Katsaus tieteessä Aarne Oikarinen professori emeritus Oulun yliopisto ja OYS, ihotautien klinikka aarne.oikarinen@gmail.com Ikääntymisen vaikutus ihoon Vanhetessa ihon monet toiminnot, mm. haavan paraneminen, immuunivaste, hien- ja talin eritys, tuntoaistimukset sekä D-vitamiinin tuotto heikkenevät. Ihon rakenteet atrofioituvat ja etenkin verinahka (dermis) ja ihonalaiskerros (subkutis) ohenevat ihon vanhetessa. Ihon ohentuminen johtuu solujen aktiivisuuden, mm. fibroblastien proteiinisynteesin hidastumisesta ja toisaalta sidekudoksen hajoamisen lisääntymisestä. Geenit vaikuttavat siihen, miten iho ikääntyy. Eräissä harvinaisissa perinnöllisissä sairauksissa, kuten lapsuusiän progeriassa, Wernerin oireyhtymässä (aikuisiän progeria) ja cutis laxassa (ihon löystyminen) iho ikääntyy tavallista nopeammin. Auringonvalon sisältämä UV-säteily lisää ihon sidekudoksen hajoamista ja epänormaalin elastiinin kertymistä, jonka seurauksena iho muuttuu ryppyiseksi ja kimmottomaksi. Tupakointi vähentää kollageenin muodostusta ja lisää sen hajoamista, mikä aiheuttaa ihon ennenaikaista rypistymistä ja hidastaa haavan paranemista. Kaikki yksilöt vanhenevat, mutta eliölajien välillä on suuria eroja ikääntymisen nopeudessa. Uudet tutkimukset ovat paljastaneet vanhenemisesta asioita, joista monet ovat geeneistä riippuvaisia. Kuitenkin elintavoilla ja ympäristötekijöillä on merkittävä osuus vanhenemisen nopeudessa. Ihon ikääntyessä tapahtuu muutoksia sen ulko näössä ja rakenteissa. Nuoren ihmisen iho on kimmoisa, sileä ja rypytön. Vanhalla ihmisellä taas iho on kimmoton, ja ryppyjä ilmestyy erityisesti kasvoihin, jotka altistuvat eniten ultraviolettisäteilylle (kuva 1). Vanhenemisen yhteydessä myös hiukset harvenevat ja harmaantuvat, haavan paraneminen hidastuu, talin- ja hieneritys vähenee, lämmönsäätely heikkenee ja D-vitamiinin tuotto vähenee (taulukko 1). Ikääntyessä ihokasvaimet lisääntyvät, minkä vuoksi ihosyöpien määrä tulee kasvamaan lähivuosikymmeninä, kun väestön keski-ikä nousee. Orvaskesi ja tyvikalvovyöhyke Ihon sarveiskerros muodostaa epidermiksen ulommaisimman osan ja vastaa ihon läpäisyesteestä. Sarveiskerros muodostuu kuolleista keratinosyyteistä ja ekstrasellulaarisesta matriksista, joka sisältää lipidi-proteiinilamelleja. Ihon ikääntyessä sarveiskerroksen lipidien ja lamellaaristen kerrosten määrät vähenevät. Keramidien, kolesterolin ja vapaiden rasvahappojen pitoisuuksien pieneneminen selittääkin osittain ikääntyneessä ihossa havaittavat kalvorakenteiden häiriöt ja heikentyneen läpäisyestefunktion (2). Ikääntyneessä ihossa kolesterolin synteesi vähenee enemmän kuin muiden lipidien. Tämän vuoksi on esitetty, että iäkkäille tarkoitettujen kuva 1. 87-vuotiaan naisen ryppyinen, roikkuva iho. Leukakulmassa lentigo maligna -melanooma ja ylempänä aurinkokeratoosi. Vertaisarvioitu VV Ikääntymisen vaikutus ihon rakenteisiin Iho muodostuu epidermiksestä eli orvaskedestä, dermiksestä eli verinahasta ja subkutiksesta eli ihonalaisesta rasvakerroksesta. Ihon ikääntyessä näissä kaikissa tapahtuu muutoksia (1) (kuva 2). 1001
