Tulvariskien alustava arviointi Purmonjoen vesistöalueella

Tulvariskien alustava arviointi Purmonjoen vesistöalueella Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 30.3.2011

Sisällys 1 Taustaa...3 2 Vesistön kuvaus...4 2.1 Yleistä... 4 2.2 Hydrologia... 8 2.3 Maankäyttö... 9 2.4 Asutus ja kulttuuriperintö... 10 2.5 Kaavoitus... 12 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö... 13 2.7 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella... 15 3 Historiallinen tulvatieto... 15 3.1 Toteutuneet tulvat... 15 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksista nykytilanteessa... 17 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit... 17 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus... 17 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin... 18 5 Tulvariskin määrittäminen... 19 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen Purmonjoen vesistöalueella... 19 7 Yhteenveto... 23 8 Kirjallisuus ja lähteet... 25 Liitteet... 27 Liite 1a. Suunniteltu maankäyttö Purmonjoen vesistöalueella... 27 Liite 1b. Suunniteltu maankäyttö Purmonjoen vesistöalueella... 28 Liite 2. Purmonjoen vesistöalueella toteutetut vesistötyöt ja rakenteet.... 29 Liite 3. Ilmastonmuutoksen vaikutukset hydrologiaan Lapuanjoella... 30 Tulvariskien alustavaan arviointiin liittyvä tulvasanasto ja maa- ja metsätalousministeriön muistio: Merkittävän tulvariskialueen kriteerit ja rajaaminen ovat saatavissa Internet-sivuilta: www.ely-keskus.fi/etela-pohjanmaa/tulvat Koonnut: Elina Latvala & Katja Haukilehto (kpl 1-6), Suvi Saarniaho, Liisa Maria Rautio & Merja Mäensivu (kpl 7) Kartat: Elina Latvala, Suvi Saarniaho & Maarit Ylihärsilä Kansikuva: Unto Huttu Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2

1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Euroopan komissio 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELYkeskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. 3

2 Vesistön kuvaus 2.1 Yleistä Purmonjoen vesistöalue (nro 46) sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa ja se kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen (kuva 1). Vesistöalue rajoittuu pohjoisessa Ähtävänjoen, etelässä Lapuanjoen ja lounaassa Kovjoen vesistöalueeseen. Kuva 1. Purmonjoen vesistöalueen sijainti Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. ( SYKE; hallinnolliset rajat Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) Purmonjoen vesistöalue sijaitsee etupäässä neljän kunnan alueella; Kauhava, Pedersöre, Evijärvi ja Lappajärvi sekä lisäksi pieniltä osin Uudenkaarlepyyn kunnan alueella. Joen alajuoksusta 40 km kuuluu Pedersören kuntaan ja yläjuoksu 22 km Kauhavan kaupunkiin. Purmonjoki virtaa kaakkoluoteissuuntaisesti. Joen päähaara eli eteläinen haara saa alkunsa Kauhavan Purmojärvestä ja laskee Pietarsaaren kohdalla merenlahdista padottuun Luodon-Öjanjärven tekojärveen Perämeren rannalla. (Nuotio 2008) Joen pohjoishaara Norijoki saa alkunsa Evijärven kunnan Haapajärvestä ja yhtyy Purmonjokeen Högforsin yläpuolella Forsbyn kylässä. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2000) Purmonjoen vesistöalueen tarkempi sijainti on esitetty kuvassa 2. Purmonjoen vesistöalue on kooltaan melko pieni. Valuma-alueen pinta-ala on 864 km 2 ja sen järvisyysprosentti on 2,4. Purmonjoen pituus Purmonjärvestä Luodon-Öjanjärveen on 62 km ja korkeusero 64,2 m. (Ekholm 1993, Nuotio 2008) Vesistöalueen suurimmat järvet ovat Purmojärvi (390 ha), Kerttuanjärvi (389 ha) ja Haapajärvi (193 ha). 4

Kuva 2. Purmonjoen vesistöalueen sijainti. ( SYKE; taustakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659) 5

Kuva 3. Purmonjoen vesistöalue ja alueen kunnat. ( SYKE; kuntarajat @ Genimap Oy Lupa L4659/02) Purmonjoen vesistöalue jaetaan viiteen 2. jakovaiheen valuma-alueeseen, jotka on esitetty kuvassa 4. 6

Kuva 4. Purmonjoen vesistöalueen 2. jakovaiheen valuma-alueet. ( SYKE, ELY-keskukset) Purmonjoen vesistöalue edustaa nuorta, viimeksi merestä noussutta maisemaa. Alue on siis vanhaa merenpohjaa, joka on aikojen saatossa muuttunut maankohoamisen ja maatumisen seurauksena merenrannikosta kiinteäksi mantereeksi. Maankohoaminen alueella jatkuu nykykäsityksen mukaan noin 0,7 cm vuodessa (Kakkuri 1990). Purmonjoen vesistöalueen maisema on loivapiirteistä ja korkeuserot ovat pieniä (kuva 5). Alueen maaperän erityispiirteenä ovat happamat sulfaattimaat, jotka ovat muodostuneet Litorinavaiheen aikana yli 4000 vuotta sitten. Happamien sulfaattimaiden alemmissa kerroksissa on sulfideja, jotka joutuessaan tekemisiin ilman hapen kanssa hapettuvat rikkihapoksi. Näille maille on nimensä mukaisesti tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Happamissa oloissa myös metallit liukenevat maasta. Liuenneet metallit sekä veden ph-arvoa laskeva rikkihappo saattavat aiheuttaa merkittäviä ongelmia vesieliöstölle. Vuonna 1987 tehdyn maaperäkartoituksen mukaan 7,8 % Purmonjoen valuma-alueesta on happamia sulfaattimaapeltoja, joista kuivatuksen ja ojituksen seurauksena irtoaa happamuutta valumavesiin. Pahimmat hapan-sulfaattimaat sijaitsevat aivan joen alaosalla ja Kauhavan Kortesjärvellä. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2000) 7

Kuva 5. Korkeussuhteet Purmonjoen vesistöalueella (KM25). ( SYKE, ELY-keskukset; topografia Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) 2.2 Hydrologia Pohjanmaan jokien tapaan Purmonjoelle on tunnusomaista suuret virtaamavaihtelut ja tulvimisherkkyys. Purmonjoella virtaama on tyypillisesti korkeimmillaan keväisin lumensulamisen seurauksena. Kesäisin joen virtaamat ovat tavanomaisesti alhaisia, mutta kasvavat syksyä kohti mentäessä. Suurimpana ongelmana alueella on siis kevättulvilla virtaaman nopea nousu, mikä on osittain seurausta tehokkaasta metsä- ja pelto-ojituksesta sekä virtaamaa tasaavien järvialtaiden vähäisestä määrästä (Vesihallitus 1977b). Tulvien torjumiseksi alueella on toteutettu jonkin verran tulvasuojelutöitä, joista on kerrottu tarkemmin kappaleessa 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö. Purmonjoen vesistöalueella ei ole tällä hetkellä jatkuvatoimisia vedenkorkeuden tai virtaaman havaintoasemia. Ainoastaan Kerttuanjärven vedenkorkeutta havainnoidaan säännöllisesti yksityisen säännöstelynhoitajan toimesta. Purmojärveltä on päivittäisiä vedenkorkeushavaintoja vuosilta 1983-1995, jonka jälkeen havaintoja on tehty satunnaisemmin (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004). Kaikki Purmojärven havainnot on kuitenkin tallennettu ympäristöhallinnon HYDRO-tietokantaan. Purmonjoella ei suoriteta lumilinjojen, lumen aluevesiarvojen eikä pienten alueiden valunnan havainnointia. Taulukossa 1 on esitetty Purmojärven havaintoaseman vedenkorkeuden tunnusluvut vuosijaksolla 1983-1995. 8

