Viime vuosikymmenen innovaatioita tietokoneavusteisessa opetuksessa

Erkki Savolainen Kielioppia rompulle ja tietoverkkoon Sisällöntuottajan näkökulma Viime vuosikymmenen innovaatioita tietokoneavusteisessa opetuksessa olivat hypermedia ja multimedia. Multimedialla tarkoitetaan sovellusta, jossa teksti, ääni ja kuva on yhdistetty tietokoneen avulla hallittavaksi kokonaisuudeksi. Vuorovaikutteista multimediaa nimitetään usein hypermediaksi. Käsitteenä hypermedia sisältää multimedian, mutta mihin tahansa multimediaan ei välttämättä liity assosiatiivista tiedonhallintaa, mikä kuuluu oleellisesti hypermedian ideaan. (Ekholm ja Oesch 1993.) Näistä määrittelyistä juontui myös toimittamani ja Finn Lecturan 1997 julkaiseman cd-romin tuotenimi Hyperkielioppi multimediasovellus suomen kieliopista ja murteista sekä kirjakielen kehityksestä ja huollosta. Hyperkieliopin romppua monistettiin 500 kappaletta. Ne myytiin loppuun kolmessa vuodessa. Syksyllä 2001 Hyperkielioppi korvattiin Verkkokieliopilla, ja julkaisijana oli edelleen Finn Lectura. Verkkoversio sisältää Hyperkieliopin äänne-, muoto- ja lauseopin osiot. Sovelluksesta on linkkejä myös suomen murteiden, kirjasuomen kehityksen, asiakirjoittamisen ja kielenhuollon sekä pragmatiikan perusteiden kursseihin. Nämä oppimateriaalit ovat jo aiemmin päivitettyjä versioita Hyperkieliopin vastaavista osioista, ja niiden verkkoversiot on julkaissut Internetix Campus. Nykyisin puhutaan taajaan sisällöntuotannosta. Tekniikan Sanastokeskuksen esittämän määritelmän mukaan sisällöntuotanto on aineiston laatimista, keräämistä ja muokkaamista sellaiseen muotoon, että sitä voidaan tarjota esimerkiksi tietoverkossa. Painettujen julkaisujen yhteydessä ei yleensä puhuta sisällöntuotannosta vaan toimittamisesta. (Tietotekniikan termitalkoot 2000.) Useimmat sisällöntuottajat toimivat tiedon välittäjinä ja muokkaajina ns. uudessa mediassa, jolla tarkoitetaan ennen muuta sähköistä viestintäteollisuutta ja tietokoneiden käyttöä www-julkaisemisessa. Tietoverkkojen tärkein ominaisuus on siinä, että ne vapauttavat viestinnän osapuolet ajan ja paikan siteistä paremmin kuin tähän saakka on totuttu. Tämä näkymä antaa myös verkkojulkaisuille aivan uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Perinteisten kielenopetuksen oppimateriaalien rinnalla ja täydennyksenä käytettäessä hyper- ja multimediasovellukset tarjoavat ainakin seuraavia etuja: Itseopiskelussa ja käsikirjakäytössä tietojen etsiminen on valikkojen ja automaattisten hakutoimintojen ansiosta helppoa ja tehokasta. Kielen näytteet ja kielen piirteitä kuvaava teksti voidaan linkittää kaksisuuntaisesti siten, että näytteistä on yhteyksiä kuvauksiin ja kuvauksista on yhteyksiä näytteisiin. Myös tietoteksti ja harjoitustehtävät voidaan linkittää niin, että tekstistä on yh- 195

