Mistä on toimiva yhteistyövanhemmuus tehty? Y X Z YTV Johanna Terävä Marja Leena Böök JYU. Since 1863. 26.3.2019 1
TÄNÄÄN Vanhempien ääniä Yhteistyövanhemmuus Käsitteenä Hyödyt ja rajoitteet Tuen merkitys Silmäys isyyteen eron jälkeen Ammattilaisten käsityksiä yhteistyövanhemmuudesta JYU. Since 1863. 26.3.2019 2
Ero ja sen seurauksia Ero anto niinku uuden mahdollisuuden elämään, rakkauteen. Eroissa on eroja myös seuraukset erilaisia Seurauksia sekä yksilöille että perhekokonaisuudelle Myönteisiä ja kielteisiä seurauksia Psyykkinen Sosiaalinen Kognitiivinen (oppiminen) En tiedä voinko antaa sinulle koskaan anteeksi. Rakastin sinua. (Hashemi & Homayuni 2017; Hetherington 2003; Kauppinen 2013; Potter 2010; Ängarne- Lindberg & Wadsby 2012) 26.3.2019 3
Yhteistyövanhemmuuden (YTV) käsite YTV on sitä, että lapsen hyvinvoinnista vastuussa olevat aikuiset tekevät yhteistyötä. Yhteisymmärrystä päämääristä Vastavuoroista Sitoutunutta Vastuullista Omien tarpeiden ja ristiriitojen sivuun laittamista Ei välttämättä puoliksi jaettua eikä biologisten vanhempien toteuttamaa Feinberg (2003): Kasvatuksellinen, työnjaollinen, toisen tukeminen ja perheyhteisyyden kunnioittaminen (Feinberg 2003; Ganong & Coleman 2004; Backemeyer, Coleman & Ganong 2014; Hock & Moraadian 2013; Van Egeren & Hawkins, 2004).
Vanhemmuuden tyylillä sekä asumisja perhemuodolla on merkitystä Vanhemmuudella, kasvatustyylillä ja perhemuodolla on merkitystä Molempien vanhempien Lasta tukeva vastuullinen vanhemmuus Ajankäyttö, läsnäolo mahdollisuus vastuulliseen vanhemmuuteen Vuorovaikutussuhde ja tunneside kumpaankin vanhempaan Vanhemman ja lapsen asuminen saman katon alla hyöty vanhemmuudelle hyöty lapselle Kahden kodin lapset*) 35% lapsen ajasta kummallekin vanhemmalle (Sandford ym. 2018) Uudet puolisot vaikuttavat vanhemmuuteen usein myönteisesti (Bastaits & Mortelmans 2016; 2017) *)Fransson ym. 2018; Kitterød ym. 2017; Sandford ym. 2018; Turunen 2017 Voimme olla parempia vanhempia ja antaa lapsille paremman ja tasapainoisemman lapsuuden, kun emme ole yhdessä. 26.3.2019 5
Isyys eron jälkeen Erokriisien ja isien moninaisuus Ero voi olla myös mahdollisuus Isyys voi syventyä ja sitoutuminen lisääntyä Yhdessäoloaika, tunne- ja vuorovaikutustaidot, vanhemmuus-taidot ja vastuu kasvavat ja realisoituvat, ansiotyön merkitys vähenee isyyden kasvaa. Esteitä isyydelle; mm. reiluuden tunne palveluissa ja ihmissuhteissa, huoltajuus- ja asumisjärjestelyt, taloudellinen epävarmuus Uudet parisuhteet» Isän uusi puoliso lisää hyvinvointia» Ex-vaimon uusi puoliso lisää isyyteen sitoutumista Tärkeintä on, että isä säilyy lapsen elämässä (Amato & Dorius 2010; Bastaits & Mortelmans 2016; 2017; Cohen-Israeli & Remennick 2015; Symoens ym. 2013; Troilo 2016) 26.3.2019 6