Taulukko 1. Purmojärven havaintoaseman vedenkorkeuden tunnusluvut vuosijaksolla 1983 1995. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004) Vedenkorkeus (N 60 ) Havaintopaikka MW HW NW MHW MNW HW 1/20 [m] [m] [m] [m] [m] [m] 4600100 Purmojärvi 64,31 64,85 64,01 64,66 64,15 65,00 2.3 Maankäyttö Purmonjoen vesistöalueen maankäyttö on ollut tehokasta ja metsä- ja pelto-ojituksia on alueella tehty paljon. Viimeaikaiset metsäojitukset ovat olleet etupäässä kunnostusojituksia. Purmonjoen jokivarressa esiintyy puustoa ja pensaikkoa, mutta laajemmat metsä- ja suoalueet sijaitsevat vesistön latvaosissa. Purmonjoen jokilaaksot ovat voimakasta maatalousaluetta (Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri 1991). Purmonjoen vesistöalueesta lähes 90 % on maatalousaluetta ja metsämaata. Rakennetut alueet Purmonjoen vesistöalueella sijoittuvat etupäässä jokivarren tuntumassa oleviin taajamiin ja kyliin. Taulukossa 2 sekä kuvassa 6 on esitetty Corine 2000-aineiston mukainen maankäyttö Purmonjoen vesistöalueella. Taulukko 2. Maankäyttö Purmonjoen vesistöalueella (Corine 2000) Maankäyttöluokka Pinta-ala [ha] % Rakennetut alueet 2 734 3,2 Maatalousalueet 13 858 16,0 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 61 519 71,2 Kosteikot ja avoimet suot 6 427 7,4 Vesialueet 1 891 2,2 9

Kuva 6. Corine-aineiston mukainen maankäyttö Purmonjoen vesistöalueella. ( SYKE, ELY-keskukset; maankäyttö Corine 2000) Purmonjoen vesistöalueella ei sijaitse vesipuitedirektiivin mukaisia Natura 2000-alueita, mutta vesistöalueella sijaitsee kaksi muuta Natura-aluetta; Pökkäsaaret ja Kalisjön. Purmonjoen vesistöalueen ylä- ja keskiosalla sijaitsee joitakin pohjavedenottamoita sekä muutamia vedenottamoita, joista ei ole tarkempaa tietoa. 2.4 Asutus ja kulttuuriperintö Purmonjoen vesistöalue sijaitsee viiden kunnan alueella, mutta pääosin kuitenkin Pedersören ja Evijärven kuntien sekä Kauhavan kaupungin alueella. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöaluekohtaisesti, vaan arviossa käytetään suuntaa-antavasti vesistöalueella olevien kuntien väestökehitystä. Taulukossa 3 on esitetty kokonaisuudessaan Pedersören ja Evijärven kuntien sekä Kauhavan kaupungin asukasmäärät vuonna 2009 sekä väestöennusteet vuodelle 2025. Tilastokeskuksen (2009) arvioiden mukaan asutus tulee kasvamaan Pedersören kunnan alueella ja vähenemään Evijärven kunnan ja Kauhavan kaupungin alueilla. Purmonjoen vesistöalueella asuu väestörekisterikeskuksen rakennus- ja huoneistorekisterin (2008) tietojen perusteella reilu 5 600 pysyväluonteista asukasta, joista noin 76 % asuu korkeintaan 500 metrin etäisyydellä joesta tai järvestä. Tämän lisäksi vesistöalueella asuu vajaa 30 tilapäistä asukasta. Asutus on keskittynyt pääasiassa 10

jokivarren taajamiin ja kyliin, joista suurimmat ovat Pännäinen, Kortesjärvi, Forsby, Purmo ja Lillby. Asutusta on myös järvien, etenkin Purmojärven ja Kerttuanjärven läheisyydessä. Taajamien, kylien, pienkylien ja maaseutuasetuksen sijoittuminen Purmonjoen vesistöalueella on esitetty kuvassa 7. Taulukko 3. Purmonjoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestö vuonna 2009 ja ennustettu väestökehitys vuoteen 2025. (Tilastokeskus 2009) Kunta 2009 2025 Muutos Evijärvi 2 740 2 329-15,0 % Pedersöre 10 853 12 259 + 13,0 % Kauhava 17 648 16 476-6,6 % Yhteensä 31 241 31 064-0,6 % Kuva 7. Yhdyskuntarakenne Purmonjoen vesistöalueella. ( SYKE, ELY-keskukset; asutusalueet VTJ/VRK 4/2007) Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Museoviraston laatiman valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventoinnin (2009) perusteella Purmonjoen vesistöalueella olevia valtakunnallisesti merkittäviksi luokiteltuja kulttuuriympäristöjä on neljä; Purmon kirkonmäki, Lassfolkin ja Härmälän taloryhmät, Pännäisten rautatieasema sekä Laamannintalo ja Östensön koulukoti, jotka kaikki sijaitsevat Pedersören kunnassa. Purmonjoen vesistöalueella esiintyy jonkin verran esihistoriallisia kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka ovat etupäässä asumispaikkoja ja hautaröykkiöitä. Löytöjä on etupäässä vesistöalueen keski- ja alaosalla. Löydöt ovat pääasiassa kivikaudelta. Purmonjoen vesistöalueella sijaitsee lisäksi rautatiesopimus- 11

