2/2013 uusitoivo Nuoret ja päihteet 30 vuotta Pyhässä Hengessä Jari-Pekka Hietsilta: Suomalainen yhteiskunta on omilleen ankara Irtomyyntihinta 7 euroa
uusi toivo Numero 2/2013 Sisältö One Way Mission Päivi Strandén Päivi Strandén 14 22 16 3 Johtajan palsta. 4 Syrjäytymisilmiö on tietoisen toiminnan tulosta. 8 Syrjäytymisestä sanottua. 9 Palkintoja nuorten hyvinvointia tukeville palveluille. 10 Laitapuolen kulkijat ja syrjäytyneet. 11 Toivon teko ja tuojat palkittiin. 12 Elämänkerran kirjoittaminen auttaa ymmärtämään omaa itseä. 14 One Way Missionilla on juhlavuosi. Pyhä Henki on kannatellut 30 vuotta. 16 Espoolaisnuoret ovat opiskelleet asumista. 18 Tutkimus vahvistaa monia käsityksiä nuorten päihteiden käytöstä. 21 Kaikille tilaa riittää. 22 Paras palaute on, kun jo menetetyksi luultu nuori ottaa uudelleen yhteyttä. 26 Maailma on Jumalan ruumis ja luonto ruumiin osa. 27 Matkahuomioita Malesiasta. Erkki Lajunen 28 Jumala lupaa. 29 Syysrastit 31 Kanikatras on uusiutunut. 32 Synkkien pilvien takaa loistavat... 11 JULKAISIJA Sininauha-konserni/Sininauhasäätiö. Tuetun asumisen, tuetun tekemisen, tuetun olemisen ammattilainen ISSN 0780-3745 67. vuosikerta 4 numeroa vuodessa PERUSTETTU v. 1946 nimellä Wangin Toivo PÄÄTOIMITTAJA Maarit Avellan VASTAAVA TOIMITTAJA Päivi Strandén TAITT0 Terttu Hauhia ETUKANNEN KUVA Päivi Strandén TOIMITUS JA TILAUKSET Sininauhasäätiö Krämertintie 2, 00620 Helsinki p. 040 5444 105 paivi.stranden@sininauhasaatio.fi TILAUSHINTA 2013 24 euroa PAINOPAIKKA KTMP, Vaasa 2013 2 Uusi toivo
Johtajan palsta Markkinoilla tarvitaan inhimillisyyttä ja ymmärrystä Asunnottomuusohjelman mukaisiin tuetun asumisen palveluihin on jalkautunut yhä vahvemmin markkinaehtoisuus. Tämä on ollut osin odotettava kehitys, koska poliittinen tahtotila tukee markkinaehtoisuuden laajentamista sosiaalipalveluissa. Harva kuitenkaan uskoi tähän vielä kymmenen vuotta sitten. Kaikkein oleellisinta pitäisi olla palvelujen kohteena olevien ihmisten oikeuksien ja aseman vahvistaminen. Tämä olisi syytä muistaa uudistuksissa ja myös tehokkuuden maksimoinnissa. Markkinaehtoisuutta on harjoitettava sellaisissa raameissa, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palvelujen ja tuen saanti ei vaarannu vaan paranee. Kuntien talouden tai tehokkuuden parantaminen ei voi olla yksisilmäisesti markkinaehtoisuuden perusteena. Kunnan velvollisuus on huolehtia, että kuntalaiset saavat heille kuuluvat palvelut. Tässä järjestöt haluavat olla tukena ja nostaa esiin nimenomaan niitä ihmisryhmiä, jotka uhkaavat jäädä erilaisissa rakenteellisissa uudistuksissa kaiken jalkoihin. On oikein hyvää ja tervetullutta, että me palveluiden tuottajat kuvaamme sopimuksissa ja tarjouksissamme yhä selkeämmin sen, mitä tarjoamme. Palveluiden sisältö, käytettävät resurssit, kustannusrakenne ja muut puitteet onkin syytä kertoa avoimesti. Samalla on kuitenkin vältettävä sitä, että kehitys johtaa suoritusvimmaisuuteen. Vaikuttavuutta voidaan mitata liian yksioikoisilla mittareilla. Erityisiä ongelmia on luvassa silloin, jos asiakkaan toipumisennuste on heikko ja samalla vaaditaan rahoituksen ehtona toipumista. Kuka haluaa silloin ottaa asiakkaikseen kaikkein heikoimmassa asemassa olevat päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät? Uhkana on, että ne, jotka tarvitsisivat eniten apua, jäävät helposti ilman apua. Sininauha-konsernissa lähdemme siitä, että me tulemme joka tapauksessa auttamaan jatkossakin niitä ihmisiä, joiden autta minen on erittäin haasteellista. Kaikilla ei ole motivaatiota lopettaa päihteiden käyttöä. Silti heillä on oikeus asuntoon, mikä on äärimmäisen tärkeä lähtökohta. Olemme tukemassa ihmisiä, jotka eivät ole useinkaan valmiita ottamaan apua vastaan. Moni suomalaisista ymmärtää työmme arvon. Toiset suhtautuvat epäilevästi siihen, että aktiivisesti päihteitä käyttäville mahdollistetaan asuminen tuetussa ympäristössä. Seurantatutkimukset puhuvat kuitenkin selkeää