Globalisaatio, yritysten kansainvälistyminen ja työmarkkinat

Globalisaatio, yritysten kansainvälistyminen ja työmarkkinat Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 31/2008

Hannu Piekkola Globalisaatio, yritysten kansainvälistyminen ja työmarkkinat Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 31/2008

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin 010 606 000 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 2166 Työ ja yrittäjyys 31/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Hannu Piekkola Julkaisuaika Marraskuu 2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Globalisaatio, yritysten kansainvälistyminen ja työmarkkinat Tiivistelmä Globalisaation ensimmäinen vaihe 1870-luvulta loi kansainvälisen kaupan. Uudessa vaiheessa 1985 korostuu palvelujen kauppa ja toimialan sisäisessä kaupassa tyypillinen eri tehtävien (tasks) hajauttaminen eri maihin. Häviäjät ja voittajat eivät riipu vain ITC investoinneista, vaan organisaatiopääomasta. Taloudessa vallitsee kummallisuuden talous odd economies : osaamisen kasautuminen, konveksit markkinointi- ja viestintäkustannukset, verkottuminen ulkoisvaikutuksineen ja organisaatiopääoman merkitys työtä uudelleen organisoitaessa. Kansainvälisen tutkimuksen perusteella globalisaation työllisyysvaikutukset voidaan arvioida yleisesti positiivisiksi. OECD:n selvityksissä ulkoistaminen yli rajojen on suoraan vienyt vain 4-5 % työpaikoista Yhdysvalloissa ja Euroopassa (EU15) ja vielä vähemmän Japanissa. Näin on ollut huolimatta globalisaation rajuudesta. Toisten tutkimusten mukaan Yhdysvalloissa lähes 40 % työpaikoista on muuttanut suljetun työn sektorilta avoimelle sektorille, joka on avoinna kansainväliselle kilpailulle. Suomalaiset suuryritykset ovat suuntautuneet voimakkaasti ulkomaille. Suurimpien yritysten (500 suurinta) 900 000 työpaikasta noin 400 000 on ulkomailla. Ilman ripeää kasvua ulkomaille kotimainen työllisyys olisi voinut olla uhattuna. Suuryritysten kotimaan työvoima ei ole vähentynyt myöskään teollisuudessa, kun mukaan otetaan palveluihin ulkoistetut 100 000 työpaikkaa. Lisäksi Suomessa kotimaisten suuryritysten rooli on edelleen tärkeä, kun ulkomaalaisiksi lasketaan vain yritykset, joissa ulkomainen omistus on yksissä käsissä eikä hajautettua (kuten esimerkiksi Nokialla). Suurten yritysten osalta ulkomaalaisomistukseen on siirtynyt vain noin 30 000 työpaikkaa. Ulkomaalaisomistuksella ei myöskään havaita olevan työvoimaa lisäävää vaikutusta. Ulkomaalaisomisteinen yritys tosin kysyy enemmän koulutettua työvoimaa, mutta tätä ei ole havaittu Pohjoismaissa (Ruotsissa). Tutkimusten mukaan ulkomainen omistus ei ole välttämättä parantanut tuottavuutta tai vaikutukset eivät eroa kotimaisista yrityskaupoista. Merkittävä tekijä voi olla kuitenkin ulkomaalaisomistuksesta riippumaton yrityksen kansainvälistyminen ja muuttuminen monikansalliseksi. Pohjoismaisten yritysten kansainvälistymisessä on ollut tähän asti määräävää uusien markkinoiden hakeminen. Kaikki suuryritykset panostavat kotimaassa enenevässä määrin koulutettuun työvoimaan, ja siten palkkatasolla ja työvoiman kysynnällä on usein positiivinen yhteys. Kustannussäästöt ovat mahdolliset määräävämpiä tekijöitä tulevaisuudessa, millä on luonnollisesti paljon merkitystä myös työvoiman käytölle kotimaassa. Yritysten globalisoitumisen vaikutuksista kotimaan työvoiman rakenteelle ja kysynnälle tiedetään varsin vähän. Työvoiman liikkuvuus ja työpaikkojen tuhoutuminen ovat olleet samalla tasolla koko 1990-luvun alun laman jälkeisen ajan. Työpaikkojen tuhoutuminen ei ole merkittävästi lisääntynyt. Alustavat tutkimustulokset viittaavat siihen, että työvoiman kasvu ulkomailla on jo vähentänyt työvoiman käyttöä kotimaassa. Mutta globalisaatio voi merkitä myös kasvavaa työvoimapulaa. TEM:n yhdyshenkilö: Strategia ja ennakointiyksikkö/matti Sihto, puh. 010 604 8064 Asiasanat globalisaatio, organisaatiopääoma, kansainvälistyminen, kehittyvien maiden talous, palkkajoustavuus, irtisanomissuoja ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä 61 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-100-6 Hinta 15 Kustantaja Edita Publishing Oy

Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja/työ ja yrittäjyys -sarjan 31. niteenä julkaistaan Hannu Piekkolan kirjallisuustutkimus Globalisaatio, yritysten kansainvälistyminen ja työmarkkinat. Näkemykset globalisaation vaikutuksista työmarkkinoilla ovat olleet ristiriitaisia. Toisaalta sen vaikutukset työllisyyteen ja työttömyyteen ovat herättäneet huolta ja saaneet aika ajoin näkyvää huomiota julkisessa sanassa. Toisaalta globalisaatiolla on valettu uskoa tulevaan. Näitä ristiriitaisia näkemyksiä koskevan tietämyksen lisäämiseksi työ- ja elinkeinoministeriö on tilannut kirjallisuustutkimuksen globalisaation vaikutuksista työmarkkinoihin. Tutkimus käsittelee suomalaista tutkimusta, myös aikaisemmin julkaisemattomia tutkimustuloksia, sekä kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksessa kartoitetaan keskeiset tutkimustulokset mutta myös arvioidaan erityisesti suomalaisen tutkimustoiminnan kannalta keskeiset aukkokohdat ja kehittämistarpeet. Tutkimuksen valvojana on toiminut työmarkkinaneuvos Matti Sihto työ- ja elinkeinoministeriöstä. Helsingissä lokakuussa 2008 Matti Sihto työmarkkinaneuvos työpolitiikan dosentti

