KIRJALLINEN KYSYMYS 308/2008 vp Yksityisten lahjoitusten verovähennysoikeus Eduskunnan puhemiehelle Tuloverolain (1141/2007) 57 :n mukaan yritykset ja yhteisöt ovat oikeutettuja vähentämään verotuksessa tieteen ja taiteen edistämiseen annettuja rahalahjoituksia. Yksityishenkilöillä vastaavaa verovähennysoikeutta ei ole. Suomi onkin Ruotsin ja Espanjan lisäksi ainoa maa Euroopassa, jossa yksityishenkilöiltä yleishyödyllisiin tarkoituksiin tehtyjen lahjoitusten verovähennysoikeus puuttuu täysin. Julkisen sektorin kasvun rajat näyttävät olevan lähestymässä, sillä julkinen raha ei yhä moninaisempien ja kasvavien tarpeiden paineessa riitä täyttämään kaikkia tarpeita. Yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä tarvitaan, ja yhteistyöhön tulisi yritysten lisäksi kannustaa mukaan myös yksityisiä henkilöitä. Periaate, jonka mukaan ihmiset voivat vähentää verotuksessa ainakin osan yhteistä hyvää palvelevista lahjoituksista, on varsin yleisesti hyväksytty muun muassa muissa EU-maissa. Myös Suomessa olisi perusteltua kannustaa antamaan yksityisiä lahjoituksia verovähennyksin, koska lahjoitukset tietyssä mielessä korvaavat veroja. Niillä tuettaisiin valtion hyväksymiä yleishyödyllisiä taide- ja tiedekohteita, jotka osittain ovat valtion itsensä tuottamia. Suomalaiset vaurastuvat, mutta silti yksityishenkilöiden lahjoituspotentiaali on edelleen käyttämätön voimavara. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 75 prosenttia yleishyödyllisistä lahjoituksista tekevät yksityiset henkilöt. Isossa-Britanniassa tilanne on sama. Myös Euroopan komission aloitteesta on selvitetty, miten yksityisten lahjoitusvarojen osuutta Euroopan tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksesta voitaisiin lisätä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä muuttaakseen tuloverolain 57 :ää siten, että se kannustaa tekemään yksityisiä lahjoituksia tieteen ja taiteen edistämiseksi, sekä laajentaakseen lahjoitusten verovähennysoikeutta koskemaan myös yksityisiä lahjoituksia? Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2008 Hanna-Leena Hemming /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna-Leena Hemmingin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 308/2008 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä muuttaakseen tuloverolain 57 :ää siten, että se kannustaa tekemään yksityisiä lahjoituksia tieteen ja taiteen edistämiseksi, sekä laajentaakseen lahjoitusten verovähennysoikeutta koskemaan myös yksityisiä lahjoituksia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lahjoitusvähennys on sisältynyt verolainsäädäntöömme muodossa tai toisessa jo vuosikymmenten ajan. Laajimmillaan vähennyskelpoisten lahjoitusten piiri oli 1980-luvun loppupuolella ennen kokonaisverouudistusta. Kokonaisverouudistuksen tavoitteena oli yksinkertaistaa verotusta ja samalla luoda aikaisempaa neutraalimpi verojärjestelmä, jolla vähemmässä määrin vaikutettaisiin henkilöiden ja yritysten taloudelliseen käyttäytymiseen. Vähennysjärjestelmää selkeytettiin ja monia verotusta monimutkaistavia vähennyksiä karsittiin. Uudistuksen yhteydessä vähennyskelpoisiksi jätettiin ainoastaan tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen tukemiseksi annetut lahjoitukset ja vähennyskelpoisuus rajoitettiin yhteisöihin. Lahjoitusvähennyksen ala jäi uudistuksen yhteydessä melko suppeaksi ja on sellaisena myös pysynyt. Suomalaiset yksityishenkilöt ovat perinteisesti olleet halukkaita tekemään lahjoituksia ilman verovähennystäkin. Kansalaisjärjestöjen saamien lahjoitusten määrät ovatkin olleet viime vuosina kasvussa. Kun lahjoitus liittyy lahjan antajan omaan tahtoon tukea tiettyä toimintaa, sopii lahjoitusten verovähennysoikeus huonosti lahjoituksen luonteeseen. Jos lahjoittaja saa antamastaan lahjasta verovähennyksen, tämä tarkoittaa sitä, että muutkin veronmaksajat joutuvat osallistumaan lahjan