ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos YRITYSSANEERAUKSET SUOMESSA

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos YRITYSSANEERAUKSET SUOMESSA Pro Gradu-tutkielma Jenni Kasurinen 15.5.2019

Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ... 3 1 JOHDANTO... 5 2 YRITYSSANEERAUSMENETTELY... 9 2.1 Yrityssaneerauksen edellytykset... 9 2.1.1 Maksukyvyttömyys... 9 2.2. Yrityssaneeraus prosessina... 15 2.2.1. Saneerauksen hakeminen... 16 2.2.2. Saneerausmenettelyn aloittaminen... 18 2.2.3. Saneerausmenettelyn toteuttaminen... 20 2.2.4. Saneerauksen päättyminen... 23 3 AIEMMAT TUTKIMUKSET JA KIRJALLISUUS... 25 3.1. Konkurssin ennustamisen tutkimus... 25 3.2. Saneeraustutkimus... 30 4 AINEISTO JA KÄYTETYT TUTKIMUSMENETELMÄT... 36 4.1. Tutkimusaineisto... 36 4.2. Muuttujat... 39 4.3. Käytetyt tutkimusmenetelmät... 42 5 TULOKSET... 44 5.1. T-testi... 47 5.2. Mann-Whitneyn U-testi... 48 5.3. Logistinen regressioanalyysi... 49 5.4. Pohdintaa tuloksista... 54 6 YHTEENVETO... 58 LÄHTEET... 61

3 TIIVISTELMÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, kauppatieteiden laitos Yrityssaneeraus Työn nimi: Yrityssaneeraukset Suomessa, Organization Processes in Finland Tekijä: KASURINEN, JENNI Pro gradu työ, sivumäärä 63 Tutkielman ohjaaja: Professori Mervi Niskanen Avainsanat: bankruptcy prediction, bankruptcy, firm failure process, organization, insolvency Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä yrityssaneerauksiin Suomessa sekä selvittää löytyykö tekijöitä, joilla on yhteys saneerauksen onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Tutkimuksessa käsitellään nimenomaan tuomioistuimen vahvistamaa yrityssaneerausta, ei velallisen velkojien kanssa sopimaa vapaaehtoista yrityssaneerausmenettelyä. Etukäteen tiedetään, että noin puolet aloitetuista saneerausmenettelyistä epäonnistuu ja yritykset asetetaan konkurssiin. Tutkimusaineistona on 100 suomalaista yritystä, joille on vuosina 2010-2018 aloitettu tuomioistuimen vahvistama yrityssaneeraus. Otoksen yritykset on jaettu kahteen ryhmään saneerauksen onnistumisen ja epäonnistumisen mukaisesti. Tiedot yrityksistä saatiin Amadeustietokannasta ja näitä tietoja tutkittiin T-testin, Mann Whitneyn U-testin, x 2 -riippumattomuustestin sekä logistisen regressioanalyysin avulla. Alussa selvisi, että osa muuttujista korreloi vahvasti keskenään, mikä tosin johtuu muun muassa erään tunnusluvun laskentakaavasta. Tulokset vahvistavat aiempaa kirjallisuutta. Muuttujien arvot epäonnistuneiden ja onnistuneiden saneerausten ryhmien välillä vaihtelevat eli ryhmät eivät ole samanlaisia. Ryhmät vaihtelevat iän suhteen tilastollisesti merkitsevästi. Yrityksen toimialalla taas ei ole yhteyttä saneerauksen onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Logistisessa regressiossa saatiin selville useampia malleja laskettaessa, että liikevaihdolla, kokonaisvelkojen määrällä ja osakkeenomistajien lukumäärällä on yhteys saneerauksen onnistumiseen. Liikevaihdon ja osakkeenomistajien lukumäärän kasvu pienentää riskiä kuulua epäonnistuneiden saneerausten ryhmään, kun taas kokonaisvelkojen kasvu lisää riskiä kuulua epäonnistuneiden saneerausten ryhmään. Tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä.

4 Tutkimuksessa huomattiin, että aineiston pienuus sekä puuttuvat tiedot aiheuttivat ongelmia laskennassa ja tuloksissa. Suomessa kaikki tilinpäätökset eivät ole julkisia, eikä tietoja tällöin tutkimukseen käytetystä Amadeus-nimisestä tietokannasta löytynyt. Amadeuksesta ei myöskään saatu suoraan tietoa saneerauksessa olevista yrityksistä. Jatkotutkimuksessa siis aineiston keräämiseen on kiinnitettävä huomioita ja selvitettävä mahdollisuus saada aineistoa käräjäoikeuksista käyttöön. Lisäksi tulee kehittää ei-taloudellisia mittareita, joiden avulla saneerauksen lopputuloksen ennustaminen helpottuisi.

5 1 JOHDANTO Mediassa on viime vuosina ollut esillä suomalaisten yritysten taloudellinen tilanne ja toimintaedellytykset. Viime vuosina on uutisoitu taloudellisen tilanteen paranemisesta ja yritysten toiminnan helpottumisesta. Olen kuitenkin työni kautta huomannut, että yrityssaneerausten sekä konkurssien määrät ovat edelleen kohtalaisen korkeat ja lisäksi yritysten luottoluokitukset eivät ole parhaalla mahdollisella tasolla. Yrityksillä saattaa olla useita merkintöjä luottotiedoissa ja pahimmillaan lakisääteiset maksut erääntyneinä. Olen myös huomannut, että useimmissa tapauksissa yritykset, joille on aloitettu yrityssaneerausmenettely, asetetaan ennemmin tai myöhemmin aloittamispäätöksen jälkeen konkurssiin. Näin ollen pro gradu-tutkielmani aiheeksi valikoitui oman kiinnostuksen vuoksi yrityssaneeraukset nimenomaan menettelyn onnistumisen näkökulmasta. Tarkoituksena oli perehtyä samalla tarkemmin menettelyyn liittyvään teoriaan sekä pyrkiä selvittämään, löytyykö saneerauksiin liittyen tekijöitä, joilla on yhteys saneerausmenettelyn onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Halusin myös saada tutkimuksen perusteella selville, onko havaintoni ollut oikea saneerausten onnistumisen suhteen. Rajasin tutkimuksen koskemaan ainoastaan suomalaisia yrityksiä aineiston saatavuuteen liittyvien tekijöiden vuoksi. Perehtyessäni aiheeseen liittyvään kotimaiseen ja ulkomaiseen tutkimukseen huomasin, että tutkimuksissa oli käytetty todella suuria aineistoja sekä lisäksi saneerauksiin liittyviä tietoja, jotka ovat saatavissa ainoastaan yrityksiltä itseltään, tuomioistuimista tai julkisista rekistereistä mikäli yrityksen tilinpäätös on julkinen. Koska oma tutkimukseni oli yliopiston pro gradu, ei käytettävä aineisto voisi olla liian laaja. Näin ollen päädyttiin muodostamaan aineisto Itä- Suomen Yliopiston käytössä olevan Amadeus-tietokannan avulla. Amadeuksesta löytyy laajasti tietoa eurooppalaisista yrityksistä mutta kuitenkin pienien yritysten, joiden tilinpäätökset eivät ole julkisia, tiedot ovat puutteellisia. Tutkimuksessani myöskään yritysten toimialoihin, kokoon tai yhtiömuotoihin ei asetettu rajoituksia sillä tarkoituksena oli selvittää, kohdistuuko esimerkiksi johonkin toimialaan toista suurempi riski epäonnistua saneerausmenettelyssä. Yhtiömuotoihin sekä tilinpäätöstietojen saatavuuteen liittyy Suomessa vahvasti henkilöyrittäjyys. Suurin osa kaupparekisteriin merkityistä yrityksistä on mikroyrityksiä eli ne työllistävät alle 10 henkeä ja omistus on henkilöpohjaista. Näin ollen tutkimusaineistoa ei voida rajata koskemaan vain osakeyhtiöitä.