Tekijän esipuhe Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään globalisaatiota, johon liittyy vientiyritysten kasvu monikansallisiksi toimijoiksi ja kotimaan työmarkkinoiden turbulenssi. Selvityksessä tarkastellaan tutkimuksia eri maissa siitä, miten kotimaisten yritysten kansainvälistyminen on vaikuttanut kotimaan työllisyyteen. Ketkä ovat voittajia ja ketkä häviäjiä? Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan myös globalisaation yhteyttä yritysten osaamispääomaan ja työllisyyden kehitykseen. Globalisaation myötä suomalaiset yritykset ovat laajentuneet voimakkaasti ulkomailla. Jossakin tapauksissa kotimaan tuotanto ja kotimaan liikevaihto on toisaalta laskenut 2000-luvulla. Suomen osalta käytetään myös Talouselämä-lehden ja Etlan ylläpitämää suuryritystietokantaa, jossa on mukana 500 suurinta yritystä Suomessa. Tutkimustulokset ovat osa Vaasan yliopiston Innodrive-projektia. Suomalaisten yritysten toiminnan laajuudesta ulkomailla on varsin vähän tutkimuksia ja siten suuryritystietokannan avulla saadaan tärkeää täydentävää tietoa. Tärkeä kysymys on se, miten globalisoituvien yritysten kannattavuuden kehitys on ollut yhteydessä työvoiman kysyntään. Miten kotimaisilla (esim. suomalaisilla) suurilla yrityksillä osaamispääoma ja kannattavuus on kehittynyt, myös verrattuna ulkomaalaisomisteisiin yrityksiin, ja miten tämä on heijastunut työllisyyteen ja alueelliseen rakennemuutokseen? Globalisaation myötä monikansalliset yritykset ovat voineet saada enemmän jalansijaa, ja yritysten rakenne ja keskimääräinen koko ovat muuttuneet. Yrityskokorakenne on muuttunut ja monikansallisten yritysten kirjo on kasvanut. Oma merkittävä kysymyksensä on myös työvoimarakenteen voimakas muutos. Tarkastelukohteena ovat myös tutkimukset, joissa on tarkasteltu eri koulutustason saaneiden ja eri-ikäisten työntekijöiden työllisyyskehitystä. Nuori työvoima on selvästi koulutetumpaa kuin aikaisempi sukupolvi. Erityisen suuri murros Suomessa oli sota-aika. Sodan jälkeisillä suurilla ikäluokilla on enemmän osaamispääomaa, mikä voinee osaltaan selittää pidentyneitä työuria. Rekrytoinnit ovat erityyppisiä globaaleissa yrityksissä kuin muissa. Korkeasti koulutettuja on kysytty globalisaation myötä kasvavilla aloilla. Näitä kysymyksiä on jo laajasti tarkasteltu teknologista muutosta koskevissa tutkimuksissa (ns. skill-biased technical change), jota kirjallisuutta ei käydä läpi. Uudessa globalisaatiovaiheessa myös koulutettujen työpaikat voivat olla voimakkaan murroksen alla, mistä on vielä varsin vähän perusteellista tietoa. Loppuluvussa arvioidaan sitä onko tähänastinen globalisaatiotutkimus antanut näihin kysymyksiin riittävästi vastauksia. Kirjallisuuskatsauksessa paitsi kartoitetaan keskeiset tutkimustulokset, myös arvioidaan erityisesti suomalaisen tutkimuksen näkökulmasta keskeiset tutkimustoiminnan aukkokohdat ja kehittämistarpeet.

Sisällys Esipuhe... 5 Tekijän esipuhe... 6 Sisällys... 7 1 Johdanto... 9 2 Globalisaation katsantoja... 11 3 Globalisaatio ja työllisyys... 13 3.1 Ulkomaalaisomistus ja työvoiman osaaminen... 17 3.2 Globalisaatio ja yritysrakenne... 19 4 Globalisaatio palveluissa... 21 5 Kiina ja Intia... 24 6 Suomen globalisaation ominaispiirteitä... 27 7 Ulkomaalaiset yritykset Suomessa... 34 7.1 Yrityskaupat Suomessa... 35 7.2 Ulkomaalaisomistus ja yritysten vakavaraisuus ja tehokkuus.. 36 8 Empiirinen analyysi työvoiman kysynnästä Suomessa. 37 9 Muutosturva rakennemuutoksessa... 40 10 Globalisaatio ja maahanmuutto... 43 11 Johtopäätökset ja avoimet kysymykset... 44 Lähteet... 48 Liite A. Kotimaisten suuryritysten työntekijät yhteensä ja ulkomailla, 100 suurinta... 53 Liite B. Ulkomaisten suuryritysten työntekijät yhteensä ja ulkomailla, 100 suurinta... 56 Liite C. Ulkomaiseen omistukseen siirtyneet suuryritykset aineistossa.. 59

9 1 Johdanto Globalisaatiokehitys on ollut viimeisen 150 vuoden ilmiö, jonka Richard Baldwin on jakanut kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa kansainvälinen kauppa vapautui aina 1870-luvulta alkaen. Toisessa vaiheessa 1985 jälkeen toimialojen sisäinen kauppa eri hyödykkeissä tai oikeastaan nykyisellään tehtävien (ns. tasks) kauppa on tullut määrääväksi. Vanhaa paradigmaa voidaan luonnehtia seuraavasti: Kansainvälinen kilpailu eri hyödykkeiden tai hyödykekorien välillä (bundles of tasks). Vanha paradigma on vallinnut 1870-luvulta nykypäivään. Kauppakustannusten lasku mahdollisti kulutuksen ja tuotannon eriyttämisen. Vanhassa paradigmassa kauppaa alettiin käydä maiden välillä transaktiokustannusten laskiessa. Kilpailu koski erityisesti tavaroiden kauppaa. Tuotemerkit kilpailivat keskenään kuten esimerkiksi autotehtaat, joilla oli satoja eri automerkkejä. Tätä kaupan kansainvälistymistä varten on kehitetty myös kauppateoria, jonka loivat Ricardo, Ohlin ja Heckscher. Vanhan paradigman aikana keskeistä oli päätös siitä, missä tuotetaan. Tuotantotoimintaa saatettiin edelleen jakaa koulutettujen ja kouluttamattomien välillä. Teollistuvissa maissa oli selvä jako valkokaulustyöntekijöiden ja muiden välillä. Sosiaaliturva koski etenkin kouluttamattomien eli työläisten resurssien ja aseman parantamista. Globalisaatiolla voidaan vanhan paradigman suppeassa mielessä ymmärtää kilpailun vapauttamista ja vapaakaupan laajentumista. Ensimmäisessä vaiheessa kilpailun vapauttaminen vaikutti ensisijaisesti tuonnin kanssa kilpailevaan teollisuuteen. Globalisaatio merkitsi myöhemmässä vaiheessa työpaikkojen katoamista teollisuudessa, mutta sen vastapainoksi syntyi monia työpaikkoja muilla kansantalouden sektoreilla. Kuluttajat hyötyivät alemmista hinnoista, ja työpaikkoja syntyi teollisuuden ulkopuolella niin, että työllisyys kasvoi koko kansantaloudessa. Baldwinin (2006) mukaan globalisaation ensimmäinen vaihe vaikutti etenkin kuljetuskustannuksiin, jotka alenivat nopeasti ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kuljetuskustannukset alenivat edelleen nopeasti 1960-luvulta alkaen aina nykypäiviin asti. Teknologinen kehitys on mahdollistanut globaalit tuotantoketjut ja prosessit. OECD:n (2007a) mukaan toinen tärkeä globalisaation tekijä on kommunikaatiokustannusten aleneminen ja globaali koordinointi, joka mahdollistaa tuotannon hajauttamisen eri tuotantoyksiköihin eri puolille maailmaa. Globalisaation uutta paradigmaa voidaan luonnehtia seuraavasti: Kansainvälinen kilpailu tehtävien (tasks) välillä. Toinen vaihe, uusi paradigma, alkoi 1980-luvun puolivälissä ja on jatkunut nykypäivään. Tällöin alkoi internetin laaja käyttö ja IT-teknologian esiinmarssi. 1980-luvun alussa myös palveluala alkoi globalisoitua. Kansainvälinen

