4/2008 Kurt Nuotion värikylläs lapsuus tuottaa tarinoita ja teatteria Sivu 4 Vapaaehtoisten matka Tansaniaan: Se ei ole työtä, se on ystävän palvelus Sivu 6 Karjalan lapsiasiamiehen suurin ongelma on järjestää asuminen yksinäisille lapsille Sivu 9 unite for children 1
Varain keruu 2008 Pehmeä paketti on UNICEFin lahjaehdotus niille, joilla on jo kaikkea Pehmeä paketti on tarvike, jolla autat kehitysmaiden lapsia. UNICEFin verkkolahjakaupassa www.unicef.fi/pehmeapaketti voit valita 20 tuotteen valikoimasta sen, jonka hinta sopii sinulle ja käyttötarkoitus lahjan vastaanottajalle. Voit valita esimerkiksi vesi-insinöörille vesipumpun, sairaanhoitajalle ensiapupakkauksen ja opettajalle 40 vihkoa ja 40 kynää. Pienikin raha merkitsee paljon; kymmenellä eurolla saa neljä lämmintä huopaa. UNICEF toimittaa tarvikkeet sinne, missä niitä juuri nyt eniten tarvitaan. Lahjan saajalle voit lähettää viestin ostamastasi lahjasta joko sähköisellä tai paperisella kortilla. Pehmeät paketit eivät ole mitään virtuaalilahjoja tai hintaesimerkkejä siitä, mitä rahalla voidaan hankkia. Ne ovat konkreettisia ja elintärkeitä tarvikkeita, joita UNICEF toimittaa lapsille ja heitä ympäröiville yhteisöille ympäri maailman vuoden jokaisena päivänä. Suurin osa tarvikkeista toimitetaan kehitysmaihin UNICEFin Kööpenhaminan keskusvarastolta, ja ne päätyvät johonkin niistä yli 150 maassa joissa UNICEF tekee työtä. Paljon tuotteita hankitaan myös kohdemaasta tai kohteen naapurimaasta. Päätös siitä, mihin tarvikkeet lähetetään, perustuu arvioon siitä, missä apua kulloinkin eniten tarvitaan. Lahjoittaja päättää siis itse minkä Pehmeän paketin haluaa lahjoittaa ystävälleen ja maailman lapselle ja UNICEF käyttää lahjan siellä missä sitä eniten tarvitaan Eräs esimerkki UNICEFin tarviketoimituksista ovat rokotteet. Yli puolet maailman lapsista saa UNICEFin toimittaman rokotteen. Tämä tarkoittaa kolme miljardia rokoteannosta vuodessa. Toinen esimerkki, hyttysverkot. UNICEF toimittaa kiivaassa tahdissa hyttysverkkoja taisteluun malariaa vastaan, esimerkiksi vuonna 2007 toimitimme 18 miljoonaa hyttysverkkoa. 2 Maapähkinätahna on menestys Lähes kolmannes kehitysmaiden lapsista kärsii aliravitsemuksesta. Niukka ravinnonsaanti vaarantaa lapsen kehityksen ja voi olla hengenvaarallista. Aliravitsemusta pystytään kuitenkin hoitamaan lisäravinnon avulla. Yleisesti käytetty lisäravinto on maapähkinäpohjainen tahna. Tämä energiapitoinen lisäravinto voi pelastaa aliravitun lapsen hengen. Maapähkinäpohjainen tahna on valmista syötäväksi sellaisenaan, sillä se on pakattu annospakkauksiin eikä sitä tarvitse sekoittaa veteen. Kehitysmaissa puhtaasta vedestä on usein pulaa ja likaisen veden aiheuttamat taudit ovat suuri lasten kuolinsyy. Tuotetta ei tarvitse edes säilyttää kylmässä ja pakkaukset mahtuvat pieneen tilaan, jolloin niitä on helppo kuljettaa. Tahna on korvaamaton akuuteissa kriisitilanteissa. Maapähkinätahna on yksi Pehmeä paketti -lahjakaupan tuotteista.
Kuva: Ville Juurikkala UNICEF-uutiset/UNICEF-nytt Suomen UNICEFin jäsen- ja tiedotuslehti Finska UNICEFs medlems- och informationsblad Toimitus/Redaktion Kirsti Dalman Taitto: BC&P Oy/Markkinointikari Kansikuva: UNICEF Kenia Perttulantie 6, 00210 Helsinki Bertasvägen 6, 00210 Helsingfors puhelin/telefon (09) 584 501 www.unicef.fi information@unicef.fi Painopaikka/Tryckeri Esa Print Oy Painos/Upplaga 7000 ISSN 0786-3853 Hallitus/Styrelsen Matti Honkala, pj Sirpa Taskinen, vpj Riikka Hankonen Antti Heikinheimo Kari Raivio Jukka Roiha Maria Romantschuk Kirsi Suokas Markku Veijalainen Hyvän tahdon lähettiläät/ Goodwill ambassadörer Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Anna Hanski, Katri Helena Kalaoja, Rainer Kaunisto, Juha Laukkanen, Jyrki Linnankivi, Eppu Nuotio, Iiro Rantala, Micke Rejström, Axl Smith, Jorma Uotinen, Eija Vilpas Suojelija/Beskyddare Tohtori Pentti Arajärvi Sisällys Pehmeä paketti 2 Pääkirjoitus 3 Munkan kundi Kurt Nuotio 4 Vapaaehtoisten matka Tansaniaan 6 Lasten Karjala 9 Lapsen oikeuksien päivä 12 Pääkirjoitus Pehmeää joulua Lapsuuden jouluuni liittyi aina joulupukki ja hyvin usein rekiajelu muutaman kilometrin päässä sijainneeseen mummolaan. Kavioiden kopse oli matkamusiikkia ja jännitimme, lentääkö kavioista tieroja* rekeen. Mummolaan päästyä odotimme malttamattomana pukin tuloa ja oli vaikea keskittyä syömään perinteistä jouluateriaa karjalanpaisteineen, lanttulaatikoineen ja kinkkuineen. Sitten vihdoin joulupukki tuli ja vastasimme olleemme kilttejä lapsia. Minulta usko joulupukkiin meni tilapäisesti kun huomasin pukilla hyvin tutun näköiset kengät. Myöhemmin usko on palautunut ja nykyisin teen yhteistyötä hänen kanssaan. Lapsuuteni jouluina saimme ensisijaisesti pehmeitä paketteja. Ne olivat äidin ja isoäidin kutomia villasukkia ja kintaita ja tädin ompelemia vaatteita. Me lapset odotimme tietenkin leluja; autoja, traktoreita, pelejä ja muita tavaroita. Pehmeät paketit ovat jälleen muodissa. Tänä jouluna on kätevää ostaa pehmeä paketti UNICEFin nettikaupasta ja lahjoittaa malariaverkkoja, koulutarvikkeita, rokotteita ja monta muuta lahjaa, jolla voi antaa mahdollisuuden kehitysmaan lapselle. Lahjan tarpeellisuutta ei tarvitse epäillä ja uskallan luvata lahjan antajalle hyvän mielen. Pehmeää joulua! Pentti Kotoaro pääsihteeri *tiera = hevosenkengän sisään kavioon tiivistynyt lumikokkare UNICEFin työ aidsin ehkäisemiseksi 15 Resume på svenska 18 Vapaaehtoisten yhteystiedot 19 3
Munkan kundi Ohjaaja Kurt Nuotion värikylläs lapsuus sodanjälkeisessä Helsingissä tuottaa tarinoita ja teatteria. Teksti: Tiina Kirkas Kuva: Sini Pennanen 4
