KIRJE 1197014 v. 2 1(15) 10.01.2018 STM/4076/2017 Eduskunnan talousvaliokunnalle Viite HE 172/2017 vp VASTINE Sosiaali- ja terveysministeriö lausuu kunnioittavasti kirjallisten lausuntojen, valiokunnan suullisessa käsittelyssä 7.12.2017 esitetyn sekä sen jälkeen tehtyjen havaintojen johdosta seuraavan. 1. Vakuutusten tarjoamisesta annettavaa lakia koskevat muutokset 1.1 Soveltamisala ja tiedonantovelvollisuudet 1.1.1 Liikennevakuutus Liikennevakuutuskeskus on valiokunnan suullisessa käsittelyssä kiinnittänyt huomiota liikennevakuutuksesta annettavan asiakirjan sisältöä ja toimittamisen tapaa koskeviin seikkoihin. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä (2016/97, jäljempänä direktiivi tai IDD-direktiivi) ei ole suljettu lakisääteisiä vakuutuksia pois soveltamisalasta. Tätä ei ole siten mahdollista tehdä myöskään ehdotuksessa. Tästä seuraa muun muassa, että vahinkovakuutusta koskeva asiakirja on annettava myös liikennevakuutuksesta. Asiakirjassa annettavien tietojen ei kuitenkaan käytännössä tarvitse olla yhtä yksityiskohtaisia kuin vapaaehtoisissa vakuutuksissa. Esimerkiksi liikennevakuutuslaissa (460/2016) olevat seikat voidaan esittää tiiviisti tai viitata liikennevakuutuslainsäädännön säännöksiin. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että hallituksen esityksen liitteenä on luonnos valtioneuvoston asetukseksi, joka koskee vakuutuksesta asiakkaalle annettavien tietojen toimittamistapaa. Ehdotus vastaa tältäkin osin direktiivin rakennetta. Asetusluonnoksen tietojen toimittamisen säännökset koskevat myös vahinkovakuutuksesta annettavaa vakiomuotoista asiakirjaa, joka on annettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla (direktiivin 20 artiklan 5 kohta, kursivointi tässä). Valtioneuvoston asetusluonnoksesta tarkemmin ilmenevällä tavalla tiedot voidaan toimittaa helposti muulla pysyvällä tavalla kuin paperilla. Tähän riittää se, että asiakas on valinnut muun pysyvän tavan kuin paperin ja toimittaminen tällä tavalla on muutoinkin tarkoituksenmukaista. Paperimuotoista toimittamista ei ole ehdotuksessa ajateltu ensisijaiseksi toimittamistavaksi, vaan tavaksi, jonka asiakas voi halutessaan valita. Paperimuotoa koskevat säännökset eivät hi- Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, 00023 VALTIONEUVOSTO www.stm.fi Puhelin 0295 16001 Telekopio 09 6980 709 e-mail: kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi
2(15) dasta digitaalista kehitystä, koska edellytykset sähköiselle asioinnille täyttyvät helposti, jos asiakas ei toisin valitse. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan ehdotusta ei ole tarpeellista muuttaa annettujen lausumien johdosta. Lisäksi todettakoon, että sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan vakuutusten tarjoamisesta annettavan lain 4 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa olisi voitu mainita, että autoliikkeiden tavoin myös katsastusasemat täyttävät yleensä tavanomaisen sivutoimisen vakuutusedustajan määritelmän tunnusmerkit. Asia jätetään eduskunnan harkintaan. 1.1.2 Huolintaliiketoiminta Hallituksen esityksessä vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 4 :n 1 momentin 3 kohdassa edellytetään, että pykälässä tarkoitetun vakuutuksen tulee koskea vakuutusedustajan myymää tavaraa. On ilmennyt, että ehdotetun säännöksen sanamuodon perusteella tämä ei näyttäisi koskevan huolintaliiketoimintaa, jossa tarjotaan tavaroiden kuljetuspalvelua mutta ei myydä tavaraa. Tämä ei ole ollut säännöksen tarkoitus, mikä ilmenee siitä, että kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa on viitattu myös tavaran toimittamiseen. Toimittaminen-sanan käyttäminen saa tukea myös direktiivin 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdan sanamuodosta. Ehdotettua kohtaa voidaan siten selkeyttää: 4 :n 1 momentin 3 kohta Eräitä sivutoimisia vakuutusedustajia koskeva soveltamisalan rajaus Tätä lakia sovelletaan jäljempänä 2 momentissa säädetyllä tavalla rajoitetusti sellaisiin sivutoimisiin vakuutusedustajiin, jotka tarjoavat vain sellaisia vakuutuksia, jotka: 3) kattavat kyseisen sivutoimisen vakuutusedustajan myymän tai toimittaman tavaran viallisuuteen, katoamiseen tai rikkoutumiseen, toimitetun palvelun käyttämättä jäämiseen tai varattuun matkaan liittyvän riskin. 1.2 Sijoitusvakuutuksen määritelmä Vakuutussopimuslakiin (ks. alla mainitun lain 2 :n 1 momentin 2 a kohta ja perustelut) tarvittavien muutosten kanssa johdonmukaisesti on tarpeen muuttaa myös vakuutusten tarjoamisesta annettavassa laissa olevaa sijoitusvakuutuksen määritelmää: 5 :n 1 momentin 12 kohdan a alakohta Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 12) sijoitusvakuutuksella muuta henkivakuutusta kuin: a) henkivakuutussopimusta, jonka mukaiset etuudet maksetaan ainoastaan kuoleman sattuessa tai loukkaantumisesta, sairaudesta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi;
