Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (31) 21 Rakennusviraston ilmoitus Pitkäkosken sakka-altaiden pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Kaarelassa, Kuninkaantammen alueella HEL 2015-014279 T 11 01 00 06 Päätös Ilmoitus Ilmoituksen tekijä on hyväksynyt Helsingin kaupungin rakennusviraston tekemän ympäristönsuojelulain 136 :n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti. Helsingin kaupungin rakennusvirasto Katu- ja puisto-osasto PL 1515 00099 Helsingin kaupunki Y-tunnus: 0201256-6 Yhteyshenkilö: Juha Sorvali, puhelin (09) 310 70834 sähköposti juha.sorvali@hel.fi Alueen omistaja ja haltija Alueen omistaa ja sitä hallitsee Helsingin kaupunki. Alueen sijainti, koko ja maan käyttö Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 33. kaupunginosassa (Kaarela), Kuninkaantammen alueella, kiinteistöllä 91-33-319-1. Alue rajautuu pohjoisessa Pitkäkosken vedenpuhdistamoon ja etelässä Paloheinän liikennetunneliin. Idässä alue rajautuu keskuspuistoon ja lännessä rakennettavaan Lammenrannan asuinalueeseen. Kuninkaantammessa on toiminut Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitos vuodesta 1958. Aiemmin alue on ollut peltomaata. Vedenpuhdistuslaitoksessa käytettiin alumiinisulfaattia juomaveden epäpuhtauksien saostamiseksi. Saostuksessa muodostunut sakka johdettiin kolmeen sakkaaltaaseen A, B ja C. Altaat kävivät tarpeettomiksi 1980-luvulla. Sakka-altaat A ja C sekä Palettilampi eli allas B sekä näiden välitön ympäristö kunnostetaan. Altaiden A ja C alueelle tullaan rakentamaan
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 2 (31) Pilaantumisen syy puisto. Puistoon suunnitellaan kaupunkiviljelypalstaa. Allas B muutetaan lammeksi, johon tulee uimaranta. Lampeen on suunniteltu johdettavan Päijännetunnelin raakavettä altaan länsipäästä. Alueen pinta-ala on noin 6,0 hehtaaria: allas A 1,3 ha, allas B (Palettilampi) 3 ha ja allas C 1,2 ha. Altaita ympäröivien ja niiden välissä olevien reunapenkereiden pinta-ala on 0,7 ha. Alueella on voimassa Kuninkaantammen osayleiskaava (5.12.2008). Osayleiskaavassa alue on merkitty kaupunkipientalojen korttelialueeksi sekä alueeksi, jossa on terveyshaitan poistamistarve. Asemakaavaluonnoksessa altaiden A ja C alueella on merkintä VP (puisto), Palettilammella W (vesialue) ja lammen rannalla VU (urheilu- ja virkistyspalvelujen alue). Pitkäkosken vedenpuhdistamislaitoksella puhdistettiin ensin Vantaanjoen vettä ja 1980-luvun alkupuolelta lähtien Päijännetunnelista johdettua vettä. Vantaanjoen veden puhdistusprosessissa saostamiseen käytettiin alumiinisulfaattia. Puhdistuksesta muodostuva sakka varastoitiin alueella sijaitseviin altaisiin A, B ja C aina 1980-luvun puoliväliin asti. Sakka koostuu pääosin alumiinihydroksidista. Sakkaan on sitoutunut runsaasti humusta ja vettä. Käytöstä poistamisen jälkeen allasta A on täytetty Helsingin Veden tuomilla sekalaisilla ylijäämämailla vuoteen 2003 ja allasta C vuoteen 1997 asti. Maa-aineksien joukossa on ollut orgaanista aineista kuten risuja, oksia ja heinää. Altaisiin on tuotu myös pieniä määriä pilaantunutta maata. Altaaseen B ei ole sijoitettu muuta ainesta. Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen Asian vireilletulo Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 :n mukaan. Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Ympäristölautakunta on 10.12.2013 ( 372) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojelupäällikölle.
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 3 (31) Ilmoituksen sisältö Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen 5.1.2016. Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja: Kuninkaantammi, sakka-altaiden kunnostamissuunnitelma, Helsinki 30.12.2015, Ramboll Finland Oy. Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista: Maaperä Sakka-altaissa A ja C on 5 6 metrin paksuinen kerros sekalaista täyttöä. Täyttömaakerroksen alla on noin 1 2 metriä paksu kuivakuorisavikerros. Tämän kerroksen alla on noin 1 2 metriä paksu kerros liejuista savea. Sen alla on hieman jäykempi savikerros. Savikerroksen paksuus vaihtelee 5 12 metriin. Savikerroksen alla on siltti- ja hiekkakerros ennen kantavaa moreenikerrosta ja kalliota. Palettilammen eteläreunassa maaperä on suurimmaksi osaksi kantavaa kitkamaata. Avokallio on paikoitellen näkyvillä maan pinnalla. Maanpinta on tasolla +29,7 +31,6 m mpy altaita ympäröivällä alueella ja altaissa tasolla +32,2 +33,0 m mpy. Pohjavesi ja pintavesi Savikerroksen alapuolisen pohjaveden painetaso on tasolla +27,7 +28,6 m mpy. Altaiden orsiveden ja alueen pohjaveden mahdollisesta yhteydestä ei ole varmaa tietoa. Alueella olevasta savikerroksesta johtuen pohja- ja orsivesi eivät todennäköisesti ole yhteydessä toisiinsa tai niiden välinen yhteys on heikko. Savikerroksesta johtuen myös pohjaveden muodostuminen kunnostusalueen kohdalla on erittäin vähäistä. Kunnostusalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Vantaan Kaivokselan pohjavesialue, joka sijaitsee noin 600 m kunnostusalueesta luoteeseen. Pohjaveden pinnankorkeushavaintojen perusteella pohjavesi ei kulkeudu kunnostusalueelta kohti pohjavesialuetta. Altaiden A ja C hulevedet ja Palettilampeen (allas B) kertyvä sadevesi purkautuvat avo-ojien kautta Vantaanjokeen noin 600 metrin etäisyydellä kunnostusalueesta pohjoiseen.
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 4 (31) Alueella havaitut haitta-aineet Tehdyt tutkimukset ja tarkkailut 1. Ympäristötekninen tutkimusraportti, Helsingin kaupunki kaupunkisuunnitteluvirasto ja kiinteistövirasto, Vanhat sakka-altaat A ja C, Kuninkaantammi, Helsinki ENV442, Vahanen Environment Oy, 30.9.2013 (sisältää riskinarvion ja tarkemmat kohdetiedot) 2. Ympäristötekniset lisäselvitykset, väliraportti, Näytteenotto 11.11.2013 24.1.2014, Kuninkaantammen sakka-altaat A ja C, Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto ja kiinteistövirasto, Vahanen Environment Oy, 28.3.2014 (seurantanäytteenoton väliraportti) 3. Maaperän hajut ja haihtuvat yhdisteet, Kuninkaantammen sakka-altaat A ja C, Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto ja kiinteistövirasto, Vahanen Environment Oy, 20.12.2013 (koekuopat 11/2013, väliraportti) 4. Kuninkaantammen esirakentamisalue puhdistussuunnitelma, Ramboll Finland Oy, 11.3.2013. (Sakka-altaiden länsipuolella sijaitseva alue) 5. Rakennettavuustarkastelu, Kuninkaantammi, Palettilammen ympäristö, suunnittelualue 2 (itäosa), Ramboll Finland Oy, 31.8.2010 6. Maaperän haitta-aineiden lisätutkimusraportti ja yhteenveto aiemmista tutkimuksista, Finnish Consulting Group, 25.11.2009 (sakka-altaiden alue ja niiden ympäristö, sisältää myös vuonna 2003 tehdyt tutkimustulokset, Sito Oy) Tehdyt tutkimukset on koottu yhteenvetoraporttiin: Kuninkaantammen sakka-altaat A ja C, seurantanäytteenotto, koekaivu ja pumppaus 11/2013 9/2014, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ja kiinteistövirasto ENV442/ENV595, Vahanen Environment Oy, 6.11.2014. Raportti sisältää myös täytön sisäisen veden koepumppaustutkimuksen, Ramboll tutkimusraportti 9/2014. Maaperätutkimukset Varsinaista pilaantunutta maata on havaittu sakka-altaiden täytössä vain vähän ja sitä esiintyy pistemäisesti. Epäorgaanisia haitta-aineita kadmiumia, nikkeliä, kuparia ja sinkkiä todettiin näytesyvyydellä 1,5 5 m valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina. Raskaiden öljyhiilivetyjen (C22-C40) pitoisuudet ovat enimmillään ylittäneet ylemmät ohjearvot näytesyvyyksillä 1,6 3 m. Pintakerroksissa (0 1,5 m) on todettu lisäksi pistemäisesti alemman ohjearvon ylittäviä öljyhiilivetyjen keskitisleitä (C10-C21) ja raskaita jakeita (C22-C40).