10 kauppa ei ole enää pelkästään teollisuuden vientiin ja tuontiin perustuvaa. Lisäksi vienti ja tuonti ovat nykyisin valtaosin toimialan sisäistä. Tämä merkitsee sitä, että kaupasta suhteessa pienempi osa on lopputuotteiden kauppaa. Yritykset ovat pilkkoneet tuotanto- tai arvoketjunsa yhä pienempiin osiin, jotka eriytyvät maantieteellisesti ja sijoittuvat kukin oman suhteellisen etunsa mukaan. Kauppakustannukset laskevat nopeasti erityisesti ideoiden siirrossa. Tämä on mahdollistanut tuotannon ja toimistotyön alueellisen erilaistumisen, joka on tapahtunut sekä maiden sisällä että eri maiden ja maanosien välillä. Uutta globalisaatioteoriaa ovat kehittäneet erityisesti Princetonin yliopiston professorit Blinder, Grossman, Rossi-Hansberg (ja Krugman). Blinder on kuvannut seuraavaa teollista vallankumousta. Paul Krugman on aikaisemmin visualisoinut tulevaisuutta, jossa Yhdysvaltojen työstä melkeinpä kaikki voidaan ulkoistaa (offshoring) ulkomailla tehtäväksi. Uuden paradigman aikana tehtäviä voidaan suorittaa missä tahansa maanosassa. Aikaisemmin yksittäisen tehtävän ulkoistaminen ulkomaille ei ollut mahdollista. Uuden paradigman aikana menestyjät ja häviävät määräytyvät tehtäväkohtaisten suoritusten mukaan. Tällöin työntekijän koulutustaso tai yrityksen toimiala voivat kuvata huonosti tehtävän asettamia haasteita. Yritys tai toimiala ei ole riittävä mikroyksikkö kuvaamaan kunkin tehtävän kuvaa. Monikansallista yritystä on erityisen vaikea luonnehtia yhdellä toimialalla. Teolliseen toimintaan liittyy myös laaja komponenttien tuonti eri maanosista. Uuden globalisaation paradigman kaudella häviäjät ja voittajat eivät riipu vain ITC- investoinneista. Organisaatiopääoma on myös olennaista. Taloudessa vallitsee kummallisuuden talous odd economies. Tähän liittyy osaamisen kasautuminen, konveksit markkinointi- ja viestintäkustannukset, verkottumisen ulkoisvaikutukset, työn organisointi ja entistä tiiviimpi tiimityöskentely. Osaamisen kasautumista kuvaa San Franciscon piilaakso, jonne internetalan yritykset hakeutuvat. Osaaminen saattaa kasautua myös tuotannossa, koska alihankkijoiden läheisyys on tärkeää. Mainoskustannusten osuus liikevaihdosta ei välttämättä ole kasvanut, mutta televisiomainonta edellyttää varsin suurta peruspanostusta, johon pienemmillä yrityksillä ei välttämättä ole varaa. Paljon on puhuttu yritysten verkostoitumisesta, joka saattaa olla globalisaatiossa välttämätöntä erityisesti pienille yrityksille. Yritykset korostavat nykyisin myös tiimityöskentelyn merkitystä, kun suuri osa työstä on itsenäistä. Kannustimilla voi siten olla hyvin yllättäviä vaikutuksia, jos ne eivät kannusta koko työyhteisöä.

11 2 Globalisaation katsantoja Globalisaatiota tarkastellaan seuraavissa tutkimuksissa etenkin sen nykyvaiheessa, miten tuotannollisen toiminnan luonne on muuttunut. Tärkeä osa globalisaatiota on myös osaamispääoman uudet kasvot eli kansainvälistyminen ja ulkomaisten yritysten kotimarkkinoille tulo. Globalisaation uusista muodoista ulkoistaminen on yksi tärkeimmistä. Taloustieteessä ulkoistamisella yli rajojen (offshoring) on vaihteleva merkitys. Professori Mankiew, talousneuvonantajien neuvoston entinen puheenjohtaja Yhdysvalloissa, näkee yli rajojen tapahtuvan ulkoistamisen vain edistävän taloudellista kasvua ilman merkittävää rakenteellista muutosta. Globalisaation kautta lisääntyvä tuonti korjautuu kasvavan viennin kautta, jos ei muuta niin valuuttakurssin sopeutumisen kautta. Bhagwati ym. (2004) on samoilla kannoilla uskoen, että ulkoistamisella on hyvin samanlaisia vaikutuksia kuin kaupan vapauttamisella yleensäkin. Blinder (2007b) sen sijaan näkee ulkoistamisen aiheuttavan merkittäviä muutoksia talouden rakenteissa. Hänen tutkimustensa perusteella 30 40 miljoonaa työpaikkaa Yhdysvalloissa voidaan ulkoistaa ulkomaille. Mankiew n mielestä luvut kuitenkin mittaavat vain sitä, mikä osa suljetusta sektorista on muuttunut avoimeksi. Se ei vielä kerro sitä, mikä osa työpaikoista todella katoaa. Ulkoistamisella on Coen (2007, s. 11) mukaan kuitenkin syvällisiä vaikutuksia työmarkkinoille ja työpaikkojen pysyvyyteen ja vaihtuvuuteen. Coe tekee seuraavat johtopäätökset työmarkkinoilla tapahtuvista muutoksista (hieman vapaasti tulkiten): 1 Globalisaatio vaikuttaa yhä selvemmin ammattiryhmiin paremminkin kuin yksittäisiin yrityksiin, toimialoihin tai koulutusryhmiin. Tiedon syöttäminen ja hallinta voidaan hoitaa näihin keskittyneissä yrityksissä, jotka toimivat globaalisti. 2 Globalisaatio on vaikuttanut menneisyydessä etenkin kouluttamattomaan työvoimaan, mutta tulevaisuudessa koulutetun työvoiman työpaikat voivat myös olla uhattuna. Esimerkiksi IT-toimintaa voidaan siirtää ulkomaille. Sen sijaan hoivatyötä ja puutarhanhoitoa ei voida ulkoistaa. 3 Palkkasuhteiden muutoksiin vaikuttavat tuotannontekijöiden suhteelliset määrät, toimialojen tuotannontekijöiden käyttö ja ulkomaille siirretyn työn koostumus. 4 Ulkoistaminen ulkomaille lisää epävarmuutta työelämässä: Ensinnäkin tarkoituksenmukainen työn uudelleenorganisointi on epäselvää. Toiseksi herkkyys taloudellisille shokeille kasvaa.