3(15) 1.3 Vakuutusedustajan rekisteröinti ja vakuutusedustajarekisteriin merkittävät tiedot 1.3.1 Asiamiehinä toimivia luottolaitoksia koskeva johdon jäsenten rekisteröinti ja siirtymäsäännös OP Ryhmä (OP) on lausunut, että hallituksen esityksessä on tulkittu tarpeettoman laajasti direktiivin vaatimusta rekisteröidä asiamiesten johto vakuutusedustajarekisteriin. Tiedot ovat jo kaupparekisterissä. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan kahdeksannen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että rekistereistä käyvät ilmi vakuutusten tai jälleenvakuutusten tarjoajien johdossa toimivien sellaisten luonnollisten henkilöiden nimet, jotka vastaavat vakuutusten tai jälleenvakuutusten tarjoamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että direktiivissä tarkoitettu rekisteri on Suomessa vakuutusedustajarekisteri. Muuta vakuutusedustajia koskevaa rekisteriä ei ehdotuksessa ole. Ehdotuksessa ei siten ole direktiivissä sallittua jäsenvaltio-optiota siitä, että tiedot olisivat useassa rekisterissä ja että jokin viranomainen, esimerkiksi Finanssivalvonta, toimisi useasta rekisteristä tietoja kokoavana ja antavana tietopisteenä. Siten direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on käytävä ilmi Suomessa vakuutusedustajarekisteristä. Voimassa olevassa vakuutusedustuksesta annetussa laissa säädetään vakuutusedustuksesta vastaavasta hoitajasta; tätä henkilöä koskevia säännöksiä ei sisälly ehdotukseen. Direktiivissä ja ehdotuksessa on tältä osin käytetty monikkomuotoa. Suomessa johdolla tarkoitetaan vakiintuneesti yrityksen hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä, toimitusjohtajaa sekä mainittujen varahenkilöitä (vrt. vakuutusyhtiölain (521/2008) 6 luvun 2 :n 1 momentti; vakuutusyhdistyslain (1250/1987) 6 luvun 1, 2 ja 10 ). Suomessa johtoon luettavan toimielimen jäsenet vastaavat kollektiivina toimielimen tekemistä päätöksistä, myös siltä osin kuin ne koskevat vakuutusten tarjoamista. Vastuusta voi vapautua jättämällä eriävän mielipiteen toimielimen pöytäkirjaan. Päätöksenteon kollektiivisesta luonteesta johtuen valmistelussa on katsottu, ettei Suomessa ole direktiivissä tarkoitetulla tavalla vain yhtä ainoaa johtohenkilöä, joka vastaa vakuutusten tarjoamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan ehdotusta ei ole tarpeellista muuttaa annettujen lausumien johdosta. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää jossain määrin perusteltuna Finanssivalvonnan ehdottamaa siirtymäsäännöstä. Finanssivalvonnan tarkoittamien tietojen antamisesta tai sitä koskevasta siirtymäajasta ei ole direktiivissä kuitenkaan säädetty, koska direktiivin 40 artiklassa tarkoitettu siirtymäaika koskee vain ja ainoastaan 10 artiklan 1 kohtaa (vakuutusten tarjoamiseen osallistuvien ammatilliset tiedot ja pätevyys). Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo velvollisuudekseen lausua, ettei Finanssivalvonnan ehdottama siirtymäsäännös ole tältä osin direktiivin mukainen. Tällöin ilman nimenomaista säännöstä tiedot olisi ilmoitettava ja rekisteröitävä viimeistään, kun lakia aletaan soveltaa. Asia jätetään eduskunnan harkintaan. Jos säännös kuitenkin katsotaan tarpeelliseksi, selkeintä on lisätä pykäläehdotukseen uusi 7 momentti (ks. alla).
4(15) Mitä tulee Finanssivalvonnan ehdottaman siirtymäsäännökseen siltä osin, kuin se koskee vakuutusedustajan tai sivutoimisen vakuutusedustajan johdon tai vakuutusten tarjoamisesta vastaavien henkilöiden ammattipätevyyttä koskevia seikkoja, nykyisen ehdotuksen 84 :n 4 momentin toisen virkkeen tai 5 momentin toisen virkkeen ei ole ajateltu tarkoittavan pelkästään luonnollisena henkilönä rekisteröityneitä vakuutusedustajia vaan myös oikeushenkilöitä. Jos asian kuitenkin arvioidaan jääneen epäselväksi, selkeintä on lisätä muiden ammattipätevyysvaatimusten yhteyteen (nykyisen ehdotuksen 4 ja 5 momentti) pykälään uusi korvaava 6 momentti (ks. alla). Jos eduskunta katsoo lisäsiirtymäsäännösten olevan tarpeellisia, niiden sanamuotoa on perusteltua tarkentaa esimerkiksi seuraavasti: 84 :n uusi 6 ja 7 momentti Siirtymäsäännökset [uusi korvaava 6 momentti:] Jos vakuutusedustaja on oikeushenkilö, vakuutusedustajan on johdon ja vakuutusten tarjoamisesta vastaavien henkilöiden osalta osoitettava Finanssivalvonnalle rekisteriin merkittäväksi ilmoittamisen yhteydessä luotettavalla selvityksellä tämän lain 18 :ssä tarkoitettu riittävä ammattipätevyys ja tiedot. Jos sivutoiminen vakuutusedustaja on oikeushenkilö, sivutoimisen vakuutusedustajan on vakuutusten tarjoamisesta vastaavien henkilöiden osalta rekisteriin merkittäväksi ilmoittamisen yhteydessä osoitettava Finanssivalvonnalle luotettavalla selvityksellä tämän lain 18 :ssä tarkoitettu riittävä ammattipätevyys ja tiedot. [uusi 7 momentti:] Jos vakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja on oikeushenkilö, ennen tämän lain voimaantuloa (tai soveltamisen alkamista, jos soveltaminen alkaa myöhemmin kuin laki tulee voimaan) Finanssivalvonnan ylläpitämään vakuutusedustajarekisteriin rekisteröidyn vakuutusedustajan tai sivutoimisen vakuutusedustajan on ilmoitettava Finanssivalvonnalle merkittäväksi tässä laissa tarkoitettuun vakuutusedustajarekisteriin tämän lain 13 1 momentin 3, 10 ja 11 kohdassa tarkoitetut henkilöt ja tiedot viimeistään 23 päivänä helmikuuta 2019. Rekisteriin merkittäviltä tämän lain 17 :ssä tarkoitetuilta henkilöiltä edellytetään lisäksi tämän lain 16 :ssä tarkoitettua hyvämaineisuutta. Jos edellä tarkoitetut momentit lisätään, nykyisen ehdotuksen 84 :n 6 momentti on selkeintä siirtää uudeksi 8 momentiksi. 1.3.2 Työeläkevakuutuksen harjoittamisen merkitseminen vakuutusedustajarekisteriin Työeläkevakuuttajat TELA ry (TELA) on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei ehdotuksen mukaan vakuutusedustajarekisteriin merkittäisi tietoja työeläkevakuutuksen harjoittamisesta. TELA on ehdottanut tätä koskevaa tarkennusta. Sosiaali- ja terveysministeriö voi perusteeltaan yhtyä TELA:n ehdotukseen. Vakuutusten tarjoamisesta annettavan lain 13 :n 1 momentin 5 kohtaa koskevaa ehdotusta on kuitenkin tarpeellista täsmentää aikaisemman ehdotuksen pohjalta esimerkiksi seuraavasti:
5(15) 13 :n 1 momentin 5 kohta Vakuutusedustajarekisteriin merkittävät tiedot Vakuutusedustajarekisteriin on merkittävä: 5) harjoittaako vakuutusedustaja henkivakuutuksia, vahinkovakuutuksia, molempia vai työeläkevakuutuksia koskevaa vakuutusten tarjoamista sekä välittääkö vakuutusmeklari asiakkaalle tai vakuutuksenantajalle kuuluvia raha- tai muita varoja; 1.4 Kytkykaupan kielto kuluttajakaupassa ja oheisvakuutuksen kaupassa OP on lausunnossaan todennut, että kytkykauppa koskee sitä, että tuotteet tai palvelut myydään yhdessä. OP on pitänyt kytkykaupan kieltoa niin tiukkana, että sillä hidastetaan digitalisaatiokehitystä ja estetään palvelukokonaisuuksien tarjoaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että kytkykaupan kiellolla tarkoitetaan yhden tuotteen tai palvelun pakottavaa tarjoamista tietyn tarjoajan toisen tuotteen tai palvelun kanssa siten, ettei asiakkaalla ole mahdollisuutta ostaa muuta vaihtoehtoa kuin kyseisen tietyn tarjoajan tuote tai palvelu. Kyse ei ole siten pelkästään tuotteiden tai palveluiden myynnistä yhdessä, vaan olennaista on vaihtoehtojen puuttuminen. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, ettei ehdotuksessa sinänsä rajoiteta vakuutuksen ja muun hyödykkeen tarjoamista yhdessä kuluttajalle, myöskään internetissä. Valiokunnan suullisessa käsittelyssä esitettiin kysymys, miten käytännössä tarjoamistilanteessa tiedetään, mikä on sallittua yhdessä myyntiä ja mikä kiellettyä kytkykauppaa. Myyntilanteessa palvelun tarjoaja voi varmistaa säännösten noudattamisen ilmoittamalla kuluttajalle selkeästi, että halutessaan kuluttaja voi ostaa tarjotun toisen tuotteen taikka oheistuotteena myytävän vakuutuksen erikseen toiselta palvelun tarjoajalta. OP on valiokunnan suullisessa kuulemisessa lisäksi todennut, että kytkykaupan kieltoa kuluttajakaupassa koskeva säännös on direktiivin vastainen. Direktiivin 24 artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat ylläpitää tai hyväksyä tiukempia lisätoimenpiteitä tai puuttua tapauskohtaisesti asiaan estääkseen vakuutuksen myynnin sellaisen oheispalvelun tai -tuotteen kanssa, joka ei ole vakuutus, osana pakettia tai samaa sopimusta, kun ne voivat osoittaa, että tällaiset käytännöt ovat haitallisia kuluttajien kannalta. (kursivointi tässä) Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että ehdotus on perusteltu hallituksen esityksen yleisperusteluissa kirjallisuuden sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston käytännössä tekemien havaintojen perusteella (ks. HE s. 65 66, myös muilta kuin OP:n lausunnossa viitatuilta osin). Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että toisin kuin Mifid2-direktiivissä (2014/65/EU), IDD-direktiivissä kuluttajakauppaa koskeva kytkykaupan kielto on direktiivin 24 artiklan 7 kohdassa nimenomaisesti sallittu jäsenvaltio-optio ja että ehdotetun säännöksen perustelut ovat sosi-
6(15) aali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan riittävät direktiivin mainitun kohdan edellytysten täyttämiseksi Suomen markkinoilla. Kytkykaupan salliminen ei edistäisi kilpailua Suomen vakuutus- ja muilla markkinoilla. Päinvastoin, kuten yleisperusteluissa viitatussa kirjallisuudessa on katsottu, kytkykaupan salliminen hyödyttäisi yleisesti kytkykauppaa käyttävää yritystä sitä enemmän, mitä useammilla markkinoilla kytkykauppaa harjoittava yritys toimii ja mitä suurempi sen markkinaosuus kyseisillä markkinoilla on. Kytkykaupan sallimisen vaikutukset eivät siten rajoitu vain pelkästään yhden tuotteen tai palvelun (ml. vakuutusten tarjoamisen) markkinoille. Ehdotettu säännös on siten kuluttajien edun mukainen ja se edistää kilpailua. Esityksestä ilmenevin perustein ja useiden kieltoa kannattavien lausuntojen tuella sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan ehdotusta ei ole syytä muuttaa annettujen lausumien johdosta. 1.5 Vakuutusmeklarin palkkion vastaanottaminen muilta kuin toimeksiantajalta Suomen vakuutusmeklariliitto on lausunut, että vakuutusmeklarin palkkion vastaanottamiskieltoa koskeva ehdotus on direktiivin vastainen. Suomessa vakuutusmeklari esiintyy toimeksiantajaansa kohtaan muista osapuolista riippumattomana toimijana. Direktiivissä ei tehdä jakoa vakuutusmeklariin tai asiamieheen, vaan direktiivissä säädetään yleisesti vakuutusedustajien menettelyistä. Jako asiakkaan puolesta toimivaan vakuutuksenantajista ja muista osapuolista riippumattomaan vakuutusmeklariin ja vakuutuksenantajista riippuvaiseen asiamieheen on kansallinen. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa vakuutusmeklarin tosiasiallinen riippumattomuus muista osapuolista kuin toimeksiantajistaan myös käytännössä. Käytäntö Suomessa on osoittanut, että riippumattomuutta ei voida taata vain sillä, että toimeksiantaja saisi tiedon vakuutusmeklarin ja vakuutusyhtiön tai muun osapuolen välisestä palkkiokäytännöstä. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusedustuksesta annetun lain (570/2005) 26 :ää, jota on sovellettu syyskuusta 2008. Tuolloin tavoitteena oli 2000-luvun alun henki- ja eläkevakuutussopimusten tarjoamiseen liittyneiden selvästi asiakkaan edun vastaisten, kielteisten ja verrattain laaja-alaisten menettelyiden lopettaminen. Kyseiset menettelyt olivat osaltaan seurausta siitä, että asiakkaille suositeltiin tiettyjä eläke- tai henkivakuutussopimuksia, joissa välittäjinä toimineiden vakuutusmeklareiden ja asiamiesten vakuutuksenantajilta saamat palkkiot olivat olennaisesti korkeammat kuin kilpailevissa sijoitustuotteissa. Ehdotuksesta poikkeava säännös voisi johtaa aikaa myöten voimassa olevaa lakia edeltäneen tilanteen palautumiseen. Ehdotuksesta poikkeavassa tilanteessa palkkio tulisi vakuutusyhtiöltä vakuutusmeklarille; vakuutusyhtiö siis maksaisi palkkion, ja olisi vaara siitä, että vakuutusyhtiöllä olisi mahdollisuus vaikuttaa maksatukseen sopimusperustasta riippumatta ja vakuutusmeklarin asiakkaan tietämättä. Kilpailua vakuutusmarkkinoilla ei tule lisätä asiakkaiden etu vaarantaen.