kohteita Pännäisissä Pedersöressä, kaksi suojeltua kirkkoa (Purmon ja Kortesjärven kirkko), neljä rakennussuojelukohdetta; yksi joen alajuoksulla Pedersöressä sekä kolme Evijärven Kivijärven kylässä. Muinaisjäännösrekisterin irtolöytöjä on pääasiassa vesistöalueen keskiosalla sekä yksi asetuksella suojattu vaalittava valtakunnallisesti merkittävä rakennusperintökohde; Laamannintalo (Östensön koulukoti). 2.5 Kaavoitus Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koskevat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi se koskee luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita. Purmonjoen vesistöalueella maankäytön strateginen suunnittelu pohjautuu vesistöalueen yläosalla voimassa olevaan ympäristöministeriön 23.5.2008 vahvistamaan Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavaan sekä vesistöalueen alaosalla ympäristöministeriön 21.12.2010 vahvistamaan Pohjanmaan maakuntakaavaan. Pohjanmaan maakuntakaavoissa on huomioitu tulvaherkät alueet siten, että kylämerkintöjä koskeviin suunnittelumääräyksiin on sisällytetty lause: rakentamista ei tule osoittaa tulvaherkille alueille. Vesistöalueen suunniteltu maankäyttö on esitetty liitteessä 1. Etelä- Pohjanmaan maakuntakaava on nähtävillä Etelä-Pohjanmaan liiton Internet- sivuilla; www.epliitto.fi ja Pohjanmaan maakuntakaava Pohjanmaan liiton Internet-sivuilla; www.obotnia.fi. Purmonjoen vesistöalueella Pedersören kunnan alueella on voimassa Östensön osayleiskaava, Forsbyn osayleiskaava ja valtatie 8:n oikeusvaikutteinen yleiskaava. Evijärvellä on voimassa Kerttuanjärven rantayleiskaava sekä Haapajärven rantayleiskaava. Vesistöalueella voimassaolevia asemakaavoja on Kortesjärven, Purmon ja Pännäisen alueilla. Lisäksi vesistöalueella on voimassa Sexjön, Saarijärven, Haarusjärven ja Kotikankaan ranta-asemakaavat. Purmonjoen vesistöalueella on lisäksi vireillä Lillbyn ja Ala-Purmon osayleiskaavat (Pedersören kunnan kaavoituskatsaus 2010). Kauhavan Purmojärven osayleiskaavoitus on käynnistymässä, mutta sen aikataulu on vielä epävarma (Hakala 2010). Lisätietoja alueen kaavoituksesta on saatavilla kuntien Internet- sivuilta. Kuvassa 8 on esitetty Purmonjoen vesistöalueella sekä sen läheisyydessä voimassa olevat kaavoitukset. Yleiskaavoista kuvassa on esitetty vanhan rakennuslain mukaisesti vahvistetut yleiskaavat (ts. ennen v. 2000 kunnanvaltuuston hyväksymät) sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset, v. 2001-2007 aikana hyväksytyt yleiskaavat. Asemakaavoitetut alueet kuvassa sisältävät maankäyttöja rakennuslain sekä vuoteen 2000 asti voimassa olleen rakennuslain mukaiset asemakaavat. Rantaasemakaavoja vesistöalueella sijaitsee muutamien järvien ympärillä. 12

Kuva 8. Yleiskaavat, asemakaavat ja ranta-asemakaavat Purmonjoen vesistöalueella ja sen läheisyydessä. ( SYKE, ELY-keskukset) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa lausuntoja alimmasta suositeltavasta rakentamiskorkeudesta kaavoittajille ja poikkeuslupahakemuksiin. Alin suositeltava rakentamiskorkeus perustuu keskimäärin kerran 100 vuodessa tapahtuvan tulvan vedenkorkeuteen, johon lisätään jokivesistössä tapauskohtainen lisäkorkeus. 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö Tulvasuojelutyöt Purmonjoen vesistöalueella on tehty runsaasti tulvasuojelutöitä (liite 2.): - Purmonjokea on perattu vuosina 1910-1914 noin 20 km:n matkalta Timmerforsin ja Fräntilänvälillä haitallisten kevättulvien poistamiseksi vuonna 1909 laaditun suunnitelman mukaisesti. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2000) - Vuosina 1934-1935 Purmonjokea on perattu Ylikosken ja Ruohojärvenojan väliltä 7 km:n matkalta vuonna 1922 laaditun suunnitelman mukaisesti. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2000) - Vuosina 1955-1969 suoritettiin mittavat perkaukset Purmonjoen alaosalla 5 km:n matkalla, Purmonjoen keskiosalla Timmerforsin ja Kukkolan välillä mukaanlukien Ruohojärvenojan alaosa sekä Purmonjoen yläosalla Stampaninkoskelta Purmojärveen saakka. Hankkeen hyötyalue Purmojoen keskiosalla ja Ruohojärvenojalla oli 1 180 ha, mistä peltoa oli 1 030 ha. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2000) 13

- Purmonjoen sivuhaaran Norijoen perkaus tulvahaittojen poistamiseksi suoritettiin vuosina 1970-1979. Perkaus käsitti 25,5 km:n osuuden Purmonjoen haarasta Lappajärven rajaan. Perkausten hyötyala oli 430 ha peltoa ja 480 ha muuta maata. Hankkeeseen kuului myös Kerttuanjärven vedenpinnan nosto n. 1 metrillä luusuaan rakennetulla säännöstelypadolla. Lisäksi hanke käsitti järven etelärannan pengerryksen. (Vesihallitus 1977a, Hautala 2010) - Vuosina 1968-1974 toteutettiin Upprensning och invallning av Sundbäck och Purmo åars nedre lopp- niminen hanke (Sundbäckenin ja Purmonjoen alaosan perkaus ja pengerrys), joka käsitti Sundbäcksån ja Purmonjoen alaosan (plv 0-41+50) perkauksen, Purmonjoen haarojen yhdistämisen Pännäisten kanavalla sekä Sandsundsfjärdenin pengertämisen HW 1/20 toistuvalle tulvalle, pumppaamon rakentamisen ja kuivatusojien kaivun. Hankkeen hyötyala oli 885 ha, josta 345 ha oli peltoa. (Kokkolan vesipiiri 1982, Vesihallitus 1982) - Purmonjoen eteläisen haaran muuttaminen rakentamalla Pännäisten kanava II:n sai Länsi- Suomen vesioikeuden luvan 10.11.1980. Hanke sisälsi myös Purmonjoen alaosan perkauksen. (Kokkolan vesipiiri 1982, Antfolk 2010) - Vuosina 1993-1996 toteutettiin Purmonjoen suuosan tulvasuojelu Purmonjoen ja Ähtävänjoen tulvasuojeluhankkeena. Hanke käsitti Purmonjoen osalta suuosan pääväylän perkauksen Purmonjoen 0-paalulta Storfjärdenin länsirantaa Korvskärsfjärdenille noin 4,1 km:n matkalta sekä Strömmenin perkauksen 2,8 km:n matkalta. Hankkeella saavutettu tulvasuojelun hyötyalue oli Purmonjoen varressa 95 ha ja Strömmenin varressa 40 ha. (Kokkolan vesipiiri 1982, Vikströn & Myllynen 1999) - Vuosina 2005-2009 toteutettiin Purmonjoen keskiosan tulvasuojeluhanke, joka käsitti tulvasuojeluperkauksia pääuomassa ja Ruohojärven ojassa sekä siivousperkauksia tulvahaittojen lisääntymisen ehkäisemiseksi. Lisäksi rakennettiin viisi pohjapatoa. Purmonjoen keskiosan tulva-alueella HQ 1/20 mukaiset vedenkorkeudet laskivat 0,6-0,8 m. Hankkeen vaikutuksesta tulvat pienenivät tai poistuivat kokonaan noin 500 ha alueella. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004) - Purmojärven kunnostushanke on aloitettu vuonna 2009 ja sen on määrä valmistua vuonna 2011. Hanke käsittää laajoja ruoppauksia, keskivedenpinnan noston 15 cm:llä rakennettavan pohjapadon avulla, pengerrysten ja pumppaamojen rakentamisen peltojen kuivana pysymiseksi, vesiensuojelukosteikkoja ja laskeutusaltaita, niittoa, kalaston hoitoa sekä saaren tien virtaama-aukkojen suurentamisen. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004) Purmonjoelle ei ole tehty tulvantorjunnan toimintasuunnitelmaa, toisin kuin useille isoimmille ja tulvaherkimmille vesistöille. Säännöstelyt Purmonjoen vesistöalueella Kerttuanjärveä säännöstellään Länsi-Suomen vesioikeuden 26.11.1973 antamalla päätöksellä. Säännöstelyluvan haltija on valtio ja säännöstelyä hoitaa paikallinen asukas. Järven vedenkorkeus vaihtelee n. välillä N43 +58,10 58,60 m. Meneillään olevan Purmojärven kunnostushankkeen yhtenä toimenpiteenä on pohjapadon rakentaminen järven luusuaan. Pohjapatoon rakennettavalla juoksutusputkella säännöstellään Purmojärven vedenkorkeutta. Talven aikana vesipinta lasketaan niin alas, että lumen sulamisvesille on riittävä varastotila ja keväiset tulvakorkeudet eivät nouse verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Hanke on saanut Länsi-Suomen ympäristölupaviraston luvan päätöksellä 17.8.2007. 14