Kurt Nuotio syntyi joulukuun alussa 1939 Espoon Bembölessä, jota siihen aikaan kutsuttiin Hölmöläksi. Muiden terveiden helsinkiläissynnyttäjien tavoin hänen äitinsä oli siirretty Kätilöopistosta nykyisin kahvitupana palvelevaan maataloon, jotta talvisodan ensimmäisten pommitusten uhreille saataisiin tilaa. Olen ollut aika hiljaa siitä, että olen Hölmölän miehiä, kymmenen ensimmäistä vuottaan Lauttasaaressa ja sittemmin Munkkiniemessä lapsuuttaan elänyt Nuotio naurahtaa. Hänen oma varhaisin muistonsa liittyy vaaleanpunaiseen huopaan, jossa oli valkoisia pupuja. Siihen käärittynä äiti piti häntä sylissään ja juoksi hälytyspillin soidessa seitsemännestä kerroksesta kellariin pommituksia pakoon. Kerran äidin pula-ajan kengät pettivät, ja Nuotio kieri nyyttinä kerroksen välin portaita alas. Hälytykset pelottivat, mutta mutsi oli turvallinen. Toisaalta se oli myös kaunista, kun lentokoneet räiskivät kirkkaalla taivaalla, niin karmealta kuin se kuulostaa. Aika ajoin Nuotio pääsi äitinsä kanssa sukulaisten luokse turvaan Mervin kartanoon Parolaan. Isossa maatalossa riitti myös tilaa ja ruokaa. Joka aamu kello kutsui väen puurolle, enkä ole niistä ajoista lähtien selvinnyt aamuja ilman puuroa tai vähintään mysliä. Muutoin sota tarttui myös lapsiin. Kivet ja nuolet sinkosivat, kun Nuotion kotikulmilla Lauttasaaressa Otavantien ja Isokaaren jengit ottivat yhteen läheisellä pellolla. Se oli raakaa meininkiä. Eräältäkin kaverilta nuoli puhkaisi silmän, kun hän sattui kurkkaamaan nurkan takaa väärään aikaan. Onneksi hän ei kuitenkaan sokeutunut kokonaan. Munkkiniemessä heti sodan jälkeen Nuotion kaverit löysivät myös isiensä kätköistä vanhoja luoteja, joita he räjäyttelivät Kalastajatorpan kallioilla, vanhoissa tykkibunkkereissa. Skabasimme siitä, kuka kestää pisimpään bunkkerin reunalla, kun pudottelimme kiviä ammusten päälle. Sitten yhdeltä Lenniltä lähti silmä, ja luotileikit loppuivat siihen. Myöhemmin Lennin uudesta lasisilmästä riitti myös hupia, kun pojat laskettelivat sillä pitkin nelosen raitiokiskoja. Kotona sodasta kuitenkin vaiettiin, vaikka äiti oli menettänyt sodassa kaksi veljeään. Myös isä oli rintamakokemuksistaan hiljaa. Kerran hän kuumeisena houraili ja pelkäsi, että ikkunasta tulee venäläisiä. Valuuttakuriirina isän matkassa Isällä oli huolintaliike, ja Nuotio sai itsekin pikkupoikana osallistua bisnekseen salakuljettamalla valuuttasäännöstelyn aikana rahaa kenkiensä kaksoispohjissa Tanskasta ja Sveitsistä Suomeen. Parhaiten hän muistaa viinan, sikarin ja paistetun ruoan hajun. Olen istunut monta kertaa Köpiksen merimieskapakan keittiössä pelaamassa korttia ilman kenkiä, kun faija käy liikeneuvotteluja. Faija myös kielsi katsomasta kenkiin, kun menimme lentokoneeseen. Nyt Nuotio osaa selittää isänsä erikoista liikemiesuraa myös sotatraumoilla. Koko hänen sukupolvensa vaihtoehdot olivat vähissä. Isänkin opiskelut loppuivat siihen päivään, kun sota alkoi. Myöhemmin hänellä ei ollut taloudellisia edellytyksiä muuhun kuin ihmeellisiltä vaikuttaneisiin virityksiinsä. Nuotion äiti oli kotona, ja hänellä oli aikaa kahdelle pojalleen, joista toinen syntyi sodan jälkeen. Sukujuuriltaan äiti oli ruotsinkielinen ja näkemyksiltään avarakatseinen. Hän oli myös hyväntuulinen ja kielsi puhumasta kenestäkään pahaa. Esimerkiksi Munkkiniemessä eräs miespari piti kangaskauppaa, mikä äidin mielestä oli ihan ok, kunhan en vain mennyt sinne sisälle. Meillä oli myös juutalaisia perhetuttavia aikana, jolloin Saksa-akselillakin oli kannattajia. Nyt Nuotio näkee äidissään myös isän tuottamaa surua: isä oli alkoholisti, joka saattoi aloittaa päivänsä juomalla kaksi lasia konjakkia sängyssä ennen kuin lähti autolla toimistoonsa hotelli Tornin naapuriin. Silti äiti ei koskaan sanonut pahaa sanaa isästä edes sen jälkeen, kun isä yllättäen kuoli 44-vuotiaana ja äiti menetti pesänselvityksessä koko omaisuuden. Äiti joutuikin muuttamaan Vartiokylään veljensä rintamamiestalon yläkertaan. Teatteriohjaajaksi mutkan kautta Nuotion parhaat lapsuuden muistot liittyvät Munkkiniemeen. Siellä olivat kaverit ja ensimmäiset tyttöystävät, ja siellä hän pääsi purjehtimaan naapurin pojan isän veneellä. Ukko piti kovaa kuria, ja hirveässä myräkässäkin piti vain nojata sivuvanteisiin ja pissata tuulen alapuolelle. Mätiä muniakin oli syötävä, vaikka ne haisivat. Munkkiniemessä Nuotio kävi myös keskikoulun, kunnes salaa isältään hakeutui Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan klarinetin soittoa. Faija ei halunnut minusta taitelijaa, koska hänen oma isänsä oli maalari ja keksijä, joka eli omituista elämää Suinulan korvessa. Siksi hän pakotti minut myös kauppaopistoon. Nuotion muusikon ura tyssäsi kuitenkin armeijaan, jossa paha paleltuminen aiheutti hänelle sydämen sisäkalvon tulehduksen ja puolen vuoden sairaalalevon jälkeen sadan prosentin invaliditeetin. Lääkäri suositteli sisätöitä ja museointendentin ammattia, joten palasin kouluun ja luin itseni vuodessa ylioppilaaksi. Sen jälkeen opiskelin yliopistossa taidehistoriaa, estetiikkaa ja filosofiaa. Ajan myötä invaliditeettiprosentti laski, ja vuonna 1962 Nuotio lähti opiskelemaan teatteria Yhteiskunnalliseen korkeakouluun. Teatteri tuli mukaan musiikin kautta, enkä muista esiintyneeni edes koulunäytelmissä. Lapsuus on silti läsnä monipuolisesta tuotannostaan tunnetun Nuotion teatteriohjauksissa. Ominta aluettani ovat sisäiset suhteet nelihenkisessä perheessä, jossa isä on alkoholisti ja patologinen valehtelija, ja äiti vain ymmärtää. Oma vaikutuksensa Nuotion teatterin tekemiseen on myös isän äidillä, joka haisevana ja hampaat lasissa selitti unia läpiluetusta intialaisesta kirjastaan. Sama mummo on myös lunastanut paikkansa Nuotion ehtymättömässä tarinakuvastossa. Meidän spanieli oli vetänyt mummon ratikan eteen niin, että hän lensi pitkän kaaren Munkkiniemen Puistotien yli Elannon portaille. Hieman häneltä katkesi luita, mutta kaverien mielestä kyse oli ehdottomasti Munkan ennätyksestä. 5
UNICEF-vapaaehtoisten kenttämatka lokakuussa 2008 Tuliaisina iloa ja toivoa T Vantaan ryhmän Iris Länsilahti matkasi Tansaniaan. UNICEF-vapaaehtoisten kenttämatka ei ole mikä tahansa matka. Se on unohtumaton elämys, jossa vieraillaan kaukana turistikohteista olevissa kylissä ja kohdataan lapsia, äitejä, perheitä ihmisiä, joiden kasvot olemme nähneet vain mielikuvissamme. Matkalle osallistuneet vapaaehtoiset tiivistävät tuntojansa seuraavasti: 6 Enpä tiedä, osaanko tätä muille ilmaista, mutta tunnen vieläkin hyvin selvästi saman tunteen kuin siellä kaukana. Hetken aikaa olin mukana ja osana sitä yhteisöä. Olen käynyt Afrikassa useita kertoja, mutta kenttämatkalla Afrikka meni ihoni alle. Tansanian matkan kokemuksen haluaisin jakaa kaikkien vapaaehtoisten kanssa. Tämän jälkeen on uskomattoman hienoa olla UNICEFiläinen! Se, että apu menee perille on nyt nähty ja koettu. Kuusi UNICEFin vapaaehtoista lähtivät hyvin valmistautuneina kymmenen päivän kenttämatkalle Tansaniaan lokakuun alussa. Matkaseurueessa mukana oli Maria Bondestam ja Soili Ratalahti Espoosta, Leena Kemppi Lahdesta, Iris Länsilahti Vantaalta, Irja Mäki-Maukola Tampereelta sekä Maiju Rohkea Helsingistä. Joukkoa yhdisti sitoutuneisuus UNICEFin vapaaehtoistyöhön. Matkaa varten tarvittiin sekä aikaa että rahaa, vapaaehtoiset maksoivat matkakulunsa itse. Helsingin UNICEFin toimistolta matkalla mukana olivat Lena Jolkkonen ja Sari Saraste.
