14.1.2016 Muistio Elina Kiiski Kataja Megatrendit 2016
Sitra 2016 ISBN 978-951-563-955-4 (PDF) www.sitra.fi Julkaisua koskevat tiedustelut: julkaisut@sitra.fi Sitran muistiot ovat tulevaisuustyömme taustaksi tuotettuja sisältöjä
Esipuhe T ämän päivän valinnat rakentavat tulevaisuuden todellisuutta. Ennakointi tulevaisuuden kehityssuunnista on vaikeaa, mutta erilaisten ilmiöiden ja muutosvoimien pohtiminen ja tulkinta voi auttaa meitä tekemään parempia ratkaisuja. Parhaiten ennakointityössä onnistuvatkin usein ne, jotka pyrkivät itse aktiivisesti rakentamaan tulevaisuutta toiveidensa ja visioidensa mukaiseksi. Sitran missio on rakentaa huomisen menestyvää Suomea. Sitran lakiin kirjoitettuna tehtävänä on suomalaisen yhteiskunnan ja talouden vakaan ja tasapainoisen kehityksen edistäminen, sekä tulevaisuuden kehityssuuntien hahmottaminen. Vuodesta 2011 alkaen julkaisemamme trendilistat ovat osa tämän tehtävän täyttämistä. Sitran asiantuntijat ovat oman alansa tulevaisuusosaajia. Siinä mielessä Sitra on erinomainen näköalapaikka erilaisiin yhteiskunnan, hyvinvoinnin, talouden ja teknologian kehityspolkuihin sekä niiden risteämiin. Tärkeä osa megatrendityötä on ollut erilaisten ilmiöiden yhteen kokoaminen niiltä alueilta, joiden parissa Sitra ja sen asiantuntijat työskentelevät. Näihin näkökulmiin on tuotu syvyyttä hyödyntämällä megatrendeistä tehtyjä tulevaisuusraportteja, kansainvälisiä ja kansallisilla tilastoja, akateemista tutkimusta, uutisartikkeleita ja asiantuntijalausuntoja, kansallisen ennakointiverkoston työtä sekä luotaamalla erilaisia tulevaisuuskeskusteluja laajasti. Sitran megatrendilista valottaa vuosittain eri näkökulmista niitä ilmiöitä, joiden uskomme jo tällä hetkellä vaikuttavan yhteiskuntaan ja erityisesti tulevaisuuteemme. Sitran megatrendilista ei ole akateemista tulevaisuudentutkimusta, vaan erilaisten visioiden, tulevaisuuskeskustelujen ja näkökulmien yhteen kokoamista yleistajuiseen ja käytettävään muotoon. Toivomme, että megatrendien tarkastelusta on hyötyä ja iloa esimerkiksi päätökesentekijälle, journalistille, opiskelijalle, koululaiselle tai kenelle tahansa tulevaisuudesta kiinnostuneelle. Vuonna 2016 Sitran megatrendilistassa käsitellään kolmea suurta muutosvoimaa: kiihtyvällä tahdilla kehittyvää teknologiaa, keskinäisriippuvaista ja jännitteistä maailmaa sekä globaalia luonnonvaroihin ja ilmastonmuutokseen liittyvää kestävyyskriisiä. Tässä taustamuistiossa megatrendejä käsitellään kutakin erikseen, mutta ne ovat voimakkaasti sidoksissa myös toisiinsa. Kaikkia ilmiöitä lähestytään paitsi niihin liittyvien haasteiden, myös ratkaisujen ja mahdollisuuksien kautta. Helsingissä 5.1.2016. Paula Laine Johtaja, strategia Sitra Elina Kiiski Kataja Asiantuntija, ennakointi Sitra
Sisällys Esipuhe... 3 Tiivistelmät megatrendeistä...5 Trendi 1: Teknologia muuttaa kaiken...8 Uudet teknologiat mistä on kyse?...8 Teknologian kehityksen polttopisteistä...10 Teknologia luo suuria mahdollisuuksia parempaan elämään...14 Trendi 2: Globaali arkinen ja jännitteinen keskinäisriippuvuus... 21 Geotalouden nousu...21 Näkökulmia trendiin eri puolilta maailmaa... 22 Toimintaympäristö vaatii sekä kunnianhimoisia tavoitteita että ketteriä toimintatapoja... 28 Trendi 3: Kestävyyskriisi nyt... 32 Aikamme suurin haaste on talouskasvun, päästöjen ja resurssien liikakäytön irtikykentä...32 Näkökulmia ilmiöön...33 Ratkaisun avaimet ovat jo käsissämme... 36 Tausta-aineisto... 44
Tiivistelmät megatrendeistä Teknologia muuttaa kaiken Tällä hetkellä teknologiaa kehitetään kiihkeämpään tahtiin kuin ehkä koskaan aiemmin. Harppaukset eri tieteenaloilla ovat jättimäisiä. Digitalisaatio, virtualisaatio, keinoälyn kehitys, terveyden instrumentointi, robotisaatio, nanomateriaalien kehitys, bioteknologia, farmakologia, energiateknologia, blockchain-teknologia, digitaalisten joukkoalustojen ja globaalien ict-infrastruktuurien kehittyminen ovat esimerkkejä nopeasti kehittyvistä aloista. Teknologian kehityksellä on laajoja vaikutuksia lähes kaikkiin tuntemiimme aloihin, toimintatapoihin ja arkeen. Keskustelua kehityksen suunnista kuitenkin käyvät monilla aloilla vain ne tahot, jotka kehitystä parhaiten ymmärtävät. Erityistä huomiota tulisikin kiinnittää siihen, että myös päätöksentekijät ja tavalliset kansalaiset kykenisivät osallistumaan siihen keskusteluun, jota tulevaisuuden suunnasta käydään. Tämä on olennaista siksi, että esimerkiksi keinoälyn ja robotisaation valtavan kehitysnopeuden myötä kyse ei todennäköisesti enää pian ole siitä, mitä koneet kykenevät tekemään vaan siitä, mitä niiden pitäisi ja ei pitäisi tehdä. Jos ihminen jopa lajina muuttuu teknologian myötä, liittyy asiaan suuria eettisiä keskusteluja, joihin jokaisella on oikeus osallistua. Tämän hetken mittakaavassa teknologian kehitys näkyy erityisesti työelämän, toimeentulon ja eriarvoistumisen kysymyksissä. Nopean teknologisen kehityksen ja ikääntyvän väestön trendien myötä on kysyttävä, miten tulevaisuuden yhteiskunnat uudistuvat ja kehittyvät ja millainen dynamiikka niissä piilee? Teknologian kehitystä ei pitäisi kuitenkaan nähdä ainoastaan uhkana vaan se voi tarjota myös hienoja mahdollisuuksia hyvään elämään ja kestävään hyvinvointiin tulevaisuudessa. Uudenlaiset talouden ja tekemisen muodot yhdistettynä teknologiaan voivat tukea ihmisten ja yhteisöjen voimaantumista, merkityksellistä tekemistä ja hyvinvointia sekä ekologista, maapallon kantokyvyn rajoihin sopeutuvaa taloutta ja yhteiskuntaa laajasti. Globaali arkinen ja jännitteinen keskinäisriippuvuus Globaali keskinäisriippuvuus tiivistyy yhä entisestään. Talousalueet ovat toisiinsa kietoutuneita kaupan, investointien ja finanssijärjestelmien kautta. Ihmiset, tavarat, ideat ja palvelut liikkuvat ympäri maailmaa. Samaan aikaan kansalliset intressit ja perinteinen voimapolitiikan retoriikka ovat näkyneet globaaleilla areenoilla voimakkaammin. Maailman talousfoorumi käyttää globalisaation, maailmankaupan, geopolitiikan ja voimapolitiikan yhteennivoutumisesta käsitettä geotalous. Tällaisessa toimintaympäristössä näyttävät pärjäävän ne, joilla on sekä kokoa että kykyä toimia. Tähän joukkoon kuuluu World Economic Forumin mukaan USA, Kiina ja EU. 6
