Ii r Heidi Hannula, Jukka Haapala ja Pertti Saurola Vuonna 1982 aloitettu petolintujen ruutuseuranta ja vuonna 1986 alkanut petolinturengastajan yhteenvetoseuranta jatkuivat edelleen. Nämä kaksi menetelmää täydentävät toisiaan petolintujen vuosittaisen runsaudenvaihtelun ja pesimistuloksen seurannassa. Ympäristöministeriön rahoittama ja Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimiston koordinoima valtakunnallinen petolintu- seuranta toteutui tänäkin vumma satojen uutterien petolintuharrastajien työpanoksen ansiosta. Tutut kuviot Ruutuseuram1assa loxlo kilomeh'in yhtenäiskoordinaatistoruutu tutkitaan perusteellisesti petolintureviirien ja pesien havaitsemiseksi. Tärkeää on, että ruudun tutkimustehokkuus pysyy vuodesta toiseen samana vuosien välisen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi (menetelmä: Saurola 1986). Vumma 2001 tutkittiin 133 petolinturuutua (kuva 1) - ruutuja on yksi enemmän kuin edellisenä vumma. Koko.., naan uusia ruutuja aloitettiin neljä ja uu-: delleen mukaan tulleita ruutuja oli kaksi. Seuranta keskeytyi viidellä ruudulla, joista neljällä tilapäisesti. Suurimmat ruudulla todetut aloitettujen pesintöjen määrät sekä kyseisten ruutujen vastuuhenkilöt nähdään taulukosta 1. Kannankehityskäyrät pohjautuvat ruutuaineiston tuloksiin vuosilta 1982-2001. Nollatasoksi on asetettu vuosi 1997, johon muita vuosia verrataan. Esimerkiksi vuoden2001 ruuduista vertailuun otettiin vain ne, jotka oli tutkittu myös vuonna 1997 ja joilta oli merkintöjä lajista kummaltakin näistä kahdesta vuodesta. Petolinturengastajan yhteenvetolomakkeita saatiin 300 kappaletta (230 henkilöltä tai työryhmältä). Yhteenvetolomakkeella ilmoitetaan petolinnuille sopivien, tarkastettujen pesänalustojen määrät sekä reviirien, todettujen pesien ja niissä olevien munien ja poikasten määrät kultakin BirdLife Suomen jäsenyhdistyksen alueelta (kuva 2). Yhteenvetolomakkeilta on koottu summat taulukoihin 2-5. Ahvenanmaan luvut ovat petolintuihin suuntautuneen harrastajan puuttumisen vuoksi valitetta- vasti pieniä ja koskevat lähilmä satunnaisia, yksittäisiä tietoja. Erityisseuraimassa olevista lajeista (maakotka, merikotka, sääkst muuttohaukka) laaditaan vuosittain erilliset raportit. Pesiä on edelleen kaluttu kunnioitettavat määrät, vaikkakin havailmointiteho on viime vuosina laskenut hieman. Vuonna 2001 tarkastettiin noin 43 500 pesäpaikkaa (44 500 v. 2000, 46 000 v. 1999, 46 500 v. 1998). Totuttuun tapaan tähän lukuun sisältyvätrisupesät, haukkojen keinotekoiset pesäalustat ja -pöntöt, pöllönpöntöt ja pesäluokka "muut" (466) sekä huuhkaja11 (1034), varpushauka11 (1006\ ruskosuohauka11 (309), sinisuohaukan (136), suo pöllön (94) ja niittysuohaukan (2) tarkastettujen reviirien määrät. Tarkastettujen pönttöjen ja muiden pesänalustojen määrät paikallisyhdistyksittäin on listattu taulukkoon 2. Pesiä tarkastettiin