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 5 (31) Haihtuvien orgaanisten hiilivety-yhdisteiden pitoisuudet olivat pääsääntöisesti alhaisia ja suurin osa tuloksista alitti analyysimenetelmien määritysrajan. Yksittäisten PAH -yhdisteiden pitoisuudet ylittivät kynnysarvot. Maanäytteissä todettiin kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia naftaleenia, antraseenia ja bentso(a)pyreeniä eri syvyyksillä. Haitta-aineilla yli alemman ohjearvon ylittävän pilaantuneen maan määräksi sakka-altaissa A ja C arvioidaan alle 10 000 m³ ktr. Altaiden A ja C reunapenkereistä otetuissa maanäytteissä kaikki tutkitut epäorgaaniset ja orgaaniset haitta-ainepitoisuudet alittavat pilaantuneisuuden ohjearvot. Alumiinihydroksidisakka Palettilammen (altaan B) pohjassa alumiinihydroksidisakkaa esiintyy sellaisenaan, eikä se ole sekoittunut muihin täyttömassoihin. Sakkakerroksen pinnassa on orgaanista ainesta, kasveja ja kuolleita kasvin osia. Alumiinihydroksidisakan haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle kynnysarvon yhtä arseenimääritystä (25 mg/kg) lukuun ottamatta. Sakan alumiinipitoisuus on noin 10 %. Orgaanista ainesta on myös paljon, orgaanisena kokonaishiilipitoisuutena (TOC) mitattuna 17 % ja hehkutushäviönä 39 %; ph on ollut 7,9. Sakan määräksi Palettilammessa on arvioitu pinta-alan ja keskimääräisen paksuuden perusteella 27 000 m³ ktr. Altaiden A ja C alueella sakkaa on paikallisesti eri syvyyksillä täyttömaahan sekoittuneena. Sakkaa sisältävissä kerroksissa on havaittu mädän kananmunan hajua. Sakan sekaisen maan määräksi on arvioitu alle 10 000 m³. Jos altaiden A ja C pohjalle on jäänyt ennen niiden täyttöä vastaava kerros kuin Palettilammen pohjalle, on niissä yhteensä 20 000 m³ ktr puhdistamosakkaa sekoittuneena täyttömassoihin. Altaista A ja C otetuissa vesinäytteissä kokonaisalumiinin pitoisuus on paljon suurempi kuin liukoisen alumiinin pitoisuus. Mangaanin kokonaispitoisuus on samaa suuruusluokkaa liukoisen pitoisuuden kanssa. Orgaaninen aines Täyttöjen orgaaninen aines koostuu heinästä, juurista, oksista, tukeista, kannoista ja sammaleesta. Aines on osittain maatunutta, osittain täysin maatumatonta. Orgaanisen aineksen määrä on yleisimmin 1 2 %, mutta paikoin jopa 40 %. Orgaanisen aineksen kokonaismääräksi on arvioitu 2 000 m³ ktr, jos orgaanista aineista olisi keskimäärin 1,5 %.
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 6 (31) Altaissa A ja C olevaan sakkaan on sitoutunut myös talousveden puhdistuksessa poistettua humusta (20 %), jonka kokonaismääräksi on arvioitu 4 000 m³ ktr, jos sakkaa olisi 20 000 m³ ktr. Orgaaninen aines hajoaa hitaasti. Hapettomissa olosuhteissa siitä muodostuu metaania. Pitkän ajan kuluessa altaan sisältämästä orgaanisesta aineksesta voi muodostua metaania kymmeniä tuhansia kuutiometrejä. Jätteet Altaiden A ja C täytöissä on sekoittuneena paikoin tiiltä, asfalttia, betonia, metallia ja lasia. Näiden yhteenlasketuksi määräksi arvioidaan alle 1 000 m³ ktr (< 1 %). Pinnan kitkamaakerroksessa on todettu pistemäisesti tiiltä tai betonia (10 20%). Altaiden sisäinen vesi Altaiden A ja C sisäisessä vedessä on havaittu voimakasta epämiellyttävää mädän kananmunan hajua. Niissä on todettu satunnaisesti BTEX-yhdisteitä (bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit). Metallien alumiini-, sinkki- ja lyijypitoisuudet ovat olleet koholla. Koepumppausten yhteydessä todettiin vedessä koholla olevia pitoisuuksia orgaanista ainesta, kloridia, sulfaattia ja typpeä. Seurantaputkissa on havaittu myös orgaanisia yhdisteitä, haihtuvia rasvahappoja: etikkahappoa, propionihappoa ja butaani-/isobutaani-happoa. Altaiden välillä on eroja vesien laadussa. Merkittävimmät erot ovat orgaanisen aineksen, sulfaatin ja kokonaistypen pitoisuuksissa. Altaan C puolella pitoisuudet olivat korkeammat. Kloridin osalta ei todettu merkittäviä eroja altaiden välillä. Pohjavesi Alueen pohjavesistä on analyysituloksia vuosilta 1998, 2003 ja 2009. Näytteitä on otettu kolmesta pohjavesiputkesta (HP19, HP20 ja HP21). Pohjavesien havaintoputket sijaitsevat alueen lounaispuolella, pohjoispuolella ja itäpuolella. Koska tutkimuksissa on tarkasteltu eri ominaisuuksia ja käytetty erilaisia analyysimenetelmiä, kattavia johtopäätöksiä pitkän aikavälin kehityksestä veden ominaisuuksissa ei voi tehdä. Kaikissa putkissa sähkönjohtavuudet ovat olleet hieman koholla. Pohjaveden sähkönjohtavuus on kuitenkin selvästi pienempi kuin altaiden A ja C sisäisen veden. Korkein pohjaveden sähkönjohtavuus mitattiin lounaispuolen havaintoputkessa vuonna 2009. Myös orgaanisen hiilen pitoisuus (TOC) vedessä on ollut hieman tavanomaista pohjavettä korkeampi, mutta selvästi altaiden A ja C sisäisen veden TOC:tä alhaisempi. Öljyhiilivetyjen pitoisuudet ovat yleensä alittaneet laboratorioi-