Teksti: Lena Jolkkonen Kuvat: Sari Saraste ja Leena Kemppi ansaniasta Näimme UNICEFin työtä sekä Tansanian edustalla olevilla saarilla, Sansibarilla ja Pemballa, sekä Etelä-Tansanian köyhillä alueilla Mtwaran lähistöllä. Neljän päivän aikana vierailimme kouluissa ja terveysklinikoilla sekä tutustuimme kaivoihin ja kyykkylaatta-käymälöihin. Opimme paljon suolantuottamisesta ja suolan jodioinnin merkityksestä terveyteen sekä saimme läheltä seurata hiv-aids -valistustyötä. Tiiviiseen ohjelmaan kuului tutustumista UNICEFin toimintamalliin perustuvaan lapsiystävälliseen kouluun, Child Friendly School (CFS), ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten auttamiseen tähtäävään ohjelmaan, Most Vulnerable Child Committee (MVCC). Päivät olivat pitkät ja muutamasta vatsasairaudesta huolimatta, ryhmämme pysyi toimintakuntoisena ja energisenä. Kaivo keskellä kylää Pemban saarella kaivon ja toimivan kyläyhteisön merkitys konkretisoitui meille. Niapin kylään saatiin kaksi vuotta sitten oman työn ja muun muassa UNICEFin tuen turvin 16 metriä syvä kaivo palvelemaan kylän lähes sataa taloutta. Kuten tapana on, kylässä oli valittu neljä miestä ja kolme naista vesikomiteaan, Water Committee, joka huolehti kaivon toimivuudesta. Veden puhtauden varmistamiseksi kaivon käytöstä oli laadittu yhteiset säännöt: 1) Kaivolle ei saa päästää karjaa 2) kaivolle ei saa tulla kengät jalassa, 3) kaivolla ei saa pestä jalkojansa tai kylpeä 4) kaivolla ei saa pestä pyykkiä ja 5) lapset eivät saa tulla yksin kaivolle. Mikäli sääntöjä ei noudateta, siitä seuraa 2000 Tansanian shillingin sakko, mikä on merkittävä summa. Kaivon arvostuksesta ja kurinalaisesta toiminnasta kertoo se, että yhtään sakkoa ei näiden kahden vuoden aikana ole jouduttu määräämään. Lapsiystävällinen koulu Jo ryhmän ensitapaamisella matkan tunnuslauseeksi valittiin Yhdessä Tansaniaan. Matkan aikana ryhmä hioutui yhteen ja uusia ystävyyssuhteita solmittiin. Kaiken muun kokemuksen lisäksi tämä yhteenkuuluvuuden tunne koettiin matkan tärkeäksi anniksi. Kouluja, kyykkylaattoja, kaivoja, klinikoita ja kyläyhteisöjä Tansanian UNICEFin suunnittelema kenttävierailuohjelma oli monipuolinen. Nanyamban kouluun ajoimme Mtwarasta kuoppaisia, loputtoman pitkiltä tuntuvia hiekkateitä. Maaperä on afrikkalaisittain punainen, opimme paikallisten emäntiemme avulla tunnistamaan tien vierustalla kasvavia cashew-pähkinäpuita, mangopuita sekä kassavapeltoja. Ohitimme olkikattoisia savimajoja, joiden pihoissa naiset mortteleissaan jauhoivat kassavaa kantaen pienimpiä lapsia selässään muiden lasten leikkiessä puiden alla varjossa. Afrikka näytti todellisuudessa juuri siltä kuin kuvissa! 7
Pitkä matka kannatti. Saapuessamme koululle koimme, että olimme odotettuja vieraita. Koulun pihaan oli kannettu pulpetteja ja niiden ympärille oli kokoontunut suuri joukko oppilaita, opettajia, lasten vanhempia ja kylän vanhempia. Meidät vieraat ohjattiin kunniapaikoille istumaan ja lapset esiintyivät laulamalla oikeuksistaan ja toiveistaan, tanssimalla afrikkalaisia tansseja. Tervetulo- ja kiitospuheet kuuluivat tietysti myös asiaan. Olimme opetelleet sen verran swahilia, että osasimme tervehtiä ja kertoa nimemme. Koululaisilta ja aikuisilta saimme kuulla, miten koulun muuttaminen lapsiystävälliseksi noin vuosi sitten oli vaikuttanut kouluun ja koko kylään. Oppilaat kertoivat meille, että moni asia on nyt paremmin kuin ennen. Opettajat ovat nykyään ystävällisiä, ruumiillinen kuritus on lopetettu ja puuroa saa nyt koulussa kolmena päivänä viikossa. Koulussa on myös kaivo, josta riittää puhdasta vettä jokaiselle ja käymälät ovat siistejä. Vanhemmat ovat nyt ottaneet enemmän vastuuta lastensa hyvinvoinnista ja hoitavat omalla vuorollaan kouluruokailun. UNICEFin rooli lapsiystävällisessä koulussa on prosessin käynnistäminen ja opettajien kouluttaminen. Muutos lähtee liikkeelle siitä, että kylä kutsutaan koolle miettimään miltä unelmakoulu näyttäisi. Sen jälkeen unelmia lähdetään toteuttamaan askel kerrallaan. Lapsiystävällisen koulumallin houkuttelevuudesta kertoo sekin, että Nanyamban kouluun oli vierailupäivänämme saapunut muiden koulujen rehtoreita tutustumaan kouluun. Kenenkään ei tarvitse kuolla aidsiin! Aids on tappava tauti, mutta sen leviäminen on estettävissä. Tämä on se tieto, jota Mgogin kylän nuorille viestitetään kerran kuussa kokoontuvassa vertaistukiryhmässä. Videoiden, draaman, infolehtisten ja ryhmäkeskusteluiden avulla pyritään saamaan nuoret sisäistämään tämä elintärkeä viesti. Ryhmään kuului neljäkymmentä koulunsa lopettanutta nuorta ja heidän ohjaajinaan toimi kolme nuorta tukihenkilöä. Kyläyhteisö oli järjestänyt kokoontumistilan. Vierailumme aikana Etelä-Tansaniassa vietettiin nuorisoviikkoa, jolloin oli erityisen paljon hiv-aids -valistustapahtumia. Saimme seurata myös Msimbatin koulun oppilaiden järjestämää keskustelutilaisuutta, jossa koululaiset väittelivät aiheesta Kumpi on pahempi tauti, malaria vai aids. Molemmat ovat hengenvaarallisia tauteja, mutta mitä enemmän niistä tietää, sitä paremmin niiltä voi suojautua. UNICEFilla on hyvä porukka joka vie avun perille UNICEFin tekemä työ Tansaniassa herätti meissä suurta kunnioitusta ja samalla näimme kuinka suuri avun tarve alueella on. Vapaaehtoistyö Suomessa saa aivan eri merkityksen, kun omin silmin saa tilaisuuden nähdä mihin kerätyt varat käytetään: Näin paikallisten UNICEFiläisten ammattitaidon eri kohteissamme. Se antoi uskoa siihen, että kentällä tehdään töitä ihan tosissaan samojen asioiden eteen kuin me täällä päässä. Luotan täysin Tansanian UNICEFilaisten kykyihin viedä apu perille. Tämä on hyvä ja tärkeä tunne minulle. UNICEFilla on hyviä toimintamalleja, kuten lapsiystävällinen koulu ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset. Näissä oli saatu hyviä tuloksia eli ne toimivat. Vaikka UNICEFin työn tulokset näkyvät, on vielä paljon tekemistä. Sen paremmin UNICEFin kuin meidän vapaaehtoistenkaan työ ei äkkiä lopu. Työsarkaa riittää, sillä vaikka paljon on saatu aikaan, on se kuitenkin vain pieni pisara vaikeassa asemassa olevien ihmisten tarpeiden meressä. UNICEFin työn laajuuden ja monimuotoisuuden ymmärtää paremmin käymällä kohteessa. Näin oikeasti avun tarpeen sekä köyhyyden; savimajat, olkikatot, huonot tiet jne. Nyt pystyn sanomaan numeroin sekä kuvin näyttämään: tästä kaivosta saa veden 730 henkilöä, tässä kylässä oli 11 000 asukasta ja yhdeksän käymälää. Toisella kädellä voimme ojentaa apua, toisella vastaanottaa elämänoppia Opimme matkan aikana valtavasti uusia asioita. Kaikki oppimamme ei suinkaan ollut lukuja tai faktoja, paljon opimme myös elämänasennetta. Kaikkien aistiemme kautta saimme uusia vaikutteita, jotka lähtemättömästi jäivät mieliimme. Koimme, että tansanialaisten lasten ääntä kuullaan, lapset voivat laulaa oikeuksistaan. Lasten ilo oli tarttuvaa. Lähtemättömän vaikutuksen minuun teki hyvin järjestetty kylän demokraattinen yhteistoiminta esimerkiksi kaivohankkeissa. Tansanialaisten lasten iso ilo pienistä asioista sai minut lähes kateelliseksi. Esimerkiksi oman kuvan näkeminen digitaalikameran näytössä oli suunnattoman ilon aihe. Tämän ilon olisin halunnut tuoda mukana Suomen lapsille. Oli hienoa kokea ja aistia paikan päällä niitä onnistuneita projekteja, jotka tuovat niin paljon iloa, valoa ja toivoa jokapäiväiseen elämään niille ihmisille. Yhteisöllisyyden koin siellä voimakkaasti useissa tilanteissa. Joka paikassa tuntui siltä, että kaikki, koko kylä oli jakamassa yhdessä sitä asiaa, jota meille esiteltiin. Oli lasten, vanhempien, opettajien, kyläyhteisön edustajia. Sain sen vaikutelman, että heitä ja heidän mielipiteitään kunnioitettiin. Jollakin ihmeellisellä tavalla heistä välittyi myös kunnioitus meitä, vieraita kohtaan. Erityisesti mieleen jäi viimeinen ilta Mtwarassa. We are the world -laulun soidessa yhtäkkiä ympärilläni on ihania pieniä tyttöjä, jotka taputtavat ja tanssivat kanssani. Ihanat pienet tytöt katsovat minua silmiin, ja heidän silmistään loistaa ilo ja tanssin riemu sekä yhteenkuuluvuus, ME YHDESSÄ. Heidän katseensa jää minuun ja saa minut toimimaan maailman lasten hyväksi. Eikä se tunnu työltä, se tuntuu ystävän palvelukselta. 8