6 Etukäteen tiesin yrityssaneerauksen perusperiaatteen ja siihen liittyvän prosessin työn kautta. En ole kuitenkaan juurikaan työskennellyt saneerausasioiden parissa vaan omaan työnkuvaani liittyvät konkurssit ja muut maksukyvyttömyyteen liittyvät asiat. Tiesin, että yritykset hakeutuvat saneeraukseen taloudellisen tai toiminnallisten hankaluuksien vuoksi, pyrkimyksenään saada yrityksen tilanne taas elinkelpoiseksi. Yritykset ajautuvat ongelmiin esimerkiksi äkillisesti laskeneen kysynnän, kohonneiden raaka-aine- tai valmistuskustannusten nousun vuoksi tai esimerkiksi kuluttajien ostokäyttäytymisen vuoksi. Osasyynä voi olla myös yrityksen omistusrakenteeseen kohdistuneet muutokset, jossa tietotaidon ja taloudellisen osaamisen puute ovat ajaneet yrityksen tilanteen ongelmalliseksi. Lisäksi esimerkiksi kaupankäynnin siirtyminen internettiin kivijalkakauppojen sijaan on muuttanut markkinoiden tilannetta muun muassa tavoitettavuuden ja asioinnin helppouden suhteen. Halusin myös pro gradu- työn avulla perehtyä tarkemmin saneerausprosessiin, jotta siitä olisi minulle hyötyä työssänikin. Myös ulkomailla tapahtuvat asiat vaikuttavat suomalaisten yritysten toimintaan. Vuonna 2008 Yhdysvalloissa alkanut lama on vaikuttanut suomalaistenkin yritysten tilanteeseen. Tilastokeskuksen (2019) datan perusteella (taulukko 1) voidaan havaita, että vireille pantujen yrityssaneerausten määrä on noussut radikaalisti vuonna 2009. Määrän nousu kertoo suomalaisten yritysten hiipuneesta toiminnasta ja kysynnästä, taloudellisen tilanteen heikkenemisestä sekä Yhdysvalloista alkaneen globaalin talouden laskusuhdanteen rantautumisesta Suomeen. Määrät ovat vuodesta 2009 alkaen pysyneet selkeästi korkeampina verrattuna lamaa edeltäneeseen aikaan. Taulukosta voidaan kuitenkin havaita, että vireille pantujen yrityssaneerausten määrä on laskenut vuodesta 2014 alkaen, ollen vuonna 2018 alimmillaan sitten laman alkamisvuoden. Suunnan ennustetaan tulevina vuosina jatkuvan samankaltaisena samalla kun konkurssien määrienkin odotetaan laskevan. Taulukossa 1 kuitenkin esitetään ainoastaan vireille pannut yrityssaneerausasiat. Menettelyn aloittamista ei siis ole vielä vahvistettu vaan taulukossa esitetyt määrät kertovat niiden yritysten määrän, jotka ovat panneet vireille yrityssaneeraushakemuksen. Saneerauksien määrän arvioimiseksi tulee perehtyä lukemiin, jotka kuvaavat aloitettujen menettelyiden määrää sekä muiden kuin aloitettujen yrityssaneerausten lukumäärää. Silloin saataisiin tieto niistä yrityksistä, joille menettely todellisuudessa on aloitettu. Tämä tieto ilmenee alempaa taulukosta 2.

7 600 500 400 Vireille pannut yrityssaneeraukset 2003-2018 571 528 536 502 515 511 494 440 427 408 332 317 269 302 306 304 300 200 100 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Taulukko 1: Vireille pannut yrityssaneeraukset vuosina 2003-2018 (Tilastokeskus, 2019) Tilastokeskuksen (2019) kautta on saatavissa myös tieto, kuinka moni vireille pannuista saneerausasioista on käsitelty loppuun. Taulukosta 2 nähdään, että vaikka vuonna 2009 vireille pantiin 528 yrityssaneeraushakemusta, vain 406 kappaletta niistä käsiteltiin loppuun. Taulukko 2 ei kuitenkaan ole suoraan verrattavissa taulukon 1 tilanteeseen, sillä saneeraushakemuksen käsittelyprosessi voi kestää jopa toista vuotta. Taulukoista kuitenkin voidaan silmämääräisesti arvioiden todeta, ettei kaikkia vireille pantuja hakemuksia kuitenkaan käsitellä loppuun. Halusin siis perehtyä tutkimuksessani saneerausmenettelyyn tarkemmin, jotta ymmärtäisin siihen liittyvät ongelmakohdat, jotka esimerkiksi vaikuttavat päätökseen menettelyn aloittamisesta tai maksuohjelman vahvistamisesta sekä pyrkiä selvittämään, onko onnistumisen arvioinnille etukäteen olemassa edellytyksiä.

8 2009-2017 loppuun käsitellyt saneeraushakemukset 700 600 500 400 406 568 546 525 573 565 541 507 425 300 200 100 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Taulukko 2: Loppuun käsitellyt saneeraushakemukset vuosina 2009-2017 Suomessa (Tilastokeskus, 2019).

9 2 YRITYSSANEERAUSMENETTELY Jotta voitaisiin ymmärtää tutkimuskysymyksen aihepiiri sekä siihen liittyvät ominaisuudet ja seikat, tulee ensin määritellä mitä tässä tutkimuksessa käytetyillä käsitteillä tarkoitetaan sekä kuvailla prosessi, jota kutsutaan yrityssaneeraukseksi. Yrityksen insolvenssimenettelyyn lukeutuvia prosesseja ovat yrityssaneeraus ja konkurssi eivätkä ne ole toisiaan pois sulkevia. Lain mukaan yrityssaneeraushakemus voidaan vielä laittaa vireille konkurssihakemuksen ollessa jo vireillä. Tällöin konkurssihakemus jää lepäämään ja saneeraushakemus ratkaistaan ensin. Tämä koskee kuitenkin vain velkojan tekemää konkurssihakemusta (KonkL 4:24). 2.1 Yrityssaneerauksen edellytykset 2.1.1 Maksukyvyttömyys Termille maksukyvyttömyys on useita määritelmiä eri näkökulmista katsoen. Edempänä esitellään kolmen eri näkökulman mukainen määrittely maksukyvyttömyydestä kuten Teija Laitinen ja Erkki K. Laitinen ovat kirjassaan Yrityksen maksukyky- arviointi ja ennakointi (2014) esittäneet. 2.1.1.1 Oikeustieteellinen näkökulma Yleisin määritelmä lienee oikeustieteellisestä näkökulmasta katsoen konkurssilain mukainen ja siinä maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä (Konkurssilaki, 2:1). Laissa yrityksen saneerauksesta määritelmä on sama (YrSanL 1:3). Yrityssaneerausmenettelyn tarkoitus on elvyttää yrityksen maksukyky, minkä vuoksi kyseinen menettely pyritään aloittamaan ennen lopullista maksukyvyttömyyttä. Maksukyvyttömyys taas liittyy oikeustieteellisessä näkökulmassa sekä eri lakien mukaan kiinteästi konkurssiin, joka on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely tilanteessa, jossa velallinen ei kykene vastaamaan veloistaan (KonkL 1:1).