katsaus Kirjallisuutta 1 Yaar M. Clinical and histological features of intrinsic versus extrinsic skin aging. Kirjassa: Gilchrest BA, Krutman J, toim. Skin aging. Berlin: Springer 2006;9 21. 2 Thiele J, Barland CO, Gradially R, Elias PM. Permeability and antioxidant barriers in aged epidermis. Kirjassa: Gilchrest BA, Krutman J, toim. Skin aging. Berlin: Springer 2006;65 79. 3 Bruckner-Tuderman L. Biology of extracellular matrix. Kirjassa: Bologna JL, Jorizzo JL,Rapini RP, toim. Dermatology. Philadelphia: Mosby Elsevier 2008:1447 59. 4 Oikarinen A. Aging of the skin connective tissue: how to measure the biochemical and mechanical properties of aging dermis. Photodermatol Photoimmunol Photomed 1994;10:47 52. 5 De Rigal J, Escoffier C, Querleux B, Faivre B, Agache P, Lévêque JL. Assesment of aging of the human skin by in vivo ultrasonic imaging. J Invest Dermatol 1989;93:621 5. 6 Varani J, Dame MK, Rittie L ym. Decreased collagen production in chronologically aged skin. Roles of age-dependent alteration in fibroblast function and defective mechanical stimulation. Am J Pathol 2006;168:1861 8. 7 Autio P, Turpeinen M, Risteli J, Kallioinen M, Kiistala U, Oikarinen A. Ehlers-Danlos type IV: new noninvasive techniques as diagnostic support. Br J Dermatol 1997;137:653 5. 8 Zhang MC, He L, Giro M ym. Cutis laxa arising from frameshift mutations in exon 30 of the elastin gene (ELN). J Biol Chem 1999;274:981 6. kuva 2. Nuoren ja vanhan ihon rakenteiden vertailu. Nuori iho taulukko 1. Ihon toiminnot, jotka heikkenevät vanhenemisen vaikutuksesta. Solujen proliferaatio Haavan paraneminen Ihon immuunitoiminnot Hikirauhasten toiminta Talirauhasten toiminta Ihon kyky suojata ulkoisilta ärsykkeiltä D-vitamiinin tuotto Ihon tuntoaistimukset ihon läpäisyestettä korjaavien voiteiden tulisi olla koostumukseltaan erilaisia kuin nuorille tarkoitettujen. Tätä hypoteesia tukevatkin havainnot, että lisäämällä rasvan suhteellista osuutta voiteisiin ikääntyneen ihon läpäisyä estävä funktio palautuu paremmin. Olisi tärkeä tutkia, onko muuttuneilla ja pienentyneillä lipidipitoisuuksilla merkitystä vanhusten iho-ongelmissa, kuten kutinassa ja asteatoottisessa ihottumassa. Epidermiksen solujen morofologiassa ja järjestäytymisessä tapahtuu myös muutoksia, kuten solujen koon ja muodon vaihtelua, ja paikoin ilmaantuu tuma-atypiaa (taulukko 2). Epidermis voi paikoin ohentua. Epidermiksessä sijaitsevat myös Langerhansin solut ja melanosyytit. Langerhansin solut Sarveiskerros Langerhansin solu Melanosyytti Pinnalliset verisuonet Syöttösolu Fibroblasti Syvät verisuonet Rasvakudos Vanha iho Epidermis Dermis Subkutis osallistuvat mm. antigeenien, kuten vieraiden kemikaalien tunnistamiseen. Kun solujen määrä vähenee, immuunireaktiot heikkenevät. Melanosyytit sijaitsevat tyvisolukerroksessa ja vastaavat ihon pigmentaatiosta. Koska niiden määrä ikääntyessä asteittain vähenee, ihon kyky tuottaa pigmenttiä UV-säteilyn vaikutuksesta heikkenee. Epidermiksen ja dermiksen välillä sijaitsee tyvikalvovyöhyke, joka muodostuu varsinaisesta tyvikalvosta ja siihen liittyvistä säiemäisistä proteiineista. Nuoren ihmisen ihossa tyvikalvoalue on poimuileva, mutta ikääntyessä reteharjanteet oikenevat ja tyvikalvon kyky pitää epidermis kiinni dermiksessä heikkenee. Vanhusten iho onkin herkkä pinnallisille eroosioille esimerkiksi liian voimakkaasta pesutavasta tai ihon käsittelystä johtuen. Verinahka ja ihonalaiskudos Kollageeni muodostaa 70 80 % ihon dermiksestä (3). Kollageenin määrä ja muodostuminen vähenevät iän myötä (4). Tämä on keskeinen ihon ohentumiseen vaikuttava tekijä (5). Myös kollageenin hajoaminen kiihtyy. Kollageeneja hajottavien entsyymien aktiivisuus onkin suurempi ikääntyneessä kuin nuoressa ihossa. Ikääntyneiden henkilöiden ihossa havaitaan vähemmän