Teksti: Raisa Sulamaa, käänt. Nina Pronin Kuvat: Galina Grivorievan arkisto Mitä lasten Karjalaan kuuluu? Suomen UNICEF on tehnyt yhteistyötä Venäjän UNICEFin kanssa jo kymmenen vuotta. Tuki on kohdennettu erityisesti Suomen lähialueille. Yhteistyömme Venäjän UNICEFin kanssa alkoi vuonna 1998 Kaliningradista, jossa UNICEF teki töitä estääkseen hiv-aidsin leviämisen lasten ja nuorten keskuudessa. Myöhemmin Suomen UNICEF suuntasi tukea myös Pietariin, jossa kaduilla eläville ja hiv-positiivisten äitiensä hylkäämille lapsille tarjottiin suojaa, ruokaa ja terveyspalveluita sekä muilla tavoin edistettiin heidän asemaansa. Työtä on tehty monen suomalaisenkin lahjoittajan turvin Kaliningradissa ja muualla Venäjällä. Tukemme turvin Venäjän UNICEF aloitti uuden ohjelman Karjalassa vuonna 2006. Ohjelmassa on kolme keskeistä osaa: lastensuojelupalveluiden parantaminen, lasten ja nuorten hiv-tartuntojen estäminen, sekä nuorten terveen kehityksen ja kasvun turvaaminen. Ohjelman kahden toimintavuoden aikana, edistystä on jo saatu aikaan. Karjalaan on perustettu lapsiasiavaltuutetun virka ja keskeistä lasten ja lasten oikeuksien parissa toimivaa henkilöstöä on koulutettu lapsen oikeuksiin liittyvistä asioista. Lisäksi monenlaista varustusta on hankittu esimerkiksi Sortavalan sijaitsevaan keskukseen, joka tarjoaa opetuksellista, psykososiaalista ja lääketieteellistä tukea riskiryhmiin kuuluville lapsille. Lisäksi nuorille tarkoitettuja hiv-aidstietokeskuksia on avattu ja varusteltu Petroskoissa, Sortavalassa, Kostamuksessa ja Loukhissa ja keskusten henkilökuntaa on koulutettu. Karjalassa on toteutettu myös nuorille suunnattu valistuskampanja hiv-aidsista ja sen ehkäisystä. Lasten ja nuorten hyvinvointia on tuettu avaamalla kaksi nuorisoystävällistä terveysklinikkaa Kondopogaan ja Senezhaan. Uudet klinikat tullaan pian avaamaan myös Petrozavodskiin ja Sortavalaan. 9
Yhdeksän kysymystä Galina Grivorievalle Lasten oikeuksien puolustaminen ja lasten suojelu väkivallalta ja muulta kaltoinkohtelulta on keskeinen osa UNICEFin työtä Karjalassa. Nämä ovat myös UNICEFin Karjalan ohjelman tiimoilta perustetun lapsiasiavaltuutetun työn tärkeimmät osa-alueet. Me pyysimme Karjalan lapsiasiavaltuutettua Galina Grivorievaa kertomaan hänen työstään tarkemmin. Kuinka hyvin Karjalassa tunnetaan lapsen oikeudet? Karjalan lapsiasiavaltuutetun toimisto teki syyskuussa 2007 kyselyn yhteensä 1 000 opettajalle ja yläkoulujen oppilaalle siitä, kuinka hyvin he tuntevat YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen sekä muun lapsiin liittyvän lainsäädännön. Valitettavasti kysely osoitti, että tuntemus Lapsen oikeuksien sopimuksen pääviesteistä on melko heikko niin oppilaiden kuin opettajienkin keskuudessa. Vaikka kyselyssä vastaajat osasivat vastata oikein vain noin 5 6 kysymykseen kymmenestä, he olivat kuitenkin sitä mieltä, että kouluilla tulisi olla toimintoja lasten oikeuksien suojelemiseksi. Yli 90 prosenttia vastaajista totesi myös, että erityiset lapsen oikeuksille omistetut oppitunnit ovat parhaita välittämään tietoa Lapsen oikeuksien sopimuksesta. 80 prosenttia vastaajista ehdotti myös erilaisten materiaalien ja visuaalisten apuvälineiden tekemistä. Kuinka pitkään Lapsiasiavaltuutetun toimistoja on ollut Venäjällä? Ensimmäiset toimistot avattiin vuonna 1998 viidellä eri alueella UNICEFin aloittaman ohjelman myötä. Nyt Venäjällä on jo 25 alueellista lapsiasiavaltuutetun toimistoa. Karjalaan toimisto perustettiin vuonna 2007. Mitä vastuita ja valtuuksia lapsiasiavaltuutetulla on? Teemme työtä monenlaisten asioiden parissa; valvomme lapsen oikeuksien loukkauksia, nostamme lasten asioita esille ja vaikutamme linjauksiin ja lakeihin, jotta ne huomioisivat lapsen oikeudet paremmin. Teemme työtä myös yksittäisten tapausten parissa sekä mahdollistamme lasten kuulemisen oikeudessa sekä valtion muissa elimissä. Kerromme myös vanhemmille lasten oikeuksista. Petroskoin lastenkodissa vietettiin LOS-päivää juhlallisesti. 10
Kuinka pitkään olet toiminut lapsiasiavaltuutettuna ja millä tavoin aikaisemmat toimenkuvasi tukevat työtäsi lapsiasiavaltuutettuna? Minut nimitettiin Karjalan lapsiasiavaltuutetuksi vuonna 2007 ja kaiken kaikkiaan olen ollut lastensuojelutehtävissä jo melkein 20 vuotta. Tänä aikana olen tehnyt hyvää yhteistyötä monien suomalaisten järjestöjen ja tahojen kanssa, mukaan luettuna STAKES, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Pelastakaa lapset, Yhteiset lapsemme ja monia muita. Tämä pitkä työhistoria ja yhteistyö lapsikysymyksissä ovat olleet suureksi avuksi kirjoittaessani kahta julkaisuani, Lasten ja perheiden parhaaksi ja Uusi lähestymistapa vammaisten lasten kuntouttamiseen Karjalassa. Näissä molemmissa käsittelen uudenlaisia lähestymistapoja paikallishallinnoille lasten hyvinvointiin ja sosiaaliapuun liittyen. Kirjat toimivat oppikirjoina lastensuojelun ammattilaisille. Yhteistyössä suomalaisten kollegojen kanssa, olemme tehneet kattavia selvityksiä lastensuojelu- ja hyvinvointilainsäädännöstä, palveluista, rahoituksesta ja opetuksesta Karjalassa verrattuna muiden Euroopan maiden kokemuksiin. Voisitko kertoa jonkun esimerkin työstä, jossa olet ollut mukana? Saamme paljon yhteydenottoja vanhemmilta, huoltajilta, opettajilta ja virkamiehiltä. Yleisimmin vanhemmilta ja huoltajilta tulevat yhteydenotot koskevat lasten oikeuksien rikkomuksia oppilaitoksissa. Erityisenä ongelmana on vammaisten ja muiden erityislasten tarpeiden riittävä huomioiminen kouluissa. Meillä on ollut käsittelyssä useita ristiriitoja vanhempien ja koulun hallinnon välillä, joista useissa lapset ovat joutuneet kertaamaan jonkun luokan tai heidät on erotettu koulusta. Me käsittelemme jokaisen tapauksen tarkasti ja teemme ratkaisun lapsen edun pohjalta. Toiseksi suurin osa käsiteltävistä jutuista koskee lapsen oikeutta riittävään elintasoon. Tämän oikeuden takaaminen on osa valtionhallinnon työtä, mutta joissain tapauksissa olemme löytäneet sopivia ratkaisuja myös yhteistyössä paikallishallintojen kanssa. Kuinka hyvin ihmiset tuntevat lapsiasiavaltuutetun palvelut ja mistä he löytävät tietoa niistä? assa. Ihmiset voivat saada tietoa meistä myös lasten ja nuorten oikeuksien parissa toimivilta yhteistyöjärjestöiltä. Mitkä ovat Karjalan lasten suurimmat ongelmat tänä päivänä ja miten näihin ongelmiin on puututtu? Suurin ongelma on asumisen järjestäminen orvoille ja muille ilman vanhempiaan eläville lapsille. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi sellaiset lapset, joiden vanhemmilta on evätty huoltajuus vakavien laiminlyöntien, kaikenlaisen kaltoinkohtelun tai lapsiin kohdistuneen väkivallan seurauksena. Tammikuusta 2007 alkaen noin 255 lasta, joista 198 on Petroskoissa, tarvitsee asuntoa. Ongelman ratkaisemiseksi, vuodelle 2010 on nyt tehty päätös rakentaa kerrostalo, jossa on yhteensä 60 asuntoa näille lapsille. Vuonna 2007 hallitus rahoitti 19 orpolapsen asumisjärjestelyt. Toinen ongelma Karjalassa on lasten syrjäytyminen. Etenkin vammaiset lapset ja lapset, joilla on muita erityistarpeita, ovat riskiryhmässä, sillä tuen puuttuminen ympäristöstä on yleistä. Koulutetun henkilökunnan ja tasokkaiden vammaisille lapsille suunnattujen palveluiden puute on iso ongelma. Tänä vuonna on onneksi otettu ensimmäisiä askelia tämän ongelman korjaamiseksi. Karjala on hyväksynyt lain sosiaalituesta ja -palveluista vammaisille lapsille, jotka ovat normaalissa esi- ja perusopetuksessa. Tämä laki takaa taloudellista tukea oppilaitoksille, jolla he voivat kattaa vammaisten lasten erityispalveluista aiheutuvat kulut. Myös vanhemmat saavat tukea lasten kuljettamiseksi päiväkoteihin ja kouluihin. Kolmas ongelma Karjalassa on lapsiin kohdistuva väkivalta. Tämä ongelma on tulossa yhä akuutimmaksi yhteiskunnassamme, mutta valitettavasti mitään Lapsiasiavaltuutetulla on verkkosivusto (http://ombudsman.karelia.ru/), josta ihmiset voivat löytää tarvittavan tiedon työstämme sekä tietoa siitä, miten hakea apua. Me myös välitämme monenlaisia kirjasia sekä puhumme ja tiedotamme