ERKKI SAVOLAINEN teyksiä harjoituksiin ja harjoituksista yhteyksiä tekstiin. Kieliesimerkeissä tekstiin voidaan yhdistää ääni. Ääninäytteitä voidaan kuunnella näyttöruutuun saatavien apuvälineiden avulla jopa vaivattomammin kuin mekaanisilla äänentoistolaitteilla. Asiasisältöä voidaan tehostaa myös väreillä ja havainnollistaa animaatiolla ja liikkuvalla kuvalla. Miten Hyperkielioppi syntyi? Innostuin itse hypermediasta 1990-luvun alkupuolella interaktiivisen koulutusteknologian päivillä Hämeenlinnassa Aulangolla. Tein ensin opettajankouluttajien ns. sapattityönä erillisen multimediasovelluksen suomen murteista (Savolainen 1994) ja laajensin sitten harrastustani muille osa-alueille, joita olin jo pitkään opettanut Joensuun yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen suomen kielen lehtorina. Näin halusin hankkia uusia välineitä ja menetelmiä työhöni. Laajennusvaiheessa pyysin hankkeeseen mukaan kirjoittajiksi eräitä suomen kielen tutkijoita ja opettajia Helsingin yliopiston ja Joensuun yliopiston suomen kielen laitoksilta. Anneli Lieko (nyk. Brown) oli Hyperkieliopissa fonologian ja morfologian asiantuntija, Markku Haakana ja Anne Mäntynen olivat semantiikan osan kirjoittajia sekä Pirkko Muikku-Werner oli pragmatiikan osan kirjoittaja. Ilokseni nämä henkilöt suostuivat hankkeeseen, vaikka tuolloin ei ollut vielä mitään var- Hyperkieliopin aloitussivu 196

muutta Hyperkieliopin valmistumisesta saati julkitulosta. Teimme etätyötä kukin tahollamme ja pidimme yhteyttä aluksi kirjeitse ja puhelimitse, myöhemmin myös sähköpostitse. Itse kirjoitin syntaksin osan sekä koostin murteiden, kirjasuomen kehityksen, kielenhuollon ja kieliopin opetuksen osiot. Vastasin myös koko tietokonesovelluksen käytännön toteutuksesta. Kustantajamme Finn Lecturan kunniaksi on sanottava, että firma uskalsi ottaa tuotteen julkaistavakseen, vaikka yhtiöllä ei ollut aiempaa kokemusta cd-romien tuottamisesta. Varsinaista riskiä kustantajalla ei tosin ollutkaan, sillä se sai täysin valmiin tuotteen monistettavakseen ja markkinoitavakseen. Normaalissa multimediatuotannossa kulut ovat alkuvaiheessa suuret, koska tuotanto vaatii useiden alojen osaajia. Oikeassa multimediaryhmässä tarvitaan tuottajaa, käsikirjoittajaa, ohjaajaa, graafikkoa, äänen ja kuvan ammattilaisia sekä ohjelmoijia, jotka osaavat koostaa aineiston toimivaksi multimediatuotteeksi. (Koski ja Oesch 1993.) Mutta kun päästään valmiin aineiston monistukseen, on multimediatuotanto halpaa verrattuna painetun kirjan tuotantokustannuksiin. Hyperkieliopin tapauksessa tuotantokustannukset jäivät vähäisiksi, koska sovellus tehtiin normaalityön ohessa, asiasisällön ehdoilla ja palvelemaan aluksi tekijöiden omaa opetusta. Multimedian tekemistä opittiin paljolti kantapään kautta. Toki asiantuntija-apua pyydettiin ja saatiin atk-tukihenkilöiltä ja muilta työtovereilta. Silti pitkällisen hankkeen kuluessa teknologia pyrki karkaamaan käsistä monta kertaa. Ohjelmat ja laitteet kehittyivät huimaa vauhtia, eikä tekeillä olevaa työtä saanut aina vaivatta siirretyksi uuteen käyttöympäristöön. Toisaalta vaatimattomien teknisten lähtökohtien ansiosta Hyperkielioppi toimi alusta asti vikkelästi kaikissa tuolloin käytössä olleissa laiteympäristöissä. Hyperkieliopilla ei ollut varsinaisia esikuvia. Sitä vastaavaa asiakokonaisuutta ei liene aiemmin julkaistu yksissä kansissa painetussakaan muodossa. Päiväsin esipuheeni Savonlinnassa Mikael Agricolan päivänä 1997. Näin halusin ilmaista kunnioitukseni suomen kirjakielen luojaa kohtaa. Pitkällisen ja työlään urakan valmistuttua ajattelin myös Agricolan sanoja Uuden testamentin alkupuheen loppuosasta: Vaan