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 7 (31) den määritysrajat. Ainoastaan vuoden 1998 näytteenotossa todettiin pohjoispuolen havaintoputkessa pieni öljyhiilivetyjakeiden C10-C40 summapitoisuus (0,60 mg/l). Havaintoputkessa HP21 havaittiin vuoden 2009 näytteenotossa sinkkiä (0,32 mg/l) ja arseenia (0,0055 mg/l). Alumiinia on todettu suurimpina pitoisuuksina havaintoputkissa HP20 (1,5 mg/l) ja HP21 (0,99 mg/l). Putkessa HP19 alumiinipitoisuus on ollut (0,6 mg/l). Kaikki nämäkin pohjavedestä mitatut pitoisuudet ovat selvästi alhaisempia kuin altaiden A ja C sisäisestä vedestä mitatut pitoisuudet. Huokoskaasut Huokoskaasuissa on todettu pieniä pitoisuuksia syaanivetyä ja rikkivetyä sekä metaania. Koekaivujen aikana on tehty hajuhavaintoja: selvää maatumisen hajua kerroksissa, joissa on sekoittuneena heinää (syvyydellä 2 4 m) sekä mädän kananmunan hajua kaivannoissa, joissa on puhdistamon sakkaa. Seurantaputkista otetuissa huokoskaasunäytteissä ei ole todettu analyysien määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia hajuaineina tunnettuja haihtuvia rasvahappoja, ainoastaan pääosin pieniä pitoisuuksia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC). Täytössä on runsaasti hajoamatonta orgaanista ainesta. Orgaaninen aines maa-aineksen seassa aiheuttaa hajotessaan kaasujen muodostumista ja hajuhaittoja. Varsinkin vähähappisissa olosuhteissa hajoaminen tuottaa metaania. Hajoamisprosessissa voi muodostua myös epämiellyttävää hajua aiheuttavia aineita, kuten rikkivetyä ja rasvahappoja. Kaasuntuotanto jatkuu pitkään, todennäköisesti kymmeniä vuosia. Haitta-aineita sisältävän maa-aineksen määrä Altaiden A ja C välppäyskokeiden tulosten perusteella arvioidut massamäärät: - hyödyntämiskelpoiset maa-ainekset ja lohkareet 26 000 m³/ allas A 15 000 m³ ja allas C 11 000 m³ - mahdollisesti hyödynnettävät maa-ainekset 70 000 m³/ allas A 38 000 m³ ja allas C 32 000 m³ - pois toimitettavat kaivumassat 40 000 m³/ allas A 15 000 m³ ja allas C 25 000 m³. Altaiden savesta rakennettujen penkkojen massamäärät eivät sisälly edellä mainittuihin määriin. Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 8 (31) Sakka-altaiden kunnostus perustuu pintaeristämiseen sekä pitkäaikaiseen kaasujen ja vesien hallintaan. Nykyisessä tilanteessa ympäristöriskejä voi aiheuttaa haitta-ainepitoisen sisäisen veden valuminen Palettilampeen tai avo-ojaan ja edelleen Vantaanjokeen. Suora altistus haitta-aineisiin tai jätteisiin on mahdollista, jos altaiden A ja C alueella kaivetaan pintamaakerroksen läpi. Lisäksi orgaanisen aineksen hajoamisen ja altaiden alapuolisen luonnonsaven puristumisen vuoksi muodostuu epätasaisia painumia. Haihtuville ja/tai haiseville yhdisteille voidaan altistua, erityisesti kaivettaessa, mutta hajuja voi vapautua myös muulloin. Muodostuvat kaasut hakevat vapautumisreitin ilmaan jotain kautta. Kaasut eivät todennäköisesti aiheuta terveyshaittaa tai ekologista haittaa, mutta viihtyvyyshaitta voi olla ajoittain merkittävä. Kunnostuksen jälkeisessä tilanteessa sisäisen veden kulkeutuminen sakka-altaista A ja C hallitsemattomasti Palettilampeen saadaan estettyä louhesalaojilla, jotka pitävät sisäisen veden pinnan Palettilammen pintaa alempana. Vaikka reunapenkka vuotaisi, kulkisi vesi Palettilammesta altaaseen A tai C eikä haitta-aineita pääsisi päinvastaiseen suuntaan, kohti Palettilampea. Lisäksi pintakalvo ja salaojamatto estävät pitkällä aikavälillä uuden sisäisen veden muodostumisen. Kaasu ja haisevat yhdisteet johdetaan hallitusti ulos ja tarvittaessa käsitellään. Kohteeseen on laadittu riskinarvio, jossa tarkastellaan kunnostuksen jälkeistä tilannetta ja tarvetta pitkän aikavälin riskienhallintaa. Riskinarviossa arvioitiin haitta-aineiden aiheuttamia terveys- ja ympäristöriskejä sekä selvitettiin, voiko kohteessa todetuista ja sinne jäävistä haitta-ainepitoisuuksista muodostua kulkeutumisriskiä, ekologisia riskejä tai terveys- ja viihtyvyyshaittaa tai muita riskejä kohteen käyttäjille ja ympäristölle. Arvioinnissa otettiin huomioon alueen tuleva käyttö. Kriittiset haitta-aineet ja prosessit Riskinarviossa tarkasteltiin kriittisinä haitta-aineina täytössä todettuja valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ylittäviä kadmiumia, nikkeliä, kuparia, sinkkiä ja öljyhiilivetyjä. Metallit sitoutuvat maa-ainekseen, varsinkin humukseen ja savimineraaleihin. Metallit ovat haihtumattomia ja niiden leviäminen ilmaan voi tapahtua vain hiukkaspäästöinä maa-aineksen pölytessä. Metallien kulkeutumista voi tapahtua, jos metallit liukenevat täytön läpi suotautuvaan veteen. Yleisesti metallien liukoisuus kasvaa maaperän ph:n laskiessa.
