YMPÄRISTÖRIKOSKATSAUS 2019 Suomen kansallinen ympäristörikosseurantatyöryhmä 26.7.2019
JOHDANTO Vuosittaisissa katsauksissaan seurantatyöryhmä on esittänyt useita suosituksia ja kehitysnäkymiä, joista keskeiseksi suositukseksi on noussut yhteisen kansallisen ympäristörikostorjunnan strategian laatiminen kaikille ympäristörikosten torjuntaan osallistuville viranomaisille tehokkaan ympäristörikostorjunnan varmistamiseksi. Yhteinen strategia toteutuikin vuonna 2015. Seurantatyöryhmän suosituksien mukaan viranomaisten tulee kehittää yhteistyötään ympäristörikosten paljastamiseksi ja torjumiseksi. Toimiva viranomaisyhteistyö on ympäristörikosten torjunnan ja tutkinnan välttämätön edellytys. Yhteisillä ja säännöllisesti järjestetyillä koordinointi- ja koulutustilaisuuksilla parannetaan valvontaviranomaisten, esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien erityisosaamista. Edelleen seurantatyöryhmä on ehdottanut, että myös paikallisella tasolla on tärkeää henkilökunnan vaihtuessa huolehtia osaamisen siirtämisestä. Viime vuosina kansallisesti ja kansainvälisesti on painotettu viranomaisten yhteistyön tärkeyttä ympäristörikostorjunnassa. Ympäristörikoskatsauksessa on esitetty poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon tulleet ympäristörikokset rikosnimikkeittäin vuosilta 2014-2018. Ympäristörikostilastot perustuvat siihen, millä rikosnimikkeellä tapausta on tutkittu esitutkintavaiheessa. Jos asia etenee syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn, rikosnimike on voinut muuttua. Katsauksessa esitetään myös esimerkkitapauksia ympäristörikoksista eri rikosnimikkeellä. Esitutkintaviranomaisten kirjaamien rikoslain luvussa 48 tarkoitettujen ympäristörikosten, ja rikoslain 48 a luvun luonnonvararikosten määrä on vuonna 2018 ollut kokonaisuutena suurempi edellisiin vuosiin verrattuna. Rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin sisältyy tekoja, joilla voi olla huomattavia vaikutuksia myös ympäristöön ja myös näiden rikosten määrä on vuonna 2018 lisääntynyt. Myös muita ympäristöä säänteleviä lakeja koskevat rikokset ovat nousseet vuotena 2018. Kokonaisuutena voidaan todeta, että ympäristörikoksiksi luokiteltujen rikosten määrä on vuonna 2018 noussut. Luvun 48 ympäristörikoksista, luvun 48 a ja 44 luvun ympäristöön liittyvistä rikoksista siirtyy syyttäjille vuosittain noin kolmannes. Koska ympäristörikokset ovat suurelta osin piilorikollisuutta, viranomaisten tehostunut paljastava yhteistoiminta on ollut tuloksellista ympäristörikosten selvittämiseksi.
SISÄLLYSLUETTELO 1. SUOMEN KANSALLINEN YMPÄRISTÖRIKOSTEN SEURANTATYÖRYHMÄ TOIMINUT YLI 20 VUODEN AJAN...6 2. VIRANOMAISYHTEISTYÖ...6 2.1. Valvontaviranomaisten yhteistyö...7 2.2. Poliisiammattikorkeakoulun järjestämä ympäristörikoskoulutus...8 2.3. Rikoshyödyn määrittämiseen liittyviä kysymyksiä...9 2.4. Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa... 11 3. YMPÄRISTÖRIKOKSIIN LIITTYVIÄ UHKAKUVIA... 11 3.1. Tilanne Suomessa... 11 3.2. Tilanne naapurimaissamme... 12 4. KANSAINVÄLINEN TOIMINTA... 13 4.1. Kansainvälinen viranomaisyhteistyö... 13 4.2. Eurojust ja ympäristörikokset... 14 4.3. Kansainvälinen valvontaoperaatio -30 Days at Sea... 15 5. YMPÄRISTÖRIKOKSIIN LIITTYVÄT KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET JA LAINSÄÄDÄNTÖ... 16 5.1. Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset... 16 5.2. Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö... 17 5.3. Suomen ympäristörikoslainsäädäntö... 17 5.4. Lainsäädännön muutoksia... 18 6. VALVONTA... 19 6.1. Ympäristölainsäädännön valvonta... 19 6.1.1. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä kunnan ympäristösuojeluviranomaisten tehtävät... 19 6.1.2. Suomen ympäristökeskuksen tehtävät... 20 6.1.3. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävät... 20 6.2. Poliisi... 21 6.2.1. Poliisin tehtävät... 21 6.2.2. Helsingin poliisilaitoksen uusi eläimiin kohdistuvien rikosten tutkintaryhmä... 22 6.3. Rajavartiolaitos... 23 6.3.1. Rajavartiolaitoksen tehtävät... 23 6.3.2. Hallinnollinen öljypäästömaksu... 25 6.3.3. Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu... 25
6.3.4. Merellisten ympäristöonnettomuuksien torjunnan johtovastuu siirtyy Rajavartiolaitokselle... 26 6.4. Tulli... 27 6.4.1. Tullin tehtävät... 27 6.4.2. Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta... 27 6.4.3. Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta... 27 6.4.4. Otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonekaasujen valvonta... 28 6.4.5. Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta... 28 7. VIRANOMAISTEN TIETOON TULLEET YMPÄRISTÖRIKOKSET... 29 7.1. Rikoslain ympäristörikokset... 29 7.2. Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1... 29 7.2.1. Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2... 30 7.2.2. Ympäristörikkomus RL 48 luku 3... 32 7.2.3. Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku 4... 33 7.2.4. Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5... 33 7.2.5. Törkeä luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 a... 34 7.2.6. Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6... 34 7.3. Rikoslain luonnonvararikokset... 35 7.3.1. Metsästysrikos RL 48 a luku 1... 35 7.3.2. Törkeä metsästysrikos RL 48... 37 7.3.3. Kalastusrikos RL 48 a luku 2... 38 7.3.4. Metsärikos ja puutavararikos (RL 48 a luku 3 ja 3 b )... 39 7.3.5. Laittoman saaliin kätkeminen ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen (RL 48 a luku 4 ja 4 a )... 39 7.4. Ympäristöön liittyvät rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset... 39 7.4.1. Terveysrikos, terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen (RL 44 luku 1 sekä 34 luku 4 ja 5 )... 39 7.4.2. Räjähderikos ja radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44 luku 9-11 ja 12 a )... 40 7.4.3. Varomaton käsittely RL 44 luku 12... 41 7.4.4. Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13... 41 7.5. Vesilain vastaiset menettelyt... 42 7.6. Muita lakeja koskevat rikokset... 43 7.6.1. Jätelain rikkominen... 44 7.6.2. Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut... 44 7.6.3. Alusöljypäästöjen esitutkinta... 45 7.7. Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa... 46 7.8. Esitutkintaviranomaisen tietoon tulleet sekä syyteharkintaan siirtyneet ympäristörikokset... 48
8. RAJAT YLITTÄVIEN LAITTOMIEN JÄTEKULJETUSTEN TILANNEKUVA JA TORJUNNAN UUDET MAHDOLLISUUDET... 49 8.1. Arvokasta jätettä katoaa laittomiin virtoihin... 50 8.2. Miten kansainvälinen jäterikos tehdään?... 50 8.3. Turvasatamaksi muodostumisen riski... 50 8.4. Tilannetorjunnan tärkeys... 51 9. HAITALLISET AINEET AIHEUTTAVAT PÄÄNVAIVAA YMPÄRISTÖRIKOSPROSESSISSA... 51 10. LOPPUARVIOINTI... 53 Kansikuva: Joutsen perhe (Silja Hallenberg).
YMPÄRISTÖRIKOSKATSAUS 1. SUOMEN KANSALLINEN YMPÄRISTÖRIKOSTEN SEURANTATYÖRYHMÄ TOIMINUT YLI 20 VUODEN AJAN Interpolin 23. 29.10.1996 pidetyn yleiskokouksen antaman päätöslauselman AGN/65/RES/25 johdosta Keskusrikospoliisin yhteyteen perustettiin 1.10.1997 kansallinen työryhmä, jonka tehtäviksi sovittiin muun muassa ympäristörikosten seuranta ja yhteistyön kehittäminen eri valvontaviranomaisten välillä. Työryhmä on laatinut vuosittaisen katsauksen ympäristörikostilanteesta. Katsaus on käännetty myös englanniksi. Ympäristörikosten seurantatyöryhmä on siten toiminut jo yli 20 vuoden ajan. Ympäristörikosten seurantatyöryhmä on antanut vuosittaisen raportin 1997 alkaen. Suomen kansallinen ympäristörikosseurantatyöryhmä antoi vuonna 1998 ensimmäisen raporttinsa Interpolille. Suomen ympäristörikostorjunnan seurantaa, kehittämistä ja vuosiraportointia viranomaisyhteistyöllä on kansainvälisestikin pidetty ainutlaatuisena, hyvänä käytänteenä ja malliesimerkkinä. Vuosien myötä seurantatyöryhmä on esittänyt lukuisia ympäristörikostorjunnan tehostamiseen, lainsäädännön ja viranomaisyhteistyön kehittämiseen liittyviä suosituksia, jotka ovat käytännössä myös toteutuneet. Muun muassa kansallisen ympäristörikostorjunnan strategian laatiminen on ollut yhtenä seurantatyöryhmän suosituksena, joka on sittemmin myös toteutunut. Ryhmän puheenjohtajana toimii poliisitarkastaja Arto Hankilanoja Poliisihallituksesta. Pitkäaikaisena sihteerinä toimi ansioituneesti vuoteen 2019 saakka rikoskemisti Niina Viitala Keskusrikospoliisista. Sihteerin tehtäviä jatkaa erikoissuunnittelija Riku Lindqvist Keskusrikospoliisista. Ryhmän muita jäseniä ovat poliisitarkastaja Juha Tuovinen sisäministeriöstä, Katariina Paakkanen oikeusministeriöstä, hallitussihteeri Tia Laine-Ylijoki-Laakso ympäristöministeriöstä, rikostarkastaja Janne Järvinen Keskusrikospoliisista, tulliylitarkastaja Tarja Koskenlaakso Tullin rikostorjunnasta, rajavartioylitarkastaja Silja Hallenberg sisäministeriön rajavartio-osastolta, kihlakunnansyyttäjä Heidi Nummela Itä-Uudenmaan syyttäjävirastosta, ylitarkastaja Hannele Nikander Suomen ympäristökeskuksesta, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta lakimies Satu Lyytikäinen (11.2.2019 saakka), Jonna Lahdelma (11.2.2019 alkaen) Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta sekä Heikki Holopainen (11.2.2019 alkaen) Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Ryhmä myös avustaa ja neuvoo Suomeen suuntautuvien oikeusapupyyntöjen osalta. Poliisihallitus on päätöksellään 5.2.2019 (POL-2019-5128) jatkanut seurantatyöryhmän toimikautta 31.12.2021 saakka. 2. VIRANOMAISYHTEISTYÖ Seurantatyöryhmä on aiempien vuosikatsausten suosituksinaan esittänyt, että tehokkaan ympäristörikostorjunnan varmistamiseksi tulee kaikille ympäristörikosten torjuntaan osallistuville viranomaisille laatia yhteinen kansallinen ympäristörikostorjunnan strategia. Vuoden 2014 loppupuolella ympäristöministeriö ja sisäministeriö asettivat keskeisistä viranomaisista koostuvan yhteistyöryhmän, jonka tehtäväksi tuli muodostaa kokonaiskuva ympäristörikoksiin liittyvästä kansallisesta yhteistyöstä, tunnistaa sen ongelmakohdat ja näiden selvitysten pohjalta valmistella ehdotus ympäristörikosten torjuntaa koskevaksi strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi. Strategiset linjaukset vuoteen 2020 sekä toimenpideohjelma vuosille 2015-2016 valmistuivat vuonna 2015. Ympäristöministeriö on asettanut ympäristörikostorjunnan valtakunnallisen toimeenpanoryhmän kausille 2017-2018 sekä 2019-2020. Toimeenpanoryhmän tehtävänä on toimialara- 6 Ympäristörikoskatsaus
jat ylittävällä yhteistyöllä varmistaa ympäristörikostorjunnan strategian ja toimenpideohjelman käytännön toteuttaminen. Toimeenpanotyöryhmä on valmistellut uuden toimenpideohjelman kaudelle 2019-2020. Ensimmäisessä toimenpideohjelmassa päätettiin perustaa alueellisia yhteistyöryhmiä, joiden toiminta on käynnistynyt hyvin ja kattaa koko valtakunnan alueen. Kunkin poliisilaitoksen alueelle on perustettu 1-3 operatiivisen tason yhteistyöryhmää, jotka muodostuvat useista ympäristörikosten torjuntaa toteuttavista viranomaisista. Alueellisuuden lisäksi yhteistyöryhmiä on muodostettu myös teemakohtaisesti ja yhteistyöryhmillä on keskinäistä yhteistoimintaa. Esimerkiksi Helsingin poliisilaitoksen aloitteesta on perustettu pääkaupunkiseudun alueellinen yhteistyöryhmä, johon osallistuu edustajia Helsingin poliisilaitoksen lisäksi Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta, Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta, Keskusrikospoliisista, Suomen ympäristökeskuksesta sekä Helsingin Ympäristökeskuksesta. Alueellisten yhteistyöryhmien kokouksissa on käsitelty ajankohtaisia asioita, eri viranomaisten rooleja ympäristörikosten torjunnassa, rikoksesta ilmoittamisen kynnystä, konkreettisia rikosjuttuja, asiantuntijatodistelua, uusia ympäristörikosten ilmiöitä sekä yhteistoiminnan kehittämistä. Yhteistyöryhmissä on sovittu säännönmukaisista kokouksista ja järjestelyvastuun kierrosta, keskinäisestä yhteistoiminnasta, toiminnan tavoitteista, tiedonvaihdosta ja yhtenäisistä menettelyistä sekä järjestetty yhteisiä koulutustilaisuuksia ja toteutettu yhteisiä operatiivisia projekteja. Ennalta suunniteltujen yhteisten operatiivisten projektien johdosta on voitu paljastaa uusia ympäristörikoksia, jotka eivät muutoin olisi tulleet esitutkintaviranomaisen tietoon, ja joista on käynnistetty esitutkintoja. Vuonna 2017 on valmisteltu toimialarajat ylittävä kaksivuotinen ympäristörikostorjunnan koulutusohjelma, jota on toteutettu laajasti eri viranomaisille. 2.1. VALVONTAVIRANOMAISTEN YHTEISTYÖ Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset tekevät säännöllistä valvontayhteistyötä, koska kyseessä olevien viranomaisten tehtävät ovat samankaltaisia ja osin rinnakkaisia. Ympäristöviranomaiset, poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja pelastusviranomaiset tekevät yhteistyötä ympäristöasioissa yhteistyöryhmissä sekä tapauskohtaisesti. Viime vuosina Tullin tutkittavina on ollut laajempia luonnonsuojelurikosten sarjoja. Näiden tapausten tutkinnan yhteydessä on selkeästi korostunut viranomaisyhteistyön tarve ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Tullin kesken. Tätä yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään ja kehittämään. Ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien rooli asiantuntijana kytkeytyy kulloinkin tutkittavana olevan rikoksen eri vaiheisiin useissa kohdissa. Tullin selkeä rooli taas on tuoda esitutkinnan, syyttäjäyhteistyön ja kansainvälisen tutkintayhteistyön osaaminen tähän ketjuun. Tämän vuoksi säännöllisen tietojenvaihdon ja koulutusyhteistyön kehittäminen on tarpeellista erityisesti koska kansainväliset rikollisuusilmiöt näkyvät Suomessa entistä nopeammin. Tulli toimii osana Euroopan unionin tullijärjestelmää ja on siten valvontaviranomainen tavaroiden maahantuonnin-, maastaviennin sekä kauttakuljetuksen osalta. Näin ollen on luonnollista, että Tulli tekee säännöllistä valvonta- ja esitutkintayhteistyötä eri ympäristöviranomaisten kanssa. Erityisesti kansainvälisten jätesiirtojen valvonnassa Tullin ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyö on avainasemassa laittomien kansainvälisten jätesiirtojen paljastamiseksi ja torjumiseksi. Vuoden 2017 alusta käyttöönotetun kansallisen tarkastussuunnitelman myötä kansainvälisten jätesiirtojen valvontaan osallistuvat entistä enemmän myös muut valvontaviranomaiset, kuten elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset sekä poliisi. Myös luvanvaraisten eläinten ja kasvien siirtojen valvonnassa sekä esitutkintaan siirtyneissä tapauksissa Tullin ja Suomen ympä- Ympäristörikoskatsaus 7
ristökeskuksen yhteistyö on tärkeässä roolissa, jotta luvattomia ja laittomia siirtoja voidaan selvittää sekä torjua. Öljypäästövalvonnassa viranomaisten välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Rajavartiolaitos tekee yhteistyötä poliisin, Suomen ympäristökeskuksen ja Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) kanssa öljypäästövalvonnassa niin hallinnollisen öljypäästömaksun määräämisen perusteiden selvittämisessä kuin öljypäästöön liittyvässä rikosoikeudellisessa esitutkinnassakin. Valvontaviranomaisten välinen yhteistyö tulee korostumaan entisestään, koska Rajavartiolaitoksesta tuli vuoden 2019 alusta lukien johtava valvontaviranomainen aluksista veteen menevissä päästöissä. Samalla Rajavartiolaitokselle siirtyi vastuu huolehtia alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Jatkossa Rajavartiolaitos päättää myös alusten suojapaikkaan ohjaamisesta ja laatii sitä koskevat suunnitelmat yhteistyössä Traficomin, Suomen ympäristökeskuksen ja Väyläviraston kanssa. Kuva 1. Syksyn värit (Silja Hallenberg). 2.2. POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN JÄRJESTÄMÄ YMPÄRISTÖRIKOSKOULUTUS Poliisiammattikorkeakoulun järjestämä ympäristörikoskoulutus- osion on kirjoittanut ylikonstaapeli Kari Koppanen Poliisiammattikorkeakoululta. Vuonna 2015 laaditun Ympäristörikosten torjunnan strategian kolmas tavoite oli suunnitella yhteinen ympäristörikoskoulutus. Samalla päätettiin myös luoda koulutuksen järjestämiseen koordinoitu yhteistyö. Tavoitteena oli ja on, että tämä ja muut strategian luomat tavoitteet toteutetaan vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen toteuttamiseksi kirjattiin toimenpide 7, jonka tavoite on parantaa viranomaisyhteistyöhön osallistuvien henkilöiden osaamista ja ammatillista kehittymistä sekä olemassa olevaa ympäristörikosaiheista koulutusta. Todettiin, että tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan koulutuksen säännöllisyyttä, koordinointia ja yhteistyötä. Poliisihallituksen toimeksiannosta Poliisiammattikorkeakoulu nimesi koulutuskoordinaatioryhmän, jonka tehtävä oli luoda toimialarajat ylittävä ympäristörikos- 8 Ympäristörikoskatsaus