jos joku tästälähin paremmin taitaa osoittaa, hänelle ompi vapaa ehto annettu. Hyperkieliopin vastaanotto Hyperkieliopista oli toistakymmentä juttua ja arvostelua sanomalehdissä sekä eräissä akateemisissa ja opetusalan ammattilehdissä. Arvioinnit olivat kaiken kaikkiaan varsin myönteisiä. Asiasisällön pätevyyttä sekä käytön helppoutta ja hauskuuttakin kiiteltiin. Todettiin myös sovelluksen uraauurtava luonne ja annettiin tekijöille ja kustantajalle tunnustusta rohkeudesta. Toisaalta osoitettiin myös eräitä sisältöalueita, jotka olivat jääneet vähäiselle käsittelylle, sekä huomautettiin multimediatoteutuksen puutteista. Kirsti Lehtinen summasi arviointinsa (Virke 4/1997) seuraavasti: parasta Hyperkieliopissa on se, että se tarjoaa linkkiensä avulla monipuolista ja nopeasti löydettävää tietoa siitä, miten kielentutkimuksen eri osa-alueet liittyvät toisiinsa. Sovelluksessa olisi kuitenkin voitu käyttää nykyistä enemmän hyväksi multimedian 197

ERKKI SAVOLAINEN mahdollisuuksia. Leena Silfverbergin arvostelun otsikkona oli Elämäni ensimmäinen CD-rom (Opettaja 41/1997). Aluksi kirjoittaja kertoi ällistyneensä, kuinka helppoa ja hauskaa Hyperkielioppia oli käyttää. kielioppi on mielestäni hyödyllinen työ- ja harjoitteluväline monelle kohderyhmälle. Suomen kielen aineopiskelijoiden lisäksi romppu on varmasti käyttökelpoinen äidinkielen opettajille ja peruskoulun opettajille, sillä se antaa hyviä opetuksellisia vihjeitä ja ohjeita. Tietoja, vinkkejä ja ohjeita on paljon myös niille opettajille, jotka opettavat suomea maahanmuuttajille. Erityisen hyödyllinen on pragmatiikan osuus, mutta myös fonologian ja morfologian osuudessa käsitellään runsaasti vieraskielisen odotettavissa olevia vaikeuksia ja pohditaan mahdollisuuksia voittaa nämä vaikeudet. Kielioppi voisi hyvin kuulua lukiolaisenkin kirjastoon, ja osin sitä voisivat käyttää myös edistyneet vieraskieliset. Sen lisäksi uskon, että teoksella on annettavaa yleensä kielen ammattilaisille. Ari Liimatainen kirjoitti Savon Sanomissa (26.10.1997) mm. näin: Olen pyörittänyt tietokoneessani hyperkielioppia muutaman päivän, eikä rompun asiasisällössä ole ollut moitteen sijaa. Kuuntelen fonologian näytteitä innoissani, kuin en olisi ennen suomea kuullut. Ärrän täryjen määrää pitää itsekin testata. Morfologian osiosta löytyvät kaikki ne ihanat sanaluokat, sijamuodot ja possessiivisuffiksit, joita koulussa on taottu päähän. Jäsennän harjoituslauseita kuin täyttäisin sanaristikoita. Lähes ekstaattisen innostukseni pilaavat turhan monesti multimediasovelluksen heikkoudet. Animaatioiden, äänen ja kuvien määrä on tietysti kustannuskysymys, mutta kun niihin on ulkomaisessa multimediassa jo ennättänyt tottua, kotimaisiin tuotantoihinkin materiaalia haluaisi aina lisää. Pekka Rautamaa esitteli Hyperkielioppia sanomalehti Karjalaisessa (7.12.1997) sekä Acatiimissa (7/1997): Arvelen levyn olevan parhaimmillaan näköaloja uusivana kertausaineistona, kun kieliopin rakenne on omaksuttu konventionaalisesti. Tuoreus onkin vakuuttavaa, se näkyy ajantasaisista ja arvovaltaisista lähteistä. Nyt tehdyssä työssä on uranuurtajapiirteitä. Siksi asiansa osaavat tekijät ja kustantaja ansaitsevat kiitokset uskalluksesta. Helsingin Sanomien arvostelu