5 Pitkällä aikavälillä talouden terve rakenne ja oikea makrotalous ovat tärkeitä talouskasvun hedelmien jakamiseksi kaikille, kun taas lyhyellä aikavälillä globalisaatio ei hyödytä kaikkia vaan palkkasuhteet muuttuvat. 12 Toinen globalisaation vaihe on tuotannollisen toiminnan luonteen muuttuminen. Osaamisesta on tullut entistä tärkeämpi tuotannontekijä. Kansantalouden oppiaine on aiemmin rakentunut ajatukselle työvoimasta ja pääomasta. Jos pääomalle saa hyvän käyttökohteen, sopivaa homogeenista työvoimaa oletetaan olevan aina saatavilla. Kansantalouden teoria on muuttumassa. Kaikki kasvu nähdään lähtevän paremminkin työvoimaan sidotusta teknisestä kehityksestä kuin uusien, entistä parempien laitteiden ja koneiden hankinnasta. Työvoima ei ole enää tasalaatuista tai vaikkapa oppiarvojen mukaan luokiteltavissa. Näin ainoa pysyvä on tieto ja taito eivätkä suinkaan koneet ja laitteet. 1 Uusia investointikohteita syntyy enemmän kuin ennen, mutta ne myös menettävät kilpailuedun nopeasti. Pääoma ei takaa tuottoisaa tulevaisuutta. Menneisyydessä kilpailuetu saattoi perustua investointien verotukiin ja halvempaan työvoimaan kehittyvillä alueilla. Nykyisin sijoituspäätöksissä investointeja ei tueta verotuksellisesti. Toimiakseen tuotantolaitos vaatii oman tieto/taitonsa ja oman koulutetun työvoimansa. Näin tieto ja taito luovat ja tuhoavat vuosia ennen kuin mikään varsinainen tuotantotoiminta alkaa tai loppuu. Pääomaa syntyy ja katoaa nopeasti, mutta osaaminen on ja pysyy. Tuotantopäätösten joustavuus on kasvanut, kun tieto ja taito ovat liikkuvaa. Koneita on sen sijaan vaikeampi kuljettaa paikasta toiseen. Joskus on sen sijaan varauduttava jopa vuosien koulutukseen, jotta työvoima on riittävän osaavaa. Esimerkkinä on vaikkapa uusi kultakaivos Kittilässä. Kaivoksen perustamisen ympäristöinvestoinnit ja työvoiman kouluttaminen ovat ehkä 70 % kokonaiskustannuksista. Itse kaivostoiminnan pyörittäminen on pienempi kulu. Näin työt on tehty paperilla ja suurinvestoinnit on tehty ennen kuin grammaakaan kultaa on tuotettu. Pääoman ja työn käyttö varsinaisessa tuotannossa on enää pieni, vaikkakin olennainen osa yrityksen toimintaa. Tärkeä osa globalisaatiota on myös kansainvälisten yritysten markkinoille tulo. Ulkomaalaisomisteisia yrityksiä koskevia tutkimuksia on tehty verrattain paljon myös Suomessa. Etenkin kotimais- ja ulkomaalaisomisteisten yritysten kannattavuutta ja tuottavuutta on vertailtu monissa tutkimuksissa. Laajojen, useissa maissa saatujen tutkimustulosten mukaan ulkomaalaisomisteiset yritykset menestyvät yleensä kotimaisessa omistuksessa olevia yrityksiä paremmin: niiden kannattavuuden ja tuottavuuden on todettu olevan korkeampi. 1 Tiedon ja taidon roolia nyky-yhteiskunnassa olen tarkastellut tarkemmin virkaanastujaisesitelmässä, ks. Piekkola (2008). Myös meneillään oleva EU:n seitsemännen puiteohjelman aineettoman pääoman projekti INNODRIVE tarkastelee näitä kysymyksiä, ks. www.enepri.org/inno.

13 3 Globalisaatio ja työllisyys Globalisaation ja työllisyyden yhteydestä on vaihtelevia käsityksiä. Suomessa suurten yritysten ulkomaan työvoima on ollut voimakkaassa kasvussa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Epäselväksi jää se, miten tämä on vaikuttanut kotimaan työllisyyteen etenkin eri ammattiryhmissä. Globalisaation laajuudesta on myös eri näkemyksiä. OECD:n (2007b) Economic Outlookin mukaan vain noin 4 % viidentoista OECD-maan työllisyydestä vuosina 1990 2000 oli sellaisilla teollisuuden toimialoilla, jotka kohtaavat ankaran ulkomaisen kilpailun. Näin globalisaation myötä vapautuva kansainvälinen kauppa voi vaikuttaa vain pieneen osaan työllisyyttä. OECD:n (2007b) työmarkkinakatsaus OECD Employment Outlook kuvaa globalisaation vaikutuksia myös hyvin myönteisesti työllisyyden ja kasvun kannalta, vaikka myöntääkin mahdolliset negatiiviset heijastukset tulonjakoon. Työtulojen osuus kansantulosta on laskenut ja palkkatulot ovat jakautuneet epätasaisemmin myös Euroopassa. Huolimatta yleisestä uskosta työpaikkakatoon länsimaissa empiirinen tutkimus ei yleisesti anna tukea sille, että kansainvälisen kaupan kasvu olisi vaikuttanut suuresti palkkahajontaan. Teknologinen kehitys ja institutionaaliset muutokset ovat olleet tärkeämpiä tekijöitä arvioitaessa palkkakehitystä vähän koulutetuilla ja koulutetuilla. OECD:n selvityksissä Coe (2007) viittasi siis tutkimuksiin, joiden mukaan ulkoistaminen yli rajojen on vienyt 4 5 % työpaikoista Yhdysvalloissa ja Euroopassa (EU15), mutta todennäköisesti vähemmän Japanissa (esim. Kirkegaard, 2007). Ulkoistaminen on arvattavasti voimistunut ajan myötä, mikä on näkynyt myös työpaikoissa (Amiti ja Wei, 2005). Seuraavassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Kletzerin (2001, 2002a, 2002b) tutkimuksia. Näiden mukaan ulkomainen kilpailu selittää Yhdysvalloissa noin 40 % työpaikkojen menetyksistä teollisuuden aloilla, jotka kilpailevat ulkomaisen tuotannon kanssa. Ulkomaisen kilpailun osuutta mitataan näissä tutkimuksissa toimialan tuonnilla jaettuna kotimaan tuotannon ja tuonnin yhteismäärällä (tarjonnalla). Aloilla, joissa ulkomaisen tuonnin osuus nousee, voidaan olettaa kotimaan työpaikkojen vähenevän. Kletzerin (2001) tutkimuksessa noin neljännessä toimialoista tämä muutos oli merkittävin vuosina 1979 1994 USA:ssa. Näitä olivat mm. sähkötekninen teollisuus, radio ja television valmistus, moottoriajoneuvoteollisuus, jalkineteollisuus, lelu- ja urheiluvälineteollisuus.