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 9 (31) Kohteessa todetut ylemmät ohjearvot ylittävät hiilivetypitoisuudet ovat pääosin raskaita jakeita (C21-C40). Kahdessa pisteessä on todettu alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet keskiraskaita jakeita (C10- C21). Öljyt ovat olleet maaperässä jo vuosikymmeniä ja siksi niiden käyttäytymistä on vaikea arvioida. Parhaiten öljyhiilivedyistä aiheutuvia riskejä voidaan arvioida alueen vedestä ja huokoskaasusta mitattujen pitoisuuksien perusteella. Pohjaveden öljypitoisuudet ovat olleet pieniä, alle laboratorioiden määritysrajan. Palettilammen (allas B) alumiinihydroksidisakalle on tehty riskitarkastelu vuonna 2011 (Ramboll Finland Oy, 10.11.2011). Tulosten perusteella lietteen ph on noin 6,5 eli lähellä alumiinihydroksidin saostumisen optimi-ph:ta. Sakassa on huomattavia määriä orgaanista ainesta ja alumiinia. Rikkiä on pohjalietteessä vähän suhteessa alumiiniin. Liukoisuustestin tulosten perusteella vain noin 0,0004 % kiintoaineen kokonaisalumiinista oli vesiliukoista, sakan omassa ph:ssa. Myös muiden tutkittujen haitta-aineiden liukoisuudet ovat hyvin alhaisia. Sakan ph muuttuu varsin pienellä ympäristön happamuuden muutoksella, eikä sakalla ole juurikaan puskurikapasiteettia neutraloida hapon lisäystä ja estää ph:n alenemista. Täytön sisältämä orgaaninen aines hajoaa liukoisiksi ja edelleen kaasumaisiksi yhdisteiksi. Jätetäyttöön syntyy silloin painumia, jotka voivat olla haitaksi täytön päällä sijaitseville rakenteille. Orgaaninen aines hajoaa hitaasti. Hapettomissa olosuhteissa siitä muodostuu metaania. Pitkän ajan kuluessa metaania muodostuu kymmeniä tuhansia kuutiometrejä. Orgaanisen aineksen maatumisesta voi myös aiheutua erittäin epämiellyttävää hajua, joka aiheutuu orgaanisen aineksen anaerobisen hajoamisen välituotteina syntyvistä haihtuvista rasvahapoista ja mahdollisesti pelkistyneistä rikkiyhdisteistä. Haihtuvat rasvahapot: etikkahappo, propionihappo ja butaanihappo ovat helposti biologisesti hajoavia yhdisteitä. Niiden myrkyllisyys vesieliöille on vähäistä. Sakka-altaiden alueella tehtyjen säteilymittausten ja säteilyturvakeskuksen (STUK) antaman lausunnon perusteella säteilytaso on normaalia ympäristössä esiintyvää tasoa. Alue soveltuu säteilytason perusteella asuinkäyttöön. Terveysriskit Altaat A ja C
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 10 (31) Altistusta voi aiheutua, mikäli täytöstä pääsee suotautumaan vettä alueen pintaojiin tai virkistyskäyttöön suunniteltuun Palettilampeen. Altaiden A ja C päälle rakennettavaan puistoon suunnitellaan kaupunkiviljelypalstaa. Palstalla viljeltävien ravintokasvien käytöstä ei aiheudu terveysriskejä, kun eristerakenteen yläpuolelle on riittävän paksuinen suojakerros eikä kasvien juuristo pääse pintarakenteen läpi. Kun hajuhaitat tulevat hallituiksi, ei täytöstä purkautuvista kaasuista aiheudu myöskään terveyshaittaa. Täytöstä purkautuvien kaasujen hajukynnykset ovat merkittävästi terveydelle haitallisia pitoisuuksia matalampia. Palettilampi Sakka-altaan riskinarvion perusteella (Ramboll Finland Oy, 10.11.2011) B-altaan alumiinipitoisen sakan ja veden viikkoannokset eivät ylitä turvallisen viikkosaannin vertailuarvoa. Myös arseenin osalta laskennallinen päiväannos alittaa hyväksyttävän tason. B-allas kunnostetaan asentamalla sakan päälle geolujite (yhdistelmälujite) ja kitkamaakerros. Arvioiden perusteella alumiinihydroksidisakka ei ole terveydelle haitallista, vaikka sen kanssa joutuisi kosketuksiin yhdistelmälujitteen ja pohjan kitkamaakerroksen läpi. Täytön haitta-aineille altistuminen ruoansulatuksen tai suoran ihokontaktin kautta ei ole mahdollista nyt eikä tulevaisuudessa. Kulkeutumisriski Nykytilanteessa altaiden sisäisiä vesiä voi päästä kulkeutumaan Palettilampeen ja altaita ympäröiviin avo-ojiin, joista ne kulkeutuvat edelleen Vantaanjokeen. Kunnostuksen tavoitteena on, että Palettilampeen tai Vantaanjokeen ei voi vesien mukana kulkeutua haitallisia määriä haittaaineita tai kiintoainesta. Lisäksi täytöstä ei purkaudu haisevaa vettä pintaojiin. Ekologiset riskit Vantaanjoessa on tavattu vuollejokisimpukkaa, joka on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu ja uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut (VU) laji. Joen suurin kuormittaja on tällä hetkellä peltoviljely, josta huuhtoutuva kiintoaines rajoittaa vuollejokisimpukan kannan kokoa. Vuollejokisimpukka on herkkä nitraatille ja kiintoaineelle. Veden runsas nitraattitypen pitoisuus (> 5 mg/l) ja joen vähähappisuus on todettu vuollejokisimpukan elinoloja rajoittaviksi tekijöiksi.
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 11 (31) Altailta Vantaanjokeen laskevasta Rajaojasta on otettu näytteitä vuosina 2014 2015. Kiintoainepitoisuus Rajaojassa vaihteli 3,7 11 mg/l. Nitriitti- ja nitraattitypen summa on analysoitu kerran vuonna 2014 jolloin summapitoisuus oli 49 mg/l. Kunnostusaluetta lähimmissä Vantaanjoen tarkkailupisteissä nitriitti- ja nitraattitypen yhteispitoisuus on vaihdellut 0,6 4,1 mg/l ja kiintoaineksen 6,6 55 mg/l. Hajuhaitat Orgaaninen aines maa-aineksen seassa aiheuttaa hajotessaan kaasujen muodostumista. Koska täytössä on runsaasti hajoamatonta orgaanista ainesta, kaasuntuotanto jatkuu pitkään. Hajoamisprosessissa voi muodostaa myös epämiellyttävää hajua aiheuttavia yhdisteitä, kuten rikkivetyä ja haihtuvia rasvahappoja. Jos orgaanista ainesta jää maakerroksiin, muodostuvat hajuaineet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittaa sekä asuin- että virkistyskäytössä, jos altaita A ja C ei kunnostettaisi. Suunnitellun pintarakenteen ja kaasunkeräysjärjestelmän rakentamisen jälkeen altaiden A ja C alueelta ei vapaudu haisevia kaasuja hallitsemattomasti ulkoilmaan. Muut riskit Orgaanisen aineksen hajoamisesta aiheutuvia painumia ei pystytä estämään. Hajuhaittojen synty ja sisäisen veden muodostuminen ehkäistään kalvolla. Kalvo mitoitetaan niin, että se ei hajoa mahdollisten epätasaistenkaan painumien seurauksena. Pintarakenne toteutetaan siten, että sen korjaaminen on mahdollista. Kunnostuksen aikana kiinnitetään erityishuomiota kaivumassojen pölyämiseen ja kaasujen vapautumiseen sekä hajuun. Suoraa kosketusta haitta-aineita sisältäviin täyttömaihin vältetään. Työaikaisia riskejä voidaan hallita tarpeenmukaisella suojavarustuksella ja mittauksin. Haitalliset aineet sijaitsevat nykytilanteessa sekä tulevaisuudessa pilaantumattoman täyttömaakerroksen ja/tai pintarakenteiden alla. Haittaaineet voivat kulkeutua täytöstä ainoastaan valumaveden tai pintarakenteen läpi vapautuvan kaasun välityksellä. Täytön haitta-aineille altistuminen pölyn hengittämisen, ruoansulatuksen tai suoran kosketuksen kautta on mahdollista ainoastaan kaivutöiden aikana, jos pilaantumaton pintamaakerros on väliaikaisesti poistettuna. Riskitarkastelun perusteella kaasujen purkautuminen voi olla kunnostusalueella vaihtelevaa. Kaasuista voi aiheutua merkittävää hajuhaittaa ja lisäksi metaanista voi aiheutua räjähdysvaara, mikäli sitä pääsee kertymään 5 15 %:n pitoisuuksina ilmataskuihin.
