Lissabonin strategia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi

Lissabonin strategia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi 2008-2010 Suomen kansallinen toimenpideohjelma 36a/2008 Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset

Lissabonin strategia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi 2008-2010 Suomen kansallinen toimenpideohjelma Valtiovarainministeriön julkaisuja 36a/2008 Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset

VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin 09 16001 (vaihde) Internet: www.vm.fi Taitto: Anitta Heiskanen/VM-julkaisutiimi Edita Prima Oy Helsinki 2008

Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, lokakuu 2008 Tekijät Kansantalousosasto Julkaisun nimi Lissabonin strategia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi 2008-2010 Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot Julkaisu on saatavissa Internetistä osoitteesta www.vm.fi/julkaisut Asiasanat Lissabonin strategia, talouspolitiikka, kilpailukyky, työllisyys Julkaisusarjan nimi ja numero Valtiovarainministeriön julkaisuja 36a/2008 Julkaisun myynti/jakaja Valtiovarainministeriö, julkaisutiimi, s-posti: vm-julkaisutiimi@vm.fi Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2008 ISBN 978-951-804-865-0 (nid.) ISBN 978-951-804-866-7 (PDF) ISSN 1459-3394 Sivuja 109 Hinta Kieli Suomi Tiivistelmä Eurooppa-neuvosto käynnisti tämän vuoden maaliskuun kokouksessaan Lissabonin uudistetun strategian toisen kolmivuotiskauden. Eurooppa-neuvosto vahvisti, että nykyiset yhdennetyt suuntaviivat pätevät edelleen ja ovat käyttökelpoiset myös jaksolla 2008-2010. Lisäksi Eurooppa-neuvosto vahvisti uudelleen kevään 2006 kokouksessa hyväksytyt neljä painopistealaa uudistetun strategian kulmakiviksi ja korosti, että uudella jaksolla tärkeintä on uudistusten toimeenpano. Suomen kansallisessa toimenpideohjelmassa on 11 painoaluetta. Makrotalouden keskeinen tavoite on talouden vakaus ja julkisen talouden kestävyys. Tähän pyrittäessä korostuvat väestön ikääntymiseen varautumiseen liittyvät toimenpiteet, julkisten menojen hillintä ja julkisen talouden tuottavuuden kohottaminen hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi. Mikrotalouden painoalueilla pyritään kilpailukykyä ja tuottavuutta edistäviin rakenneuudistuksiin tukemalla osaamista ja innovaatioita, edistämällä yrittäjyyttä, parantamalla markkinoiden toimivuutta ja viestintä- ja liikenneyhteyksiä sekä edistämällä kestävää kehitystä tukevaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Työllisyyspolitiikassa pyritään työllisyysasteen nostamiseen ja työmarkkinoiden toiminnan parantamiseen. Keskeiset toimenpiteet ovat työurien pidentäminen, vero- ja etuusjärjestelmien sekä palkanmuodostuksen kannustinvaikutusten parantaminen ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon parantaminen.

5 Sisältö Esipuhe...7 1 Johdanto...9 1.1 Talous- ja rakennekehityksen yleiskuva... 9 1.2 Keskeiset haasteet ja niihin vastaaminen...12 1.3 Hallitusohjelma...16 1.4 Eurooppa-neuvoston linjaukset ja Euroopan Unionin neuvoston painotukset...18 1.5 Kansallinen toimenpideohjelma vastauksena annettuihin seurantakohteisiin...21 1.5.1 Uudistuksia, joilla lisätään kilpailua ja parannetaan tuottavuutta eräillä palvelualoilla, ja luodaan korkeita hintoja alentava vipuvaikutus...21 1.5.2 Toimet Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi...25 1.5.3 Uudistuksia, joilla poistetaan työmarkkinoiden pullonkauloja, vähennetään suurta rakennetyöttömyyttä etenkin vähän koulutettujen työntekijöiden ja nuorten osalta...26 1.5.4 Työperusteisen maahanmuuton tarjoamat mahdollisuudet...32 2 Makropolitiikka: talouden vakaus ja julkisen talouden kestävyys... 35 2.1 Eläkejärjestelmä...37 2.2 Julkisten menojen hillintä...38 2.3 Hyvinvointipalvelujen turvaaminen...40