ilmestyi 17.12.1997. Hannu Oittisen kirjoituksen otsikkona oli Aivojen käyttö sallittu. Hyperkielioppi esittelee suomen kieltä monipuolisesti. Levyn sisältö ei ole kerralla hotkaistavissa, mikä vaatii käyttäjältä pitkäjänteisyyttä ja tekee Hyperkieliopista hyvän lisän romppukäsikirjastoon. Hyperkielioppi käyttää hyväkseen romppujen suomia mahdollisuuksia luomatta vallankumouksellisesti uutta saati ammentamatta vanhoja keinoja mitenkään tyhjiin. Se eroaa jokapojan toiverompuista siinä suhteessa, että sisältöä selatessa on mahdollista käyttää aivojaan täysitehoisesti. Elisa Stenvall kirjoitti Hiidenkivessä (1/1998) mm. näin: Koska CD-ROMin nimi on Hyperkielioppi, olisi odottanut, että itse kieliopin käsitettä olisi pohdittu ja tuotu esiin esimerkiksi deskriptiivisyyden ja normatiivisuuden näkökulmat. Kielioppiosuudessa olisi voinut mainita Helsingin yliopiston ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen deskriptiivisen kieliopin hankkeen. Tietojen nopeaan tarkistamiseen Hyperkielioppi on kyllä oiva, mutta varsinaiseksi kielenoppaaksi se on liian suppea. Hyperkieliopista olisi sittenkin ehkä voinut ajatella peruskoulujen yläasteen ja lukion oppimateriaalia. 198

Maarit Puttosen arvioinnin otsikkona oli Kielioppia kuivasti (Yliopisto 4/ 1998): Visuaaliseen houkuttelevuuteen olisi Hyperkieliopissa kannattanut panostaa. Teos ei millään tavalla korosta oppimisen iloa ja yllätyksellisyyttä, mihin multimediassa olisi oivat mahdollisuudet. Jos tehdään multimediaa on tarkoin mietittävä, miten uudesta välineestä saadaan todellista hyötyä. Parasta antia ovat interaktiiviset harjoitustehtävät, joissa tehtäviin saa vastauksen välittömästi. Myös erilaiset ääntämisesimerkit puolustavat paikkaansa. Animaatiot ovat sinänsä havainnollisia, mutta ne on toteutettu äärimmäisen pelkistetysti. Virittäjässä 2/1998 oli Markku Variksen arviointi, ja se päättyi seuraavasti: Kokonaisuutena Hyperkielioppi on siis varsin kattava katsaus suomen kieleen ja sen opettamiseen. Kieliopin laajuus on samalla sekä etu että rasite: kaikkia mahdollisia asioita käsitellessään tekstit väistämättä jäävät hieman yksioikoisiksi. Perinteisiin oppikirjoihin verrattuna tietolevy on kuitenkin selvästi vaihtelevampi ja kiinnostavampi tapa päästä alkuun suomen kielen yliopisto-opinnoissa. Teos soveltunee myös oheismateriaaliksi kouluopetukseen, jos oppiryhmän käytössä vain on tarpeelliset välineet. Suomen kielioppia verkkoon Hyperkieliopin osioita julkaistiin jo vuoden päästä 1998 päivitettyinä versioina mikkeliläisen Internetix Campuksen verkkopalvelimessa (http://www.internetix.fi/). Tällöin ilmestyivät seuraavat laatimani verkko-oppimateriaalit: Pedagogisen kieliopin perusteita, Asiakirjoittaminen ja kielenhuolto, Suomen murteet sekä Kirjasuomen kehitys. Vuonna 1999 ilmestyi yhdessä Pirkko Muikku-Wernerin kanssa tuottamamme verkkokurssi Kieli käytössä pragmatiikan perusteita. Suomen murteiden kurssi oli keväällä 2002 kolmannella sijalla amerikkalaisen Links 2 Go-hakupalvelimen listalla, jonka aiheen oli Finnish Languages (http://www.links2go.com/topic/ Finnish_Languages). Palvelin listaa maailmanlaajuisesti, automaattisesti ja aiheenmukaisesti sivuja, joihin on runsaasti linkkejä muilta verkkosivuilta. Kun