radiossa, televisiossa ja muualla medimekanismia lasten suojelemiseksi väkivallalta ei ole vielä kehitetty. Neljäntenä ongelmana on se, että Karjalan lasten pääsy oikeusjärjestelmien piiriin ja erityisesti nuoriso- ja perheoikeuteen on vaikeaa. Olen kuullut, että Karjalassa on jo lapsiasiavaltuutettujen verkosto, joka toimii enimmäkseen kouluissa. Miten tämä verkosto tarkalleen ottaen toimii? Vuonna 2008 valittiin 100 lapsiasiavaltuutettua, jotka työskentelevät nyt paikallisissa kouluissa. Koulujen lapsiasiavaltuutettujen päätehtävät ovat ristiriitojen ratkaiseminen, lapsen oikeuksista ja lapsiin liittyvästä lainsäädännöstä tiedottaminen, oikeudellinen neuvonta sekä lasten tilanteen seuranta alueittain. Lasten ja nuorten osallistumista edistävän ohjelman tiimoilta olemme nyt perustamassa Lapsen oikeuksien neuvostoa, jossa tulee olemaan mukana lapsia sekä nuoria yliopisto-opiskelijoita. Karjalan lapsiasiavaltuutettu sekä Sortavalan kaupunki ovat myös mukana UNICEFin maailmanlaajuisessa Lapsiystävällinen kaupunki (Child Friendly Cities) -aloitteessa. Kuinka UNICEF tukee lapsiasiavaltuutetun työtä Karjalassa? Teemme tiivistä yhteistyötä Venäjän UNICEFin kanssa ja UNICEF on tukenut Lasten Karjala -ohjelman toteutusta. Tämän ohjelman tiimoilta UNICEF teki aloitteen lapsiasiavaltuutetun viran ja toimiston perustamiseksi Karjalassa ja tukee nyt paikallisten asiamiesten kouluttamista järjestämällä työpajoja, seminaareja ja muita toimintoja, joissa on mahdollisuus vaihtaa kokemuksia ja hyväksi koettuja toimintamalleja Venäjän eri alueiden lapsiasiavaltuutettujen kesken. 11
Kuudesluokkalaiset saivat suunvuoron Suomen UNICEFin uudessa tutkimuksessa Ulkonäköpaineet ahdistavat ja leikkiä haluttaisiin pidempään UNICEFin tuoreen tutkimuksen mukaan valtaosalle Suomen peruskoulun kuudesluokkalaille kuuluu pelkkää hyvää: harrastuksista, liikuntatunneista ja kavereista pidetään. Valtakunnassa siis kaikki hyvin? Ei nyt kuitenkaan. Kahdesta seikasta lapset olivat selvästi huolissaan: kovista ulkonäköpaineista ja leikin liian aikaisesta loppumisesta. Vaikka valtaosa sanoi olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä, peräti joka kolmas kuudesluokkalainen piti itseään muuten vaan rumana, lihavana tai liian lyhyenä. Lihavuus oli suurin yksittäinen ulkonäköpaine. Toki emme tiedä, ovatko lihavina itseään mieltävät ihan oikeasti lihavia, pohtii UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki. Itse asiassa Suomessa ei ole keskitettyä tilastoa alaikäisten painoista. Ensimmäinen vertaileva tilasto on armeijan. Kouluissa ei tiedetä. On vain tuntumia ja puheita. Lisää ohjelmajohtaja Inka Hetemäen pohdintoja kyselyn tuloksista voit lukea myös blogistamme: http://www.unicef.typepad.com 12 Joka viides pyrkii laihduttamaan Joka viides lapsi vastasi, että pyrkii laihduttamaan tai on joskus laihduttanut. Tytöillä oli selkeästi enemmän ulkonäköpaineita kuin pojilla. Suurin osa lapsista voi hyvin, mutta ne jotka voivat huonosti, voivat todella huonosti. Opettajat seuraavat hyvin huolestuneina anorektikkojen määrän kasvua. Ulkonäköpaineet ovat ihan todellisia, sanoo Hetemäki. Pääkaupunkiseudun lapset kokivat selvästi enemmän ulkonäköpaineita kuin maaseudulla asuvat. Joka viides pääkaupunkiseudun lapsi koki itsensä useimmiten rumaksi kun maaseudulla osuus oli vain joka kymmenes. Mihin lasten leikki katosi? Suomen kuudesluokkalaiset pitävät leikkiä vakavana asiana: leikki on lapsen oikeus, vastasivat lähes kaikki eli 98 %. Ja leikki on lakiin kirjattu, uskoi 75 %. Puolet kaikista kuudesluokkalaisista kokivat, että leikkiminen loppuu liian aikaisin. Tytöistä 58 prosenttia oli tätä mieltä ja pojista 41 prosenttia. Enemmän tyttöjä (45 %) kuin poikia (32 %) sanoo vielä leikkivänsä. Maaseudulla leikitään kaupunkia pidempään: maaseudulla jatkaa leikkimistä puolet vastanneista, kun pääkaupunkiseudulla asuvista 68 % on jo lopettanut. Minua kiinnostaa se, mikä pääkaupunkiseudulla oikeastaan altistaa aikaiseen aikuisuuteen, pohtii Hetemäki. Yhä useammat lapset ja nuoret kun viettävät aikaa netin ja tv:n ääressä ja ne ovat ihan samat kaupungissa ja maalla. Leikin luonne muuttuu Leikkimisen loppumisen syyksi todettiin useimmiten yksinkertaisesti kiinnostuksen loppuminen. Internetin ja tietokoneen parissa aikaansa pääasiassa viettävistä keskimääräistä useampi (55 %) sanoo kyllästyneensä leikkimiseen. Hetemäki sanoo, että leikkiä ei saisi enää mieltää vain perinteiseksi kirkonrotaksi maaseudun idyllissä. Leikin sisältö muuttuu koko ajan. Nykyisin leikitään paljon internetissä ja tv:ssä on esimerkiksi Singstar. Tietokonepelit ovat nousseet jo selkeästi tv:n katselemisen yläpuolelle lasten suosiossa. Koulupihoilta puuttuu muuten joka kolmannen kuudesluokkalaisen mielestä riittävät leikki- ja pelipaikat. Leikkipaikkoja kaivataan enemmän etenkin
Vuoden 2008 Lapsen oikeuksien päivän teemaksi nostettiin lapsen oikeus leikkiin, johon valtiot ovat sitoutuneet YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa. Oikeus leikkiin on kirjattu sopimuksen artiklaan 31, joka takaa lapselle oikeudet lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. Pohjois-Suomessa ja maaseutumaisilla paikkakunnilla. Liikkuminen tukee itsetuntoa Valtaosa kuudesluokkalaisista (94 %) on ainakin joskus osallistunut jonkinlaiseen ohjattuun harrastustoimintaan. Nekin lapset, jotka harrastavat 4 5 kertaa viikossa, ovat sitä mieltä, että harrastuksia on tällä hetkellä sopivasti. Jokin harrastuksissa vain suojaa ja vahvistaa itsetuntoa, ehkä yhteisöllisyys ja vahva kaveriporukka, miettii Hetemäki. Lapset pitävät koulun liikuntatunneista ja ovat tyytyväisiä niin harrastustensa määrään kuin laatuun. Omaehtoinen leikkiminen ja liikunta, ohjatut harrastukset, sekä maaseutumainen ympäristö tukevat tutkimuksen mukaan lapsen itsetuntoa. Kavereita tuntuu riittävän alakoulussa Enemmistöllä vastaajista on omasta mielestään riittävästi kavereita (91 %). Jos lapset harrastavat ohjatusti edes satunnaisesti todennäköisyys riittävälle määrälle kavereita mielipiteen esittämiselle kasvaa. Vain joka sadas pojista ilmoitti, ettei ole yhtään kaveria koulussa. Alakouluissa yksinäisyys ei näytä olevan ainakaan yhtä suuri ongelma kuin Stakesin hälyttävät vastaukset, joissa joka kymmenes 8 9 luokkalaisista pojista vastasi, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää. Miksi kaverit kaikkoavat alakoulusta yläkouluun siirryttäessä, ja miten lasten kaveruutta voisivat vanhemmat ja koulut tukea? kysyy Inka Hetemäki. Teksti: Nina Winquist Kuvat: Patrik Jansson ja Inka Hetemäen arkisto 13
Tutkimuksen taustaa Aikuiset ovat huolissaan lapsen leikin olemuksen muuttumisesta, harrastusten suuresta määrästä, koululaisten suorituspaineista, liian kilpailuhenkisistä harrastuksista ja liikunnasta. Myös kiusaaminen puhuttaa. Mitä mieltä siis ovat lapset itse? Lapsen oikeuksien päiväksi Suomen UNICEF teetti tutkimuksen siitä, miten peruskoulun kuudesluokkalaista suhtautuvat leikkiin, liikuntaan, harrastuksiin, kavereihin, ulkonäköön ja kiusaamiseen. Juuri kuudesluokkalaiset ovat kriittisessä elämänvaiheessa siirtyessään alakoulusta yläkoulun seitsemännelle luokalle. Tutkimus toteutettiin puhelininformoituna kirjekyselynä syys-lokakuussa 2008. Ensimmäisessä vaiheessa rekrytoitiin koulujen rehtorit hankkeeseen, toisessa vaiheessa nämä valitsivat satunnaisesti koulustaan luokan vastaamaan kyselyyn. Tutkimuslomakkeet lähetettiin kaikkiaan 80 kouluun. Määräaikaan mennessä 68 koulua palautti lomakkeet. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 489 peruskoulun kuudesluokkalaista. Tutkimuksen tilastollinen virhemarginaali on keskimäärin + 2,5 %. Hyvä uutinen Hyvä uutinen UNICEFin tutkimuksessa on, että koulujen työ hyvän hengen luomiseksi näkyy vastauksissa. Lapset tiedostavat kiusaamisen ja siihen liittyvät koulun säännöt. Kiusattuja onkin alakoulussa vähemmän kuin keskimäärin arvioidaan. Tutkimus osoitti, että alakouluissa on tehty viime vuosina paljon töitä reilun pelin puolesta ja että reilun pelin säännöt nykyään on yleinen käytäntö kouluissa. Vastaajien mielestä ne käsittelevät toisten huomioonottamista, reiluutta ja kiusaamista. Liikuntatunneistakin pidettiin, ja opettajien onnistumisesta kertoo se, että myös kiusatuiksi itsensä tuntevat olivat pääosin tyytyväisiä liikuntatunteihin. Nina Winquist Aikuisuutta ehtii leikkiä myöhemminkin Hevoset.com-nettisivuilla kysyttiin miten 12-vuotias määrittelee itse itsensä. 