kollageeneja muodostavia fibroblasteja kuin nuorten ihossa. Fibroblastit ovat pyöreämpiä ja niissä on vähemmän sytoplasmaa (6). Kollageeni on osittain hajonnut. Erään teorian mukaan fibroblastit ovat vähemmän yhteydessä kollageenisäikeisiin kuin nuoressa ihossa. Tämä saattaa vähentää fibroblastien kykyä reagoida kollageenissäikeiden kautta tapahtuvaan mekaaniseen stimulaatioon ja johtaa heikentyneeseen kollageenisynteesiin. Ikääntyneen ihon hoitoon käytetyt ruiskutettavat täyteaineet, kuten kollageeni ja hyaluronihappo, saattavat lisätä ihossa paikallista mekaanista stimulaatiota ja kollageenin uudismuodostusta. Kollageenit muodostavat laajan geeniperheen, ja ihossa on pääasiassa tyypin I ja III kollageeneja (3). Ehlers-Danlosin oireyhtymään kuuluvassa vaskulaarisessa muodossa tyypin III kollageenia muodostuu normaalia vähemmän geenimutaation vuoksi. Sen seurauksena iho ohentuu ja vanhenee ennenaikaisesti (7). Potilaat menehtyvät verisuonten seinämän heikkouden aiheuttamiin vuotoihin. 1002
tieteessä 9 Glogau RG. Systematic evaluation of the aging face. Kirjassa: Bologna JL, Jorizzo JL, Rapini RP, toim. Dermatology. Philadelphia: Mosby Elsevier 2008:2295 9. 10 Finnish Cancer Registry. Cancer in Finland 2006 and 2007. Cancer Society of Finland, Helsinki 2009 publication no 76. 11 Hussain SK, Sundquist J, Hemminki K ym. Incidence trends of squamous cell and rare skin cancers in the Swedish national cancer registry point to calendar year and age-dependent increases. J Invest Dermatol 2010;130:1323 8. 12 Watson M, Johnson CJ, Chen VW ym. Melanoma surveillance in the United States: overview of methods. J Am Acad Dermatol 2011;65:s6 s16. 13 Frost GA, Green AC. Epidemiology of solar keratoses. Br J Dermatol 1994;131:455 64. 14 Antell DE, Taczanowski EM. How environment and lifestyle choices influence the aging process. Ann Plast Surg 1999;43:585 8. 15 Doshi DN, Hanneman KK, Cooper KK. Smoking and skin aging in identical twins. Arch Dermatol 2007;147:1543 6. 16 Fyhrquist F, Saijonmaa O. Telomeerit ja vanheneminen. Duodecim 2007;123:1963 71. 17 Hayflick L. The limited in vitro lifetime of human diploid cell strains. Exp Cell Res 1965;37:614 36. 18 Allsopp RC, Vaziri H, Patterson ym. Telomere length predicts replicative capacity of human fibroblasts. Proc Natl Acad Sci USA 1992;89:10114 8. 19 Navarro CL, Cau P Lévy N. Molecular basis of progeroid syndrome. Hum Mol Genet 2006;15:151 61. 20 Fisher G, Kang S, Varani J ym. Mechanisms of photoaging and chronological skin aging. Arch Dermatol 2002;138:1462 70. 21 Oikarinen A. The aging of skin: chronologic versus photoaging. Photodermatol Photoimmunol Photomed 1990;7:3 4. 22 Kadunce D, Burr R, Gress R ym. Cigarette smoking: risk factor for premature facial wrinkling. Ann Intern Med 1991;114:840 4. 23 Ernster V, Grady D, Muke R ym. Facial wrinkling in men and women by smoking status. Am J Public Health 1995;85:78 82. 24 Knuutinen A, Kokkonen N, Risteli J ym. Smoking affects collagen synthesis and extracellular matrix turnover in human skin. Br J Dermatol 2002;146:588 94. 25 Raitio A, Kontinen J, Rasi M, Bloigu R, Röning J, Oikarinen A. Comparison of clinical and computerized image analysis in the assesment of skin ageing in smokers and non-smokers. Acta Derm Venereol 2004;84:422 7. 