kieltään siitä, että pitkäaikaisasunnottomille asunto ja siihen annettava tuki lisäävät elämänhallintaa, vähentävät päihteiden käyttöä sekä vähentävät myös hoitopalve lujen tarvetta. Kunnan näkökulmasta kyse on merkittä vistä säästöistä. Ihmisten näkökulmasta kyse on mahdollisuudesta elämään. Osa tarttuu tähän mahdollisuuteen. Osa epäilee. Monilla on perusteena se, että luottamus yhteiskuntaamme on kadonnut. On myös tunnustettava se, että kaikki eivät halua tai pysty elämään ilman päihteitä. Silti heilläkin on oikeus inhimilliseen kohteluun, joka vähentää käytöstä aiheutuvia muita haittoja. Aarne Kiviniemi Sininauha-konsernin johtaja Sininauha-konserni syntyi alkuvuonna, kun kristillisten päihdejärjestöjen keskusjärjestö Sininauhaliitto ja Sininauhasäätiö yhdistettiin. Toiminnan ydintä on pitkäaikaisasunnottomille tarjottavat palvelut sekä erilaiset kehittämishankkeet. Myös Uusi toivo -lehti on osa konsernia. Studio Onni Kaikilla ei ole motivaatiota lopettaa päihteiden käyttöä. Silti heillä on oikeus asuntoon. Uusi toivo 3
4 Uusi toivo Jokaisessa päivässä on arvo, kun ihminen on pois esimerkiksi päihdekulttuurista, Hietsilta uskoo.
Teksti ja kuvat: Päivi Strandén Syrjäytymisilmiö on tietoisen toiminnan tulosta Jari-Pekka Hietsilta tekee työtä vapautuvien vankien parissa, joista harva kokee olevansa syrjäytynyt. Syrjäytyneen leimaa sovitellaan kuitenkin mielellään tietynlaisiin ihmisiin. Se alkaa jo koulussa, jossa nuori valmistetaan tulevaan rooliinsa sijoittamalla hänet pienryhmään tai tarkkikselle ja viitoittamalla tulevaisuus ADHD-leimalla tai levottomaksi ja pahikseksi määrittelemällä. Leimatuilta ei ole aina välttämättä edes tutkittu lukihäiriötä, Hietsilta kummastelee. Vankeja sen sijaan on tutkittu ja Jari-Pekka Hietsillan mukaan huomattavalla osalla heistä on jonkinasteisia oppimishäiriöitä. Hietsillan ajatukset syrjäytymisestä ovat herättäneet mielenkiintoa, kun ensin Basso-lehti julkaisi hänestä viime syksynä artikkelin. Lehden mielestä oli kiinnostavaa, että Basson radiokanavalle vuosia ohjelmaa tehnyt Hietsilta oli ammatiltaan sosiaalialan työntekijä. Hietsilta huomauttaa, että hän soitti kuulijoille paljon räppiä, joista monet käsittelevät hänelle tuttua aihetta: syrjäytymistä ja päihteitä. Sosionomin ylempää korkeakoulutut kintoa parhaillaan suorittava Jari-Pekka Hietsilta on myös opinnoissaan suuntautunut päihteiden ja syrjäytymisen kysymyksiin. Jari-Pekka Hietsilta myöntää voineensa nostaa esiin tärkeinä pitämiään asioita, kun myös Helsingin Sanomien Sunnuntaitoimitus teki hänestä haastattelun ja myöhemmin tuli kutsu keskustelemaan television syrjäytymisohjelmaan. Hesarin haastattelussa Hietsilta kertoi muun muassa kasvustaan Kannelmäen lähiössä. Hän sanoo viettäneensä melko tavallisen -90-luvun lähiölapsuuden ja -nuoruuden. Kaikilla sen sijaan ei mennyt yhtä hyvin ja siitä merkkinä ovat muutamat vanhat kaverit, joita Hietsilta on kohdannut nykyisessä työssään. Niinistö toi syrjäytymisen muotikeskusteluksi Yksi syy, miksi Jari-Pekka Hietsilta halusi puhua syrjäytymisestä, on tasavallan presidentti Sauli Niinistön käynnistämä kampanja syrjäytymistä vastaan. Siinä oudoksutti sävy, ihan kuin syrjäytyminen olisi tullut puskista, Hietsilta sanoo. Hänen mielestään Niinistö on tietoisesti hämärtänyt asiaa, voisi sanoa melkein, että koko kampanjassa on sumutuksen makua, ikään kuin viesti olisi, ettei julkinen hallinto pysty enää auttamaan, vaan jokaisen on itse ratkaistava ongelmansa. Niinistö toi syrjäytymisen ikään kuin muotikeskusteluteemaksi. Jari-Pekka Hietsilta sanoo odottavansa, miten kauan syrjäytymisestä voidaan puhua mainitsematta sanaa sosiaali. Sosiaalipuolella ei Hietsillan mielestä olla kauhuissaan ongelman edessä. Siellä on sekä ratkaisuja ongelmiin että osaamista. Suuri ongelma sen sijaan on, että kuntien sosiaalityö on rampautettu niin, ettei se kykene toimimaan niin kuin pitäisi. Lääkkeet eivät ole ratkaisu päihdeongelmaan