Huomionarvoista on, että maailman valtasuhteissa tapahtuu painopisteiden muuttumista uusien allianssien ja vapaakauppa-alueiden muotoutumisen tahtiin. Kiina edistää omaa uutta Silkkitietään, jonka avulla on tarkoitus vahvistaa Kiinan globaalia asemaa sekä taloudellisesti että poliittisesti. Maailman asettamat ulkoiset haasteet korostavat EU:n kaltaisen toimijan tarvetta. Silti unioni on kiperässä tilanteessa, kun samaan aikaan sitä haastetaan sisältäpäin. Lähi-idän epävakaus heijastuu kaikkialle maailmaan sen yhtenä ilmentymänä terrorismin pelko ja sen kylvämä epäluulo. Samaan aikaan Lähiidän epävakauden sisäiset syyt ovat niin moninaiset ja monimutkaiset, että tilannetta on erittäin vaikeaa ratkaista nopeasti. Pelkona on yhä pidempään jatkuva epävakaus alueella, joka säteilee enenevissä määrin myös muualle maailmaan. Venäjän kehitys, Yhdysvaltain presidentinvaalit, ilmastonmuutos, informaation käyttö epävakauden ylläpitämiseen ja luomiseen sekä kansainvälisten järjestöjen tulevaisuus ovat kaikki tärkeitä muuttujia globaalilla pelikentällä. Niissä tapahtuvat äkkinäiset muutokset tai muut yllättävät tapahtumat voivat toteutuessaan aiheuttaa uusia ennustamattomia ilmiöitä. Saksalaisen Bertelsmann-säätiön hiljattaisesta tutkimuksesta Globalization report 2014: Who benefits most from globalisation? käy ilmi, että Suomi on ollut globalisaation suuri voittaja, kun kaikkien maailman maiden kehitystä vuosilta 1990-2011 verrataan keskenään. Suomen menestyksen kannalta tärkeä kysymys onkin tulevaisuudessa hyvin paljon siitä, että ymmärrämme olevamme erottamaton osa globaalia toimintaympäristöä ja siitä, miten hyvin osaamme toimia tässä ympäristössä. Globaali toimintaympäristö on tällä hetkellä vaikeasti ennustettava ja siinä on vaikeaa navigoida. On silti tärkeää pystyä asettamaan suuria yhteisiä tavoitteita ja omaksua ketteriä toimintatapoja. Monella mittarilla maailma on muuttunut myös paremmaksi. Kunnianhimoisia strategisia tavoitteita asettamalla on globaalisti pystytty vähentämään köyhyyttä, rikollisuutta, valtioiden välisiä konflikteja ja sotia merkittävästi. Äskettäin syntynyt Pariisin ilmastosopimus on esimerkki yllättävästä positiivisesta kehityskulusta, jolla voi olla merkittävät vaikutukset koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Kestävyyskriisi nyt Vuonna 2015 maailman väestö tuotti 40 miljardia tonnia hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Nykyisellä tuotannolla kasvihuonekaasujen määrä tuplaantuisi 50 seuraavan vuoden aikana lähinnä hiili-intensiivisten teollisuudenalojen toimesta. Ilmansaasteet aiheuttavat yli 7 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa vuosittain. Samaan aikaan kamppailemme kriittisten luonnonresurssien riittävyydestä. Vesi, viljelykelpoinen maa, puhdas ilma sekä erilaiset mineraalit ja muut luonnonvarat ovat vakavassa vaarassa ehtyä johtuen niiden kestämättömästä käytöstä. Tällä hetkellä globaalisti väestö kuluttaa 1,5 maapallon resurssit vuodessa, mutta jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,5 maapalloa vuodessa. Ilmastonmuutoksella ja luonnonvarojen ehtymisellä on moninaisia, pitkällä aikavälillä dramaattisia ja kompleksisia vaikutuksia luonnonympäristöön, ihmisten elinoloihin, talouteen ja yhteiskuntaan. Siksi aikamme suurin haaste on talouskasvun irtikytkentä luonnonvarojen ylikäytöstä ja päästöistä. Historiallisesti hyvinvoinnin kasvu on ollut sidoksissa sekä talouden kasvuun, että luonnonvarojen käytön kasvuun. Irtikytkennällä tarkoitetaan 7
hyvinvoinnin ja talouden kasvun irtikytkentää sekä toisistaan että erityisesti luonnonvarojen kestämättömästä käytöstä. Hyvinvoinnin kasvua tulisi siis tavoitella myös matalan talouskasvun aikana ja ilman maapallon kantokyvyn ylittävää luonnonvarojen käyttöä. Kestävyyskriisiin liittyy moninaisia haasteita, mutta vihdoin myös mahdollisuuksia. Ilmastonmuutos on ratkaistavissa ja ratkaisut voivat tarjota tulevaisuudessa mittavasti hyvinvointia, työtä ja kehitystä, mikäli näihin mahdollisuuksiin tartutaan. Näitä ratkaisuja tarjoaa esimerkiksi hiilineutraali liiketoiminta, kiertotalous sekä olemassa olevien ja toimivien ratkaisujen skaalaaminen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että teknologia ei yksin vielä riitä. Kaiken ytimessä on se, mitä ihmiset ja yhteiskunnat valitsevat ja päättävät tehdä. Paraskaan teknologia ei toimi, mikäli sitä ei oteta käyttöön. Pariisin ilmastosopimus syntyi tärkeässä hetkessä vielä on aikaa toimia. Suomelle on nyt osaavana cleantech-maana tarjolla valtavia liiketoiminnan ja hyvinvoinnin mahdollisuuksia, jos niihin tartutaan. Trendit ovat sidoksissa toisiinsa Edellä luetellut trendit esitellään erillisinä omina kohtinaan, mutta on hyvä huomioida, että ne ovat voimakkaasti sidoksissa ja vaikutuksessa toisiinsa. Kaikilla on yhtymäkohtia. Esimerkiksi teknologia on voimakkaasti sidoksissa ilmastonmuutoksen ratkaisuun, toisaalta teknologia itsessään on osa luonnonvarojen ylikuluttamisen haastetta. Globaali toimintaympäristö vaikuttaa siihen miten ja missä teknologiaa kehitetään ja otetaan käyttöön. Ilmastonmuutos ja resurssien ylikulutus puolestaan luovat uudenlaisia turvallisuushaasteita sekä toimintavaateita globaalissa mittakaavassa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Megatrendien keskinäisriippuvuus on siksi hyvä huomioida yleisellä tasolla. 8
Trendi 1: Teknologia muuttaa kaiken T ällä hetkellä teknologian kehitys on nopeampaa kuin koskaan. Tieteellisten julkaisujen määrän kasvu, patenttihakemusten määrän kasvu sekä teknologiayhtiöiden globaali kasvu ovat kaikki indikaatioita siitä, että käynnissä on nopea teknologinen murroskausi, jonka avainsanoja ovat digitalisaatio, robotisaatio, virtualisoituminen, keinoäly, kaiken instrumentointi, kuljetuksen ja logistiikan robotisaatio ja automatisointi, tuotannon ja palvelujen robotisointi, nanomateriaalien kehitys, bioteknologia, farmakologian teknologinen kehitys, energiateknologian nopea kehitys, digitaalisten joukkoplatformien nopea kehitys sekä ICT-palvelujen ja tuotannon globalisaatio, johon kuuluu teollinen internet. Myös blockchain-teknologia kehittyy nopeasti, ja sillä ennakoidaan olevan toimintatapoja laajasti muuttavia ominaisuuksia. Teknologisten innovaatioiden vaikutus yhteiskuntaan ja ihmisiin on aina kaksijakoinen prosessi. Toisaalta kulttuuriset, taloudelliset ja yksilön kannalta keskeiset arvot vaikuttavat siihen, millaisia teknologioita kehitetään. Samalla teknologiat, joita kehitetään, vaikuttavat aina näihin arvoihin ja siihen, miten yhteiskunnissa järjestellään esimerkiksi työtä, koulutusta ja taloutta. Digitaalisoitumisen