomessa jo pitkään ja vakiintuneesti useiden luonnonsuojelujärjestöjen toimesta, joille on myönnetty asianmukaiset rahankeräysluvat erilaisten ilmastonsuojeluhankkeiden rahoittamiseksi. Luonnonsuojelutyö ja ilmastonsuojelu sen osana on yksi perinteisistä yleishyödyllisen toiminnan muodoista, ja rahankeräyslainsäädännön tarkoituksena on nimenomaisesti tämänkaltaisen toiminnan mahdollistaminen. Perinteisten rahankeräyskampanjoiden lisäksi Poliisihallitukselle on esitetty kysymyksiä varainhankintamalleista, joissa yleisölle tarjotaan mahdollisuutta kompensoida ilmastopäästönsä vapaaehtoisella rahasuorituksella. Useat näistä malleista on kuvattu kaupankäynnin kaltaisena toimintana, jossa vapaaehtoisen kompensaatiomaksun maksava henkilö saa vastikkeeksi maksulleen lupauksen siitä, että hänen vapaaehtoisella suorituksellaan tullaan tekemään työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Käytännössä monissa tämänkaltaisissa varainhankintamalleissa on siis lähdetty olettamuksesta, että kyse on kaupankäynnistä, jossa ostajan ostama hyödyke on kuluttajalle annettava lupaus hänen aiheuttamiensa hiilidioksidipäästöjen tulevasta kompensoinnista. Poliisihallitus toteaa, että rahankeräysten järjestäminen on Suomessa tarkoitettu yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden yksinomaan yleishyödyllisen toiminnan rahoittamismuodoksi. Esimerkiksi ilmastonsuojelutyötä on vakiintuneesti pidetty sellaisena rahankeräyslaissa tarkoitettuna yksinomaan yleishyödyllisenä tarkoituksena, jonka rahoittamiseksi rahankeräyslupa on lähtökohtaisesti mahdollista myöntää. Yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden ilmastonsuojelutyön rahoittamiseksi järjestettäviin rahankeräyksiin on näin ollen lähtökohtaisesti suhtauduttu myönteisesti. Kyseessä olevan asian osalta on kuitenkin tärkeää huomata, että erilaiset peitellyt rahankeräystoiminnan muodot voivat olla omiaan hämärtämään yleisön käsitystä siitä, ovatko he osallistumassa ostajana vastikkeelliseen kaupankäyntiin vai lahjoittajana vastikkeettomaan rahankeräykseen. Tämän myötä myös toiminnan varsinainen yleishyödyllinen tarkoitus voi joissakin tilanteissa jäädä epäselväksi. Vastikkeelliselle kaupankäynnille on tyypillisempää se, että toiminta hyödyttää ennen kaikkea kaupankäynnin osapuolia yleisen hyvän sijaan. Näin ollen peitellyillä rahankeräystoiminnan muodoilla voi olla kielteinen vaikutus yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden toiminnan rahoitukseen ja sitä kautta niiden yhteiskunnallisesti tärkeän toiminnan mahdollistamiseen. Edellä kerrotuista syistä Poliisihallitus pitää tärkeänä sitä, että kaupankäynnin ja rahankeräyksen piirteitä yhdistelevien varainhankintamallien osalta arvioidaan, onko kyse tosiasiassa peitellystä rahankeräystoiminnasta tai rahankeräyksen ja kaupankäynnin sekoittamisesta