Hietsilta moittii myös sosiaali- ja terveysuudistusta, joka hänen mielestään on pelkästään terveysuudistus. Sosiaalipuolelle siinä ei ole mitään uusia avauksia. Esimerkiksi Helsingissä sosiaali- ja terveystoimet on yhdistetty, mistä on seurannut lääketieteellisen näkökulman vahvistumista. Päihdeongelmaisten hoidossa se tarkoittaa muun muassa lääkkeettömien hoitojen alasajoa ja esimerkiksi korvaushoitojen lisäämistä. On pelottava ajatus, että päihdeongelmaa hoidetaan lääketieteellisesti, kun kyse on pohjimmiltaan sosiaalisista ongelmista, Hietsilta kritisoi. Jari-Pekka Hietsiltaa kuunnellessa voi päätellä, että hänen mielestään äänessä ovat olleet ne, joilla ei ole asiantuntemusta lausua juuri mitään esimerkiksi syrjäytymi > Uusi toivo 5
Nuorille pitäisi Jari-Pekka Hietsillan mielestä avata ovia, sen sijaan että niitä vain suljetaan monin eri tavoin. sestä. Se on toki termi, joka sopii hyvin suomalaisten suuhun. Ikään kuin jokainen syrjäytyneeksi leimattu voisi häpeissään palata yhteiskuntaan, kun ensin puhutaan riittävän pahasti. Hietsilta sanookin loogisesti ajattelevansa, että kai kohta kirvesmiehet ja putkimiehetkin alkavat antaa lausuntoja siitä, miten ohitusleikkausjonoja saadaan purettua. Syrjäytynyt-termi on monen mielestä huono käännös. Ruotsin kielessä puhutaan ulos lyödyistä ja englanniksi sosiaaliseen marginaaliin tai yhteisöstä syrjään joutuneista. Yhteisö on siis ajanut poikkeavat reunalle ja se puolestaan synnyttää uusia, marginaalisia yhteisöjä. Suomalainen yhteiskunta on omilleen ankara Suomalainen yhteiskunta on Jari-Pekka Hietsillan mielestä ankara. Se vaatii jokaiselta työpanosta, on oltava ahkera ja itsenäinen, koulussa on pärjättävä. Yksilöiden pitäisi muovautua yhteiskuntaa varten. Osalle porukasta ne ovat liian kovia vaatimuksia, Hietsilta korostaa. Keskustelusta puuttuu se, miten valtarakenteet voisivat joustaa niin, että kaikki pärjäisivät. On täysin harhaista ajatella, että kukaan haluaisi itse syrjäytyä. Olisiko siis nyt aika puhua siitä, mikä on oikea tapa elää? Olisiko se sama kuin ehkä -50- tai -60-luvulla, kenties -80-luvun elämisen tapa olisikin tavoittelemisen arvoinen. Hietsilta huomauttaa, että päihteiden väärinkäyttöä on ollut aina. Ennen päihdeongelmaisetkin saattoivat työllistyä tilapäisesti. Enää ei ole samanlaisia hanttihommia, niin kuin oli ennen. Päihdeongelmainen saattoi pysytellä kuivilla muutaman päivän ja löytää siksi ajaksi töitä esimerkiksi satamasta. Nyt ei ole puolittaistakaan mahdollisuutta olla mukana meiningissä. Meillä 6 Uusi toivo on vain joko-tai-vaihtoehdot, Hietsilta harmittelee. Vaihtoehdoiksi hän tarjoaa esimerkiksi osa-aikatöitä. Kaikista ei yksinkertaisesti ole 40 tunnin työviikon tekijöiksi. Jokaisessa päivässä on arvo, kun ihminen on pois esimerkiksi päihdekulttuurista, Hietsilta puhuu tilapäisten työmahdollisuuksien puolesta. Nyt etuusjärjestelmä ei anna mahdollisuutta työkeikkoihin, vaikka niitä ehkä olisikin tarjolla. Tulot sotkisivat tukijärjestelmän. Miksi sosiaalipuolella joudutaan aina säästämään? Hietsilta sanoo, että byrokratian ongelmat turhauttavat häntä ja siksi hän mielellään meuhkaa aiheesta. On väärin, että sosiaalisia kysymyksiä koskevista asioista päättävät lääkärit ja ekonomit, joilla ei ole riittävää ymmärrystä aiheesta. Sosiaalihuoltolakikin on rakennettu pala palalta, eikä se kaikilta osin ole kiinni todellisuudessa. Ihmeellistä Hietsillan mielestä on myös se, että sosiaalialalla joudutaan aina säästämään, vaikka välissä on ollut taloudellisesti hyviäkin vuosia. Sosiaalipuolen ihmiset ovat päätösten puristuksessa joutuneet paradoksaaliseen tilanteeseen. He voivat vain reagoida mielivaltaisiin päätöksiin ja yrittää pitää pakettia kasassa, vaikka heidän tulisi johtaa sosiaalipoliittisia muutoksia etulinjassa. Sosiaalialalla ei Hietsillan mielestä uskalleta sanoa ääneen. Moni pelkää oman työpaikkansa puolesta. Hän haluaakin haastaa sosiaalipuolen ihmiset tekemään