koulutus kaikkien ympäristörikostorjunnan eri toimialojen edustajille. Tällä koulutuksella oli tarkoitus ainakin osittain korvata aiempi sektorikohtainen koulutus. Vuonna 2016 koulutus koostui jo aiemmin suunnitelluista, kaikille toimijoille avoimista Ympäristöministeriön järjestämästä ympäristörikosneuvottelupäivästä ja Valtakunnansyyttäjänviraston järjestämästä kaksipäiväisestä ympäristörikosten peruskurssista sekä Poliisiammattikorkeakoulun järjestämästä lähinnä poliiseille ja muille esitutkintaviranomaisille sekä syyttäjille tarkoitetusta vakavien ympäristörikosten tutkintakurssista. Koulutuskoordinaatiotyöryhmä esitti vuodesta 2017 alkaen toteutettavaksi koulutusohjelmaa, jolla toteutettaisiin ympäristörikosten torjuntastrategian tavoite koordinoidusta ja kaikille viranomaisille avoimesta koulutuksesta ja syvennettäisiin kaikkien viranomaisten osaamista koko ympäristörikoskentän alalla. Koulutus päätettiin suunnata kaikille ympäristörikostorjunnan toimijoille, joista keskeisimmät ovat esitutkintaviranomaiset, ympäristövalvontaviranomaiset ja syyttäjät. Koulutus päätettiin toteuttaa etäyhteyksillä. Poliisihallitus oli määrännyt jokaisen poliisilaitoksen alueelle perustettavaksi alueellisen ympäristörikosryhmän, johon kutsuttiin oman alueen ympäristörikosasioihin liittyviä henkilöitä. Koollekutsujana ja aluksi puheenjohtajana toimi poliisin edustaja. Etäyhteysmahdollisuus järjestettiin poliisilaitokselle tai muuhun alueellisesti sopivaan paikkaan, tavoitteena oli saada paikalle mahdollisimman laaja osallistujajoukko, jotta samalla voitaisiin myös verkostoitua. Koulutus muodostui 1-2 päivän mittaisista seminaaripäivistä ja tavoitteena oli käydä kaikki ympäristövalvonnan ja rikosprosessin osa-alueiden keskeiset asiat kattavasti läpi, jotta kaikilla toimijoilla on niistä selkeä ja yhtenäinen käsitys. Kouluttajina toimivat alojensa asiantuntijat. Koulutus toteutettiin vuosina 2017-2018 kuutena seminaarina. 2 ensimmäistä koulutusosioita käsittelivät yleisiä asioita; Ympäristöoikeuden yleiset opit sekä rikoshyöty, vastuun kohdentaminen ja yhteisösakko. Neljässä jälkimmäisessä seminaarissa käsiteltiin erilaisia tyypillisiä ympäristörikoksia teemoittain; Lupavelvollinen toiminta ja päästöt, maa-ainekset ja vesirakentaminen, luonnonvarojen hyödyntäminen ja suojelu sekä jäterikokset. Seminaareissa oli osallistujia useita satoja ja heiltä kerätyn palautteen perusteella kurssiin oltiin erittäin tyytyväisiä, asteikolla 1-6 keskiarvo oli 5,64. Kurssin asiasisältö (oleellisten asioiden käsittely ja alan viimeisin tieto) saivat keskiarvon 5,55. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että kurssin opetussisällöistä muodostui hyvin ymmärrettävä kokonaisuus ja että he saivat tarvitsemaansa lisäosaamista. Vuonna 2019 on päätetty järjestää yksi vastaava seminaarityyppinen koulutus jatkona 6-osaiselle ympäristörikosten torjunnan koulutusohjelmalle, ajankohtana loka-marraskuu. 2.3. RIKOSHYÖDYN MÄÄRITTÄMISEEN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ Ympäristörikokset tehdään taloudellisin motiivein. Ympäristövelvoitteita ei esimerkiksi noudateta, koska niiden arvioidaan tulevan kalliiksi tai toiminnalla tavoitellaan kilpailuetua. Sen lisäksi, että rikos ei saa kannattaa, on ympäristörikoksista saadun rikoshyödyn tuomitseminen valtiolle myös ennaltaehkäisevässä mielessä tärkeää. Mahdollisuus laiminlyödä ympäristövelvoitteita ei muodostu tällöin niin houkuttelevaksi. Rikoshyöty määritetään viranomaisyhteistyössä ympäristörikosasioissa. Rikoksella saadun hyödyn arviointi on kuitenkin vaikeaa ja tuomioistuinkäsittelyssä rikoshyödyn määrä saattaa olla yksi merkittävimmistä kysymyksistä. Rikoshyötynä voidaan tuomita vain rikoksella saatu lisähyöty, sillä rikoshyödyn menettäminen ei ole rangaistus. Hyöty voi olla esimerkiksi tulon lisäystä syntynyttä säästöä Ympäristörikoskatsaus 9
tai omaisuuden arvonnousu. Rikoksen tuottaman hyödyn laskennassa arvioidaan usein niin sanottua nettohyöty- ja bruttohyötyperiaatteen soveltamista. Tuomioistuin joutuu harkitsemaan, minkälaisia kuluja hyötyä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon, jotta vain todellinen hyöty tulisi tuomittua. Rikoksella saatu hyöty on tuomittava aina menetetyksi valtiolle, riippumatta teon vakavuudesta. Kuva 2. Esitutkinnassa poliisin ottamia valokuvia. Ylemmässä kuvassa on pohjavesikertymän päälle tuotu valtava määrä maa-ainesta. Poliisin suorittamien pakkokeinojen kautta alue saatiin ennallistettua. Alemmassa kuvassa alueelta maaaines poistettu, jolloin alue on ennallistettu. 10 Ympäristörikoskatsaus
2.4. POLIISIN KANSAINVÄLINEN VIRKA- JA OIKEUSAPU YMPÄRISTÖRIKOSASIOISSA Kansainvälisten virka- ja oikeusapupyyntöjen ja muun tiedonvaihdon osalta Keskusrikospoliisi kansainvälisellä osastolla on vuonna 2018 käsitelty kansainvälisessä tiedonvaihdoissa muutamia ympäristörikoksiin liittyviä virka- ja oikeusapuasioita. Lisäksi INTERPOL ja Europol lähettävät säännöllisesti jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisille tiedoksi tarkoitettuja ympäristörikoksiin liittyviä ajankohtaisraportteja ja tiedonantoja. 3. YMPÄRISTÖRIKOKSIIN LIITTYVIÄ UHKAKUVIA 3.1. TILANNE SUOMESSA Kansallisesta näkökulmasta katsottuna ympäristörikollisuuteen liittyvissä uhkakuvissa ei edellisten raporttien laatimisen jälkeen ole sinänsä tapahtunut muutoksia. Erityisesti Keski-Euroopassa rajat ylittävä jätteiden kuljetus ja dumppaus on vakavaa ja osittain järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamaa toimintaa, jossa tavoitellaan suuria rikoshyötyjä. Mikäli Suomesta ryhdyttäisiin yleisimminkin kuljettamaan esimerkiksi kuorma-autoilla laivaliikenteessä dumpattavaa jätettä ulkomaille (etenkin Baltiaan), olisi kyseessä erityisen huolestuttava uhkakuva, niin Suomen kuin jätevirran kohteena olevan valtionkin näkökulmasta katsottuna. Viime vuosina ei ole eräitä yksittäistapauksia lukuun ottamatta paljastunut erityisen vakavia, suurimittaisia tai järjestelmällisesti toteutettuja törkeitä ympäristön turmelemisia. On kuitenkin ilmeistä, että vain osa ympäristörikoksista tulee esitutkintaviranomaisten tietoon. Arvio ympäristörikosten piilorikollisuudesta perustuu erityisesti lähialuevertailuun Suomen ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan rikostilastojen välillä. Ruotsissa tilastoidaan noin kymmenkertaisesti ympäristörikoksia verrattuna Suomeen, koska Ruotsissa valvontaviranomaisella on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille kaikki rikosepäilyt toisin kuin Suomessa. Silti ruotsalaiset viranomaiset arvioivat, että ympäristörikokset ovat suuressa määrin piiloon jäävää rikollisuutta myös Ruotsissa. Suomessa marraskuussa 2017 vieraillut Euroopan unionin neuvoston alainen GENVAL ympäristörikosten maa-arviotyöryhmä jätti loppuraporttinsa helmikuussa 2018. Kyseisessä raportissa ei myöskään todeta, että Suomessa olisi esimerkiksi olemassa sellaisia ympäristörikollisuuden uhkakuvia, jotka olisivat jääneet Suomen viranomaisilta huomiotta. Alhainen kiinnijäämisriski Yhtenä keskeisenä ympäristörikollisuuden uhka- ja torjuntakuvana voidaan pitää sitä, että ympäristörikosten alhainen kiinnijäämisriski lisäisi jatkossa taloudellista voittoa tavoittelevan järjestäytyneesti osana liiketoimintaa toteutetun ympäristörikollisuuden määrä. Alhaisen kiinnijäämisriskin ohella ympäristörikosten osalta on tuomioistuimissa omaksuttu rangaistuskäytäntö, joka on varsin lievä. Ympäristön turmelemisesta tuomitaan käytännössä yleisesti päiväsakkoja tai harvoin ehdollista vankeutta. Ehdoton vankeusrangaistus on Suomessa vuoden 1995 rikoslain ympäristörikoksia koskevan muutoksen jälkeen tuomittu vain niin sanotussa Lokapojat -tapauksessa. Ympäristörikoskatsaus 11
3.2. TILANNE NAAPURIMAISSAMME Lähialuerikollisuutemme tilannekuva syntyy suorien yhteyksien, julkisten rikoslakitilastojen sekä tiedotusvälineiden kautta saatujen tietojen perusteella. Venäjä Naapurimaidemme tilanteesta vähiten tietoa on saatu Venäjän ympäristörikollisuustilanteesta. Toukokuussa 2014 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän toimintaa esiteltiin Pietarissa järjestetyssä viranomaisympäristöfoorumissa rikostarkastaja Järvisen toimesta. Tällöin saatiin myös jossain määrin tietoa ympäristörikoksista ja niiden tutkimisesta Venäjän Federaation alueella. Yleisimmin Venäjällä tutkitut ympäristö- ja luonnonvararikokset ovat joko niin sanottuja metsävarkauksia tai liittyvät uhanalaisten suurpetojen salametsästykseen. Esimerkiksi niin sanotut jäte- ja dumppausrikosten osalta kerrottiin toukokuun 2014 Pietarin foorumissa niiden tutkinnan ja toteennäyttämisen olevan erityisen vaikeaa erityisesti konkreettisen ympäristöhaitan toteennäyttämisen osalta, jota maan rikosprosessissa ilmeisesti edellytetään ympäristörikosten osalta. Suomalaisia eri poliisilaitosten tutkinnanjohtajia ja ympäristörikostutkijoita osallistui myös helmikuussa 2019 Suomen Pietarin pääkonsulaatissa järjestettyyn ympäristörikollisuutta käsittelevään seminaariin. Ruotsi Ruotsissa vuosittain tilastoitujen ympäristörikosten määrä on noin 4000 6000 tapausta. Vuonna 2018 tapahtuneita ympäristörikoksia ei vielä tätä raporttia kirjoittaessa oltu julkaistu tilastoina, mutta vuonna 2017 tilastoitiin kaikkiaan noin 4700 ympäristörikosta/-rikkomusta, joka on 13 % vähemmän kuin vuonna 2016 tilastoitiin (5450 ympäristörikosta/-rikkomusta). Vuonna 2017 tapauksista varsinaisia ympäristörikoksia on tilastoitu yht. 1088 tapausta ja jäterikkomustyyppisiä ilmoituksia on ollut 1968 kappaletta. Ruotsin rikoslakirikokset on tilastoitu Ruotsin rikostorjuntaneuvoston kotisivulla. 1 Ympäristörikosten selvitysprosentti on tilastoitu erittäin alhaiseksi (3 % selvitysprosentti kaikista rikoksista). Rikostorjuntaneuvoston sivuilla on myös havainnekaavio, joka osoittaa rikosten selvitysprosentin olevan vuosittain ainakin hienoisessa laskussa, sillä ennen vuotta 2010 selvitysprosentti on ollut vähintään 5 % tai enemmän. 2 Asiasta on laadittu myös Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusraportti Vihreämpää rajan toisella puolella? Vertaileva tutkimus ympäristörikollisuuden torjunnasta ja tutkinnasta Suomessa ja Ruotsissa (Iina Sahramäki ja Terhi Kankaanranta, Tampere 2014). 3 Norja Vastaavasti Norjassa on tilastoitu vuonna 2017 kaikkiaan 3645 ympäristörikosta/ -rikkomusta sekä kaikkiaan 1340 metsästys- ja kalastusrikosta tai rikkomusta. Ympäristörikoksista/-rikkomuksista on selvitetty tilastojen mukaan kaikkiaan 1916 tapausta ja metsästys- ja kalastusjutuista 587 tapausta. Norjan rikoslakitilastot löytyvät Norjan valtiollisen tilastokeskuksen kotisivuilta. 4 1 Ruotsin Rikostorjuntaneuvoston sivu http://bra.se 2 Ruotsin Rikostorjuntaneuvoston sivu https://www.bra.se/bra-in-english/home/crime-and-statistics/environmental-offences.html 3 Kyseisen POLAMK:n raportin voi ladata osoitteesta (http://www.polamk.fi/). 4 Norjan valtiollinen tilastokeskus, http://www.ssb.no/en/sosiale-forhold-og-kriminalitet/statistikker/lovbrudde/aar 12 Ympäristörikoskatsaus
Norjassa ympäristörikostorjunnan valtakunnallinen asiantuntijayksikkö toimii valtakunnallisen talous- ja ympäristörikostorjuntayksikön (Okokrim) alaisuudessa. Kyseinen virasto myös julkaisee sähköistä Miljökrim -lehteä, joka on ladattavissa Okokrimin internetsivuilta. 5 Tämän lisäksi erillisen ympäristörikoskoulutuksen saaneet rikostutkijat suorittavat ympäristörikosten tutkintaa myös paikallisissa poliisipiireissä. Viro Viron tilanteesta voidaan todeta siellä tapahtuneen ympäristörikosten torjunnassa ja tutkinnassa merkittävää kehitystä vuoden 2011 viranomais- ja lainsääntöuudistuksessa. Viron ympäristötarkastusvirasto 6 on 1.9.2011 lähtien toiminut keskitettynä vastuuviranomaisena ympäristörikkomusten osalta. Lisäksi virasto on tällöin samalla saanut myös täydet esitutkintavaltuudet ja viraston palvelukseen on palkattu rikostutkijoiksi muun muassa entisiä poliisin rikostutkijoita. Varsinaisten ympäristörikosten tilastoitu määrä Virossa on varsin vähäinen. Varsinaiset rikoslain ympäristörikokset ovat Viron rikoslain 20 luvussa ( 20. ptk. Keskkonnavastased kuriteod ). Viron rikoslakitilastotietojen mukaan viime vuosina maassa tilastoidaan noin 30 varsinaista ympäristörikosta. 7 Viron ympäristötarkastusviraston kotisivulta on kuitenkin nähtävissä myös Virossa hallinnollisesti käsiteltyjen ympäristörikkomusten tilastot sekä hallinnolliset sakot ja maksut, joita näissä hallinnollisissa rikkomustapauksissa on asetettu. Hallinnollisesti käsiteltyjä ympäristörikkomuksia Virossa on vuonna 2016 tilastoitu kaikkiaan 2147 tapausta (vuonna 2015 yhteensä 2906 tapausta), joiden osalta valvontaviranomainen on määrännyt kaikkiaan 328.874 euroa sakkoa (vuonna 2015 yhteensä 262 086 euroa sakkoa) hieman yli tuhannelle henkilölle. Henkilöiden suurta lukumäärää selittää se, että luvussa on mukana myös kalastus- ja metsästysrikkomukset. 4. KANSAINVÄLINEN TOIMINTA 4.1. KANSAINVÄLINEN VIRANOMAISYHTEISTYÖ Ympäristö- ja luonnonvararikosten vastustamisen piirissä työskentelee useita eri kansainvälisiä organisaatioita ja järjestöjä. Lainvalvontaviranomaisen näkökulmasta näistä keskeisimmät ovat: Interpol, Europol ja Maailman tullijärjestö (WCO). Lisäksi uhanalaisten villieläinten ja kasviston kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES) ja kyseistä yleissopimista toimeenpaneva CITES-sihteeristö on lainvalvontaviranomaisille tärkeä tietojenvaihto- ja yhteistyöelin. Yhteistyötä ympäristörikosasioissa tehdään myös IMPEL:n (European Union Network for the Implementation and Enforcement of Environmental Law), ENPE:n (The European Network of Prosecutors for the Environment) ja EVFJE:n (The EU Forum of Judges for the Environment) piirissä. Euroopan komissio on työstänyt vuosina 2018-2019 yhteistyössä jäsenmaiden kanssa ympäristösääntelyn täytäntöönpanon valvontaan liittyvää toimenpideohjelmaa (Action Plan on Environmental Compliance Assurance). Yksi toimenpiteistä koskee ympäristörikostorjuntaa ja loppuvuodesta työn tuloksena valmistuu hyvien käytänteiden ohjeasiakirja strategioista ympäristörikosten ja rikkomusten torjumiseksi. 5 www.okokrim.no 6 Keskkonnainspektsioon, www.kki.ee 7 www.kriminaalpoliitika.ee/ Ympäristörikoskatsaus 13
Interpolin ympäristörikosohjelman piirissä toimii kolme eri sektorityöryhmää vastuualueina: jäterikollisuus, villieläinrikokset sekä kalastusrikokset. Suomesta on ollut pysyvä edustus erityisesti jäterikollisuustyöryhmässä. Parhaiten tietoa Interpolin ympäristörikosten vastaisesta toiminnasta saa Interpolin kotisivuilta. 8 Vastaavasti EUROPOL on vuonna 2011 perustanut ympäristörikostorjunnan parhaiden käytänteiden kehittämiseen keskittyvän EnviCrimeNet -yhteistyöelimen. 9 Suomella on ollut poliisijäsen EnviCrimeNet -kokouksissa toiminnan alusta alkaen. Keväällä 2016 EnviCrimeNet järjesti Haagissa Europolissa laajemman koulutus- ja tietojenvaihtoseminaarin ympäristörikosten tutkimisesta osana talousrikostutkintaa, erityisesti rikoshyödyn selvittämisen näkökulmasta tarkasteltuna. Vuoden 2018 EnviCrimeNet työryhmän vuosikokous (Annual General Meeting) järjestettiin Itävallasssa ja vuonna 2019 marraskuussa kyseinen yleiskokous on tarkoitus järjestää Helsingissä. Vuoden 2016 viimeisen puolikkaan EU:n neuvoston puheenjohtajuuskautta hoiti ensimmäistä kertaa Slovakia, joka nosti puheenjohtajuuskaudellaan ympäristörikosten torjunnan yhdeksi painopistealueeksi. Slovakian aktiivisuuden ansiosta EU:n neuvosto nosti ympäristörikokset yhdeksi rikostorjunnan keskeisistä painopistealueista, eli niin sanotuksi EMPACT-kohteeksi (European multidisciplinary platform against criminal threats). Jäsenvaltioiden väliseen EMPACT-yhteistyömenettelyyn voi tutustua tarkemmin alaviitteessä olevan kotisivulinkin kautta. 10 Marraskuussa 2017 pidettiin Ruotsissa ensimmäinen kokous, johon kutsuttiin edustus kaikista pohjoismaiden esitutkintaviranomaisista. Suomesta kokoukseen meni edustus sekä poliisilta että Tullilta. Kokouksen tavoitteena oli luoda viranomaisverkko tutkimaan rikoksia, jotka kohdistuvat suojeltuihin lajeihin pohjoismaissa (Crimes against protected species in the Nordic countries) 11. Vuonna 2018 kokouksia järjestettiin kaksi lisää. Kokouksissa todettiin, että suojeltuja lajeja kulkeutuu ympäri maailmaa ja suojeltuja lajeja kuljetetaan laittomasti myös Suomeen. Vuoden 2019 tavoitteeksi asetettiin operaatioviikko tai operaatioviikot, joissa kansainvälisellä yhteistyöllä pyritään selvittämään suojeltuihin lajeihin liittyvää rikollisuutta. 4.2. EUROJUST JA YMPÄRISTÖRIKOKSET Syyttäjien työtä kansainvälisliitännäisissä ympäristörikosasioissa helpottaa Eurojust. Eurojust tukee kansallisia tutkinta- ja syyttäjäviranomaisia vakavien rajat ylittävien rikostapausten käsittelyssä. Eurojust on perustettu vuonna 2002 edistämään kansallisten viranomaisten yhteistyötä Euroopan unioniin vaikuttavan vakavan rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa. Eurojustissa on 28 kansallista jäsentä, yksi kustakin jäsenmaasta. Haagissa työskentelevät edustajat ovat kokeneita syyttäjiä, tuomareita tai vastaavaa toimivaltaa käyttäviä poliiseja. 8 https://www.interpol.int/crime-areas/environmental-crime/environmental-crime 9 http://envicrimenet.eu/en/ 10 https://www.europol.europa.eu/crime-areas-and-trends/eu-policy-cycle-empact 11 Liittyy vahvasti Tullin toimivaltaan, julkaisun kohta 6.4.2 14 Ympäristörikoskatsaus
Eurojustin tehtävä on koordinoida kansallisia viranomaisia tutkinta- ja syytetoimien eri vaiheissa. Eurojustissa ratkotaan myös käytännön ongelmia, joita aiheutuu jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien eroista. 12 Eurojustissa toimi talousrikostiimi, jonka alaryhmänä edelleen ympäristörikostyöryhmä. Ryhmää vetää Eurojustin ympäristörikosten niin sanottu contact point (syyttäjä), joka toimii yhteistyössä muun muassa merkittävien sidosryhmien kanssa kuten Euroopan komissio, ENPE (The network of prosecutors in environmental crimes), EnviCrimeNet, Europol, IMPEL ja näissä käynnissä olevissa projekteissa sekä muidenkin sidosryhmien kanssa. Eurojust on toimintansa puitteissa avustanut ympäristörikoksissa kymmenissä tapauksissa toimintansa aikana. Ympäristörikosten lukumäärä verrattuna Eurojustin muihin rikosasioihin on vähäinen, johtuen pitkälle samoista tekijöistä kuin ympäristörikosten vähäiset määrät kansallisillakin tasoilla. Jos rikoksia ei tunnisteta tai tutkita jäsenmaissa, ei niitä tule myöskään Eurojustin käsiteltäviksi. Ympäristörikoksia hukkuu myös tilastoitaessa muiden rikosten alle. Suurin osa Eurojustin käsittelemistä tapauksista on koskenut suojeltujen lajien laitonta kauppaa ja jätteiden laitonta kuljettamista. Eurojust on avustanut näissä mm. selvittämällä eri maiden lainsäädäntöä, avustamalla oikeusapupyyntöjen toteuttamista, koordinoimalla syytetoimia ja järjestämällä todistajien kuulemisia jäsenmaiden tuomioistuinten välillä. 13 4.3. KANSAINVÄLINEN VALVONTAOPERAATIO -30 DAYS AT SEA Rajavartiolaitos osallistui ja toimi myös yhtenä yhteyspisteenä Suomessa Interpolin johtamassa merellisessä valvontaoperaatiossa 30 Days at Sea. Operaation tarkoituksena oli torjua ja havaita merellä tapahtuvia ympäristörikoksia ja laittomia jätepäästöjä. Maailmanlaajuinen valvontaoperaatio toteutettiin lokakuussa 2018 ja siinä oli mukana viranomaisia 58 maasta. Suomessa tehtiin operaation aikana yksi Port State Control toimenpide Saksan poliisin pyynnöstä. Pyydetty toimenpide liittyi aluksella suoritettavaan polttoaineen rikkipitoisuuden tarkastukseen. Kolmenkymmenen operaatiopäivän aikana tehtiin myös 7 havaintoa mahdollisesta alusöljypäästöstä. Näistä havainnoista yksi tapaus johti hallinnollisen öljypäästötutkinnan aloittamiseen. Osa operaation aikana havaituista päästöistä oli niin vähäisiä, että tutkintakynnys ei niiden osalta ylittynyt. Kuukaudenmittaisen operaation aikana 30 Days at Sea operaatioon osallistuneet toimivaltaiset viranomaiset tekivät yli 5200 tarkastusta, joissa havaittiin yli 500 rikkomusta ja aloitettiin ainakin 185 tutkintaa. Rikkomusten joukossa oli muun ohella laittomia öljypäästöjä ja roskaamista aluksista, alusten purkamistapauksia (shipbreaking), alusten päästörajoitusten rikkomisia sekä saastuneiden jokien ja maa-alueiden valumia mereen. 12 http://www.eurojust.europa.eu/pages/languages/fi.aspx 13 Eurojustissa kansallisena asiantuntijana 1.3.2018 31.10.2018 toimineen ympäristörikostyöryhmän jäsenen KiS Heidi Nummelan selvitys Ympäristörikoskatsaus 15