10 Maksukyvyttömyyden periaate on noussut konkurssiin asettamisen yleiseksi ja ainoaksi perusteeksi insolvenssioikeuden modernisoitumisen myötä. Maksukyvyttömyys otettiin yhdeksi konkurssiin asettamisen perusteista vuonna 1992 ja vuoden 2004 konkurssilaissa siitä tuli pääperuste (Koulu ym. 2009, 153). Ongelmallista maksukyvyttömyyden määrittämisestä tekee ratkaisuaineiston saatavuus eli velallisen velkojen määrittely eli tieto siitä, mitkä velat kuuluisivat maksettavaksi eräpäivänä sekä maksukyvyttömyyden jatkuvuuden ja tilapäisyyden ero. Maksukyvyttömyys katsotaan tilapäiseksi, kun velallinen tulee saamaan lähitulevaisuudessa varoja, joilla hän voi maksaa velkansa niiden eräpäivän jälkeen. Tilapäisyyden kesto taas arvioidaan tapauskohtaisesti ja siihen vaikuttaa velkojan perintäintressi sekä velallisen oikeussuoja eli esimerkiksi konkurssiuhkaisen maksukehotuksen suoma viikon maksuaika. Pohdittavaksi siis jokaisen tapauksen kohdalla jää kuinka pitkän viiveen velan erääntymisen ja saadun maksun välillä velkoja voi hyväksyä (Koulu ym. 2009, 156). Näiden tietojen saatavuus on haasteellista, sillä velkojalla ei ole pääsyä velallisen ajantasaisiin taloustietoihin ja arviointi perustuukin useimmiten velallisen itsensä antamiin tietoihin ja arvioihin sekä menneen tilikauden valmistuneeseen kirjanpitoon. (Koulu ym. 2009, 153-156). Maksukyvyttömyyden todistamisen vuoksi konkurssilain soveltamisessa noudatetaankin kolmea olettamaa, joiden perusteella velallista pidetään maksukyvyttömänä, ellei muuta osoiteta (KonkL 2:3). Velkojalla on oikeus perustaa maksukyvyttömyysolettamansa näihin olettamiin. Olettamuksia ovat velallisen maksujen lakkauttaminen (velallinen on lakkauttanut maksunsa maksuvaikeuksien, ei saatavan riitaisuuteen tai oikeudellisuuteen perustuen), tulokseton ulosotto (erillistäytäntöönpanossa eli ulosotossa on todettu edeltävän kuuden kuukauden aikana, ettei velalliselta kerry varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi) sekä maksukehotuksen laiminlyönti (kirjanpitovelvollinen velallinen ei ole viikon kuluessa maksukehotuksen saatuaan maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa). (KonkL 2:3; Koulu ym. 2009, 157-166). Näiden olettamuksien kumoamiseksi velallisen on esitettävä selvitys maksukyvystään välttääkseen konkurssiin asettamisen (HE 26/2003, 7:2)

11 Laissa yrityksen saneerauksesta maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä (YSL 1:3) eli määritelmä on sama kuin konkurssilaissa käytetty. Koska määritelmä yrityssaneerauksen osalta on sama kuin konkurssilaissa, liittyy siihen yllä mainitut ongelmallisuudet muun muassa maksukyvyttömyyden tilapäisyyden arvioinnin suhteen. Laissa takaisinsaannista konkurssipesään maksukyvyttömyyden määritelmä on sama kuin konkurssilaissa eli velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Takaisinsaantilaissa määritelmä viittaa kuitenkin menneeseen aikaan eli mietittäessä takaisinsaantia yritys on jo asetettu konkurssiin, kun taas konkurssilaissa määritelmä viittaa tulevaisuuteen eli konkurssiin asettamisen edellytyksiä vasta arvioidaan. (TaksL 1:4; KonkL 2:1; Koulu ym. 2009, 153). Maksukyvyttömyyteen terminä viitataan myös muissa laeissa (Laitinen & Laitinen 2014, 16-17). Osakeyhtiölaissa kielletään varojen jako, mikäli voidaan tietää, että yritys on maksukyvytön tai voidaan olettaa, että varojen jako osakkeenomistajille aiheuttaa yrityksen maksukyvyttömyyden. (OYL 13:2). Lisäksi osakeyhtiölaissa määrätään vastoin lakia jaetut varat palautettaviksi yhtiöön, mikäli varojen saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää varojen jaon tapahtuvan lain vastaisesti (OYL 13:4). Näillä pykälillä on siis tarkoitus suojata velkojia estämällä likvidien varojen jako osakkeenomistajille. Rikoslaissa määritellään maksukyvyttömyyden aiheuttaminen tai sen oleellinen pahentaminen tuomittavaksi rikokseksi, josta määrätään sakkorangaistus tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus (RL 39:1). Velallinen voi aiheuttaa maksukyvyttömyyden rikoslain mukaan omaisuutta hävittämällä, lahjoittamalla tai luovuttamalla omaisuutta ilman hyväksyttävää syytä, siirtämällä omaisuutta ulkomaille velkojien ulottumattomiin tai lisäämällä perusteettomasti velvoitteitaan (RL 39:1). Rikosnimikkeenä näissä tapauksissa on velallisen epärehellisyys tai törkeä velallisen epärehellisyys (RL 39:1). Rikoslaissa myös määritellään, että maksukyvyttömyyden vuoksi tehty verorikkomus eli valtiolla maksettavien verojen maksamatta jättäminen jätetään tuomitsematta rangaistukseen (RL 29:4).

12 Osittain maksukyvyttömyyteen viitataan myös kirjanpitolaissa ja tilintarkastuslaissa. Kirjanpitolaissa määritetään, että tilinpäätöstä laadittaessa on oletuksena kirjanpitovelvollisen toiminnan jatkuvuus. Tämä tarkoittaa tilinpäätöksen antamaa riittävää ja oikeaa kuvaa toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, jonka perusteella toiminnan odotetaan jatkuvan. Oletetaan siis, ettei kirjanpitovelvollinen ole maksukyvytön (KPL 3:2-3). Tilintarkastuslaissa määritetään, että tilintarkastuskertomuksessa on annettava lausunto siitä, antaako tilinpäätös oikean ja riittävän kuvan yrityksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta eli voidaanko toiminnan olettaa jatkuvan (TilintL 3:5). Tätä tilintarkastaja arvioi hankkimalla riittävästi tilintarkastusaineistoa ja arvioimalla aineiston avulla kohdistuuko toiminnan jatkuvuuteen epävarmuustekijöitä. Arviointinsa perusteella tilintarkastaja antaa tarkastuksestaan kertomuksen, joka voi olla vakiomuotoinen, varauman sisältävä tai kielteinen. (TilintL 3:5). Maksukyvyttömyyden arviointia yrityssaneerauksen yhteydessä tulisi tarkastella muidenkin kuin yrityssaneerauslain näkökulmasta, jotta voidaan tosiasiallisesti arvioida maksukyyttömyyden tilanne sekä yrityksen edellytykset päästä yrityssaneeraukseen. Alla on esitelty kaksi yrityssaneerauksessa käytettyä termiä, joiden osalta tarkasteltavan yrityksen maksukyvyttömyyden tilannetta tulisi myös osata arvioida. Uhkaava maksukyvyttömyys Ainoastaan laissa yrityksen saneerauksesta on kuitenkaan määritelty uhkaava maksukyvyttömyys. Tällä tarkoitetaan velalliseen kohdistuvaa riskiä tulla maksukyvyttömäksi, mikäli korjausliikettä ei tehdä (YrSanL 2:6). Määritelmä perustuu olettamukseen ja maksukyvyn menettämisen todennäköisyyteen. Tämän arvioimiseksi arvioijan tulee osata arvioida saatavissa olevien tietojen valossa tulevaisuuden näkymiä (Laitinen & Laitinen, 2014, 18; Koulu, 2007, 85). Saneeraustarpeen määrityksessä on myös osattava arvioida, onko uhkaavaa maksukyvyttömyyttä mahdollista enää korjata vai onko tosiasiallinen maksukyvyttömyys jo liian lähellä (Koulu ym. 2009, 697). Muissa laeissa tällaista ennakoivaa määritelmää ei ole. Tämä korostaakin yrityssaneerausmenettelyn ennakoivaa tehtävää velallisen maksukyvyn palauttamisessa sekä vaatii tilanteen arvioijalta vahvaa liiketaloudellista ymmärrystä arvioinnin pohjaksi.