kaikkensa, jotta asioihin saataisiin muutos. Itse hän pitää velvollisuutenaan puhua asioista. Suomessa on hyssyttelukulttuuri, Hietsilta toteaa ja viittaa muun muassa pikku-eerikan surulliseen tapaukseen, jossa yksittäiset sosiaalityöntekijät leimattiin, ja samalla heitä kiellettiin puhumasta asioista. Hietsilta toivoo, että sosiaalialan väki tulisi kimpassa kertomaan, että alan ihmiset ovat osaajia, jotka tietävät mistä on kyse. Itsellään hän sanoo olevan onni työskennellä huippuasiantuntijoiden kanssa. Sosiaalityötä ei voi toteuttaa virastossa Jari-Pekka Hietsilta valmistui ammattikorkeakoulusta sosionomiksi vuonna 2007. Valmistuttuaan hän meni Vantaan kaupungille sosiaalityöhön. Hän huomasi pian, että yhden ihmisen aika ei riitä kovin monen ongelman ratkaisuun. Kun olisi pitänyt jalkautua tekemään sosiaalityötä, aika hupeni kuitenkin pääosin lakisääteisten päätösten tekoon. Sosiaalityötä ei tehdä virastossa, Hietsilta painottaa. Hietsillan työura sosiaalitoimessa ajoittui talouskriisin vuosiin. Hän ihmettelee, millä muulla alalla supistetaan työvoimaa, jos tilausten määrä kasvaa. Missään tuotantolaitoksessa ei väkeä vähennetä siinä tilanteessa, mutta sosiaalitoimessa kuitenkin tehdään juuri niin. Hänen uransa sosiaalityöntekijänä päättyi lähestulkoon burn outiin. Työterveyslääkäri suositteli kolmen kuukauden sairaslomaa, mutta Hietsilta piti sitä vääränä ratkaisuna lähes vastavalmistuneelle sosionomille ja hän irtisanoutui tehtävästä vuonna 2009. Nykyisessä työssään hänellä on rajatumpi asiakasmäärä. Syrjäytyneet nuoret ovat päätösten tulosta Jari-Pekka Hietsilta kehottaa miettimään, milloin nuoret, joista tasavallan presidentin johdolla ollaan nyt huolissaan, olivatkaan lapsia. He ovat -90-luvulla syntyneitä ja kasvaneet niiden poliittisten linjausten vuosina, kun esimerkiksi yksinhuoltajilta
Yhteiskunnan tekemillä säästöillä on Hietsillan mukaan harmillisia kerrannaisvaikutuksia. lei kattiin tukia ja tehtiin muitakin pitkälle tulevaisuuteen vaikuttaneita säästöpäätöksiä. Erilaiset säästöjen kerrannaisvaikutukset harmittavat niin ikään Hietsiltaa. Harmittoman fyysisen vaivan hoitamatta jättäminen voi tulla lopulta tolkuttoman kalliiksi. Samoin, jos lastensuojelussa säästetään, voidaan vain arvailla, minkälaisia laskuja yhteiskunnalle 15-vuotiaan nuorisorikollisen ja päihdeongelmaisen tulevaisuus tuo tullessaan. Ratkaisuksi syrjäytymiselle ajatellaan työllistämistä. Usein meillä uskotaan, että työ kuntouttaa tekijänsä. Hietsilta on eri mieltä. Työn kautta saatava status on se, joka parhaimmillaan voi kuntouttaa. Työ ei kuitenkaan yksin auta, jos siitä saatava palkka on liian pieni. Yksistään asumisen kustannukset ovat pääkaupunkiseudulla kasvaneet moninkertaisiksi viime vuosikymmeninä. Asuminen voi niellä tuloista jopa puolet. Ei ole reilua, että moni työssä käyväkin joutuu hakemaan toimeentulotukea, Hietsilta sanoo. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi Hietsilta avaisi nuorille ovia sen sijaan, että niitä vain suljetaan lisää esimerkiksi erilaisten rankaisujen ja rekisterimerkintöjen avulla. Päihteiden kanssa pulaan joutuneille Hietsilta antaisi apua terapiasta. Päihteiden ongelmakäyttöön liittyy usein mielenterveysongelmia, jotka ovat seurausta esimerkiksi traumaattisista tapahtumista. Niihin eivät lääkkeet auta, vaan terapia. Nuorisotakuun pakkokeinonkin sijaan hän tarjoaisi mieluiten terapiaa. Syrjäytyneiksi arveltujen 40 50 000 ihmisen joukossa on monenlaista ongelmaa. Yksi ratkaisu ei näitä ihmisiä auta, vaikka yleisesti siihen tarjotaan avuksi työtä. Hietsillan mielestä auttamistapoja pitää räätälöidä tarpeen mukaan. Ongelmasta puhujia tarvitaan lisää Kritiikistään huolimatta Jari-Pekka Hietsilta antaa myös kunniaa Niinistölle, vaikka hän löytääkin presidentin tavasta käsitellä asiaa paljon arvosteltavaa. On hienoa, että syrjäytymisestä vihdoin puhutaan. Ja puhutaan oikeista asioista. Hietsillan mielestä keskustelusta kuitenkin