Muistio ID-19118102 3 (8) ja näin ollen mahdollisesti myös rahankeräyslain 9 :n 4 kohdassa tarkoitetusta kielletystä rahankeräyksen toimeenpanotavasta. 3 Rahankeräyslain soveltuminen kyseessä oleviin toimintamalleihin 3.1 Rahankeräyksen määritelmästä Rahankeräyslain 3 :n mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Lain 4 :n 2 kohdan mukaan yleisöllä tarkoitetaan ennalta rajoittamatonta ja määrittelemätöntä joukkoa henkilöitä ja 3 kohdan mukaan yleisöön vetoamisella tarkoitetaan suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen. Kaikki toiminta, joka täyttää yllä mainitun rahankeräyksen määritelmän, kuuluu rahankeräyslain soveltamisalaan ja edellyttää siten lähtökohtaisesti rahankeräyslupaa. Rahankeräyslaissa on nimenomaisesti säädetty joistakin poikkeustilanteista, joissa siis määritelmän täyttymisestä huolimatta rahankeräyslupaa ei edellytetä. Poikkeaminen edellyttää kuitenkin nimenomaista säännöstä, eikä poikkeaminen muissa tilanteissa siis ole mahdollista. Rahankeräyslaissa tarkoitetusta rahankeräyksestä on siis kyse silloin, kun lain 3 :ssä säädetyt määritelmän mukaiset edellytykset täyttyvät. Rahankeräykseen osallistumisen tulee ensinnäkin olla vastikkeetonta, jolloin rahaa lahjoittava henkilö ei saa mitään vastikkeeksi rahasuoritukselleen. Tästä poikkeuksen muodostavat ainoastaan rahankeräyslain 3 :n 2 momentissa tarkoitetut keräystunnukset eli rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksella varustetut esineet, joilla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa. Toiseksi rahankeräyksen määritelmän täyttävässä toiminnassa rahaa kerätään yleisöön vetoamalla. Vetoaminen voi olla suullista, kirjallista tai jollain muulla tavalla ilmaistua. Yleisöön vetoamisen käsitettä ei ole sidottu mihinkään tiettyihin viestintätapoihin tai viestintämuotoihin. Vetoaminen voi olla suullista, kirjoitettua tai muulla tavalla ilmaistua. Lain lähtökohtana on välineneutraalius. Tämä tarkoittaa sitä, että rahankeräys on mahdollista toteuttaa millä tahansa käytettävissä olevalla välineellä tai tavalla. Näin ollen perinteisten rahankeräystapojen kuten lipaskeräyksen ohella esimerkiksi internetissä tapahtuva yleisöön vetoaminen vastikkeettomien rahalahjoitusten saamiseksi voi täyttää rahankeräyksen määritelmän. Internetissä tapahtuva vetoaminen voi tapahtua esimerkiksi perinteisillä internetissä olevilla kotisivuilla, sosiaalisessa mediassa tai erityisellä rahankeräyksen mahdollistavalla sivustolla, kuten vaikkapa joukkorahoitukseen käytettävällä alustalla. Poliisihallitukselle on esitetty kysymyksiä useista erilaisista ilmastonsuojelutyön rahoittamiseksi suunnitelluista varainhankintamalleista. Kysymyksistä on ilmennyt selvästi se, että myös ilmastonsuojelutyön rahoittamisessa voidaan hyödyntää monenlaisia toisistaan poikkeavia varainhankintamalleja, joiden avulla on mahdollista hankkia rahoitusta erilaisiin projekteihin, hankkeisiin ja muihin tarkoituksiin. Toimintaan sovellettavat säännökset määräytyvät sen perusteella, minkälaisesta rahoitusmallista kulloinkin on kyse. Esimerkiksi erilaisten hyödykkeiden myyntiin perustuvaan toimintaan voidaan soveltaa vaikkapa kauppalain 355/1987) tai kuluttajansuojalain (38/1978) säännöksiä. Myös muu lainsäädäntö voi tulla sovellettavaksi. Toisin sanoen toiminnassa ei ole kyse rahankeräyksestä eivätkä rahankeräyslain säännökset tule sovellettavaksi, jos varainhankintatyö perustuu puhtaasti perinteiseen tuotemyyntiin. Sen sijaan, jos toiminnan tarkoituksena on kerätä rahoitus vastikkeettomien rahalahjoitusten muodossa, on toiminnassa kyse rahankeräyslaissa tarkoitetusta rahankeräyksestä, joka edellyttää lähtökohtaisesti aina asianmukaista rahankeräyslupaa.