Padot Purmonjoen vesistöalueella ei ole patoturvallisuuslain mukaan luokiteltuja patoja. Kerttuanjärven säännöstelypadon lisäksi vesistöalueella sijaitsee runsaasti pohjapatoja, jotka pidättävät vettä kuivina vuodenaikoina ja parantavat joen virkistyskäyttöä. Purmonjoen vesistöalueella toteutetut vesistötyöt ja rakenteet on esitetty liitteessä 2. 2.7 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella Tulvavesien pidättämiseksi Purmonjoen valuma-alueella on 1970- luvun lopulla tehty joitakin toimenpide-ehdotuksia. Norijoen yläosalle kaavailtiin paisunta-allasta, jonka tilavuus olisi 3-4 milj. m 3. Lisäksi Purmonjoen päähaaraan oli suunnitteilla rakentaa allas tulvavesiä varten, mikäli se olisi mahdollista. Altaan sopivaa sijoituspaikkaa kaavailtiin tuolloin silloisen Kortesjärven kunnan alueelta. Kaikkiaan Purmonjoen yläosalle arvioitiin olevan mahdollista rakentaa tarvittava allastilavuus, 6-8 milj. m 3. Lisäksi tulvavesien vähentämiseksi oli 1970- luvun lopulla suunnitteilla Purmonjoen pohjoisen haaran virtaaman kääntäminen Ähtävänjokeen Överessen kohdalla. Käännöksen toteutuessa Purmonjoen alaosan tulvahuiput olisivat pienentyneet noin 20-30 %. Edellä mainittuja toimenpiteitä ei kuitenkaan ole toteutettu. (Vesihallitus 1977b, Hautala 2010). 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Purmonjoella on esiintynyt toistuvasti tulvia, mutta niitä on kuitenkin havainnoitu melko vähän. Tulva-aikaisia vedenkorkeushavaintoja on tehty ainakin vuosina 1984, 2000, 2006, 2009 ja 2010. Havainnot ovat pääasiassa joen alaosalta. Vuodelta 1984 on yksi virtaamahavainto ja lisäksi vuonna 2009 on suoritettu virtaamahavaintoja joen keski- ja alaosalla. Vuoden 1984 kevättulva oli Purmonjoella mittava ja sen voidaan arvioida olleen suuruudeltaan keskimäärin kerran 20 vuodessa toistuva (HW 1/20 ). Tulva-alue Purmonjoella oli tuolloin 900 ha. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2000, Skutnabba 2010, Vaasan läänin seutukaavaliitto 1984). Lisäksi tulvatietoja on dokumentoitu ainakin seuraavina vuosina, mutta niistä ei ole tiedossa tarkempia vedenkorkeushavaintoja: - Vuonna 1972 Purmonjoen alaosalla tulva-alue oli 100 ha ja Norijoella 900 ha (Vesihallitus 1977a) - Kevään 1977 tulva-alue oli Purmonjoen alaosalla ja Strömmenin varressa yhteensä 170 ha (Kokkolan vesipiiri 1982) - Kesällä 1991 kesätulva vahingoitti sadon 200 ha:n alueella. Suuria kesätulvia on ollut lisäksi ainakin vuonna 1995 ja pienempiä 1981 ja 1987. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2000) Kokemusperäisen tiedon perusteella Purmonjoella on esiintynyt tulvia pääasiassa joen keski- ja alaosalla. Tulvista on aiheutunut haittaa pääasiassa viljelysmaille. Rakenteille aiheutuneet tulvavahingot ovat olleet vähäisiä. 15

Kuva 9. Kauhavan Ylinevan tulvaa keväällä 2000. (Unto Huttu) Kuva 10. Kauhavan Aronvainion tulvaa keväällä 2000. (Unto Huttu) Jääpadot Purmonjoen vesistön erityispiirteisiin kuuluu, että jäät lähtevät liikkeelle ensin yläjuoksulta. Liikkuvat jäät aiheuttavat ongelmia ruuhkautuessaan alempana jokiuomassa vielä kiinteästi paikallaan 16