puuttuvat edelleen sosiaalipuolen ihmiset, joilla olisi paljon sanottavaa, kunhan vain osaisivat tuoda sen julki ilman kapulakieltä. Hän on myös tunnistanut omassa kaveripiirissään mielenkiinnon, jota vielä aiemmin ei tuntunut olevan. Sosiaalisen näkökulman avaaminen kiinnostaa ihmisiä. Edelleen kuitenkin harva lapsi tietää, mitä sosiaalitoimen tai Kelan täti tai setä tekee. Poliisin ja palomiehen työ on paljon helpompi käsittää. Hietsilta ei silti toivo, että sosiaalisia kysymyksiä tuodaan julkisuuteen silmiä kostuttavien tarinoiden avulla. Huolestuttavana kehityksenä Jari-Pekka Hietsilta pitää sitä, että kunnilta vaadittavien tehtävien kirjo on vain kasvanut. Hänen näkisi hyvänä, että myös valtio ottaisi enemmän vastuuta. Hän kertoo yhden esimerkin. Rikosseuraamuslaitos on lisännyt vankien koevapauksien määrää. Koevapaudet puolestaan kuormittavat kuntia, joiden kanssa ei varmaan edes ole juurikaan keskusteltu siitä, mitä kaikkia vastuita se merkitsee kunnalle esimerkiksi vangin asuttamisen suhteen. Valtio säästää kysymättä ja ottamalla kuntien taskusta, Hietsilta tiivistää ongelman. Samalla se on hänen mielestään vippaskonsti putsata tilastoja. Uusi toivo 7
Syrjäytymisestä sanottua Syrjäytyminen on noussut lähes muotipuheenaiheeksi. Asiaa käsitellään laidas ta laitaan, eikä mene päivääkään, etteivätkö lehdet käsittelisi aihetta. Syrjäytymisestä löytyy monenlaista sanottua, välillä kriittisiäkin mielipiteen ilmaisuja. Päivi Strandén Perheettömyys voi pahimmillaan johtaa miehen syrjäytymiseen Perheen perustaminen eriarvoistaa suomalaisia miehiä ja perheettömyys saattaa pahimmillaan johtaa syrjäytymiseen. Kehitys jatkuu yhä, arvioi tutkija Anna-Maria Isola. Kun tein sossuna töitä Helsingissä, niin voin sanoa, että kyllä se näkyy jo suomalaisessa yhteiskunnassa ja se tuottaa inhimillistä tuskaa. Matalasti koulutettuja ja heikossa taloudellisessa asemassa olevia miehiä ei nähdä houkuttelevina kumppaneina. Isolan mukaan he voivat kyllä saada lapsia, mutta perheen perustamiseen lapsen saaminen johtaa heidän kohdallaan harvoin. Taustalla vaikuttaa tutkijan mukaan yhteiskunnan eriarvoistuminen: tuloerot, kulutus ja koulutus tuottavat yhä suurempia eroja suomalaiseen väestöön. Naisten kohdalla tilanne on erilainen kuin miesten. Matala koulutustaso tai taloudellinen niukkuus ei johda lapsettomuuteen, vaan pikemminkin siihen, että perhettä ryhdytään perustamaan nuoremmalla iällä. Syrjäytyminen koskettaa naisia toisella tapaa ja se tarkoittaa useimmiten syrjäytymistä työmarkkinoilta. Toisaalta heillä sitten on lapsi tai lapsia, jotka vievät eteenpäin, Isola sanoo ja huomauttaa, että on myös äitejä, joiden onnistuu hankkia koulutus ja työ myöhemmällä iällä, kun lapset ovat jo itsenäistyneet. Uusi Suomi 5.5.2013, Anna-Maria Isolan haastattelu Syrjäytyneen yksi tunnusmerkeistä voi olla yksinäisyys. Ei kuitenkaan aina. Tehokkuusyhteiskunta syrjäyttää Suomi eriarvoistuu ennätysvauhtia, eikä hyvinvoinnin murentaminen suju ilman kitkaa varoittaa pastori Kai Sadinmaa. Hänen mielestään hyväosaisten ilosanomaa saarnaa nyt myös kirkko. Sadinmaa harmittelee, että hyvinvointivaltio näyttää olleen vain pieni torjuntavoitto pääoman valtaa vastaan. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa OECD-maista nopeimmin juuri Suomessa. Kansalaiset eivät jaa enää kohtalonyhteyttä keskenään, Sadinmaa näkee. Hän pelkää, että yhteiskuntarauha on jo uhattuna. Siksi eliitti tarvitsee silmänkääntäjiä, jotka kääntävät yhteiskunnan ongelmat yksilön omiksi valinnoiksi. Hyvinvointivaltion tuhoaminenkin pyri- tään näyttämään sen pelastamisena, Sadinmaa havainnollistaa. Yksi silmänkääntäjä on Sadinmaan mielestä kirkko. Kirkko on liittynyt eliitin tekopyhään kuoroon hurskastelemaan nuorison syrjäytymistä, vaikka koko kilpailu- ja tehokkuusyhteiskuntamme on lähtökohtaisesti syrjäyttävää, Sadinmaa sivaltaa. Hänen mielestään Suomesta onkin tulossa almuyhteiskunta, jossa vähäosaisten ainoa toivo on hyväntekeväisyys. 11.3.2013 Julkisten ja hyvinvointialojen liiton uutisarkisto, Kai Sadinmaan haastattelu 8 Uusi toivo