Muistio ID-19118102 4 (8) Ilmastonsuojelutyön rahoittamiseksi toteutettavia varainhankintamalleja ei koske rahankeräysasioissa erityissääntely, vaan ilmastonsuojelutyön tukemiseksi järjestettävää rahankeräystoimintaa koskevat samat säännökset kuin mitä tahansa muutakin rahankeräystoimintaa. Rahankeräyksen määritelmän täyttävää toimintaa pidetään rahankeräyksenä riippumatta siitä, millä nimellä toimintaa kutsutaan ja minkä tarkoituksen rahoittamiseksi toimintaa toteutetaan. 3.2 Vastikkeellisten ja vastikkeettomien toimintojen erottaminen toisistaan Erilaiset vastikkeelliset toiminnot kuten tavanomainen kaupankäynti jäävät rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle, sillä rahankeräyksen määritelmä ei vastikkeellisten toimintojen kohdalla täyty. Vastikkeellisten toimintojen tulee kuitenkin olla aidosti vastikkeellisia toimintoja, joissa rahasuorituksen vastikkeena annetaan todellinen, suoritettua rahamäärää vastaava vastike. Poliisihallitukselle esitetyissä ilmastonsuojelutyötä tukevissa varainhankintamalleissa vaikuttaisi usein olevan taustalla ajatus siitä, että kyse olisi vastikkeellisesta toiminnasta kuten aidon lisäpalvelun myynnistä. Jotta toimintaa voitaisiin pitää rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä vastikkeellisena toimintana, tulisi toiminnan kuitenkin olla aidosti vastikkeellista kaupankäyntiä, jossa rahasuoritus ja sen vastasuoritus kohtaavat toisensa ajallisesti, laadullisesti ja määrällisesti. Toiminnot, jotka pyritään kuvaamaan kaupankäynniksi mutta jotka todellisuudessa ovat rahankeräystä, eivät ole kaupankäyntiä vaan rahankeräystä. Tilanne voisi olla tällainen esimerkiksi silloin, jos tuotteesta peritään sen arvoon nähden kohtuuttoman suurta maksua sillä perusteella, että näin saatavat varat käytetään mainittuun hyvään tarkoitukseen. Tilanne voi olla tällainen myös esimerkiksi silloin, jos rahasuorituksen vastikkeeksi tarjotaan hyödykettä, jolla on lähinnä näennäinen merkitys vastikkeena. Kyse on siis hyödykkeestä, jolla ei ole vaihdannallista kaupallista arvoa, ja jonka saajakin mieltää luonteeltaan jonkinlaiseksi kiitoslahjaksi tai muuksi vastaavaksi, rahasuorituksesta irralliseksi seikaksi. Normaalissa kaupankäynnissä lähdetään myös siitä, että tuotteen hinnan määrittää myyjä eikä hinta siis ole esimerkiksi vapaaehtoinen tai vapaavalintainen. Normaalille kaupankäynnille vieras piirre on, että ostaja voi määritellä hinnan pyydettyä korkeammaksi hinnaksi, tueksi tai muuksi vastaavaksi suoritukseksi. Normaalissa kaupankäynnissä ei myöskään myytävän tuotteen hinnan lisäksi makseta lisäsuoritusta jostakin muusta, jollei kyse ole aidosta lisätuotteesta tai -palvelusta, jonka ostaja todella saa vastineeksi suorittamalleen maksulle. Normaalissa kaupankäynnissä kaikille osapuolille on selvää, että kyse on nimenomaan tuotteen myymisestä ja ostamisesta. Tällöin ostajat selkeästi ymmärtävät, että he ovat ennen kaikkea ostamassa tuotetta, eivät ensisijaisesti tukemassa hyväksi mieltämäänsä tarkoitusta. Mikäli tuotemyynti ei ole edellä kuvatulla tavalla aidosti vastikkeellista, vaan kyse on tosiasiassa toiminnasta, jossa vedotaan yleisöön vastikkeettoman rahallisen tuen saamiseksi, tulevat rahankeräyslain säännökset sovellettavaksi. Rahankeräyslain 9 :n mukaan on kiellettyä järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään. Näin ollen rahankeräystä ei tule toteuttaa tavalla, jossa toimintaan osallistuvat henkilöt eivät pysty selkeästi erottamaan, onko toiminnassa kyse rahankeräyksestä vai kaupankäynnistä. Rahankeräyksen ja kaupankäynnin sekoittamisesta voi olla kyse esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