6 3 Mikropolitiikka: kilpailukykyä ja tuottavuutta edistävät rakenneuudistukset...45 3.1 Osaaminen ja innovaatiot...45 3.2 Yrittäjyyden edistäminen...54 3.3 Markkinoiden toiminnan ja kilpailullisuuden parantaminen...57 3.4 Tieto-, viestintä- ja liikenneyhteyksien parantaminen...60 3.5 Rakennemuutosta ja kestävää kehitystä tukeva energia- ja ilmastopolitiikka...64 4 Työllisyyspolitiikka: työllisyysasteen nostaminen ja työmarkkinoiden toiminnan parantaminen...69 4.1 Työurien pidentäminen...71 4.2 Vero- ja etuusjärjestelmien sekä palkanmuodostuksen kannustinvaikutusten parantaminen...73 4.3 Työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensopivuuden parantaminen...75 5 Aluekehitys ja rakennerahasto- politiikan tuki kansalliselle toimenpideohjelmalle...79 LIITE I Suomalainen joustoturvamalli...83 LIITE II Suuntaviivataulukko...89

7 Esipuhe Käynnistäessään keväällä 2008 Lissabonin uudistetun strategian toisen kolmivuotiskauden Eurooppa-neuvosto vahvisti, että nykyiset yhdennetyt suuntaviivat pätevät edelleen ja ovat käyttökelpoiset myös jaksolla 2008 2010. Lisäksi Eurooppa-neuvosto vahvisti uudelleen kevään 2006 kokouksessa hyväksytyt neljä painopistealaa uudistetun strategian kulmakiviksi ja korosti, että uudella jaksolla tärkeintä on uudistusten täytäntöönpano. Eurooppa-neuvosto piti tärkeänä, että jäsenvaltiot esitettävät kansallisissa uudistusohjelmissaan 2008 2010 ja sen jälkeen vuotuisissa täytäntöönpanoraporteissaan yksityiskohtaisia ja konkreettisia poliittisia toimia, joita ne aikovat toteuttaa vastauksena yhdennettyihin suuntaviivoihin, maakohtaisiin suosituksiin ja seurattaviin asioihin. Tämä Suomen kansallinen toimenpideohjelma 2008 2010 on laadittu Eurooppa-neuvoston linjausten mukaisesti. Tavoitteet ovat samat kuin edellisessä vuosien 2005 2008 toimenpideohjelmassa - työllisyysasteen nostaminen ja kansalaisten hyvinvoinnin parantaminen kestävällä tavalla. Keskipisteessä on jo aiemmin hyväksyttyjen kansallisten politiikkalinjausten toimeenpano. Kansallinen toimenpideohjelma pohjautuu keväällä 2007 työnsä aloittaneen pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaan, siihen liittyvään hallituksen strategia-asiakirjaan 2007 ja hallitusohjelman toimeenpanon välineinä oleviin kolmeen poikkihallinnolliseen politiikkaohjelmaan: Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma, Terveyden edistämisen politiikkaohjelma sekä Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Toimenpideohjelma on saumaton osa Suomen yleistä talouspolitiikkaa. Ohjelman toteutuksessa keskeisiä välineitä ovat vakausohjelma, kehyspäätökset, talousarvioesitykset yhdessä lainsäädännön uudistamisen ja hallinnon kehittämisen kanssa. Tämä lähestymistapa merkitsee sitä, että eduskunnalla ja eri sidosryhmillä on ollut valmistelun eri vaiheissa useita tilaisuuksia esittää ohjelmaa koskevia käsityksiä. Hallitusohjelman mukaisesti tätä toimenpideohjelmaa toteutettaessa sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa. Sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan lainvalmistelussa, talousarvioprosessissa sekä muissa merkittävissä hankkeissa jo toiminnan alkuvaiheessa.

8 Esimerkiksi Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa kaikki toimenpiteet arvioidaan niin tasa-arvon kuin monikulttuurisuuden näkökulmasta. Tämä vuosien 2008 2010 ohjelma on valmisteltu samoja menettelytapoja noudattaen kuin edellinen vuosien 2005 2008 kansallinen toimenpideohjelma. Valmisteluun on osallistunut hallituksen ja virkamiesten ohella laaja joukko sidosryhmien edustajia. Toimenpideohjelman innovaatiopolitiikkaa koskevat osat pohjautuvat pääministerin johtaman tiede- ja teknologianeuvoston työhön. Neuvostossa ovat edustettuina hallinto, työmarkkinajärjestöt, elinkeinoelämä ja tiedeyhteisö. Toimintaohjelman eri valmisteluvaiheissa siitä on keskusteltu talousneuvostossa, jossa ovat edustettuina kaikki keskeiset etujärjestöt ja talouspolitiikan vaikuttajatahot mukaan lukien Suomen kuntaliitto (paikallishallinnon keskuselin). Eduskuntaa on informoitu valmisteluista ja ohjelma esiteltiin eduskunnan suurelle valiokunnalle ennen kuin hallitus hyväksyi ohjelman. Kansallisen toimenpideohjelman toteutumista seurataan hallitusohjelman toteutumisen seurantaan kehitetyn strategia-asiakirjamenettelyn yhteydessä. Vuosittain koottavaan asiakirjaan kootaan arviot hallituksen politiikkaohjelmien ja muiden toimenpiteiden tavoitteiden toteutumisesta. Tähän liittyy myös kansallisen rakennerahastostrategian seuranta.