edellisvuotiseen nähden vähemmän muiden paitsi viiru-, lehto- ja vai puspöllön pönttöjen sekä pikkuhaukkojen tekopesien (lähinnä tuuli- 10 20 30 40 50 60 70 haukan pönttöjen) osalta. Im10stus varpuspöllöihin kasvoi entisestään: pönttöjä tai kastettiin lähes 600 enemmän kuin vuonna 2000, jolloin puolestaan tarkastettiin yli300 varpuspöllön pönttöä enemmän kuin vumma 1999! Ei päätä, ei häntää Myyrärintamalla oli hiljaista juuri kriittiseen aikaan keväällä. Eri puolilta maata petolinturengastajat kommentoivat myyrämäärän olleen hyvin vähäinen. Katovuodesta saattoi puhua ainakin Varsil1ais-Suomessa, Länsi-Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Suupohjassa, Merenkurkussa, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Ka1jalassa. Keski-ja Pohjois-Pohjanmaalla edellinen vuosi oli hyvä myyrävuosi (Taivalmäki ym. 2001, Asko Kaikusalon mukaan etenkin vesilnyyriä), joten romahdus oli odotettavissa. Uudellamaalla Pentti Ahola totesi leh- 10 20 30 40 50 60 70 Kuva 1. Takseerattujen petoruutujen sijainti 10 x 10 km ruuduittain vuosina 1982-2001 (vasen) ja vuonna 2001 (oikea). Fig. 1. The study plots by 10 x 10 km squares (National Grid) from 1982 ta 2001 (left) and in 2001 (riglzt). 15
topöllöjen pärjänneen talvesta runsaiden marjalintujen (tilhien ja räkättirastaiden) turvin. Ravintokohdesiirtymiä seurattiin myös Merenkurkussa, jossa Ralf Wistbackan mukaan tuulihaukat söivät pikkulintuja ja niiden poikasia sekä sisiliskoja. Varsinais-Suomessa Pentti Andelmin totesi pikkupöllöjen alkukevään myyrävaraston vaihtuneen linturuoaksi. Kurjuuskuoroon mahtui soraääniäkin. Jari Kontiokorpi Etelä-Karjalasta kehui Ruokolahden ja Uukuniemen seudun myyrävuotta erinomaiseksi, vuosien 1989 ja 1992 kaltaiseksi huipuksi! Kanta-Hämeen tilanteessakaan ei ollut valittamista: Timo LarminmukaanJanakkalassa, Lopella ja Rengossa myyriä oli siellä täällä melko runsaasti. Varpuspöllön pönttöihin niitä Taulukko 1. Suurimmat todetut aloitettujen pesintöjen määrät seurantaruuduilla sekä ao. ruutujen vastuuhenkilöt vuonna 2001, kun pelkkiä lentopoikuelöytöjä ei ole laskettu mukaan. Taulukko 1. The number of active nests found at some of t/1e best studied 10 x 10 km grid-squares in 2001. A= raptors and owls, B = raptors, C = owls, D = Northem Finland (North of Oulu), raptors and owls. A. KAIKKI PETOLINNUT B. HAUKAT C. PÖLLÖT ~01 Kuva 2. BirdLife Suomen jäsenyhdistysten toimialueiden sijainti ja numerointi. Ks. taulukot 2-4. Fig. 2. Territories of the local ornitlwlogical societies of BirdLife Finland. Numbering as in Tables 2-4. 