Hyperkielioppi oli vuonna 2000 myyty loppuun, piti ratkaista kysymys, kannattaisiko rompusta ottaa vielä lisäpainos. Keskusteluissa kustantajan edustajien kanssa tultiin siihen tulokseen, että tällä hetkellä Internet olisi kätevin kanava hypermediamuotoisen oppimateriaalin välittämiseen käyttäjille. Yleisö vain on tottunut saamaan verkon kautta monenlaisia hyödykkeitä ilmaiseksi. Verkkokieliopin osalta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että Finn Lectura asetti www-sivuillaan julkisesti esille kaikille käyttäjille tarkoitetun esittelyversion ja tarjosi oppilaitoksille tai yksittäisille käyttäjille täyden version käyttöoikeuksia lunastettavaksi vuodeksi kerrallaan. Verkkokielioppi on Hyperkieliopin tapaan rakenteeltaan hierarkkinen. Esittelyversion laajuus on noin kymmenesosa täyden version sisällöstä. Verkkoversio käsittää siis Hyperkieliopin äänne-, muoto- ja lauseopin osiot. Täydessä versiossa on 153 htm-sivua. Siinä on runsaasti aineistonsisäisiä sekä ulkoisia hypertekstilinkkejä. Monet linkit avaavat erillisiä ikkunoita. Äänneopin sivuilta voidaan kuunnella puhuttuja ääniesimerkkejä. Suomen kielen lisäksi kontrastiivisia ääninäytteitä on kah- 199

ERKKI SAVOLAINEN deksasta vieraasta kielestä. Ääninäytteet ovat peräisin Hyperkieliopista. Vieraskielisiä näytteitä ovat lukeneet Savonlinnan kansainvälisen viestinnän laitoksen opettajat ja opiskelijat. Jokaiselta Verkkokieliopin sivulta on suora yhteys etusivulle, sisällysluetteloon, asiahakemistoon, äänne-, muoto- ja lauseopin osioiden aloitussivuille sekä edelliselle ja seuraavalle sivulle. Sisällysluettelosta näkyvät kaikki Verkkokieliopin sivut. Otsikot toimivat linkkeinä kyseisille sivuille. Numerot otsikoiden perässä ilmaisevat htm-sivujen laajuuden paperitulosteina. Kaikkiaan aineistosta kertyy A4-tulosteita n. 420 sivua. Asiahakemistoon on aakkostettu kaikki Verkkokieliopin sivujen väliotsikot. Samalla rivillä väliotsikon perässä on kyseisen sivun hierarkkinen numero ja pääotsikko. Hakemistossa on 383 kohtaa. Väliotsikot toimivat linkkeinä sivuille kyseisiin kohtiin. Myös kuvista ja kaavioista on omat hakemistot. Erillisillä sivuilla on äänne-, muoto- ja lauseopin harjoitustehtäviä ja niiden ratkaisuja. Harjoituksissa on sekä mikä -tyyppisiä kertaustehtäviä että ratkaisutehtäviä. Mikä -tehtävistä on linkkejä Verkkokieliopin sivuille niihin kohtiin, joista vastaukset löytyvät. Ratkaisutehtävien vastaukset saadaan näkyviin erilliseen ikkunaan. Harjoitusten sivuilla on yhteensä 221 numeroitua tehtävää, joista ratkaisutehtäviä on 94. Tehtävissä on yleensä useita alakohtia. A4-tulosteita harjoitustehtävistä ja niiden ratkaisuista kertyy yhteensä 75 sivua. Verkkokieliopin esittely osoitteessa http://www.finnlectura.fi/verkko/esittely/etusivu/ 200