26 Siana J, Rex S, Gottrup F. The effect of cigarette smoking on wound healing. Scand J Plast Reconstr Surg 1989;23:207 9. Taulukko 2. Ihon ikääntymisen histologiset piirteet. Orvaskesi, epidermis Verinahka, dermis Apuelimet Epidermiksen ja dermiksen välinen vyöhyke oikenee Paikallisesti esiintyy atrofiaa Solujen koko ja muoto vaihtelevat Tuma-atypia Melanosyyttien määrä vähenee Langerhansin solujen määrä vähenee Elastiini muodostaa ihon kuivapainosta vain 2 3 %, mutta se on keskeinen tekijä ihon kimmo- ja venymisominaisuuksien kannalta. Elastiini toimii kumimaisena rakenteena, ja ihoa venytettäessä se palautuu ennalleen, ellei sen määrässä tai rakenteessa ole muutoksia. Ikääntyessä elastiinin synteesi heikkenee ja määrä vähenee vähitellen, mikä aiheuttaa ihon veltostumisen ja roikkumisen. Mikäli elastiinin rakenne on muuttunut, kuten cutis laxassa (8), 15-vuotiaan iho voi muistuttaa yli 60-vuotiaan ihoa. Dermiksen alainen subkutis koostuu pääasiassa rasvasoluista. Iän mukana rasvasolujen määrä vähenee. Nuorilla kasvojen alueen rasvakudos on tasaisesti jakautunut. Iäkkäille rasvaa voi kertyä leukakulmiin, poskipäihin ja nasolabiaalisiin poimuihin. Rasvaa katoaa otsalta, suun seudusta, ohimoilta ja silmien ympäriltä (1,9). Kosmeettisessa kirurgiassa pyritään nuorentamaan ulkonäköä siirtämällä rasvakudosta täyteaineena kasvoille tai muualle kehoon alueille, joista sitä puuttuu. Ikääntymisen keskeisiä piirteitä ovat ryppyjen muodostuminen ja ihon roikkuminen. Muskuloaponeuroottisissa rakenteissa tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat kasvojen ja ihon löysyyttä. Ryppyjen syntyyn vaikuttavat myös painovoima ja ihonalaisen rasvan, luun ja ruston väheneminen sekä muutokset kasvojen ilme lihaksissa (1,9). Otsan horisontaaliset rypyt ja pystysuorat, ns. Sibelius-rypyt silmien välissä johtuvat toistuvasta otsan ihon rypistämisestä. Ryppyjen kohdalle subkutikseen kertyy paksuja sidekudosrakenteita ja lihassoluja. Syvempiä ryppyjä voidaan poistaa parhaiten salpaamalla ryppyjen kohdalta lihasten toiminta Verinahka ohentuu Sidekudosmuutokset: kollageenidegeneraatio elastiinin väheneminen Fibroblastien määrä vähenee Syöttösolujen määrä vähenee Verisuonten määrä vähenee Hiukset ja muu karvoitus harmaantuu ja harvenee Tali- ja hikirauhasten määrä vähenee botuliinitoksiinilla tai tekemällä kasvojenkohotustyyppisiä leikkauksia. Kasvaimet Ikääntyminen lisää hyvän- ja pahanlaatuisia ihokasvaimia. Tyypillisiä hyvänlaatuisia kasvaimia ovat mm. kirsikkaluomet, talirauhasten hyvänlaatuiset hyperplasiat ja lentigot. Yleisin ikääntymiseen liittyvä kasvain on rasvaluomi (verruca seborrhoica), jota esiintyy lähes kaikilla vanhoilla ihmisillä. Rasvaluomia voi olla muutamia tai jopa satoja (kuva 3). Iän myötä lisääntyvät pahanlaatuiset kasvaimet ja niiden esiasteet. Aurinkokeratoosit, tyvija okasolusyövät sekä melanoomat ovat verraten kuva 3. Runsaasti eri kasvuvaiheessa olevia rasvaluomia (verruca seborrhoica) 85-vuotiaalla miehellä. 1003
katsaus 27 Weiss JS, Ellis CN, Headington JT, Tinoff T, Hamilton TA, Voorhees JJ. Topical tretinoin improves photoaged skin: a double-blind vehicle controlled study. JAMA 1986;259:527 32. 28 Zussman J, Ahdout J, Kim J. Vitamins and photoaging: do scientific data support their use. J Am Acad Dermatol 2010;63:507 25. 29 Hall GK, Phillips TJ. Hormone replacement therapy and skin aging. Kirjassa: Gilchrest BA, Krutman J, toim. Skin aging. Berlin: Springer 2006;123 32. 30 Haapasaari KM, Raudaskoski T, Kallioinen M ym. Systemic therapy with estrogen or estrogen with progestin has no effect on skin collagen. Maturitas 1997;27:153 62. 