ja internetin mahdollistamien uusien toimintatapojen synty tarkoittaa sitä, että meneillään on samankaltainen siirtymäaika, kuin mitä teollinen vallankumous tai sähkön laajamittainen käyttöönotto tarkoitti aikoinaan ihmiskunnalle. Paitsi että nämä uudet teknologiat mullistivat tuotannon, ne myös muuttivat radikaaleilla tavoilla sitä, miten ihmiset työskentelivät, elivät, asuivat, mitä arvostivat, ansaitsivat tai ajattelivat maailmasta. Elämme parhaillaan samanlaista siirtymävaihetta, johon kuuluu sekä vaikeutta sopeutua uuteen aikaan että huikeita mahdollisuuksia, jotka toteutuessaan ovat vasta edessäpäin. Uudet teknologiat mistä on kyse? Virtualisoituminen ja datan digitalisaatio. Digitalisaatio on tämänhetkistä murrosta voimakkaimmin määrittelevä teknologian kehitysmuoto, joka liittyy siihen, että yhä suurempi määrän prosesseja siirtyy digitaaliseen muotoon. Datan digitalisoituminen on mahdollistanut myös valtavien datamäärien nopean analysoinnin, joka ei aiemmin ole tässä mittakaavassa ollut mahdollista. Virtualisoituminen puolestaan liittyy teknologiaan, joka mahdollistaa todellisuuden simuloinnin koneellisesti. Esimerkiksi Microsoft, Samsung, Facebook, Google ja Nokia ovat julkistaneet tuotteet, jotka mahdollistavat todellisuuden simuloinnin virtuaalisesti. Virtuaalitodellisuuden myötä voimme kokea olevamme paikoissa, joita laitteen läpi katsellaan. Esimerkiksi matkustaminen ja kulttuurikokemukset tulevat mahdollisiksi ilman, että on siirryttävä fyysisesti. Keinoäly. Tietokoneet pystyvät yhä paremmin tunnistamaan asioita, esineitä ja muotoja sekä arvioimaan tilanteita ja tekemään päätöksiä näiden arvioiden perusteella. Nyt tietokoneet pystyvät jo oppimaan erilaisten algoritmien kautta erilaisia taitoja ja voitta- 9
maan ihmisen esimerkiksi shakissa tai pokerissa. Suurten datamäärien nopea prosessointi- ja analysointikyky antaa koneelle suuren etulyöntiaseman ihmiseen verrattuna. Monet sellaiset tehtävät, joita vain ihminen on aiemmin tehnyt, voidaan nyt automatisoida. Tällaisia ovat esimerkiksi myös sellaiset vaativat tehtävät kuin lääkärin, asianajajan tai pörssimeklarin työt. Myös logistiikan, tuotannon ja assistenttitehtävien saralla keinoälyn myötä voidaan suoriutua yhä suuremmasta määrästä tehtäviä. Kaiken instrumentointi. Modernit laboratoriotekniikat, kuten verinäytteet, bakteerija virustestaaminen sekä rikostutkinaan liittyvä tekniikka voidaan tehdä koko ajan halvemmalla, jolloin niitä voidaan myydä myös halvalla kuluttajille. Pian on mahdollista ostaa erilaista analytiikkaa tarjoavia tuotteita, jotka kertovat omistajalleen vaikkapa hänen terveydentilansa, ympäröivän ilman laadun, hedelmän tuoreusasteen tai minkä tahansa materiaalin tarkan koostumuksen. Nämä teknologiat integroidaan sujuvasti ympäristöömme ja kannettaviin laitteisiin. Robotisaatio. Robotisaatio mahdollistaa palvelut, jotka ovat joko kokonaan tai osaksi automatisoituja, sekä kokonaan automatisoidun tuotannon. Robotisaatio liittyy myös keinoälyyn vahvasti siinä mielessä, että robotit pystyvät suoriutumaan yhä paremmin erilaisista tehtävistä. Kuuluisa esimerkki on tällä hetkellä henkilökohtainen assistenttirobotti, jota kehittävät useat eri teknologiafirmat. Roboteille järjestetään jo taitokilpailuja, ja ne pystyvät suoriutumaan koko ajan vaativimmista tehtävistä. Robotisaation merkitys on valtava tällä hetkellä myös liikenteen ja logistiikan kehitykselle. Tulevaisuudessa itseajavat autot, saumattomasti toimiva liikenne ja automatisoidut satamat, rahtikeskukset ja miehittämättömät lennokit (engl. drones) muuttavat dramaattisesti sitä näkymää, jonka tänä päivänä tunnemme liikenteenä. Nanomateriaalit. Aikanaan muovin keksiminen muutti monia teollisuudenaloja. Nyt nanomateriaalit saattavat muuttaa maisemaa yhtä suuressa mittakaavassa kuin muovi aikanaan. Grafeeni on lähes kaksi kertaa vahvempaa kuin teräs, sähköisesti ja optisesti aktiivinen aine, joka koostuu pelkästä hiilestä. Sitä voidaan potentiaalisesti käyttää lähes mihin vain elektroniikassa, optiikassa, rakentamisessa, lääketieteessä, energian- ja ruuan tuotannossa. Myös muut hiiliperäiset materiaalit saattavat olla lupaavia kestävyyden ja keveyden suhteen. Esimerkiksi nanoselluloosalla voidaan tuottaa muoveja, tekstiilejä ja komposiitteja. Muun muassa puuvillan korvaaminen nanoselluloosalla voisi huomattavasti keventää ympäristön kuormitusta. Bioteknologia ja farmakologia. Uusia biologisia tuotteita voidaan käyttää vastaamaan ruuantuotannon haasteisiin yhä tiiviimmäksi käyvällä planeetalla. Biologisia tuotteita voidaan hyödyntää myös kemiallisissa prosesseissa, tekstiileissä, lääketeollisuudessa, tuotannossa ja rakentamisessa. Geneettinen muuntelu on muuttumassa helpommaksi ja tarkemmaksi kuin koskaan aiemmin. Myös DNA:n simulaatio erilaisissa ympäristöissä on ensimmäinen askel synteettisen elämän tuottamisessa. Viruksia on pystytty ohjelmoimaan tuottamaan aurinkopaneeleja ja pattereita. Viruksista voidaan siis kehittää ohjelmoitavia työkaluja eri tarpeita varten. Energiateknologian ja bioteknologian yhdistäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia maanviljelyyn hyvin vähällä energian- ja vedenkulutuksella, päästöillä ja keinovalaistuksella, joiden kaikkien hinta on merkittävästi nykyistä halvempi. Personoitu lääketiede ja ravitsemus, geeniteknologia ja simulointi sekä useimpien tautien voittaminen tarkoittavat, että ihmiset elävät yhä pidempään. Energiateknologia. Aurinko- ja tuulivoiman hinta on pudonnut nopeasti. Samoin niiden varastointiin liittyvä akkuteknologia on kehittynyt nopeasti. Deutche Bank arvioi, 10