Yhteistyövanhemmuuden hyödyt Toimiva yhteistyö hyödyttää lasta Johdonmukainen kasvatus, sosiaalisten suhteiden katkeamattomuus, jännitteisyyden vähentyminen vähemmän ahdistusta, masennusta ja käytöshäiriöitä Luottamus toiseen vanhempaan vähentää omaa huolta Vahvistaa kummankin vanhemman henkilökohtaista suhdetta lapseensa ja sitä kautta lisää lapsen hyvinvointia (Holt 2016; Nielsen 2017) Tukee erityisesti isän ja lapsen suhdetta (Amato ym. 2011) (Fagan & Barnett 2003; Gürmen ym. 2017; Markham ym. 2007; Jevne & Andenaes 2017; Lamela & Figueiredo 2011; Roberson ym. 2011; Sandford ym. 2018; Umemura 2015)
Yhteistyövanhemmuutta voivat rajoittaa mm. - Huoltajuuspäätökset ja järjestelyt - Sosioekonomiset tekijät (esim. työllisyys, talous) - Sosiokulttuuriset (arvot ja asenteet) - Maantieteellinen etäisyys, asumisjärjestelyt - Lapsen ikä huomioitava joka tilanteessa - Perheenjäsenten sairaudet, riippuvuudet, erityistarpeet, - Väkivalta tai sen uhka - Uskomukset - mm. äitiyden ensisijaisuudesta voi pahimmillaan johtaa rajoittavaan portivartijuuteen ja vieraannuttamiseen - toisen vanhemman kyvystä/osaamisesta/halusta Tärkein huoli on se, että minkälaisen mielikuvan niinkö lasten äiti antaa lapsille siitä elämästä minun luona. Voi kunpa oppisin kuuntelemaan ilman syyllistämistä tai provosoitumatta (mm. Braver & Lamb 2018 + muita) JYU. Since 1863. 26.3.2019 8
Tuen ja interventioiden hyödyt Hyötyä koko perheelle Lisää erityisesti isien sitoutumista isyyteensä, vuorovaikutuksen laatua lastensa kanssa Erityisesti nuoret isät hyötyvät yhteisvanhemmuuteen liittyvästä tuesta (Flosheim ym. 2012) Konfliktien selvittäminen, stressin vähentäminen (niin vanhempien välillä kuin vanhempi-lapsi-suhteissa) ja mielenterveydellisten oireden ennaltaehkäiseminen Autetaan vanhempia näkemään vastapuolen näkökulma ja olemaan avoimempia ; vastavuoroisuuden kehittyminen (we-ness ) (Ranieri ym. 2016) (Fagan 2008; Feinberg & Kan 2008; Feinberg, Kan & Goslin 2009; Hock & Mooradian 2012; Markham, Ganong & Coleman 2007)
Tutkimus Yhteistyövanhemmuus ammattilaisten puheessa Aineisto tuotettu yhdessä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa 9 ryhmähaastattelua 29 naista, 2 miestä (32-57-vuotiaita) Koulutus: Ammattitutkinnosta ylempään kk-tutkintoon perheneuvoja, perheneuvolapsykologi, toiminnanjohtaja, sosiaalityöntekijä, avopalveluohjaaja, sosiaaliohjaaja jne. Lähes kaikilla kokemusta eronneiden vanhempien kanssa työskentelystä
Yhteistyövanhemmuuden ykkösarvo Lapsen oikeudet: vanhemmalla vastuu lapsen emotionaalisesta, fyysisestä ja taloudellisesta hyvinvoinnista. - Lapsen oikeudet vs. suojelu *Hänellä on oikeus rakastaa molempaa vanhempaa. *Vapaus saada olla lapsi. *Lapsi on sen oikeutettu saamaan, että vanhemmat, molemmat vanhemmat, huolehtivat hänestä jatkossakin. 26.3.2019 11
Lapsen etu yhteistyövanhemmuuden perusta ja päämäärä Se yhteinen tavoite on se, että lapsen etu nähdään ensisijaisena siinä ja sen tavoitteen kautta pyritään olemaan yhteistyössä joustavasti ja huomioimaan sitä et sillä toisellakin vanhemmalla on se elämä. Koitetaan nähdä asiat lasten silmillä ja lasten näkökulmasta, eikä anneta omien tahtotilojemme mennä lasten etujen edelle. Tämä kliseekin, että vanhemmuudesta ei erota, vaikka siitä toisesta ihmisestä erotaankin. Se vaatii varmasti työtä, se että halutaan elää se lapsi eellä.