Kuva 3. 30 Days at Sea (Europol) 14 5. YMPÄRISTÖRIKOKSIIN LIITTYVÄT KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET JA LAINSÄÄDÄNTÖ 5.1. YMPÄRISTÖRIKOKSIA KOSKEVAT KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET Suomi on sitoutunut useisiin ympäristöä ja energiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. Sopimukset käsittelevät muun muassa ilman- ja vesiensuojelua, luonnonvarojen hyödyntämistä ja suojelua, jätteitä, kasvistoa ja eläimistöä, energiaa sekä avaruutta. Esimerkkeinä monenvälisistä sopimuksista mainittakoon kansainvälinen yleissopimus vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (Basel 22.3.1989, SopS 44-45/1992), villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CI- TES), (Washington 3.3.1973, SopS 44-45/1976), vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) (Lontoo 2.11.1973, SopS 51/1983), Etelämannerta koskevaan sopimukseen liittyvä ympäristönsuojelupöytäkirja (Madrid 4.10.1991, SopS 5/1998) sekä Helsingin sopimus (HELCOM) Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta (SopS:2/2000). Uhanalaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa sääntelevässä CITES -yleissopimuksessa on mukana 180 jäsenmaata, ja sääntelyn piirissä on noin 30 000 kasvilajia ja runsaat 5 500 eläinla- 14 https://www.europol.europa.eu/newsroom/news/marine-pollution-crime-first-global-multi-agency-operation 16 Ympäristörikoskatsaus
jia, joista yli 900 lajin kauppa on täysin kiellettyä ja muiden lajien kauppa on luvanvaraista (termillä kauppa tarkoitetaan kansainvälisten rajojen ylittävää tuontia tai vientiä). EU:n yhteistä CITES -lainsäädäntöä on noudatettu vuodesta 1984 lähtien ja uudistettuna vuodesta 1997 lähtien (neuvoston asetus 338/97/EY). Neuvoston ja komission CITES -asetukset sääntelevät ulkorajat ylittävän tuonnin ja viennin lisäksi jäsenmaiden välistä ja jäsenmaiden sisäistä toimintaa. Tuontisäännökset ovat yleissopimusta tiukempia ja sääntelyn piirissä on enemmän lajeja kuin sopimuksen lajiliitteessä. Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2018 oppaan Kansainväliset ympäristösopimukset ja Suomi. Oppaassa käydään läpi keskeiset YK:n piirissä solmitut ympäristösopimukset ja niiden piirissä tehtävä ympäristöyhteistyö 15. 5.2. EUROOPAN UNIONIN YMPÄRISTÖRIKOSLAINSÄÄDÄNTÖ Merkittävä osa Suomen ympäristölainsäädännöstä on nykyisin peräisin Euroopan unionista. Koska suurin osa unionin säädöksistä annetaan direktiiveinä, ne on saatettava kansallisesti voimaan joko lailla tai valtioneuvoston asetuksella. Direktiivit ovat yleensä luonteeltaan niin sanottuja minimidirektiivejä, joten kansallisesti voidaan säätää myös direktiiviä tiukemmasta suojelun tasosta. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 19.11.2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin eli niin sanotun ympäristörikosdirektiivin. Direktiivin tavoitteena on taata jäsenvaltioissa ympäristönsuojelun korkea taso säätämällä vähimmäisvaatimukset vakavien ympäristöä vahingoittavien tekojen rangaistavuudesta. Direktiivin säätämisen taustalla on ollut huoli ympäristörikosten lisääntymisestä ja niiden vaikutuksista, jotka ulottuvat yhä useammin niiden valtion rajojen ulkopuolelle, joissa rikokset tehdään. Direktiivin edellyttämät muutokset täytäntöön pantiin Suomessa 25.12.2010 voimaantulleilla lainmuutoksilla. Suomi toimii heinä-joulukuun 2019 EU:n neuvoston puheenjohtajamaana. Ympäristörikokset ovat yksi keskeisiä painopistealueita, joita Suomi nostaa keskusteluissa esille. Syyskuussa 2017 tulivat voimaan kansalliset täytäntöönpanosäännökset, jotka täydentävät Euroopan unionin aluskierrätysasetuksen (asetus (EU) N:o 1257/2013) säännöksiä. Asetus pohjautuu Hongkongin yleissopimukseen alusten turvallisesta ja ympäristön kannalta asianmukaisesta purkamisesta, joka on tullut voimaan vuoden 2019 alusta. Suomen ratifiointi on valmisteilla. 5.3. SUOMEN YMPÄRISTÖRIKOSLAINSÄÄDÄNTÖ Ympäristörikoksista säädetään sekä rikoslaissa että useissa ympäristöä koskevissa erityislaeissa. Vakavimmat teot, joista voi seurata vankeusrangaistus, on koottu rikoslain (RL) 48 lukuun. Rangaistusasteikot vaihtelevat teon vakavuuden mukaan sakosta enintään kuuteen vuoteen vankeutta. RL 48 luvun ympäristörikoksiin sovelletaan myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia RL 9 luvun säännöksiä yhteisösakosta. Rangaistussäännösten sijoittaminen rikoslakiin korostaa tekojen moitittavuutta. Rikoslain ulkopuolisessa, varsinaisessa ympäristölainsäädännössä kuten jätelaissa, vesilaissa, luonnonsuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa, on lukuisia ympäristöä koskevia rikkomussäännöksiä, joiden nojalla voidaan tuomita sakkorangaistukseen. 15 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161026/yo_2018_kansainvaliset_ymparistosopimukset. pdf?sequence=1&isallowed=y Ympäristörikoskatsaus 17
RL 48 a luvussa tarkoitetut luonnonvararikokset ovat läheistä sukua ympäristörikoksille. Ne ovat metsästykseen, kalastukseen ja metsän käsittelyyn liittyviä tekoja, joista voidaan tuomita myös vankeuteen. Yhteisösakko ei näissä asioissa ole mahdollinen lukuun ottamatta 48 a luvun 1 a :ssä tarkoitettua törkeää metsästysrikosta. Vähäisemmistä rikkomuksista säädetään muun muassa metsästyslaissa, kalastuslaissa ja metsälaissa. Menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä sovelletaan myös ympäristö- ja luonnonvararikoksiin. Laiton hyöty tulee niissäkin tuomita valtiolle menetetyksi. Kyse voi silloin olla esimerkiksi laittomalla menettelyllä säästettyjen jätteenkäsittelykustannusten korvaamisesta. Rikoksella saatu hyöty, rikoksentekovälineet, rikoksella tuotettu, valmistettu, aikaansaatu tai rikoksen kohteena oleva esine voidaan tietyin edellytyksin tuomita valtiolle menetetyksi. Myös laittomasti pyydetyn eläimen tai kasvin osalta maksettavaksi voi tulla menettämisseuraamus, joka vastaa kyseisen yksilön arvoa lajinsa edustajana. 5.4. LAINSÄÄDÄNNÖN MUUTOKSIA Vuonna 2018 ympäristörikoksia koskevaa rikoslain 48 luvun 1 :ää muutettiin EU:n elohopea-asetuksen ja aluskierrätysasetuksen voimaansaattamiseksi. Lisäksi ympäristönsuojelulakiin lisättiin uusi pykälä viranomaisen toimivallasta eräissä tilanteissa (1077/2018) ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Valtioneuvoston asetuksessa 249/2014 asetuksessa säädetään alueen pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman ja alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja vahvistamisesta sekä öljyn varastoijalta, sataman ylläpitäjältä ja laitoksen toiminnan harjoittajalta vaadittavasta torjuntavalmiudesta. Torjuntasuunnitelmat vahvistaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, yhteistoimintasuunnitelmat Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskuksen valvoessa prosessiin liittyviä lausuntoja Ympäristöministeriön suuntaan. Laki pelastuslain muuttamisesta 1353/2018: Öljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoimintaa varten perustettavaan johtoryhmään tulee kutsua ympäristönsuojelun asiantuntija tai varata tällaiselle asiantuntijalle tilaisuus tulla kuulluksi (35 ). Pelastustoiminnassa ympäristöviranomaiset, maa- ja metsätalousviranomaiset ja vesitalousviranomaiset sekä hallinnonalojen laitokset huolehtivat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ympäristönsuojelusta, tulvariskien hallinnasta ja patoturvallisuudesta. Suomen ympäristökeskus, Liikenne- ja viestintävirasto ja Puolustusvoimat osallistuvat alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan siten kuin tässä tai muussa laissa tarkemmin säädetään (46 ). Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan johtovastuun siirto merialueella ympäristöministeriöltä sisäministeriön hallinnonalalle vuoden 2019 alusta lukien toteutettiin pelastuslakiin (379/2011) tehdyllä muutoksilla. Muutokset koskevat muun muassa öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa, väestönsuojien rakentamista ja pelastustoimen henkilöstön koulutusta. Samassa yhteydessä kumottiin öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) ja öljyntorjunnasta tuli terminä pelastustoimintaa. Lisäksi merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 12 luvun muutoksilla Suomen ympäristökeskuksen aluksista veteen menevien päästöjen johtavan valvontaviranomaisen rooli siirtyi Rajavartiolaitokselle. Tässä yhteydessä myös merenkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 14 :n mukainen vakuuden asettaminen aluksen matkan jatkumisen ehdoksi edellä mainitun lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta siirtyi Suomen ympäristökeskukselta sisäministeriölle ja käytännössä Rajavartiolaitokselle. 18 Ympäristörikoskatsaus
6. VALVONTA 6.1. YMPÄRISTÖLAINSÄÄDÄNNÖN VALVONTA 6.1.1. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä kunnan ympäristösuojeluviranomaisten tehtävät Ympäristölakien valvonta Suomessa kuuluu pääsääntöisesti alueelliselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. ELY-keskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta valvonta-asioissa on osittain rinnakkaista. Myös Suomen ympäristökeskuksella ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla (Tukes) on tiettyjä valvontatehtäviä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluu ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain, vesilain ja jätelain lupa- ja valvontatehtäviä. ELY-keskuksen yleisenä tehtävänä on edistää ympäristönsuojelua, valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa sekä kantaa ja vastata tuomioistuimissa. Tehtävistä on säädetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009). Vesilain, ympäristönsuojelulain ja jätelain mukaan ELY-keskus on asianomistaja ympäristörikosasioissa, jos yleistä etua on loukattu. Ympäristönsuojelulaissa sekä ympäristönsuojelun erityislainsäädännössä on kunnille määrätty keskeisiä lupa- ja valvontatehtäviä. Kunnissa ympäristölainsäädännön mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä vastaa kunnanvaltuuston asettama ympäristösuojeluviranomainen, joka usein on kunnan ympäristölautakunta. Yksi ja sama toimielin voi toimia myös usean kunnan yhteisenä viranomaisena. Valvontaviranomaisella on havaitessaan lainvastaisen tilan velvollisuus ryhtyä toimiin tilanteen saattamiseksi lailliseksi. Valvontaviranomainen toimii valvonta-asioissa kyseessä olevan valvottavan lain ja hallintolain säännösten mukaisesti. Mahdollisia tapoja edetä valvonta-asiassa ovat muun muassa selvityspyyntö, tarkastus (tarkastuspöytäkirja mahdollisine kehotuksineen), kehotus ja hallintopakkomääräys. Valvontaviranomaisella on myös velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan lainvastaisista teoista tai laiminlyönneistä poliisille, jollei laissa säädettyjä edellytyksiä ilmoittamatta jättämiselle ole. Ilmoittamatta jättäminen yleensä edellyttää, että tekoa on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleisen edun ole katsottava vaativan syytteen nostamista. Ympäristönsuojelulaki (527/2014) edellyttää, että valtion valvontaviranomaisen (ELY-keskuksen) ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on laadittava alueelleen ympäristönsuojelulain mukaista säännöllistä valvontaa varten valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelmassa on oltava tiedot alueen ympäristöoloista ja pilaantumisen vaaraa aiheuttavista toiminnoista sekä käytettävissä olevista valvonnan voimavaroista ja keinoista. Suunnitelmassa on kuvattava valvonnan järjestämisen ja riskinarvioinnin perusteet ja valvonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö. Valvontasuunnitelma on tarkistettava säännöllisesti. Valtion valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on valvottava ympäristöluvanvaraisia, ilmoituksenvaraisia ja rekisteröitäviä toimintoja säännöllisesti määräaikaistarkastuksin. Tarkastuskohteet ja -tiheys on määriteltävä ympäristöriskien arvioinnin perusteella. Valvontasuunnitelma on pakollinen vain ympäristöluvan omaavien laitosten ympäristönsuojelulain mukaisesti säänneltyjen toimintojen valvonnassa. Osa valvontaviranomaisista on kuitenkin sisällyttänyt suunnitelmaan myös esimerkiksi jätelain, vesilain ja kemikaalilain mukaiset valvontatoimet. Valtion valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on laadittava luvanvaraisten, ilmoituksenvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen määräaikaistarkistuksista ja niiden muusta säännöllisestä valvonnasta ohjelma (valvontaohjelma). Valvontaohjelmassa on oltava tiedot valvottavista kohteista ja niihin kohdistettavista säännöllisistä valvontatoimista. Valvontaohjelma on pidettävä ajan tasalla. Ympäristörikoskatsaus 19
Ympäristölupien valvonta tuli osittain maksulliseksi 1.1.2015 alkaen. Valvontamaksuista on määrätty 30.12.2014 annetussa valtioneuvoston asetuksessa 1397/2014 ja sen päivityksessä 1372/2018. Valvontaviranomainen voi periä maksun mm. valvontaohjelmaan perustuvista määräaikaistarkastuksista samoin kuin rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemiseen, onnettomuustilanteisiin tai toiminnan keskeyttämiseen liittyvistä tarkastuksista. Ympäristöluvan- ja ilmoituksenvaraisten laitosten laitosvalvonta käsittää ennakkovalvonnan ja jälkivalvonnan. Ennakkovalvonnalla tarkoitetaan tässä suunnitelmassa toimintojen ympäristölupatarpeen tai ilmoituksenvaraisuuden arviointia ja lupahakemuksista sekä ilmoituksista aluehallintovirastolle ja kunnille annettavia lausuntoja, osallistumista luvan käsittelyyn liittyviin tarkastuksiin ja neuvotteluihin sekä muutoksenhakua. Jälkivalvonta on laillisuusvalvontaa ja se kohdistuu lupamääräysten tai muiden säännösten noudattamisen valvontaan. Jälkivalvontaan sisältyy raporttien (vuosi- ja kuukausiraportit, häiriöraportit ja ympäristön tilan seurantaraportit) tarkastamista, laitoksiin tehtäviä määräaikais- ja muita tarkastuksia sekä poikkeustilanteita koskevien ilmoitusten ja yleisöilmoitusten käsittelyä sekä hallinnollisia toimia laillisen tilan saavuttamiseksi. Valvonnan tehostamisessa käytetään tarvittaessa kehotusta, hallintopakkoa ja/tai ilmoitusta poliisille esitutkintaa varten. Valvonnalla seurataan myös toiminnan aiheuttamia ympäristövaikutuksia sekä toiminnassa ja muissa olosuhteissa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. Eri lakien mukaisten tehtävien hoitamisen kehittämisen ja ohjaamisen ohella ympäristöministeriö voi antaa valvontaviranomaisille tarkempia valvontaohjeita ympäristönsuojelulain nojalla. Ympäristöministeriö on antanut, ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille suunnatun ympäristölupien valvontaohjeen 16.5.2016 (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2016), jota on tarkennettu vuodenvaihteessa 2017-2018 ohjeella riskinarvioinnista. ELY-keskukset voivat olla asianomistajan asemassa jätelain, vesilain ja ympäristönsuojelulain tarkoittamissa ympäristörikosasioissa. ELY-keskuksella on tällöin oikeus tulla kuulluksi esitutkinnassa ja tuomioistuimessa, itsenäinen syyteoikeus ja oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen. 6.1.2. Suomen ympäristökeskuksen tehtävät Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksessa (EY) N:o 1013/2006 tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka toimii lupa- ja valvontaviranomaisena kansainvälisissä jätesiirtoasioissa ja vastaa yhteistyöstä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa jätteen kansainvälisen siirron valvonnassa. Valvontaa toteutetaan EU:n jätteensiirtoasetuksen mukaiseen kansalliseen tarkastussuunnitelmaan perustuen. Tarkastusten painopistealueet valitaan riskiarvioinnin perusteella ja niitä tehdään jätelajista riippuen sekä jätteen syntypaikalla että keräyksen, kuljetuksen tai käsittelyn aikana. Suomen ympäristökeskus on otsoniasetuksen (EY) N:o 1005/2009 ja F-kaasuasetuksen (EY) N:o 517/2014 toimivaltainen viranomainen. Kylmälaitteiden huoltoa valvovat ympäristönsuojelulain mukaiset valvontaviranomaiset muun valvontatyön ohessa. Suomen ympäristökeskus valvoo POP-asetuksen (EY) N:o 850/2004 ja PIC-asetuksen (EY) N:o 649/2012 sekä kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen (SopS 107/2004) noudattamista. Suomen ympäristökeskus on niin sanotussa CITES-asetuksessa (EY) N:o 338/97 tarkoitettu toimivaltainen lupaviranomainen (tehtävä liittyy uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) toimeenpanoon) ja valaiden ja arktisten hylkeiden suojelua koskevan lain (1112/1982) tarkoittama lupaviranomainen. 6.1.3. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävät Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tehtävänä on teknisen turvallisuuden ylläpitämiseksi muun muassa valvoa, tarkastaa ja myöntää luvat laajamittaista vaarallisten kemikaalien teollista käsitte- 20 Ympäristörikoskatsaus