että aurinkoenergian hinta tulee laskemaan vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia. Myös vety on kiinnostava energiantuotannon alue; esimerkiksi Japanissa siitä halutaan liikenteen perusta tulevaisuudessa. Toyotan lanseeraama vetyauto julkaistiin 2015, ja sen kysyntä on ylittänyt odotukset. Myös sarjatuotetut atomiteknologiaan perustuvat voimalaitokset ovat kiinnostava kehityssuunta, ja Lockheed-niminen energiayhtiö yrittää rakentaa toimivaa fuusioreaktoria muutaman seuraavan vuoden aikana. Yhä useampi kansalainen tuottaa jo itse energiansa ja myy ylimenevän osan. Energiaomavaraisia kyliä on jo esimerkiksi Tanskan maaseudulla, jossa energiantuotanto lähelle on toiminut uuden elinvoiman lähteenä. Digitaaliset joukkoalustat. Ennennäkemätön tiedon demokratisoituminen ja läpinäkyvyyden lisääntyminen on käynnistynyt sosiaalisen median, Wikipedian, avoimien online-kurssien, avoimen opetuksen, datan, koodin, käännösteknologian, hakukoneiden ja ilmaisten applikaatioiden myötä. Uber, Airbnb, ebay, Paypal, Bitcoin, Kickstarter, Shapeways, Linux ja Wikipedia ovat kaikki esimerkkejä digitaalisesta joukkoalustasta, joka on radikaalisti muuttanut totuttua toimintatapaa näillä aloilla. Jakamistalous, joukkoistus ja joukkorahoitus luovat tilaa uusille innovaatioille ja organisoitumisen muodoille. ICT-rakenteiden globalisaatio. Asioiden internet (Interneto of things, IoT), robottien modularisointi, erilaiset joukkoistukset ja avoin data, itseorganisoituvat alustat ja niin edelleen vaativat kuitenkin standardisoituja rajapintoja tietokoneiden, tietojärjestelmien, datan ja kommunikoinnin välille. Osa näistä rajapinnoista syntyy virallisten standardisointien kautta, osa taas avoimien ekosysteemien tuotteina. Se, kenen standardi voittaa, saa luonnollisesti paljon valtaa. Asioiden internetin uskotaan muuttavan teollisia prosesseja radikaalisti. Blockchain-teknologia. Blockchain on teknologia, jonka myötä Bitcoin on syntynyt, ja se saattaa toimia myös radikaalina pelinmuuttajana monilla aloilla tulevaisuudessa. Blockchain tarkoittaa hajautettua tietokantaa ja tekniikkaa, joka pitää kirjaa esimerkiksi maksutapahtumista tai muista transaktioista. Siirrot ovat läpinäkyviä ja niistä jää ikuinen jälki. Tämä tarkoittaa, että transaktioihin ei enää tarvita kolmatta osapuolta, kuten pankkeja, ja transaktiot voidaan missä tahansa alalla tehdä nopeammin, läpinäkyvämmin ja tehokkaammin. Näkökulma: Maailman talousfoorumin tutkimus uusien teknologioiden valtavirtaistumisesta. 2018 Kaiken digitaalinen varastointi 2021 Robotisaatio ja palvelut 2022 Asioiden internet Puettava internet 3D-printtaus ja -tuotanto 2023 Implanttiteknologia Big data päätöksenteossa Näkö uutena digitalisaation rajapintana Blockchain hallitusten työvälineenä 2024 Kaikkialla läsnä oleva ICT (ubiquitous) 3D-printtaus terveysteknologiana Verkkoon liitetty asuminen 2025 3D-printtaus ja kuluttajatuotteet Keinoäly ja valkokaulusammatit Jakamistalous 2026 Itseajavat autot Keinoäly ja päätöksenteko Fiksut kaupungit 2027 Bitcoin ja blockchain Supertietokone taskussa Lähde: World Economic Forum: Tipping Points, 2015 11
Teknologian kehityksen polttopisteistä Teknologian kehitys herättää tällä hetkellä monenlaisia kysymyksiä. Tärkeitä näkökulmia aiheeseen on lukemattomia. Seuraavassa nostetaan esiin muutamia yhteiskunnan kannalta erityisen olennaisia näkökulmia, jotka liittyvät teknologian kehittämisen etiikkaan, työhön ja toimeentuloon sekä nopean muutosvauhdin aiheuttamaan uudistumiskyvykkyyteen. Kuka omistaa tulevaisuuden? Uusilla teknologioilla on huikeita mahdollisuuksia. Nopeus niiden kehittymisessä on aivan toista luokkaa kuin aiemmin. Sekä tavallisilla ihmisillä että päätöksentekijöillä on vaikeuksia pysyä kehitystahdissa mukana. Tulevaisuuskeskusteluissa esitetään usein näkemys, että ihmiskunta saattaa muuttua tulevan kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin viimeisen kolmensadan vuoden. Jos ihmiskunta todella muuttuu seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin viimeisen kolmensadan vuoden, mitä tämä väite pitää sisällään ja kenellä on visio tuosta muutoksesta? Länsimaissa 1900-luvulla syntyivät modernit länsimaiset valtiot, jotka ovat pystyneet tuottamaan koulutusta, terveydenhuoltoa, talouskasvua, turvallisuutta ja mahdollisuuksia kansalaisilleen hyvällä menestyksellä jo vuosikymmeniä. Tulevien vuosikymmenten suuri kysymys on, kuinka teknologia vaikuttaa näihin valtioihin ja niiden järjestelmiin. Haasteena on, että modernit länsimaat ovat pystyneet tuottamaan niin paljon hyvinvointia ja talouskasvua, että niiden johtajilla on lähes ainoastaan mahdollisuudet hienosäätää hallinnon ja hallinnan järjestelmiä. Kuitenkin teknologia saattaa radikaalilla tavalla muuttaa taloutta, demokratiaa, hallintoa, ihmisten toimintatapoja ja jopa ihmistä lajina. Ihmiskunta saattaa muuttua tulevan kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin viimeisen kolmensadan vuoden. Kuinka poliittisesti voidaan ylipäätään visioida tulevaisuutta, kun nykyisissä toimintatavoissa on kiinni niin paljon intressejä? Silti teknologia ja sen luomat uudet toimintatavat tulevat varmasti muuttamaan maailmaa. Kysymys kuuluu, jääkö tällä hetkellä tulevaisuuden visiointi pelkästään teknologian kehittäjille? Ja jos näin on, mitä nämä visiot pitävät sisällään? Kun etsitään niitä, joilla on suuri visio tulevaisuudesta, johtavat jäljet Yhdysvaltojen Piilaaksoon, Etelä-Korean ja Japanin teknologiakeskittymiin ja Kiinan laboratorioihin. Esimerkiksi Piilaakson innovaatiokeskittymässä tehdään tällä hetkellä ihmisestä moniplanetaarista lajia, ratkotaan kuoleman arvoitusta, kehitetään keinoälyä, yhdistetään ihmisen ja koneen toimintaa ja tuodaan virtuaalitodellisuutta lähemmäksi. Kaikki edellä mainittu teknologia kehittyy tällä hetkellä hurjaa vauhtia. Ennen vuotta 2030 voimme jo todennäköisesti esimerkiksi ajaa itse ajavilla autoilla, käyttää näkökenttäämme suorana käyttöliittymänä digitaaliseen maailmaan tai asentaa itseemme implanttiteknologiaa helpottamaan toimintaamme ja keräämään dataa. Tulevaisuuskeskustelun ytimessä on kuitenkin etiikka ja se, miten paljon teknologia tulee vaikuttamaan inhimillisyyteen ja ihmiseen lajina. Tässä keskustelussa esimerkiksi keinoälyn kehitys, geeniteknologia ja ihmisen ja koneen yhdistämisen muodot ovat tär- 12
