Ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen Sielunhoidon soveltavat opinnot
Opintojakson tavoitteet ja toteutus Opintojaksolla tarkastellaan asiakkaan ja potilaan kohtaamistilanteeseen liittyviä ihmiskäsityksiä ja niiden eettisiä lähtökohtia, käsitellään hoitotieteen, lääketieteen ja teologian lähestymistapojen yhtäläisyyksiä ja eroja asiakkaan/potilaan kohtaamisessa, opitaan tunnistamaan oman auttamisajattelun arvoperusta, erityisesti perehdytään sairaan, kuolevan ja eri tavoin poikkeuksellisessa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen osana kokonaishoitoa. Tavoitteena on vahvistaa opiskelijan kykyä huomioida ja kohdata ihminen kokonaisuutena, johon kuuluu fyysinen, sosiaalinen, psyykkinen ja hengellinen ulottuvuus.
Toteutus ja työtavat: Luennot (16 t) ja niihin liittyvät tehtävät sekä kirjallisuuden tenttiminen. Oppimateriaali ja kirjallisuus: Aalto, Kirsti & Gothóni, Raili (toim.), Ihmisen lähellä. Hengellisyys hoitotyössä. 199 s.
Kurssin aikataulu ti 27.10. klo 8-11 Johdanto, ihmisen kohtaamisen kokonaisvaltaisuus, ihmiskäsitykset ja arvomaailmat, yliopistonlehtori Heikki Salomaa, ti 10.11. klo 12-14 Terve ja sairas uskonnollisuus, prof. Paavo Kettunen, ti 10.11. klo 14-16 Oireenmukaisen hoidon näkökulma vaikeasti sairaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, LL, apulaisylilääkäri Inkeri Hentinen ti 24.11. klo 12-14 Hoitotieteen näkökulma ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, hoitotieteen asiantuntija, prof. Katri Vehviläinen-Julkunen, ti 24.11. klo 14-16 Sairaan ja kuolevan sielunhoidollinen kohtaaminen, sairaalapastori Tapio Ikola, ti 1.12. klo 12-15 Kurssin teemojen yhteenveto, luennoitsijat vastaavat paneelissa opiskelijoiden kysymyksiin ti 8.12. klo 12-14 Kertaus
Ihmiskäsitysten moninaisuus - kristillisen tulkinnan elintila?
Ihmiskäsitys on arvosidonnainen IHMISKÄSITYS ON jatkuvasti kehittyvä tulkinta siitä, mikä ihmisessä on olennaista ja sisältää ontologisia oletuksia (kuoleman merkitys) kokemusperäisen tiedon tuottamia käsityksiä arvofilosofisia näkemyksiä ihmisen arvosta ja moraalisista ominaisuuksista. Taustalla vaikuttaa kunkin ajan arvot, ihanteet ja kulttuuri. Toimii arvopeilinä ja arviointipohjana.
Ihmiskuva on arvovapaa? IHMISKUVA Tieteellisen tutkimuksen tuloksista syntyy teoriaan nojautuva ihmiskuva, joka pyrkii teorian sisällä objektiivisuuteen ja ristiriidattomuuteen. Tutkija pyrkii tiedostamaan olettamuksensa ja tieto pyrkii korjaamaan itseään.
Ihmiskäsitysten moneus Naturalistinen ja biologinen Mekanistinen käsitys, ei eroa muihin eliöihin Humanistinen Luontaisesti hyvä ihminen, vapaa, vastuullinen ja autonominen olento, Persoonallinen kasvu ja itsensä toteuttaminen elämän päämäärinä Marxilainen Ihminen on taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen olento. Hän on samaan aikaan yhteiskunnan tuote ja tuottaja. Entä kristillinen ihmiskäsitys?
Kristillinen ihmiskäsitys Raamatun antama tieto ihmisen olemuksesta ei ole valmiiksi analysoitua ja yksiulotteista: ihmiskäsitys kätkeytyy sen kertomuksiin, runoihin, profetioihin ja ajanhistoriaan sidottuihin kuvauksiin. Perustavaa on ihmisen ymmärtäminen suhteessa elävänä.
Jos rakastat kylmää kuuta, esineitä, kirjojen kansia, auton ovia, ihmisten kuorta, en tule sinun kanssasi meren rantaan enkä piirrä kuvaasi hiekkaan. Jos rakastat ikkunoita, hopeatuoppeja, soopeliturkkeja, nahkaselkäistä vieraskirjaa, minä hymyilen sinulle kadun poikki, mutta en lähde kanssasi hienoon paikkaan syömään hanhenrintaa. Jos rakastat purjehtimista. kaukomatkoja, kanarian saaria, pois sinä lähdet ja minä pysyn täällä ja muistelen sinua kaipaamatta, aamua jolloin tuuli puhalsi hiuksissani ja vei sinun kuvasi.