lyä ja varastointia varten. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto suorittaa onnettomuustutkintaa ja kerää tietoa valvomillaan toimialoilla tapahtuneista onnettomuuksista vaurio- ja onnettomuusrekisteriin (VARO). Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pitää yllä kylmäalalla työskentelevien pätevyysrekisteriä ja valvoo pätevyysvaatimuksien noudattamista. Kuva 4 Huhtikuussa 2018 Mäntyharjussa rautateillä tapahtunut kemikaalionnettomuus (Jani Rautiainen / Etelä-Savon pelastuslaitos) 16 6.2. POLIISI 6.2.1. Poliisin tehtävät Poliisi on rikostorjunnan yleisviranomainen ja tutkii rikoksia rikosnimikkeestä riippumatta. Tieto mahdollisesta ympäristörikoksesta tulee poliisille pääasiassa kolmea eri kautta; yksityisiltä kansalaisilta, valvontaviranomaisilta tai poliisin omina havaintoina esimerkiksi tavanomaisen valvonnan tai muun rikostutkinnan yhteydessä. Valvontaviranomaisen tulee pääsääntöisesti tehdä ilmoitus toimialallaan havaitsemastaan rikosepäilystä. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä silloin, jos rikos on vähäinen ja sillä ei ole loukattu yleistä etua. Poliisin on toimitettava ilmoitetussa asiassa esitutkinta, jos on syytä epäillä, että rikos on tehty. Esitutkinnan toimittaa yleensä tapahtumapaikan poliisilaitos, mutta asian laadun niin vaatiessa tutkintatoimet voidaan siirtää Keskusrikospoliisin suoritettavaksi. Ympäristörikokset edellyttävät lähes aina esitutkintaviranomaisen ennakkoilmoitusta syyttäjälle ja tiivistä esitutkintayhteistyötä. Myös Tulli ja Rajavartiolaitos suorittavat esitutkintaa toimialoillaan ympäristörikosasioissa. 16 Linkki YLE:n uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-10552446 Ympäristörikoskatsaus 21
Poliisin tietoon tulleista ympäristörikoksista noin kolmannes selvitetään. Kun esitutkinta on valmis, siirtyy asia syyttäjälle. Syyttäjän on pääsääntöisesti nostettava syyte epäillystä rikoksesta, jos hän katsoo että teko on laissa säädetty rangaistavaksi, asiassa on todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi ja muut syytteen nostamisen edellytykset täyttyvät. Syyttäjä voi tietyin edellytyksin myös jättää asiassa syyttämättä. Jos syyte nostetaan, asia käsitellään käräjäoikeudessa (KO) ja mahdollisen muutoksenhaun johdosta edelleen hovioikeudessa (HO) sekä joskus myös korkeimmassa oikeudessa (KKO). 6.2.2. Helsingin poliisilaitoksen uusi eläimiin kohdistuvien rikosten tutkintaryhmä Helsingin poliisilaitoksella perustettiin lokakuussa 2018 eläimiin kohdistuvien rikosten tutkintaryhmä, jossa tutkinnanjohtajana toimii rikoskomisario Anne Hietala. Hietalan mukaan ryhmän jäsenet tulivat osaksi Yleisvaarallisten rikosten tutkintaryhmää, missä tutkitaan myös Helsingin alueella tapahtuvat palo- ja räjähderikokset. Eläimiin kohdistuvien rikosten tutkintaan resurssoitiin kaksi tutkijaa. Yleisvaarallisten rikosten tutkintaryhmässä on lisäksi neljä tulipaloja ja räjähdysrikoksia tutkivaa tutkijaa. Ryhmällä on käytössään oma tutkimusauto, mikä helpottaa huomattavasti tapahtumapaikoille lähtemistä ja missä on helppo kuljettaa mukana kohteissa tarvittavaa välineistöä. Päivittäisessä työssä tehtäviä jaetaan tarpeen vaatiessa koko ryhmän kesken ja ryhmäläiset auttavat toinen toistansa. Hietalan kertoman mukaan ryhmän perustamisen julkistaminen aiheutti aikamoisen palauteryöpyn. Palaute oli lähes yksinomaan positiivista ja palautteen perusteella ryhmän perustaminen oli todella kaivattua ja odotettua viranomaistoimintaa. Ryhmän toimenkuva on kirjattu aika laajaksi, joten kaikki Helsingin poliisilaitoksen alueella tapahtuvat eläimiin kohdistuvat rikokset kirjataan ryhmän nimiin. Realismia on se, että kahden henkilön työpanos ei koko Suomea pelasta. Jostain on kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle ja tämä poliisiorganisaation ensiaskel on jo erittäin hyvä päätös. Tehtäväkenttä on osoittautunut reilun puolen vuoden kokemuksen jälkeen erittäin mielenkiintoiseksi. Ryhmän sähköpostiin tulvii kansalaisten vihjeitä ja tehtyjä rikosilmoituksia on kertynyt puolen vuoden aikana noin 100 kappaletta. Helsingissä suurimpana työllistäjänä ovat koirien hyökkäykset toisia koiria tai ihmisiä kohtaan. Helsingin poliisilaitoksen alueella olevista satamista tulee ilmoituksia laittomasti maahantuoduista eläimistä. Satama-alueella poliisi toimii yhteistyössä Tullin kanssa. Valvontaeläinlääkäreiden ja kansalaisten antamien vihjeiden perusteella paljastuu eläinsuojelurikoksia ja jopa törkeitä sellaisia. Myös poliisin omien esimerkiksi kotihälytystehtävien ohessa paljastuu eläinten kaltoin kohtelua. Vuoden 2019 tammikuussa ryhmään otettiin poikkeuksellisesti tutkittavaksi toisen poliisilaitoksen alueella tapahtunut törkeä eläinsuojelurikos, jossa epäillään koirasusikasvattajan hankkineen aitoja susia jalostustoimintaansa. Esitutkinta tässä asiassa on edelleen kesken. Tutkinnanjohtaja Hietalan mukaan Helsingin valvontaeläinlääkäreiden, Aluehallintoviraston läänineläinlääkäreiden ja Ruokaviraston kanssa on tehty hyvää yhteistyötä. Tutkijat ovat lähteneet eläinsuojeluvalvontatehtäviin yhdessä valvontaeläinlääkäreiden kanssa. Nämä käynnit on etukäteen suunniteltu ja aikataulutettu ja ne pohjautuvat eläinlääkäreillä olevaan taustatietoon tai kansalaisten ilmoitusten perusteella valikoitaviin kohteisiin. Yhteistyö on helpottanut rikosilmoitusten tekoa ja tarkastuskohteissa paljastuvien rikosten paikkatutkintaa huomattavasti. Kun rikoksen tunnusmerkistön epäillään täyttyvän, voi paikalla olevat tutkijat aloittaa saman tien rikosperusteisen kotietsinnän, dokumentoida paikan ja ottaa tarvittavat näytteet ja esitutkinnassa tarvittavan materiaalin takavarikkoon. Rikosprosessi helpottuu ja nopeutuu näin huomattavasti ja samalla tutkinnan taso paranee. 22 Ympäristörikoskatsaus
6.3. RAJAVARTIOLAITOS 6.3.1. Rajavartiolaitoksen tehtävät Rajavartiolaitos on muiden lakisääteisten tehtäviensä ohella toimivaltainen myös ympäristörikosten ja luonnonvararikosten esitutkinnassa. Rajavartiolaitos valvoo muun muassa metsästyslain (615/1993), kalastuslain (379/2015) luonnonsuojelulain (1096/1996), ympäristönsuojelulain (527/2014), muinaismuistolain (295/1963) ja merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) noudattamista. Käytännössä Rajavartiolaitos suorittaa pääosin luonnonvararikosten esitutkintaa ja niiden osalta lähinnä metsästys- ja kalastusrikosten sekä edellä mainittujen aineellisten Rajavartiolaitoksen valvontavastuulla olevien lakien mukaisten rikkomusluonteisten tekojen tutkintaa. Rajavartiolaitoksella on myös keskeinen rooli merellisen ympäristörikollisuuden ehkäisyssä ja torjunnassa. Rajavartiolaitoksen puuttumiskynnys ympäristörikoksiin on matala. Kaikkiin Rajavartiolaitoksen omassa valvontatoiminnassa havaittuihin ympäristörikoksiin puututaan. Oman toimivallan piiriin kuuluvat tapaukset tutkitaan itse tai tarvittaessa ne siirretään poliisin tutkittavaksi esimerkiksi tutkinnan laajuuteen tai resursseihin liittyvistä syistä. Rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden oman toimivallan ulkopuolelle jäävien rikosten osalta tehdään ilmoitus toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Rajavartiolaitos voi myös poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain (687/2009) 2 :n 2 momentin nojalla suorittaa poliisin tai tullin tehtäväalueeseen kuuluvaan kiireellisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen näiden puolesta käyttäen omia säädettyjä toimivaltuuksiaan, jos toimenpidettä ei voida viivyttää. Toimenpiteestä ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Edellä mainittujen esitutkintaviranomaisten yhteistoimintaa koskevalla lailla turvataan viranomaisten toiminnan joutuisuus sekä niille säädettyjen tehtävien tehokas suorittaminen. Rajavartiolaitos ja poliisi ovat tarvittaessa muodostaneet yhteisiä tutkintaryhmiä erityisesti metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi. Rajavartiolaitos hoitaa Suomen merialueella lukuisia eri viranomaistehtäviä. Rajavartiolaitos on jatkuvassa (24/7) valmiudessa vuoden ympäri oleva toimintakykyinen monialainen merellinen viranomainen, jolla on näiden vaatimusten mukaisesti koulutettu ammattitaitoinen henkilöstö ja toiminnan edellyttämä aluskalusto ilma-aluksineen sekä tekninen valvontavälineistö. Rajavartiolaitos on nykyaikainen Eurooppalainen Rannikkovartioviranomainen ja osa Eurooppalaista Raja- ja merivartiostoa, johon kuuluvat Euroopan Raja- ja merivartiovirasto Frontex, Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA, Euroopan Kalastuksenvalvontavirasto EFCA sekä EU-jäsenvaltioiden rajavalvontaa suorittavat merivartiostot. Vuoden 2019 alusta lukien Rajavartiolaitos johtaa myös merialueella ympäristövahinkojen torjuntatoimia sekä toimii merenkulun ympäristönsuojelulaissa säädetysti johtavana valvontaviranomaisena aluksista veteen menevien päästöjen valvonnassa merialueilla. Rajavartiolaitos vastaa ympäristövahinkojen torjuntatehtävästä pelastuslain (379/2011) mukaisesti. Sekä valvonta- että torjuntatehtävän hoitamisessa keskeistä on yhteistyö muiden laissa määriteltyjen viranomaisten kanssa. Öljyntorjunnassa ja päästövalvonnassa tärkeimmät yhteistyöviranomaiset ovat Merivoimat, Meritaito Oy sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Rajavartiolaitos vastaa kansainvälisestä öljyntorjunta- ja valvontayhteistyöstä edustamalla jatkossa Suomea muun muassa kansainvälisten sopimusten kokouksissa, erityisesti Itämeren suojelukomissiossa (HELCOM) sekä pohjoismaisen yhteistyön kokouksissa (Kööpenhaminan sopimus). Myös yhteistyö Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) CleanSeaNet satelliittikuvapohjaisen öljypäästöjen havainnointipalvelun sekä EMSA:n öljyntorjunta-asioita käsittelevän työryhmän kanssa on oleellisessa asemassa öljyntorjunta- ja päästövalvonta-asioita kehitettäessä. Rajavartiolaitos toimii jatkossa myös toimivaltaisena öljyntorjuntaviranomaisena arktisten maiden öljyntorjuntasopimuk- Ympäristörikoskatsaus 23
sen (MOSPA, Agreement on Cooperation on Marine Oil Pollution Preparedness and Response in the Arctic) mukaisissa tehtävissä. Öljypäästövalvonnan tavoitteena on Suomen merialueilla havaittujen päästöjen osalta laittoman toiminnan keskeyttäminen, torjuntatoimenpiteiden suorittaminen, hallinnollisen öljypäästömaksututkinnan turvaaminen sekä asiassa suoritettavan esitutkinnan turvaaminen. Valvontaa suoritetaan Rajavartiolaitoksen Dornier-lentokoneilla merialueilla lähes päivittäin. Partiot lennetään kattavasti Suomen merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Lisäksi lentovalvontaa on sovitettu yhteen sekä Ruotsin että Viron viranomaisten kanssa ja valvontaa suoritetaan osin myös edellä mainittujen maiden merialueilla. Dornier-lentokoneet on varustettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa erityisesti öljypäästöjen valvontaan soveltuvalla laitteistolla. Edellä kuvatulla ja kattavalla öljypäästövalvonnalla on myös laittomia aluspäästöjä ennaltaehkäisevä vaikutus. Öljypäästövalvonnan kokonaisuutta täydentää Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) CleanSeaNet -satelliittikuvapalvelu, jonka kautta saadaan satelliittikuvia Suomen merialueilta. Satelliittikuvista voidaan havaita mahdollisia päästöjä myös pimeällä ja pilvipeitteen läpi. Satelliittikuvat ja niistä havaitut öljypäästöepäilyt toimitetaan Rajavartiolaitokselle. Länsi-Suomen merivartioston johtokeskus tarkastaa kuvat ja lähettää valvontalaitteistolla varustetun ilma-aluksen tai muun yksikön tarkastamaan havainnon sekä selvittämään onko kyse öljystä vai jostain muusta aineesta. Rajavartiolaitos osallistuu myös aluksesta ilmaan menevien päästöjen valvontaan sekä aluksen suojaamiseen käytettävien haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien valvontaan. Euroopan unionin valvonta-asetus yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamiseksi edellyttää, että kaikkien jäsenvaltioiden on ylläpidettävä kalastuksenseurantakeskuksia, joiden tehtävänä on ammattikalastustoiminnan ja pyyntiponnistuksen seuranta. Rajavartiolaitos hoitaa myös neuvoston valvonta-asetuksessa tarkoitetun kalastuksenseuranta-keskuksen tehtävät. Kuva 5. Rajavartiolaitoksen öljyntorjuntakalustoa (Rajavartiolaitos). 24 Ympäristörikoskatsaus
6.3.2. Hallinnollinen öljypäästömaksu Rajavartiolaitos on merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan ainoa viranomainen, joka määrää laittomasta alusöljypäästöstä hallinnollisen öljypäästömaksun. Öljypäästömaksusääntely on ulotettu Ahvenanmaan maakuntalailla koskemaan myös Ahvenanmaan maakunnan aluetta. Rajavartiolaitos huolehtii öljypäästömaksun määräämiseen liittyvistä tehtävistä myös Ahvenanmaan maakunnan alueella. Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan Rajavartiolaitoksen tulee määrätä öljypäästömaksu alukselle, joka päästää mineraaliöljyä tai öljypitoista seosta aluevesillä tai Suomen talousvyöhykkeellä. Vain pienistä sekä määrältään että muilta ympäristöön kohdistuvilta vaikutuksiltaan vähäisistä päästöistä maksu voidaan jättää määräämättä. Talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevan ulkomaisen aluksen osalta edellytetään lisäksi, että siitä aiheutuu Suomen luonnolle huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa. Lisäksi poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa öljyn päästäminen mereen on tapahtunut esimerkiksi hätävarjelu- tai pakkotilanteessa ihmishengen pelastamiseksi tai muussa senkaltaisessa hätä- tai onnettomuustilanteessa, voidaan maksu jättää määräämättä tai alentaa sitä. Öljynpäästömaksun suuruus määräytyy päästön määrän ja aluksen bruttovetoisuuden perusteella merenkulun ympäristönsuojelulain yhteydessä olevan maksutaulukon mukaisesti. Maksun määrääminen ei edellytä sen selvittämistä, kuka päästön aluksella aiheutti, ja toimiko hän tahallaan tai huolimattomasti. Rajavartiolaitoksen on kuitenkin hankittava objektiivista näyttöä siitä, että päästö on peräisin tietyltä alukselta eikä kyse ole edellä kerrotuista aivan poikkeuksellisista tilanteista. Rajavartiolaitos suorittaa hallinnollista öljypäästömaksumenettelyä varten tarvittavan tutkinnan. Lausuntoja öljypäästöjen ympäristövaikutuksista pyydetään tarvittaessa Suomen ympäristökeskukselta. Öljynäytteiden analysointi sekä niitä koskevat lausunnot tehdään Keskusrikospoliisin Rikosteknisessä laboratoriossa. Rajavartiolaitoksessa hallinnollisen öljypäästömaksun määräämistoimenpiteet on keskitetty Turkuun Länsi-Suomen merivartiostoon, jonka johdolla tutkintatoimenpiteet maksun määräämiseksi suoritetaan. Edellä mainituissa tutkintatoimenpiteissä Länsi-Suomen merivartiostoa avustavat kaikki Vartiolentolaivueen ja Suomenlahden merivartioston yksiköt. Aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemistä annettuun lakiin (300/1979) lisättiin hallinnollista öljypäästömaksua koskeva lainsäädäntö 1.4.2006 lukien. Alusjätelainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä säädetyssä ja vuoden 2010 alusta voimaan tulleessa merenkulun ympäristönsuojelulaissa öljypäästömaksua koskevat säännökset säilytettiin lähtökohtaisesti ennallaan. Hallinnollinen öljypäästömaksu on rikosoikeudellista sakkorangaistusta huomattavasti tuntuvampi taloudellinen seuraamus. Öljypäästömaksua koskeva lainsäädäntö valmisteltiin pitkälti Ruotsissa käytössä olevan järjestelmän mukaiseksi. Keskeisenä erona järjestelmiemme välillä on se, että Ruotsissa öljypäästömaksun määrä perustuu lainsäädännössä vuosittain määritettävään hinnanmääräytymisperusteeseen (prisbasbelopp), jossa vuositasolla voidaan huomioida öljypäästömaksun korotustarpeet. Merenkulun ympäristönsuojelulaissa öljypäästömaksutaulukon mukaiset maksut ovat säilyneet ennallaan lainsäädännön voimaantulosta lukien. Suomessa öljypäästömaksun euromäärä perustuu edellä mainitussa laissa olevaan maksutaulukkoon ja maksun korottaminen edellyttäisi lainsäädännön muuttamista. Vuonna 2019 suoritetun vertailun perusteella Suomen ja Ruotsin taulukkojen mukaiset öljypäästömaksujen määrät ovat huomattavan lähellä toisiaan. Rajavartiolaitos pitää tärkeänä, että näiden maiden öljypäästömaksujen määrä olisi lähtökohtaisesti samalla tasolla, jotta öljyn päästäminen aluksesta veteen ei muodostuisi kannattavammaksi toisen valtion alueella. Hallinnollisten öljypäästömaksujen kehitystä Ruotsissa tulee tarkoin seurata ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin merenkulun ympäristösuojelulaissa olevan öljypäästömaksutaulukon euromäärien korottamiseksi. 6.3.3. Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu Merenkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 6 :n mukaan Rajavartiolaitos on vuoden 2019 alusta Ympäristörikoskatsaus 25