olevien jäiden kanssa. Jokiin syntyvät jääpadot saattavat nostaa vedenpintaa nopeasti. Jääpeitteisen joen vedenjohtokyky on usein huomattavasti huonompi kuin avoimen. Jääpatotulvat ovat siitä ongelmallisia, että niiden syntyä on vaikea ennustaa. Torjuntakeinoina jääpatoihin voidaan käyttää räjäytystä, sahausta tai konekaivua. Vesistötulvia puolestaan on helpompi ennustaa, mutta niiden torjunnassa joudutaan pääasiassa käyttämään tilapäisiä tulvasuojelurakenteita. Purmonjoen vesistöalue ei ole erityisen herkkä jääpatojen muodostumiselle ja niitä onkin raportoitu vähän. 1970- luvulla jääpatoja on esiintynyt joen alaosalla, jossa niitä on poistettu räjäyttämällä (Antfolk 2010). Vuonna 2000 yhtenäinen jääkansi rautatien ja Luodonjärven välillä nostatti tulvaveden Pännäisissä ja alikulkutunnelin tie täyttyi vedestä. Myös vuosina 2006 ja 2010 yhtenäinen jääkansi nostatti tulvaveden 8- tien varressa oleville pelloille ja kevyenliikenteen väylälle Pännäisissä. (Skutnabba 2010) 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Purmonjoen vesistöalueen maankäytössä ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia viime vuosikymmeninä, joiden seurauksena alueen tulvariskit olisivat kasvaneet merkittävästi. Alueella ei myöskään ole tehty vesistötoimenpiteitä, joiden seurauksena alueen vesiolosuhteet olisivat jotenkin ratkaisevasti muuttuneet. Tämän lisäksi huomioiden, että toteutuneet tulvat ovat olleet alueella muutenkin vähäisiä, niin voidaan arvioida, etteivät toteutuneita tulvia vastaavat tulvat nykytilanteessakaan aiheuta alueella merkittäviä vahinkoja. 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Suomen vesiolosuhteiden arvioidaan muuttuvan merkittävästi ilmastonmuutoksen seurauksesta. Yleisesti ottaen tulvariskien oletetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) on tutkittu ilmastonmuutoksen vaikutusta Suomen sääoloihin ja vesistöjen hydrologiaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskilämpötilan arvioidaan Suomessa nousevan 3-7 C vuoteen 2100 mennessä. Sadannan arvioidaan kasvavan 13-26 %. Suomen ilmasto on 1900-luvulla lämmennyt 0,7 astetta. Vesistöissä on jo havaittavissa monia ilmastonmuutokseen viittaavia muutoksia. Kevättulvat ovat aikaistuneet, talven virtaamat ovat kasvaneet ja uusia vedenkorkeusennätyksiä on syntynyt paikoin viime vuosina. (Veijalainen ja Vehviläinen 2008, Korhonen 2007) Ilmaston muuttuessa kasvava sadanta lisää virtaamaa ja valuntaa. Talven valunnan ennustetaan kasvavan merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen takia. Talven lisääntyvät virtaamat ovat merkityksellisiä etenkin suppo- ja jääpatojen muodostumisessa. Pohjanmaalla lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Kesäinen haihdunta lisääntyy keskilämpötilojen nousun seurauksena. Kesäaikainen valunta pienenee aiheuttaen vedenpintojen laskua monin paikoin. Myös pohjavedenpinnat laskevat. Kesän ja alkusyksyn kuivuuden ennustetaan lisääntyvän monin paikoin. Sadetulvien arvioidaan yleistyvän rankkasateiden kasvun myötä varsinkin vähäjärvisillä ja pienillä vesistöalueilla. Suurten sateiden on arvioitu kasvavan jopa 40-60 % lisäten merkittävästi kesä- ja syksytulvien sekä taajamatulvien riskiä monin paikoin (Korhonen 2007, Veijalainen ja Vehviläinen 2009, Veijalainen 2009). 17

Purmonjoella suurimmat huippuvirtaamat tapahtuvat keväisin lumensulamisen seurauksesta. Yllä mainittujen tutkimustulosten pohjalta voidaan ennustaa, että ilmastonmuutoksen seurauksesta Purmonjoella kevättulvat aikaistuisivat, mutta pienentyisivät lumenmäärien pienentyessä. Sadannan lisääntyessä kuitenkin virtaamat kasvaisivat muina vuodenaikoina, mikä saattaisi lisätä kesä- ja syystulvia. Purmonjoen vesistöalueella ei ole tehty tutkimuksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista hydrologiaan. Purmonjokea lähimpänä oleva vesistöalue, jolle on tehty ilmastonmuutostarkastelua, on Lapuanjoki. Lapuanjoen tutkimustuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina myös Purmonjoelle läheisen sijaintinsa puolesta. Kyseiset tutkimustulokset on esitetty liitteessä 3. 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Purmonjoen vesistöalueen kunnista Evijärven ja kaupungeista Kauhavan väkiluvun arvioidaan vähenevän ja Pedersören kunnan asukasluvun kasvavan vuoteen 2025 mennessä. Vaikka tulvista aiheutuneita merkittäviä vahinkoja on hyvin vähän tiedossa, voidaan olettaa, että suurimmat vahingot aiheutuisivat jokiuoman varrella oleville taajamille ja tiheästi asutuille alueille. Pedersören kunnan asukaslukumäärän kasvu lisää painetta kaavoittaa jokivarrelle sellaisille alueille, joiden tulvaherkkyydestä ei ole kokemusperäistä tietoa. Tulvavahinkoja pystytään merkittävästi vähentämään suunnittelemalla maankäyttöä järkevästi ja ohjaamalla rakentamista tulva-alueiden ulkopuolelle. Rakennuslupia myönnettäessä kunnan viranomaisten tulee huolehtia siitä, ettei rakenteita sijoiteta liian alas. Turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen ja metsätalouden tehostuminen voi äärevöittää jokien virtaamia ja siten lisätä tulvariskejä eri puolilla vesistöä. Lisäksi ojituksella voi olla haitallisia vaikutuksia veden laatuun sekä jokien ja järvien tilaan. Pitkällä aikavälillä katsottuna alueen pellot painuvat ja kuluvat viljelyn vaikutuksesta. Myös aikaisemmin tehtyjen tulvasuojelutöiden hyötyvaikutukset vähenevät vähitellen. Penkereet painuvat ja uomat liettyvät. Nämä osaltaan lisäävät tulvimisherkkyyttä alueella tulevaisuudessa. (Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri 1991) Länsi-Suomen ympäristökeskus on arvioinut Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2000 julkaisemaa Suurtulvaselvitystä varten keskimäärin kerran 250 vuodessa toistuvan (1/250 a) tulvan aiheuttamat vahingot. Työssä kartoitettiin kastuvien alueiden laajuus sekä arvioitiin rakennusten, teiden, siltojen ja muiden vahinkojen suuruus HQ 1/250 mukaiselle tulvalle. Tulvavahinkoarviossa kastuvien alueiden pinta-ala on koko Purmonjoen vesistöalueella arvioitu olevan noin 1 100 ha. Vuoden 1998 hintatasossa Purmonjoen kokonaisvahingot ovat HW 1/250 mukaisella tulvalla noin 0,76 milj. euroa. (Ollila ym. 2000) 18