13 Syvä maksukyvyttömyys Yrityksen maksukyvyttömyys voi olla ajautunut jo siihen pisteeseen, ettei sitä saneerausmenettelyn aloittamisella ja läpiviemisellä voida poistaa tai se voidaan poistaa ainoastaan väliaikaisesti ja todennäköisyys maksukyvyttömyyden uusiutumiselle on suuri (YrSanL 1:7; Koulu, 2007, 79-80). Tämä on yrityssaneerauslain mukaisesti yksi saneerausmenettelyn aloittamisen esteistä. Saneerausmenettelyn päätarkoituksena on tervehdyttää elinkelpoinen yritys ja välttää konkurssi eikä tämä tavoite toteudu, mikäli maksukyvyttömyyttä ei saada kokonaisuudessaan poistettua (YrSanL 1:1 ja 7; Koulu, 2007, 1). Yksittäisen yrityksen maksukyvyttömyyttä ja maksukyvyttömyydestä selviytymistä arvioitaessa on huomioitava myös kansantalouden tilanne sekä toimialaan kohdistuvat oletukset. Mikäli toimialaan kohdistuu kriisi tai suuret suhdannevaihtelut, ei saneerausohjelmalla voida poistaa toimialaan kohdistuvaa riskiä (Koulu, 2007, 95). Syvää maksukyvyttömyyttä voidaan verrata ja kutsua myös pysyväksi maksukyvyttömyydeksi. Merkkejä pysyvästä maksukyvyttömyydestä ovat yksipuoliset velat, ostovelkojen pidentynyt kierto, pidemmän aikaa jatkunut kriittinen maksuvalmius sekä vieraan pääoman heikko maksukyky. Pysyvän maksukyvyttömyyden uhkan rajana on pidetty kahta seikkaa: negatiivista liiketulosta ja omavaraisuusasteen laskemista alle 10 prosenttiin (Laitinen & Laitinen, 2014, 221-224). 2.1.1.2 Liiketaloudellinen näkökulma Liiketaloudellisesta näkökulmasta termi maksukyvyttömyys liittyy olennaisesti talouden keskeisiin tunnuslukuihin. Vakavaraisuus, kannattavuus ja maksuvalmius liittyvät oleellisesti yrityksen kykyyn selvitä velvoitteistaan eräpäivänä. Maksuvalmius on lähimpänä maksukyvyn arviointia, sillä maksuvalmiudella arvioidaan rahan riittävyyttä joka hetki (Laitinen & Laitinen, 2014, 133; Koulu ym. 2009, 626). Maksuvalmiuden tunnusluvuista Quick Ratiolla ja Current Ratiolla verrataan yrityksen likvidien eli nopeasti rahaksi muutettavien varojen suhdetta lyhytaikaisiin velkoihin (Alma Talent, 2018; Laitinen & Laitinen, 2014, 124-125). Mikäli maksuvalmiutta ei maksun erääntymishetkellä ole, on yritys ainakin tilapäisesti maksukyvytön (Laitinen & Laitinen, 2014, 124).

14 Laskemalla ja arvioimalla vakavaraisuuden, kannattavuuden ja maksuvalmiuden tunnuslukuja, voidaan arvioida, miten yritys suoriutuu tällä hetkellä maksuistaan. Lisäksi voidaan arvioida tunnuslukujen kehitystä edellisten tilikausien tunnuslukujen valossa sekä pohtia, onko yritystoiminta kannattavaa. Esimerkiksi liian nopea kasvu tai laajentuminen voi heikentää kannattavuutta, kun budjetoitu tulovirta ei toteudukaan, mikä taas muuttaa yrityksen maksuvalmiutta. (Koulu ym. 2009, 625-626). Maksuajat pidentyvät ja mahdollisesti yritykselle kirjataan maksuhäiriömerkintöjä. Perintäprosessien kalliit kulut ja viivästyskorot voivat romahduttaa yrityksen maksuvalmiuden kokonaan sen yrittäessä selvitä vastuistaan. Suoriutuakseen maksuista yritys käyttää pääomiaan, mikä taas heikentää vakavaraisuutta ja pahimmassa tapauksessa johtaa oman pääoman menettämiseen. Eniten talouden tunnuslukujen laskemisen ja arvioinnin merkitys korostuu yrityssaneerauslain mukaisen uhkaavan maksukyvyttömyyden arvioinnissa. Heikentyneet tunnusluvut antavat osviittaa tilanteen kehittymisestä jatkossa. Mikäli uhkaava maksukyvyttömyys on todennäköistä, on velkojalla oikeus hakea yritystä yrityssaneeraukseen. Tämän ehtona on kuitenkin velkojan huomattavan taloudellisen edun turvaaminen tai sen vaarantumisen torjuminen eli toisin sanoen saatavan tulee olla merkittävä (YrSanL 2:6). 2.1.1.3 Tilastollinen näkökulma Tilastollisen näkökulman valossa voidaan arvioida yritysten maksukyvyn ja maksukyvyttömyyden kehitystä. Tilastoja kuitenkin sotkee yritykset, jotka eivät ole maksukyvyttömiä vaan ainoastaan maksuhaluttomia (Laitinen & Laitinen, 2014, 133). Maksukykyä vertaillaan usein esimerkiksi eri toimijoiden laatimien luottoluokituksen tai julkisten maksuhäiriömerkintöjen avulla. Kokemuksesta tiedän, että osa yritysten maksuhäiriöistä on myös täysin maksuhaluttomuutta tai piittaamattomuutta. Joillakin yrittäjillä tai yrityksillä laskujen maksu tai kirjanpito eivät aina ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, jolloin laskut unohtuvat tai katoavat. Tällaisilla yrityksillä maksuhäiriömerkintöjä kertyy tasaisesti. Maksuhaluttomat yritykset vääristävät tilastoja, sillä ainakin jonkin aikaa yrityksellä voi todellisuudessa olla likvidejä varoja maksaa erääntyneet velkansa ja samaan aikaan tulorahoitus pysyy koko ajan vakaalla tasolla. Tällöin kyseessä ei ole maksukyvytön yritys vaan ainoastaan huolimattomuus tai piittaamattomuus.

15 Valitettavasti maksuhäiriömerkintöjen kirjautumisella rekisteriin on kuitenkin vakavia seurauksia, vaikka maksukyky vielä sillä hetkellä olisikin hyvä. Yrityksen tarvitessa lisärahoitusta esimerkiksi investointiin tai äkilliseen tarpeeseen kuten työhön käytettävän koneen korjaamiseen, perustuu rahoituspäätös aina luottoluokitukseen sekä maksuhäiriöiden tarkastamiseen. Kaikki vakuuksia vaativat rahoittajat, joiden tulisi myöntää yritykselle uutta velkaa eikä kyseessä tällöin ole riskienhallinnallinen rahoitustarve olemassa olevalle asiakkaalle, antavat tällaisessa tapauksessa kielteisen rahoituspäätöksen. Tämä taas usein aiheuttaa yritykselle jollakin aikavälillä maksukyvyttömyyden sen käyttäessä varojaan esimerkiksi koneen korjaamiseen, tulorahoituksen ollessa katkolla koneiden rikkoutumisen vuoksi. Näin lumipallo alkaa pyöriä ja lopputuloksena on maksuvaikeudet ja jollakin aikavälillä myös maksukyvyttömyys. 2.1.2 Ylivelkaisuus Maksukyvyttömyyteen liittyy myös ylivelkaisuus eli tilanne, jossa velallisen velat ovat suuremmat kuin varat (TakSL 2:5). Ylivelkaisuuden arviointi perustuu aina tarkasteluhetkeen, kun taas maksukykyä tai -kyvyttömyyttä arvioidaan tietyllä aikavälillä. Yritys voi olla tarkasteluhetkellä ylivelkainen hetkellisten likvidien varojen puutteen vuoksi mutta silti se voi kuitenkin olla maksukykyinen, mikäli sillä ei ole erääntyneitä velkoja tarkasteluhetkellä. Kun taas maksukyky heikkenee tai se muuttuu maksukyvyttömyydeksi, on yritys myös ylivelkainen eli sen velat ylittävät sen varallisuuden (Laitinen & Laitinen, 2014, 17). Ylivelkaisuus ei ole yrityssaneerauksen edellytyksenä. Pohdittaessa yrityssaneerauksen aloittamista, tulee kuitenkin arvioida, onko yrityksellä edellytyksiä selvitä edes velkajärjestelyn keinoin olemassa olevista veloistaan, varsinkin tilanteissa, joissa yrityksen omaisuutta on jo realisoitu ja varat käytetty laskujen maksuun. 2.2. Yrityssaneeraus prosessina Kuten edellä on jo tullut ilmi, on yrityssaneerausmenettely prosessi, joka aloitetaan elinkelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi ja sen pyrkimyksenä on konkurssin välttäminen (YrSanL 1:1; Koulu, 2007,1). Saneerauksen vaiheita ovat saneerauksen hakeminen, saneerausmenettelyn aloittaminen ja saneerausohjelman toteuttaminen (Koulu, 2007, 21-30). Alla on esitelty yrityssaneerausmenettelyn liittyvät perusasiat prosessin tuntemiseksi ja asian ymmärtämiseksi.