9 1 Johdanto 1.1 Talous- ja rakennekehityksen yleiskuva Suomen talous on tähän saakka selvinnyt kansainvälisen talouden heikentymisestä hyvin. Vahvana jatkunut korkeasuhdanne on kuitenkin taittunut ja talouskasvu on hidastumassa. Työllisyys vahvistuu kuitenkin edelleen, mutta hinta- ja kustannuspaineet ovat tuntuvasti lisääntyneet. Nopeutunut inflaatio ja heikkenevä kustannuskilpailukyky yhdessä kansainvälisen talouden heikkenemisen kanssa muodostavat suurimman uhan vakaan talouskehityksen jatkumiselle. 1 000 henkeä 2 600 Työlliset, trendi 2 500 2 400 2 300 2 200 2 100 2 000 89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 08 15-74 -vuotiaat Lähde: Tilastokeskus

10 Kokonaistuotanto kasvoi vuoden 2006 alusta lähtien vuoden 2008 puoliväliin reipasta vauhtia. Suhdanteet ovat kuitenkin sittemmin heikentyneet. Koko vuoden 2008 kasvuarvio on 2,8 prosenttia. Vuonna 2009 kasvu jäänee alle 2 prosentin. Työvoiman kysynnän odotetaan edelleen lisääntyvän joskin hidastuen. Vuonna 2008 työllisiä arvioidaan olevan keskimäärin runsas 40 000 enemmän kuin v. 2007. Työllisyysaste nousee 70,6 prosenttiin. Työvoiman tarjonnan kasvu hidastuu suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen takia. Avoinna olevia työpaikkoja oli vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä 80 400, eli 17 % enemmän kuin vastaavalla neljänneksellä vuotta aiemmin. Työvoiman saatavuusongelmat ovat merkittäviä. Työvoimakapeikkojen syntymistä on kuitenkin pystytty hillitsemään paitsi työvoiman ulkopuolelta tulevien sekä eläkkeelle lähtöä lykkäävien työntekijöiden myös työperusteisen maahanmuuton lisääntymisen ansiosta. Työttömyysaste alenee vuonna 2008 keskimäärin 6,2 prosenttiin ja laskee vuonna 2009 alle 6 prosenttiin. Työttömyysaste ja uudet avoimet työpaikat, trendi % 12 1000 kpl 50 10 40 8 30 6 20 00 02 04 06 08 Työttömyysaste (vasen asteikko) Uudet avoimet työpaikat (oikea asteikko) Lähde: Tilastokeskus Työn tuottavuuden kasvu on suhdanneluonteisesti hidastumassa. Tehdasteollisuuden kustannuskilpailukyky kääntyi vuonna 2007 laskuun ja sen arvioidaan vuonna 2008 edelleen heikkenevän. Kehityskuva näyttäisi pysyvän samanlaisena myös vuonna 2009. Vuonna 2008 julkisen talouden rahoitusasema säilyy edelleen hyvänä. Vuonna 2009 julkisen talouden ylijäämän ennustetaan pienenevän selvästi, 1½ prosenttiyksikköä BKT:hen suhteutettuna. Syitä tähän ovat suhdannetilanteen heikkeneminen, toteutettavat veronkevennykset ja omaisuustulojen pienene-