lukien johtava valvontaviranomainen valvonnassa, joka koskee aluksesta veteen meneviä päästöjä Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Merenkulun ympäristönsuojelulaissa alusöljypäästöjen valvonta on säädetty myös poliisin tehtäväksi. Merenkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 8 :n mukaan poliisilla on valvontatoimivalta sisävesialueella sekä Suomen aluevesillä. Rikosoikeudellinen järjestelmä on ensisijainen suhteessa hallinnolliseen öljypäästömaksuun. Mikäli oikeus on rikosprosessissa tuominnut jonkun rangaistukseen luvattomasta öljyn päästämisestä mereen, esimerkiksi ympäristön turmelemisesta, ei hallinollista öljypäästömaksua tule määrätä samalle taholle. Samalle taholle jo ennen langettavaa tuomiota määrätty hallinnollinen öljypäästömaksu tulee hakemuksesta poistaa. Ainuttakaan Rajavartiolaitoksen määräämää hallinnollista öljypäästömaksua ei ole vielä toistaiseksi poistettu. Kuva 6 Öljypäästö merellä (Rajavartiolaitos). 6.3.4. Merellisten ympäristöonnettomuuksien torjunnan johtovastuu siirtyy Rajavartiolaitokselle Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan johtovastuu merialueilla siirtyi Rajavartiolaitokselle vuoden 2019 alusta lukien, kun merellisten ympäristöonnettomuuksien torjunnan johtovastuu siirrettiin hallitusohjelman mukaisesti ympäristöministeriöltä sisäministeriön hallinnonalalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Rajavartiolaitos johtaa jatkossa alusöljy- ja aluskemikaalivahingon pelastustoiminnan Suomen aluevesillä aavalla selällä ja talousvyöhykkeellä. Pelastuslaitokset vastaavat alusöljy- ja aluskemikaalivahingon pelastustoiminnan johtamisesta rannikolla ja saaristossa. Rajavartiolaitos vastaa jo nykyisin meripelastuksen johtamisesta merionnettomuuksissa. Siirron tarkoituksena oli nopeuttaa merellisen monialaonnettomuuden torjunnan johtamista ja päätöksentekoa sekä hyödyntää jatkossa paremmin Rajavartiolaitoksen sekä pelastusviranomaisten johtamisja toimeenpanokykyjä ja erityisosaamista. Merellinen pelastustoiminta niin ympäristö- kuin muissakin onnettomuuksissa perustuu kustannustehokkaaseen monitoimilaivastoon ja eri toimijoiden tiiviiseen yhteistyöhön. Merellisiä toimijoita 26 Ympäristörikoskatsaus
ovat esimerkiksi valtion ja kunnan viranomaiset, laivayhtiöt ja vapaaehtoiset toimijat. Ympäristöhallinto ja Suomen ympäristökeskus osallistuvat jatkossakin ympäristövahinkojen torjuntaan asiantuntijaosaamisellaan. Tavoitteena on, että ympäristövahinkojen torjunnan hyvä taso säilyy ja valmiuksia kehitetään edelleen. Samalla Rajavartiolaitoksesta tuli johtava valvontaviranomainen aluksista veteen menevissä päästöissä. Merellisten ympäristöonnettomuuksien johtovastuun siirtoa koskevat lainsäädännön muutokset hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2018. 6.4. TULLI 6.4.1. Tullin tehtävät Tullin tehtävänä on edistää tavarakaupan sujuvuutta sekä varmistaa sen oikeellisuus, kantaa tehokkaasti tavaraverot ja suojata toimialallaan yhteiskuntaa, ympäristöä ja kansalaisia. Tulli huolehtii tulliverotuksesta, maahan tuotavien ja maasta vietävien tavaroiden ja ulkomaanliikenteen tullivalvonnasta ja muista tullitoimenpiteistä sekä ulkomaankaupan tilastoinnista. Tulli toimii esitutkintaviranomaisena ja tutkii toimivaltansa puitteissa tullirikoksia. Päätehtäviä varten Tullissa on ulkomaankauppa- ja verotusosasto, valvontaosasto, hallinto-osasto sekä toimipaikkaosasto. Tullissa on seitsemän itsenäisesti toimivaa tullia niihin kuuluvine toimipaikkoineen. Tullit ovat Meritulli, Lentotulli, Vaalimaan tulli, Nuijamaan tulli, Imatran tulli, Tornion tulli ja Maarianhaminan tulli. Suomen Tulli on osa Euroopan unionin tullijärjestelmää ja valtiovarainministeriön tulosohjaama virasto, joka toimii yhteistyössä elinkeinoelämän sekä kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten kanssa. 6.4.2. Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja niistä saatavien tuotteiden, jotka on tarkemmin määritelty EU:n CITES-asetuksen 338/97 liitteessä, tuonti, vienti ja kauttakuljetus ovat luvanvaraista. Suuri osa niin sanottuja CITES-tuotteista tuodaan Euroopan unioniin kolmansista maista, joten tuontirajoituksilla suojellaan näiden maiden ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. CITES -vientirajoituksilla taas suojellaan ympäristöä EU:n sisällä. EU-asetus 338/97 sääntelee myös EU-jäsenmaiden välistä ja jäsenmaan sisäistä ko. lajeihin kohdistuvaa toimintaa. Suomessa Tullin tehtävänä on valvoa edellä mainitun EU-lainsäädännön mukaisten uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien kansainvälistä kauppaa koskevien määräysten noudattamista. 6.4.3. Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta Tullilla on merkittävä rooli ympäristönsuojelussa myös radioaktiivisten aineiden ja vaarallisten aineiden kuljetusten valvontaviranomaisena. Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia kuljetuksia tarkastaa sekä rajanylityspaikkojen valvontahenkilöstö että liikkuvat valvontaryhmät. Tehokkaalla valvonnalla pyritään siihen, että säännösten vastaisiin kuljetuksiin puututaan heti rajalla. Suomessa tärkeimmillä rajanylityspaikoilla on automaattiset kiinteät säteilymittausasemat eli portit tavara- ja matkustajaliikenteelle. Säteilyporttien lisäksi tullilla on käytössä käsikäyttöisiä mittareita. 2000-luvun vaihteessa säteilykuljetuksia vielä jouduttiin käännyttämään takaisin lähtömaihin; sen jälkeen tapauksia ei ole ollut enää lainkaan. Vuosittain ajoneuvoista aiheutuu muutamia porttihälytyksiä, mutta nekin ovat osoittautuneet säteilymääriltään niin vähäisiksi, että aiheuttajaa ei ole pystytty paikallistamaan esineeksi. Hälytyksiä aiheuttavat esimerkiksi maantiesuola, keramiikka ja lannoitteet. Toistaiseksi ei ole havaittu varsinaisten ydinmateriaalien (plutonium, uraani) laittomia kuljetuksia. Ympäristörikoskatsaus 27
Tulli on järjestänyt vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin kohdistettavia tehotarkastuksia, joiden lisäksi Tulli on osallistunut Suomen ympäristökeskuksen EU/ETA -laajuisiin jätteensiirtojen valvontaoperaatioihin. Suomen rajavalvonta on Euroopan huippuluokkaa, ja erilaisia valvontajärjestelmiä on kehitetty viime vuosina merkittävästi. 6.4.4. Otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonekaasujen valvonta Otsonikerroksen suojelemiseksi otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistus, käyttö, maahantuonti ja vienti on pääosin kielletty. Tullin valvomat maahantuontirajoitukset ja vientirajoitukset koskevat sekä otsonikerrosta heikentäviä aineita, että niitä sisältäviä tuotteita. Rajoitukset koskevat sekä uusia, regeneroituja että kierrätettyjä otsonikerrosta heikentäviä aineita. Myös F-kaasujen tuonti EU:n ulkopuolelta kemikaalina tai laitteissa on säänneltyä ja edellyttää kiintiötä tai lupaa kiintiön käyttöön. Tullin tehtäviin kuuluu edellä mainittujen aineiden ja niitä sisältävien laitteiden tuonnin ja viennin valvonta. Valvonnan yhteydessä tavattujen laittomien aineiden ja laitteiden tuonnista ja viennistä ilmoitetaan Suomen ympäristökeskukselle ja tarvittaessa aloitetaan esitutkinta. Edelleen otsonikerrosta heikentävien aineiden ja F-kaasujen laittomasta kaupasta raportoidaan Suomen ympäristökeskuksen kautta komissiolle. 6.4.5. Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta Tullin tehtäviin kuuluu myös valvoa kansainvälisiä jätesiirtoja. Jätesiirtoja säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1013/2006 (jätteensiirtoasetus). Jätelain (646/2011) 22 :n mukaan Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksen 53 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka valvoo jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevien säännösten noudattamista Suomessa. Tulli ja Suomen ympäristökeskus ovat tehneet vuonna 2018 yhteistyötä jätesiirtojen valvontaan liittyen. Tehokas viranomaisvalvonta ja yhteiset valvontaoperaatiot ovat varmasti osasyy siihen, että laittomia jätevientejä on paljastunut edelleen. Kuva 7. Romuautokuljetus Suomesta; epäilty laiton jätesiirto (Suomen ympäristökeskus). 28 Ympäristörikoskatsaus
7. VIRANOMAISTEN TIETOON TULLEET YMPÄRISTÖRIKOKSET 7.1. RIKOSLAIN YMPÄRISTÖRIKOKSET Rikoslain 48 luvussa säädetään ympäristörikoksista. Nämä ovat ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus, tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen, luonnonsuojelurikos, törkeä luonnonsuojelurikos ja rakennussuojelurikos. Rikosten rangaistusuhka on vähintään sakkoa ja maksimirangaistukset vaihtelevat kuudesta kuukaudesta kuuteen vuoteen vankeutta. Rikoslain ympäristörikokset 2014 2015 2016 2017 2018 Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 168 166 188 198 202 Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 9 5 11 6 12 Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 192 181 275 215 246 Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku 4 3 5 7 2 0 Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 47 37 29 47 53 Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 4 3 1 2 4 Yhteensä 423 397 511 470 517 Taulukko 1: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain luvussa 48 tarkoitetut ympäristörikokset 2014 2018. 7.2. YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN RL 48 LUKU 1 Ympäristön turmelemisella tarkoitetaan muun muassa esineen tai aineen saattamista, päästämistä tai jättämistä ympäristöön taikka tiettyjen ympäristönsuojelu- tai jätelainsäädännössä säädettyjen velvollisuuksien rikkomista siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai vaaraa terveydelle. Tunnusmerkistö on hyvin monipolvinen ja sisältää lukuisia tekotapoja sekä runsaasti viittauksia aineelliseen ympäristölainsäädäntöön. Rikos on rangaistava sekä tahallaan että törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Ympäristön turmelemisesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Suurimman osan ympäristön turmelemisia koskevista rikosepäilystä tutkitaan poliisin toimesta. Yleisesti esitutkinta epäillyn ympäristörikoksen osalta suoritetaan alueellisen poliisilaitoksen talousrikostutkinnan rikostutkinnassa. Tyypillisesti esitutkintaan tulevat ympäristörikokset koskevat mm. eri jätteiden luvatonta hävittämistä tai niiden säilyttämistä joko pien- tai teollisuuskiinteistöjen alueella. Poliisin ohella myös Tulli tai Rajavartiolaitos voi suorittaa esitutkinnan epäillystä ympäristön turmelemisesta. Tullin tietoon ja tutkintaan edenneet ympäristön turmelemiset ovat vuonna 2018 koostuneet jätteiden viennistä tai tuonnista ilman jätteensiirtolupaa. Rajavartiolaitoksen esitutkintaan tulleiden tapausten osalta tässä rikostyypissä on pääosin kyse laittomista alusöljypäästöistä. Ympäristörikoskatsaus 29
Esimerkkejä tuomioista oikeudessa vuodelta 2018 Ympäristön turmeleminen (Rikoslaki 48 luku 1 ) Etelä-Savon käräjäoikeus, Tuomio 9.1.2018, 18/100772, Asianumero R 17/91 (ei lainvoimaisuustietoja) Vastaaja oli tyhjentänyt omistamiensa vuokramökkien talousjätevesilietteen, yhteensä 8 m3 mökkien läheisyydessä olevaan järvien ympäröimään maastoon. Jätevesi sisälsi runsaasti mm. ulosteperäisiä mikrobeja, mitkä aiheuttivat alueella suoran terveysriskin. Lisäksi menettelyllä oli aiheutettu vaaraa ja haittaa ympäristölle sekä epäsiisteyttä ja viihtyisyyden vähentymistä. Käräjäoikeus katsoi menettelyn olleen tahallista ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi tehty. Vastaaja tuomittiin 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen ja menettämään valtiolle rikoksella saatuna hyötynä 500 euroa. Ympäristön turmeleminen (Rikoslaki 48 luku 1 ) Helsingin hovioikeus, Tuomio 23.8.2018, 18/107739, R 16/2449 (lainvoimainen) Vastaaja oli yhtiön toiminnassa harjoittanut Vantaan kaupungin omistamalla kiinteistöllä vuokrasopimukseen perustuen rakennuspurkujätteen kuten betoni- ja tiilijätteen vastaanotto-, varastointi-, murskaus- ja myyntitoimintaa. Yhtiöllä oli ollut toimintaansa varten Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä lupa. Lupamääräyksen mukaan laitosalueella sai kerrallaan varastoida murskattua ja murskaamatonta betonijätettä yhteensä enintään 30.000 tonnia. Yhtiö oli kuitenkin taloudellisten tappioiden välttämiseksi/voiton saamiseksi vastaanottanut alueella jatkuvasti betonia vaikka lupamääräykset ovat olleet ylitetyt moninkertaisesti. Yhtiö ei ollut myöskään hakenut toiminnan olennaiseen muuttamiseen lupaa. Ympäristöviranomaiset ovat useita kertoja huomauttaneet siitä, että toiminta tulee saattaa ympäristöluvan mukaiseen kuntoon. Betonin käsittelystä aiheutui melua, pölyyntymistä, maisemallista haittaa, siihen liittyvästä polttoaineiden säilytyksestä ja käytöstä aiheutuu erilaisia vuotoriskejä ja toiminnan yhteydessä syntyy muutakin jätettä. Lisäksi toiminnan kuluessa ja keskeytyessä oli ollut vaara ympäristön roskaantumisesta. Syyttäjän käsityksen mukaan toiminta oli edellä mainituin tavoin ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa, mistä syystä menettely oli vaatinut ympäristöluvan. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen katsoen jääneen näyttämättä, että menettelyllä olisi ollut sellaisia ympäristövaikutuksia, jotta rikoslain 48 luvun 1 :n mukaisen ympäristörikoksen tunnusmerkistö toteutuisi. Syyttäjän valituksesta hovioikeus arvioi asian toisin ja tuomitsi vastaajan menettelystä 50 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen. Lisäksi vastaaja velvoitettiin suorittamaan valtiolle yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa rikoksen aiheuttamana taloudellisena hyötynä 200.000 euroa. Yhteisösakkovaatimus hylättiin, koska sen olisi katsottu kohdistuvan henkilövastaajaan tämän omistaessa koko yhtiön. 7.2.1. Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 Törkeä ympäristön turmeleminen on ympäristön turmelemisen törkeä tekomuoto. Jos ympäristön turmelemisessa aiheutettu vahinko tai vahingon vaara on erityisen suuri, rikoksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti, voidaan tekijä tuomita törkeästä ympäristön turmelemisesta. Teon vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta ja enimmäisrangaistus kuusi vuotta vankeutta. Poliisi kirjasi vuonna 2018 yhteensä 12 törkeää ympäristön turmelemista. Kahdeksassa tapauksessa tutkintapyynnön epäillystä törkeästä ympäristörikoksesta on tehnyt ELY-keskus tai kunnan ympäristöviranomainen. Kaikki vuonna 2018 kirjatut törkeät ympäristörikokset ovat esitutkinnassa paikallis- 30 Ympäristörikoskatsaus
poliisissa ja ainoastaan kahdessa tapauksessa rikoksesta epäilty ei ole ollut viranomaisten tiedossa rikosilmoituksen tekohetkellä. Kaikkien tapausten voidaan katsoa tapahtuneen osana yritystoimintaa. Enin osa tapauksista liittyy erilaisten jätteiden muodossa tapahtuneeseen ympäristön pilaamiseen /roskaamiseen, mutta esitutkintaan on myös tullut luvanvastaista/luvatonta maa-ainesten hyödyntämistä. Seurantatyöryhmä ei ole havainnut, että yksikään tutkintaan tulleista törkeistä ympäristön turmelemisrikoksista olisi saanut laajempaa mediajulkisuutta. Törkeinä ympäristön turmelemisina kirjatut tapaukset ovat sijoittuneet vuonna 2018 ympäri Suomea. Törkeiden ympäristörikosten osalta ei voida väittää, että olisi mitään trendiä rikollisuuden kohdistuvan Suomessa alueellisesti tiettyyn osaan. Se, että rikoksesta epäillyt ovat törkeiden ympäristörikosten osalta tiedossa lähtökohtaisesti jo ilmoituksentekovaiheessa, osoittaa osaltaan sitä tosiseikkaa, että poliisin tietoon ei tule ympäristörikoksia läheskään siinä laajuudessa kuin niitä tosiasiassa tapahtuu. Esimerkkejä tuomioista oikeudessa vuodelta 2018 Törkeä ympäristön turmeleminen (Rikoslaki 48 luku 2 ) Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Tuomio 31.5.2018, 18/123811, Asianumero R 17/515 (ei lainvoimainen) Kysymyksessä oli kahden yhtiön toiminnassa syntyneiden purkujätteiden käsittely. Yhtiöiden toiminnassa oli harjoitettu purku-urakoita pääkaupunkiseudun useilla eri rakennustyömailla. Purkujätteen käsittelyyn ei ollut vaadittavaa ympäristölupaa eikä yhtiö ollut rekisteröitynyt jätelain edellyttämällä tavalla jätehuoltorekisteriin. Yhtiöiden hallitsemille kiinteistöille oli kertynyt huomattavia määriä purkujätettä vuosien 2009-2017 aikana, minkä johdosta kiinteistöt olivat roskaantuneet aiheuttaen epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai vahinkoa. Lukuisat tavarat kiinteistöillä olivat olleet siellä vuosikausia. Keskeisenä kysymyksenä asiassa oikeudenkäynnissä oli mm. se, olivatko tavarat jätteitä vai rakennustarvikkeita. Viranomaiset olivat tehneet useita tarkastuksia kiinteistöillä, mutta muutosta parempaan ei ollut tapahtunut. Toisen vastaajan osalta teko oli ollut aktiivista toimimista ja toisen vastaajan osalta enemmänkin laiminlyöntiä. Toinen vastaajista oli syyllistynyt jo aikaisemmin ympäristörikokseen. Hänet tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisesta yhden vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 40 päiväsakon suuruiseen oheissakkoon. Teko arvioitiin törkeäksi ottaen huomioon erityisen pitkä tekoaika, huomattavat jätteen määrät, niiden tosiasiallinen loppusijoitus kiinteistöille huolimatta useiden eri viranomaisten lukuisista yhteydenotoista ja uhkasakoilla tehostetuista määräyksistä. Teoilla oli rikottu useiden eri lakien määräyksiä ja toiminnanharjoittajan velvollisuuksia pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä, asiantilaa piittaamattomasti ylläpitäen. Toisen vastaajan osalta syyte koski vain yhtä tilaa ja hänen osuutensa perustui enemmänkin laiminlyöntiin. Kokonaistörkeysarvostelu ei käräjäoikeuden mukaan toteutunut hänen osaltaan ja hänet tuomittiin ympäristön turmelemisesta kolmen kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syyttäjän esittämät yhteisösakkovaatimukset hylättiin, koska niiden katsottiin kohdistuvan tosiasiallisesti myös henkilövastaajiin ja ennallistamisesta aiheutuvat merkittävät kustannukset painoivat kokonaisharkinnassa. Rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä vastaajat sekä yhtiöt velvoitettiin korvaamaan säästyneinä lupamaksuina 2 x 2.900 euroa. Ympäristörikoskatsaus 31