5 Tulvariskin määrittäminen Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan todennäköisyyden ja tulvasta aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää. Tulvariskien hallintalain mukaan tulvariskien merkittävyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset, kuitenkin alueelliset ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen (Laki 620/2010, 8 merkittävät tulvariskialueet): 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle; 2) välttämättömyyspalvelun kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle; tai 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Näiden lisäksi alustavissa arvioinnissa huomioidaan kokemusperäinen tieto eli tieto vesistöalueen aikaisemmista tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista, sekä ilmastonmuutoksen tai muun pitkäaikaisen kehityksen aiheuttama vaikutus tulvien esiintymiseen. Kun vesistöalueella ei ole kokemusperäisen tiedon mukaan ollut merkittäviä tulvia, niin voidaan tulvariskialueiden tarkastelu tehdä kevyemmin ilman tulvamallinnusta ns. tunnuslukujen pohjalta eli selvittämällä vesistöalueella sijaitsevat mahdolliset tulvariskikohteet ja niiden määrä. Näin saadaan tehtyä karkea arvio vesistöalueen tulvavahinkopotentiaalista. Jos alueella ei sijaitse merkittäviä riskikohteita tai niiden lukumäärä on valtakunnallisesti vertailtuna vähäinen, voidaan tehdä olettamus, että alueella ei myöskään ole merkittäviä tulvariskialueita. Merkittävällä tulvariskialueella tulva aiheuttaa merkittävän uhkan alueen väestölle, tärkeille toiminnoille, omaisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriperinnölle. 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen Tässä kappaleessa arvioidaan vesistöalueen tulvavahinkopotentiaalia kartoittamalla ne vesistöalueella sijaitsevat kohteet tai alueet, joille tulvat voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa huomioiden kappaleessa 5 esitetyt kriteerit. Kartoituksessa tunnistettujen mahdollisten tulvariskien perusteella voidaan arvioida onko alueella mahdollisesti valtakunnan tai EU:n tasolla mitattuna merkittäviä tulvariskikohteita. Vesistöalueella sijaitsevien mahdollisten tulvahaavoittuvien kohteiden lukumäärä kartoitetaan hyödyntäen erilaisia saatavilla olevia paikkatietoaineistoja, joiden tiedot ovat osittain kuitenkin puutteellisia ja niiden voidaankin katsoa olevan lähinnä suuntaa-antavia. Tiedot tulisi tarkistaa mahdollisen tarkemman tulvariskikartoituksen yhteydessä. 1) Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle Tarkasteltaessa tulvariskiä vesistölle tarkastelussa otetaan huomioon väestön määrä ja sijainti vesistöalueella. Yleiseltä kannalta katsottuna suurempi tulvalle altistuva väestömäärä tarkoittaisi merkittävämpää tulvariskiä. Erityisiä riskikohteita suurtulvalla ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita riskialttiita kohteita ovat mm. päiväkodit ja kou- 19

lut. Ihmisten terveydelle vahingollinen seuraus voisi olla vedenottamon veden laadun pilaantuminen tulvien seurauksena. Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR 2008) tietojen sekä peruskarttatarkastelun avulla perusteella Purmonjoen vesistöalueen asutus jakaantuu melko tasaisesti koko vesistöalueelle. Tiheintä asutus on kuitenkin joen alaosalla. Purmonjoen vesistöalueen noin 5 600 asukkaasta noin 4 300 asuu alle 500 metrin etäisyydellä vesistöstä. Tulvariskiä tarkasteltiin suurimpien taajamien osalta. Asuinalueiden rakennukset sijaitsevat korkeusmalli/korkeuskäyrä -tarkastelun perusteella pääsääntöisesti vähintään muutamia metrejä keskivedenkorkeuden yläpuolella. Pännäisten taajamassa osa asutuksesta saattaa olla tulvavaarassa arvioidulla keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvalla tulvakorkeudella. Purmonjoen vesistöalueella sijaitsee kolme terveydenhuoltorakennusta, 12 huoltolaitosrakennusta, neljä päiväkotia ja 19 opetusrakennusta. Korkeusmalli/korkeuskäyrä-tarkastelun perusteella terveydenhuoltorakennus Pännäisissä saattaa olla tulvavaarassa arvioidulla kerran keskimäärin 1000 vuodessa toistuvalla tulvakorkeudella. 2) Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen Tarkasteltaessa tulvariskiä yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille tarkastelussa otetaan huomioon vesistöalueen infrastruktuuri kuten mm. vesihuolto eli talousveden toimittaminen ja jätevesien johtaminen ja käsittely, tie- ja rautatieverkostot, kaukolämmön ja sähkön tuotanto sekä jakelu, tietoliikenneverkostot, väestönsuojat sekä pelastustoimen rakennukset. Purmonjoen vesistöalueella sijaitsee kolme paloasemaa, 26 tietoliikenteen rakennusta sekä kolme energiantuotanto- ja siirtorakennusta. Pännäisten paloasema sijaitsee alle 150 metrin etäisyydellä joesta ja saattaa korkeusmalli/korkeuskäyrä-tarkastelun perusteella olla tulvavaarassa keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvalla tulvakorkeudella. Purmojärvellä yksi tietoliikenteen rakennus saattaa olla tulvavaarassa suurtulvalla. Vesistöalueen läpi kulkevat sekä joen ylittävät merkittävimmät tieyhteydet ovat joen alaosalla kulkeva valtatie 8, kantatie 63 Kauhavalta Ylivieskaan ja Forsbyntie (nro 741) Lappajärveltä Pietarsaareen. Joen alaosalla kulkeva valtatie 8 sekä Forsbyntie saattavat olla vaarassa katketa suurtulvalla. Valtatie 8 katketessa liikenne on mahdollista kierrättää toista reittiä. Vesistöalueen läpi joen alaosalla kulkee myös Pohjanmaan rata. On kuitenkin epätodennäköistä, että tulva nousisi rautateiden tasolle, koska rautatiet on yleensä rakennettu korkealle. 3) Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen Tarkasteltaessa tulvariskiä taloudelliselle toiminnalle tarkastelussa otetaan huomioon vesistöalueella olevat liiketoiminnot esimerkiksi elintarviketeollisuus ja kemian teollisuus, joiden toimivuus olisi turvattava kaikissa olosuhteissa. Purmonjoen vesistöalueella ei ole merkittäviä elintarvike- tai lääketeollisuuden toimintoja, joiden toiminnan keskeytyminen aiheuttaisi yhteiskunnalle merkittäviä taloudellisia haittoja. 20