31 Yazdanparast P, Carlsson B, Oikarinen A, Risteli J, Faergemann J. A thyroid hormone analogue, triiodothyroacetic acid, corrects corticosteroid-downregulated collagen synthesis. Thyroid 2004;14:345 53. 32 Orringer JJ, Voorhees JJ, Hamilton T ym. Dermal matrix remodeling after nonablative laser therapy. J Am Acad Dermatol 2005;53:775 81. sidonnaisuudet Kirjoittaja on ilmoittanut sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Luentopalkkiot (Pfizer, Actavis, Iholiitto, Duodecim). yleisiä (10,11,12,13). Tämän vuoksi tulisi tehdä ajoittain ikääntyneiden ihon kokonaisvaltainen tarkastus. Perintötekijät ja ihon vanheneminen Identtisiä kaksosia koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että iho vanhenee samantyyppisesti, mikäli kaksosten elintavat ovat samanlaiset. Tutkimuksessa, jossa oli mukana 34 identtistä kaksosparia havaittiin, että ryppyjen muodot ja paikat olivat kaksosilla samanlaiset elintavoista riippumatta (14). Sen sijaan ryppyjen syvyys, ihon löysyys sekä ihon muu rakenne olivat riippuvaisia kaksosten elintavoista. Jos niissä oli eroja, ihon ulkonäössä oli suurta vaihtelua. Kaksoset, jotka tupakoivat runsaasti ja ottivat paljon aurinkoa, olivat vanhemman näköisiä kuin ne, jotka eivät tupakoineet eivätkä ottaneet kohtuuttomasti aurinkoa (14). Eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että identtisillä kaksosilla, jotka elivät samalla seudulla (mm. auringonotto tavat samanlaiset) ja työskentelivät samantyyppisissä ammateissa, mutta joista toinen tupakoi runsaasti, oli ihon ulkonäössä huomattava ero (15). Geenien osuutta on selvitetty tutkimalla telomeerien merkitystä vanhenemisessa (16). Telomeerit ovat kromosomien päissä olevia rakenteita, jotka sisältävät lyhyitä, toistuvia DNA-jaksoja. Telomeerit suojaavat kromosomien DNA:ta ja mahdollistavat sen täydellisen kopioinnin. Kun solu jakaantuu, kromosomi kuluu kuitenkin telomeeripäästään. Kun telomeerit ovat lyhentyneet tiettyyn rajaan asti, solut eivät kykene enää jakaantumaan, vaan kuolevat. Telomeerien lyheneminen toimii solujen biologisena kellona. Eri eliölajeilla telomeerien pituudella ja niiden kulumisnopeudella on yhteys eliön elinikään. Fibroblastit, jotka tuottavat pääosan ihon sidekudoksesta, kykenevät jakaantumaan noin 50 kertaa ja kuolevat sen jälkeen (17). Fibroblastien telomeerien on havaittu lyhenevän yli 30 % ihon vanhetessa (18). Telomeerien lyhenemistä on havaittu myös sairauksissa, joihin liittyy ennenaikainen vanheneminen (19). Wernerin oireyhtymässä (aikuisiän progeria) on mutaatioita, jotka nopeuttavat telomeerien lyhentymistä. Potilaiden hiukset harmaantuvat ennenaikaisesti, ihon kimmoisuus heikkenee, verisuonet kovettuvat ja ilmaantuu syöpiä. Yleensä potilaat kuolevat ennen 50. ikävuotta. Harvinainen lapsuusiän progeria johtuu lamiini-a-proteiinin pistemutaatiosta, jolloin DNA:n jakaantuminen ja telomeerien toiminta häiriintyvät. Potilaat ikääntyvät nopeasti ja sairastuvat varhain ateroskleroosiin ja sydäninfarktiin. Heidän keskimääräinen elinikänsä on 13 vuotta. Virheet elastiinin tai kollageenien geeneissä johtavat myös ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen. UV-säteilyn vaikutus Auringonvalon ultraviolettisäteily käynnistää ihossa monia haitallisia tapahtumia. Ultraviolettisäteilyn lyhytaaltoinen spektri UVB on karsinogeeninen. Se vaurioittaa ihosolujen DNA:ta, jonka seurauksena