minen pitkään jatkuneen kasvun jälkeen. Heikkenemisestä huolimatta rahoitusasema pysyy hyvänä sekä kansainvälisesti vertailtuna että Suomen julkisen talouden aiempaan tilaan verrattuna. Julkisyhteisöjen velkojen osuus bruttokansantuotteesta alenee kuluvana vuonna 32 prosenttiin. Keskipitkällä aikavälillä Suomen talouskasvua hidastaa erityisesti väestön ikääntyminen ja siitä johtuva työvoiman tarjonnan vähentyminen. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan työikäinen väestö kasvaa tänä ja ensi vuonna enää hyvin hitaasti ja kääntyy laskuun vuosikymmenen vaihteessa. Tämä heikentää merkittävästi talouden kasvumahdollisuuksia, ellei työuria edelleen pidennetä ja tällä hetkellä työvoiman ulkopuolella olevia resursseja saada mukaan työelämään. Demografinen muutos korostaa tuottavuutta parantavien toimien tärkeyttä. Työttömyyden vähenemistä hidastaa se, että suuri osa työttömyydestä on rakenteellista. Työvoimakustannusten nousu saattaa myös heikentää työvoiman kysyntää. Työllisten määrän arvioidaan kasvavan edelleen lähivuosina, mutta kääntyvän keskipitkällä aikavälillä laskuun työvoiman tarjonnan heikentyessä. Työllisyyden merkittävä kasvattaminen vaatii tulevaisuudessa suotuisan kansainvälisen talouskehityksen ohella talouspoliittisia toimenpiteitä sekä rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi että työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon parantamiseksi. Kansainvälinen kilpailu ja sen tuomat muutokset työnjakoon edellyttävät lisäksi jatkuvaa työvoiman osaamisen kehittämistä. Globalisaatio edellyttää entistä parempia koulutustarpeiden ennakointijärjestelmiä ja laadukkaampaa koulutusta sekä riittävää määrää koulutuspaikkoja talouden kilpailukyvyn turvaamiseksi. Kansallisesta kilpailukyvystä huolehtiminen on välttämätön edellytys menestymiselle globalisoituneessa toimintaympäristössä. Se ei kuitenkaan yksinään varmista menestystä, vaan tarvitaan myös Lissabonin strategian ulkoisen ulottuvuuden menestyksekästä toimeenpanoa avoimen ja vapaan maailmankaupan turvaamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjumiseen pyrkivät kasvihuonepäästöjen vähentämistä ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskevat sitoumukset voivat heikentää talouden kasvupotentiaalia ja kilpailukykyä jo keskipitkällä aikavälillä. Energiavaltaisen tuotantorakenteen takia ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttaminen asettaa kansantalouden sopeutumiskyvylle Suomen tapauksessa erityisen suuret vaatimukset. Uusiutuville energianlähteille asetettavan maakohtaisen tavoitteen saavuttaminen voi olla Suomelle erityisen haastavaa, koska uusiutuvan energian osuus on jo nyt korkea. Se riippuu lisäksi ratkaisevasti metsäteollisuuden tuotannosta, jonka näkymät ovat epäsuotuisat. Energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamista auttaa osaltaan vuonna 2006 hyväksytty kestävän kehityksen strategia, jossa kiinnitetään huomiota mm. materiaalien käytön tehokkuuteen 11

12 ja uusien teknologioiden käyttöönoton vauhdittamiseen. Vähähiiliseen tuotantoon ja kulutukseen sopeutuminen voi myös luoda uusia tuotantomahdollisuuksia, joiden hyödyntämiseen Suomella on mm. teknologisen osaamisen vuoksi hyvät lähtökohdat. Suomen talouden ulkoinen toimintaympäristö on muuttumassa, ja kansainvälisen talouden kehitykseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Yhdysvaltain talouskasvun hidastuminen lyhyellä aikavälillä sekä ongelmien heijastusvaikutukset ja niiden mahdollinen pitkittyminen varjostavat talousnäkymiä. Lisäksi raaka-aineiden hintakehitys muodostaa riskitekijän inflaatiolle ja talouskasvulle. Metsäsektorille erityisen haasteen muodostavat Venäjän ilmoittamat ja osittain jo käyttöönottamat puutullit, jotka toteutuessaan vaikeuttavat olennaisesti teollisuudenalan raaka-ainehuoltoa ja tuotantoa. Lopulliset vaikutukset kotimaiseen metsäteollisuuteen sekä kansantalouden keskipitkän ajan kokonaistuotanto- ja työllisyyskehitykseen riippuvat siitä, missä mittakaavassa tullit toteutuvat ja kuinka hyvin korvaavaa puuraaka-ainetta saadaan muista lähteistä. Talouskehityksen yleiskuvaa ja keskipitkän aikavälin kehitystä tullaan käsittelemään yksityiskohtaisemmin Suomen vakausohjelmassa. 1.2 Keskeiset haasteet ja niihin vastaaminen Makropolitiikan tavoitteena on talouden vakauden ja julkisen talouden kestävyyden turvaaminen. Mitä voimakkaammaksi ja pitkäkestoisemmaksi kansainvälisen talouden heikkouden tila muodostuu, sitä tärkeämpää on, että vakaan talouden kotimaiset perustekijät, vahva julkinen talous sekä hyvä hintakilpailukyky, ovat kunnossa. Hallitusohjelman mukaiset, työllisyyden parantamiseen tähtäävät työn veronkevennykset sopivat hyvin heikkenevään suhdannekuvaan. Kevennykset lisäävät kotitalouksien ostovoimaa, alentavat verokiilaa, parantavat siten työnteon ja työn teettämisen kannustimia sekä edesauttavat maltillisia palkkaratkaisuja ja pyrkimyksiä alentaa rakennetyöttömyyttä. Pitkään jatkuneen suhteellisen maltillisten työehtosopimusten kauden jälkeen vuonna 2007 ja tämän vuoden alussa sovittuihin, pääsiassa vuoden 2010 alkuun ulottuviin sopimuksiin sisältyvät palkankorotukset ovat selvästi korkeampia kuin mihin viime vuosina on totuttu. Riskinä on, että solmitut palkkaratkaisut nostavat inflaation pidempiaikaisesti selvästi korkeammaksi viime vuosina toteutuneeseen inflaatioon nähden. Tilanne on hyvin haasteellinen makropolitiikan eri osien koordinaation kannalta. Vaalikauden loppupuolen näkymiä varjostaa väestön ikääntymisen nopeutuminen. Samalla kun julkiset menot lisääntyvät väestön vanhenemisen myötä, työllisten määrän supistuminen uhkaa hidastaa kokonaistuotannon ja verotu-