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 12 (31) Kunnostuksen lopputuloksena huolehditaan kaasujen hallitusta keräyksestä, käsittelystä ja purkamisesta ulkoilmaan. Kaasuista aiheutuvat riskit saadaan hallittua pitkällä aikavälillä, kun altaiden A ja C kunnostamisen jälkeen kaasunkeräysjärjestelmän toimivuutta tarkkaillaan riittävällä tiheydellä ja sen kunnossapidosta huolehditaan. Käsitellyistä suotovesistä ei aiheudu ympäristö- tai terveyshaittaa pitkälläkään aikavälillä, kun altaiden sisäinen suotovesi kerätään louhesalaojiin ja käsitellään laskeutusaltaassa ennen johtamista avo-ojiin. Laskeutusaltaassa kiintoaine poistetaan hiekanerottimessa ja haisevat yhdisteet ilmastuksella tai strippauksella. Tarvittaessa liuenneet yhdisteet poistetaan aktiivihiilisuodatuksella. Pintarakenteen valmistumisen jälkeen myös suotovesien muodostuminen hidastuu oleellisesti. Kunnostuksen tavoitteet Kunnostuksen yleistavoitteena on estää sakka-altaiden aiheuttamat hajuhaitat ja päästöt vesistöön. Lisäksi tavoitteena on estää suora altistus haitta-aineille. Tavoitepitoisuudet Maaperä Sakka-altaista A ja C poistetaan täyttömassoja vain puistonrakentamisen vaatimassa laajuudessa. Altaisiin jäävistä massoista aiheutuvat riskit hallitaan rakenteellisilla ratkaisuilla. Haitta-aineille ei aseteta tavoitepitoisuuksia. Käsitelty suotovesi Vantaanjoen veden laadun varmistamiseksi jokeen johdettaville vesille esitetään tavoitepitoisuudet. Tavoitepitoisuudet on määritetty huomioiden Helsingin kaupungin työmaavesiohje sekä sisämaan pintavesien ympäristölaatunormit. Näytteistä analysoidaan kiintoaine, nitraatti, typen kokonaispitoisuus, alkuaineet, BTEX-yhdisteet, PAH-yhdisteet, haihtuvat rasvahapot ja öljyhiilivedyt. Avo-ojaan johdettavien vesien tavoitepitoisuus: kiintoaine 300 mg/l, nitraatti 5 mg/l, typen kokonaispitoisuus - Alkuaineet: As 0,1 mg/l, Cd 0,0008 mg/l, Cr 0,3 mg/l, Co 0,02 mg/l, Cu 0,02 mg/l, Pb 0,072 mg/l, Ni 0,20 mg/l, Zn 0,15 mg/l, V 0,02 mg/l BTEX-yhdisteet: bentseeni 0,10 mg/l, tolueeni 0,01 mgl, etyylibentseeni 0,01mg/l, ksyleenit 0,01 mg/l
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 13 (31) PAH-yhdisteet: naftaleeni 0,012 mg/l, antraseeni 0,001 mg/l, fluoranteeni 0,001 mg/l, bentso(a)pyreeni 0,0005mg/l, bentso(b)fluoranteenin ja bentso(k) fluoranteenin summapitoisuus 0,003 mg/l, indeno(1,2,3,cd)pyreenin ja bentso(g,h,i)peryleenin summapitoisuus 0,00002 mg/l Haihtuvat rasvahapot: etikkahappo, probionihappo ja butaani-/isobutaanihappo 1 mg/l eikä hajuhaittaa 100 m päässä laskuojasta Öljyt: C10-C40 5 mg/l, eikä näkyvää öljykalvoa Tavoitepitoisuudet mitataan laskeutusaltaasta tai esikäsittelystä lähtevästä vedestä. Avo-ojaan johdettavien vesien tavoitepitoisuutta on verrattu Vantaanjoen vuoden 2014 yhteistarkkailun havaintopisteisiin Kuninkaantammen yläpuolella ja Kuninkaantammen alapuolella sekä sisäisen veden mediaanipitoisuuksiin. Vantaanjoen virtaama on suuri verrattuna työmaalta lähtevään vesimäärään. Mahdollinen työnaikainen pitoisuusnousu kestää korkeintaan muutaman kuukauden. Kunnostuksen jälkeen suotoveden määrä pienenee, koska pintaeristys estää veden pääsyn täyttöön. Huokoskaasu Tavoitteena on, että kaasunkeräysjärjestelmästä vapautuva kaasu ei aiheuta hajuhaittaa. Numeerisia tavoitepitoisuuksia poistuvalle kaasulle ei aseteta, koska haihtuvat rasvahapot ja rikkiyhdisteet voivat haista analyysin määritysrajaa pienempinä pitoisuuksina. Kunnostuksen toteutus Sakka-altaiden kunnostus perustuu pintaeristämiseen sekä pitkäaikaiseen kaasujen ja vesien hallintaan. Kunnostus toteutetaan siten, että altaiden A ja C sisällä muodostuvat kaasut, vedet ja haisevat yhdisteet hallitaan louhesalaojilla, kaasunkeräyskerroksella ja pintakalvolla. Pintakalvon alapuolella kaasu, vesi ja haisevat yhdisteet johdetaan hallitusti ulos ja tarvittaessa käsitellään. Pintakalvon päältä hulevedet kerätään salaojamatoilla sekä salaojaputkistolla ja johdetaan hulevesijärjestelmään. Pintakalvo estää pitkällä aikavälillä uuden sisäisen veden muodostumisen. Pintakalvon toteuttamista varten nykyistä maanpintaa muotoillaan ja sakka-altaita A ja C ympäröiville alueille tehdään alueellisen stabiliteetin varmistamiseksi penkereiden leikkaus ja vastapenkereet. Sakka-al-
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 14 (31) taiden A ja C eteläreunassa kunnostus ulotetaan vain tarvittavassa laajuudessa Palettilampeen (sakka-allas B). Sakka-altaisiin A, B ja C ei tehdä täydentäviä tutkimuksia. Pilaantuneiden maiden kunnostukseen perehtynyt valvoja on paikalla kunnostuksen aikana. Hän ottaa tarvittavat näytteet ja tekee kenttähavaintoja ja siten ohjaa pilaantuneiden maiden lajittelua. Valvoja vastaa massojen toimittamisesta oikeaan loppusijoituspaikkaan. Työjärjestys Rakentamisen päävaiheet ovat: 1. Valmistelevat toimenpiteet 2. Altaan C leikkaus, putkien ja vastapenkereiden rakentaminen 3. Altaan C louhesalaojien ja pintarakenteen rakentaminen 4. Altaan A leikkaus, putkien ja vastapenkereiden rakentaminen 5. Altaan A louhesalaojien ja pintarakenteen rakentaminen 6: Salaojavesien ja kaasunkäsittelyn aloittaminen. Stabiliteettitarkastelut Kunnostusalueelle on tehty stabiliteettilaskelmat, koska stabiliteetilla on vaikutus rakentamisen työjärjestykseen. Myös altaiden A ja C kohdalle rakennettavaan puistoon on tehty stabiliteettilaskelmat. Lopullista puistosuunnitelmaa laadittaessa tehdyt laskelmat tarkistetaan vastaamaan puistosuunnitteluvaiheen tilannetta. Palettilampi (allas B) Palettilammen pohjalle sakkakerroksen päälle on suunniteltu asennettavan myöhemmässä rakentamisvaiheessa yhdistelmälujite. Yhdistelmälujitteen päälle asennetaan 0,2 0,3 m paksu kitkamaakerros. Kitkamaakerros toimii vastapenkereenä, mikä osaltaan tulee parantamaan altaiden A ja C lopullisen tilanteen vakavuutta. Täytöt Alueen vastapenkereiden ja pintaeristerakenteen täytöissä käytetään tarkoitukseen sopivia maa-aineksia. Lisäksi alueella käytetään luonnonkiviainesmurskeita mm. louhesalaojissa, kaasunkeräyskerroksessa, ankkurikaivannon täytössä ja kalvon suojatäytössä. Sakka-altaiden A ja C pintakerros tehdään ennen lopullisen puiston rakentamista kierrätettävästä kasvualustamateriaalista, jonka pinnalle kylvetään valkoapilanurmiseos.