Toisaalta - lapsen etu haasteena Toisella vanhemmalla voi olla oikeesti isoja haasteita ymmärtää sen lapsen etu 26.3.2019 13
Yhteistyövanhemmuus ASENTEENA Hyvä tahto Työtä ja yhteistä iloa Se on vaatii panostusta -asenne'. Elikkä se vaatii. Se on vaativa termi. Ja se ei niin vaan itsessään että ihan mikä tahansa työ vaatii tekemistä. Ei kilpailua, vaan niinku yhteinen ilo ja ylpeys siitä [lapsesta]. JYU. Since 1863. 26.3.2019 14
Toisen ja itsen kunnioittamista Halua omaan henkilökohtaiseen kasvuun löytää itsensä ja sen oman juttunsa olla se vanhempi. Kuunnellaan oikeasti, mitä toinen sanoo asiaan, eikä samantien vaan lytätä luuria korvaan Kunnioitusta ja sietämistä. (--) Sä et voi mennä sinne päällepäsmäröimään. JYU. Since 1863. 26.3.2019 15
Yhteistyövanhemmuus ja ARKI Prosessi Ja sit jotenkin se, että se vaatii sitä aikaa, että se ei oo semmonen, mikä jossain lastenvalvojalla tulee kerralla valmiiksi tai se ei oo niitä pikku detaljeja (--) kun me saatiin sovittua vaikka päiväkotipaikka, tai joku, vaan se on niinko semmosta vähän pitemmällä aikavälillä niiko sitä sen vanhemmuuden hoitamista, tämmösiä suuria linjoja. Ne riidat pitää riidellä ja pitää ne mussutukset mussuttaa ja sit se lähtee siitä. JYU. Since 1863. 26.3.2019 16
Yhteiset sopimukset, sitoumukset, säännöt ja kasvatuskäytännöt joustaminen & kompromissit Samat kasvatuskäytännöt ja rajat, ja niistä niin kuin pystytään myös keskustelemaankin sillein just lasten läsnäollessa ja siitä, että silloin tulee lapsillekin se olotila, että samoilla mennään yhä kuitenkin. Se selkeys. JYU. Since 1863. 26.3.2019 17
Muutos on mahdollisuus uuteen elämään, uudenlaiseen vanhempi-lapsi suhteen luomiseen ja yksilölliseen vanhemmuuteen Isät jotenki jotkut puhuu sitä, että mä niinku vasta sen eron jälkeen mä sain toteuttaa sitä sellasta isyyttä ku mitä mä oon halunnu - et äiti aika paljon määritteli sitä mitä mä saan tehä ja mitä mä voin tehdä. Moni vanhempi sitä sanoo, että sit jotenki sai erilaisen - tai ihan uudenlaisen ja syvemmän yhteyden lapsiinsakkin jotenkin sen eron myötä. JYU. Since 1863. 26.3.2019 18
Toisaalta: Luopumisia sä luovut siitä ydinperheunelmasta ja siitä sellaisesta, niin sehän on ihan hirveän iso juttu. Joudut luopumaan aika monista asioista - yhteisestä isovanhemmuudesta. JYU. Since 1863. 26.3.2019 19
JYU. Since 1863. 26.3.2019 20
Millaista tukea yhteistyövanhemmuuteen tarvitaan? Ennaltaehkäisevää, reaaliaikaista, taakse katsovaa Konkreettinen aika ja paikka Kuuntelija ja keskustelukumppani (ammattilainen / vertainen) Monenlaista tietoa, tukea ja tulevaisuususkoa 26.3.2019 21
Mistä on toimiva yhteistyövanhemmuus tehty? 26.3.2019 22
JYU. Since 1863. 26.3.2019 23
Lähteet (1) Amato, P., & Dorius, C. 2010. Fathers, children and divorce. In M. Lamb (Ed.), The role of the father in child development (5th ed., pp. 177 200). New York, NY: Wiley. Bastaits, Kim, Ponnet, Koen & Mortelmans, Dimitri. 2014. Do Divorced Fathers Matter? The Impact of Parenting Styles of Divorced Fathers on the Well-Being of the Child, Journal of Divorce & Remarriage, 55:5, 363-390 Bastaits Kim & Mortelmans Dimitri. 2016. Parenting as Mediator Between Post-divorce Family Structure and Children s Well-being. Journal of Child and Family Studies. Bastaits Kim & Mortelmans Dimitri. 2017. Parenting and Family structure after divorce: Are they Related? Journal of divorce & Remarriage 58 (7), 542-558. Beckmeyer, J. J., Coleman, M. & Ganong, L. H. 2014. Postdivorce coparenting typologies and children s adjustment. Family Relations 63, 4, 526 527. Braver, Sanford L. & Lamb, Michael E. 2018. Shared Parenting After Parental Separation: The Views of 12 Experts. Journal of Divorce & Remarriage 59 (5): Part II: Special Issue on Shared Physical Custody: Recent Research, Advances, and Applications 372-387. Cohen-Israeli, Laliv & Remennick, Larissa. 