keitä näkökulmia aiheeseen. Kyse ei ole enää pian siitä, mitä koneet voivat tehdä vaan mitä niitten pitäisi tehdä. Keinoälystä käytävä keskustelu kuvaa hyvin teeman haastavuutta. Osa teknologian kehittämisen etujoukoista on vakavasti huolissaan voimakkaan keinoälyn kehittämisestä. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston filosofian laitoksen tutkija Nick Boström on kirjoittanut aiheesta paljon. Hän on hyvin huolissaan voimakkaan keinoälyn kehittämiseen liittyvistä eettisistä riskeistä. Suurimpana riskinä kuitenkin on se, että keinoäly voi pyyhkäistä ihmislajin pois, joko vahingossa, tai koska se voi olla tarkoituksenmukaista. Boströmin mukaan keinoälyn keksiminen olisi kaikkein tärkein ja radikaalein koskaan tehty innovaatio. Se räjäyttäisi tieteen ja teknologian kehityksen sekä ohittaisi ihmisen nopeasti eettisessä ja moraalisessa ajattelussa. Koska keinoälyllä voisi olla tahto, se tarkoittaa myös, että se voi halutessaan tuhota ihmiselämän, ja sille ihmisyyteen liittyvillä arvoilla ei välttämättä ole mitään merkitystä. Boström on erityisen huolissaan siksi, että nykyisellä teknologian kehityksen vauhdilla keinoäly voi syntyä kenenkään erityisesti huomaamatta. Kun merkittävä askel on otettu, voi olla myöhäistä kääntyä takaisin. Boström viittaa keinoälyn kehittäjiin lapsina, jotka leikkivät pommilla. Tähän keskusteluun ovat yhtyneet Teslan ja Space X-teknologian kehittäjä Elon Musk sekä fyysikko Stephen Hawking. Huolestuttavaa on, että päivänpolitiikan agendalla aihe kuulostaa science fictionilta. Kysymykset teknologian kehityksestä kuuluisivat monien näkemysten mukaan kuitenkin samalle agendalle maailmanpolitiikassa kuin ydinaseiden kehitys. Se, millaisia lopputuloksia edellä mainittuihin teknologioihin tuotetaan, voi määritellä koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Siksi uudenlainen kansalaistaito olisi ymmärtää teknologista kehitystä, sen vaikutusta yhteiskuntaan, työhön, talouteen ja ihmisiin, jotta pystymme osallistumaan täysivaltaisina kansalaisina tulevaisuuskeskusteluun. Kyse ei ole enää pian siitä, mitä koneet voivat tehdä vaan mitä niiden pitäisi tehdä. Digitaalisen etiikan sopimus? Futuristi Gerd Leonhard toteaa, että digitaalisen etiikan sopimus voi olla tulevaisuudessa yhtä tärkeä kuin esimerkiksi kansainväliset ydinaseiden käyttöä koskevat sopimukset ovat olleet. Gerd ehdottaisi sopimukseen seuraavia kohtia: Ihmisten ja teknologian ei pitäisi yhdistyä fundamentaalilla tavalla. Ihmisten ei pitäisi antaa älykkäiden teknologioiden tehtäväksi hallinnointia. Ihmisluonnon fundamentaalia alterointia ei tulisi sallia, eikä uusien olentojen tuottamista geenimanipuloinnilla tulisi sallia. Meidän ei tulisi antaa älykkäiden koneiden korjata tai parannella ominaisuuksiaan. Meidän ei tulisi sallia niiden syrjintää, jotka eivät halua korottaa tehokkuuttaan tai kilpailukykyään yhdistämällä itseensä suoraan teknologiaa. Meidän ei tulisi antaa robottien tehdä eettisiä päätöksiä eikä kehittää robotteihin tunnekyvykkyyttä tai moraalista toimijuutta. Aiheesta käydään tiivistä keskustelua, sillä toisaalta teknologisen kehityksen hidastaminen on ongelmallinen ratkaisu. Digitaalisen etiikaan globaali sopimus on kuitenkin kiinnostava ehdotus kes-kusteluun siitä, mihin asti teknologiaa voidaan kehittää inhimillisestä näkökulmasta. Lähde: Leonhard, Future of Business, 2015 13
Murros haastaa käsitykset työstä ja toimeentulosta Tällä hetkellä ihmisten elämään konkreettisimmin näkyvät teknologian vaikutukset liittyvät työelämän murrokseen, ammattien katoamiseen, osaamisen syvään muuttumiseen ja erikoistumiseen sekä uudenlaisiin liiketoimintamalleihin, jotka suosivat helposti yhtä suurta voittajaa. Uuden ajan yritykset eivät nimittäin välttämättä työllistä suurta määrää ihmisiä. Hyvä esimerkki kaikista edellä mainituista on esimerkiksi Instagram, joka työllisti vain 12 ihmistä, kun se myytiin vuonna 2012 Facebookille miljardilla dollarilla. Vertailukohdaksi käy 1900-luvun valokuvauksen jättiläinen Kodak, joka parhaina aikoina työllisti yli 140 000 ihmistä. Samanlaisia radikaaleja muutoksia voidaan olettaa nähtävän lähes kaikilla aloilla. Siten perustellusti huolta aiheuttaa teknologisen uudistumisen aiheuttama työn murros, jonka myötä monia tehtäviä, myös korkean osaamisen töitä, voidaan pitkälle automatisoida. Huolta herättää myös uusien liiketoimintamallien synnyttämä ilmiö työn uberisoitumisesta, jolla viitataan vakituisten työurien pilkkoutumiseen ja lisääntyvään keikkatyöhön, jota tehdään tulojen kasvattamiseksi. Työ on ollut länsimaissa voimakkaasti paitsi toimeentulon takaaja, myös yhteiskunnallisen osallistumisen mittari ja sosiaalisten erojen tasaaja. Käsillä on murros, jossa keskustellaan ihmisten toimeentulon mahdollisuuksista, yhteiskunnan järjestäytymisestä työn ympärillä, työn merkityksestä identiteetille ja siitä, mikä kaikki oikeastaan voi olla työtä ja Käsillä on murros, jossa keskustellaan työn merkityksestä identiteetille ja siitä, mikä kaikki oikeastaan voi olla työtä. merkityksellistä tekemistä. Tämä kehitys polarisoi erittäin voimakkaasti taloudellista hyvinvointia, kun työn teettäminen ja tekeminen ei toimi enää samassa suhteessa tulonjakoa tasaavana mekanismina. Tämä johtuu siitä, että tarvetta ei ole enää niin suurelle määrälle työtä, jotta tuotto saavutetaan. Digitalisoituminen ja robotisaatio tarkoittaa, että arvoketjujen dramaattinen lyheneminen ei jaa arvonmuodostusta työksi samassa mittakaavassa kuin ennen; monella alalla ei tarvita raaka-ainehankintaa, valmistusta, kuljetusta, varastointia, tukkua, vähittäiskauppaa, johon kaikkiin sitoutui myös valtava määrä työtä. Jotta tämä kehitys ei tuota negatiivisia vaikutuksia, täytyisi kehittää uusi tasaava mekanismi ajoissa. Tässä yhteydessä puhutaan usein perustulon mahdollisuuksista. Työn muuttuminen on vain yksi esimerkki meneillään olevasta muutoksesta, joka koskee Suomessa ja länsimaissa lähes kaikkia aloja, toimintaa ja tekemistä. Suomalainen yhteiskunta onkin jo herännyt kriisitietoisuuteen. Seuraavaksi olisi kuitenkin etsittävä näkymiä mahdollisuuksiin ja toimintatapoihin, joiden avulla elämästä uuden ja vanhan maailman puristuksissa eri aloilla tehdään mahdollisimman kivutonta ja luontevaa. Onko kyseessä työn loppu vai vapautuminen työstä, ja miten uutta syntyvää vaurautta jaetaan? 14