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 15 (31) Eristysrakenteet Eristysrakenteella ohjataan eristerakenteen alapuolella muodostuvat kaasut ja hajut ja johdetaan ympäristöön. Tarvittaessa kaasut ja hajut käsitellään. Lisäksi eristysrakenteen alapuolella olevista louhesalaojista vapautuvien vesien laatua seurataan. Vedet käsitellään tarvittaessa ennen johtamista avo-ojiin. Eristerakenteen alapuolelle kaasunkeräyskerrokseen muodostetaan alipaine, jonka avulla kaasut ohjataan hallitusti kaasunkäsittely-yksikköön. Pintaeristysrakenteen rakennekerrokset ovat ylhäältä alaspäin: kasvukerros, täyttökerros, kalvon suojakerros, salaojamatto, LLDPE-kalvo, bentoniittimatto, kaasunkeräyskerros ja suodatinkangas. Pintaeristysrakenteen reunoille asennetaan bentoniittimaakiila, jolla kalvo liitetään reunapenkereen savikerrokseen. Eristerakenteen läpiviennit tehdään kaasutiiviinä. Vesien käsittely Suotovesien esikäsittely Kunnostuksessa varaudutaan rakentamisen aikaisen suotoveden esikäsittelyyn veden laadun parantamiseksi. Työn aikana vedet käsitellään laskeuttamalla altaassa. Allas ei jää lopulliseen puistoon vaan pitkäaikaisena esikäsittely-yksikkönä toimii merikontti. Sakka-altaissa kaivetaan vain vähän sisäisen veden pinnan alapuolelle, pääasiassa kaivu kohdistuu pintamaihin ja louhesalaojien rakentamiseksi kaivetaan vain vähäisesti. Kalvon tasauksen vuoksi kaivetaan sisäisen veden pinnan alapuolelta sakka-altaan A lounaiskulmassa. Laskeuttamalla saadaan vedestä pois kiintoaines. Typen ja haitta-aineiden pitoisuudet ovat työnaikana pieniä, koska muodostuva vesi on lähes täysin sadevettä. Pitkäaikainen esikäsittely muodostuu seuraavista vaiheista: kiintoaineksen poisto hiekanerottimella haisevien yhdisteiden poisto ilmastuksella tai strippauksella ja tarvittaessa liuenneiden yhdisteiden poisto aktiivihiilisuodatuksella. Esikäsittely-yksikkönä toimii merikontti. Merikonttiin sijoitetaan itse puhdistuslaitteisto, sähkökeskus ja mahdollinen instrumentointi. Pintaeristys estää uuden veden pääsyn täyttöön. Tulevaisuudessa sisäisen veden määrä vähenee. Kun veden käsittelyn tarve vähenee tai
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 16 (31) päättyy, käsittelykontti poistetaan alueelta. Jos tämän jälkeen vesimäärä ja sen myötä kuormitus ovat pieniä, voidaan vesi johtaa sellaisenaan avo-ojaan. Jos vettä tulee vain vähän ja pitoisuudet ovat suuria, vedet johdetaan umpisäiliöön. Sade- ja sulamisvesistä muodostuvia vajovesiä varten alueelle tehdään salaojat pintaeristyksen yläpuolelle. Pintaeristyskerroksen päältä muodostuvat salaojavedet johdetaan altaiden ulkopuolella oleviin pohjois- ja itäsivun hulevesiviemäreihin sekä länsisivun avo-ojaan Nämä vedet eivät sisällä haitta-aineita tai typpeä. Kaasujen käsittely Kerätyt kaasut käsitellään aktiivihiilisuodatuksella ennen vapauttamista ilmaan. Käsittelyn tarkoitus on poistaa haisevat yhdisteet. Suodattimen aktiivihiili vaihdetaan niin usein, että hajuhaittoja ei ehdi muodostua. Altaan A että C kaasut kerätään ja käsitellään omilla yksiköillään. Kaivumaiden ja jätteiden varastointi ja esikäsittely Kaivu suoritetaan pääasiallisesti sisäisen veden pinnan yläpuolelta. Louhesalaojien kaivussa on osa kaivusta sisäisen veden pinnan alapuolella. Pilaantuneet ainekset ja jätejakeet kaivetaan pääsääntöisesti suoraan autoihin poiskuljetettavaksi. Tarvittaessa ne voidaan läjittää kunnostusalueen länsipuolelle kasoihin mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Pilaantuneet maat ja jätejakeet kaivetaan kaivinkoneella lajittelevana kaivuna. Massat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin jätteiden, pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan, ja kaivun aikana erotellaan suuret kivet ja jätejakeet. Kaivumassoja voidaan erotella myös seulomalla tai välppäämällä. Mikäli kaivutöiden aikana alueella havaitaan aiemmista tutkimuksista poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, selvitetään materiaalin laatu laboratorioanalyysien avulla. Mikäli maaperässä havaitaan selvästi toisistaan erottuvia kerroksia, suoritetaan kaivu kerroksittain maaperän kerrosrakenteet huomioiden. Kaivumaiden käsittely tapahtuu seuraavilla periaatteilla: - hyödyntämisenkelpoiset kitkamaat hyödynnetään vastapenkereiden rakentamisessa, pintarakenteessa tai säilytetään myöhempää hyödyntämistä varten - hyödyntämiskelpoiset koheesiomaat (esim. kuivakuorisavi) hyödynnetään savipadoissa, vastapenkereissä, yms. - heikkolaatuiset pilaantumattomat maat säilytettään työn ajan ja käyte-
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 17 (31) tään maisemointiin muutaman vuoden kuluttua tai ajetaan muualle hyötykäyttöön tai maanvastaanottoalueelle - haisevat massat ohjataan suoraan loppusijoitukseen (tarvittaessa välppäys tukialueella, jonka jälkeen ne viedään loppusijoitukseen) - mahdollisesti pilaantuneet massat: ensisijaisesti loppusijoitukseen (varaudutaan tilapäiseen säilytykseen työmaa-alueella ja välppäykseen, jonka jälkeen ne viedään loppusijoitukseen). Altaiden sisäisen veden pinnan alapuolelta kaivettavat massat sisältävät runsaasti vettä. Vesipitoisista massoista valutetaan irtovesi pois läjittämällä massat lyhytaikaisesti kaivukohdan viereen, siten että poistuva vesi valuu takaisin kaivantoon tai täyttöön eikä pääse altaiden ulkopuoliseen ympäristöön. Kuljetukset Pilaantuneiden maa-aineksien ja mahdollisten jätteiden kuljetus tapahtuu kuorma-autoilla. Pilaantuneet maa-ainekset ja haisevat massat kuljetetaan ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin peitettyinä. Erityisen voimakkaasti haisevien massojen kuljetukseen käytetään tarvittaessa umpinaisia säiliöitä tai hajun annetaan haihtua välivarastokasalla ennen massojen kuljetusta. Pilaantuneet maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tyyppisiä maita. Ulkopuolisiin käsittely- ja loppusijoituspaikkoihin kuljetettavien pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset kuormakirjat. Kaivannoista mahdollisesti löytyvät vaaralliset jätteet toimitetaan luvanvaraisiin käsittelypaikkoihin. Vaarallisia jätteitä sisältävien kuormien mukana vastaanottopaikkaan toimitetaan kuljetuksiin vaadittava siirtoasiakirja, josta käy ilmi VNp 659/96 1 :n mukaiset tiedot. Mahdolliset muut jätteet toimitetaan hyötykäyttöön tai kaatopaikalle. Jäännöspitoisuusnäytteet Jäännöspitoisuusnäytteitä ei oteta, koska kohteessa ei tehdä riskiperusteista massanvaihtoa, vaan massoja kaivetaan ainoastaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Kunnostuksen päättyminen Kaivu tehdään rakentamisen vaatimaan syvyyteen. Kunnostus katsotaan päättyneeksi, kun kaasun ja vesienkeräysjärjestelmät sekä pintarakenne on saatu valmiiksi. Työnaikaisten haittojen hallinta