31,5 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että 12-vuotias on vielä lapsi. 57 prosentin mielestä 12-vuotias on varhaisteini ja 11 prosentin mielestä jo teini. Kun kysyttiin millainen 12-vuotiaan kuuluisi olla, 56 prosenttia vastaajista sanoi lapsi, 39 prosenttia varhaisteini ja 5 prosenttia teini. Otteita vastauksista Kyllä 12-vuotiaat ovat joko varhaisteinejä tai lapsia. Usein he yrittävät olla vanhemmanoloisia kuin ovatkaan, eikä pitäisi hävetä sitä, että on periaatteessa lapsi, teoriasta puhumattakaan. Ala-asteemme rehtorilla oli tapana sanoa ollessanne ala-asteella olette vielä täysin lapsia, mutta yläasteelle siirtyessänne olette sitten teinejä. Se on vähän kaksipiippuinen juttu, mutta enemmän mä kallistun siihen, että 12-vuotiaat ovat varhaisteineijä, mutta heidän kuitenkin pitäisi osata olla tarpeeksi lapsia vielä. Aikuisuutta ehtii leikkiä pitkän ajan. Karkulainen Sanoisin että 12-vuotias on varhaisteini, jotkut ovat vielä aika lapsia. Lapsuudesta pitäisi osata nauttia, nykyään aivan liian monella 10 12 vuotiaalla on paineita aikuisuudesta ja siitä, että täytyisi olla kaunis, hoikka ja muodikas. Lapsuus on vain pieni välähdys elämässä, nauttikaa siitä. Itse olen nyt 14-vuotias, lopetin leikkimisen aika aikaisin, koska se ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut. Lasten leikkejä seurasikin sitten piirtäminen ja valokuvaus. Nykyään leikin lähinnä digikameralla, derwentin värikynillä ja näin pois päin. Ajatelkaa niin, että muututte joka tapauksessa aikuismaisemmiksi. Älkää siis tuhlatko lapsuuttanne aikuisuudesta huolehtimiseen. Musta 12 vuotiaat on lapsia. 13 vuotiaanahan oikeesti on teini, koska sana teini tulee englanninkielisestä sanasta thirteen, joka taas tarkoittaa 13. :D Mutta ite kyllä aattelen että 13 vuotias on varhaisteini. Mutta siitä 12 vuotiaastahan tässä puhuttiin. :D Eli mun mielestä 12 vuotiaana on lapsi, koska tiiän monia 12 vuotiasta jotka viel leikkii esim. MySceneillä, keppareilla yms.. Itte oon 11 :D Onerva Itse olen 12 ja koen olevani varhaisteini. Ei mikään lapsi muttei aikuinenkaan. Alkaa jotenkin aikuistua, ei viihdy kotona vaan hihhuloi poikien kanssa jne. heh :D Ankk Nykyään jotkut täällä, jossa asun on 12 vuotiaita jotka on kuin pahemmat teinit, vaikkakin heidän kuuluisi olla vielä lapsia. Anyway Musta alle 15 vuotiaat on lapsia. 15 18 on sit varhaisaikuisii, aikuinen on kuiteski vast sit, ku on kypsä henkisestikin, ymmärtää vahvuutensa ja heikkouksensa ja ottaa vastuuta teoistaan & elämisestään. Ei kaikkii 20 ihmisii voi sanoo aikuisiksi, joitain voi, joitain ei. Jnna Varhaisteinejä tai pitäisikö sanoa MURKKUJA, mut luulee olevansa teinejä ja melkeen jopa aikusia :< tai jotain tositosi päheetä!! Hikari Lähde: Hevoset.com 14
Lapsen oikeuksien vaikuttajatunnustus Icehearts ry:lle Lapsen oikeuksien vaikuttajatunnustus myönnettiin tänä vuonna Icehearts ry:lle. Icehearts on Ilkka ja Ville Turkan vuonna 1995 Vantaalla perustama sosiaalinen urheiluseura, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä joukkueurheilun avulla. Iceheartsin kaikki pelaa -ideologian tavoitteena on myös edistää lasten sosiaalisia taitoja sekä luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo. Jalkapallon ja jääkiekon tarkoituksena vaan saada pojat paikalle, koska he haluavat tehdä jotain yhdessä. Kasvattajat tekevät todellisen työn. Meillä ei ole yhtään ylipainoista, ei peruskoulun keskeytystä, ei päihdeongelmia, ei yhtään joka ei kävisi toisen asteen koulua tai kävisi töissä, ja ei yhtään rikosrekisteriä, jota ei pystyttäisi selvittämään, sanoo Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka. UNICEFin uusi Stop Aids -kampanja kannustaa mukaan toimintaan Teksti: Aino Sarkia Jakke Nikkarinen / STT Info Kuva Hiv-aids on pysäytettävissä ja juuri sinä voit vaikuttaa siihen! Stop Aids on osa UNICEFin globaalia Lapset ja Aids -kampanjaa (Unite for Children Unite Against Aids). Kampanjan tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä, että aidsin pysäyttäminen on mahdollista ja että jokainen voi vaikuttaa ja olla osa ratkaisua. Kampanjalla halutaan myös muistuttaa, että aids vaikuttaa aikuisten lisäksi mitä suurimmassa määrin lapsiin ja nuoriin. Ottamalla osaa Stop Aids -kampanjaan jokainen voi olla mukana parantamassa maailman aids-tilannetta tekemällä konkreettisia asioita, keräämällä varoja ja levittämällä sanaa. Kuvassa vasemmalta Ilkka Turkka, Pentti Kotoaro, Sirpa Taskinen ja Ville Turkka. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. YK:n lapsen oikeuksien sopimus, artikla 1 Kampanjan keskeisimpänä kohderyhmänä ovat yläkoulut, lukiot ja ammatilliset koulut. Tarkoituksena on haastaa ja aktivoida koululaiset mukaan UNICEFin globaaliin taisteluun hiv-aidsia vastaan. Samalla voidaan pohtia kriittisesti globaaleja ja paikallisia kysymyksiä sen lisäksi että keskitytään siihen, mitä maailmalla tapahtuu, on myös syytä pohtia minkälainen tilanne meillä Suomessa on. Vaikka hiv ei olekaan Suomen nuorison suurimpia uhkakuvia, kondomi unohtuu nuorilta yhä useammin ja seksitaudit, esimerkiksi klamydia, ovat lisääntyneet huolestuttavasti nuorten parissa. On tärkeää, että nuorten parissa tehtävä kampanjointi käsittelee nuoria itseään koskevia ja heitä lähellä olevia kysymyksiä globaalien asioiden ohella, jolloin aihe tulee konkreettiseksi eikä sitä mielletä vain muun maailman ongelmaksi. Syyslukukauden 2008 yhtenä huippuhetkenä oli Kenian UNICEFin hivaids-asiantuntijan Chris Ouman vierailu Suomessa. Vierailun päätapahtuma oli Hanasaaren kulttuurikeskuksen kansainvälinen Nuorten terveys globaalista näkökulmasta -seminaari. Tämän lisäksi Chris Ouma vieraili Lauttasaaren yhteiskoulussa puhumassa yläkoululaisille Kenian aids-tilanteesta keskittyen erityisesti nuoriin liittyviin kysymyksiin. Lauttasaaren yhteiskoulu on osallistunut Stop Aids -päivätyökeräykseen eli taksvärkkiin syksyllä 2008 ja tästä syystä oppilaat olivatkin tutustuneet aiheeseen hyvin etukäteen ja esittivät Oumalle paljon kysymyksiä. Lisätietoja kampanjasta: www.unicef.fi/stopaids 15
Chris Ouma: Kenian aids-työ uusien haasteiden edessä Aidsin vastaisen työn tiimoilta Kenian UNICEFin hiv-aids-spesialisti, erityisesti lasten tilanteeseen erikoistunut lääkäri Chris Ouma vieraili Suomessa lokakuun alussa ja jakoi tietojaan ja tuntojaan Kenian aidsin vastaisesta työstä. Teksti: Nina Pronin Kuva Aino Sarkia Chris Ouma Lauttasaaren yhteiskoulun oppilaiden kanssa. Oppilaat osallistuvat Stop Aids -kampanjaan. Kenian aids-työ on tällä hetkellä monien uusien haasteiden edessä. Kaikkiin niihin pitäisi vastata nopeasti, mutta rehellisesti sanoen, en tiedä mistä aloittaisin, Chris Ouma tiivistää tuntojaan. Kenian hiv-aids-tilanne tänään Kenian aids-luvuista on tehty monenlaisia ennusteita, joista suurin osa on indikoinut erittäin hyvää kehitystä ja uusien hiv-tartuntojen määrän tiukkaa laskua. Ouma esittää varovaisempia arvioita tilanteesta. Ennusteet Kenian aids-tilanteen kehityksestä ovat olleet jokseenkin liian positiivisia. Uusimpien tilastojen valossa aids-luvuissa ei ole tapahtunut erityisen suurta positiivista kehitystä viimeisen parin vuoden aikana, Ouma toteaa rehellisesti. Tällä hetkellä arviot Kenian hiv-tartuntojen määrästä vaihtelevat noin 1,5 16 ja 2 miljoonan välillä. Oumalla on kuitenkin toivoa tulevaisuuden suhteen. Siitä huolimatta, että Kenian hiv-aidsluvut eivät vielä ole suuressa laskussa, väestö on tänä päivänä valistunutta. Hivaidsin tartuntatavat ja siltä suojautumisen keinot tiedetään. Nyt tuntuisi siltä, että se puoli aidsin vastaisesta työstä alkaa olla tehty. Käyttäytymisessä on nyt selkeä ero vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. Ihmisillä on vähemmän partnereita ja kondomeja käytetään yhä enemmän. Se on todella