13 lojen kasvua. Tuottavuuden kasvu on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi tekijä, kun talouskasvun toinen osatekijä työvoima alkaa vähentyä. Tuottavuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää erityisesti osaamiseen panostamista. Talouden vakauden säilyttäminen on välttämätön edellytys talouspolitiikan pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiselle. Tavoitteena on julkisen talouden rahoitusaseman pitäminen vahvana julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi. Työllisyysasteen kohottamiseen tähtäävän politiikan lisäksi hallituksen tavoitteena on tuottavuuden kohottaminen julkisten palvelujen järjestämisessä. Voimavaroja siirretään tehtäväalueelta toiselle väestön ikärakenteen ja aluerakenteen muutosten ja palvelutarpeiden uusien priorisointien mukaisesti. Makropolitiikan painopistealueet ovat: Eläkejärjestelmä, julkisten menojen hillintä, sekä hyvinvointipalvelujen turvaaminen ja julkisen talouden tuottavuuden kohottaminen. Kasvupotentiaali Talouden kasvupotentiaalin lisääminen on Suomen talous- ja työllisyyspolitiikan keskeinen elementti. Potentiaalinen tuotanto on kasvanut Suomessa viime vuosina reilun 3 prosentin vuosivauhtia. Ilman työllisyysasteen nousua ja tuottavuuden kasvun nopeutumista potentiaalisen tuotannon kasvuvauhti uhkaa hidastua 2 prosentin tuntumaan. Kasvupotentiaalin lisäämiseen pyritään: Työllisyysastetta nostamalla, tuottavuuskehitystä nopeuttamalla, työperusteista maahanmuuttoa edistämällä. Keskeistä tavoitteisiin pyrkimisessä on mm. yritystoiminnan toimintaedellytysten parantaminen ja kilpailun edistäminen. Keinoja työllisyysasteen nostamiseksi käsitellään luvuissa 4.1, 4.2 ja 4.3, tuottavuuden kohottamiseksi luvuissa 3.1 ja 3.2 sekä yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamiseksi ja kilpailun edistämiseksi luvussa 3.2.

14 Työllisyys Työllisyystavoitteet saavutettiin ohjelmakaudella 2005 2008. Työllisyystilanne on parantunut viime vuosina ja työhön osallistumisaste on korkea. Samanaikaisesti rakenteellinen työttömyys ja työvoiman tarjonnan kasvun pysähtyminen uhkaavat jarruttaa talouskasvua. % 80 Työllisyysaste, trendi 75 70 65 60 55 89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 08 15-64 -vuotiaat Lähde: Tilastokeskus (Työvoimatutkimus) Työllisyyspolitiikan keskeiset tavoitteet ovat uudella kaudella samat kuin edellisessä ohjelmassa. Työurien pidentyminen, vero- ja etuusjärjestelmien kannustinvaikutusten parantaminen sekä työvoiman kysynnän ja tarjonnan parempi kohtaanto. Tavoitteisiin pyritään jatkamalla vero- ja etuusjärjestelmien uudistusta, koulutusta kehittämällä sekä työvoimapoliittisin keinoin. Lisäksi pyritään edistämään työperusteista maahanmuuttoa, parantamaan työelämän laatua ja nostamaan tuottavuutta sekä tuetaan ja kehitetään työn uusia muotoja. Tavoitteena on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin kevääseen 2011 mennessä sekä pitkällä aikavälillä 75 prosenttiin. Hallinnollinen linjaus oli työministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistäminen uudeksi työ- ja elinkeinoministeriöksi vuoden 2008 alusta. Tavoitteena on saavuttaa synergiaetuja sekä innovaatioiden ja tuottavuuden että työvoiman osaamisen ja yritystoiminnan kehittämispalveluissa sekä kasvuyritysten tukemisessa.