16 2.2.1. Saneerauksen hakeminen Kuten edellä on selvinnyt, yrityssaneerausmenettelyyn hakeutuvan yrityksen tulee olla maksukyvytön tai sitä uhkaa maksukyvyttömyys (YrSanL 2:6). Jos yritys on jo ajautunut maksukyvyttömäksi, on se myös ylivelkainen mutta mikäli kannattavuusongelmaan puututaan ajoissa, ylivelkaiseksi ajautumista ei ole vielä tapahtunut (Laitinen & Laitinen, 2014, 17). Yrityssaneerausmenettelyä voi hakea velallinen, velkoja tai useampi velkoja, joiden saatavat eivät saa olla riitaisia tai epäselviä. Uhkaavan maksukyvyttömyyden tilanteissa hakijana voi olla myös todennäköinen velkoja eli se, jolle velallisen maksukyvyttömyys tulisi aiheuttamaan taloudellisia menetyksiä (YrSanL 2:5). Myös velallinen ja velkoja voivat hakea saneerausta yhdessä (Härmäläinen ym. 2009, 56-57). Yhteishakemukset ovat kuitenkin harvinaisia, mutta velkojat voivat kuitenkin antaa velallisen hakemukseen liitettäväksi niin kutsutun puoltoilmoituksen (Koulu, 2007, 48; Härmäläinen ym. 2009, 56-57). Velallinen voi edustaa mitä yhtiömuotoa tahansa mutta saneerausmenettelyyn ei voi hakeutua luottolaitos, vakuutus- tai eläkelaitos eikä selvitystilassa oleva yhtiö, osuuskunta tai säätiö (YrSanL 1:2). Kirjallinen saneeraushakemus jätetään johonkin erikseen määrätyistä saneerausasioita käsittelevistä käräjäoikeuden kanslioista ja se tulee samalla vireille (Koulu, 2007, 46; YrSanL 69 ). Saneeraushakemuksen muotoseikoissa noudatetaan samoja muotovaatimuksia kuin konkurssihakemuksessa ja ne määritellään konkurssilaissa (KonkL 7:5, YrSanL 69 ). Hakemuksessa esitetään ehdotus pesänselvittäjästä (YrSanL 83 ) ja tarvittaessa hakija voi esittää vaatimuksen väliaikaisesta pesänselvittäjästä, jonka tulee kerätä seuraamalla ja valvomalla velallisen toimintaa tietoa aloittamispäätöksen perusteeksi tuomioistuimelle (YrSanL 8 ). Velkojan esittämässä hakemuksessa voidaan pyytää myös oikeudenkäymiskaaren 7. luvun mukaisia turvaamistoimia saatavan maksun turvaamiseksi, jos voidaan epäillä velallisen toimivan saamisen vaarantavalla tavalla esimerkiksi kätkemällä, hävittämällä tai luovuttamalla omaisuuttaan (OK 7:1).

17 Tuomioistuin voi pyytää hakijaa täydentämään hakemustaan ilmoitetussa määräajassa (Koulu, 2007, 46) tai yrityssaneeraushakemus voidaan myös peruuttaa hakijan toimesta ennen aloittamispäätöksen antamista, jolloin asia jää sillensä (Koulu, 2007, 50). Mikäli hakijana on velallinen yksin, on tuomioistuimen annettava hakemus tiedoksi asianosaisille eli velkojille, joilla on suurimmat saatavat. Tuomioistuin myös antaa velkojille mahdollisuuden antaa tuomioistuimelle lausuman saneerausmenettelyn aloittamisesta eli toisin sanoen ilmoittamaan onko menettelyn aloittamiselle olemassa velkojien mielestä yrityssaneerauslain mukaista estettä (Härmäläinen ym. 2009, 62). Tällaisia taloudellispainotteisia esteitä ovat muun muassa edellä mainittu syvä maksukyvyttömyys sekä velallisen varojen vähäisyys eli varat eivät riitä saneerausmenettelystä aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Oikeudellispainotteisia esteitä taas ovat kirjanpidon puutteellisuus tai virheellisyys, velallisen tuomio tai syyte kirjanpitorikoksesta sekä menettelyn väärinkäyttö eli velkojan perintätoimien estäminen (YrSanL 7 ; Hupli 2010). Saneeraushakemusta ei oteta käsiteltäväksi, jos velallisella on voimassa oleva vahvistettu saneerausohjelma (YrSanL 69 ; Härmäläinen ym. 2009, 67). Lausumapyynnössä pyydetään usein myös ilmoittamaan, hyväksyykö velkoja ehdotetun pesänselvittäjän. (Härmäläinen ym. 2009, 60). Velkojan näkökulmasta hakemuksen perusteella arvioidaan, saavutetaanko saneerausmenettelyn avulla parempi lopputulos kuin konkurssimenettelyllä (Härmäläinen ym. 2009, 59). Aiemman tutkimuksen perusteella yrityssaneerauksen on todettu tuottavan paremman kertymän velkojille kuin konkurssismenettelyn (Sundgren 1998; Laitinen 2010). Lopputulokseen vaikuttaa muun muassa saatavan vakuudet sekä toimialan tulevaisuuden näkymät. Mikäli velkoja hakemusta arvioidessaan havaitsee jonkin edellä mainituista esteperusteista, on näyttötaakka esteestä velkojalla (Härmäläinen ym. 2009, 66). Saneerausmenettelyn onnistumiseen tarvitaan velkojien tuki, joten heidät on saatava uskomaan toiminnan elvyttämisen mahdollisuuteen (Hupli, 2010). Näin ollen hakemuksen liitteinä olevien selvitysten tulisi olla riittävän yksityiskohtaisia ja realistisia. Tuomas Huplin mukaan (2010) saneeraukseen hakeutuminen on liiketaloudellinen ratkaisu ja osa yrityksen elinkaarta.