Jos rakastat seteleitä, minä autan sinua luopumaan niistä, ja annan sinulle kaiken minkä tahdot mutta sydäntäni en anna. Jos rakastat liikaa kirjoja, minä kysyn sinulta, miten käy minun, kun tunnet minut kannesta kanteen ja juoneni lakkaavat kiinnostamasta ja muistat ulkoa kaiken. Jos rakastat pieniä tyttöjä, pieniä tyttöjä, pieniä poikia, koiria, mummoja, vanhojapiikoja, salaattia ja sellerinjuurta, lampaanpaistia, kevätaamuja, kylmien asemien yksinäisiä miehiä, minä tulen kanssasi meren rantaan ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan, piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan. (Matti Rossi, 1971)
Mikä on tarinan käsitys ihmisestä ja hänen arvoistaan?
Sieger Köder Viisi kuvaa kristillisen ihmiskäsityksen tulkintana (kuvat on poistettu tästä versiosta tekijänoikeudellisista syistä).
Kristillinen ihmiskäsitys: Ihminen on - Luotu yhteyteen ja vastuuseen - Särkynyt, kyvytön pääsemään ihanteeseensa, lunastusta kaipaava, - Vapaaksi ostettu, sovitettu - Uudistunut, uudistuva, matkalla toivoon ja vastuuseen. Miten tämä kommunikoidaan islaminuskoiselle, agnostikolle tai ateistille?
Eettiset johtopäätökset: Kirkon Ulkomaanavun toiminnan ydinarvot ovat Valikoimaton lähimmäisenrakkaus ja Periksi antamaton toivo. Vuosikirjassaan Ulkomaanapu määrittelee: "Kaikki ihmiset on luotu tasavertaisiksi ja kaikilla on loukkaamaton ihmisarvo. Teemme työtä kaikkien kanssa, uskonnosta, etnisestä taustasta tai poliittisesta vakaumuksesta riippumatta."
Kristillisen etiikan pysyvät periaatteet 1. yleispätevyys: kultainen sääntö, yhteisöllisyys 2. velvollisuus: on tehtävä oikein riippumatta siitä, onko se itselle edullista vai ei 3. oikeudenmukaisuus: on tehtävä oikein riippumatta siitä, mitä muut tekevät
Yhteinen vastuu On päästävä irti individualismin harhasta ja ja tunnustettava uudelleen jo antiikista periytyvien suurten eettisten perinteiden yhteinen piirre: vastuu yhteisestä hyvästä. Etiikka ja moraali on ylipäänsä mahdollista vain yhteisössä, yhteiskunnassa. On jälleen ryhdyttävä harjoittamaan hyveitä. (Juha Pihkala 2000)
Entäs se ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen? Kuka tarvitsee iskusanoja? Onko kyse vain laimeasta humanismista?
Mitä kuuluu kokonaiseen? elävä ja kuoleva ruumiillinen ja henkinen terve ja sairas sosiaalinen ja hengellinen lihava ja laiha kylmä ja kuuma rakastava ja välinpitämätön toivorikas ja kyyninen
Ihminen ja hänen tietoisuutensa HAVAINNOT TULKINNAT, ARVOSTUKSET TUNTEET PYRKIMYKSET TEOT JA TOIMINTA
Ihminen ja hänen sosiaaliset tarpeensa Ihmisellä on perustava pyrkimys asettua toiminnassaan ja tulkinnassaan sopusointuun oman yhteisönsä legitiimien merkitysten kanssa. Arvopohja ei riitä selittämään ihmisen käyttäytymistä. Ihmisyhteisö on organismi, jossa ihmisten ketjuuntuneet toiminnot, yhdenmukaisuus ja toisiinsa liittyminen saavat perustelunsa hyvin moninaisista sosiaalisista pyrkimyksistä: kompromissit, pakko, vastavuoroinen hyöty, järkeenkäyvät syyt, puhdas välttämättömyys. (Herbert Blumer 1986)
Ihminen ja hänen spiritualiteettinsa Paul Tillichin määritelmä: Jokaisessa ihmisessä on henki: voiman ja tarkoituksen kaipaus ja sen kokemisen kyky. Ihmisen henki tulkitaan yhteydessä koetun voiman ja tarkoituksen todentumiseksi (the actualization of power and meaning in unity). voima ja tarkoitus aktualisoituvat symbolien välityksellä ja ovat osallisia niistä itsestään.