15 Hallituksen strategia-asiakirjassa määriteltyjä yksityiskohtaisempia työllisyyspoliittisia tavoitteita ovat mm.: Kansalaisten työpanoksen saaminen mahdollisimman täysimääräisesti käyttöön ja työvoiman saatavuuden turvaaminen, työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien vähentäminen, työn tuottavuuden ja työelämän laadun oleellinen parantaminen, työmarkkinoiden joustoturvamallin kehittäminen, työperusteisen maahanmuuton edistäminen ja maahanmuuttajaväestön osaamisen ja työpanoksen hyödyntäminen täysimääräisesti, sekä vero- ja etuusjärjestelmien sekä palkanmuodostuksen kannustavuudesta huolehtiminen. Kansallisen toimenpideohjelman 2005-2008 toteutuminen Työllisyysaste ylitti vuonna 2007 Lissabonin strategiassa määritellyn 70 prosentin tavoitetason. T&K -menojen osuus bruttokansantuotteesta on puolestaan ylittänyt jo vuosia strategiassa määritellyn 3 prosentin tavoitetason. Euroopan Unionin neuvoston lausunnon mukaan Suomi on edistynyt erittäin hyvin kansallisen toimenpideohjelmansa täytäntöönpanossa vuosina 2005 2007. Suomi on myös noudattanut hyvin kevään 2006 Eurooppa-neuvoston kokouksessa sovittuja sitoumuksia neljällä ensisijaisella alalla: panostukset osaamiseen ja innovaatioihin, liiketoimintapotentiaalin parantaminen erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, työllisyysmahdollisuuksien parantaminen sekä energia- ja ilmastopolitiikka. Lausunnon mukaan Suomen vahvuuksia ovat käynnissä olevat uudistukset, joilla jatketaan kansallisen innovaatiojärjestelmän kehittämistä ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nousu. Komission esityksestä neuvosto ei antanut Suomelle lainkaan suosituksia, vaan ainoastaan neljä seurantakohdetta. Aiemmin Suomelle seurantakohteeksi osoitetut yritysten rekrytointitapojen yksinkertaistaminen ja palkanmuodostuksen kehittäminen poistettiin 2005 2008 toimenpideohjelman väliraportista vuonna 2008 annetussa neuvoston lausunnossa, kun komissio katsoi kertomuksessaan, että Suomi on toteuttanut asianmukaiset ja riittävät toimet. Uusina lisättiin Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toimeenpano ja työperusteisen maahanmuuton hyödyntäminen. Komissio totesi arviossaan vuonna 2007, että Suomi on edistynyt hyvin työehtojen paikallisen sopimisen edistämisessä. Vuonna 2007 työmarkkinaosapuolet luopuivat keskitetystä sopimisesta ja tekivät työehtosopimukset ala-

16 kohtaisesti. Niihin sisältyi aiempaa suuremmat mahdollisuudet ottaa paikalliset olosuhteet huomioon palkoista sovittaessa. Komissio arvioi kertomuksessaan myös, että Suomi on edistynyt hyvin työhönottomenettelyjen yksinkertaistamisessa. Makropolitiikasta Komissio totesi arviossaan, että menokehykset ovat jatkossakin keskeinen väline, joilla hallitaan valtion menojen kasvua. Julkisen sektorin tuottavuutta ja palvelujen laatua parantavien uudistusten Komissio katsoi etenevän hyvää vauhtia. Eläkeuudistuksen asteittaisen toteuttamisen komissio arvioi etenevän alkuperäisen suunnitelman ja tavoitteiden mukaisesti. Yleisarvionaan Komissio totesi, että Suomi on edistynyt vuosina 2005 2008 hyvin kansallisessa toimenpideohjelmassa esitettyjen kohdennettujen makrotaloudellisten toimenpiteiden toteuttamisessa. Määräaikaiskertomuksessaan Komissio totesi, että Suomen kansallinen innovaatiojärjestelmä toimii mallina teknologiavetoiselle talousuudistusohjelmalle. Yritysten lukumäärä on kasvanut ilahduttavasti ja liiketoimintaympäristö on suotuisa uusyrityksille. Vanhat P&K yritykset eivät kuitenkaan ole onnistuneet juurikaan kasvattamaan toimintaansa. Komissio arvioi myös kertomuksessaan, ettei Suomi pysty saavuttamaan Kioton tavoitteita ilman uusia toimenpiteitä. Neuvosto on kehottanut Suomea lisäämään kilpailua eräillä palvelualoilla. Komission kertomuksessa todetaan, että vaikka tuottavuus on palvelusektorilla parantunut odotettua enemmän ja kilpailu lisääntynyt, palvelusektorin hinnat ovat 30 prosenttia EU:n keskiarvoa korkeammalla. Komissio arvioi kertomuksessaan, että Suomi on yleisesti ottaen edistynyt hyvin useimpien kansalliseen toimenpideohjelmaan sisältyvien työllisyyspoliittisten sitoumusten täyttämisessä. 1.3 Hallitusohjelma Keväällä 2007 työnsä aloittaneen pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen tavoitteena on lisätä suomalaisten hyvinvointia parantamalla edellytyksiä työllisyyden tuntuvalle kohenemiselle ja tuottavuuden kasvun nopeutumiselle. Hallitus tavoittelee talousennusteita selvästi vahvempaa talouskasvua. Näin pyritään vastaamaan julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen kehittämistarpeisiin saattamatta julkisen talouden kestokykyä vaaranalaiseksi. Hyvinvoinnin turvaamiseksi talouden kasvua ohjataan ekologisesti kestävälle pohjalle kestävän kehityksen strategian mukaisesti. Työllisyysasteen nostaminen on alkaneella vaalikaudella mm. työvoiman ikääntymisen ja kohtaanto-ongelmien vuoksi haastavampaa kuin edellisellä vaalikaudella. Tästä huolimatta määrätietoisen politiikan tukemana työpaikkojen määrä voi tälläkin vaalikaudella kasvaa 80 000 100 000 hengellä, mikäli kansainvälisen talouden kehitys jatkuu suotuisana ja palkkakehitys muodos-