18 2.2.2. Saneerausmenettelyn aloittaminen Tuomioistuin päättää saneeraushakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä hakemuksen ja velkojien antamien lausumien perusteella oikeudenkäymiskaaren 8. luvun mukaisesti (OK, 8. luku). Tarvittaessa pidetään suullinen käsittely, jos asia muuttuu riitaiseksi tai jos suullisen käsittelyn avulla halutaan selvennystä asiaan, jota ei saada kirjallisesti käsiteltyä (Härmäläinen ym. 2009, 67). Kun hakemus saneerauksen aloittamisesta hyväksytään, määrää tuomioistuin pesänselvittäjän tai selvittäjät mikäli pesän laajuuden vuoksi useamman selvittäjän määrääminen on perusteltua (Härmäläinen ym. 2009, 72; YrSanL 71 ). Tuomioistuin asettaa myös velkojatoimikunnan, jos hakija, selvittäjä tai joku velkojista niin vaatii (YrSanL 10, 71 ). Velkojatoimikunta muodostuu kaikkien velkojaryhmien edustajista ja sen tehtävänä on avustaa selvittäjää neuvoa antavana elimenä (YrSanL 10 ). Lisäksi tuomioistuin asettaa määräpäivät velkojien saatavien ilmoittamiselle, selvittäjän laatiman selvityksen velallisen taloudellisesta tilasta toimittamiseksi velkojille sekä saneerausohjelmaehdotuksen jättämisestä tuomioistuimen käsiteltäväksi (YrSanL 71 ). Tuomioistuin tai selvittäjä ilmoittaa saneerauksen aloittamisesta kaupparekisteriin, ulosottoviranomaiselle sekä mahdollisille muille tahoille, kuten kiinnitysrekisteriin sekä kaikille velkojille ja osallisille, joita ovat esimerkiksi takaajat ja vierasvelkapantinantajat (Härmäläinen ym. 2009, 68). Mikäli saneerauksen aloittamispäätös koskee yritystä, jolla on säännöllisesti vähintään 50 työntekijää, tulee tieto aloittamispäätöksestä antaa tiedoksi myös velallisen kotipaikan työvoima- ja elinkeinokeskukselle (YrSanL 10 ) mahdollisten irtisanomisten vuoksi. TE-palveluiden tulee varautua järjestämään palvelut irtisanotuille työntekijöille. Selvittäjän tehtäviin kuuluu valvoa velallisen toimintaa sekä ilmoittaa havainnoistaan, kuten saneerausvelkoihin kuulumattoman saatavan maksusta, velkojatoimikunnalle tai suoraan velkojille, jos toimikuntaa ei ole asetettu (YrSanL 8, 11 ). Aloittamispäätöksen ilmoitusten tekemisen lisäksi pesänselvittäjän tulee laatia selvitys velallisen taloudellisesta tilasta tuomioistuimen asettamaan määräpäivään mennessä. Selvityksestä ilmenee velallisen varat, velat ja sitoumukset sekä muut velallisyrityksen taloudelliseen kehitykseen vaikuttavat seikat ja se toimitetaan ainakin velkojatoimikunnalle, suurimmille velkojille, velalliselle itselleen sekä konkurssiasiamiehelle sekä pyydettäessä muillekin velkojille (Härmäläinen ym. 2009, 87-88; YrSanL 11 ).

19 Käräjäoikeuden antaman aloittamispäätöksen perusteella astuu voimaan rauhoitusaika, jonka tarkoituksena on antaa selvittäjälle aikaa kartoittaa vastuiden ja varallisuuden määrä sekä laatia yrityssaneerauslain 7. luvun mukainen maksuohjelma. Rauhoitusajan aikana saneerausvelkoihin kohdistuu maksu- ja vakuudenasettamiskielto, jonka aikana velallinen ei saa maksaa saneerauksen piiriin kuuluvaa velkaa eikä asettaa yrityksen omaisuutta velkojen vakuudeksi. (YrSanL 17 ; Härmäläinen ym. 2009, 122-123). Kuten Tuomas Hupli artikkelissaan Yrityssaneerauksen aloittaminen ja keskeiset oikeusvaikutukset (Tilisanomat 2010) kertoo, on rauhoitusaikaa käytetty ennen yrityssaneerauslain uudistamista vuonna 2007 ainoastaan konkurssin viivästyttämiseen. Yrityksillä ei ole tuolloin ollut edellytyksiä toiminnan elvyttämiseen ja tarkoituksena on ollut ainoastaan saada lisäaikaa asioiden järjestelemiseksi ennen konkurssia. Lainsäädännön uudistamisen myötä saneeraushakemusta laajennettiin ja hakijan tulee liittää yllä mainitut selvitykset taloudellisista vaikeuksistaan ja toiminnan rehabilisaation edellytyksistä hakemukseensa velkojien ja käräjäoikeuden vakuuttamiseksi toiminnan elvyttämisen realistisuudesta. Maksukieltoon liittyy kuitenkin poikkeuksia: velallinen saa maksaa muun muassa saatavasta sopimusehtojen mukaiset ja hakemuksen vireille tulon jälkeen erääntyvät korot, työntekijöiden palkat ja lomapalkat, elatusavun sekä selvittäjän päätöksellä määrältään vähäiset saatavat. Velkoja puolestaan on velvollinen palauttamaan maksukiellon vastaisen maksun. Aloittamispäätöksen perusteella myös saatavien viivästyskoron kertyminen lakkaa saneerausvelkojen osalta (YrSanL 15, 18 ; Härmäläinen ym. 2009, 122-123). Aloittamispäätöksen nojalla voimaan astuu myös perintä- ja ulosmittaus- sekä täytäntöönpanokielto. Tällöin velkoja ei saa kohdistaa velalliseen perintätoimia kuten saatavan irtisanominen tai vakuuden rahaksimuutto eli realisointi. Velkoja saa kuitenkin laittaa vireille tai jatkaa keskeneräistä menettelyä, jonka tavoitteena on velkojan oikeuden säilyttäminen tai täytäntöönpanoperusteen saaminen. Meneillään olevat ulosmittaukset, täytäntöönpanot ja turvaamistoimet kuitenkin keskeytetään eikä velallista kohtaan saa kohdistaa häätämis- tai osamaksukaupan mukaisia tavaran takaisinotto-toimia (YrSanL 19-23 ). Näihin on kuitenkin haettavissa poikkeuksia (YrSanL 4. luku). Perintäkiellon piiriin kuuluvat myös yksityishenkilöiden antamat takaukset ja vierasvelkapanttaukset, mutta osalliset eivät kuitenkaan vapaudu vastuustaan yrityssaneerauksen perusteella. Perintäkielto ei koske liiketoiminnassa annettuja takauksia tai

20 vakuuksia. Tällaisia antaa Suomessa esimerkiksi Finnvera, jolta saatavaa voidaan perintäkiellosta huolimatta periä (Hupli, 2010). Päätös saneerausmenettelyn aloittamisesta on kriittisin vaihe saneerausprosessissa. Koulu (2007) toteaa, että aloittamispäätöksen jälkeen yritys saa jossakin vaiheessa vahvistetun maksuohjelman, eikä uutta elinkelpoisuuden arviointia tai muiden kriteerien arviointia enää tarkastella. Todellinen elinkelpoisuus ja saneerauksen edellytykset selviävät vasta vuosien kuluessa, tästä kertoo saneerauksessa olevien yritysten korkea epäonnistumisprosentti. Koulu toteaakin saneerausjärjestelmän toteuttavan paljon virheellisiä arviointeja saneerauskelpoisuudesta, sillä noin puolet saneerauksista on huomattu epäonnistuvan. Lainsäätäjän näkökulmasta yrityssaneerausmenettely jakaantuukin kahteen osaan: käsittelyvaiheeseen ja toteutusvaiheeseen, joka on sisäinen saneerauksen taso. Toteutusvaiheessa vastuu siirtyy käräjäoikeudelta yritykselle ja ohjelman noudattamista valvoo erikseen nimetty valvoja, näistä lisää edempänä. Lainsäätäjä siis perustelee päätöksensä saneerausmenettelyn aloittamisesta päätöshetkeen ja ikään kuin vapautuu vastuustaan, mikäli saneerausmenettely epäonnistuu tulevien vuosien aikana (Koulu ym. 2009, 638-644). 2.2.3. Saneerausmenettelyn toteuttaminen Kuten edellä on tullut jo esille, on selvittäjän tehtävänä aloittamispäätöksen jälkeisen rauhoitusajan aikana laatia saneerausohjelmaehdotus käräjäoikeuden hyväksyttäväksi määräaikaan mennessä, joka ei ilman erityistä syytä saa olla neljää kuukautta pidempi (YrSanL 7:40 ). Ohjelman tulee sisältää selvitys yrityksen taloudellisesta tilanteesta, menettelyn aloittamisen jälkeisestä toiminnasta ja tuloksista sekä aloittamisen jälkeen tapahtuneista muutoksista, uusista veloista ja sitoumuksista sekä niiden vakuuksista, läheisyyssuhteista, tarkastuksiin tai epäilyihin liittyvistä toimenpiteistä, vertailu velallisen aseman kehityksestä ohjelman avulla ja ilman ohjelmaa, tieto velallisen tietojenanto- ja myötävaikutusvelvollisuuden toteutumisesta sekä muista toiminnan harjoittamiseen liittyvistä seikoista (YrSanL 40 ja 41 ). Selvitysten avulla pyritään varmistamaan toiminnan elvyttämisen realistisuus sekä velallisen sitoutuminen prosessiin.