Muistio ID-19118102 5 (8) ylisuurissa maksuissa, jotka luvataan käyttää hyvään tarkoitukseen vapaaehtoisissa maksuissa tai vapaavalintaisen suuruisissa maksuissa toiminnoissa, joissa rahasuorituksesta tarjottava vastike on lähinnä symbolinen (kunniakirja, nimi muistolaattaan jne.) toiminnoissa, joissa samasta tuotteesta voidaan maksaa vapaaehtoisesti suurempaa hintaa tai maksuun voidaan yhdistää lisäsuoritus jostakin muusta, joka ei ole todellinen hyödyke kaupankäyntiin viittaavien sanavalintojen käyttäminen toiminnoissa, joissa tosiasiassa pyydetään vastikkeetonta rahalahjoitusta 3.3 Rahankeräyksen toimeenpanoon oikeutetut Rahankeräystoiminta on tarkoitettu yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden varainhankinnan muodoksi. Yleishyödyllisellä toiminnalla tarkoitetaan rahankeräyslain 4 :n 1 kohdan mukaan toimintaa yleistä sosiaalista, sivistyksellistä tai aatteellista tarkoitusta varten taikka muuta yleistä kansalaistoimintaa. Rahankeräyslupa voidaan myöntää rahankeräyslain 7 :n mukaan Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, jolla on yleishyödyllinen tarkoitus. Tietyissä tilanteissa lupa voidaan myöntää myös rekisteröimättömälle yhteisölle. Sen sijaan esimerkiksi liiketoimintaa harjoittavalle osakeyhtiölle, muulle yritykselle taikka yksityishenkilölle ei voida myöntää rahankeräyslupaa. Tällaiset tahot eivät täytä rahankeräyslain 7 :ssä säädettyjä luvan saajaa koskevia edellytyksiä yleishyödyllisyyden osalta. Lupa voidaan antaa Suomessa rekisteröidylle yleishyödylliselle yhteisölle tai säätiölle Lupaa ei voida antaa ulkomaiselle yhdistykselle tai säätiölle Lupaa ei voida antaa liiketoimintaa harjoittaville yrityksille 3.3.1 Rahankeräyksen erillinen käytännön toimeenpanija Luvan saajat voivat toteuttaa rahankeräyksensä joko kokonaan omin voimin taikka käyttää rahankeräyksen toimeenpanossa erillistä rahankeräyksen käytännön toimeenpanijaa. Rahankeräyksen käytännön toimeenpanijalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, joka huolehtii rahankeräyksen järjestämisestä luvan saajan puolesta. Yleensä käytännön toimeenpanijan toiminnalle on tunnusomaista esimerkiksi yleisöön vetoaminen vastikkeettomien rahalahjoitusten saamiseksi luvan saajan puolesta, lahjoitusten vastaanottaminen, varojen hallinnointi ennen luvan saajaa ja näin kertyneiden varojen edelleen välittäminen luvan saajalle. Rahankeräyksen käytännön toimeenpanona ei kuitenkaan pidetä esimerkiksi toimintaa, jossa ainoastaan vedotaan toisen puolesta lahjoitusten saamiseksi. Näin ollen rahankeräysluvan saaneen järjestön yhteistyökumppanit voivat kannustaa muita henkilöitä lahjoittamaan rahaa suoraan luvan saajan rahankeräystilille. Tämänkaltainen toisen puolesta vetoaminen on siis lähtökohtaisesti sallittua edellyttäen, että sillä jonka puolesta vedotaan, on voimassa oleva rahankeräyslupa, joka mahdollistaa rahan keräämisen suunnitellulla tavalla. Sen sijaan rahankeräyksen toimeenpano siten, että yhteistyökumppanit keräisivät rahaa ensin esimerkiksi omille tileilleen ja tilittäisivät ne sitten eteenpäin luvan saaneelle järjestölle, ei ole ilman käytännön toimeenpanijan määräämistä mahdollista. Rahankeräyksen käytännön toimeenpanijasta määrätään aina rahankeräysluvassa ja määräys voidaan antaa vain, jos käytännön toimeenpanijaksi ehdotettu taho täyttää laissa säädetyt edellytykset. Rahankeräyslain 15 :n mukaan rahankeräyksen käytännön toimeenpa-