17 tuu työllisyyttä tukevaksi. Tällöin työllisyysaste nousisi noin 72 prosenttiin vaalikauden lopulla. Pitkän aikavälin tavoite työllisyysasteelle on 75 prosenttia. Lisäksi hallitus on sitoutunut kolmikantaiseen samapalkkaisuusohjelmaan, jonka tavoitteena on pienentää naisten ja miesten välistä palkkaeroa nykyisestä 20 prosentista 15 prosenttiin. Hallitus jatkaa edellisellä hallituskaudella aloitettua ohjelmajohtamiskäytäntöä. Tähän kuuluvat kolme hallituksen poikkihallinnollista politiikkaohjelmaa sekä hallitusohjelman toimeenpanossa, edistämisessä ja seurannassa käytettävä hallituksen strategia-asiakirjamenettely. Hallitusohjelmassa sovitut kolme poikkihallinnollista politiikkaohjelmaa ovat: Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma, Terveyden edistämisen politiikkaohjelma sekä Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Politiikkaohjelmien lisäksi hallituksen erityisseurannassa on kahdeksan laajaa politiikkateemaa. Näiden aihealueet ovat ilmasto ja energia, osaaminen ja innovaatiot, hallinnon uudistaminen, kunta- ja palvelurakenneuudistus, sosiaaliturva, syrjäytyminen ja sosiaaliturvauudistus, varautuminen ikääntymiseen, turvallisuus ja Suomen kansainvälinen asema. Hallituksen strategia-asiakirjassa määritellään myös sektoritutkimuksen painotukset ja esitellään hallituksen lainsäädäntösuunnitelma sekä suunnitelma eduskunnalle annettavista selonteoista ja hallituksen periaatepäätöksistä. Hallitusohjelman toteutumista seurataan strategia-asiakirjassa määriteltyjen indikaattoreiden perusteella. Keskeisiä politiikkakokonaisuuksia työllisyysasteen nostamiseksi ja tuottavuuden kohottamiseksi ovat: Uusi innovaatiostrategia. Strategisten huippuosaamisen keskittymien ja uuden osaamiskeskusohjelman toteuttaminen. Korkeakoulujen rakenteen ja hallinnon uudistaminen mukaan lukien innovaatioyliopiston luominen. Ammatillisesti suuntautuvan aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus. Työn verotuksen keventäminen. Sosiaaliturvan työhön kannustavuuden parantaminen osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Työvoiman liikkuvuutta edistävien vero- ja asuntopoliittisten toimien toteuttaminen. Uudistettu valtiontalouden kehysmenettely ja tuottavuusohjelman toteuttaminen.