4) Pitkäkestoinen tai laaja-alinen vahingollinen seuraus ympäristölle Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle tarkastelussa otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa ympäristön äkillistä pilaantumista. Tarkastelussa otetaan huomioon mm. IPPCdirektiivin (Integrated Pollution Prevention and Control = Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen) mukaiset teollisuuslaitokset sekä muut ympäristölupavelvolliset toimijat ja lisäksi vesistöalueella olevat VAHTI 2003- erityiskohteet. Purmonjoen vesistöalueella sijaitsee yksi IPPC-direktiivin mukainen teollisuuslaitos, joka on Etelä- Pohjanmaan Minkinrehu Oy:n Kortesjärven rehutehdas. Vesistöalueella sijaitsee 102 kpl VAHTI 2003 kohdetta: 83 eläinsuojaa, 15 teollisuuslaitosta, kaksi jätevedenpuhdistamoa (Purmossa ja Kortesjärvellä), yksi huoltoasema (Kortesjärvellä) ja kaksi jätteenkäsittelylaitosta (Lillbyn kaatopaikka ja kompostointialue Kortesjärvellä). Jätevedenpuhdistamo Purmossa sijaitsee noin 150 metrin päässä joesta. Kaksi eläinsuojaa sijaitsee korkeintaan 50 metrin etäisyydellä joesta. Vesistöalueen 11 pohjavedenottamoa sijoittuvat pääasiassa vesistöalueen keski- ja yläosalla. Vedenottamot sijaitsevat vesistöjen läheisyydessä. Kaksi vedenottamoa sijaitsee alle 100 metrin etäisyydellä vesistöstä. Vesistöalueella ei sijaitse vesipuitedirektiivin mukaisia suojelukohteita. Korkeusmalli/korkeuskäyrä-tarkastelun perusteella ei havaittu sellaisia kohteita, joista aiheutuisi pitkäkestoista tai laaja-alaista vahingollista seurausta ympäristölle arvioidulla keskimäärin kerran 1000 toistuvalla tulvalla. 5) Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Tarkasteltaessa tulvariskiä kulttuuriperinnölle otetaan huomioon alueella sijaitsevat kulttuuriperintökohteet. Tulvista voi aiheutua vahinkoa, jos tulvavesi kastelee vanhoja rakennuksia. Purmonjoen vesistöalueella, Pedersören kunnassa sijaitsee neljä valtakunnallisesti merkittäväksi luokiteltua kulttuuriympäristöä. Näistä Purmon kirkonmäki, Lassfolkin ja Härmälän taloryhmät ja Laamannintalo sekä Östersjön koulukoti sijaitsevat aivan joen läheisyydessä, mutta rakennukset ovat korkeusmallitarkastelun perusteella suojassa suurtulvalta. Vesistöalueella vesistön läheisyydessä sijaitsee Purmon suojeltu kirkko, yksi rakennussuojelukohde (Laamannintalon ja Östensjön koulukodin alueella) sekä runsaasti muinaisjäännöksiä. Korkeusmalli/korkeuskäyrä-tarkastelun perusteella Purmonjoen vesistöalueella ei havaittu olevan sellaisia tulville alttiita kohteita, joiden kastumisesta aiheutuisi korjaamatonta vahingollista seurausta kulttuuriperinnölle. 6) Kokemusperäinen tieto Kokemusperäisellä tiedolla on suuri merkitys arvioitaessa tulvariskien merkittävyyttä. Jos alueella ei ole ollut merkittäviä tulvia tai tulvista aiheutuneita vahinkoja, voidaan olettaa että niitä ei ole odotettavissa tulevaisuudessakaan, olettaen että vesistön vesiolosuhteet tai maankäyttö eivät oleellisesti muutu. Kokemusperäisen tiedon mukaan Purmonjoella on esiintynyt tulvia pääasiassa joen keski- ja alaosalla. Vuoden 1984 kevättulva oli Purmonjoella mittava ja tulva-alueen arvioitiin olleen noin 900 ha. Vuonna 1972 Purmonjoen alaosalla tulva-alue oli noin 100 ha ja Norijoella 900 ha. Joen alaosalla Pännäisissä paikallista tulvimista ovat aiheuttaneet jääpadot ja yhtenäinen jääkansi. Purmon- 21

joen vesistöalueella tulvista on aiheutunut haittaa pääasiassa viljelysmaille. Rakenteiden ei ole raportoitu kärsineen vakavista tulvaongelmista Purmonjoen vesistöalueella. 7) Vesistörakenteiden aiheuttama tulvanuhka Purmonjoen vesistöalueella ei ole tulvanuhkaa lisääviä vesistörakenteita. Kuva 11. Purmonjoen vesistöalueella sijaitsevat mahdolliset tulvariskikohteet. ( SYKE, ELY-keskukset; Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659; VTJ/VRK 4/2008; Liikennevirasto/Digiroad 2010) 22

7 Yhteenveto Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Laissa ja asetuksessa on säädetty tulvariskien hallinnan suunnittelusta merkittäville tulvariskialueille. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Merkittävän tulvariskialueen nimeämisessä otetaan huomioon tulvan todennäköisyys ja siitä aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Seurausten merkittävyyttä arvioidaan yleiseltä kannalta. Yksittäiseen vahinkokohteeseen liittyvien omaisuusarvojen suuruus ei ole arvioinnissa ratkaisevaa, vaan merkittävälle tulvariskialueelle tunnusomaista on suuri yksittäisten vahinkokohteiden lukumäärä ja sen perusteella merkitys myös yleiseltä kannalta. Tulvariskien alustavissa arvioinnissa tarkastellaan seuraavia tulvan vahingollisia seurauksia: vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle; välttämättömyyspalvelun kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle; tai korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Tässä raportissa on arvioitu vesistöstä aiheutuvat tulvariskit Purmonjoen vesistöalueella. Arvioinnissa on mm. kuvattu vesistöalue, kerätty tiedot esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista tulvavahingoista sekä arvioitu mahdollisia tulvia ja tulvariskejä. Yhteenvetona Purmonjoen vesistöalueelle tehdystä alustavasta arvioinnista todetaan seuraavaa: - Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: Purmonjoen vesistöalueella väestö on jakautuu melko tasaisesti koko valuma-alueella. Suurin osa asuinrakennuksista sijaitsee korkeusmalli-/korkeuskäyrätarkastelun perusteella muutaman metri keskivedenkorkeuden yläpuolella, joten alueiden ei katsota sijaitsevan tulvavaara-alueella. Alueella on muutamia yksittäisiä vaikeasti evakuoitavia kohteita, jotka voidaan mahdollisesti suojata erikseen. - Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: Purmonjoen vesistöalueella on yksi paloasema, joka on tulvavaarassa suurtulvalla. Alueen tiet voivat suurtulvalla osin katketa, mutta kiertoteitä löytyy. - Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen: Purmonjoen vesistöalueella ei ole tiedossa tällaista taloudellista toimintaa. - Pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle: Purmonjoen vesistöalueella ei ole tiedossa merkittäviä tulvariskejä ympäristölle. - Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle: Purmonjoen vesistöalueella ei ole tiedossa tulvariskejä kulttuuriperinnölle, sillä suurin osa kohteista sijaitsee korkealla. 23

- Kokemusperäinen tieto: Purmonjoen vesistöalueella ei ole tiedossa aikaisempia huomattavia vahinkoja aiheuttaneita tulvia. - Vesistörakenteiden aiheuttama tulvanuhka: Purmonjoen vesistöalueella ei ole merkittäviä tulvariskejä aiheuttavia vesistörakenteita. Purmonjoen vesistöalueelta ei ehdoteta tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Tarkasteltavalla vesistöalueella ei ole esiintynyt tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain 8 :ssä tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Vesistöalueella ei ole myöskään arvioitu esiintyvän tulevaisuudessa tulvia, joista aiheutuisi edellä tarkoitettuja vahingollisia seurauksia. 24