antamiseen. Vähennysoikeutta arvioitaessa on huomioitava, että lahjoitusvähennyksen laajentaminen tarkoittaisi samalla valtion oman päätäntävallan kaventamista lahjoitusten kohteista. Kun valtio nykyisin myöntää oman osansa tuista suorilla tuilla, valtio voi jokaisessa yksittäisessä tapauksessa itse päättää, minkälaista toimintaa se todella haluaa tukea. Jos lahjoitusten vähennysoikeuden alaa laajennettaisiin, lahjoituksen saajista päättäisivät jatkossa valtion puolesta yksityiset henkilöt. Niissä Euroopan valtioissa, joissa lahjoitukset ovat Suomea laajemmin vähennyskelpoisia, on törmätty jo moniin laajan vähennysoikeuden tuomiin ongelmiin. Varsinkin ulkomaisiin yhdistyksiin liittyy monia valvonnallisia riskejä, minkä vuoksi lahjoitusvähennyksen soveltamisala on erittäin tärkeä pitää jatkossakin suppeana. Laaja vähennysoikeus yhdistettynä lahjoitusvähennyksen kansainväliseen soveltamisalaan saattaisi johtaa jo muissa maissa esiin tulleisiin ongelmiin, jotka liittyvät yhdistysten käyttämiseen rikollisessa toiminnassa. Eräät Euroopan talousalueen maat ovatkin perustaneet kansainvälisiä yhteistyöryhmiä, jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja laajan lahjoitusvähennysoikeuden sisältämiin riskeihin, jotka liittyvät muun muassa petoksiin, verorikoksiin, rahanpesuun sekä uhkaan vähennyskelpoisten lahjoitusten käyttämisestä terrorismin rahoituksessa. 2
Ministerin vastaus Lahjoitusvähennystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon se, että lahjoituksia kaikille yleishyödyllisille yhteisöille tuetaan jo nyt verotuksellisin keinoin, sillä yleishyödyllisten yhteisöjen saamat lahjoitukset on vapautettu lahjaverosta. Yleishyödyllisiä yhteisöjä tuetaan lisäksi tuloverotuksessa, sillä ne ovat verovelvollisia ainoastaan harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta ja rajoitetusti tietyistä kiinteistötuloista. Erikseen nimetyt yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavat yleishyödylliset yhteisöt ovat vapautetut tuloverotuksesta myös elinkeinotoiminnan ja kiinteistötulon osalta. Tiedettä ja taidetta sekä muuta yleishyödyllistä toimintaa tulee jatkossakin tukea myös julkisin varoin. Yhteiskunnan tuen tarkoituksenmukaisuutta ja laajuutta harkittaessa joudutaan kuitenkin pohtimaan eri vaihtoehtojen keskinäistä paremmuutta. Suomessa tukea ei ole haluttu jättää yksityisen lahjoitushalukkuuden varaan, vaan julkisen sektorin tuet myönnetään pääsääntöisesti suorana tukena verotuen sijaan. Aikaisemmat kokemukset yksityishenkilöihin ulottuvasta verovähennysoikeudesta eivät ole osoittaneet verovähennyksen merkittävästi lisäävän lahjoitushalukkuutta. Myös yritysten lahjoitukset verotukeen oikeutetuille yleishyödyllisille yhteisöille ovat olleet joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta melko pieniä. Lahjoitusvähennyksen kautta annettavaa tukea voidaankin puoltaa parhaiten nykyisessä suppeassa ja tarkoin rajatussa muodossa. Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2008 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 308/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna-Leena Hemming /saml: Vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta för ändring av 57 i inkomstskattelagen i syfte att uppmuntra privatpersoner att ge donationer till främjande av vetenskap och konst samt utvidga rätten till donationsavdrag i beskattningen att gälla även privata donationer? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Donationsavdraget har funnits i vår skattelagstiftning i en eller annan form redan i flera decennier. Andelen avdragbara donationer var som störst i slutet av 1980-talet före totalskattereformen. Målet med totalskattereformen var att förenkla beskattningen och samtidigt skapa ett neutralare beskattningssystem än tidigare, som i mindre grad påverkar privatpersoners och företags ekonomiska beteende. Systemet med avdrag förtydligades och många avdrag som krånglade till beskattningen gallrades bort. I samband med reformen bevarades avdragbarheten endast för donationer till vetenskap, konst och bevarande av kulturarvet i Finland och avdragbarheten begränsades till samfund. Vid reformen blev sektorn för donationsavdrag relativt snäv och sådan har den också varit därefter. Finländska privatpersoner har av tradition varit villiga att ge donationer också utan skatteavdrag. De donationer som frivilligorganisationerna har mottagit ökat kontinuerligt under de senaste åren. Då donationen anknyter till donatorns egen vilja att stöda en viss verksamhet passar rätten till skatteavdrag dåligt ihop med donationens karaktär. Om donatorn får dra av den gjorda donationen i beskattningen betyder det att även de övriga skattebetalarna blir tvungna att delta i donationen. Vid bedömningen av avdragsrätten bör man beakta att en utvidgning av donationsavdraget samtidigt skulle betyda inskränkningar i statens rätt att fatta beslut om donationsobjekten. Då staten i dag beviljar sin andel av stöden som direkta stöd kan staten i varje enskilt fall fatta beslut om vilken typ av verksamhet staten verkligen vill stöda. Om omfattningen för rätten till donationsavdrag utvidgades skulle privatpersoner i fortsättningen fatta beslut om donationsmottagarna för statens del. I de europeiska stater där donationer är avdragbara i större omfattning än i Finland har man redan stött på flera problem med den omfattande avdragsrätten. I synnerhet utländska föreningar involverar ett stort antal övervakningsrelaterade risker, vilket betyder att det är mycket viktigt att tillämpningsområdet för donationsavdraget också i fortsättningen förblir snävt. En omfattande avdragsrätt i kombination med det internationella tillämpningsområdet kunde leda till sådana problem som redan dykt upp i andra länder och som anknyter till användning av föreningar för kriminell verksamhet. Vissa länder inom den Europeiska ekonomiska sfären har därför grundat internationella samarbetsgrupper, som strävar efter att hitta lösningar på riskerna gällande mera omfattande rättigheter att göra donationsavdrag. Dessa har bland annat koppling till bedrägerier, skattebrott, penningtvätt samt hotet att avdragbara donationer används för finansiering av terrorism. 4
Ministerns svar Vid bedömningen av donationsavdraget bör man dessutom beakta att donationerna till alla allmännyttiga samfund redan nu stöds i beskattningen, eftersom de donationer som allmännyttiga samfund får är befriade från gåvoskatt. Allmännyttiga samfund får dessutom stöd i inkomstbeskattningen i och med att de endast beskattas för näringsverksamhet som de idkar och i begränsad utsträckning för vissa fastighetsinkomster. Vissa uppräknade nämnda allmännyttiga samfund som idkar verksamhet med betydande påverkan på samhället har befriats från inkomstskatt också för sin näringsverksamhet och sina fastighetsinkomster. Vetenskap och konst samt övrig allmännyttig verksamhet bör också i fortsättningen få stöd ur offentliga medel. Då ändamålsenligheten i och omfattningen på samhällets stöd övervägs blir man dock tvungen att inbördes jämföra de olika alternativen och avgöra vilket som är bäst. I Finland har vi inte velat att stödet ska vila på det privat intresset för donationer. I stället beviljas den offentliga sektorns stöd huvudsakligen som direkta stöd och inte som skattestöd. Tidigare erfarenheter av avdragsrätt som sträcker sig till privatpersoner har inte visat att skatteavdragen anmärkningsvärt skulle öka intresset för donationer. På några undantag när har också företagens donationer till allmännyttiga samfund som är berättigade till skattestöd, varit relativt små. Stöd som ges genom donationsavdrag kan därför bäst försvaras i sin nuvarande snäva och noggrant avgränsade form. Helsingfors den 13 maj 2008 Finansminister Jyrki Katainen 5