14 Taulukko 1. Työpaikkojen väheneminen eniten tuonnin kanssa kilpailevilla teollisuuden toimialoilla Yhdysvalloissa 1979 2004 Toimiala Työpaikkojen väheneminen Osuus kaikista Keskimääräinen työpaikkojen vähenemisaste Tuonnin osuuden muutos 79-96 Tuonnin osuuden muutos 79-85 Tuonnin osuuden muutos 85-96 Tuonnin osuus 1979 Muutos viennissä Tuova/Vievä Graafinen ja tieteellinen 244 497 0,014 1,4 % Tieteelliset instrumentit 163 637 0,009 0,07 0,04 0,03 0,07 1,86 Tasapainossa Valokuvausvälineet 71 917 0,004 0,21 0,05 0,16 0,12 20,24 Tasapainossa Kellot 8 943 0,001 0,43 0,23 0,20 0,39 0,62 Epätasapainossa Kumi ja muu muovi 203 402 0,011 3,3 % Muu kumi 118 284 0,007 0,31 0.013 0,32 0,09 0,32 Epätasapainossa Kumirengas 85 118 0,005 0,07 0,04 0,03 0,13 8,49 Epätasapainossa Tekstiili 886 593 0,05 3,6 % Tekstiilien valmistus 241 236 0,014 0,03 0,10 0.07 0,06 1,47 Epätasapainossa Värjäys tekstiili 43 522 0,002 0,07 0,03 0,04 0,05 Tasapainossa Mattojen ja ryijyjen valmistus 62 417 0,004 0,03 0,02 0,00 0,05 0,68 Tasapainossa Lanka 539 418 0,03 0,08 0,05 0,04 0,04 0,23 Tasapainossa Muu tekstiili 44 666 0,003 0,01 0,01 0.002 0,12 0,92 Tasapainossa Lelu ja urheiluvälineet 171 050 0,01 6,9 % 0,30 0,15 0,15 0,23 1,75 Epätasapainossa Keramiikka ja vastaava 22 536 0,001 5,6 % 0,08 0,11 0.02 0,31 1,02 Epätasapainossa Sähkökoneet 1 851 348 0,104 4,4 % Sähkökoneet 1 381 647 0,078 0,21 0,07 0,14 0,11 2,30 Tasapainossa Radio ja TV 469 701 0,026 0,20 0,05 0,15 0,15 2,11 Epätasapainossa Vaatetus 1 279 081 0,072 5,6 % Vaatetus 1 130 502 0,064 0,27 0,10 0,16 0,13 1,93 Epätasapainossa Muu keinokuitutekstiili 148 579 0,008 0,11 0,04 0,07 0,04 0,16 Epätasapainossa

15 Kuljetusväline 1 056 002 0,059 5,3 % Moottoriajoneuvo 988 938 0,056 0,12 0,09 0,03 0,17 0,87 Epätasapainossa Pyörät ja muu kulkuvälineet 67 064 0,004 0.06 0.02 0.04 0,29 1,58 Tasapainossa Koneet ei sähkökoneet 997 321 0,056 6,5 % Tietokoneet 605 569 0,034 0,40 0,09 0,32 0,10 2,53 Tasapainossa Koneet 350 675 0,02 0,16 0,09 0,07 0,06 0.20 Epätasapainossa Konttorikoneet 41 077 0,002 0,30 0,08 0,22 0,08 0,27 Tasapainossa Metalliteollisuus 518 898 0,029 6,6 % Masuuni 364 943 0,021 0,09 0,07 0,02 0,12 0,07 Epätasapainossa Perusmetalli 153 955 0,009 0.03 0,02 0.05 0,19 0,31 Tasapainossa Muu teollisuus 355 601 0,02 38,1 % 0,11 0,27 0,19 0,63 Epätasapainossa Nahka ja nahkatuote 243 762 0,014 8,1 % Jalkine 188 149 0,011 0,39 0,22 0,17 0,35 3,17 Epätasapainossa Nahkatuote 47 897 0,003 0,42 0,20 0,23 0,27 1,09 Epätasapainossa Parkitseminen ja muu 7 716 0 0,11 0,07 0,04 Yhteensä keskiarvot 7 107 795 0,399 3,9 % 0,18

16 Taulukosta nähdään, että isot teollisuudenalat kuten sähköteollisuus, vaatetus, kuljetusvälineteollisuus ja koneet ja laitteet kattavat 30 % teollisten työpaikkojen vähenemisestä. Työpaikkojen häviämisaste on laskettu keskiarvona vuosittaisesta työpaikkojen katoamisesta suhteessa keskimääräiseen vuotuiseen työllisyyteen vuosina 1979 2001. Taulukosta nähdään myös, että tuonnin osuuden kasvu toimialan tarjonnasta ei ole aina merkinnyt työpaikkojen häviämistä. Työpaikkojen häviäminen oli ilmeisintä nahkateollisuudessa, keraamisessa ja lasiteollisuudessa. Taulukon perusteella tuonnin osuuden kasvu on jatkunut yli koko kauden. Vuosina 1979 1985 tätä edesauttoi dollarin vahvistuminen. Toinen tärkeä havainto kansainvälisessä kaupassa on toimialojen sisäisen kaupan voimistuminen. Tuonnin kanssa kilpailevilla toimialoilla myös vienti on merkittävää erityisesti sähköteollisuudessa, kulkuneuvoteollisuudessa sekä konttorikoneiden ja tietokoneiden valmistuksessa. Näiden toimialojen osalta vienti on merkittävää myös Suomessa etenkin kulkuneuvoteollisuudessa (laivateollisuus) ja sähkökoneiden valmistuksessa. Viimeinen sarake kuvaa Grubelin ja Lloydin (1975) laskemia indeksejä toimialan viennin ja tuonnin suhteelle. 27 toimialasta kolminumerotasolla 14 on sellaista, joissa vienti on vähäistä. Taulukosta nähdään lopuksi, että työpaikkoja katosi kaikkiaan 7.4 miljoonaa, mikä vastaa 30 % kaikista menetetyistä työpaikoista. Tämä on siten yli kaksi kertaa suurempi osuus mitä saataisiin, jos työpaikkojen väheneminen vastaisi teollisuuden osuutta kaikista työpaikoista (Yhdysvalloissa 18 % kaikista työpaikoista pl. maatalous). Van Welsum ja Vickery (2005) ja Blinder (2007a) ovat arvioineet OECD-maissa työpaikkojen määrää, jotka voidaan ulkoistaa yli rajojen. Ammattiryhmiä tarkastellaan luokittain suhteessa siihen, voidaanko kyseinen työ ulkoistaa. Kriteereinä ovat (i) informaatioteknologian käyttö (sisältäen mm. IT-työn), (ii) tuotanto, joka voidaan siirtää kaupan tai tiedonsiirron avulla toiseen paikkaan, (iii) koodattava tieto, (iv) toiminta, joka ei vaadi suoria asiakaskontakteja. Van Welsum ja Vickery arvioivat, että 20 % työstä voidaan ulkoistaa. Blinder päätyy vielä hieman suurempiin lukuihin Yhdysvaltain osalta. 22 29 % työstä voidaan ulkoistaa rajojen yli. Kuten muistamme johdannosta, professori Mankiev kritisoi näitä lukuja. Ne kertovat hänen mielestään enemmän siitä, mikä osa kotimaan suljetusta sektorista on muuttunut avoimeksi. Nämä arviot keskittyvät tarkastelemaan pelkästään ulkoistamista yli rajojen. Yritykset, jotka kasvattavat tai ulkoistavat toimintaansa ulkomailla, voivat samalla kasvaa myös kotimaassa. Hijzen ym. (2007) havaitsevat Iso-Britanniassa, että yritykset, jotka ovat ulkoistaneet toimintaansa ulkomaille, ovat samalla lisänneet työpaikkoja kotimaassa. Görg ja Hanley (2007) eivät myöskään havaitse ulkoistamisen vaikuttavan palkkatasoon kotimaassa. Amiti ja Wei (2005, 2006) havaitsevat palvelujen ulkoistamisen ulkomaille vähentävän tarkalla toimialatasolla mitattuna hieman työllisyyttä Yhdysvalloissa.