21 Saneerausohjelmassa täytyy myös esittää suunnitelma toiminnan tervehdyttämiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Näitä ovat suunnitelma toiminnan jatkamisesta tai siihen liittyvistä muutoksista, suunnitelmat varallisuuteen tai henkilöstöön liittyvistä toimenpiteistä, saneerausvelkoihin liittyvistä järjestelyistä, lisäsuoritusvelvollisuudesta, yrityksen omistajille maksettavista palkoista tai korvauksista sekä suunnitelma ohjelman rahoituksesta ja seurannasta (YrSanL 42 ). Saneerausohjelma sisältää maksuohjelman saneerausveloista, joista ilmenee toimenpiteet ja maksuaikataulu kunkin velan osalta sekä vakuudettomien velkojen osalta arvio jako-osuudesta, joka konkurssimenettelyssä olisi saatavalle kertynyt (YrSanL 42 ). Velkoja voidaan ohjelmassa järjestellä maksuaikataulua muuttamalla, muuttamalla suoritusten kirjausjärjestystä eli maksamalla pääoma ennen korkoja, alentamalla luottokustannusten maksuvelvollisuutta tai velan määrää (YrSanL 44 ). Vakuusvelkojen osalta muut järjestelyt ovat sallittuja lukuun ottamatta velan määrän leikkaamista (YrSanL 45 ). Vakuusveloiksi katsotaan velat, joiden maksamisen vakuudeksi on velallinen asettanut omistamaansa tai hallitsemaansa omaisuutta. Vakuutena oleva omaisuus arvioidaan saneerausohjelmaa laadittaessa ja velka katsotaan vakuudelliseksi ainoastaan käyvän arvon määrään saakka. Käyvän arvon ylittävä osa velasta katsotaan tavalliseksi velaksi. Mikäli velasta on annettu takauksia tai vierasvelkapanttauksia, määrätään maksuohjelmassa velallisen maksettavaksi tulevasta osuudesta ja jäljelle jäävän osan maksuvastuu jää takaajille tai vierasvelkapantinantajille. Maksuohjelmassa ei voida määrätä heitä koskevista maksujärjestelyistä vaan se jää velkojan ja osallisten sovittavaksi (Härmäläinen ym. 2009, 174). Saneerausohjelmaa laadittaessa velkojia on kohdeltava yhdenvertaisesti (YrSanL 46 ). On myös tärkeää huomioida, että velallisen varoja kohtaan astuu voitonjakokielto, mikäli velkoja on saneerausohjelmassa leikattu. Voitonjakokielto estää varojen jakamisen omistajille lukuun ottamatta ohjelmassa työn perusteella maksettavaksi määrättyä korvausta. (YrSanL 58 ). Maksuohjelmassa määrätään myös velkojille maksettavista lisäsuorituksista, mikäli velallisen tilanne ennen menettelyn päättymistä paranee tai yritykselle ilmaantuu uusia varoja (YrSanL 44 ). Saneerausohjelman mukainen maksuohjelma tulee vahvistaa, jotta se astuu voimaan. Vahvistamiseen tarvitaan joko kaikkien velkojien suostumus, velkojaryhmien enemmistön suostumus tai lain mukaisin poikkeuksin (YrSanL 54 ) ehdotuksen laatijan, selvittäjän tai velallisen vaatimuksesta, mikäli kumpaakaan edellä mainituista suostumusmenettelyistä ei saavuteta. Missään tapauksessa maksuohjelman vahvistamiselle ei saa olla yrityssaneerauslain 53

22 mukaista estettä. Tällaisia esteitä ovat esimerkiksi ohjelman sisältö, joka loukkaa esimerkiksi velallisen oikeutta tai ohjelman toteuttamisen edellytykselle ei ole esitetty riittävää selvitystä (YrSanL 49-55 ). Ennen maksuohjelman vahvistamista käräjäoikeudessa maksuohjelmaehdotus lähetetään velkojille tutustuttavaksi ja heillä on mahdollisuus antaa ohjelmasta lausuma. Lausumassa on tarkoitus tuoda esille velkoja näkemys saneerausohjelmaehdotuksen lainmukaisuuteen eli ottaa kantaa siihen, ovatko ohjelmassa esitetyt toimenpiteet lain mukaisia tai onko ohjelman vahvistamiselle olemassa yrityssaneerauslain mukainen este. Lausumien perusteella selvittäjä voi tarvittaessa tehdä muutoksia ehdotukseensa ennen asian esittämistä käräjäoikeudelle. Mikäli ohjelmaa muutetaan radikaalisti velkojan lausuman ja väitteiden perusteella, tulee ehdotus antaa uudelleen velkojien lausuttavaksi. Kun ehdotus on valmis, laitetaan ohjelman vahvistaminen vireille käräjäoikeuteen, missä vahvistaminen tapahtuu edellä esitettyjen suostumustyyppien mukaisesti (Härmäläinen ym. 2009, 193-207). Hakemuksen vireille tulon jälkeen syntyneistä veloista velallisyrityksen olisi pitänyt suoriutua niiden erääntyessä. Velkojalla on oikeus periä näitä uusia velkoja normaalin perintäprosessin mukaisesti eli saneerausmenettelyn aloittamisen mukainen perintäkielto ei ulotu uusiin velkoihin. Velkojalla on myös oikeus hakea velallista konkurssiin uusien velkojen maksamattomuuden vuoksi (Härmäläinen ym. 2009, 134). Yrityssaneerauslain mukaan maksuohjelman tarkoituksena on määrätä velallisen toiminnasta, varoista ja veloista yritystoiminnan tervehdyttämiseksi (YrSanL 1 ). Kuten edellä mainittiin, on saneeraus kuitenkin liiketaloudellinen toimenpide. Näin ollen ainoastaan velkojen järjesteleminen ja jäljelle jäävien velkojen maksusta sopiminen eivät vielä tervehdytä yritystoimintaa. Saneeraustapauksissa yleensä määrätään myös muista tervehdyttämiskeinoista, joilla toiminnan kannattavuutta ja yrityksen vakavaraisuutta pyritään parantamaan. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi henkilöstöä koskevat järjestelyt, jotka voivat irtisanomisten lisäksi sisältää myös tehtävien uudelleenjärjestelyjä, velan konvertointia yrityksen pääomaksi tai toiminnan uudelleenjärjestämistä, lopettamista tai jopa myyntiä. (Härmäläinen ym. 2009, 178-189). Vaikka kyseiset toimenpiteet ovat todella tärkeitä toiminnan elinvoimaisuuden lisäämiseksi, ei yrityssaneerauslaissa kuitenkaan tunneta juridisia sanktioita maksuohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden tekemättä jättämisestä (Härmäläinen ym. 2009, 179).