Muistio ID-19118102 6 (8) nijaksi voidaan rahankeräysluvassa määrätä elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 1 :ssä tarkoitettu luonnollinen henkilö, yhteisö tai säätiö, joka on perustettu tätä toimintaa varten taikka jonka toimialan tai toiminnan muotona mainitaan tällainen toiminta Esimerkkinä usein käytetystä käytännön toimeenpanijasta voidaan mainita vaikkapa Automatia Pankkiautomaatit Oyj, joka toimii useiden järjestöjen yhteistyökumppanina Ottoautomaattikeräyksissä. Kyseisen yrityksen oma varsinainen palvelu tässä yhteistyömallissa on käteisnostopalvelun tarjoaminen kuluttajille. Rahankeräyksissä, joissa Automatia on määrätty rahankeräyksen käytännön toimeenpanijaksi, voidaan käteisnoston yhteydessä kuluttajille tarjota lisäksi kuitenkin mahdollisuutta tehdä erillinen lahjoitus luvan saaneelle järjestölle. Kyse ei siis ole lisäpalvelun myymisestä Otto-automaateilla kuluttajille, vaan vastikkeettomien rahalahjoitusten keräämisestä käteisnostojen yhteydessä eli rahankeräyksen toimeenpanosta. Käytännössä Automatia siis vetoaa palveluaan käyttäviin kuluttajiin tarjoamalla erillisen lahjoitusmahdollisuuden käteisnoston yhteydessä, vastaanottaa lahjoitukset ja tilittää ne myöhemmin sopimusperusteisesti luvan saaneille järjestöille. Kyse ei ole Automatian omasta rahankeräyksestä, mutta yrityksen keskeinen rooli rahankeräyksen toimeenpanon kannalta edellyttää sen määräämistä käytännön toimeenpanijan rooliin niissä rahankeräyksissä, joissa kyseistä keräystapaa on tarkoitus käyttää. Kyse ei ole myöskään tilanteesta, jossa Automatian tarjoama varsinainen palvelu muuttuisi luonteeltaan eri palveluksi. Käteisnosto ilman tehtyä lahjoitusta ja käteisnosto, jonka yhteydessä lahjoitus tehdään, ovat edelleen palveluna kuluttajalle samanlaisia: kuluttajan saama palvelu on molemmissa saman sisältöinen käteisnosto. Useissa Poliisihallitukselle esitetyissä kysymyksissä on esitetty varsin samankaltaista toimintamallia kuin edellä kuvatussa Automatian palvelussa. Monissa ilmastonsuojelutyön tukemiseksi tähtäävissä varainhankintamalleissa tarjotaan esimerkiksi mahdollisuus kompensoida kuluttajan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt tekemällä tuotteen tai palvelun ostamisen yhteydessä ylimääräinen rahasuoritus, joka tilitetään eteenpäin jollekin toimijalle esimerkiksi metsänistutukseen tai muuhun ilmastosuojelua tukevaan tarkoitukseen. Tyypillisesti näissä malleissa ei kuitenkaan tarjota mitään aitoa hyödykettä vastineeksi ylimääräisestä rahasuorituksesta, vaan lisämaksun osalta kyse on käytännössä vastikkeettoman rahalahjoituksen tekemisestä johonkin hyvään tarkoitukseen. Näin ollen kyse on luvanvaraisen rahankeräyksen toimeenpanosta, joka saattaa edellyttää toiminnassa mukana olevien yritysyhteistyökumppanien määräämistä rahankeräyksen erillisiksi käytännön toimeenpanijoiksi. 4 Yritystoimijoiden mahdollisuudet osallistua yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden rahankeräystoimintaan 4.1 Rahankeräyksen toimeenpanoon osallistuminen käytännön toimeenpanijan roolissa Rahankeräyslupa voidaan pääsääntöisesti antaa Suomeen rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, mikäli laissa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Rahankeräysluvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että kerättävien varojen käyttötarkoitus on yksinomaan yleishyödyllinen ja että luvan hakijana olevan yhteisön tai säätiön toiminnan tarkoitus on yleishyödyllinen. Suomeen rekisteröidyn yleishyödyllisen yhteisön tai säätiön lisäksi rahankeräyslupa voidaan antaa rahankeräyslain 7.1 :n kohdissa 2-5 mainituille tahoille. Rahankeräyslupaa ei voida antaa liiketoimintaa harjoittaville osakeyhtiöille tai muille yritystoimijoille, joten käytännössä kyseiset toimijat voivat kerätä ja vastaanottaa lahjoituksia ainoastaan rahankeräyksen käytännön toimeenpanijan roolissa edellisessä luvussa kuvatuin edellytyksin.