Journalismi ja demokratia teknologian leikkauspisteessä Yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeä toimija on media ja vapaa journalismi. Sosiaalinen media ja digitalisaatio on muuttanut perinpohjaisesti perinteisen median mahdollisuuksia tehdä journalismia suurille massoille, tuotantorakennetta ja suhdetta yleisöön. Sanomalehtien levikit laskevat ja uusi sukupolvi käyttää päälähteenään verkkoa, vertaisten tuottamaa sisältöä tai tuottaa itse oman mediansa. Haastavaksi muutoksen demokratian näkökulmasta tekee se, että poliittinen keskustelu on viritetty pitkälti ajatukselle perinteisestä mediasta julkisuuden portinvartijana. Valtaa on seurannut vastuu; journalististen käytäntöjen, kuten objektiivisuuden, tietojen oikeellisuuden, lähteiden suojan ja journalistien eettisten ohjeiden kaltaiset toimintatavat ovat olleet ratkaisevan tärkeitä siitä näkökulmasta, että media on voinut toimia ikään kuin neljäntenä valtiomahtina. Sosiaalinen media on kääntänyt tämän asetelman niin, että jokainen voi periaatteessa toimia julkaisijana, journalistina, agendan asettajana ja lähteidensä määrittäjänä. Tämä on toisaalta demokratisoinut median käyttöä ennennäkemättömällä tavalla ja voimaannuttanut ihmisiä aktiivisiksi toimijoiksi omassa ympäristössään. Uuden tilanteen sivutuotteena on syntynyt kuitenkin myös epämiellyttäviä ilmiöitä; nopeasti leviävää valheellista tietoa on mahdollista käyttää tuhoisasti, verkossa on toistaiseksi mahdollista mustamaalata ja uhkailla ihmisiä vailla pelkoa oikeuskäytäntöjen ulottumisesta kunnolla ilmiöön. Sosiaalisen median keskustelu saattaa myös merkittävästi vääristää käsitystä yleisestä mielipiteestä, joskaan käsite ei aiemminkaan ole ollut ongelmaton. Äärimmäisessä päässä puhutaan informaatiosodasta, jota eskaloidaan sosiaalisen median kautta. Journalismissa, kuten niin monella muullakin alalla, nähdään todennäköisesti suuria muutoksia, jotka koskevat työnkuvaa, ammatti-identiteettiä, ansaintalogiikkaa ja ilmenemismuotoja. Journalismi tuskin katoaa, koska kasvavan tietomäärän myötä ihmisillä on edelleen kasvava tarve tiedon ja ympäröivän maailman tulkinnalle. Onko tulevaisuuden journalisti siis myös verkkoyhteisöjen keskustelujen moderoija, globaaleista tietolähteistä personoituja uutisvirtoja kokoava ammattilainen, erilaisten verkkosisältöjen synnyn fasilitaattori ja tulkitsija? Mitä median murros puolestaan merkitsee demokratialle ja sen instituutioille on kysymys, johon tarvitaan yhä kipeämmin vastauksia. Millainen on tulevaisuuden yhteiskunnan uudistumistapa? Kaiken kaikkiaan teknologian nopea muutos haastaa kuitenkin perin pohjin uudistumiskykymme. Esimerkiksi Etlan pohdinnoissa digitalisaatiosta ja työelämän murroksesta muistutetaan, että höyryn ja sähkön täysimääräinen hyöty yhteiskuntaan ja talouteen alkoi näkyä vasta sen jälkeen kun uusi, kyseiselle teknologialle natiivi sukupolvi astui johtoon ja muutti erilaiset prosessit tuohon teknologiseen maailmaan kuuluviksi. Siten arvioidaan, että digitalisoitumisen hyödyt alkavat laajasti näkyä vuoden 2030 tienoilla. Tällä kertaa yhteiskuntien uudistumiskyvylle asettaa painetta kuitenkin länsimaisten yhteiskuntien demografia. Ikääntyvien yhteiskuntien ikäpyramidi on muuttumassa enemmän timantin tai neliön kaltaiseksi. Suomi kulkee tämän kehityksen etunenässä. Siksi uuden sukupolven astuminen johtoon ei ole enää samalla tavalla automaattinen kehityskulku, vaan yhä laajempi kirjo sukupolvia toimii yhdessä, hyvin erilaisissa tehtävissä ja jopa todellisuuksissa. Erittäin tärkeä kysymys onkin, miten ikääntyvien yhteiskuntien uudistumiskyky toimii. Ei riitä, että nuoret yksin omaksuvat uutta teknologiaa, kestäviä elämäntapoja ja uudenlaisia toimintakulttuureja, vaan ikääntyvissä yhteiskunnissa eri sukupolvet tarvitaan mukaan. Erilaiset mittarit osoittavat, että Euroopassa on tapahtunut voimakas jakautuminen eri sukupolvien välillä niin, että esimerkiksi työttömyys on kurittanut nuoria kaikkein pahiten. Tämä on erityisen huolestuttavaa, koska nuoruusajan työttömyys ja syrjään jää- 15
minen vaikuttaa helposti pitkälle ihmisen elämään vuosikymmenien päähän. Euroopan johtavien think tankien Vision Europe Summit -julkaisussa määritellään kolme politiikkaaluetta, jotka ovat syventäneet ikäluokkien välistä epätasa-arvoa EU:ssa. Näihin kuuluu finanssipolitiikka, joka on voimistanut taantumaa ja lisännyt köyhyyttä ja työttömyyttä, mikä on osunut erityisesti nuoriin Euroopassa. Hallitusten valitsemat leikkausalueet ovat kohdistuneet koulutukseen, nuoriin ja lapsiperheisiin, mutta säästäneet eläkeläiset. Kolmanneksi näyttää siltä, että eläkkeisiin kohdistuvaa kestävyyspainetta on yritetty ratkoa, mutta taakka ratkomisen suhteen jakautuu epätasaisesti niin, että se suosii nykyisiä eläkeläisiä ja rankaisee tulevia. Vision Europe -raportti suositteleekin, että tätä sukupolvien välistä taakanjakoa tulisi heti ratkoa erilaisilla toimilla, esimerkiksi makrotaloudellisilla toimenpiteillä ja finanssipolitiikalla, työmarkkinareformeilla sekä tasapuolisemmalla taakanjaolla nykyisten ja tulevien eläkeläisten kesken sekä eläkepolitiikassa että leikkauspolitiikassa. Usein nuorena omaksutut ajattelutavat dominoivat sitä, miten maailma ja sen toiminta mielletään. Kuitenkin teknologian muutosvauhti muuttaa tällä hetkellä niin monia yhteiskunnallisia ja taloudellisia prosesseja, että uudenlaiset ajattelun kehykset ovat tarpeen. Teknologia onkin usein helppo vastaus moneen ongelmaan, paljon vaikeampaa on muuttaa ihmisten ajattelu- ja toimintatapoja. Pitkien elämänkaarien yhteiskunnassa on yhä selvemmin mietittävä, millaisia ovat sen uudistumismekanismit, ja toisaalta sitä, miten kaikki pidetään kehityksessä mukana. Kolmanneksi on mietittävä sukupolvien välistä tasa-arvoa aitona kysymyksenä. Japani on ensimmäinen esimerkki maasta, joka on siirtymässä vaiheeseen, jossa enemmistö ihmisistä on senioreja. Millainen on tällaisen yhteiskunnan dynamiikka ja miten se muuttaa toimintatapoja ja teknologian käyttöä? Suomi seuraa demografisesti perässä. Yhä laajempi kirjo sukupolvia toimii yhdessä, hyvin erilaisissa tehtävissä ja jopa todellisuuksissa. Teknologia luo suuria mahdollisuuksia parempaan elämään On nähtävissä, että meneillään on murroskausi, jolloin elämme vanhojen ja uusien käytäntöjen ristipaineessa, joka aiheuttaa hankausta totutuissa käytännöissä kaikilla ihmisen toiminnan tasoilla. Kriisitietoisuus on ollut korkealla, siksi on tärkeää myös nähdä tulevaisuuden mahdollisuudet. Seuraavassa listataan erilaisia näkökulmia, joiden avulla teknologiaa valjastetaan edistämään ihmisten hyvinvointia. Uusi työ, alustatalous ja vaurauden jako Se, miten vaurautta tulevaisuudessa jaetaan ja mikä kaikki ymmärretään työksi, ovat aivan yhteiskunnan tulevaisuuden ytimessä olevia kysymyksiä. Globaalin kilpailun tiivistyessä joutuu yhä useampi yritys pyrkimään siihen pieneen joukkoon, joka pystyy toimimaan kansainvälisessä kilpailussa parhaiden joukossa. Samaan aikaan väestön ikäänty- 16