7(15) Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kilpailunäkökulmasta ehdottanut harkittavaksi, että kiellon soveltamisala rajattaisiin vain kuluttajiin. Säännös tarkoittaisi sitä, että vakuutusmeklari voisi ottaa vastaan vakuutusyhtiöiltä palkkioita, kun vakuutusmeklari edustaa asiakasyrityksiä. Näin todennäköisesti muodostuisi tosiasiallisia taloudellisia riippumattomuuden vaarantavia siteitä vakuutusmeklareiden ja vakuutusyhtiöiden välille. Palkkion vastaanottamisen mahdollisuus myös hämärtäisi vakuutusmeklareiden ja asiamiesten välisen eron. Tällaisessa tilanteessa kuluttaja-asiakkaan olisi vaikeaa tietää, mitkä ovat vakuutusmeklarin toimintaa ohjaavat tavoitteet. Palkkion vastaanottokiellon säätäminen on direktiivissä nimenomaisesti sallittu direktiivin 22 artiklan 3 kohdassa ja 29 artiklan 1 kohdassa. Toisin kuin valiokunnan suullisessa käsittelyssä väitettiin, mainituista direktiivin säännöksistä on luettavissa, ettei palkkion vastaanottokiellon soveltamisalaa ole rajattu pelkästään kuluttaja-asiakkaisiin taikka vain vakuutuskuoriin muttei niihin liitettäviin sijoituskohteisiin. Näin ei ole tehty myöskään hallituksen esityksessä. Suomen vakuutusmeklariliitto on lausunnossaan todennut, että vakuutuspalveluiden tarjonta tulee vääjäämättä siirtymään yhä enemmän ulkomaisille toimijoille, koska kotimaisilla, Suomen lainsäädäntöön sidotuilla toimijoilla ei ole enää edellytyksiä kilpailla kevyemmän sääntelyn piirissä olevia toimijoita vastaan. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että myös ulkomaisten vakuutusmeklarin asemassa olevien toimijoiden tulee noudattaa vakuutusten tarjoamisesta annettavan lakiehdotuksen 27 :n 2 momentissa tai 28 :n 2 momentissa tarkoitettuja Suomen kansallisia yleistä etua koskevia säännöksiä, tässä tapauksessa palkkion vastaanottamiskieltoa, silloin, kun ne tarjoavat vakuutuksia Suomeen. Säännökset soveltuvat riippumatta siitä, onko ulkomaisilla vakuutuksentarjoajilla liikepaikkaa Suomessa vai ei. Finanssivalvonnalle ehdotetaan myös toimivaltaa puuttua ETA-vakuutusedustajien väärinkäytöksiin, jotka kohdistuvat Suomeen, ehdotuksen 68 :n nojalla. Suomen vakuutusmeklariliitto on vedonnut komission aikaisempiin kannanottoihin. Komissio on pyytänyt Suomelta selvitystä voimassa olevan vakuutusedustuksesta annetun lain sisällöstä syksyllä 2011 ja esittänyt lisäkysymyksiä keväällä 2012. Suomi on vastannut komission kysymyksiin. Komissio ei ole nostanut kannetta Suomea vastaan EU-tuomioistuimessa eikä muutoinkaan palannut asiaan kevään 2012 jälkeen. Sosiaali- ja terveysministeriö muistuttaa vielä, että uuteen vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin lisättiin palkkiokieltoa koskevat jäsenvaltio-optiot jäsenvaltioiden (muun muassa Suomen) ehdotuksesta. Lisäksi, kun kyse on sijoitusvakuutuksesta, johon liitetään sijoitustuotteita, sääntely kuuluu IDD-direktiivin ja vakuutusten tarjoamisesta annettavan lain piiriin. Ehdotettu vakuutusmeklarin palkkion vastaanottamiskieltoa koskeva sääntely on tältä osin yhdenmukaista Mifid2 -direktiivin mukaisen riippumattoman sijoituspalvelun tarjoajan vaatimusten kanssa. Esityksestä ilmenevin perustein ja useiden kieltoa kannattavien lausuntojen tuella sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan ehdotusta ei ole syytä muuttaa annettujen lausumien johdosta.