Palkintoja nuorten hyvinvointia tukeville palveluille Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) myönsi tämän vuoden TERVE-SOS-palkinnot kahdelle nuorten ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämishankkeelle: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin verkostoituvalle mielen terveystyölle sekä nuorten miesten kohtaamisen kehittämiselle Oulussa. Toni Koskinen JERI Ennaltaehkäisevän ja verkostoituvan mielenterveystyön kehittäminen -hankkeessa kehitetyn erikoissairaanhoidon ja peruspalvelujen yhteistyömallin avulla nuoret saavat apua mahdollisimman varhain, joustavasti ja nopeasti. Erityisenä kohderyhmänä ovat kohonneessa psykoosiriskissä olevat noin 13 22-vuotiaat nuoret. Hankkeessa toimitaan nuoren omassa ympäristössä, koulussa tai kotona, yhdessä nuoren oman lähityöntekijän, kuten terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa ja heidän aloitteestaan. Työskentelyä nuoren ja perheen kanssa jatketaan niin kauan, että nuoren vointi on helpottunut. Palkintoraati piti hankkeessa kehitettyä erikoissairaanhoidon ja peruspalvelujen yhteistyömallia sekä mielenterveyden häiriöiden riskissä oleville nuorille annettavaa nopeaa ja joustavaa tarpeenmukaista apua ennaltaehkäisevinä ja siten ensiarvoisen tärkeinä. Hankkeen innovatiivinen tokiasenne toki lähdemme mukaan, toki voit ottaa uudelleen yhteyttä -asenne sai raadilta erityistunnustuksen, koska se kuvastaa erinomaisesti laajaa asennetta, jolla pieni työryhmä on venynyt suurten kaupunkien tarpeisiin säilyttäen nopeutensa ja liikkuvuutensa. TERVE-SOS-messuilla jaettiin palkinnot kahdelle nuorten ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämishankkeelle. Kuvassa hankkeiden väkeä kakkua leikkaamassa. Oulun Nuoren miehen kohtaaminen -hankkeessa on vuodesta 2009 asti tuettu kutsuntaikäisiä miehiä eri vaiheissa ja erilaisissa elämän ongelmatilanteissa Oulun kaupungin ammattilaisista koostuvan monialaisen joukon turvin. Kutsuntojen yhteydessä on kerätty laaja aineisto oululaisten nuorten miesten terveyteen, hyvinvointiin, kulttuuriin ja elintapoihin liittyvistä tekijöistä ja sen pohjalta monialaisella yhteistyöllä ja ennen kaikkea nuorten itsensä kanssa on kehitetty uuden tyyppistä aktivoivaa palvelukonseptia, joka hyödyntää nuorille tuttuja teknologioita. Hanketta ovat toteuttaneet Oulun kaupunki, Oulun Diakonissalaitoksen Liikuntalääketieteellinen Klinikka, Oulun yliopisto, Virpiniemen liikuntaopisto ja Puolustusvoimat. Palkintoraadin mukaan hankkeen erityisinä vahvuuksina olivat sen kohderyhmä, nuoret miehet, ja sen systemaattinen ote nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn osana kutsuntoja. Hankkeessa saavutetaan vuosittain kokonainen nuorten miesten ikäryhmä, joka muuten jää usein erityisesti terveyspalvelujen saavuttamattomiin. TERVE-SOS-tapahtumassa Turussa 16.5. jaetut palkinnot ovat kukin 2 000 euroa. Lähde: THL Sininauhasäätiö varainkeräys asunnottomien auttamiseksi Osallistu keräykseen! Sininauhasäätiö on saanut Poliisihallinnon luvan kerätä varoja asunnottomien neuvontaa ja ohjausta sekä pitkäaikaisasunnottomille tarjottavien tukipalvelujen tuottamista varten. Lupa on voimassa 18.7.2011 17.7.2013. Luvan numero: 2020/2011/404 Keräystilin numero: FI18 5789 5420 0361 59 Pelkkä asunto ei riitä. Pitkään asunnottomana olleet tarvitsevat tukea ja neuvontaa asumisen onnistumiseksi. Vain näin asunnottomuuden kierre saadaan katkeamaan. Apuasi tarvitaan. Uusi toivo 9