ihosyöpien määrä lisääntyy. Pitempiaaltoinen UVA tunkeutuu syvemmälle ihoon ja vaurioittaa kollageeni- ja elastiinisäikeitä. Sekä UVB- että UVA-säteily lisäävät ihossa kollagenaaseja, jotka hajottavat kollageeni- ja elastiinisäikeitä (20). Iho menettää lujuuttaan ja kimmoisuuttaan. Elastiinia kertyy ihoon, mutta se ei kykene muodostamaan kunnollisia säikeitä, jolloin iho muuttuu ryppyiseksi ja kimmottomaksi (21) (kuva 1). UV-säteily aiheuttaa reaktiivisten happiradikaalien kertymistä ihoon. Ne puolestaan stimuloivat erilaisten signaaliteiden kautta matriksimetalloproteaaseja ja aiheuttavat sidekudoksen degeneraatiota. Degeneroitunut sidekudos johtaa huonontuneeseen kollageenisynteesiin. Samanaikaisesti ihoon kertyy suuria määriä osittain hajonnutta elastiinin kaltaista materiaalia sekä glykosaminoglykaaneja ja proteoglykaaneja (20). Erityisen haitallinen on solariumista saatava UVA-säteily. Niille, jotka käyvät vuosittain kymmeniä kertoja solariumissa ja lisäksi etelän matkoilla, voi kehittyä ryppyinen, ns. rusinaiho jo ennen keski-ikää. Ultraviolettisäteilyn vaikutukset näkyvät herkemmin vaalea- kuin tummaihoisilla. Australiassa asuvilla eurooppalaisten jälkeläisillä todetaan enemmän valovaurioita ja ihosyöpiä kuin pohjoisempana asuvilla henkilöillä, joilla on sama geeniperimä. UV-säteily lisää myös syöpien esiasteita ja varsinaisia ihosyöpiä. Eräs harvinainen valon aiheuttama muutos on Favre- Racouchot n oireyhtymä, jossa havaitaan runsaasti ihon komedo- ja kystamuutoksia. Tupakoinnin vaikutus Tupakoitsijoiden iho muuttuu harmaammaksi ja kuivemmaksi, ja henkilö näyttää kronologis 1004
tieteessä Erityisen haitallinen iholle on solariumista saatava UVA-säteily. kuva 4. Yli 30 vuotta tupakoineen 60-vuotiaan (A) ja tupakoimattoman 56-vuotiaan miehen silmäkulmaryppyjä (B). 4A. 4B. ta ikäänsä vanhemmalta (kuva 4). Ihon ennenaikainen ryppyisyys onkin suoraan verrannollinen tupakoinnin määrään. Runsaasti tupakoivilla ihon rypistymisen todennäköisyys on jopa viisinkertainen tupakoimattomiin verrattuna (22). Tupakointi yhdessä runsaan auringonoton kanssa moninkertaistaa ryppyisyyden riskin. Yleensä tupakoinnin aiheuttama ryppyisyyden lisääntyminen näkyy keski-iässä. Naisille muutokset voivat ilmaantua aikaisemmin kuin miehille (23). Tupakoinnilla on myös monia muita haitallisia vaikutuksia, mutta tehokas valistuskeino nuorten tupakoinnin vähentämiseksi olisi korostaa tupakan vaikutusta ulkonäköön. Tupakansavun sisältämät yhdisteet supistavat verisuonia ja vähentävät ihon ravinteiden saantia. Tupakansavun vapaat radikaalit vaurioittavat soluja ja kiihdyttävät tulehdustapahtumia ja proteolyyttisiä entsyymejä. Pitkäaikainen tupakointi lisää ihon sidekudosta hajottavien entsyymien määrää ja vähentää sidekudoksen muodostusta (24). Edellä mainitut havainnot selittänevät osittain tupakoitsijoiden ihon ennenaikaisen vanhenemisen ja haavan heikentyneen paranemisen (25,26). Voidaanko ihon ikääntymistä hidastaa? Ihminen voi vaikuttaa ihon ikääntymiseen omilla elintavoillaan, mm. välttämällä tupakointia ja liiallista auringonottoa. Nämä keinot ovat helpoimmat ja vaikuttavimmat. Eräillä vitamiineilla on merkitystä vanhenemisprosessissa (27,28). A- ja C-vitamiinit ovat olleet erityisesti tutkimuksen kohteena. A-vitamiinijohdannaiset vähentävät valovaurioita paikallisesti käytettynä (27). C-vitamiini toimii antioksidanttina ja kiihdyttää sidekudoksen muodostusta. Ongelmana on