2015. As a Divorcee, I Am a Better Father : Work and Parenting Among Divorced Men in Israel. Journal of Divorce & Remarriage, Volume 56 (7). Fagan, J. & Barnett, M. 2003. The Relationship Between Maternal Gatekeeping, Paternal Competence. Mothers Attitudes About the Father Role, and Father Involvement. Journal of family Issues 24, (8), 1020-1043 Feinberg, M. E. & Kan, M. L. 2008. Establishing family foundations: intervention effects on coparenting, parent/infant well-being, and parent-child relations. Journal of Family psychology, 22 (2), 253 263 Feinberg, M. E., Kan, M. L. & Goslin, M. C. 2009. Enhancing Coparenting, Parenting, and Child Self- Regulation: Effects of Family Foundations 1 Year after Birth. Prevention Science 10, 3, 276-285. Ferraro, A. & Malespin, T., Oehme, K., Bruker, M. & Opel, A. 2016. Advancing Co-parenting Education: Toward a Foundation for Supporting Positive Post-Divorce Adjustment. Child and Adolescent Social Work Journal 33 (5), 407 415 Felix, D. D., Robinson, D. & Jarzynka, K. J. (2013). The influence of divorce on men s health. JMH, 2013, Jan : 1-7. Florsheim, P., Burrow-Sánchez, J. J., Minami, T., McArthur, L., Heavin, S. & Hudak, C. 2012. Young Parenthood Program: Supporting Positive Paternal Engagement Through Coparenting Counseling. American Journal of Public Health 102 (10), 1886 1892. doi: 10.2105/AJPH.2012.300902
Lähteet (2) Fransson, Emma & Anders Hjern & Malin Bergström. 2018. What Can We Say Regarding Shared Parenting Arrangements for Swedish Children? Journal of Divorce & Remarriage 59 (5), Part II: Special Issue on Shared Physical Custody: Recent Research, Advances, and Applications 349-358. Ganong, L.H. & Colmena, M. 2004. Stepfamily relationshios: development dynamics and interventions. New York. Kluwer Academic/Plenum Publishers. Hashemi, Ladan & Homayuni, Halleh. 2017. Emotional Divorce: Child s Well-Being. 2017. Journal of Divorce & Remarriage 58 (8 Hock, R. M & Moraadian, J. K. 2013. Defining coparenting for social work practice: A critical interpretive synthesis. Journal of Family Social Work 16, 414-331. Holt, Stephanie. 2016. Quality contact post-separation/divorce: A review of the literature. Children and Youth Services Review 68, 92-99. Jevne, K. S. & Andenaes, A. 2017. Parents in high-conflict custodial cases: negotiating shared care across households. Child and Family Social Work 22, 296 305. Kitterød, Ragni Hege & Wiik, Kenneth Aarskaug (2017). Shared residence among parents living apart in Norway. Family Court Review. 55(4), s 556-571 Markham, M.S., Ganong, L. H. & Coleman, M. 2007. Coparental identity and mother s, cooperation in coparental relationships. Family Relations 56, 4, 369-377. Nielsen, Linda. 2017. Re-examining the Research on Parental Conflict, Coparenting, and Custody Arrangements. Psychology, Public Policy, and Law 23, 2, 211 231 Ranier, S., Molgora, S., Tamanza, G. & Emery, R. 2016.Promoting coparenting after dicorce: a relational perspective on child custody evaluattions in Italy. Journal of Divoece & Remarriage 37 (5), 361-373. Saltiel, D. 2013. Understanding complexity in families lives: the usefulness of family practices as an aid to decisionmaking. Child and Family Social Work 18, 15 24. Symoens Sara, Kim Bastaits, Dimitri Mortelmans & Piet Bracke (2013): Breaking Up, Breaking Hearts? Characteristics of the Divorce Process and Well-Being After Divorce, Journal of Divorce & Remarriage, 54:3, 177-196. Troilo, Jessica 2016. Conceptualizations of Divorced Fathers and Interventions to Support Involvement. Journal of Divorce & Remarriage 57 (5), 299-316. Jani Turunen. 2017. Shared Physical Custody and Children s Experience of Stress. Journal of Divorce & Remarriage 58 (5) Van Egeren, L. A. & Hawkisna, D.P. 2004. Coming to terms with co-parenting: Implications of definition and measurement. Journal of Adult Develeopment 11 (3), 165-178