17 Työllisyysvaikutuksia ei ole kuitenkaan enää havaittavissa karkeammalla toimialaluokituksella. Feenstra ja Hanson (1999) painottavat, että tarkastelussa on otettava ulkoistetusta toiminnasta (outsourced) huomioon se osa, joka vähentää omaa toimintaa (offshoring). Ulkoistamisesta merkittävä osa voi merkitä kotimaisten alihankkijoiden korvaamista ulkomaisilla. Tämä ei luonnollisesti näy yrityksen omissa työllisyysluvuissa. Biscourp ja Kramarz (2007) ja Hijzen ja Swaim (2007a) myös osoittavat, että ulkomaille ulkoistamisen työllisyysvaikutukset ovat positiiviset, kun ulkoistaminen koskee niitä toimintoja, joita ei itse tuoteta. He myös painottavat erilaisia vaikutuksia työllisyyden liikkuvuuteen riippuen siitä, mitkä ovat skaalavaikutukset (scale effects) verrattuna substituutiovaikutuksiin (displacement effects). Skaalaeduilla tarkoitetaan kasvavia skaalatuottoa, eli sama tuotanto voidaan tehdä alemmin kustannuksin toiminnan laajuuden kasvaessa. Skaalaedut vapauttavat resursseja muihin yrityksiin, jolloin kokonaisuutena tuotanto ja työllisyys kasvavat. Substituutiovaikutuksena on sen sijaan suora kotimaan tuotannon korvaaminen ulkomaisella tuotannolla ilman, että tästä olisi suoranaisia tuotannollisia etuja. Hijzen ja Swaim (2007a) havaitsevat toimialatason tason aineistossa, että OECD-maissa skaalaedut voivat dominoida substituutiovaikutuksia, kun kotimaista tuotantoa (arvonlisää) korvataan ulkomaisella. Hijzen ja Swaimin regressiomallissa yhtenä kontrollimuuttujana on yrityksen koon muutos, joka korreloi työllisyyden ja palveluviennin aloittamisen kanssa. Täten myynnin kasvu ja yrityskoon kasvu selittävät suuren osan työllisyyden muutoksesta. Tutkimuksessa ei myöskään pystytä tarkastelemaan erikseen, miten eri tieto/taitotason työntekijöille tapahtuu. 3.1 Ulkomaalaisomistus ja työvoiman osaaminen Oulton (1998) havaitsee selviä eroja kotimaisten ja ulkomaisten yritysten tuottavuudessa myös Iso-Britanniassa. Doms ja Jensen (1998, 235) vertasivat Yhdysvalloissa vuonna 1987 toimineita ulkomaalaisomisteisten ja kotimaisten teollisuuden alan yritysten ominaisuuksia. Ulkomaalaisomisteiset yritykset ovat tuottavampia, maksavat korkeampia palkkoja ja työllistävät enemmän korkeasti koulutettua henkilöstöä kuin kotimaiset yritykset. Heidän mukaansa ulkomaalaisomisteisilla yrityksillä täytyy olla erityislaatuista osaamista, jotta se pystyy kohtaamaan kustannukset, jotka syntyvät sijoitettaessa Yhdysvaltojen markkinoille. Tämän johdosta ulkomaiset yritykset saattavat olla tuottavampia ja näin maksavat korkeampia palkkoja kuin kotimaiset yritykset. Toisaalta ulkomaalaisomisteiset yritykset saattavat säilyttää suurimman osan niiden arvoa lisäävistä toiminnoistaan kotimaassa, jolloin ulkomaan toiminnot sisältäisivät pääasiassa vähemmän arvoa tuottavia operaatioita. Tässä tapauksessa ulkomaiset yritykset saattaisivat käyttää suhteellisesti vähemmän koulutettua henkilöstöä ja maksaa alhaisempia palkkoja.