Täyden version sivuston ulkoasu poikkeaa jonkin verran esittelyversion graafisesta ilmeestä. Pelkistetyillä ratkaisuilla on pyritty siihen, että sovellus toimisi parhaalla mahdollisella tavalla eri selainversioissa ja vaihtelevissa käyttöympäristöissä samoin kuin paperille tulostettaessa. Teksti on aiheen ja käsiteltävän asian vuoksi pääosassa, vaikka kuvia ja eräitä visuaalisia tehokeinojakin on käytetty. Tekstitiedon muokkauksessa on pyritty ottamaan huomioon se, että Internetin käyttäjät lukevat dokumentteja tietokoneen näytössä harvoin lineaarisesti alusta loppuun saakka. Siksi esimerkiksi tekstuaalisissa sidoksissa ja viittauksissa on varauduttu siihen, että käyttäjä ei välttämättä ole lukenut tiettyä tekstikokonaisuutta ennen sitä tekstiosuutta, joka kulloinkin on esillä. Mielestäni kielioppien perinteinen esitystapa, jossa käytetään tiiviitä tekstikappaleita ja runsaasti esimerkkejä, sopii hyvin myös hypertekstimuotoiseen esitykseen. Selitykset ja lisätiedot voidaan sijoittaa erilliselle sivulle, johon on linkkejä tekstistä. Verkkokieliopin selitysosasta kertyy parikymmentä sivua A4-tulosteita. Verkkokielioppia on tarkoitus päivittää laajasti uusimmalla tiedolla siinä vaiheessa, kun tekeillä oleva suomen kielen deskriptiivinen kielioppi on valmistunut (ks. esittelyä Kotus 2001). Muutoksia ennakoiden Verkkokieliopin muoto-opin ja lauseopin osioissa on jo eräitä viittauksia niihin ehdotuksiin, joita Maria Vilkunan Suomen lauseopin perusteissa (1996) on tehty. Paikallissijojen vaihtoehtoisena nimityksenä mainitaan termi obliikvisijat ja adverbiaalin asemaa lauseessa tarkasteltaessa viitataan nimitykseen obliikvitäydennys. Predikatiiviadverbiaalin yhteydessä on vastaavasti mainittu termi predikatiivinen obliikvi. Kielen yksiköitä esittelevällä sivulla kerrotaan lausekkeen käsittelyn yhteydessä, että uudessa kielioppikirjallisuudessa on haluttu tehdä ero pääsanan ja edussanan välille. Opettajan näkökulma Miten verkkokielioppia voi hyödyntää opetuksessa ja opiskelussa? Käyttäminen lienee paljolti opintojen ohjaajien kekseliäisyyden varassa. Itse näkisin, että verkkomateriaalit toimivat parhaiten hyödyllisinä lisäresursseina, mutta eivät ainakaan vielä korvaa perinteistä opetusta. Toki Verkkokielioppia voi käyttää itseopiskeluunkin tulostaa tekstejä paperille, tutkia ja alleviivata kohtia, ratkoa harjoitustehtäviä omin päin ja katsoa palautteita. Itse olen jakanut opiskelijoilleni Hyper- ja verkkokielioppiin perustuvia opiskelumonisteita, joita tarkastellaan ja täydennetään luennoilla ja harjoituksissa. Käytän myös samasta materiaalista työstettyjä kalvoja ja heijastan välillä verkkosivuja suoraan tietokoneesta kankaalle. Ryhmäharjoituksissa opiskelijatkin istuvat ajoittain tietokoneen ääressä, eikä mikään estä heitä menemästä tälle tiedon lähteelle myös omalla ajallaan. Opettajankoulutuksessa kontaktiopetuksen määrää on vuosien varrella jatkuvasti vähennetty. Kun aloitin Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa suomen kielen approbaturin kielioppikurssien opetuksen Joensuun yliopiston tutkintovaatimusten mukaisesti syksyllä 1976, oli äänne- ja muoto-opin kurssin samoin kuin lauseopin kurssin laajuus 70 tuntia kontaktiopetusta: 42 tuntia luentoja ja 28 tuntia harjoituksia kummassakin kurssissa. Sittemmin tuntimääriä vähennettiin ensin 56 tuntiin ja 201