rohkaisevaa. Toimia tarvitaan monella tasolla Chris Ouman työpäivät kuluvat enimmäkseen hiv-positiivisten lasten hoitoon ja äiti-lapsi-tartuntoihin liittyvissä kysymyksissä. Työtä riittää yhä, sillä Keniassa noin 34 000 lasta vuosittain saa tartunnan enimmäkseen heti syntymässä tai rintaruokinnan kautta. Vain noin kolmasosa näistä lapsista saa asianmukaista hoitoa. Tällä hetkellä lapsille tehdään hiv-pikatesti kuuden viikon ikäisenä. Jos testi on positiivinen, käy heti ilmi, että äitikin on positiivinen. Lapsilla positiivisen testituloksen jälkeen lääkitys aloitetaan heti. Äideillä tutkitaan ensin, missä vaiheessa tauti on ja tarvitaanko ARV-lääkitys. Koska myös rintamaidossa on virusta ja lasten ruuansulatuksesta puuttuu siltä suojaavia aineita, lapsen hiv-tartunnan estämiseksi myös synnytyksen jälkeen äidin tulisi pidättäytyä imettämästä. Tartunnan riskiä voidaan pienentää huomattavasti äitien asianmukaisella hoidolla, mutta Ouman mukaan parasta olisi, jos hiv-positiivinen äiti voisi käyttää äidinmaidonvastiketta. UNICEF ei tällä hetkellä suosittele äidinmaidonvastiketta, koska siihen liittyvät riskit, kuten likaisen veden käyttö sekoituksessa, ovat joillain alueilla suuria. Äidit eivät myöskään usein pysty
kustantamaan vastiketta, sillä kuuden kuukauden annos maksaa noin 250 dollaria, Ouma selittää. Onko oikein, että hiv-positiivista äitiä autetaan saamaan hoitoa, jotta hän voi synnyttää hiv-negatiivisen lapsen, mutta hänet jätetään ilman todellista vaihtoehtoa rintaruokinnan ja vastikkeen välillä? Työ terveen lapsen syntymiseksi on turhaa, jos lapsi saa tartunnan äidinmaidosta myöhemmin, Ouma pohtii. Rintaruokinnan haasteiden lisäksi lasten tartuntojen ehkäisemiseksi ja hoidon tehostamiseksi täytyy ottaa huomioon monenlaisia kysymyksiä. Ouman mielestä perhesuunnittelu on yksi keskeisiä lähtökohtia hiv-aidsin vastaisessa taistelussa. Naisten tulisi saada asiallista tietoa mahdollisuuksistaan ja heidän tulisi pystyä itse vaikuttamaan perheidensä kokoon. Uusimpien tutkimusten mukaan, jopa puolet hiv-positiivista naisista eivät halunneet saada lapsia. Koko perhe otettava huomioon Toinen huomioon otettava seikka perheiden parissa tehtävässä työssä on miesten hiv-statuksen selvittäminen. Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia miehistä on testattu. Suurin osa uusista tartunnoista saadaan avioliitossa. Useimmiten positiivinen puoliso tartuttaa viruksen tietämättään, Ouma kertoo. Keniassa kaikilla naisilla on mahdollisuus testata itsensä äitiyshuollon yhteydessä ja suurin osa haluaa testin. Miehet sen sijaan vierastavat sairaaloita. Keniassa onkin aloitettu nyt valtakunnallinen, ns. ovelta ovelle-testaus. Ensimmäinen työryhmä kiertää perheissä kysymässä erityisesti miesten halukkuutta osallistua. Jos miehet suostuvat testiin, heidän kanssaan sovitaan sopivasta ajankohdasta, jolloin testiryhmä tulee paikan päälle tekemään testin. Miesten hiv-tilanteen edistämiseksi Ouma pohtii ympärileikkauksen etuja. Afrikassa, kolmessa eri maassa tehdyn vertailututkimuksen mukaan ympärileikatuilla miehillä hiv-tartunnat ovat vähäisempiä. Tutkimuksessa verrattiin sekä ympärileikattua että ympärileikkaamatonta ryhmää, joissa molemmissa noudatettiin ABC-ohjelmaa, eli pidättyvyyttä, uskollisuutta ja kondomin käyttöä. Pitäisikö kaikki poikavauvat ympärileikata keinona pelastaa osa seuraavaa sukupolvea? kysyy Ouma, mutta toteaa, että aiheeseen liittyy myös uhkakuvia. Kondomin käytöstä saatetaan tinkiä siinä luulossa, että ympärileikkaus on sataprosenttinen torjuntakeino. Ouma lisää vielä, että koko perheen huomioon ottamiseksi myös muunlainen tuki on tärkeää. Aids-ohjelmaan sisältyy ruokaapua koko perheelle. Erityisesti hiv-positiivinen lapsi tarvitsee monipuolista ja kaloripitoista ravintoa. Ilman sitä ei lääkityskään voi toimia täydellisesti. Tällä hetkellä Kenian aids-ohjelman tiimoilta lapset saavat joko ns. lisäravintopaketin, joka sisältää ainekset runsaskaloriseen puuroon tai erikoisravintoa, esimerkiksi Plumpy Nut -maapähkinätahnaa, jolla aliravittu lapsi saa nopeasti Suomen UNICEF on tukenut Keniassa aidsin vastaista työtä Kenian lapset ja aids-nimikko-ohjelman kautta. Ohjelma tulee jatkumaan vuoden 2009 loppuun ja sen kokonaissumma on yli 400 000 euroa. Ohjelman tavoitteena on tukea hiv-tartunnan saaneita äitejä ja lapsia sekä estää uudet tartunnat. tarvittavat ravinteet ja päivän energiatarpeen. Myös talouksille, jotka huolehtivat orvoksi jääneistä lapsista, myönnetään tietyillä alueilla käteisraha (n. 21 dollaria kahdessa kuukaudessa), joilla he voivat hankkia lapsille ruokaa, kengät ja kouluunivormun. Aidsin vuoksi Keniassa on orpoutunut jo yli miljoona lasta. Kenia uusien haasteiden edessä Erityisen huolissaan Ouma on nousevista lieveilmiöistä juuri suurkaupungeissa kuten Nairobissa ja Mombasassa. Vastaavanlaisia ongelmia on havaittavissa myös muissa Afrikan maissa. Äiti-lapsi-tartuntojen ja avioliitoissa tapahtuvien tartuntojen lisäksi ruiskuhuumeiden välityksellä saadaan jo noin 15 prosenttia uusista tartunnoista. Hiv tarttuu yhä useammin myös miesten välisissä suhteissa, jotka Keniassa ovat kielletty lailla. Erityisesti hiv-tartuntavaarassa on Kenian suuri vankiloissa oleva miesväestö. On todella haastavaa puuttua näihin kysymyksiin, jos miesten välinen seksi itsessään on Keniassa rangaistava teko, Ouma pohtii. Nämä uudet tartuntamuodot ja erityisesti niiden laajuus ovat Keniassa nousseet esille aivan viimeisimmissä tutkimuksissa, jokseenkin yllättäen, Ouma kertoo ja toteaakin Kenian tarvitsevan tukea myös niistä selviytymiseen. Kaikkien näiden haasteiden edessä, Oumalla riittää töitä monella eri tasolla ja kentällä hän käy enää harvoin. Käyn kentällä tarkkailemassa tilannetta ja tapaamassa äitejä ja lapsia noin kerran kuussa. Ennen kävin useammin. Nyt työni keskittyy hyvin paljon erilaisten hiv-aids-linjausten ja toimintaohjeiden laatimiseen ja niiden kehittämiseen. Käytän siksi paljon aikaani neuvotteluissa maan viranomaisten kanssa, Ouma kertoo ja toteaa naurahtaen kenttätyön olevan paljon jännittävämpää. Toisaalta tämä eräänlainen taustatyö on ensiarvoisen tärkeää, sillä ilman tätä taustaa ja näitä pitkäkestoisia, valtiotason linjauksia, kenttätyöllä ei olisi riittävää pohjaa. 17
Svensk resume Ledaren Julen är ett mjukispaket Min barndoms jular innebar alltid att julgubben kom och mycket ofta att vi åkte släde till mormor som bodde några kilometer ifrån. Vi lyssnade på hovslagens rytm och värjde oss för snöklumparna som haglade in i släden. Framme hos mormor väntade vi otåligt på julgubben. Det var jobbigt att koncentrera sig på att njuta av den traditionella julmåltiden som bestod av karelsk stek, kålrotslåda och skinka. Så äntligen! kom julgubben och vi svarade att vi varit snälla barn. Min tro på julgubben vacklade temporärt när jag kände igen skorna som han hade på fötterna. Sedermera har tron återvänt. Faktiskt samarbetar jag nu med honom. När jag var barn fick vi nästan bara mjuka paket. Det var strumpor och vantar som mamma och mormor stickat och kläder som moster sytt. Vi skulle ju helst ha fått leksaker: bilar, traktorer, spel och andra grejer. Nu är mjuka paket inne igen. I jul är det behändigt att köpa ett mjukispaket i UNICEFs nätbutik och ge som gåva malarianät, skolmaterial, vaccin och många andra gåvor som kan ge en möjlighet åt uländernas barn. Det råder ingen tvekan om denna gåvas nyttighet och jag kan garantera givaren glädjen av att ha gjort något gott. Jag önskar alla en mjuk jul. Pentti Kotoaro generalsekreterare Mjukispaketet är en julgåva till den som har allting Genom att ge ett Mjukispaket hjälper du barnen i uländerna. I UNICEFs nätbutik www.unicef.fi/pehmeapaketti kan du välja bland 20 produkter en present som har ett lämpligt pris och som passar mottagaren. Vatteningenjören kan få en pump, sjuksköterskan ett förstahjälpspaket och läraren 40 häften och 40 pennor. En liten summa betyder mycket: för tio euro får man fyra varma filtar. UNICEF leverar produkterna dit de mest behövs. Mjukisgåvorna är verkliga produkter, inte bara exempel på vad man kan få för pengarna. Gåvorna