18 Domsin ja Jensenin saamien tulosten mukaan ulkomaalaisomisteiset yritykset maksoivat korkeampia palkkoja ja olivat pääomaintensiivisempiä kuin kotimaiset yritykset. Lisäksi kyseiset yritykset olivat teknologiaintensiivisempiä ja tuottavampia kuin keskimääräiset paikalliset yritykset. Ulkomaiset yritykset voivat joko hyödyntää korkeasti koulutettua väestöä tai yritysoston jälkeen siirtää koulutusta ja taitoa vaativia toimintoja ulkomaille. Jälkimmäinen huoli on suomalaisten tutkimusten perusteella turha. Ulkomaiset yritykset ostavat yleensä yrityksiä, joissa on enemmän koulutettua työvoimaa. Tämä pitää paikkansa myös lähes kaikissa maissa. Almeida (2007) havaitsi tämän Portugalin osalta myös linkitetyllä työnantaja-työntekijä aineistolla. Selvimmin koulutustasoero näkyy ehkä Yhdysvalloissa. Blonigen ja Slaughter (2001) sekä Doms ja Jensen (1998) havaitsivat Yhdysvalloissa osaamiskuilun ulkomaalaisomisteisten ja kotimaisten yritysten välillä. Howenstine ja Zeile (1992, s. 54) havaitsivat palkkaeron olevan seurausta työvoiman korkeammasta osaamistasosta ulkomaalaisomisteisissa yrityksissä. Blonigen ja Slaughter (2001, s. 373) tutkivat ulkomaisten investointien vaikutusta työvoiman koulutukseen yhdysvaltalaisella toimialapaneeliaineistolla. He eivät havainneet yhteyttä ulkomaisten investointien ja osaamisen paranemisen välillä. Tulosten mukaan etenkin japanilaisomisteiset yritykset työllistävät jopa suhteessa vähemmän koulutettua työvoimaa kuin kotimaiset yritykset. Domsin ja Jensenin tutkimuksen mukaan ulkomaalaisomistus ei ole yksinään merkittävä yrityksen ominaisuuksien selittäjä. Sen sijaan monikansallisuus näyttäisi olevan tärkeä kilpailuetu. Yhdysvaltalaisilla monikansallisilla yrityksillä oli parhaat toimintaedellytykset. Toiseksi parhaat ominaisuudet olivat ulkomaalaisomisteisilla monikansallisilla yrityksillä. Monikansalliset yritykset erosivat ominaisuuksiltaan suurista vain kotimarkkinoilla toimivista kansallisista yrityksistä. Monikansalliset yritykset olivat teknologiaintensiivisempiä ja niillä oli hallussaan paremmat toimintaominaisuudet kuin kansallisilla yrityksillä. Saadut tulokset ovat yhdenmukaisia niiden oletusten kanssa, joiden mukaan monikansallisilla yrityksillä on yrityskohtaisia etuja. Toisin sanoen ulkomaalaisomistuksen vaikutuksia on liioiteltu. Monikansallisuus tuo omat muutokset yrityksen toimintatapaan riippumatta yrityksen omistusrakenteesta. Monikansallisten yritysten on havaittu olevan suurempia ja pääomaintensiivisempiä tuotannossaan kuin ei-monikansallisten yritysten. Niiden on myös todettu olevan tuottavampia ja maksavan korkeampia palkkoja. Pohjoismaissa ulkomaalaisomisteisten yritysten tuottavuus ei taas välttämättä eroa kotimaisista monikansallisista yrityksistä. Bandick ja Hansson (2005) testasivat ruotsalaisella aineistolla ulkomaisen omistuksen, matalapalkkamaista tulevan kilpailun ja teknologian kehityksen vaikutusta koulutetun työvoiman kysynnän kasvuun Ruotsissa. Tutkimuksessa selvisi, että omistajan vaihdos kotimaisesta ulkomaiseen ei lisännyt koulutetun henkilöstön kysyntää ruotsalaisissa monikansallisissa yrityksissä. Vain kotimaassa toimivan, ei-monikansallisen yrityksen tulo ul-

19 komaalaisomisteiseksi lisäsi koulutetun työvoiman kysyntää yrityksessä. Teknologia siirtyy yritysoston seurauksena etenkin silloin, kun kotimainen ei-monikansallinen yritys siirtyy ulkomaalaisomistukseen. Huomionarvoista on kuitenkin oletettu tulos, jonka mukaan matalapalkkamaista tuleva kilpailu vähensi vähemmän koulutetun työvoiman osuutta Ruotsin teollisuusaloilla. Huttunen (2004, s. 13 14, 19) tarkasteli ulkomaisen omistuksen vaikutusta palkkoihin ja työvoiman rakenteeseen vuosina 1989 2001 käyttäen suomalaista toimipaikkatason aineistoa. Hän tutki, kuinka omistajuuden vaihdos kotimaisesta ulkomaiseen vaikutti palkkoihin ja henkilöstörakenteeseen yrityksissä. Verratessaan teollisuuden toimipaikkoja Huttunen totesi ulkomaalaisomisteisten toimipaikkojen olevan lähtökohtaisesti suurempia ja vanhempia sekä palkkaavan enemmän koulutettua työvoimaa. Kyseiset toimipaikat maksoivat myös korkeampia palkkoja kuin kotimaiset toimipaikat. Omistusvaihdoksen jälkeen palkat nousivat ulkomaiseen omistukseen siirtyneissä toimipaikoissa enemmän kuin muissa toimipaikoissa. Eniten palkat nousivat korkeasti koulutetuilla työntekijöillä. Huttusen mukaan ulkomaalaisomistus ei kuitenkaan välttämättä lisää koulutetun työvoiman osuutta kuten Bandick ja Hansson havaitsivat Ruotsissa. Sen sijaan investoinnit tutkimukseen ja tuotekehittelyyn nousivat ulkomaisen omistajan myötä. Pesola (2007) tutki suomalaisella linkitetyllä työnantaja-työntekijä aineistolla työvoiman liikkuvuutta ulkomaalaisomisteisten ja kotimaisten yritysten välillä. Tutkimuksessa selvitettiin, hyötyvätkö ulkomaalaisomisteisista yrityksistä lähteneet työntekijät kokemuksistaan kyseisissä yrityksissä ja miten koulutustausta vaikuttaa työntekijän työkokemuksestaan saamaan hyötyyn. Tulosten mukaan aikaisemmalla työkokemuksella ulkomaalaisomisteisessa yrityksessä oli positiivinen vaikutus yliopistotutkinnon suorittaneiden henkilöiden palkkoihin. 3.2 Globalisaatio ja yritysrakenne Yhdysvalloissa alle 500 työntekijän yritykset ovat vastanneet noin 60 80 % uusista työpaikoista viimeisen kymmenen vuoden aikana (Asiedu ja Freeman, 2007). Tämä on selvästi enemmän kuin Suomessa. Viisisataa suurinta yritystä työllistävät yli 900 000 eli lähes puolet kaikista Suomen työllisistä yksityisellä sektorilla. Joka tapauksessa on tärkeää tutkia globalisaation vaikutusta yritysrakenteeseen. Yritysrakenteen merkitystä voidaan tarkastella suhteessa globalisaation vaikutuksiin. Asiedu ja Freeman (2007) argumentoivat, että globalisaatio ja kilpailu voivat vaikuttaa kolmella tavalla. Ensinnäkin kiristynyt kilpailu voi vähentää pk-yritysten kannattavuutta. Yrityksillä on vähemmän markkinavoimaa ja siten katteet pienenevät. Toiseksi pk-yritykset voivat myös oppia kiristyneestä kilpailusta. Paineet selviytyä kilpailusta kasvavat ja tämä pakottaa yritykset ottamaan käyttöön uusia