Vastaajat tuomittiin myös pitkiin liiketoimintakieltoihin, toinen neljän vuoden ja toinen kuuden vuoden pituiseen. Lisäksi vastaajat velvoitettiin kaupungin vaatimuksesta maanvuokralain perusteella poistamaan kiinteistöllä lainvastaisesti olevat jätteet. Kuva 8. Rakennusjätevienti Suomesta Viroon jätesiirtoluvalla (Suomen ympäristökeskus). 7.2.2. Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 Jos rikoslain 48 luvun 1 :ssä tarkoitettu ympäristön turmeleminen on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, tekijä tuomitaan ympäristörikkomuksesta. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Ympäristörikkomuksia tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna keskimääräistä enemmän, yhteensä 246 kappaletta. Ympäristörikkomukset ja ympäristön turmelemiset muodostavat suurimman osan esitutkintaviranomaisten tietoon tulleiden ympäristörikosten määrästä. Ympäristörikkomuksesta on kyse kun mainitunlainen teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lähes poikkeuksetta epäillyt ympäristörikkomukset ilmoitetaan poliisille esimerkiksi silloin, kun erilaisia jätteitä tai romua on hylätty tai jätetty vähäisempiä määriä luvattomiin paikkoihin. Ympäristörikkomukset ovat luonteeltaan usein sellaisia, ettei niiden tekijä ole ilmoitushetkellä tiedossa. Mikäli tekijä saadaan tiedoksi, on seuraamus useimmiten poliisin määräämä rangaistusvaatimus. Rajavartiolaitoksen esitutkintaan tulleiden tapausten osalta ympäristörikkomuksina tutkitut teot ovat olleet pääosin kokonaisuutena vähäiseksi arvioituja laittomia alusöljypäästöjä. 32 Ympäristörikoskatsaus
Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Ympäristörikkomus (Rikoslaki 48 luku 3 ) Helsingin hovioikeus, Tuomio 9.2.2018, 18/105680, Asianumero R 17/554 (lainvoimainen) Yhtiön vastuuhenkilö ja yhtiössä toimineet henkilöt olivat syytteessä kahdesta eri ympäristörikkomuksesta. Ensimmäinen syytekohta koski sitä, että yhtiön hallinnassa olleita kemikaalitynnyreitä oli löytynyt maastosta. Toinen syytekohta perustui siihen, että yhtiön jätteitä oli myös löytynyt maastosta. Käräjäoikeus hylkäsi syytekohdan yksi, koska se piti uskottavana puolustuksen antamaa selvitystä siitä, että yhtiö oli myynyt kemikaalitynnyrit eteenpäin eikä vastuu niiden käsittelemisestä ollut enää ollut heillä. Syytekohta kaksi hylättiin sillä perusteella, että vastaajia ei oltu kyetty näyttämään roskaajaksi. Syyttäjän valituksesta hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että asiassa annettu kertomus säiliöiden myynnistä oli epäuskottava ja yhtiön vastuuhenkilö oli vähintäänkin laiminlyönyt huolehtia siitä, että säiliöt viedään asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Hänet tuomittiin 25 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Toisen henkilön osalta syyte hylättiin myös käräjäoikeudessa. Syytekohta kaksi hylättiin myös hovioikeudessa sillä perusteella, että näyttöä siitä, että yhtiö olisi ollut vastuussa metsään tyhjennetystä roskalavasta tai siitä, kuka oli toimittanut jätteen maastoon. Hovioikeus ei ottanut asiassa kantaa vastaajien velvollisuuteen jätteen haltijana huolehtia omista jätteistään. 7.2.3. Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku 4 Tuottamuksellista ympäristön turmelemista koskeva rangaistussäännös ulottaa rangaistavuuden eräisiin huolimattomiin menettelyihin, jotka eivät syyksiluettavuutta koskevan vaatimuksen vuoksi muutoin olisi rangaistavia ympäristön turmelemisena. Perustunnusmerkistön mukainen ympäristön turmeleminen on rangaistavaa vain tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai sen vaara on erityisen suuri. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen on harvinainen rikosnimike, joita otetaan poliisin esitutkintaan vain muutamia vuosittain. Vuonna 2018 tuottamuksellisia ympäristön turmelemisia ei kirjattu yhtään kappaletta. 7.2.4. Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa suojeltavaksi tai rauhoitetuksi määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen. Rangaistavaa on myös muun muassa rauhoitettujen eläinten tai kasvien maahantuonti tai maastavienti CITES-sopimuksen vastaisesti. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Poliisin tutkimat luonnonsuojelurikokset liittyvät yleensä luvattomaan eläin- tai kasvilajien hävittämiseen ja luvattomiin hakkuisiin luonnonsuojelualueilla. Vuoden 2018 aikana Tullissa tutkittiin CITES -sopimuksen vastaisesti tuotuja tapauksia seitsemän kertaa, joista viisi tapausta on hoidettu hallinnollisella menettelyllä. Yksi CITES-tapaus todettiin Vainikkalassa lievänä salakuljetuksena, jossa henkilö kuljetti Suomeen verijuotikkaita ja yhtä kosmetiikkatapausta tutkitaan rikosnimikkeellä muu tutkinta. Ympäristörikoskatsaus 33
Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 2014 2015 2016 2017 2018 Poliisi 40 33 29 46 52 Tulli 5 3 0 1 0 Rajavartiolaitos 2 1 0 0 1 Yhteensä 47 37 29 47 53 Taulukko 2: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain luvussa 48 tarkoitetut luonnonsuojelurikokset 2014 2018. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Luonnonsuojelurikos (Rikoslaki 48 luku 5 ) Rovaniemen hovioikeus, Tuomio 6.4.2018, 18/114968, R 17/825 (ei lainvoimaisuustietoja) Vastaaja oli syytteen mukaan oikeudettomasti hävittänyt luonnonsuojelulaissa rauhoitetun viirupöllön emolinnun ja tämän neljä muutaman viikon ikäistä poikasta ampumalla ne haulikolla. Emolintu oli ammuttu pesäpöntön ulkopuolelle ja poikaset sisäpuolelle ampumalla nämä pesäpöntön läpi. Vastaaja kertoi käräjäoikeudessa toimineensa itsepuolustustarkoituksessa häntä hyökännyttä pöllöä vastaan. Hän ei ollut halunnut jättää poikasia kitumaan vaan oli tappanut ne, koska ne eivät olisi pärjänneet ilman emolintua. Käräjäoikeus piti vastaajan kertomusta uskottavana ja hyväksyi hätävarjeluväitteen. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, ettei poikasia ollut ollut välttämätöntä tappaa vaan ne olisi tullut yrittää toimittaa hoidettavaksi. Vastaaja tuomittiin poikasiin kohdistuneesta luonnonsuojelurikoksesta 35 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen ja menettämään valtiolle poikasten arvona 757 euroa kuten myös rikoksentekovälineenä käytetyn haulikon. Syyttäjä valitti asiassa hovioikeuteen, joka ei hyväksynyt hätävarjeluväitettä ja luki vastaajalle syyksi myös emolinnun tappamisen. Se sovelsi kuitenkin rangaistuksen määräämisessä rikoslain 4 luvun 5 :n 2 momenttia ja jätti tällä perusteella vastaajan emopöllön osalta rangaistukseen tuomitsematta. Hovioikeus katsoi lisäksi, että käräjäoikeuden määräämää rangaistusta tuli koventaa 45 päiväsakon suuruiseksi ja vastaaja määrättiin maksamaan myös emopöllön arvo 757 euroa valtiolle. 7.2.5. Törkeä luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 a Vuoden 2016 alusta rikoslakiin tuli törkeää luonnonsuojelurikosta koskeva säännös. Aiemmin laissa ei luonnonsuojelurikoksesta ollut tätä tekomuotoa. Rikos voidaan arvioida törkeäksi, jos se on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja se aiheuttaa vakavaa vaaraa luonnolle, sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai se on erityisen suunnitelmallinen. Rangaistus rikoksesta on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Vuonna 2018 poliisin rikosilmoitusjärjestelmään ei ole kirjattu yhtään tämänlaista tapausta. 7.2.6. Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilman lupaa purkaa, hävittää, turmelee tai peittää ympäristöön kuuluvan kohteen, joka on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Varsinaisen rakennussuojelun lisäksi säännös koskee myös muun muassa muinaismuistolaissa tarkoitettujen muinaisjäännösten hävittämistä. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rakennussuojelurikoksia ilmoitettiin poliisin tutkintaan vuonna 2018 yhteensä neljä tapausta. 34 Ympäristörikoskatsaus
Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Rakennussuojelurikos (Rikoslaki 48 luku 6 ) Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Tuomio 2.11.2018, 18/147767, Asianumero R 18/3290 (ei lainvoimaisuustietoja) Vastaaja oli teettänyt maaperään kohdistuvia maansiirto- ja kaivuutöitä ilman muinaismuistolaissa tarkoitettua lupaa ja ilman arkeologin valvontaa muinaisjäännösalueella seurauksin, että työn kohteena olleilta alueilta saatavissa ollut arkeologinen tieto oli menetetty ja että alueella olleet arkeologiset kerrostumat ja rakenteet olivat tuhoutuneet. Alueella, missä kaivuutöitä oli tehty, sijaitsi rautakautinen kalmisto, esihistoriallinen asuinpaikka ja linnamäki. Ne muodostivat yhden eräistä Suomen merkittävimmistä muinaisjäännöskokonaisuuksista. Samassa oikeudenkäynnissä käsiteltiin useita muitakin vastaajaa koskevia vähäisiä rikoksia ja hänet tuomittiin yhteiseen 80 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Rakennussuojelurikoksen osuus tästä oli 50 päiväsakkoa. 7.3. RIKOSLAIN LUONNONVARARIKOKSET Rikoslain 48 a luvussa säädetään luonnonvararikoksista, jotka esitetään taulukossa 3. Luvun rangaistussäännökset koskevat metsästystä, kalastusta, metsiä ja puutavaraa sekä Etelämanneralueen suojelua. Luvussa säädetään myös metsästyskiellosta, joka voidaan määrätä vähintään yhdeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Rikoslain luonnonvararikokset 2014 2015 2016 2017 2018 Metsästysrikos RL 48 a luku 1 218 191 131 131 162 Törkeä metsästysrikos RL 48 a luku 1 a 12 9 15 16 12 Kalastusrikos RL 48 a luku 2 7 4 8 9 8 Metsärikos RL 48 a luku 3 2 2 0 4 1 Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoaminen RL 48 a luku 3 a 0 0 0 0 0 Puutavararikos RL 48 a luku 3 b 0 0 0 0 0 Laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 4 6 1 0 0 0 Törkeä laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 4 a 0 0 0 2 0 Yhteensä 245 207 154 162 183 Taulukko 3: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat luonnonvararikokset 2014 2018 7.3.1. Metsästysrikos RL 48 a luku 1 Metsästysrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta metsästää kielletyllä pyyntivälineellä tai -menetelmällä, vastoin riistaeläimen rauhoitusta tai ilman pyyntilupaa taikka aiheuttaa metsästäessään vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Metsästysrikoksia tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna yhteensä 162 kappaletta. Rajavartiolaitoksen tutkintaan tulleet metsästysrikokset ovat tekotavoiltaan moninaisia. Vuonna 2018 aloitettujen tutkintojen epäiltyjen rikosten kohteena oli hirviä sekä riistalinnuista teeriä. Ympäristörikoskatsaus 35
Kuva 9. Laillisesti ammuttu teeri (Silja Hallenberg). Aikaisemmin metsästysasetuksen 25 :n 2 momentin (816/2014) mukaan muun muassa hirven naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, oli aina rauhoitettu. Yksi tyypillisimmistä metsästysrikoksista oli juuri sellaisen hirvinaaraan ampuminen, jota seurasi alle vuoden ikäinen vasa. Metsästysasetusta muutettiin sen 25 :n osalta 6.9.2016 voimaan tulleella asetuksella (759/2016) 36 Ympäristörikoskatsaus
siten, että pykälän 3 momentin mukaan hirven naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu syyskuun 1 päivästä lokakuun toista lauantaita edeltävään päivään. Metsästysrikos RL 48 a luku 1 2014 2015 2016 2017 2018 Poliisi 200 176 121 126 155 Rajavartiolaitos 17 15 10 5 7 Yhteensä 217 191 131 131 162 Taulukko 4: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat metsästysrikokset 2014 2018. Esimerkkejä tuomioista oikeudessa vuodelta 2018 Metsästysrikos (Rikoslaki 48a luku 1 ) Lapin käräjäoikeus, Tuomio 7.11.2018, 18/148476, Asianumero R 18/421 (ei lainvoimaisuustietoja) Metsästyksenjohtajana toiminut henkilö oli hakenut hirvenpyyntiseurueelleen hirvieläimen pyyntilupaa kahden hirven pyytämiseen. Hän oli kuitenkin jättänyt tarkastamatta luvan, mistä olisi käynyt ilmi, että pyyntilupa oli vain yhdelle hirvelle. Metsästyksessä oli kaadettu kaksi hirveä. Käräjäoikeus katsoi, että vastaajan menettely ei täyttänyt metsästysrikoksen edellyttämän törkeän huolimattomuuden vaatimusta, vaan teko oli tapahtunut huolimattomuudesta. Näin ollen syyte metsästysrikoksesta hylättiin mutta vastaaja tuomittiin syyttäjän toissijaisena esittämästä metsästyslain 74 :n mukaisesta metsästysrikkomuksesta 30 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Myös hirven myynnistä saadut 190 euroa tuomittiin valtiolle menetetyksi. 7.3.2. Törkeä metsästysrikos RL 48 Metsästysrikos määritellään törkeäksi, jos se on tehty erityisen julmalla tavalla tai jos kohteena on erityisen suuri määrä riistaeläimiä. Törkeästä tekomuodosta voi olla kyse myös silloin, jos teko on suunnitelmallinen tai sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Tiettyjen lajien, kuten ahman, ilveksen, karhun, metsäpeuran, saukon tai suden tappaminen tai vahingoittaminen voi myös täyttää törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön silloin, jos teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Niin sanottua susivihaa ja susien sekä muiden suurpetojen salakaatoja on viimeisten vuosien aikana käsitelty useasti mediassa. Vuoden 2018 osalta epäiltyjä törkeitä metsästysrikoksia kirjattiin rikosilmoitusjärjestelmään 12 kappaletta, joka on neljä vähemmän kuin sitä edellisenä vuotena. Viidessä tapauksessa kirjatuista rikosilmoituksista tekijä on tullut poliisin tai Rajavartiolaitoksen tietoon. Esitutkintaviranomaiset ovat onnistuneet suorittamaan tutkintaa erityisen tehokkaasti muun muassa eri valvontamuotojen kautta epäiltyjä rikoksia paljastamalla. Suoritetuissa esitutkinnoissa on tehty myös vapauteen kohdistuvia pakkokeinoja, erilaista teknistä rikostutkintaa sekä maastossa että laboratoriossa. Mainittavina tapauksina törkeissä metsästysrikoksissa laittoman metsästyksen kohteena olevat eläimet olivat viime vuonna kolmessa tapauksessa ilves, kolmessa tapauksessa karhu, neljässä tapauksessa susi ja yhdessä tapauksessa metsäpeura. Vuoden 2018 aikana kirjattujen epäiltyjen törkeiden metsästysrikokset ovat tapahtuneet pääsääntöisesti Suomen pohjoisosissa. Pääkaupunkiseudulla tapauksia ei ole lainkaan. Ympäristörikoskatsaus 37
Metsästysrikollisuuden osalta on syytä olettaa, että piilorikollisuuden (salametsästyksen) määrä on erityisen suuri. Metsästysrikosten ilmituloa ja esitutkintaa vaikeuttaa myös alueen paikallisten asukkaiden ja metsästäjien parissa mahdollisesti esiintyvä niin sanottu vaikenemisen laki. Tarkasteltaessa rikosilmoituksia erityisesti susien osalta voidaan todeta ensinnäkin niin sanotut haulisudet, kun lopetetuista tai luvallisesti kaadetuista susista on löytynyt hauleja. Lisäksi susien ja myös yhden ilveksen osalta on muutama tapaus, jossa koiranomistaja on ilmoittanut suojelleensa koiraansa kaataessaan suden/ilveksen. Vastaavia niin sanottuja pakkotilaoikeutusväitteitä oli myös edellisvuotena. Raportissa ei (tapauksia tarkemmin tuntematta) ole tarkoitus ottaa mitenkään kantaa siihen, mikä kaatotilanteen todellinen luonne on ollut. Rajavartiolaitos aloitti vuonna 2018 kahden epäillyn törkeän metsästysrikoksen tutkinnan, joiden kohteena molemmissa tapauksissa olivat karhut. Törkeä metsästysrikos RL 48 2014 2015 2016 2017 2018 Poliisi 10 8 13 14 10 Rajavartiolaitos 2 1 2 2 2 Yhteensä 12 9 15 16 12 Taulukko 5: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat törkeät metsästysrikokset 2014 2018. 7.3.3. Kalastusrikos RL 48 a luku 2 Kalastusrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka kalastaa huomattavassa laajuudessa vastoin kalojen tai rapujen rauhoitusta, pyydyksiä tai alamittaa koskevaa säännöstä. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Kalastusrikos RL 48 a luku 2 2014 2015 2016 2017 2018 Poliisi 2 2 4 8 3 Rajavartiolaitos 5 2 4 1 5 Yhteensä 7 4 8 9 8 Taulukko 6: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat kalastusrikokset 2014 2018. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Kalastusrikos ja luvaton pyynti (Rikoslaki 48a luku 2 ja rikoslaki 28 luku 10 ) Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Tuomio 24.1.2018, 18/103429, Asianumero R 17/691 (lainvoimainen) Vastaaja oli syytteessä kalastusrikoksesta sillä perusteella, että hän ei ollut noudattanut kalastaessaan verkkojen koosta annettuja säännöksiä. Hänellä ei ollut ollut vaadittavaa lupaa kalastukseen, joten syyte oli nostettu myös luvattomasta pyynnistä. Käräjäoikeus katsoi, ettei vastaajan ollut näytetty kalastaneen huomattavassa laajuudessa, mitä kalastusrikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää. Syytteessä oli kysymys ainoastaan yhdestä kalastuskerrasta. Käräjäoikeus näin ollen hylkäsi syytteen siltä osin. Vastaaja tuomittiin kuitenkin syytekohdan 2 mukaisesti luvattomasta pyynnistä 35 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen ja menettämään valtiolle rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä 180 euroa. 38 Ympäristörikoskatsaus
7.3.4. Metsärikos ja puutavararikos (RL 48 a luku 3 ja 3 b ) Metsärikoksesta tuomitaan se, joka rikkoo suojametsäaluetta tai suoja-aluetta koskevaa metsälain säännöstä taikka vahingoittaa metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää luonnontilaista elinympäristöä. Puutavararikoksesta tuomitaan se, joka EU:n puutavara-asetuksen vastaisesti saattaa markkinoille laittomasti korjattua puutavaraa tai siitä valmistettuja puutuotteita. Metsärikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta ja puutavararikoksen kuusi kuukautta vankeutta. Metsä- ja puutavararikoksia tulee poliisin tutkintaan vuosittain yleensä muutamia tapauksia, mutta vuonna 2018 metsärikoksia tuli esitutkintaviranomaisen tietoon yksi kappale ja puutavararikoksia ei lainkaan. 7.3.5. Laittoman saaliin kätkeminen ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen (RL 48 a luku 4 ja 4 a ) Laittomasta saaliin kätkemisestä tuomitaan se, joka kätkee, hankkii, kuljettaa, välittää tai kauppaa metsästysrikoksella tai kalastusrikoksella saatua saalista. Rangaistusasteikko on perustunnusmerkistössä sakkoa tai enintään vuosi vankeutta, törkeässä tekomuodossa sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta. 7.4. YMPÄRISTÖÖN LIITTYVÄT RIKOSLAIN TERVEYTTÄ JA TURVALLISUUTTA VAARANTAVAT RIKOKSET Rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin sisältyy tekoja, joilla voi olla huomattavia vaikutuksia myös ympäristöön. Säännösten suojeluobjekteina ovat muun muassa ihmisen henki ja terveys sekä omaisuus. Ympäristön osalta voivat tulla sovellettavaksi myös rikoslain edellä mainitut muut rangaistussäännökset. Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia 2014 2015 2016 2017 2018 Terveysrikos RL 44 luku 1 1 11 5 13 13 Terveyden vaarantaminen (RL 34:4) 0 0 2 2 2 Törkeä terveyden vaarantaminen (RL 34:5) 0 0 0 0 0 Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttaminen (RL 44:4 a) 8 7 3 6 5 Geenitekniikkarikos (RL 44:9) 0 0 0 0 0 Ydinenergian käyttörikos (RL 44:10) 0 0 1 1 0 Räjähderikos RL 44 luku 11 143 117 149 119 126 Varomaton käsittely RL 44 luku 12 304 223 277 275 262 Radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44:12 a) 1 0 0 0 0 Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 7 6 6 6 16 Yhteensä 464 364 443 422 424 Taulukko 7: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain 34 ja 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset 2014 2018. 7.4.1. Terveysrikos, terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen (RL 44 luku 1 sekä 34 luku 4 ja 5 ) Terveysrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta kasvinsuojeluainelain, kuluttajaturvallisuuslain, kemikaalilain, kosmeettisista valmisteista annetun lain, terveydensuojelulain, elintarvikelain tai vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain vastaisesti valmistaa, käsittelee, tuo, pitää hallussaan, varastoi, kuljettaa, pitää Ympäristörikoskatsaus 39