Laitapuolen kulkijat ja syrjäytyneet Päivi Strandèn Näitä laitapuolen kulkijoita on paljon, jos luokittelun peruste on mainitsemani. Että ei elä eikä ole kuin keskivertoihminen. Eroa näiden kahden ryhmän välillä on, että ensin mainitut laitapuolen kulkijat ovat joutuneet syrjään ja laidalle esimerkiksi päihteiden tai jonkun muun hallitsemattoman, mutta koko nykyistä elämää hallitsevan asian vuoksi. Sen seurauksena ei pysty eikä enää edes halua pitää puoliaan, vaan luisuu aina vaan reunemmalle ja laidemmalle. Toisena mainitsemani ryhmä hallitsee elämäänsä kaikilta osin oivallisella tavalla ja tekee käytännössä kaikki elämänsä ratkaisut itsensä hyvin halliten, mutta kuitenkin toisin kuin pääosin ihmiset yleensä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei voi koskaan enää olla kuin kuka vaan. Puhemiesvuosinaankin hän oli jo julkisuuden henkilö, jonka kaikkia tekemisiä tarkkailtiin. Sovinnon vaihtoehtoisessa ammattikoulussa Niinistö tapasi muutama vuosi sitten autoverstaan oppilaita ja muun muassa kouluttaja Ismo Mäkisen (toinen vas.). Ennen kuin sana syrjäytynyt tuli yleisesti kielenkäyttöön, puhuttiin usein laitapuolen kulkijoista. Kuka lopulta on laidalla tai syrjäytynyt? Jorma Soini perustelee kirjoituksessaan, miksi jopa tasavallan presidentti voi täyttää syrjäytyneen tai laidalla olijan kriteerit. Päivi Strandèn Kun joku puhuu, kuulee tai lukee laitapuolen kulkijoista, on hänellä vissi kuva ihmisestä, josta silloin on kysymys. Ja toki osin näin onkin. Itse kukin meistä on nähnyt kaduilla ihmisiä, joiden olemus oikein huokuu sitä, että ei taida kaverilla tai kaverittarella mennä aineellisesti eikä fyysisesti eikä mitenkään muutenkaan kadehdittavalla tavalla. Ei ole mitään kadehdittavaa. Mutta mitä tarkoittaa laitapuolen kulkija? Ajattelen, että hän ei elä eikä ole kuten keskivertoihmiset, vaan kulkee pääjoukon laidalla. Syystä tai toisesta, joka voi olla omien valintojen seurausta tai sitten ei. Jos näin on, niin eikö sinne kuulu silloin asettaa esimerkiksi aikamoinen liuta mitä erilaisempia vaihtoehtoihmisiä? Siis sellaisia, jotka ovat omien polkujensa kulkijoita ja elävät kuten ovat valinneet. Ensin mainittuun ryhmään verrattuna heissä saattaa olla myös jotain kadehdittavaa. Joukossa voi olla niitä, jotka viis veisaavat taloudelliselle kasvulle ja sen tuomalle aineelliselle hyvinvoinnille. Joku pukeutuu kirpputorivaatteisiin, asuu matalassa majassa, kasvattaa kanoja ja syö oman maan antimia. Ei lue lehtiä, ei harrasta kännyköitä eikä tiedä, eikä ole kiinnostunutkaan siitä, mikä on nettietiketti. Mutta on onnellinen. Ehkä valintojensa ansiosta onnellisempi kuin moni muu. Mutta entäpä kolmas laitapuolen kulkijoiden joukko, jossa mielestämme ei olekaan juuri muuta kuin kadehdittavaa? Samasta syystä he ovat myös monelle vahingonilon kohteena. Kun vahingonilossa on se oiva ja aito piirre, että siinä ei ole juuri koskaan kateutta, on tämän joukon kohdalla toisin. Vaikka jonkun vuoksi saattaisimme kokea suurtakin vahingoniloa asianomaista kohtaan, saattaa olla, että häntä kohtaan kokemamme kateus ei siitä himmene. Keitä nämä ihmiset sitten ovat? Tämäkin laitapuolen kulkijoiden joukko on melkoisen kirjava, joissa on niitä, jotka ovat osansa valinneet, mutta myös niitä, joille se on tullut ikään kuin perintönä eivätkä he voi sille mitään. Esimerkiksi kaikki kuninkaalliset ovat sellaisia, jotka eivät elämänsä missään Anita Hirvonen poimitaan kaikkialta, missä hän liikkuu. Hän ei voi olla omalla laidallaan huomaamaton, vaikka kenties joskus sitä toivoisikin. 10 Uusi toivo
Toivon teko ja tuojat palkittiin vaiheessa voi elää kuten muut. Samoin on moni muukin julkisuuden henkilö, heidän lapsensa ja usein myös lähisukulaiset. Mutta sitten on myös niitä, jotka eivät haluasi julkisuutta lainkaan, mutta joutuvat sen valokeilaan tekemisensä vuoksi. Monet urheilijat saattavat olla sellaisia. Joku saattaa haluta olla jossakin lajissa maailman paras, mutta ei haluasi lainkaan siitä koituvaa julkisuutta. Rauli Badding Somerjoen kaltaiset laita puolen kulkijat ovat oma lukunsa. Badding halusi tehdä musiikkia omalla tavallaan, laulaa sitä omalla tavallaan ja kulkea omia polkujaan. Mutta hän ei halunnut julkisuutta, joka teki hänestä sellaisen laitapuolen kulkijan, jota hän ei halunnut. Myös raha ja maallinen