Muistio ID-19118102 7 (8) Kuten aiemmin on todettu, ilmastonsuojelutyötä on lähtökohtaisesti pidetty rahankeräyslaissa tarkoitettuna yksinomaan yleishyödyllisenä toimintana, jonka rahoittamiseksi rahankeräyslupia on voitu myöntää. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta voidaan mainita hiilidioksidin sitomiseksi tehtävä metsänistutusprojekti. Sen sijaan yleishyödyllisenä toimintana ei voida pitää esimerkiksi sitä, että rahaa kerätään vaikkapa yrityksen ympäristöystävällisemmän toiminnan rahoittamiseen, sillä tässä tapauksessa kyse olisi käytännössä liiketoiminnan rahoittamisesta. 4.2 Rahankeräyksen toimeenpanoon osallistuminen markkinoimalla luvan saaneen järjestön rahankeräystä Rahankeräyksen määritelmässä ei oteta kantaa siihen, kuka tai mikä taho lahjoituksia pyytää. Näin ollen rahankeräyksen määritelmä voi täyttyä myös toiminnassa, jossa vedotaan vastikkeettomien rahalahjoitusten saamiseksi toisen tahon puolesta. Rahankeräyslainsäädännössä ei kuitenkaan ole mitään estettä sille, että esimerkiksi yritykset kannustavat yleisöä lahjoittamaan rahaa suoraan jollekin rahankeräystä toimeenpanevalle hyväntekeväisyysjärjestölle. Tämänkaltainen toisen puolesta vetoaminen on lähtökohtaisesti täysin sallittua, edellyttäen kuitenkin, että sillä jonka puolesta vedotaan, on voimassa oleva rahankeräyslupa, joka mahdollistaa rahan keräämisen suunnitellulla tavalla ja suunniteltuun tarkoitukseen. Näin ollen yritykset eivät voi kerätä järjestöjen kautta rahaa oman liiketoimintansa tukemiseen vaan rahankeräyksellä kertyneet varat tulee käyttää kokonaisuudessaan järjestön rahankeräysluvassa määrättyihin yksinomaan yleishyödyllisiin käyttötarkoituksiin. Rahankeräyksellä kertyneiden varojen tulee myös kertyä suoraan luvan saajana olevan yleishyödyllisen järjestön rahankeräystilille. Rahankeräyslainsäädännön estämättä järjestö ja liiketoimintaa harjoittava yritys voivat sen sijaan toteuttaa yhdessä esimerkiksi rahankeräyksen markkinointia eli kertoa yleisölle rahankeräyksestä, sillä toteutettavasta yleishyödyllisestä tarkoituksesta sekä kertoa myös yrityksen roolista toiminnan tukijana. 4.3 Rahankeräykseen toimeenpanoon osallistuminen lahjoittajan roolissa Mitään estettä ei ole myöskään sille, että yritykset lahjoittavat osan liiketoiminnan tuotoistaan eteenpäin jonkin yleishyödyllisen toiminnan tukemiseksi. Myös aikeesta lahjoittaa kertynyttä tuottoa eteenpäin saa kertoa rahankeräyslain säännösten estämättä. Näin toimittaessa viestinnässä tulisi kuitenkin olla tarkka. Kuluttajalle tulisi olla täysin selvää, että hän ostaa normaalihintaisen tuotteen yritykseltä, joka lahjoittaa osan saamistaan myyntituotoista eteenpäin ja että lahjoittaja on näin ollen yritys eikä kuluttaja. Eli toisin sanoen yrityksen asiakkaat eivät saisi saada käsitystä, että heiltä pyydetään hyödykkeen ostamisen yhteydessä lahjoitusta, jonka yritys välittäisi eteenpäin jollekin kohteelle, koska tällöin kaupankäyntiin saattaisi liittyä riski toiminnan sekoittumisesta rahankeräykseen. Edellä kerrotuilla perusteilla yritysten on sallittua markkinoida tuotteitaan esimerkiksi kertomalla asiakkaille, että kaikkien myytyjen tuotteiden tuotoista tietyn suuruinen osuus lahjoitetaan johonkin tiettyyn ennalta päätettyyn kohteeseen. Sen sijaan, jos kaupankäyntiin liitetään ominaisuuksia, jotka saattavat hämärtää asiakkaan käsitystä siitä, onko kyse kaupankäynnistä vai rahankeräyksestä, on mahdollista, että toiminta voi olla kiellettyä rahankeräyslain 9 :n nojalla. Tämänkaltainen ominaisuus voisi olla esimerkiksi lahjoitusten pyytämiseen viittaava viestintä kaupankäynnin yhteydessä taikka asiakkaalle tarjottava mahdolli-