18 Kokonaisarvion laatiminen ikääntymispolitiikan riittävyydestä niin, että mahdollisesti tarvittavista lisätoimista voidaan päättää vielä kuluvalla vaalikaudella. Kansalaisten sosiaaliturvan, julkisesti rahoitettujen palveluiden ja hyvinvoinnin parantamiseksi hallitus parantaa vuodesta 2008 alkaen eräitä keskeisiä etuuksia, kehittää palvelurakenteita ja tarkastelee sosiaaliturvajärjestelmää kokonaisuudessaan kannustavuuden ja perusturvan vahvistamisen sekä köyhyyden vähentämisen näkökulmista. Vuoden 2009 budjettiesitys sisältää ehdotukset mm. perhe-etuuksien korotuksiksi ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäyksiksi. Keskeisiä politiikkakokonaisuuksia kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja julkisten palvelujen tuotannon tehostamiseksi ovat: Vaiheittain toteutettava sosiaaliturvauudistus. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttaminen. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluinnovaatiohanke. Hallitusohjelmaa selostettiin yksityiskohtaisemmin Suomen 2005-2008 toimenpideohjelman välitarkistuksessa vuonna 2007. 1.4 Eurooppa-neuvoston linjaukset ja Euroopan Unionin neuvoston painotukset Käynnistäessään keväällä 2008 Lissabonin uudistetun strategian toisen kolmivuotiskauden Eurooppa-neuvosto vahvisti, että nykyiset yhdennetyt suuntaviivat (talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyden suuntaviivat) pätevät edelleen ja ovat käyttökelpoiset myös jaksolla 2008-2010. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä kansallisissa uudistusohjelmissaan ja sen jälkeen vuotuisissa täytäntöönpanoraporteissaan yksityiskohtaisia ja konkreettisia poliittisia toimia, joita ne aikovat toteuttaa vastauksena yhdennettyihin suuntaviivoihin, maakohtaisiin suosituksiin ja seurattaviin asioihin. Lukuun 1.5 on koottu toimenpiteet, joilla Suomi vastaa sille annettuihin seurantakohteisiin. Uuden jakson keskipisteenä on täytäntöönpano. Tämän vuoksi Eurooppaneuvosto vahvisti uudelleen kevään 2006 kokouksessa hyväksytyt neljä painopistealaa uudistetun strategian kulmakiviksi ja vetosi sen puolesta, että niiden välistä synergiaa hyödynnettäisiin enemmän.

19 Eurooppa-neuvosto totesi, että joustoturva merkitsee tasapainoa työmarkkinoiden joustavuuden ja turvallisuuden välillä ja auttaa yhtä lailla työntekijöitä kuin työnantajiakin tarttumaan globalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin. Eurooppa-neuvosto korosti, ettei ole olemassa vain yhtä ainoaa joustoturvamallia. Eurooppa-neuvosto pyysi, että jäsenvaltiot toimivat yhteisesti sovittujen joustoturvaperiaatteiden mukaisesti ja esittävät vuoden 2008 kansallisissa uudistusohjelmissaan omat järjestelynsä, joilla nämä periaatteet toteutetaan. Suomalaista joustoturvamallia selostetaan luvussa 4.2 ja yksityiskohtaisemmin liitteessä I. Eurooppa-neuvosto myös pyysi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan asiaankuuluvien sidosryhmien osallistumista Lissabonin prosessiin, koska paikallis- ja aluetasolla on merkittävä rooli kasvun ja työllisyyden edistämisessä. Tiiviimpi sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan kaikilla hallintotasoilla johtaa aiempaa johdonmukaisempaan ja tehokkaampaan päätöksentekoon. Eurooppa-neuvosto korosti, että taloudellisella, sosiaalisella ja alueellisella yhteenkuuluvuudella on merkitystä Lissabonin uudistetun strategian tavoitteiden saavuttamiselle, sekä makrotaloudellisen vakauden tärkeyttä edessä oleviin pitkän aikavälin haasteisiin vastaamisessa. Julkistalouden laatua on parannettava lisäämällä julkisten menojen ja tulojen tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Eurooppa-neuvosto totesi EU:n sosiaalisen ulottuvuuden merkityksen Lissabonin strategian olennaisena osana ja painotti erityisesti tarvetta yhdentää talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkoja edelleen. Suomelle annetut seurantakohteet Euroopan Unionin neuvoston lausunnossa todetaan, että kansallisen toimenpideohjelmansa toteutuskaudella Suomen on keskityttävä seuraaviin haasteisiin: Jatketaan uudistuksia, joilla lisätään kilpailua ja parannetaan tuottavuutta joillakin palvelualoilla, ja luodaan korkeita hintoja alentava vipuvaikutus, toteutetaan ilmoitetut toimet Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi, jatketaan uudistuksia, joilla poistetaan työmarkkinoiden pullonkaulat, vähennetään suurta rakennetyöttömyyttä etenkin vähän koulutettujen työntekijöiden ja nuorten osalta, ja otetaan huomioon taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton tarjoamat mahdollisuudet. Nämä seurantakohteet on myös kansallisella tasolla tunnistettu ensisijaisiksi ja ne ovat keskeisessä asemassa kansallisessa toimenpideohjelmassa vuosille 2008-2010.