ERKKI SAVOLAINEN myöhemmin 42 tuntiin. Tällä hetkellä näiden kurssien laajuutena Savonlinnassa äidinkielen ja kirjallisuuden sivuaineopinnoissa on vain 26 tuntia kontaktiopetusta. Silti oppiainesta on nykyään kursseillani hyper- ja verkko-ohjelmien ja niihin perustuvien opetusmonisteiden ansiosta kenties enemmän kuin alkuaikoina. Monisteita käytämme apuneuvoina myös tenteissä. Näiden järjestelyjen ansiosta tenttimenestys on pysynyt vuosien varrella kutakuinkin vakiona, mutta ilmeisesti perinteisen kielioppitiedon yksityiskohtia ei enää omaksuta yhtä varmaksi käyttötiedoksi kuin runsaamman kontaktiopetuksen aikoihin omaksuttiin. Toivoa sopii, että opiskelijamme silti tarpeen tullen osaavat ja jaksavat hakea yksityiskohtaistakin tietoa esimerkiksi verkosta. Kirjoittaja on Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen suomen kielen lehtori. Lähteet Asiakirjoittaminen ja kielenhuolto 1998. http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/kielenhuolto/ Ekholm, K. & Oesch, K. 1993. Hypermedia. Opas hypertekstin ja hypermedian käyttäjälle. Helsinki: Otava. Hyperkielioppi 1997: Multimediasovellus suomen kieliopista ja murteista sekä kirjakielen kehityksestä ja huollosta. CD-ROM. Koostanut Erkki Savolainen. Kirjoittajat: Anneli Lieko, Markku Haakana, Anne Mäntynen, Pirkko Muikku-Werner ja Erkki Savolainen. Helsinki: Finn Lectura. Esittely http://www. joensuu.fi/hyperkielioppi/ Kieli käytössä pragmatiikan perusteita 1999. http://www.internetix.fi/opinnot/ opintojaksot/8kieletkirjallisuus/pragmatiikka/ Kirjasuomen kehitys 1998. http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/kirjasuomi/ Koski, A. & Oesch, K. 1993. PC-multimedia. Helsinki: Otava. Kotus 2001: Suomen kielen deskriptiivinen kielioppi. Hankkeen esittely verkkoosoitteessa http://www.kotus.fi/tutkimus/kielioppi/ Lehtinen, K. 1997: Sähköistä kielioppia. Virke 4/97, 52 53. Liimatainen, A. 1997: Hyperkielioppia rompulta. Uusi kielenopetus johdattaa pilkkusääntöjen ohella myös itsenäiseen ajatteluun. Savon Sanomat 26.10.1997. Links 2 Go 2002. Finnish Languages. http://www.links2go.com/topic/finnish_ Languages Oittinen, H. 1997: Aivojen käyttö sallittu. Hyperkielioppi esittelee suomen kieltä monipuolisesti. Helsingin Sanomat 17.12.1997. Pedagogisen kieliopin perusteita 1998. http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/kielioppi/ Puttonen, M. 1998: Kielioppia kuivasti. Yliopisto 4/98, 62. Rautamaa, P. 1997: Hypersuomea. Karjalainen 7.12.1997 ja Acatiimi 7/97, 26. Savolainen, E. 1994: Hypermediasovellus suomen murteista. Ohjelman esittely ja käyttöohjeet. Joensuun yliopisto, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Kasva- 202

tustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita 23. Silfverberg, L. 1997: Elämäni ensimmäinen CD-rom. Opettaja 41/97, 60 61. Stenvall, E. 1998: Hypersuomea. Hiidenkivi 1/98, 33. Suomen murteet 1998. http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/ Tietotekniikan termitalkoot 2000: Tekniikan Sanastokeskus (TSK). Suomenkielisten termien aakkosellinen hakemisto. http://www.tsk.fi/termitalkoot/abc-fi.html Varis, M. 1998: Perussuomea cd-levyillä. Sähköinen kielioppi. Virittäjä 102, 271 274. Verkkokielioppi 2001: Suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia. Tekijät Erkki Savolainen ja Anneli Brown. www-selaimella käytettävä suomen kielen oppimateriaali. Helsinki: Finn Lectura. Esittely http://www.finnlectura.fi/verkko/esittely/ Vilkuna, M. 1996: Suomen lauseopin perusteet. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 90. Helsinki: Edita. 203