20 teknologioita. Työmarkkinoilla vientiä harjoittavat ja monikansalliset yritykset voivat maksaa parempaa palkkaa. Tällä voi olla palkkoja nostava vaikutus myös kotimaan yrityksille ja pk-yrityksille, joilla ei itse ole suoraan ulkomaankauppaa tai jotka eivät kohtaa kansainvälistä kilpailua. Kolmas globalisaatiovaikutus yritystoiminnalle on se, että monikansalliset yritykset voivat palkata parhaan työvoiman. Siten kotimaassa toimivien yritysten työntekijöiden laatu heikkenee. Asiedu ja Freeman (2007) tarkastelivat globalisaation vaikutusta eri alueilla Yhdysvalloissa tarkastellen erikseen tummaihoisten omistamia pk-yrityksiä (alle 500 henkilöä töissä). Globalisaatiota mitataan viennillä, pk-yritysten viennillä ja monikansallisten yritysten aineettomalla pääomalla (assets). Heidän tulostensa mukaan Yhdysvalloissa globalisaatiolla on negatiivinen vaikutus pk-yritysten kannattavuuteen. Lisäksi pk-yritykset ovat heterogeenisia ja negatiivisen kannattavuusvaikutukset ovat suurimmat vähemmistöjen, erityisesti tummaihoisten omistamissa yrityksissä. Globalisaatiossa erityisen suuri kysymys on siis miten pk-yritysten kehitysmahdollisuudet turvataan. Moni pk-yritys on muuttunut globalisaation myötä suuren yrityksen alihankkijaksi. Merkittävä tekijä on sekin, että suuret yritykset vievät parhaat työntekijät päältä pois.

21 4 Globalisaatio palveluissa Globalisaation toinen vaihe alkoi 1980-luvun puolivälissä internetin käyttöönoton myötä, jolloin kommunikaatiokustannukset ovat jatkuvasti alentuneet. Tämä on johtanut myös siihen, että valtaosa kaupasta on toimialan sisäistä. Työpaikkakato teollisuudessa saavutti Yhdysvalloissa huippunsa 1980 1990 luvuilla. Viimeisin trendi on kansainvälinen kauppa palveluissa, joiden aikaisemmin ajateltiin kuuluvan suljettuun sektoriin. Palvelujen kauppa on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Tätä myöten 70 prosenttia työpaikkojen vähenemisestä on tapahtunut palveluissa. Tämä on merkinnyt myös sitä, että kaupan myötä koulutettujenkin työpaikat ovat olleet uhattuina. Tällaisia palvelualoja ovat olleet erityisesti vakuutus, pankkitoiminta, liike-elämän palvelut ja kiinteistöjen ylläpito. Palvelujen ulkoistamisen vaikutuksista työpaikkoihin kotimaassa on erilaisia arvioita. Yhdysvalloissa arviot vaihtelevat 2 3 miljoonan välillä. Joka tapauksessa selvä enemmistö suurista amerikkalaisista yrityksistä tekee yhteistyötä intialaisten palvelualan yritysten kanssa. Bardhanin ja Krollin (2003) mukaan noin 14 miljoonaa työpaikkaa Yhdysvaltojen 200 miljoonasta työpaikasta on uhattuna palvelujen ulkoistamisen myötä. Jensen ja Kletzer (2004) arvioivat, että työpaikkojen menettämisen uhka on kuitenkin noin puolta pienempi palvelualoilla kuin teollisuudessa. Vuosina 1979 2001 ulkoistaminen vaikuttaa siten noin 2 3 prosenttiin palvelualojen työpaikoista, kun taas teollisuudessa menetys on ollut yli kaksinkertainen, 6 7 prosenttia. Myös työllistyminen on helpompaa, kun noin 70 75 prosenttia palvelualojen työntekijöistä löytää uuden työpaikan. Muutos on kuitenkin ollut yli ajan huonompaan suuntaan ja yhä useammat työpaikkansa menettäneet ovat hyvin koulutettuja. Toisaalta palkat uudessa työpaikassa ovat harvemmin alempia. Palkat alenivat työpaikan menettämisen myötä noin 15 % joka neljännelle työntekijälle, kun taas palkat laskivat vastaavasti 30 % teollisuudessa. Krugmanin mallia voidaan edelleen laajentaa palvelujen kauppaan. Karkeasti voidaan sanoa, että jos palvelujen ulkoistaminen ulkomaille (offshoring) otetaan huomioon, globalisaation vaikutukset koskevat kaksi kertaa laajempaa työntekijämäärää. Näin myös vaikutukset Yhdysvaltojen työmarkkinoille ovat ainakin kaksinkertaiset. Seuraavassa on koottu yhteen eri tutkimuksissa saatuja arvioita ulkoistamisuhan alla olevista työpaikoista, joihin globalisaatio voi vaikuttaa.

22 Taulukko 2. Yhdysvaltain työpaikat jotka voidaan ulkoistaa ulkomaille Ulkoistamisuhan alla olevat työpaikat milj Kaupan osuus BKT:sta Kauppa kehittyvien maiden kanssa osuus (oletus) Nykyisin 14,5 14,2 % 4,90 % Forrester research 20,0 29,8 % 10,90 % Bardhan ja Kroll (2004) 14,8 25,4 % 9,30 % Kletzer ja Kroll (2004) 36,8 44,4 % 16,20 % McKinsey Global Institute 12,0 22,9 % 8,40 % (2005) Van Welsum ja Vickery 14,5 14,2 % 10,30 % (2005) Keskiarvo 21,3 30,9 % 11,30 % Kletzerin mallin kehittyvien maiden kaupan suurin osuus 16.2 % edustaa yhtä ääripäätä. Hänen mallissaan koulutetun työvoiman palkka nousee 25 % suhteessa kouluttamattoman työvoiman palkkoihin. Tämä vastaisi noin puolta suhteellisten palkkojen noususta vuosien 1975 ja 2006 välillä. Ulkoistamisuhan alla olevia työpaikkoja on 36,8 miljoonaa eli yli 20 % kaikista työpaikoista. Taulukon keskiarvona ulkoistamisuhan alla olevista työpaikoista on 17 %. Alan Blinder (2007a, 2007b) on vastaavasti arvioinut, että jopa noin 22 29 % Yhdysvaltain työpaikoista voidaan ulkoistaa ulkomaille. Teollisuuden toiminnasta iso osa on palveluja, joita toimintoja on laajennettu maailmanlaajuisiksi. Globalisaation laajentuminen palvelusektorille takaa sen, että globalisaatio on kuuma keskustelunaihe jatkossakin. Palvelukaupan kasvua ei ole Suomessa kattavasti tarkasteltu. Hijzenin, Pisun, Upwardin ja Wrightin (2007) tutkimuksesta käy selvästi ilmi palveluiden kaupan nopea kasvu Iso-Britanniassa. Palveluiden kaupan vienti ja tuonti ovat kasvaneet yli kuusinkertaisesti 1990-luvun alusta lähtien. Suurin osan palveluiden kaupasta tapahtuu myös edelleen kehittyneiden maiden välillä.