myynnissä, välittää tai luovuttaa tavaraa tai ainetta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Rikoslain 34 luvun 4 :ssä tarkoitetusta terveyden vaarantamisesta tuomitaan muun muassa se, joka käyttää säteilylähdettä säteilylain vastaisesti, käyttää ydinainetta ydinenergialain vastaisesti tai levittää ympäristöön muuntogeenisiä organismeja geenitekniikkalain vastaisesti siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Rangaistusasteikko on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Jos teko aiheuttaa vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle, tekijä voidaan tuomita törkeästä terveyden vaarantamisesta vankeuteen 2-10 vuodeksi. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Terveysrikos (Rikoslaki 44 luku 1 ) Pohjanmaan käräjäoikeus, Tuomio 23.1.2018, 18/102913, Asianumero R 17/970 (ei lainvoimaisuustietoja) Vastaajan harjoittaman kalanjalostuslaitoksen toiminnassa oli havaittu useita puutteita vuodesta 2012. Pietarsaaren terveysviranomaiset olivat rajoittaneet toiminnan koskemaan perkaamista, fileerausta ja savustamista vuonna 2015. Kaikki muu oli ollut kiellettyä. Viranomaisten tekemillä tarkastuksilla oli kuitenkin havaittu mm. säilytettävän jäisiä merkitsemättömiä tyhjiöpakattuja ja pakkaamattomia kaloja, mätiä ja tilliä, kylmässä oli ollut graavattuja kaloja muovilaatikoissa. Laitoksella ei ollut siistiä. Laitoksella oli havaittu toistuvasti erilaisia puutteita säilytyksessä, merkinnöissä ja puhtaudessa. Vastaajan toimintaan oli tehty useita tarkastuksia, hänelle oli annettu useita kehotuksia, kuten myös uhkasakko. Vastaaja tuomittiin terveysrikoksesta 50 päiväsakkoon. 7.4.2. Räjähderikos ja radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44 luku 9-11 ja 12 a ) Räjähderikoksessa on kyse vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Räjähderikoksia tutkitaan poliisin toimesta vuosittain noin 100-150 ilmoitettua tai poliisin paljastamaa tapausta. Räjähderikos paljastuu tavanomaisesti siten, että poliisi suorittaa koti- tai paikanetsintää toisen epäillyn rikoksen osalta, jolloin etsinnän yhteydessä löytyy myös luvattomia (esim. anastettuja) räjähteitä. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Räjähderikos (Rikoslaki 44 luku 11 ) Vaasan hovioikeus, Tuomio 7.9.2018, 18/136820, Asianumero R 17/811 (ei lainvoimaisuustietoja) Asiassa oli kyse yhtiön omistaman tehtaan pihalla ilman viranomaisen lupaa säilytetyistä vaarallista ainetta ja räjähtäviä aineita sisältävistä konteista. Käräjäoikeus katsoi yhtiön toimitusjohtajan, tehtaan vastaavan johtajan esimiehen, yhtiön laatupäällikön ja yhtiön tehtaan vastaavan johtajan törkeästä huolimattomuudesta laiminlyöneen huolehtia räjähteiden ja vaarallisten aineiden varastoinnista, toimintojen sijoittamisesta, lupien hankkimisesta, ajantasaisesta turvallisuusselvityksestä, vaarallisten aineiden säilyttämisestä vaatimusten mukaisissa pakkauksissa ja henkilökunnan kouluttamisesta. Heidät tuomittiin räjähderikoksesta. Laatupäällikkö ja tehtaan vastaava johtaja olivat 40 Ympäristörikoskatsaus
laiminlyöneet ympäristöluvan hakemisen, mikä toteutti ympäristörikkomuksen tunnusmerkistön. Vastaajat tuomittiin 20-30 päiväsakon suuruisiin sakkorangaistuksiin. Myös yhtiö tuomittiin 40.000 euron suuruiseen yhteisösakkoon sekä menettämään rikoshyötynä valtiolle 25.000 euroa. Asiassa oli nostettu syyte myös vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta mutta siltä osin käräjäoikeus hylkäsi syytteet. Vastaajat valittivat hovioikeuteen sillä seurauksella, että hovioikeus hylkäsi laatupäällikköön ja toimitusjohtajaan kohdistuneet syytteet kokonaisuudessaan ja osittain muutti syyksi lukemisia. Yhteisösakon määrä pysyi ennallaan. Rikoshyötyvaatimus hylättiin. 7.4.3. Varomaton käsittely RL 44 luku 12 Varomattomasta käsittelystä tuomitaan muun muassa se, joka käyttää, käsittelee tai säilyttää ampuma-asetta, tulta tai räjähdettä, terveydelle tai ympäristölle vaarallista kemikaalia taikka radioaktiivista ainetta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai omaisuudelle. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Poliisin esitutkintaan tulee vuosittain noin 200-350 epäiltyä varomaton käsittely rikosta. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Varomaton käsittely (Rikoslaki 44 luku 12 ) Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Tuomio 1.11.2018, 18/147696, Asianumero 17/680 (lainvoimainen) Vastaaja oli toimiessaan yhtiön palveluksessa räjäytystyön johtajana ja räjäytystyön toteuttajana laiminlyönyt huolehtia riittävästä suojauksesta räjäytystyön mahdollisten haitallisten vaikutusten estämiseksi, sillä seurauksella että erään kiinteistöyhtiön varastorakennuksen kattoon oli tullut reikiä ja lommoja ja samasta syystä toisen kiinteistöyhtiön omistaman rakennuksen kattoon oli tullut maalivaurioita ja lommoja. Räjäytystyön johdosta vaaraa oli aiheutunut myös alueella oleville henkilöille ja muulle omaisuudelle. Vastaaja tuomittiin 50 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Vahingonkorvaukset siirrettiin käsiteltäväksi erillisessä oikeudenkäynnissä. 7.4.4. Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 Vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta tuomitaan se, joka rikkoo tunnusmerkistössä määritellyllä tavalla vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain säännöksiä siten, että menettely on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka vaaraa toisen omaisuudelle. Viranomaisten tietoon tapauksia on tullut vuosittain hieman alle kaksikymmentä. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Vaarallisten aineiden kuljetusrikos (Rikoslaki 44 luku 13 ja ympäristön turmeleminen Rikoslaki 48 luku 1 ) Helsingin käräjäoikeus, Tuomio 17.7.2018, 18/130158, R 17/8634 (ei lainvoimaisuustietoja) Ympäristön turmelemista koskevan syytekohdan 1 mukaan vastaajat olivat luovuttaneet/vastaanottaneet kuljetettavaksi sekä kuljettaneet maastavienti- ja hyötymistarkoituksessa vaarallista jätettä, yhteensä 1026 kpl käytettyjä akkuja (UN 2794), yhteispainoltaan 20.130 kg ilman vienti- ja kuljetusedellytyksiä; ilman vaadittavia ilmoituksia/jätteensiirtolupaa sekä osin puutteellisin turvatoimin syytekohdassa 2 tarkoitetuin tavoin. Jätteiden vienti oli viranomaisten toimesta keskeytetty Länsi-satamassa Helsingissä sen ollessa lähdössä Viroon. Vaarallisten jätteiden kuljetusrikosta koskevan Ympäristörikoskatsaus 41
syytekohdan 2 mukaan vastaajat olivat kuljettaneet vaarallisiksi aineeksi luokiteltuja akkuja mm. ilman vaadittavia turvatoimia ja asiakirjoja sekä ilman kuljettajalta vaadittavaa ADR -lupaa. Akkuja ei oltu myöskään pakattu ja kuormattu määräysten edellyttämällä tavalla. Vastaajina olivat sekä toiminnassa mukana olleet yhtiöt että niiden vastuuhenkilöt. Vastaajien osallisuus oli jossain määrin erilainen. Yhtiöiden vastuuhenkilöiden osalta käräjäoikeus totesi, että oikea rangaistulaji oli vankeusrangaistus. Vastaajien erilaisten aikaisemman rikollisuuden takia myös rangaistuksen määrät ja lajit vaihtelivat. Kolme vastaajista sai lyhyehkön ehdollisen vankeusrangaistuksen ja yhdelle tuomittiin yhdyskuntapalvelurangaistus. Yhtiöiden osalta syyksi luettiin ympäristön turmelemisrikokset mutta ne jätettiin rangaistukseen tuomitsematta sillä perusteella, että rangaistukset olisivat tosiasiallisesti kohdistuneet henkilövastaajiin. Kuljettajana toiminut henkilö tuomittiin kuuden kuukauden pituiseen ajokieltoon. Kaksi yhtiötä tuomittiin menettämään rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä 1.010 euroa ( jätteensiirtoluvan hinta) ja kolmas yhtiö ajolupaan ja ajoneuvoon liittyvänä säästönä 655 euroa. 7.5. VESILAIN VASTAISET MENETTELYT Vesilakia koskevat rangaistussäännökset on koottu lain 16 lukuun. Rangaistavia tekoja ovat vesilain luparikkomus ja vesilain rikkominen, ellei rikoslaissa ole teosta säädetty ankarampaa rangaistusta. Luparikkomuksena pidetään muun muassa luvanvaraiseen vesitaloushankkeeseen ryhtymistä ilman lupaviranomaisen myöntämää lupaa, vesilain rikkominen koskee muun muassa veden juoksun tai vesistössä kulun estämistä tai ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömistä. Vesilain rangaistussäännökset, 16 luku 2-3 2014 2015 2016 2017 2018 Vesilain luparikkomus VL 16 luku 2 4 1 3 3 6 Vesilain rikkominen VL 16 luku 3 14 8 4 6 9 Yhteensä 18 9 7 9 15 Taulukko 8: Poliisin kirjaamien vesilaissa rangaistavaksi säädettyjen rikosten määrä 2014 2018. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 VESILAIN LUPARIKKOMUS JA VESILAIN RIKKOMINEN (Vesilaki 16 luku 2 ja 3 ) Pohjois-Karjalan KO 3.7.2018, tuomio 18/128926 (lainvoimainen) Henkilö oli ojittanut omistamallaan kiinteistöllä sijaitsevan noin 60 metrin pituisen lähteikköalueen, joka oli koostunut itäpäästä lähtien 10 metrin leveästä tihkupinnasta 30 metrin matkalla muuttuen lähdealtaiksi ja niitä yhdistäviksi norouomiksi. Lähteikköalueen kuusivaltaisessa lähdekorvessa kasvoi mittava harsosammalesiintymä, joka on valtakunnallisesti vaarantunut ja kuuluu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 mainittuihin erityisen suojeltaviin lajeihin. Lähdekorpi kuuluu luontotyyppinä lehtokorpiin, jotka luokitellaan mm. Pohjois-Karjalassa erityisen uhanalaiseksi. Tehtyjen toimenpiteiden seurauksena ojissa virtasi suuri määrä lähteiköstä valuvaa pohjavettä, jonka seurauksena kaivetut ojat olivat vaarantaneet lähteikön luonnontilan. Henkilö ei ollut tehnyt ojituksesta vesilain 5 luvun 6 :ssä säädettyä ilmoitusta ELY-keskukselle, eikä hakenut hankkeen toteuttamiseksi edellytettyä vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitettua poikkeusta. Vastaajan katsottiin syyllistyneen sekä vesilain luparikkomukseen, että vesilain rikkomiseen ja hänet tuomittiin 30 päiväsakon sakkorangaistukseen. 42 Ympäristörikoskatsaus
7.6. MUITA LAKEJA KOSKEVAT RIKOKSET Ympäristöä välittömästi koskevia tai sitä sivuavia rangaistussäännöksiä on edellä esiteltyjen rangaistussäännösten lisäksi yli toistakymmentä. Esimerkiksi jätelain 147, ympäristönsuojelulain 225, kalastuslain 118, maastoliikennelain 25, luonnonsuojelulain 58, maa-aineslain 17 ja kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain 7 sisältävät kukin rangaistussäännöksen. Näitä erityissäännöksiä koskevien vähäisten rikkomusten lukumäärä on selvästi suurempi kuin rikoslaissa tarkoitettujen ympäristö- ja luonnonvararikosten. Taulukossa 9 on esitettynä edellä mainittujen rikkomusten osalta esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet tapaukset vuosina 2014 2018. Jätelain rikkomisia kirjattiin viime vuonna yhteensä 164 kappaletta. Vuonna 2018 kirjattiin kalastusrikkomuksia yhteensä 566 kappaletta. Edellisvuosiin verrattuna vuosi 2018 oli tilastollisesti selvästi eroava vain vaarallisten aineiden kuljetusrikkomusten osalta, joiden määrä lähes kolminkertaistui vuonna 2018. Rangaistussäännöksiä yksittäin tarkastellen muutamat nimikkeet eivät ole ajankohtaistuneet juuri koskaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kemikaalirikkomus, rakennussuojelurikkomus ja muinaismuistorikkomus. Hyvin harvoin sovellettuja rangaistussäännöksiä ei ole sisällytetty alla olevaan taulukkoon. Jäterikkomus 1 0 0 0 0 Jätelain rikkominen 201 193 215 160 164 Kalastusrikkomus 962 865 602 485 566 Maastoliikennerikkomus 200 233 251 280 257 Luonnonsuojelurikkomus 47 36 26 28 21 Maa-ainesrikkomus 5 3 4 7 8 Kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain rikkominen 0 0 0 0 0 Vaarallisten aineiden kuljetusrikkomus 7 6 6 6 16 Taulukko 9: Esitutkintaviranomaisen kirjaamia muita ympäristöä koskevia rangaistavaksi säädettyjä rikoksia 2014 2018. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Luonnonsuojelurikkomus (Luonnonsuojelulaki 58 ) Etelä-Savon käräjäoikeus, tuomio 31.5.2018, 18/123747, Asianumero R 18/174 (ei lainvoimaisuustietoja) Vastaaja tuomittiin käräjäoikeudessa siitä, että hän oli huolimattomuudesta suorittanut luonnonsuojelulaissa rauhoitetuksi säädetyn idänkurhon kasvualueella kaapelin kaivuutyötä. Kasvien kasvupaikat olivat olleet maastoon merkityt. Kasveja oli tuhoutunut noin 70-80 kappaletta. Sakkorangaistuksen määrä oli 15 päiväsakkoa. Ympäristönsuojelulain rikkominen (Ympäristönsuojelulaki 225 ) Helsingin hovioikeus, Tuomio 2.11.2018, 18/147495, Asianumero R 17/2165 (lainvoimainen) Yhtiön työnjohtaja oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että kunnan ympäristölautakunnan myöntämää lupaehtoa noudatettiin. Lupaehto koski mm. jäteveden ph arvon jatkuvaa tarkkailua. Syyttäjä vaati myös yhtiön saamaa rikoshyötyä valtiolle. Rikoshyöty oli syntynyt siitä, että mittaukseen vaadittavat laitteet olivat jääneet asentamatta. Työnjohtaja tuomittiin 15 päiväsakkoon ja yhtiö menettämään rikoksella saatuna hyötynä arvioidut säästetyt laitekustannukset 4.000 euroa. Ympäristörikoskatsaus 43
Maastoliikennerikkomus (Maastoliikennelaki 25 ) Itä-Uudenmaan viraston kihlakunnansyyttäjän päätös 7.12.2018, 18/4562, Asianro R 17/8839 (lainvoimainen) Itä-Uudenmaan viraston syyttäjä määräsi sakkomenettelyn käytettäväksi tilanteessa, missä oli ajettu moottoripyörillä harjoitusajoa useita kertoja ilman maastoliikennelain mukaisen luvan ehtojen täyttämistä. Alueelta oli puuttunut luvassa edellytetty meluvalli. Päiväsakkoja annettiin 12 kpl. 7.6.1. Jätelain rikkominen Suurin osa ympäristöviranomaisten tai kansalaisten ilmoituksista, jotka on kirjattu jätelain rikkomiseksi, on todennäköisesti roskaamistapauksia tai jätteiden hylkäämistä tai hallitsematonta käsittelyä. Yksityishenkilöt tai yritykset ovat laiminlyöneet velvollisuutensa huolehtia omista jätteistään ja jätteet (esimerkiksi kotitalousjätteet, huonekalut, kodinkoneet tai rakennusjätteet) on hylätty metsiin tai muihin paikkoihin, jonne ne eivät kuulu. Siivoamisesta aiheutuu yhteiskunnalle ja joskus myös yksityisille kiinteistönomistajille kuluja. Tullin tutkimissa jätelain rikkomisessa on ollut pääasiassa kyse käytettyjen akkujen viennistä Suomesta Viroon ja muualle Baltiaan. Tekijöinä ovat toimineet Viron, Latvian ja Liettuan kansalaiset. Esimerkki tuomiosta oikeudessa vuodelta 2018 Jätelain rikkominen (Jätelaki 147 ) Pirkanmaan käräjäoikeus, Tuomio 5.1.2018, 18/100490, Asianumero R 17/2889 (ei lainvoimaisuustietoja) Vastaaja oli polttanut jätelain ja kunnallisten jätehuoltomääräysten vastaisesti vuokraamallaan maalla vanhoja heinäpaaleja ja lautoja puretusta ladosta, jolloin ainakin paalit olivat kyteneet ja tuottaneet ympäristöön savua, josta oli ollut haittaa naapureille. Vastaaja tuomittiin menettelystään 15 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. 7.6.2. Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut Rajavartiolaitoksen suorittama alusöljypäästöjen valvonta ulottuu Suomen merialueiden ja talousvyöhykkeen lisäksi Suomenlahdella Viron ja Pohjanlahdella Ruotsin merialueille. Alusöljypäästövalvonnan yhteydessä aluemerellä ja talousvyöhykkeellä verekseltään havaitut öljypäästöt saadaan tehokkaasti todennettua sekä saatettua päästön aiheuttaja hallinnollisen öljypäästömaksusääntelyn piiriin. Valvontaa suoritetaan Rajavartiolaitoksen Dornier-lentokoneilla merialueilla lähes päivittäin. Rajavartiolaitos osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön Itämeren alueen merellisen ympäristönsuojelukomission (HELCOM) yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti. Edellä mainittu yhteistyö öljypäästöjen havaitsemiseksi on käytännön tasolla osoittanut toimivuutensa. Vilkkaimpia laivareittejä valvotaan yhteistyössä etenkin Ruotsin ja Viron kanssa. Päästövalvonnassa kansainvälinen rajat ylittävä yhteistyö on tärkeää erityisesti kapealla Suomenlahdella, jossa laivat kulkevat Viron ja Suomen talousvyöhykkeiden rajalla. Suomi osallistuu aktiivisesti myös kansainvälisiin valvontaoperaatioihin, joissa ennalta määriteltyä merialuetta tarkkaillaan tehostetusti usean maan valvontalentokoneen voimin. Sekä Suomen, Ruotsin että Viron valvontalentokoneissa on viime vuosina uusitut ympäristövalvontalaitteet, joilla meriliikennettä voidaan seurata myös huonolla säällä ja pimeässä. Sivukulmatutkalla voidaan havaita öljypäästöjä jopa kymmenien kilometrien päästä valvontakoneen lentoreitistä. 44 Ympäristörikoskatsaus