8(15) 1.6 Vakuutusmeklarin asiakasvarojen erillisyys Suomen vakuutusmeklariliitto on esittänyt, että asiakasvarojen erillisyyttä koskeva ehdotus on direktiivin vastainen ja on lisäksi ristiriidassa muun asiakasvarojen käsittelyä koskevan kansallisen lainsäädännön kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että direktiivin 10 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään päävelvoitteesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet asiakkaiden suojelemiseksi siltä, ettei vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja kykene siirtämään vakuutusmaksua vakuutusyritykselle taikka korvausvaatimuksen määrää tai vakuutusmaksun palautusta vakuutetulle (kursivointi tässä). Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusedustuksesta annetun lain 29 :n 2 momenttia. Ehdotusta on kuitenkin lievennetty nykylakiin nähden siten, että ehdotus ei enää koske sellaista elinkeinonharjoittajaa, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on rinnastettavissa kuluttajaan. Ehdotusta on tarkistettu lausuntokierroksen johdosta. Ehdotettu säännös täyttää direktiivin asiakasvarojen käsittelyä koskevan direktiivin 10 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan päävelvoitteen. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa selvennykseksi, ettei komissio ole voimassa olevan vakuutusedustuksesta annetun lain aikana pyytänyt varojen erillisyyttä koskevista säännöksistä lisätietoja. Ehdotetun säännöksen ei siten pitäisi edelleenkään aiheuttaa ongelmia direktiivin täytäntöönpanon kannalta ottaen huomioon, että kyse on niin sanotusta minimidirektiivistä. Suomen vakuutusmeklariliitto on lisäksi valiokunnan suullisessa käsittelyssä kysynyt, miksi vakuutusmeklareiden asiakasvarojen käsittelyä koskevat säännökset ovat tiukemmat kuin esimerkiksi asianajajilla. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että ehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on asiakasvarojen erillisyyden ja käsittelyn osalta nimenomaisesti otettu sisällöltään huomioon ja kirjoitettu auki vastaavat keskeiset vaatimukset, joista määrätään Suomen asianajajayhdistys ry:n ohjeissa (ks. erityisesti Asianajotoimintaa koskevia säädöksiä ja ohjeita: B 6.1 Asiakasvarojen hoitoa koskeva ohje (5.6.2009)), jotka puolestaan on vahvistettu yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta annetussa oikeusministeriön päätöksessä (540/2012 sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 634/2013). Lisäksi ehdotuksessa ja sen yksityiskohtaisissa perusteluissa on otettu sisällöltään huomioon kirjanpitolautakunnan lausunto asianajajien asiakasvarojen käsittelystä kirjanpidossa (numero 837, annettu 28.4.1986). Kirjanpitolain hyvää kirjanpitotapaa koskevan säännöksen nojalla kirjanpitolautakunnan lausunto on asianajajayrityksiä sitova. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että Suomen vakuutusmeklariliitolla ei ole säännöissään vastaavia määräyksiä tai ohjeita eikä myöskään noudattamista valvovia toimielimiä, joten niistä on valmistelussa katsottu tarpeelliseksi säätää laissa. Vakuutusmeklareiden asiakasvarojen käsittelyä koskevat säännösehdotukset ovat täysin linjassa esimerkiksi asianajajia koskevien vaatimusten kanssa. Esityksestä ilmenevin perustein ja useiden kannattavien lausuntojen tuella sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan ehdotusta ei ole syytä muuttaa annettujen lausumien johdosta.
9(15) 1.7 Vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoaminen ilman asianmukaisuusarviota (ns. execution only -tarjoaminen) Finanssiala on ehdottanut, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskeva ns. execution only -tarjoaminen tulisi sallia lainsäädännössä tulevia mahdollisuuksia silmällä pitäen. Samansuuntaisia vaatimuksia ovat jo aikaisemmin työryhmävaiheessa ja lausuntokierroksella esittäneet myös OP ja Suomen vakuutusmeklariliitto. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa vastauksena Finanssialan esittämiin perusteluihin, että vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tarjoamiseen liittyvässä asianmukaisuusarvioinnissa on kyse sen varmistamisesta, että asiakas ymmärtää vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen ja siihen liittyvien sijoituskohteiden riskit. Tämä on toteutettavissa vakuutuksentarjoajan internetpalvelussa tai muulla vastaavalla palvelualustalla yksinkertaisesti rasti ruutuun -menetelmällä ilman olennaisia tuotantokustannuksia. Kyse on lopulta yhdestä nettisivusta tai sen osasta, jolla annetaan perustietoja ja jonka lopussa asiakas täyttää ruudun, jossa asiakas ilmoittaa ymmärtäneensä annetut tiedot. Digitaalisten palveluiden tarjoamiselle ei ole ehdotuksesta johtuvia esteitä. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa myös, että erilaisen rakenteen omaavan sijoitustuotteen erilainen kohtelu lainsäädännössä voi olla epäjohdonmukaista. Erityisesti on kuvaavaa, että eurooppalaisittain ns. yksinkertaisena pidettävää vakuutusmuotoista sijoitustuotetta koskeva arvio ratkaistaan Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen antaman ohjeen perusteella, jossa arviointikriteereitä on noin parikymmentä sivua (EIOPA: Final Report on Guidelines under the Insurance Distribution Directive on Insurance-based investment products that incorporate a structure which makes it difficult for the customer to understand the risks involved, englanninkielinen, päivätty 11.10.2017, saatavilla: https://eiopa.europa.eu/publications/reports/final_report_idd_guidelines_ex ecution_only.pdf, viitattu 12.12.2017). Arvion yksinkertaisuudesta tekee lähtökohtaisesti vakuutuksentarjoaja. On lisäksi mahdollista, että tuotteen rakenteeseen voi myöhemmin tulla muutoksia esimerkiksi sijoituskohteiden muuttumisen tai liiketoimintojen uudelleenjärjestelyn seurauksena. Nämä seikat huomioiden sosiaali- ja terveysministeriö ei lähtökohtaisesti pidä tällaisen arvioinnin perusteella tehtyä tuotetta erityisen yksinkertaisena, eikä mikään takaa sen pysymistä EIOPA:n ohjeissa tarkoitetusti yksinkertaisena. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan jäsenvaltio-optio on tarkoitus hyväksyä vain muutamassa EU-jäsenvaltioista. Esityksestä ilmenevin perustein ja jäsenvaltio-option käyttöä vastustavien lausuntojen tuella sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan ehdotusta ei ole syytä muuttaa annettujen lausumien johdosta. 2. Vakuutussopimuslakia koskevat muutokset OP on lausunnossaan käsitellyt vakuutussopimuslain 7 :ään ehdotettua muutosta. OP:n mukaan on epäselvää, koskeeko ehdotus vain asiakkaan toimeksiannosta vakuutussopimukseen ja sijoituskohteisiin tehtyjä muutoksia vai muitakin muutoksia. OP:n mukaan vuositiedotteessa ei ole myöskään tarkoituk-