ollut kehittää riittävän stabiileja C-vitamiinijohdannaisia, jotka olisivat tehokkaita paikalliskäytössä. Kosmetiikkateollisuus on tuonut markkinoille lukemattomia valmisteita hidastamaan ihon ikääntymistä. Pelkästään Yhdysvalloissa näihin tuotteisiin käytetään kymmeniä miljardeja dollareita vuosittain. Mainonnassa valmisteiden luvataan nuorentavan ihoa tai hidastavan ikääntymistä. Kosmetiikkateollisuuden esittämät todisteet tuotteiden todellisista vaikutuksista eivät kestä kriittistä tarkastelua, ja tuotteiden menestys johtuukin mielikuvamainonnan tehosta ja ihmisten hyväuskoisuudesta. Erilaisia hormonikorvaushoitoja on myös testattu. Joissakin tutkimuksissa estrogeenikorvaushoito on vaikuttanut suotuisasti menopaussissa tapahtuvaan ihon ikääntymiseen, mm. hentojen ryppyjen määrään (29). Vuoden estrogeenihoito joko yksinään tai progestiinin kanssa ei kuitenkaan lisännyt ihon kollageenin määrää, synteesinopeutta tai muuttanut menopaussi-ikäisten ihon elastiinisäikeiden määrää tai morfologiaa (30). Myöskin muilla hormoneilla, kuten kasvu- ja kilpirauhashormonilla, on vaikutuksia sidekudoksen muodostumiseen. Kilpirauhashormonin analogin on osoitettu lisäävän kollageenin muodostusta merkittävästi ihossa, jonka kollageenisynteesi oli hidastunut paikallisen kortikoidihoidon jälkeen (31). On selvittämättä, 1005
katsaus voidaanko kyseisellä yhdisteellä vaikuttaa normaaliin vanhenemiseen ja vähentää ikääntymiseen liittyvää ihon atrofiaa. Paikallisesti ihon kollageenia voidaan stimuloida myös erilaisilla laserhoidoilla, jotka lisäävät kollageenin uudismuodostusta (32). Lopuksi Ihon ikääntymisen biologiaa tunnetaan entistä paremmin. Eräät perinnölliset sairaudet, kuten cutis laxa ja progeria ovat tuoneet valaistusta niistä tekijöistä, jotka johtavat ihon vanhenemiseen. UV-säteily ja tupakointi aiheuttavat ihon ennenaikaisen vanhenemisen vaurioittamalla sidekudosta. Vaikka vanheneminen onkin suuresti riippuvainen yksilön saamista geeneistä, on lohdullista, että omilla elintavoillaan jokainen voi vaikuttaa siihen kuinka terveenä ja elinvoimaisena iho säilyy. n English summary www.laakarilehti.fi > in english Effect of ageing on the skin Norspan lievittää kipua tasaisesti 7 päivää ympäri vuorokauden. NOR-2012-JUL-03 Norspan 5 mikrog/t, 10 mikrog/t ja 20 mikrog/t depotlaastari 1.2.2013 Norspan on matala-annoksinen vahva opioidi. Vaikuttava aine: buprenorfiini. Käyttöaiheet: Muusta kuin syövästä johtuvan keskivaikean kivun hoito, kun riittävään kivunlievitykseen tarvitaan opioidia. Ei sovi akuutin kivun hoitoon. Annostus ja antotapa: Vähintään 18-vuotiaat: Aloitusannoksena tulee käyttää pienintä Norspan-annosta (5 mikrog/t). Potilaan aiempi opioidien käyttö, yleistila ja sairaus tulee ottaa huomioon. Hoidon aloitus- ja titrausvaiheessa potilaiden tulee käyttää lyhytvaikutteisia vara-analgeetteja tavanomaisilla suositusannoksilla tarpeen mukaan, kunnes Norspanin analgeettinen teho saavutetaan. Annosta ei tule suurentaa, ennen kuin hoitoa on jatkettu 3 päivää, jolloin maksimivaikutus on saavutettu. Annoksen suurentamiseksi laastari tulee vaihtaa suurempaan tai laastareita tulee kiinnittää eri ihoalueille, ei kuitenkaan useampaa kuin 2 laastaria samanaikaisesti. Uutta laastaria ei saa kiinnittää samalle ihoalueelle ennen kuin edellisen käytöstä on kulunut 3-4 viikkoa. Laastaria käytetään yhtäjaksoisesti 7 päivän ajan. Hoitoa ei tule jatkaa pitempään kuin on ehdottoman