mammona voivat tehdä ihmisestä laitapuolen kulkijan. Joku siitä osasta haluaisi luopua ja joku ei. Luulen, että valinta ei ole aina helppoa halusta huolimatta. Muistakaamme mitä Vapahtajamme sanoi rikkaalle miehelle: Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua. Mies synkistyi näistä sanoista ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Mark. 10: 21 22) Mutta myöskään presidenttimme ja monet muut poliitikot eivät voi enää koskaan elämässään elää ja olla kuten me muut. Muistan lukeneeni, kun silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen kertoi hilpein sanakääntein upeana kokemuksena uintiretkestään Kultarannassa. Kuinka hän oli, muistaakseni tyttärensä kanssa, livahtanut vartijoilta sauna- tai jostain muusta rannasta mereen uimaan. Näin tarvitsee tehdä ihmisen, joka ei jostain syystä voi olla kuten muut. Joka on laitapuolen kulkija tai syrjäytynyt. Viime presidentin vaalit olivat kahden kamppailu, Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston, joista varsinkaan Niinistö ei voi olla enää koskaan kuten muut. He molemmat olivat läsnä, kun siunasimme käyttöön Sininauhasäätiön Tuusulan Mutterimajan ja minut vaimoni Päivi Strandénin kanssa vihittiin avioliittoon samoissa pirskeissä. Oli mukavaa, että kaltaiseni laitapuolen kulkijat Niinistö ja Haavisto olivat juhlissa mukana, sillä he kulkevat kanssani laidalla, vaikkakin ainakin osin toisella puolella. Jorma Soini Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen vuoden 2013 Toivon teko -palkinto annettiin Leena Niinivaaralle. Valtakunnallisen Toivon tuoja -palkinnon sai Icehearts ry. Valinnan palkittavista teki tänä vuonna arkkipiispa Kari Mäkinen. Palkinnot luovutettiin Sininauhaliiton Kevään juhlassa toukokuussa. Leena Niinivaara on Helsingin Diakonissalaitoksen päiväkeskus Stoorin eläkkeellä oleva kehittäjä ja johtaja. Helsingin Itäkeskukseen 1996 perustettu Stoori edusti aikoinaan uudenlaista suomalaista päihdepolitiikkaa. Alkuvaiheessa sen iskulauseita olivat Asiaton oleskelu sallittu ja Tervetuloa ne, jotka eivät ole muualle tervetulleita. Erityisen vaikutuksen Niinivaaran toiminnassa tekee se, että siitä huokuu syvä ihmisen kunnioittaminen. Ihminen näkyy mittaamattoman arvokkaana juuri sellaisena kuin hän on nyt, ei vasta sitten kun hän muuttuu tai löytää itsestään voimavaroja, sanoo arkkipiispa Kari Mäkinen. Toivon tuoja -palkinnon saanut Icehearts-yhdistys on tehnyt lähes kaksi vuosikymmentä pitkäjänteistä lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla. Yhdistys kokoaa syrjäytymisuhan alla olevien 6-vuotiaiden poikien ryhmiä, jotka pelaavat esimerkiksi jääkiekkoa tai koripalloa. Ryhmälle nimetty kasvattaja sitoutuu ryhmään siihen saakka, kunnes pojat tulevat täysi-ikäisiksi. Tavoitteena on ennaltaehkäistä osattomuutta, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo. Iceheartsin perustivat Ville Turkka ja hänen isänsä Ilkka Turkka Vantaalla 1996. Arkkipiispa kiitti yhdistyksen väkeä tahdosta sitoutua nuorten elämään kokonaisvaltaisesti. On nuoria, jotka joutuvat kantamaan isoja taakkoja ja voivat sen takia Kuva: Erkki Lajunen Toivon teko -palkinnon saanut Leena Niinivaara sanoi olevansa valinnastaan hämmentynyt, iloinen ja yllättynyt. Molemmat Toivo-palkinnot ovat arvoltaan tuhat euroa. joutua ulkopuolelle tai raskaaseen yksinäisyyteen. Näille nuorille on erityisen tärkeää, että he kohtaavat sellaisia aikuisia, jotka kulkevat pitkäjänteisesti ja sitoutuneesti lapsen tai nuoren rinnalla. Tämä auttaa ja tukee kasvamista aikuisuuteen asti, toteaa arkkipiispa Kari Mäkinen palkintoperusteluissaan. Sininauhaliiton vuosittain jakaman Toivon teko -palkinnon saaja valitaan Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen keskuudesta. Sen sijaan Toivon tuoja -palkinto on avoimesti kaikkien tavoiteltavissa ja sen myöntämisperusteissa korostuu valtakunnallisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävä toiminta. Uusi toivo 11