10(15) senmukaista joutua toistamaan seikkoja, joista on jo vakuutuksenottajalle annettu tietoa. Esitettyjen huomioiden johdosta sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa yhdessä oikeusministeriön kanssa, että 5. lakiehdotuksen 7 :ää tarkennetaan seuraavasti (poistot yliviivattu; muutokset lihavoitu): 7 Tiedot vakuutuksen voimassaoloaikana Vakuutuksenantajan on toimitettava vakuutuksenottajalle vuosittain pysyvällä tavalla tiedote, jossa kerrotaan vakuutusmäärä ja muita sellaisia vakuutusta koskevia seikkoja, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Sijoitusvakuutusta koskevassa tiedotteessa on mainittava myös vuoden aikana sijoitusvakuutukseen tai siihen liitettyihin sijoituskohteisiin tehdyistä muutoksista ja niistä perityistä kuluista. Vuositiedotteessa mainittavista tiedoista säädetään lisäksi 26 ja 27 :ssä. Jos kyse on sijoitusvakuutuksesta, vakuutuksenantajan on lisäksi säännöllisesti annettava vakuutuksenottajalle tiedot kuluista, jotka on peritty tämän toimeksiannosta vakuutukseen tai siihen liitettyihin sijoituskohteisiin tehdyistä muutoksista. Jos vakuutuksenantaja on sitoutunut säännöllisesti arvioimaan otetun sijoitusvakuutuksen ja siihen liittyvien lisäpalvelujen soveltuvuutta vakuutuksenottajalle, annettavien arvioiden on oltava ajantasaisia ja niistä on ilmettävä ainakin, miten suositeltu vakuutus ja siihen liittyvät lisäpalvelut vastaavat vakuutuksenottajan odotuksia, taloudellista tilannetta ja sijoittamisen tavoitteita. Vakuutustapahtuman jälkeen vakuutuksenantajan on annettava tarpeellisia tietoja sille, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta. Muutettavaksi ehdotettu 1 momentti säilyisi sellaisena kuin se on voimassa olevassa laissa. Ehdotettu 2 momentti sisältää erityissäännöksen tiedoista, jotka on annettava kuluista, jotka on peritty vakuutuksenottajan toimeksiannosta vakuutukseen tai siihen liitettyihin sijoituskohteisiin tehtyjen muutosten johdosta. Säännös täydentää voimassa olevan 7 :n 1 momentin säännöstä, jonka nojalla vuositiedotteessa on jo nykyisin annettava tietoja seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä ja joista on kulujen osalta tarkemmin määrätty Finanssivalvonnan antamissa määräyksissä ja ohjeissa 10/2012 (Pitkäaikaissäästämissopimusten ja vakuutusten kulujen ja tuottojen ilmoittaminen). Voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä on siten jatkossakin noudatettava. Ehdotettu säännös koskee niin vakuutuksenantajan verkkopalvelussa kuin konttorissa annettuja toimeksiantoja muutosten tekemiseksi vakuutukseen tai siihen liitettyihin sijoituskohteisiin. Tiedot mainituista kuluista on annettava säännöllisesti. Estettä ei ole sille, että tiedot annetaan 1 momentilla tarkoitetulla vuositiedotteella, mutta tiedot voidaan antaa säännöllisesti myös erikseen lyhyempää ajanjaksoa koskien.
11(15) Lisäksi 5. lakiehdotuksen 2 :n 1 momentin 2 a) kohtaan ja 9 :n 2 momenttiin on tarpeen tehdä teknisluonteisia tarkistuksia. Ensiksi mainittuun kohtaan sisältyvän sijoitusvakuutuksen määritelmästä on perusteltua poistaa viittaus työkyvyttömyyden varalta otettaviin vakuutuksiin, koska määritelmän mukaan sijoitusvakuutukset ovat henkivakuutuksia eivätkä työkyvyttömyyden varalta otetut vakuutukset ole vakuutussopimuslain järjestelmässä henkivakuutuksia. Niitä ei siten ole tarpeen erikseen sulkea pois sijoitusvakuutuksen määritelmän piiristä. Johdonmukaisuuden vuoksi sama muutos on tarpeen tehdä vakuutusten tarjoamisesta annettavan lain 5 :n 1 momentin 12 kohdan a alakohtaan (edellä). Kansallinen sijoitusvakuutuksen määritelmä saattaa sisällöltään olla tältä osin vähäisessä määrin laajempi kuin läheinen, vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä tarkoitettu vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen määritelmä (2 artiklan 1 kohdan 17 alakohdan b alakohta), jossa noudatetaan osaksi erilaista järjestelmää (Solvenssi II -direktiivin liitteissä tarkoitettua vakuutusluokkajaottelua). Lakiehdotuksen 9 :n 2 momentin ensimmäisestä virkkeestä ehdotetaan poistettavaksi sanat kuin eläkevakuutuksia, joka on virkettä valmistelun kuluessa muokattaessa vahingossa jäänyt tekstiin aikaisemmasta tekstiversiosta (momentti on rinnakkaistekstissä oikein, HE s. 295). Mainitut lainkohdat voisivat kuulua seuraavasti: 2 :n 1 momentin 2 a) kohta Määritelmiä Tässä laissa tarkoitetaan: 2 a) sijoitusvakuutuksella muuta henkivakuutusta kuin: a) henkivakuutussopimusta, jonka mukaiset etuudet maksetaan ainoastaan kuoleman sattuessa tai loukkaantumisesta, sairaudesta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi; 9 a :n 2 momentti Tarkemmat säännökset ja määräykset Euroopan komission delegoiduissa säädöksissä säädetään tarkemmin periaatteista, joita vakuutuksenantajan on noudatettava tarjotessaan vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita kuin eläkevakuutuksia. Lisäksi Finanssivalvonta voi antaa määräyksiä sijoitusvakuutuksen kulujen, tuottojen ja vakuutussäästön kertymisen laskemis- ja ilmoittamistavasta. Finanssivalvonta voi antaa 5 ja 7 :ää täydentäviä määräyksiä myös siitä, millaisia tietoja on annettava suoritettujen vakuutusmaksujen perusteella kertyvän takaisinostoarvon kehityksestä ja vakuutustapahtuman sattuessa maksettavista suorituksista.