Muistio ID-19118102 8 (8) suus maksaa tuotteesta halutessaan suurempaa hintaa, jotta lisämaksut voitaisiin tilittää eteenpäin johonkin hyvään tarkoitukseen. 5 Yhteenveto Rahankeräyslaki tulee lähtökohtaisesti sovellettavaksi kaikkeen rahankeräyslain 3 1 momentin mukaiseen toimintaan eli kaikkeen toimintaan, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Näin ollen rahankeräyslakia sovelletaan myös ilmastonsuojelutyön tukemiseksi järjestettäviin varainhankintakampanjoihin silloin, kun kampanjat rahoitetaan yleisöön vetoamalla kerätyillä vastikkeettomilla rahalahjoituksilla. Rahankeräyslupa voidaan lähtökohtaisesti antaa yleishyödyllisille toimijoille yksinomaan yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi. Sen sijaan yritystoimijat eivät voi rahankeräyslupaa saada eikä rahankeräyksellä kerättyjä varoja voida missään olosuhteissa käyttää liiketoiminnan rahoittamiseen, vaikkakin tarkoituksena olisi pyrkimys toimia ympäristöystävällisemmin. Yritysten yhteiskuntavastuu ympäristönsuojelun osalta tulee näin ollen toteuttaa muilla tavoin kuin rahankeräyksen keinoin. Poliisihallitus tiedostaa, että prosessi käytännön toimeenpanijan määräämiselle voi olla raskas varsinkin suuremmille yritystoimijoille, sillä käytännön toimeenpanijan määrääminen edellyttää, että yritys on perustettu rahankeräysten käytännön toimeenpanemista varten tai että yrityksen yhtenä toiminnan muotona yhtiöjärjestyksessä on mainittu kyseinen toiminta. Käytännössä määräyksen tekeminen edellyttää usein yhtiöjärjestyksen muuttamista. Käytännön toimeenpanijaa koskeva sääntely tulee poistumaan vuonna 2020 voimaantulevan uuden rahankeräyslain myötä. Uuden rahankeräyslain myötä yritystoimijoiden mahdollisuudet osallistua rahankeräystoimintaan tulevat siten helpottumaan tältä osin. Huomionarvoista kuitenkin on, että myös uuden rahankeräyslain säännösten mukaan rahankeräyslupa voidaan antaa vain yleishyödyllisille toimijoille yksinomaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Myös rahankeräyksen ja kaupankäynnin sekoittaminen keskenään on tulevaisuudessa edelleen kiellettyä. Näin ollen kaikki rahankeräykset tulee jatkossakin järjestää siten, ettei riskiä toiminnan tosiasiallisen luonteen hämärtymisestä aiheudu. Myöskään yritystoiminnan rahoittaminen rahankeräyksillä ei lain muuttumisen jälkeen ole mahdollista. Lopuksi Poliisihallitus pitää erittäin tärkeänä, että kaikki yhteiskunnalliset toimijat huomioivat toiminnassaan ympäristöarvot ja pyrkivät toimimaan vastuullisesti ilmastonsuojelun näkökulmasta. Rahankeräykset ovat kuitenkin yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden luvanvarainen varainhankintamuoto yksinomaan yleishyödyllisten toimintojen rahoittamiseksi. Poliisihallitus pitää toivottavana, että kaikki eri toimijat huomioisivat myös ilmastonsuojeluun tähtäävissä toimenpiteissään rahankeräyslainsäädännön asettamat rajoitteet toiminnan toteuttamiselle. Muistion laativat Ylitarkastaja Emmi Tengman Ylitarkastaja Jouni Kitunen