Koneissa on myös alusten tunnistamiseen soveltuvat laitteistot. Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) satelliittikuvapalvelun kautta saatiin myös satelliittikuvia epäillyistä öljypäästöistä. Vuoden 2018 aikana Rajavartiolaitoksen tietoon tuli 23 öljypäästöä, kun vuonna 2017 tietoon tulleita tapauksia oli 30 Suomen merialueilla. Valtaosa havaituista päästöistä tapahtui sataman tai rannikon tuntumassa ja ne olivat määrältään hyvin pieniä. Öljypäästövalvonnan painopistealueet ovat talousvyöhyke ja aluemeri. Näillä tapahtuneet päästöt ovat viimevuosien tapaan pysyneet vähäisinä. Vuonna 2018 aloitettiin yksi uusi hallinnollinen öljypäästötutkinta öljypäästömaksun edellytysten selvittämiseksi. Öljypäästömaksupäätöksiä tehtiin viisi kappaletta, joissa kolmessa määrättiin öljypäästömaksu maksettavaksi. Korkeimmassa oikeudessa oli vireillä Rajavartiolaitoksen vuonna 2011 määräämää öljypäästömaksua koskeva valitus. Kyseistä öljypäästömaksua koskeva valitusprosessi on käynnistynyt vuonna 2011 ja asiaa on käsitelty eri oikeuskysymysten osalta kaikissa oikeusasteissa. Vuonna 2014 korkein oikeus kumosi Rajavartiolaitoksen valituksesta hovioikeuden päätöksen, jolla hovioikeus oli kirjallisessa menettelyssä tekemällään päätöksellä vapauttanut valittajan Rajavartiolaitoksen määräämästä öljypäästömaksusta. Samalla korkein oikeus palautti asian vielä tietyiltä osin hovioikeuden käsiteltäväksi. Hovioikeus käsitteli asian uudelleen ja päätöksellään pysytti Rajavartiolaitoksen määräämän öljypäästömaksun. Vuonna 2015 korkein oikeus myönsi valittajalle valitusluvan hovioikeuden viimeisimmästä päätöksestä. Korkein oikeus teki vuonna 2016 Euroopan Unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön asiassa. Joulukuussa 2017 Euroopan Unionin tuomioistuin järjesti asiassa suullisen käsittelyn, johon myös Suomi osallistui. Euroopan Unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen ratkaisu julkistettiin helmikuussa ja tuomioistuin antoi ratkaisunsa heinäkuussa 2018. Korkein oikeus antanee asiassa tuomion vuonna 2019. 7.6.3. Alusöljypäästöjen esitutkinta Rajavartiolaitoksen ja Poliisihallituksen välisen yhteisymmärrysmuistion mukaisesti alusöljypäästöjen esitutkintavastuut siirrettiin poliisilta Rajavartiolaitokselle vuoden 2011 alusta lukien. Yhteisymmärrysmuistiolla toimivaltaiset esitukintaviranomaiset sopivat esitutkintavastuun siirtämisestä aluevesillä ja Suomen talousvyöhykkeellä Rajavartiolaitokselle. Poliisi suorittaa kuitenkin edelleen alusöljypäästöjen esitutkinnan sisävesialueilla sekä myös niissä tapauksissa, joissa esitutkintatoimenpiteiden laatu tai laajuus sitä edellyttää tai poliisi vaatii esitutkintaa siirrettäväksi itselleen esimerkiksi muuhun vakavaan rikokseen olevan liitynnän johdosta. Rajavartiolaitoksessa alusöljypäästöjen esitutkinta, kuten myös öljypäästömaksua koskeva hallinnollinen tutkinta, on keskitetty Länsi-Suomen merivartiostoon. Merelliseen ympäristörikosten esitutkintaa suorittavat aihealueeseen erikoistuneet tutkinnanjohtaja ja tutkija. Suomenlahden merivartiosto ja Vartiolentolaivue tukevat Länsi-Suomen merivartiostoa myös alusöljypäästöjen esitutkintaan liittyvissä toimenpiteissä. Toimintavuonna 2018 suoritettiin kuusi alusöljypäästöjen esitutkintaa. Yhdessä tapauksessa annettiin rangaistusvaatimus ympäristörikkomuksesta sakkomenettelyssä ja kahdessa tapauksessa annettiin huomautus. Lisäksi kahdessa tapauksessa esitutkinta päätettiin, koska asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta. Yhden tapauksen osalta esitutkinta päätettiin vähäisyysperusteella. Ympäristörikoskatsaus 45
Kuva 10. Satama-alueella öljypäästöjä meressä (Rajavartiolaitos). 7.7. YMPÄRISTÖRIKOSTEN MÄÄRISTÄ SYYTTÄJILLÄ JA TUOMIOISTUIMISSA Syyttäjälaitoksen tilastojen mukaan ympäristö- ja luonnonvararikoksia (jatkossa ympäristörikoksia) on vuosittain saapunut syyttäjille seuraavasti. Ympäristörikokset 2014 2015 2016 2017 2018 Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 76 68 65 79 91 Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 7 7 5 3 10 Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 32 18 34 32 34 Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku 4 2 4 3 0 2 Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 24 23 8 20 17 Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 1 1 3 1 1 Yhteensä 142 121 118 135 155 Taulukko 10: Syyttäjille 2014-2018 saapuneet ympäristörikokset sekä rikkomukset. 46 Ympäristörikoskatsaus
Rikoslain luonnonvararikokset 2014 2015 2016 2017 2018 Metsästysrikos RL 48 a luku 1 96 97 41 36 32 Törkeä metsästysrikos RL 48 a luku 1 a 6 7 2 5 9 Kalastusrikos RL 48 a luku 2 3 1 1 4 4 Metsärikos RL 48 a luku 3 2 0 1 0 1 Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoaminen RL 48 a luku 3 a 0 0 0 0 0 Puutavararikos RL 48 a luku 3 b 0 0 0 0 0 Laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 4 1 0 0 0 0 Törkeä laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 4 a 0 0 0 0 0 Yhteensä 108 105 45 45 46 Taulukko 11: Syyttäjille 2014-2018 saapuneet luonnonvararikokset. Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia 2014 2015 2016 2017 2018 Terveysrikos RL 44 luku 1 3 3 5 6 5 Terveyden vaarantaminen (RL 34:4) 0 0 0 1 1 Törkeä terveyden vaarantaminen (RL 34:5) 0 0 0 0 0 Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttaminen (RL 44:4 a) 0 0 1 0 1 Geenitekniikkarikos (RL 44:9) 0 0 0 0 0 Ydinenergian käyttörikos (RL 44:10) 0 0 1 1 0 Räjähderikos RL 44 luku 11 59 63 48 49 70 Varomaton käsittely RL 44 luku 12 43 48 67 53 59 Radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44:12 a) Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 0 0 0 0 0 4 2 4 0 4 Yhteensä 109 116 126 110 140 Taulukko 12: Syyttäjille 2014-2018 saapuneet terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikokset. Vesilain rangaistussäännökset 2014 2015 2016 2017 2018 Vesilain luparikkomus VL 16 luku 2 3 3 1 3 1 Vesilain rikkominen VL 16 luku 3 3 1 2 0 0 Yhteensä 6 4 3 3 1 Taulukko 13: Syyttäjille 2014-2018 saapuneet vesilain rangaistussäännökset. Ympäristörikoskatsaus 47
Muita lakeja koskevat rikokset 2014 2015 2016 2017 2018 Jäterikkomus 0 0 0 0 0 Jätelain rikkominen 24 19 19 21 22 Kalastusrikkomus 11 11 10 18 17 Maastoliikennerikkomus 9 7 10 10 9 Luonnonsuojelurikkomus 8 9 7 10 0 Maa-ainesrikkomus 1 0 5 1 0 Yhteensä 53 46 51 60 48 Taulukko 14: Syyttäjille 2014-2018 saapuneet muut ympäristöä koskevat rangaistavaksi säädetyt rikokset. Syyttäjät nostivat vuonna 2018 syytteen rikoslain 48 luvun mukaisissa rikoksissa 76 kertaa eli 50,7 % tapauksista. Syyteharkinta-aika oli keskimäärin 5,8 kuukautta. Rikoslain 48a luvun mukaisissa rikoksissa syytteitä nostettiin 25 kappaletta, mikä vastasi 54,4 % kaikista tapauksista. Näissä syyteharkinta-aika oli keskimäärin 4,48 kuukautta. Vuosi Tuomittu syytteen mukaisesti Syyte hylätty kokonaan tai osittain Hylkäämisprosentti Kaikki ratkaisut 2014 159 35 18,04% 194 2015 176 48 21,43% 224 2016 160 50 23,81% 210 2017 113 37 24,67% 150 2018 157 41 20,71% 198 Taulukko 15: Ympäristö- ja luonnonvararikosten kokonaan tai osittain hylättyjen syytteiden lukumäärien ja prosenttiosuuksien kehitys 2014-2018. Keskimääräinen sakkorangaistus rikoslain 48 luvun 1 :n rikoksesta on viime vuosina ollut noin 50 päiväsakkoa. 7.8. ESITUTKINTAVIRANOMAISEN TIETOON TULLEET SEKÄ SYYTEHARKINTAAN SIIRTYNEET YMPÄRISTÖRIKOKSET Kansallinen ympäristörikosseurantatyöryhmä on seurannut ympäristörikollisuutta jo vuodesta 1997 alkaen. Ympäristörikoksia koskevat rangaistussäännökset on koottu Suomessa rikoslakiin siltä osin, kun teosta voi seurata vankeusrangaistus. Lievempiä rangaistussäännöksiä on lisäksi useissa muissa laeissa. Tämä vaikuttaa ympäristörikosten seurantaan kuin myös se, mitkä rikokset määritellään ympäristörikoksiksi. Lainsäädännössämme on säädetty rangaistaviksi useita tekoja, jotka sivuavat myös ympäristöasioita. Kaikkia ympäristöön liittyviä laiminlyöntejä ja rikoksia on siten vaikea ottaa seurannassa huomioon. Tässä raportissa seurataan pääsääntöisesti rikoslaissa rangaistavaksi määriteltyjä ympäristörikoksia. Esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet taulukossa mainitut ympäristörikokset ovat esitettynä tässä raportissa rikosnimikkeittäin. Ympäristörikoksia tutkivia esitutkintaviranomaisia ovat poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos. Ympäristörikostilastot perustuvat siihen, millä rikosnimikkeellä tapausta on tutkittu esitutkintavaiheessa. Jos asia etenee syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn, rikosnimike voi muuttua. Ympäristörikostilastot eivät heijasta ympäristörikollisuuden todellista tilaa eivätkä kerro 48 Ympäristörikoskatsaus
ympäristöön kohdistuvista uhista, koska ympäristörikollisuus on suurelta osin piilorikollisuutta eikä todennäköisesti tule viranomaisten tietoon. Tullin tietoon ja esitutkintaan edenneet ympäristörikokset sekä erilaiset ympäristörikoselementtejä sisältävät rikkomukset ovat pääasiassa koostuneet sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) ja romuakkujen viennistä. Tullin tutkimissa luonnonsuojelurikoksissa ja -rikkomuksissa kyse on yleensä mm. postilähetyksinä tai matkustajatuomisina maahantuoduista luvanvaraisista eläin- ja kasvisperäisistä tavaroista. Joissain tapauksissa rikokset on tehty liiketoiminnan yhteydessä. Tutkituissa tapauksissa tekijöinä ovat olleet suomalaiset ja ulkomaiset luonnolliset henkilöt sekä myös suomalaiset oikeushenkilöt. Tekotapoja on kuvattu tarkemmin edellä olevissa kappaleissa. Tullin esitutkintaan saapuneiden ympäristö- ja luonnonsuojelurikosten määrä on edelliseen vuoteen verrattuna laskenut hieman. Rajavartiolaitoksen tutkintaan tulleet ympäristörikokset ovat olleet tyypillisesti niitä, jotka paljastuvat Rajavartiolaitoksen rajanylityspaikkojen ulkopuolella suorittaman rajojen valvonnan yhteydessä. Rajavartiolaitoksella on erittäin hyvät edellytykset ympäristöön liittyvän valvonnan suorittamiseen, koska valvontatoimintaa tehdään niin maalla, merellä kuin ilmassakin ja käytössä on asianmukainen kalusto tehtävien suorittamista varten. Ympäristörikoksia tulee Rajavartiolaitoksen tietoon myös sivullisten ilmoitusten perusteella. Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapuneiden ympäristö- ja luonnonvararikosten määrä on kääntynyt selkeään nousuun edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2017 Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapui yhteensä 108 ja vuonna 2018 yhteensä 146 taulukoiden mukaista ympäristö- ja luonnonvararikosta tai rikkomusta. Näiden lisäksi vuonna 2018 Rajavartiolaitos kirjasi myös 10 metsästysrikkomusta (vuonna 2017 tapauksia oli kaksi). Metsästyslain säännösten rikkomisia (vuonna 2017 tapauksia oli yksi) tai luvatonta pyyntiä (vuonna 2017 tapauksia oli neljä) koskevia tapauksia ei toimintavuonna ollut. Erityisesti Rajavartiolaitoksen paljastamien kalastusrikkomusten sekä myös metsästysrikkomusten määrät nousivat selvästi edelliseen vuoteen verrattuna. 8. RAJAT YLITTÄVIEN LAITTOMIEN JÄTEKULJETUSTEN TILANNEKUVA JA TORJUNNAN UUDET MAHDOLLISUUDET Seuraavassa raportoidaan lyhyesti Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden Leila Suvantolan ja Terhi Kankaanrannan kirjoituksen mukaan vuosina 2016-2017 Poliisiammattikorkeakoulussa toteutetun BlockWaste 17 tutkimushankkeen (Blocking the Loopholes for Illicit Waste Trafficking, BlockWaste) keskeisiä tuloksia liittyen laittoman, rajat ylittävän jätekaupan tuleviin kehityslinjoihin ja uhkiin. Tämä kirjoitus perustuu tutkimushankkeen seuraaviin raportteihin: Meneghini, C. Favarin, S. Andreatta, D. Savona, E. U.: An exploratory estimate of the extent of illicit waste trafficking in the 17 Hankkeen rahoitti Euroopan Unionin sisäisen turvallisuuden rahasto (Internal Security Fund of the European Union, rahoitussopimuksen numero HOME/2014/ISFP/AG/EFCE/7199). Ympäristörikoskatsaus 49
EU ja Suvantola, L Kankaanranta, T: Jätteiden laittomaan, rajat ylittävään kuljettamiseen liittyviä uhkakuvia. Kumpikin raportti on saatavilla hankkeen verkkosivuilta (www.blockwaste.eu). Lisäksi kirjoitus perustuu artikkeliin Suvantola, L. & Kankaanranta, T. (2018). Broadening the Toolbox for Prevention of Illegal Waste Trafficking to Address Emerging Threats. Environmental Policy and Law: The journal for decision-makers, volume 48(1): 64-74. 8.1. ARVOKASTA JÄTETTÄ KATOAA LAITTOMIIN VIRTOIHIN Laittoman jätekaupan tuotot arvioidaan yhtä suuriksi kuin huumausaineiden salakuljetuksella saatavat tuotot. EU:ssa tuotetusta tavanomaisesta jätteestä reilu kymmenesosa päätyy toisaalle kuin lailliseen käsittelyyn. Suomessa ongelma on vielä kohtuullisen lievä, sillä 0,3 prosenttia jätteestä katoaa, kun taas Irlannissa osuus on satakertainen (38 %). Huolestuttavaa on, että juuri vaaralliset jätteet päätyvät todennäköisemmin laittomille teille niiden suurempien käsittelykustannusten vuoksi. Silti Suomessa laittomille teille päätyvän jätteen arvoksi on arvioitu vähintään 37,2 miljoonaa euroa ja enimmillään 60 miljoonaa euroa. 8.2. MITEN KANSAINVÄLINEN JÄTERIKOS TEHDÄÄN? Rajat ylittävälle jäterikokselle on ominaista asiakirjojen väärentäminen. Jätekoodeja ja painoja on helppo väärentää, kun ne perustuvat toimijan omaan ilmoitukseen. Teknisesti asiakirjojen väärentäminen on myös aiempaa helpompaa. Valvontaviranomaisten onkin tarkastustilanteissa vaikea erottaa aitoja dokumentteja väärennetyistä. Rahtikirjoissa jäte voidaan määritellä totuudenvastaisesti kaupalliseksi tuotteeksi, jäteluokituksesta poistuneeksi end-of-waste materiaaliksi, henkilökohtaiseksi omaisuudeksi tai vihreäksi jätteeksi, jonka vienti on sallittua. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden 17.7.2018 antamassa tuomiossa (18/130158, ei lainvoimainen) oli vientilupaa edellyttävät, käytöstä poistetut, happoa sisältävät lyijyakut ilmoitettu rahtikirjassa lyijymetalliksi (pb scrap). Helsingin hovioikeuden tuomiossa 14.2.2019 (19/106230; Helsingin käräjäoikeus 22.9.2017, nro 136991) puolestaan 20 puoliksi leikattua autoa ilmoitettiin rahtikirjassa käytetyiksi auton varaosiksi, vaikka kyseessä oli jätteenä pidettävät, kokonaiset auton etuosat, joista ei oltu poistettu vaarallisia nesteitä, eikä irrotettu osia varaosiksi. Jätettä voidaan myös piilottaa laillisen rahdin lomaan tai jopa ruiskuttaa tai muilla tavoin sekoittaa lailliseen rahtiin vaikeasti tunnistettavalla tavalla. 8.3. TURVASATAMAKSI MUODOSTUMISEN RISKI Eri maiden tai niiden satamien eritasoinen valvonta vaikuttaa laittoman jätteen kuljetusreittien valintaan. Riskinä on, että heikommin valvotut tai asiantuntemukseltaan heikommat satamat muodostuvat rikollisten suosimiksi reiteiksi. Samoin sellaiset maat, joissa seuraamukset tiedetään lieviksi, voivat päätyä laittomien rajat ylittävien jätekuljetusten turvasatamiksi, joissa kiinnijäämisriski ja/tai rangaistusriskit ovat alhaisia. Suomessa rangaistustaso on ympäristön turmelemisrikoksena tuomituissa, rajat ylittävissä jäterikoksissa lievä. Edellä viitatuissa tapauksissa auton puolikkaiden viejä tuomittiin 40 päiväsakon sakkorangaistukseen. Akkujen vientiin syyllistyneet tuomittiin 40 päivän 3 kuukauden pituisiin vankeusrangaistuksiin. Lievästä rangaistustasosta huolimatta Suomen riski päätyä kauttakulkumaaksi lienee kohtuullisen pieni. Suomi ei ole Aasiaan ja Afrikkaan suuntautuvien reittien varrella. Lisäksi laivarahti Suomesta kulkee pääasiassa Saksan tai Hollannin satamien kautta, joissa riski kiinnijääntiin ei ole alhainen. Myös edellä mainitut auton puolikkaat palautuivat Suomeen Hollannista. 50 Ympäristörikoskatsaus
8.4. TILANNETORJUNNAN TÄRKEYS Jäterikoksen tilannetorjunnan nykyistä keinovalikoimaa olisi aiheellista laajentaa, jotta erityisesti kuljetusvaiheen kiinnijäämisriskiä voidaan lisätä. Liikennevalvonnassa voitaisiin tehostaa laittomien jätekuljetusten tunnistamista edellyttämällä kaikilta jätekuljetuksilta vaarallisten kuljetusten (ADR) kaltaisia identifioivia tunnisteita ajoneuvoissa. Tällöin liikennevalvonnassa voitaisiin näitä kuljetuksia valvoa tehostetusti. Samoin rekisteröityjen jätteenkuljettajien tietojen ja kansainvälisten jätteensiirtoasiakirjojen sähköinen saatavuus tien päälle liikennevalvonnan käyttöön parantaisi mahdollisuuksia tunnistaa laittomasti jätteitä kuljettavat toimijat ja vähentäisi väärien tai väärennettyjen asiakirjojen hyödyntämistä. Jätekuljetusten GPS-seuranta puolestaan lannistaisi jätteen toimittamista muualle kuin ilmoitetulle vastaanottajalle. Jätteenkuljettajille säädettävä velvollisuus palauttaa omalla kustannuksellaan laiton jätteenkuljetus lähtöpisteeseen voisi kannustaa kuljetusyrittäjiä valvomaan kuljetustensa laillisuutta ja asiakirjojen asianmukaisuutta. Luetellut keinot olisivat kustannustehokkaita keinoja puuttua laittomaan jätekuljetukseen. 9. HAITALLISET AINEET AIHEUTTAVAT PÄÄNVAIVAA YMPÄRISTÖRIKOSPROSESSISSA Haitalliset aineet aiheuttavat päänvaivaa ympäristörikosprosessissa- osion on kirjoittanut erikoistutkija Katarina Björklöf Suomen ympäristökeskuksesta ja vesi- ja ympäristötekniikan opiskelija Salla Finnilä Aalto-ylipistosta. Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) rahoittamassa RISTE-hankkeessa selvitettiin SYKEn ja Aalto-yliopiston yhteistyönä ympäristö- ja esitutkintaviranomaisten näkemyksiä vaaralliseksi luokiteltujen kemikaalien ja ympäristölle haitalliseksi tunnistettujen päästöjen tietotarpeesta ja saatavuudesta ympäristörikoksia koskevissa prosesseissa. Hankkeeseen kuuluvassa DI-työssä toteutettiin kysely- ja haastattelututkimus, jossa poliisilta, syyttäjiltä sekä kuntien ja valtion ympäristöviranomaisilta kysyttiin ympäristörikostutkinnan nykyisistä käytännöistä ja kokemuksista sekä kemikaaleja ja ympäristöriskejä koskevan tiedon ja tuen tarpeesta. Webropol lla toteutettuun kyselyyn vastasi 102 kunnan ja 15 ELY-keskuksien ympäristöviranomaista sekä 11 esitutkintaviranomaista ja 11 syyttäjää. Haastatteluihin osallistui kaksi kunnan ja kuusi ELY-keskuksien ympäristöviranomaista, kaksi esitutkintaviranomaista sekä kaksi syyttäjää. Vastauksista löydettiin useita kemikaalitietoon, ympäristöriskien tunnistamiseen ja ympäristörikosprosessiin liittyviä kehittämisteemoja (Kuva 1). Kuva 11. Haastattelututkimuksessa tunnistettuja kehittämiskohteita. Ympäristörikoskatsaus 51