12(15) 3. Vakuutusyhtiölakia koskevat muutokset Finanssivalvonta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota eräisiin ns. Solvenssi II -direktiivin (2009/138/EY) täytäntöönpanon tarkentamisen johdosta ehdotettuihin määritelmien lisäyksiin. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan hallituksen esitykseen sisältyvien säännösehdotusten asiallinen merkitys on käytännössä vähäinen. Säännösehdotusten ainoa tarkoitus on komission tekemien huomioiden asianmukainen täytäntöönpano. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että hallituksen esitykseen sisältyvät määritelmiä koskevat ehdotukset on vähäisin muutoksin kopioitu Solvenssi II - direktiivistä. Komissio on tarkentanut viime vuosina jäsenvaltioiden täytäntöönpanon seurantaa tavalla, jossa kiinnitetään huomiota täytäntöönpanoon yksittäisen sanan tai yksittäisten sanojen tarkkuudella. Tässä tarkoituksessa direktiivin määritelmien kopioiminen vähäisin kansallisin muutoksin on suositeltavaa. Laajoihin muutoksiin ei ole aihetta. Finanssivalvonnan esittämät huomiot koskevat osittain määritelmien teknisiä yksityiskohtia ja ovat osaksi tulkinnanvaraisia. Finanssivalvonnan esittämillä huomioilla voidaan täydentää säännösten perusteluita tai ilmaista niissä asia toisin siltäkin osin, kuin niitä ei muutoin oteta huomioon. Asia jätetään eduskunnan harkintaan. Jos muutokset katsotaan tarpeellisiksi, sosiaali- ja terveysministeriö voi perusteeltaan yhtyä Finanssivalvonnan vakuutusyhtiölain 1 luvun 11 b :ää koskeviin ehdotuksiin, esimerkiksi alla olevalla tavalla täsmennettyinä: 1 luku 11 b Eräitä vakuutusmatematiikkaan ja rahoitukseen liittyviä määritelmiä Tässä laissa tarkoitetaan: 1) riskienvähentämiskeinoilla tai riskienvähentämismenetelmillä kaikenlaisia tekniikoita, joiden avulla vakuutusyritykset voivat siirtää osan riskeistään tai kaikki riskinsä toiselle osapuolelle; ----------------------------- 3) ennustetulla todennäköisyysjakaumalla matemaattista funktiota, joka määrittää toteutumisen todennäköisyyden kattavalle määrälle toisensa pois sulkevia tulevia tapahtumia; 4) riskimitalla matemaattista funktiota, joka määrittää tiettyä ennustettua todennäköisyysjakaumaa vastaavan rahamäärän ja joka kasvaa monotonisesti kyseisen ennustetun todennäköisyysjakauman taustalla olevien riskien kasvaessa; ----------------------------- Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä vakuutusyhtiölain 6 luvun 4 kirjoitettiin kokonaisuudessaan uudestaan yhtenäiseksi pykäläksi. IDDdirektiiviä koskevan hallituksen esityksen antamisen jälkeen on kuitenkin tullut ilmi, että vakuutusyhtiölain 6 luvun 5 :n 1 momentin viittaussäännöksiä, joissa viitataan muutetun 4 :n momentteihin, ei muutettu täysin vastaavasti. Seurauksena vaikuttaisi siltä, että Finanssivalvonnalla ei olisi toimivaltaa antaa tar-
13(15) kempia määräyksiä vakuutusyhtiön toimitusjohtajan soveltuvuutta ja luotettavuutta koskevan ilmoituksen osalta. Tämä ei ollut 4 :n muutoksen tarkoitus. Siksi vakuutusyhtiölain 6 luvun 5 :n 1 momenttiin ehdotetaan teknistä korjausta, joka vastaa Solvenssi II -direktiivin 42 artiklan sisältöä sekä uudestaan kirjoitetun luvun 4 :n sisältöä ja tarkoitusta myös toimitusjohtajan soveltuvuutta ja luotettavuutta koskevan ilmoituksen osalta, seuraavasti: 6 luvun 5 :n 1 momentti Toimitusjohtajaan ja tämän sijaiseen sovellettavat säännökset Toimitusjohtajaan sovelletaan, mitä hallituksen jäsenestä säädetään 4 :n 1, 3 ja 4 momentissa sekä osakeyhtiölain 6 luvun 2 :n 2 momentissa ja 4 :ssä. 4. Työeläkevakuutusyhtiöistä annettua lakia koskevat muutokset Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) osalta on tarpeellista tehdä vastaava tekninen muutos hallitukseen sovellettavien säännösten osalta kuin edellä vakuutusyhtiölaissa toimitusjohtajan osalta, seuraavasti: 9 f Hallitukseen sovellettavat vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain säännökset Työeläkevakuutusyhtiön hallitukseen ja sen jäseneen sekä yhtiön muuhun edustajaan sovelletaan lisäksi, mitä vakuutusyhtiölain 6 luvun 4 :n 4 momentissa ja 21 :n 1 kohdassa säädetään hallituksen jäsenten muutokseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta ja 6 luvun 6 :ssä menettelystä toimikelpoisen hallituksen puuttuessa. Lisäksi hallitukseen ja sen jäseneen sovelletaan osakeyhtiölain 6 luvun 2, 3, 5 7, 11 16 ja 25 28 :ää. Finanssivalvonta on lausunnossaan ehdottanut, että vakuutusyhtiölain 31 luvun 1 :ää vastaava säännös lisätään työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin (354/1997) tai että lakiin lisätään viittaus vakuutusten tarjoamisesta annettavan lain 33 :ään. Myös Työeläkevakuuttajat TELA ry on maininnut asiasta lausunnossaan. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että ehdotus voidaan perusteiltaan hyväksyä. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain säännösten muotoiluihin on kuitenkin tarpeellista tehdä eräitä tarkennuksia. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 1 :n 3 momenttia, sellaisena kuin se on laissa 529/2016, on tarpeellista muuttaa seuraavasti:
14(15) 1 :n 3 momentti Lain soveltamisala Työeläkevakuutusyhtiöön ei kuitenkaan sovelleta vakuutusyhtiölain 1 luvun 2 a, 3 5 ja 11 a :ää, 13 :n 1 momenttia sekä 14 19 ja 25 :ää, 2 luvun 1 a :ää, 3 :n 1 5 momenttia, 4 ja 5 :ää, 6 :n 2 ja 3 momenttia, 7 ja 9 b :ää, 10 :n 1 momentin 3 kohtaa sekä 12, 16, 17, 18 a, 18 b, 19 ja 20 :ää, 3 lukua, 4 luvun 2 6 :ää, 5 luvun 3 :ää ja 22 :n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa, 6 luvun 1 5, 7 12, 12 a, 14 17, 18 ja 20 a 20 c :ää, 21 :n 3 ja 5 kohtaa ja 22 :ää, 7 luvun 6 :ää, 8 luvun 24 26 :ää, 8 a lukua, 9 luvun 1 5, 5 a 5 d ja 7 12 :ää ja 13 :n 2 kohtaa, 10 13 ja 13 a lukua, 14 luvun 5 :ää, 16 luvun 2 :n 2, 4 ja 6 momenttia, 5 :n 3 momenttia, 6 :n 4 momenttia sekä 8 10 ja 13 :ää, 17 luvun 2 :n 3 momenttia, 19 luvun 10 :n 1 ja 2 momenttia, 20 luvun 10 :n 1 ja 2 momenttia, 21 luvun 6 ja 7 :ää, 12 :n 1 ja 2 momenttia ja 17 21 :ää, 23 luvun 9 :n 2 ja 3 momenttia ja 31 :n 3 momenttia, 24 lukua, 25 luvun 1 :ää, 3 :n 2 momenttia, 4 7 :ää, 16 :n 1 momenttia sekä 25 27 :ää, 26 lukua eikä 31 luvun 1 :n 4 momenttia sekä 2, 4 ja 10 :ää. Vastaavasti työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 11 lukuun (Erinäisiä säännöksiä) voidaan lisätä lailla 524/2008 kumotun 33 b :n tilalle uusi työeläkevakuutusyhtiön markkinointia koskeva pykälä. Säännös vastaa sisällöltään vakuutusyhtiölain 31 luvun 1 3 momenttia, joita sovelletaan työeläkevakuutusyhtiöihin (alla yliviivattuja voimassa olevan vakuutusyhtiölain säännöksen 2 momentissa olevia kuluttajia koskevia säännöksiä lukuun ottamatta, koska kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 1 :n 2 momentin mukaan mainittua lakia ei sovelleta lakisääteisiin vakuutuksiin): 33 b Markkinointi Työeläkevakuutusyhtiön on markkinoinnissaan annettava asiakkaalle markkinoitavasta hyödykkeestä kaikki ne tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä hyödykettä koskevia ratkaisuja. Työeläkevakuutusyhtiö ei saa markkinoinnissaan antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä käyttää muutoinkaan asiakkaan kannalta sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvussa. Markkinointia, joka ei sisällä asiakkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana.
15(15) 5. Muita huomioita 5.1 Selvitys ammattipätevyyttä koskevasta tutkintopakosta Finanssivalvonta viittaa aiemmin syksyllä 2017 talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa (HE 151/2017 vp) tekemäänsä ehdotukseen, että eduskunta edellyttäisi valtioneuvoston selvittävän mahdollisimman pian tutkintopakon käyttöönottoa Suomessa. Selvitys koskisi myös ainakin sijoitusvakuutusten tarjoamiseen osallistuvaa vakuutuksenantajien henkilökuntaa ja asiamiehiä. Vakuutusten tarjoamisesta annettavan lakiehdotuksen 19 21 :ssä säädetään nykyistä tarkemmin ammattipätevyyttä koskevista vaatimuksista, niiden ylläpidosta ja kehittämisestä sekä arviointijärjestelmistä. Säännösten avulla pyritään parantamaan vakuutuksenantajien ja asiamiesten ammatillisia valmiuksia. Yritysten on joka tapauksessa määritettävä kussakin tehtävässä tarvittava osaamistaso sekä varmistuttava riittävän koulutuksen antamisesta tehtävää vastaavalla tavalla. Tilannetta on syytä seurata lain voimaantulon jälkeen. 5.2 Komission ehdotus vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin ja siihen liittyvien delegoitujen asetusten soveltamisen aloituspäivämäärien lykkääminen Komissio on antanut 22.12.2017 ehdotuksen IDD-direktiivin ja komission delegoitujen asetusten (EU) 2017/2358 ja (EU) 2017/2359 soveltamisen aloituspäivämäärän lykkäämisestä siten, että näitä EU-säädöksiä sovellettaisiin 1.10.2018 alkaen. Komission ehdotus tarkoittaa, että kansallisten säädösten täytäntöönpanon ja notifioinnin määräaikaa ei kuitenkaan lykätä (edelleen 23.2.2018). Komissio on direktiivin muutosehdotuksessaan (Bryssel 20.12.2017 COM(2017) 792 final 2017/0350 (COD)) todennut seuraavaa: Lisäksi ottaen huomioon tämä poikkeuksellinen kiire soveltamispäivän lykkäämisessä komissio tulee vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti (SEUsopimuksen 4 artiklan 3 kohta) pyytämään kansallisia parlamentteja vastaamaan ennen pöytäkirjassa N:o 2 määritetyn kahdeksan viikon jakson päättymistä ja mikäli mahdollista, vahvistamaan viimeistään 19. tammikuuta 2018, että ne eivät aio antaa perusteltua lausuntoa. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan Suomi voi hyväksyä komission ehdotukset. Vastaavasti IDD-direktiivistä johtuvien kansallisten säädösten voimaantuloa voitaisiin lykätä 1.10.2018. Solvenssi II -direktiiviin perustuvat säännökset voidaan edelleen määrätä sovellettaviksi nopeasti lakien hyväksymisen jälkeen.