välttämätöntä. Vasta-aiheet: Yliherkkyys buprenorfiinille tai apuaineelle. Opioidiriippuvuus tai huumevieroituksen hoito. Tilanteet, joissa hengityskeskus ja hengitystoiminta ovat vaikeasti lamaantuneet tai saattavat lamaantua vaikeasti. MAO-estäjien käyttö, myös edeltävien 2 viikon aikana. Myasthenia gravis. Delirium tremens. Varoitukset ja varotoimet: Erityistä varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on epilepsia, pään vamma, sokki, tuntemattomasta syystä johtuva tajunnan tilan aleneminen, kallonsisäinen leesio, kohonnut aivopaine tai vaikea maksan vajaatoiminta. Buprenorfiinin käyttöön on liittynyt merkitsevää hengityslamaa etenkin, kun sitä on annettu laskimoon. Buprenorfiinilla on rajallista euforisoivaa vaikutusta ja se voi aiheuttaa pitkäaikaiskäytössä fyysistä riippuvuutta. Yhteisvaikutukset: MAO-estäjät (ks. Vasta-aiheet). CYP3A4-estäjät ja -indusorit ja maksan verenkiertoa mahdollisesti heikentävät lääkevalmisteet saattavat vaikuttaa buprenorfiinin farmakokinetiikkaan. Bentsodiatsepiinit ja muut keskushermoston toimintaa lamaavat aineet voivat aiheuttaa famakodynaamisia yhteisvaikutuksia. Raskaus ja imetys: Raskaudenaikainen käyttö on vasta-aiheista, eikä hedelmällisessä iässä olevien naisten tule käyttää Norspania ilman tehokasta ehkäisyä. Käyttöä imetyksen aikana tulee välttää. Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn: Norspan vaikuttaa voimakkaasti ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Haittavaikutukset: Hyvin yleiset ja yleiset: päänsärky; huimaus; uneliaisuus; ummetus; suun kuivuminen; pahoinvointi; oksentelu; kutina; punoitus; kiinnityskohdan reaktiot; ruokahaluttomuus; sekavuus; masentuneisuus; unettomuus; hermostuneisuus; ahdistuneisuus; parestesiat; vasodilataatio; hengenahdistus; vatsakipu; ripuli; dyspepsia; ihottuma; hikoilu; eksanteema; väsymys; voimattomuus; kipu; turvotus; rintakipu. Harvinaisemmat, ks. valmisteyhteenveto. Pakkaukset ja hinnat (VMH c ALV) 2/2013: 5 mikrog/t, 4 depotlaastaria: 29,21 ; 10 mikrog/t, 4 depotlaastaria 51,79 ; 20 mikrog/t, 4 depotlaastaria: 91,44. Korvattavuus: Peruskorvattava reseptilääke. Määräämisehto: Valmistetta saa määrätä vaikeiden kiputilojen hoitoon perehtynyt lääkäri. Huom. Lue valmisteyhteenveto ennen lääkkeen määräämistä. Lisätietoja: Mundipharma Oy 1006
tieteessä english summary Aarne Oikarinen Professor University of Oulu and Oulu University Hospital, Department of Dermatology aarne.oikarinen@oulu.fi Effect of ageing on the skin During ageing the thickness of the epidermis, dermis and subcutis gradually diminishes due to decreasing activity of keratinocytes and fibroblasts. Several functions of the skin decline e.g. wound healing, immunity, activity of sweat and sebaceous glands, blood circulation, barrier protection, cellular proliferation and production of vitamin D. In some rare genetic diseases the ageing of the skin and other organs is dramatically increased. In Werners disease and progeria syndromes, fibroblasts have a reduced capacity to proliferate, and skin and other tissues become atrophic and patients die relatively early. In cutis laxa the skin sags and looks old even in childhood due to mutations in the elastin gene. UV-radiation increases degradation of skin collagen and induces accumulation of abnormal elastin. Smoking increases collagen degradation and decreases collagen synthesis thus causing delayed wound healing and early wrinkling. 1006a