Liike-elämässä tarvitaan kykyä visionääriseen arvonluontiin, eli sen ymmärtämiseen, mitä ihmiset elämässään haluavat ja tarvitsevat. minen sekä työn automatisoituminen tarkoittaa, että tarvitaan yhä laajempi käsitys työstä, merkityksellisestä tekemisestä sekä siitä, miten tätä toimintaa rahoitetaan, jotta se joukko, joka globaalin liiketoiminnan ulkopuolelle jää, ei kasvaisi liian suureksi. Laajempi määrä pk-yrityksiä, uudenlainen luovuus, ratkaisukyky ja teknologioiden hyödyntäminen ovat tässä avainasemassa. Arvoa on yhä vaikeampaa luoda perinteisesti optimoimalla tuotantoa. Liike-elämässä tarvitaan kykyä visionääriseen arvonluontiin, eli sen ymmärtämiseen, mitä ihmiset elämässään haluavat ja tarvitsevat. Oman haasteensa aiheeseen tuo se, että internetin, asioiden internetin ja digitaalisen yhteistuotannon ja -kulutuksen myötä syntyy koko ajan toimintaa, jossa asioiden tuottamisen ja levittämisen kulut ovat nolla, mikä tarkoittaa, että ne ovat myös ilmaisia. Tämä on jo muuttanut radikaalisti monia aloja, mutta tässäkin olemme todennäköisesti vasta alussa. Kun arvonluonti, tuotanto ja työ muuttuvat rajusti, on pelkona teknologinen työttömyys ja vaurauden raju keskittyminen harvoille. Perustulo mainitaan usein keinona ratkoa tätä haastetta lisätä työn monimuotoisuutta. Myös vaikuttavuusinvestoiminen voi olla kiinnostavaa tästä näkökulmasta. Tässä yksityistä pääomaa kanavoidaan hankkeisiin, joiden tavoitteena on saada aikaan merkittäviä myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kansainvälisesti mallia on hyödynnetty esimerkiksi nuorisotyöttömyyden ja kodittomuuden vähentämisessä. Sitra kehittää parhaillaan mallia sopivaksi Suomeen. Tärkeää on myös pohtia, miten uuden ajan teknologian ja talouden tuottamaa vaurautta jaetaan, onko kyse siis työn loppumisesta vai ihmisten vapautumisesta työstä? Jakamistalouden ja digitaalisten alustojen myötä toistaiseksi käytössä ovat mallit, joissa perinteisellä tavalla työllistämisvaikutuksiltaan varsin pienet yritykset, kuten Uber ja Airbnb, tekevät valtavaa globaalia bisnestä. Uber on tällä hetkellä maailman arvokkain start-up, jonka arvoksi on arvioitu 51 miljardia dollaria. Sen tulos oli yli 10 miljardia vuonna 2015, ja se on kerännyt yli 8 miljardia pääomasijoituksia. Voitto menee pienelle joukolle omistajia, ja ajajat saavat ylimääräistä tuloa, mutta eivät työksi katsottavaa korvausta tai työsuhdetta. Siksi ehkä Uberin kohdalla tulisikin puhua keikkataloudesta, ei jakamistaloudesta. Vastavoimaksi työn uberisoitumiselle voivat nousta eri puolilla maailmaa esimerkiksi osuustoiminnan uudet muodot, jotka tarjoavat mahdollisuuden voittojen jakamiseen tasaisemmin. Nupuillaan olevat kansalaisliikkeet ja uudet yritykset pohtivat, voisivatko Uberin ja Airbnb:n kaltaiset palvelut olla käyttäjiensä omistamia ja jakaa voitot tätä kautta tasaisemmin. Suomalainen Robin Hood -osuuskunta puolestaan kopioi globaa-leja hedge fund -sijoittajia algoritminsa avulla ja jakaa voitot osuuskunnan kesken vasta-uksena lisääntyvään pätkätyöhön. Loconomics on osuuskuntamuotoinen vastine Task-Rabbit-työpalvelulle, Enspiral Network on Uudessa Seelannissa perustettu freelance-rien ja uuden työn tekijöiden kollektiivi, jonka kautta sadat ihmiset ja yritykset tekevät töitä yhteiseksi hyväksi. Swarm on blockchain-versio joukkorahoituspalvelu Kickstarte- 17
rista. Työ vaihtoehtoisten ansaintamallien parissa on vasta alussa, mutta yhteiskunnalliselta merkittävyydeltään niitä ei missään tapauksessa kannata sivuuttaa. Alustatalous on ilmiö, joka kuitenkin yhdistää sitä, mistä edellä puhutaan. Ne, jotka onnistuvat luomaan alustat, joiden kautta ihmiset etsivät tietoa, työtä, palveluja ja tavaroita, ovat kehityksen etulinjassa ja voivat määritellä kokonaisia liiketoimintojen ekosysteemejä. Esimerkkeinä alustoista ovat tällä hetkellä Google, Uber, Facebook ja niin edelleen. Suomalaisessa mittakaavassa tällaisia palveluita ja alustoja syntyy myös paikallisesti esimerkiksi työntekoon, naapurustotoimintaan ja ruuan jakeluun. Ihmisyyden paluu ja etiikka Samalla, kun teknologia on yhä voimakkaammin osa tulevaisuutta, pakottaa se myös miettimään, mikä tekee ihmisestä syvällisesti ihmisen. Tämä luo mahdollisuuksia löytää loputtomia mahdollisuuksia siihen, miten ihminen ja ihmisyys voi jälleen olla bisneksen ja organisaatioiden keskiössä. Teknologia voi tulevaisuudessa mahdollistaa parempia töitä, työpaikkoja ja mahdollisuuksia ihmisille sekä parempaa johtamista. Jotta nämä asiat voisivat toteutua, on tehtävä myös valintoja. Koneet ovat monesti huomattavasti parempia tiedon käsittelijöitä ja prosessoijia kuin ihmiset. Toistaiseksi ainoastaan ihmiset voivat tehdä moraalisia ja eettisiä valintoja sekä ideoida. Se, miten hyödynnämme tunteitamme toiminnassamme, on myös uniikkia. Empatia ja ihmisten arkisten ongelmien ratkaisu voikin olla tulevaisuudessa keskeinen innovaatioiden kohde ja lähde. Teknologia voi mahdollistaa yhä parempien ja henkilökohtaisempien tuotteiden käytön ja valinnan. Tämä luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja aloja. Ihmiset ovat kaikkein taitavimpia etsimään paikallisia erityispiirteitä ja tarpeita, joihin yhä kustomoidumpia palveluita ja tuotteita voidaan tarjota. Myös luottamus on piirre, joka liittyy paljon ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja tämän hetken teknologisiin palveluihin, joissa luottamus on tärkeää valuuttaa esimerkiksi arvostelujen perusteella. Teknologia voi tulevaisuudessa myös mahdollistaa sen, että ihmiset voivat työskennellä enemmän niiden asioiden parissa, jotka he kokevat merkityksellisiksi ja joihin he haluavat sitoutua. Organisaatiot, jotka pystyvät tarjoamaan merkityksellistä työtä, pystyvät sitouttamaan ihmisiä. Kymmenen vuoden kuluttua 75 prosenttia työvoimasta on y-sukupolvea, eli milleniaaleja. Heidän käsityksensä työnteon tavoista ja siihen sitoutumisesta on hyvin toisenlainen. Jos halutaan, että ihmiset tekevät yhä paremmin sitä, mitä koneet eivät tee, on ymmärrettävä aidosti ihmisten inhimillisiä tarpeita, jotka työnteosta juontuvat ja jotka heitä motivoivat. Myös johtamisessa pitäisi korostua parempi ihmisymmärrys ja aidon yhteisön luominen. Todellisia edelläkävijöitä ovat ne, jotka pystyvät luomaan verkoston sijaan yhteisön, organisaatioonsa ja liiketoimintaansa. Työtä, arvoa Empatia ja ihmisten arkisten ongelmien ratkaisu voikin olla tulevaisuudessa keskeinen innovaatioiden kohde ja lähde. 18