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 18 (31) Työmaa-alueet aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostuksesta ja mahdollisesta hajuhaitasta kertovin kyltein. Pölyämisen estämiseksi massoja kastellaan tarvittaessa kaivun aikana. Lyhytaikaiset varastokasat peitetään tarvittaessa. Kuljetuksen aikana pilaantuneet ja haisevat massat peitetään, jotta estetään pilaantuneiden maiden leviäminen ja pölyäminen ympäristöön. Työmaan sisäisiä kuormia ei peitetä. Työmaalta pois johtaville teille levitetään tarvittaessa sepelipatja, joka vähentää renkaiden mukana ulkopuolisille katualueille kulkeutuvan hienoaineksen määrää. Mikäli työmaan ulkopuolisille katualueille kulkeutuu maata, se poistetaan säännöllisesti harjaamalla tai pesemällä. Jätettä sisältävän täytön alueella tehtävien kaivantojen kaasuja tarkkaillaan kaivun aikana kenttämittareilla. Kenttämittareilla seurataan ilman metaani-, syaanivety-, rikkivety-, happi- ja hiilidioksidipitoisuutta. Jos ympäristöön leviää kohtuuttoman voimakasta hajua, kaivu keskeytetään. Tarvittaessa haisevat kaivannot ja kasat peitetään ja työtapoja muutetaan siten, ettei ympäristöön aiheudu kohtuuttomia hajuhaittoja tai kaivua jatketaan vasta, kun haju on hälvennyt. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella Kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot, hyödynnetään eristerakenteen suojatäytöissä ja sakka-altaiden ympärille tehtävissä vastapenkereissä. Täytöissä hyödynnettävän materiaalin on oltava maarakennusteknisesti soveltuvaa. Maarakentamisessa ei hyödynnetä: haisevia massoja, haihtuvia hiilivetyjä yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia, alemmat ohjearvot ylittäviä maa-aineksia eikä runsaasti orgaanista ainesta sisältäviä kaivumassoja. Mineraalisia rakennusjätteitä, tiiltä ja betonia ei hyödynnetä. Maa-ainesta, joka sisältää pieniä määriä, alle 10 %, mineraalisia jätejakeita voidaan hyödyntää rakenteissa. Pintarakenteen ylimmässä puolen metrin paksuisessa kerroksessa hyödynnetään vain pilaantumattomia ja jätteettömiä maa-aineksia. Alueella muodostuu arviolta noin 20 000 m³ hyödyntämiskelpoisia maaaineksia. Sakka-altaiden A ja C kunnostamisessa tarvitaan yhteensä noin 43 000 m³ maa-aineksia. Ulkopuolelta tuotavien massojen määrä on noin 23 000 m³. Toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19 (31) Mikäli kunnostettavalla alueella todetaan aikaisemmista tutkimuksista selvästi poikkeavaa pilaantuneisuutta tai jätettä, ilmoitetaan valvovalle ympäristöviranomaiselle ja tarkennetaan tarvittaessa kunnostustapoja. Tilanteesta riippuen kaivu keskeytetään tai maat siirretään suoraan loppusijoitukseen. Mikäli kaivun tai näytteenoton yhteydessä todetaan ilmassa merkittäviä määriä metaania, syaani- tai rikkivetyä tai VOC-yhdisteitä, kaivu keskeytetään ja kaivukohta peitetään tilapäisesti maakerroksella. Ongelma-alueen laajuus ja tarvittavat toimenpiteet selvitetään ja asiasta ilmoitetaan valvovalle ympäristöviranomaiselle. Mikäli maaperästä löytyy merkittäviä määriä tunnistamatonta jätettä, kaivu keskeytetään ja otetaan näytteet laboratorioanalyysejä varten. Tarvittaessa jätteet välivarastoidaan. Laadun selvittyä jätteelle etsitään vastaanottopaikka. Mikäli kaivun yhteydessä ympäristöön leviää voimakasta hajua, kaivu keskeytetään. Työtapoja muutetaan siten, että hajupäästöt pienenevät. Kaivua tehdään silloin, kun tuulensuunta on poispäin herkistä kohteista. Mikäli louhesalaojien kaivun yhteydessä kaivannot lossaavat, ilmoitetaan suunnittelijalle. Kaivu keskeytetään ja työtapoja muutetaan. Mikäli sakka-altaiden A ja C patopenkereen reunalla tulee liukupintasortuma, ilmoitetaan asiasta suunnittelijalle. Kaivu keskeytetään ja pääsy alueelle rajataan. Arvioidaan sortuman vakavuus ja vaikutus lopulliseen rakenteeseen. Työtapoja ja suunnitelmia muokataan tapauskohtaisesti. Työsuojelu Ennen kunnostustöiden aloittamista laaditaan työsuojelusuunnitelma, joka esitetään hyväksyttäväksi työsuojeluviranomaiselle. Normaaliin maarakennusurakointiin liittyvien terveysriskien lisäksi kunnostustyö voi aiheuttaa altistumista pilaantuneelle maa-ainekselle, jätteille sekä sakka-altaiden täytöstä purkautuville kaasuille ja erityisesti niiden hajuille. Työntekijöille hankitaan olosuhteet huomioon ottaen tarpeelliset suojavarusteet. Kaivantojen lähistöllä oleskeleville varataan saataville jatkuvatoimiset kaasumittarit, jotka mittaavat vähintään metaanin ja rikkivedyn pitoisuuksia. Urakoisija laatii työmaalle tarkemmat työturvallisuusohjeet myös kaasujen tarkkailun ja niihin suojautumisen osalta ennen töiden aloittamista. Kaivantojen läheisyydessä suositellaan käytettäväksi hengityssuojaimia, jos kaivukohdassa pitoisuudet nousevat jatkuvasti poikkeavan kor-
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 20 (31) keiksi. Työt suositellaan keskeytettäviksi, jos alueen ympäristöön leviää hetkellisesti voimakasta hajua tai ilmassa todetaan haitallisia pitoisuuksia kaasuja. Työtä jatketaan, kun työtavat ja paikallinen kaasujenhallinta on suunniteltu uudelleen siten, että työtä voidaan turvallisesti jatkaa. Jälkiseuranta Kunnostuksen jälkeen alueen louhesalaojista vapautuvia ja esikäsittelystä johdettavia vesiä sekä pohja- ja orsivesiä seurataan. Lisäksi seurataan kaasunmuodostusta kahdesta putkesta. Tarkennettu seurantasuunnitelma esitetään kunnostuksen jälkeen. Tarvittaessa suunnitelmaa päivitetään vuosiraporttien yhteydessä. Vesien seuranta Vesinäytteet otetaan kunnostuksen jälkeen pintarakenteen valmistuttua ensimmäisen kahden vuoden ajan neljästi vuodessa helmi-maaliskuussa, touko-kesäkuussa, elo-syyskuussa ja marras-joulukuussa. Kahden vuoden seurannan jälkeen arvioidaan seurantatarve uudestaan. Seurantaohjelmaa muutetaan tarvittaessa. Näytteenotto ja -analysointi tehdään yleisesti käytössä olevien standardien mukaisesti. Näytteet otetaan louhesalaojien mittauskaivoista (2 kpl), esikäsittelystä poistuvasta vedestä avo-ojasta (1 kpl), sakka-altaiden ulkopuolisesta orsivesiputkesta (1 kpl), sakka-altaiden ulkopuolisesta pohjavesiputkesta (1 kpl) ja Palettilammen vedestä (1 kpl). Tarkkailunäytteistä analysoidaan kaikki ne ominaisuudet ja haitta-aineet, joille on asetettu tavoitetasot. Lisäksi analysoidaan ph, sähkönjohtavuus ja happi sekä alumiini. Kaasujen seuranta Kaasunkeräysjärjestelmän toimivuutta tarkkaillaan neljästi vuodessa kahden vuoden ajan. Näytteet otetaan käsittely-yksiköihin tulevasta ja niistä poistettavasta ilmasta. Kahden vuoden seurannan jälkeen arvioidaan seurantatarve uudestaan. Seurantaohjelmaa muutetaan tarvittaessa. Jos seurannassa huomataan poikkeavia tuloksia, tihennetään näytteenottoa siten, että poikkeamien syy ja vaikutukset saadaan selvitettyä. Tarkkailun yhteydessä kaasusta tehdään seuraavat määritykset: metaani, rikkivety, syaanivety, happi ja hiilidioksidi, mitkä mitataan suoraan osoittavalla kaasumittarilla haihtuvat rasvahapot, joiden näytteet otetaan hiiliputkiin tai muihin soveltuviin keräimiin ja analysoidaan laboratoriossa.