8 Kirjallisuus ja lähteet Antfolk, L. 2010. Apulaistarkastaja. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Puhelinhaastattelu 28.9.2010. Aihe: Purmonjoella toteutetut tulvasuojeluhankkeet ja toteutuneet jääpatotulvat. Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja- sarja A 126. Helsinki. 166 s. Etelä-Pohjanmaan liitto. 2010. [Viitattu 9.9.2010]. Maakuntakaavoitus [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.epliitto.fi/ Hautala, T. 2010. Tarkastaja. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Puhelinhaastattelu 30.9.2010. Aihe: Purmonjoen sivuhaaran Norijoen perkaus. Hakala, S. 2010. Insinööri. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Sähköposti18.10.2010. Aihe: Kaavoitus Purmonjoen vesistöalueella. Euroopan komissio. 2007. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, 2007/60/EY. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:32007l0060:en:not Kakkuri. 1990. GTK. [Viitattu 28.9.2010] Maankohoaminen [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.gtk.fi/aineistot/sanasto/isobaasi.htm Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri. 1991. Keski-Pohjanmaan vedet ja ympäristö. Vesien ja ympäristön käytön, hoidon ja suojelun kehittämissuunnitelma. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A71. 134 s. Kokkolan vesipiiri. 1982. Purmonjoen ja Ähtävänjoen suuosan kunnostus- ja tulvasuojelusuunnitelma (Pedersöre, Pietarsaari). Korhonen, J. 2007. Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut. Suomen ympäristö 45/2007. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=266199&lan=fi Länsi-Suomen ympäristökeskus. 2000. Purmonjoen keskiosan tulvasuojelusuunnitelma. Länsi-Suomen ympäristökeskus. 2004. Purmojärven kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Maaseutuverkosto. 2009. Happamat sulfaattimaat. Maaseutuverkoston julkaisu. Museovirasto. 2009. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY [Internetsivusto]. Saatavissa: http://www.rky.fi/ Nuotio, E. 2008. Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa. LSUra 1/2008. 164 s. Ollila, M., Virta, H. ja Hyvärinen, V.2000. Suurtulvaselvitys. Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Luonto ja Luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 441. 148 s. Pedersören kunta. 2010. [Viitattu 20.10.2010]. Kaavoituskatsaus 2010 [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.pedersore.fi/download/2887/katsaus%202010.pdf 25

Pohjanmaan liitto. 2010. [Viitattu 9.9.2010]. Maakuntakaavoitus [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.obotnia.fi/ Skutnabba, S. 2010. Rakennusmestari. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Puhelinhaastattelu 28.9.2010. Aihe: Purmonjoella esiintyneet tulvat ja jääpadot. Tilastokeskus. 2009. [Viitattu 18.8.2010]. Väestöennuste [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=020_vaenn_tau_102_fi&ti=v%e4est%f6ennuste+2009 +i%e4n+ja+sukupuolen+mukaan+alueittain+2009+%2d+2040&path=../database/statfin/vrm/vae nn/&lang=3&multilang=fi Vaasan läänin seutukaavaliitto 1984. Pohjanmaan kevättulvat 1984 Mitä lehdet kirjoittivat. Sarja D:11. 39 s. Veijalainen, N. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutus Lapuanjoen yläosan säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksiin ja virtaamiin: Alustavia tuloksia 6/2009. Julkaisematon. Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B. 2008. Ilmastonmuutos ja patoturvallisuus vaikutus mitoitustulviin. Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B. 2009. Vesistötulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Esitelmä Tulvakartoitukset ja tulvariskien alustava arviointi päivillä 21.-22.9.2009. Vesihallitus. 1977a. Pohjanmaan keskiosan vesienkäytön kokonaissuunnitelma. I osa. Vesihallituksen tiedotus 123. Helsinki. Vesihallitus. 1977b. Pohjanmaan keskiosan vesienkäytön kokonaissuunnitelma. II osa. Vesihallituksen tiedotus 123. Helsinki. 231 s. Vesihallitus. 1982. Pohjanmaan vesistöhankkeiden käyttö. Vesihallituksen monistesarja. 1982:125. Vikström, R. & Myllynen, K. 1999. Purmonjoen ja Ähtävänjoen suuosan kunnostus ja tulvasuojelu- Velvoitetarkkailu vuosina 1993-1997. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 114. Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät. 2010. Suomen ympäristökeskus. 26

Liitteet Liite 1a. Suunniteltu maankäyttö Purmonjoen vesistöalueella 27

Liite 1b. Suunniteltu maankäyttö Purmonjoen vesistöalueella 28

Liite 2. Purmonjoen vesistöalueella toteutetut vesistötyöt ja rakenteet. 29

3 /s) Liite 3. Ilmastonmuutoksen vaikutukset hydrologiaan Lapuanjoella Suomen ympäristökeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa on Vesistömallijärjestelmällä arvioitu ilmastonmuutoksen vaikutuksia hydrologiaan (Veijalainen ja Vehviläinen 2009b). Tutkimuksessa on tarkasteltu useampia vesistöjä, mutta tässä esitetään tulokset vain koskien Lapuanjokea. Laskelmat on tehty ajanjaksoille 2010-39, 2040-69 ja 2070-99. Vertailujaksona on käytetty vuosia 1971-2000. Tuloksia on laskettu 14 eri ilmastoskenaariolle, jotka on saatu Ilmatieteenlaitokselta. Laskennat on tehty menetelmällä, jossa kuukauden keskilämpötilan ja sadannan muutos lisätään suoraan kunkin päivän vertailujakson havaittuun lämpötilaan ja sadantaan. Menetelmä ei ota huomioon sitä, että erilaiset lämpötilat ja sadannat muuttuvat mahdollisesti eri tavoin, mikä vaikuttaa erityisesti lumen kertymiseen ja rankkasadetulviin. Ilmastonmuutokseen liittyy vielä huomattavia epävarmuuksia, joten tuloksia ei tule käyttää liian yksityiskohtaiseen arviointiin. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan keväiset tulvavirtaamat Lapuanjoella tulevat suurimpienkin ennusteiden mukaan hieman pienenemään. Kuvassa 1 on esitetty keskivirtaama sekä päivittäinen 30 vuoden jakson maksimivirtaama nykytilanteessa sekä vuosina 2070 2099 Lapuanjoella Kepossa. Virtaama/Vattenförning (m 3 /s) 400 350 300 250 200 150 100 Lapuanjoki/ Lappo å, Keppo 1971-2000 Keskiarvo ja max Medeltal och max 2070-2099 Max.skenaario / Max. scenario Keskiarvo ja max / Medeltal och max 2070-2099 Min.skenaario / Min.scenario Keskiarvo ja max / Medeltal och max 50 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 1. Keskivirtaama sekä päivittäinen maksimivirtaama 30 vuoden jaksolta nykytilanteessa sekä vuosina 2070 2099. Vuosien 2070 2099 keskivirtaamasta ja maksimivirtaamasta on esitetty minimi- ja maksimiskenaario. (Suomen ympäristökeskus 2009) Vuosien 2070 2099 keski- ja tulvavirtaamasta on esitetty minimi- ja maksimiskenaario. Erityisesti kevään tulvavirtaamat pienenevät ja aikaistuvat, sen sijaan sateiden aiheuttamat tulvat syksyisin ja muinakin vuodenaikoina tulevat kasvamaan. Sateiden aiheuttamat virtaamat saattavat olla jopa keväisiä tulvavirtaamia suurempia. Tutkimuksessa on myös arvioitu kerran sadassa vuodessa toistuvia koko vuoden suurimpia tulvavirtaamia. Kerran sadassa vuodessa toistuva tulvavirtaama Kepossa jaksolla 2070 2099 pienenee maksimiskenaarionkin mukaan vähintään 5 % nykytilanteeseen verrattuna. Lähde: Suomen ympäristökeskus 2009. Vesistötulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Suomen ympäristökeskuksen hydrologian yksikön vesistömallilla simuloidut arvot Lapuanjoen vesistöalueelle. Julkaisematon. 30