23 Kun käräjäoikeus on vahvistanut saneerausohjelman, määräytyvät velkoja koskevat ehdot sen mukaan ja noudattaminen alkaa ohjelmaan merkityin tiedoin. Velkojat voivat tämän jälkeen neuvotella takaajien ja pantinantajien kanssa jatkosta ja maksuohjelman mukaiset saatavat ovat täytäntöönpanokelpoisia. Ulosmittaukset ja mahdolliset täytäntöönpanot lakkaavat, sillä vahvistettu maksuohjelma lakkauttaa esimerkiksi prosessin aikana lepäämään jätetyt perintäprosessit saneerausvelkojen osalta. Velallisen vastuulla on lyhentää saatavia maksuohjelman mukaisesti ja mikäli näin ei tapahdu, on velkojalla oikeus panna maksu täytäntöön kuten muutkin täytäntöönpanokelpoiset tuomiot (YrSanL 60 ). Tämä siis usein merkitsee perintää ulosottotoimin. Ohjelman noudattamista seuraamaan voidaan asettaa valvoja, jonka tehtävänä on valvoa ohjelman suorittamista velkojien lukuun (YrSanL 61 ). Mikäli lisäsuorituksista on maksuohjelmassa määrätty, on niiden maksun vaatiminen velkojan tai valvojan vastuulla viimeistään vuoden kuluttua saneerauksen loppuselonteon antamisesta käräjäoikeudelle. (Härmäläinen ym. 2009, 209-214). 2.2.4. Saneerauksen päättyminen Maksuohjelmassa määrätään saneerauksen kestosta. Se vaihtelee tapauskohtaisesti esimerkiksi velkojen kokonaismäärän ja maksukyvyn perusteella, keskimääräinen kestoaika on noin kuusi vuotta (Härmäläinen ym. 2009, 149; Koulu, 2007, 278). Saneeraus päättyy, kun maksuohjelman mukaiset suoritukset ovat tulleet maksetuksi tai muu ohjelmassa ollut ehto, kuten päättymispäivä, on täyttynyt (Koulu, 2007, 278). Maksuohjelma voidaan myös katsoa päättyneeksi, mikäli velallinen hakee vahvistetun maksuohjelman muutosta (YrSanL 63 ). Maksuohjelmassa olevia vähäisiä virheitä voidaan muuttaa yrityssaneerauslain 63 mukaisella menettelyllä ilman varsinaista muutosprosessia. Mikäli maksuohjelman muutosta on haettu, käydään sen osalta samanlainen prosessi kuin alkuperäisenkin maksuohjelman laatimisen aikana. Jos uusi maksuohjelma vahvistetaan, syrjäyttää se vanhan ohjelman. Maksuohjelman muuttamistarpeen syynä voi olla esimerkiksi olosuhteiden muutos kuten laskenut kysyntä ja sen myötä heikentynyt liikevaihto (Koulu, 2007, 283). Saneeraus katsotaan myös päättyneeksi, mikäli velkajärjestely tai ohjelma määrätään raukeamaan. Tuomioistuin voi määrätä velkajärjestelyn velkojakohtaisesti raukeamaan, mikäli velallinen ei ole maksanut maksuohjelman mukaisia suorituksia velkojalle annetun lisäajan puitteissakaan. Tällöin

24 velkojalla on oikeus saada suoritus saatavalleen sen alkuperäisen tilanteen mukaisesti, lukuun ottamatta velkajärjestelyn voimassa oloajan aikaista viivästyskorkoa (YrSanL 64 ). Myös lisäsuorituksen maksamatta jättäminen voi johtaa velkajärjestelyn raukeamiseen (Koulu, 2007, 290). Koko saneerausohjelma voidaan määrätä raukeamaan valvojan tai velkojan vaatimuksesta, mikäli ohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee seikkoja, jotka olisivat alun perinkin estäneet ohjelman vahvistamisen tai jos velallinen on rikkonut vahvistettua maksuohjelmaa jotakin velkojaa suosiakseen eikä rikkomusta voida katsoa vähäiseksi. Tässäkin tapauksessa velkojilla on ohjelman raukeamisen jälkeen edelleen oikeus saada suoritus saatavalleen velan alkuperäisten ehtojen mukaisesti (YrSanL 65 ). Mikäli saneerauksen kohteena on yksityinen elinkeinon- tai ammatinharjoittaja ja hänelle vahvistetaan yksityishenkilön velkajärjestely saneerauksen aikana, raukeaa vahvistettu saneerausohjelma (YrSanL 65 ). Tämä johtuu siitä, että samat velat olisivat kahteen kertaan saneerauksen kohteena eli ne esimerkiksi leikattaisiin kahdesti. Tuomioistuin voi myöntää tähän poikkeuksen. (Koulu, 2007, 292). Kuten aiemmin on mainittu, velallisen oletetaan saneerauksen aikana selviytyvän uusista veloistaan niiden erääntyessä. Mikäli näin ei ole, on velkojalla oikeus hakea velallista konkurssiin. Maksuohjelman vahvistamisen myötä tulevat sovellettaviksi konkurssilain yleiset edellytykset konkurssin erityisten edellytysten sijaan, jolloin perusteeksi konkurssin hakemiselle riittää oletus maksukyvyttömyydestä. Myös saneerausohjelmassa maksettavaksi määrätyn velan maksamatta jättämisen perusteella saneerausvelkoja voi hakea velallista konkurssiin (Koulu, 2007, 293-294). Mikäli velallinen asetetaan konkurssin ennen saneerausohjelman päättymistä, palautuu velkojan oikeus saataviinsa kuten muissakin raukeamistapauksissa (YrSanL 66 ) eli velkojan saatavat ovat alkuperäisen mukaiset ajalta ennen saneerausta. Konkurssimenettely käydään täysimittaisena eli rauenneella saneerauksella ei saada helpotusta konkurssiin liittyviin velkojien toimenpiteisiin (Koulu, 2007, 295). Tilanteessa, jossa valtaosa saneerauksen aikaisista veloista on jo maksettu, voi tuomioistuin päättää saneerausohjelman jatkumisesta konkurssista huolimatta (YrSanL 66 ). Tämä on kuitenkin harvinaista, kun taas saneerauksen jälkikonkurssit ovat verrattain yleisiä ja vähintään 40-50 % yrityksistä, joilla on vahvistettu maksuohjelma, asetetaan konkurssiin ennen saneerauksen päättymistä (Laitinen, 2010). Määrä voi nykyään olla suurempikin.

25 3 AIEMMAT TUTKIMUKSET JA KIRJALLISUUS Aiheeseen liittyvää tutkimusta on tehty sekä kansainvälisesti että Suomessa. Itse saneerausmenettelyä on tutkittu vähemmän, kun taas konkurssin ennustamista ja yritystoiminnan epäonnistumiseen johtavia tekijöitä on tutkittu paljonkin. Konkurssin ennustamisen avulla saadaan selville tekijöitä, jotka vaikuttavat epäonnistumiseen. Näiden merkkien perusteella voidaan yrityksessä reagoida heikentyneeseen tilanteeseen, arvioida yrityssaneerausmenettelyn tarpeellisuutta ja näin mahdollisesti estää konkurssi ja saada elinkelpoiseksi tunnistettu yritys jatkamaan toimintaansa. Molemmissa tutkimussuuntauksissa työskentelee samoja henkilöitä sillä linjat ovat hyvin läheisessä yhteydessä toisiinsa. 3.1. Konkurssin ennustamisen tutkimus Yrityksen epäonnistuminen määritellään konkurssiksi, joka aiheuttaa menetyksiä velkojille (Perry, 2001). Suomessa yrityskiinnityksen alaista omaisuutta koskevaa lakia muutettiin 1993 niin, että vakuusvelkojalle kuuluvaa oikeutta pienennettiin 100 prosentista 60 prosenttiin. Lakimuutokset odotettiin heikentävän vakuusvelkojien asemaa mutta samalla nopeuttavan elinkelvottomien yritysten hakemista konkurssiin vakuusvelkojien ollessa kiinnostuneempia saataviensa turvaamisesta. Bergström, Eisenberg ja Sundgren (2004) ovat tutkineet kyseisen muutoksen vaikutuksia velkojille kertyvien suoritusten määriin konkurssitapauksissa. He saivat selville, että muutoksen myötä vakuudettomille velkojille kertyi konkurssimenettelyssä hieman enemmän suorituksia, kun taas velkojien, joilla oli vakuutena yrityskiinnitys, jako-osuuden kertymä pieneni tilastollisesti merkitsevästi. Samalla myös selvisi, etteivät konkurssimenettelyn kulut muutoksen myötä kasvaneet ja verovelkojen asema parani eli valtiolle kertyi parempi jako-osuus kuin ennen lakimuutosta. Lakimuutoksella ei kuitenkaan ollut vaikutusta tehtyihin rahoituspäätöksiin, tosin pankit todennäköisesti kartuttivat tuottojaan reagoimalla lisääntyneeseen riskiin rahan hintaa nostamalla. Näin ollen voidaan todeta, että muutoksen kautta konkurssivelkojien tilanne kauttaaltaan parani, sillä kaikilla oli mahdollisuus saada jotakin.