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 21 (31) Geotekninen seuranta Rakentamisen aikana seurataan huokospainekärjillä huokosveden ylipainetta sakka-altaiden alapuolisessa savikerroksessa sekä inklinometriputkilla Palettilammen pohjoisreunan siirtymiä. Valmiin rakenteen painumia seurataan silmämääräisesti. Raportointi Jokaisen näytteenottokierroksen laboratorioanalyysien tulokset toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle kahden viikon kuluessa analyysien valmistumisesta. Jos vesiä viemäröidään, toimitetaan niiden tulokset myös HSY:lle. Tarkkailun tuloksista laaditaan raportti kerran vuodessa tarkkailua seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Raportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle. Jos tarkkailuun on kuulunut viemäriin johdettavia vesiä, toimitetaan niiden tiedot HSY:lle. Vuosiraportissa esitetään: vesi- ja kaasuseurannan toteutus, vesianalyysitulokset sekä selvitys veden laadussa ja muissa ominaisuuksissa tapahtuneista muutoksista, viemäröitävän veden osalta myös näytteenottoajankohdan vesimäärä ja kuormitustiedot, kaasuseurannan tulokset ja selvitys mahdollisesti tapahtuneista muutoksista, tulokset taulukoituna ja tarvittaessa graafisina esityksinä, käytetyt näytteenotto- ja mittausmenetelmät ja niiden epävarmuudet sekä arvio tulosten luotettavuudesta, poikkeamat näytteenotossa tai mittausmenetelmissä, sääolosuhteet (vähintään vuoden keskisadanta ja keskilämpötila) ja tarvittaessa ehdotus tarkkailun muuttamisesta. Haitta-aineiden pitoisuuksissa tai hajuissa havaittavista äkillisistä tai merkittävistä poikkeamista ilmoitetaan viipymättä viranomaisille. Tiedottaminen ja raportointi Kunnostustyön aloittamisesta ilmoitetaan kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle. Aloitusilmoituksessa kerrotaan valvojan yhteystiedot puhdistustöiden aikana. Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjaa. Kunnostuksen valvoja merkitsee päiväkirjaan seuraavat asiat: tiedot kaivetuista pilaantuneista maista (määrä, sijainti, pitoisuudet) tiedot alueelta poistetuista massoista (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta) eristyskerrokset: materiaalit, rakentaminen tiedot hyötykäytetyistä massoista tiedot otetuista näytteistä (ajankohta, näytepisteen sijainti, tutkimus-
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 22 (31) Ilmoituksen käsittely Ratkaisu Tarkastus menetelmä ja -tulokset) tiedot mahdollisista poikkeavista työskentelyolosuhteista havainnot mahdollisista kaasuista hajuhavainnot vesiseurannan tulokset erikoiset havainnot ja poikkeamat suunnitelmista ja syyt poikkeamiin Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla. Pilaantuneen maan kunnostustyöstä tehdään loppuraportti, jossa esitetään vähintään seuraavat asiat: tunnistetiedot ja työn vastuuhenkilöt, muut puhdistushankkeeseen osallistuneet tahot, kunnostustyön toteutus, kaivettujen ja poistettujen massojen määrä ja haitta-ainepitoisuudet ja sijoituspaikat, kaivualueet kartalla, täytöissä höydynnetyt kaivumateriaalit, eristerakenteet, analyysitulokset taulukoituna, hajuhavainnot, kunnostuksen aikataulu, arvio tavoitteiden toteutumisesta ja asiakirjojen säilytys. Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta. Puhdistustyön ajankohta Kunnostustyö on tarkoitus aloittaa maaliskuussa 2016. Kunnostustyön on arvioitu saatavan valmiiksi vuoden 2016 lopussa. Alueelle on tehty tarkastus 27.1.2016. Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot Ilmoituksen vireilläolosta tiedotettiin 26.1.2016 maan omistajalle, Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle, jolle asianosaisena varattiin tilaisuus tehdä ilmoituksesta muistutus. Kiinteistövirastolla ei ollut asiasta huomautettavaa. on tarkastanut Helsingin kaupungin rakennusviraston ympäristönsuojelulain 136 :n mukaisen ilmoituksen, joka koskee Kuninkaantammen sakka-altaiden puhdistamista Kaarelassa, Kuninkaantammen kaava-alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin. 1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä
Helsingin kaupunki Pöytäkirja 23 (31) Kunnostettavalta alueelta on ilmoituksen mukaisesti poistettava maaainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. (VNA 214/2007) Istutusalueilla, erityisesti kaupunkiviljelypalstalla, pilaantumattoman pintakerroksen paksuus on oltava riittävä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei vahingoiteta sakka-altaiden tiivistysrakenteita. Pintamaakerros ei myöskään saa aiheuttaa lisäpainaumia. Alueelle tehtävä puistosuunnitelma on toimitettava ympäristökeskukseen. (VnA 214/2007, JhL 2, 32 ) Kunnostettavalta alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle, terveydelle tai tulevalle pintaeristysrakenteelle. (JhL 3, 32 ) 2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta Ilmanäytteet Mikäli pilaantuneen maa-aineksen kaivun yhteydessä havaitaan selvää hajua alueen ulkoilmassa, on ilman pitoisuudet mitattava viipymättä ja arvioitava mahdolliset terveys- ja viihtyvyysriskit. Maaperän kaivu tulee keskeyttää ja työtapoja on muutettava siten, että hajupäästöt pienevät. Tarvittaessa haiseva maa-aines tulee väliaikaisesti peittää esimerkiksi muulla maa-aineksella ulkoilman laadun selvitysten ajaksi, kuten ilmoituksessa on esitetty. Lisäksi ympäristökeskukselle on esitettävä suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä maa-aineksen kaivun jatkamiseksi siten, että alueen ulkoilmaan ei pääse leviämään hajua. (JL 13, YSL 6, 7 ) Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 ) 3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen tai merkitseminen Allasalueelle jäävät maa-ainekset voidaan eristää ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Ympäristökeskukselle on toimitettava tarkastettavaksi ennen ko. rakenteiden asentamista suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista. Suunnitelmassa tulee perustella eristysrakenteiden toimivuus pitkällä aikavälillä. (JL 13, YSL 139 ) Ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus eristysrakenteen tarkastamiseen ennen sen peittämistä. (YSL 172 ) Eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JL 13, YSL 139 )