är konkreta och livsviktiga förnödenheter, som UNICEF levererar till barn överallt i världen, varje dag, året om. Största delen av förnödenheterna levereras från UNICEFs lager i Köpenhamn till något av de över 150 länder där UNICEF arbetar. Den som ger gåvan bestämmer själv vad Mjukispaketet skall bestå av och UNICEF använder den där den mest behövs. Mjukispaketet kan vara t ex vacciner. UNICEF levererar tre miljarder vaccindoser årligen. Mjukispaketet kan också vara malarianät: år 2007 levererade UNICEF 18 miljoner myggnät. Barnrättsdagen 20.11 UNICEF Finland noterade i år Barnrättsdagen genom att låta göra en undersökning om hur grundskolans sjätteklassister leker och rör på sig samt hur nöjda de är med sig själva, sina vänner och sin omgivning. Enligt undersökningen ser det ut som om skolornas arbete mot mobbning har haft en verkan: barn är medvetna om mobbning och skolans regler som gäller mobbning. Fem procent av barnen upplevde att de blev mobbade. Av flickorna tyckte 58 procent att barn slutar leka för tidigt, av pojkarna 41 procent. Ju mer urban omgivningen är desto oftare uppgavs det att man inte längre leker. Förändringen av lekens och fritidens innebörd samt utseendepressen slussar barnen till vuxenlivet. För närmare hälften av barnen är Internet, datorspel och tv-tittande en central fritidssysselsättning. Av flickorna upplevde 20 procent sig själva som fula och 24 procent som feta. En femtedel av barnen strävar till att banta eller har någon gång bantat. Barn som nämnde att de motionerade och lekte självmant eller hade instruerade fritidsintressen var betydligt nöjdare med sitt utseende. 18
MYYNTIPISTEET JA YSTÄVÄMYYJÄT ESPOO WeeGee-shop, Ahertajantie 5, Tapiola, puh. (09) 8168 2132 ti-su 11 18, ma suljettu FORSSA Myyrä, Wahreninkatu 13, ma-pe 10 18, la 10 14 Tuija Lietu, puh. 040-513 7513, HUOM! Vain Anna ja Toivo -nukkeja. HELSINKI UNICEF, Perttulantie 6, puh. (09) 5845 0250, ma-pe 8 16.30 HYVINKÄÄ Salme Laitinen, Pellervontie 9, puh. 0400-104 013, ma-pe 15 21, la-su 9 21 Uusi Apteekki, Uudenmaankatu 2, puh. (019) 475 7700, ma-pe 9 18, la 10 15 HÄMEENLINNA Aarikka, Raatihuoneenkatu 13, puh. (03) 682 3892, Paula Laine, ma-pe 10 17.30, la 10 14 Parturi-Kampaamo Pääpaikka, Hallituskatu 12, puh. (03) 675 6900, Arja Salmenoja, ma-pe 9 17, la 9 14 Petula, Kasarminkatu 9, puh. (03) 653 3313, Ulla Timonen, ma-pe 10 17, la 10 14 Marin Kammari, Myllytie 25, puh. (03) 638 0439, Mari Kopra Kehys-Taide, Palokunnankatu 13-15, puh. (03) 682 2535, Riitta Mikkola, ma-pe 10 17, la 10 14 ILMAJOKI Lelukauppa Pii Poo, Ilkantie 11, puh. (06) 424 8257, Maija Heikkinen-Ranto, ma-to 10 17, pe 10 18, la 10 14 1. 23.12. ma-pe 10 20, la 10 16, su 12 16 IMATRA Sormilla, Torkkelinkatu 1, ma-pe 10 17, la 10 14 JOENSUU UNICEF-myymälä, Torikatu 12, puh. 050-353 2506, Aune Uimonen, ke 15 17, 29.11.-22.12. ma-pe 11 17, la-su 12 15 JUANKOSKI Valokuvaamo Plakkari, Juankoskentie 17, puh. 0400-926 813, Erika Suominen, ma, ke-pe 9 17 JYVÄSKYLÄ UNICEF-kioski, Kaupunginkirjaston aula, Vapaudenkatu 35-37, puh. 040-772 7509, Marja-Liisa Kulmala, joulukuussa ma-pe 12 18, la 11 15 KAJAANI Toimintakeskus Monika, Väinämöisenkatu 12, 24.11.-19.12. ma-pe 12 17 KEMI Myyntivarasto, Valtakatu 27-29, puh. 050-430 3795, Sirkka Karerauta Vaihtoehtomyymälä Laituri, Sankarikatu 12 B, ma-pe 12 17, la-su 12 16 KOKKOLA Kehitysmaakauppa, Nuorisotalo Hansa, Torikatu 13, puh. (06) 831 3264, Eila Forsberg, ma-pe 12 19 KOUVOLA UNICEF/Unifem-puoti, Pohjolatalo, Kauppamiehentie 4, (05) 312 1640, 0400-988 469, 044-312 1640, ke 11 14, vko 49-50 ma-pe 11 14 KRISTIINANKAUPUNKI Blomsterkompaniet, Itäinen Pitkäkatu 55, puh. (06) 221 2070 Marita Storsjö, Metsälä, puh. (06) 222 9562 KUOPIO H-talo, 1. krs, Kauppakatu 32, puh. 050-562 3439, Marja-Leena Markkanen, Joulumyynti 21.11. 16.12. ma-pe 10 18, la 10 14, su 12 16 KURIKKA UNICEF-kauppa, Lehtocenter, Seurapuistikko 6, puh. (06) 450 2790, Maija Myllykoski, la 10 13 KUUSAMO UNICEF-kauppa Kameli, Kitronintie 2, puh. 040-523 1330, Irma Leinonen, ma 14 17, la 13.12., la 20.12. 10 14 KUUSANKOSKI Marja Suojalehto, puh. (05) 374 8232 LAPPEENRANTA UNICEF-myyntipiste Myyntivitriini, Maakuntakirjasto, Valtakatu 47, 23.12.08 asti ti-pe 12 18, la 10 15 MÄNTSÄLÄ Anne Karesti-Taskinen, Iivarintie 6, puh. 050-401 2737 NIVALA Kipa Kirjakauppa, Pidisjärventie 8, puh. 044-013 1177 ma-pe 10 17, la 10 14 PIEKSÄMÄKI Myymälä-Galleria KÄHVERÄ, Torikatu 7, ma-pe 10 17.30, la 10 14, alk. 7.12. su 12 16 PIETARSAARI Riitta Palovuori, puh. (06) 724 6035 Anita Blomström, puh. (06) 723 4464, 050-465 2532 Timonen Shop, Alholminkatu 6, puh. 0400-882 833, ke-pe 11 16, la 11 13 PORI Marjatta Landgren, puh. 040-541 2798 PORVOO Kitty Långström, Viikinkitie 5 D 18, puh. (019) 582 219 RAUMA Marketta Mäkitalo, Puolukkatie 22, puh. (02) 825 0303 SAVONLINNA Päivärannan ruusu, Olavinkatu 35, puh. (015) 515 116, ma-pe 8 18 SAVUKOSKI Mirja Aarrevaara, Kolmisointu 3, puh. 050-357 0940 TAMPERE UNICEF-myymälä, Suvantokatu 4, puh. (03) 213 1660, ma-pe 11 17 TORNIO Liisan lahjaidea, Hallituskatu 6, puh. (016) 480 335, ma-pe 9.30 17.30, la 9.30 14 TURENKI Aira Lindroos, Puistokuja 11, puh. (03) 688 3295 VAASA Kehitysmaakauppa Endelea, Raastuvankatu 25, puh. (06) 312 7547, ma-pe 11 17, la 11 14 YLISTARO Sirpa Rintamäki, Komuntie 2 A 3, puh. (06) 473 2374 ja 050-304 5597 ÄHTÄRI UNICEF Kirpputori, Ylätori, Otsolantie 4, puh. (06) 533 0434, Raija Pohjola, ma-pe 10 16, la 10 13 UNICEFIN JOULUMYYNTIPISTEET 2008 ESPOO Stockmann, Sampokuja, 21.11. 16.12. auki tavaratalon aukioloaikoina Kauppakeskus Sello, toritaso, asiakashissien lähellä, (09) 599 899, 22.11. 17.12. kauppakeskuksen aukioloaikoina HELSINKI Stockmann, Aleksanterinkatu 52 B, Joulumaa 8 krs. 21.11. 24.12. auki tavaratalon aukioloaikoina Stockmann, Itäkeskus, 21.11. 16.12. auki tavaratalon aukioloaikoina Kauppakeskus Forum, 29.11. 21.12. ma-pe 11 19, la 13 16, su 12 18 Kauppakeskus Kamppi, 29.11. 21.12. ma-pe 11 19, la 13 16, su 12 18 HYVINKÄÄ Sampotori, Kauppakatu 1, 29.11. 23.12. ma-pe 15 19, la 8 16, su 12 16 HÄMEENLINNA Kauppakeskus Linna, 12.12. 12.30 14.30 IMATRA Euro-Market, Imatrankoski, 7. 12.12. 10 alkaen Urheilutalon suurmyyjäiset 13.12. JYVÄSKYLÄ Torikeskus, Väinönraitti, 4. 20.12., ma-pe 10.30 18, la 10 15 KAJAANI S-Market, Raatihuoneen tori, 29.11. 12.12. ma-pe 10 18, la 10 15, su 12 15 Joulutori, Kajaanihalli, 13. 14.12. KEMI UNICEF-joulumyymälä, Valtakatu 27-29, 29.11. 16.12. ma-pe 10 17, la 10 14, su 12 14 KOUVOLA Kouvolan yhteiskoulu, la 13.12. 9 13 KUOPIO Joulumyynti H-tavaratalossa 21.11. 16.12. ma-pe 10 18, la 10 14, su 12 16 LAHTI Tavaratalo Sokos, Aleksanterinkatu 19-20, 1. 14.12. ma-la 10 17, su 12 16 OULU Stockmann, Kirkkokatu 14, 21.11. 16.12. auki tavaratalon aukioloaikoina PIETARSAARI UNICEFin joulukauppa, Isokatu 11, 1.12. 22.12. ma-pe 10 18, la 10 14 PORI Be POP kauppakeskus, Yrjönkatu 22, 1.12. 15.12. ma-pe 8 19.30, la 8 18, su 12 16 PORVOO Annan-markkinat, 14.12. 11 14 SÄYNEINEN Säyneisen joulumyyjäiset, Ns talo, su 7.12. 10 14 TAMMISAARI Tammisaaren Joulumarkkinat, pe 13.12, 9 18, la 14.12, 11 17 TAMPERE Stockmann, Hämeenkatu 4, 21.11. 16.12. auki tavaratalon aukioloaikoina TURKU Stockmann, Hansakortteli, Yliopistonkatu 22, 21.11. 16.12. auki tavaratalon aukioloaikoina VANTAA Kauppakeskus Jumbo, 21.11. 16.12. auki tavaratalon aukioloaikoina Tikkurilan kirjasto, 1.12. 13.12. kirjaston aukioloaikoina VARKAUS Taidekeskus Väinölä, Ahlströminkatu 8-10, puh. 0400-128 660, Anu Aho, ma-pe 10 17, la 10 13 VIHTI UNICEFin joulupuoti, Vihdintie 19, 29.11. 18.12. ma-pe 10 18, la 10 14 19
M Nokia invites you to send UNICEF s Season s Greetings E-cards With the e-card, NOKIA supports UNICEF in its effort to reconstruct cyclone-struck Myanmar. Together we help to facilitate children s return to school by repairing damaged school buildings, providing equipment and learning materials, and building new safer and more child-friendly schools, designed to resist cyclones and earthquakes. Join us in our goal to make the world a better place. Spread the joy of giving. www.nokia.com 20