ja kasvua luodaan sinne, missä ihmisillä on ratkaisemattomia ongelmia, pieniä ja suuria. Teknologian pääresurssi data on myös luonteeltaan runsautta luovaa, kun aiemmin resurssien käyttö perustui niukkuuteen. Jos monien hyödykkeiden hinta putoaa paljon siksi, että niitä voidaan tuottaa entistä helpommin, minkä eteen ihmiset tekevät työtä? Monet futuristit uskovat, että bisneksen ei tulevaisuudessa tarvitse niinkään keskittyä tuotantoon vaan ihmisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin kasvattamiseen, minne tulevaisuuden tarpeet keskittyvät. Kuitenkin teknologia tuo mukanaan paljon eettisiä kysymyksiä. Kohta tarve ei olekaan kysyä sitä, mitä koneet voivat tehdä vaan mitä niiden pitäisi tehdä ja mitä ei. Tällaisia kysymyksiä voi liittyä esimerkiksi syntymättömien lasten geenimuunteluun, robottien ja keinoälyn päätöksentekoon ja siihen, pitäisikö koneisiin koodata esimerkiksi moraalista toimijuutta ja kykyä käyttää sitä silloin, kun faktat ovat vajavaisia. Siksi yksi tulevaisuuden tärkeimmistä aiheista voi olla digitaalinen etiikka. Suurimmat kysymykset teknologian suhteen eivät välttämättä ole kysymyksiä teknologiasta vaan ihmisistä ja ihmisyydestä. Organisaatiot keksivät itsensä uudelleen Kokonaan uusi ilmiö on erilaisten digitaalisten alustojen varaan rakennetut digitaaliset työn markkinat, jotka ovat ajasta ja paikasta riippumattomia ja perustuvat yksittäisten työsuoritteiden vaihdantaan ilman varsinaista työsuhdetta. Puhutaan keikkataloudesta ja työn uberisoitumisesta. Digitalisaatio on mahdollistanut firmoille erilaisten tarvittavien tukipalvelujen oston muutamalla klikkauksella sen sijaan, että kyseiset toiminnot tehtäisiin firman sisällä. Uudet firmat voivat kasvaa hyvin nopeasti ilman, että investoisivat tietojärjestelmiin tai toimistoon. Sen sijaan ne ostavat niihin käyttöaikaa erilaisista palveluja tarjoavista firmoista. Tuotekehitystä tai vaikkapa koodia voi ostaa mistä päin maailmaa vain verkon vuokratyöplatformien kautta. Joukkorahoituksella on mahdollista kasvattaa pääomaa. Tämänkaltainen toimintamalli poikkeaa voimakkaasti 1900-luvun teollisesta ajasta, jolloin työvoiman, organisaation ja tuotannon linkki oli suoraviivainen ja voimakas. Samalla muuttuu kuitenkin moni muu asia, jonka organisaatiot ovat taanneet; identiteetti, kuuluminen, osingolle pääseminen organisaation tuottamasta vauraudesta. Digitalisaatio on mahdollistanut myös organisaatioiden suoremman kommunikoinnin asiakkaidensa kanssa ja toisinpäin, yksikään kuluttajabisneksessä toimiva yritys ei voi enää ohittaa asiakastaan. Siinä, missä viime vuosisadan yritys oli riippuvainen luottamuksesta, mainonnasta ja tuotteensa myymisestä, karkeistaen 2000-luvun yritykset ovat riippuvaisia maineestaan, yhteisöstään ja siitä, miten ne kehittävät pääsyä tuotteensa käyttöön asiakkailleen. Tämä on väistämättä luonut myös uudenlaista kysyntää asiakkaan puolelta. Tulevaisuuden johtamista ja organisaatioista käytävään keskusteluun kiinnostavan lisänsä on tuonut ajatus tarkoituksesta, itseorganisoitumisesta, luovuudesta ja hierarkiattomuudesta innovaatioiden käyttövoimana. Elokuussa Suomessa vieraillut hollantilainen terveydenhoitoyrityksen johtaja Jos de Blok toimi pitkään sairaanhoitajana. Vuosien varrella hän koki, että asiat pitäisi monesti tehdä hoitotyössä toisin, ja vuonna 2007 hän perusti yhteiskunnallisen terveydenhuoltoyrityksen Buurtzorgin neljän muun hoitajan kanssa. Buurtzorgissa ei ole pomoja eikä hierarkiaa, työntekijät rekrytoivat itse työkaverinsa, palkkaa maksetaan vähän enemmän kuin kilpailijalla ja kaiken keskiössä 19
on työntekijöiden oma ammattitaito ja etiikka. Buurtzorg on kahmaissut nopeasti 70 prosenttia Hollannin terveydenhoitomarkkinoista uudenlaisen ajattelun tukemana. Organisaation filosofia perustuu asioiden yksinkertaisena pitämiseen ja olennaiseen, eli hoitotyöhön keskittymiseen. Buurtzorgin liikevaihto oli viime vuonna 300 miljoonaa, mutta vuosikertomus vain sivun mittainen. Usein kysytään, miten yhä kompleksisemmassa teknologian kyllästämässä maailmassa toimitaan. Yksinkertaisemmillaan vastaus voi olla Buurtzogin viitoittamalla tiellä: vähentämällä monimutkaisuutta niin paljoin kuin mahdollista, yksinkertaistamalla prosesseja, madaltamalla hierarkiaa ja keskittymällä olennaiseen. Digitaalisen talouden trendejä The internet of me. Teknologian keskiössä on yhä selkeämmin ihminen, jonka käyttökokemus sanelee sen, kuka selviää teknologian kaupallistamissa voittajana. Outcome economy. Uudenlaiset liiketoimintamallit, joiden fokuksessa on prosessin sijaan tulokset, yleistyvät. Platform (r)evolution. Yhä tärkeämmäksi tulee niin sanottu alustatalous ja alustoihin perustuva liiketoiminta. Digitaaliset alustat toimivat työkaluina erilaisille kulutusvalinnoille. Niiden kautta myös luodaan kokonaisia liiketoiminnan ekosysteemejä. The Intelligent Enterprise. Menestyvät yritykset tekevät teknologiastaan ja tuotteistaan yhä fiksumpia ja rakentavat älykkäitä järjestelmiä läpi tuotteidensa. Workforce reimagined. Teknologiasta tulee yhä tiiviimpi työkaveri, kun laitteita puetaan päälle, liitetään älykkäästi järjestelmiin ja käytetään laajentamaan työnteon kapasiteettia. Lähde: Accenture Technology Vision, 2015 Teknologia kestävän hyvinvoinnin mahdollistajana Hyvinvointikäsityksen on laajennuttava nykyisestä. Ekologinen kestävyys asettaa omat rajansa ihmisen toiminnalle, toisaalta länsimaisten yhteiskuntien hyvinvointihaasteet ovat yhä enemmän henkiseen hyvinvointiin, sosiaaliseen pääomaan ja elämäntapasairauksiin liittyviä haasteita. Siksi tarvitaan laajempi näkemys siitä, mitä on kestävä hyvinvointi. Sitran näkemyksen mukaan kestävä hyvinvointi tarkoittaa hyvinvointinäkemyksen ulottamista ratkomaan uusia henkisen hyvinvoinnin haasteita, joissa kuuluminen, onnellisuus, hyvä elämä ja merkityksellinen tekeminen ovat tärkeässä roolissa. Tämä tarkoittaa yksilöiden ja yhteisöjen voimaantumista ja toimintakyvyn parantamista kompleksisessa maailmassa, työn ja merkityksellisen tekemisen tärkeyttä hyvinvoinnin tekijänä, kulutuksen ja elämäntapojen muuttumista paremmin kestävää hyvinvointia tukevaksi, ekologisen kantokyvyn rajoihin sopeutumista, yhteisöllisempää ja ihmistä paremmin palvelevaa taloutta sekä inklusiivista ja uusiin tilanteisiin sopeutuvaa, ennakoivaa ja palvelevaa hallintoa, terveydenhuoltoa ja koulutusta. Yksilön ja yhteisöjen näkökulmasta uusi teknologia on avannut hienoja mahdollisuuksia löytää yhteisöjä yli fyysisten rajojen erilaiseen vertaistoimintaan ja tukeen. Samalla lähiyhteisöt voivat toimia helpommin yhdessä sosiaalisen median tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Tulevaisuudessa uudenlainen paikallistuotanto esimerkiksi 20