42 Ruuskanen, Keijo 29 Järvinen, Hannu 29 Väliaho, Jouni 28 Nikkanen, Pertti 27 Nikkanen, Pertti 26 Nieminen, Vesa 24 Järvinen, Hannu 23 Lappalainen, Pirkka 23 Järvinen, Hannu 21 Lokki, Heikki 23 Ruuskanen, Keijo 20 Järvinen, Hannu 19 Järvinen, Hannu 17 Lappalainen, Pirkka 16 Nieminen, Vesa 15 Järvinen, Hannu 15 Nikkanen, Pertti 12 Sojamo, Esa 11 Nikkanen, Pertti 11 Lokki, Heikki 19 Ruuskanen, Keijo 16 Nikkanen, Pertti 16 Väliaho, Jouni 12 Nieminen, Vesa 12 Nikkanen, Pertti 11 Nääppä, Mikko 10 Lokki, Heikki D. OULUN P0HJ0ISPU0LI, KAIKKI PETOLINNUT 14 Tihinen, Reino 14 Suopajärvi, Matti 10 Suopajärvi, Matti Taulukko 2. Tarkastettujen pönttöjen ja muiden pesänalustojen määrät paikallisyhdistyksittäin vuonna 2001. Table 2. The numbers of potential nest sites clzecked in 2001. A = big twig nests, B = nests built by Corvidae or Sciurus vulgaris, C = artificial nests for Accipiter gentilis, Buteo and Pernis, D = artificial nests for small Falco spp, E = ncst-boxes for Strix uralensis, F = nest-boxes for Strix aluco, G = nest-boxes for Aegolius funereus, H = nest-boxes for Glaucidium passerinum, I = larger natural lwles, J = lwles made by medium-sized woodpeckers. Isoja Varik- Teko- Teko- Viiru- Lehto- Helmi- Varpus- Isoja Tikanrisu- senja pesiä pesiä pöllön pöllön pöllön pöllön luon- koloja pesiä oravan isoille pikku- pönt- pönt- pönt- pönt- nonpesiä hau- hau- töjä töjä töjä töjä koloja Alue {yhdistys) koille koille Area (locat BirdLife member societyl (A) (8) (C) (D) (E) (F) (G) (H) (1) (J) 01 Ahvenanmaa (ÅFF0) 4 11 Varsinais-Suomi (TLY) 193 72 37 50 118 443 265 139 47 111 12 Satakunta (PLY) 286 150 29 214 147 134 191 113 109 75 21 Länsi-Uusimaa (Tringa) 179 57 54 53 266 637 268 311 185 108 22 Hyvinkää (HyLY) 21 84 11 38 75 290 276 116 50 37 23 Itä-Uusimaa (PL Y) 24 5 7 46 77 29 9 15 10 31 Kymenlaakso (KyLY) 278 151 192 202 254 429 580 166 502 219 32 Etelä-Karjala (EKLY) 141 42 55 103 198 128 271 237 43 24 41 Lounais-Häme (LHLH) 109 40 44 137 113 95 65 222 33 61 42 Kanta-Häme (KHL Y) 88 41 81 48 450 258 222 403 107 116 43 Päijät-Häme (PHLY) 123 3 54 50 410 158 288 95 35 12 44 Pirkanmaa (PiLY) 251 134 207 612 490 845 1025 834 224 228 46 Valkeakoski (VLH) 51 40 12 177 91 225 163 366 34 46 51 Etelä-Savo (0riolus) 78 63 30 85 54 16 105 132 9 35 54 Pohjois-Savo (PSLTY) 95 58 7 21 112 218 250 31 38 61 57 Pohjois-Karjala (PKL Y) 171 68 5 122 163 116 293 29 73 571 61 Keski-Suomi (KSLY) 160 50 22 93 459 215 549 330 30 78 71 Suomenselkä (SSLY) 160 51 105 1166 176 35 1485 724 89 44 72 Suupohja (SPLY ja 0A) 291 141 68 578 189 20 641 154 318 228 73 Merenkurkku (ML Y ja 0A) 157 172 35 479 63 45 308 71 182 254 74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 169 19 232 432 296 3 767 367 25 43 81 Pohjois-Pohjanmaa (PPLY) 279 137 101 311 50 10 347 224 190 316 82 Kainuu (KLY) 25 10 11 63 40 418 47 11 20 91 Kemi-Tornio (Xenus) 101 38 105 265 13 284 55 33 35 92 Lapei (LLY) 312 23 8 37 11 95 2 41 5 Yhteensä Total 3746 1644 1510 5343 4284 4397 9185 5177 2423 2737 16
riitti kohtalaisia varastoja ja minipöllö teki jopa uuden paikallisen pesämääräennätyksen. Myös Pohjois-Savossa Kiuruvedellä hyvin suppeilla alueilla myyrämäärä oli normaali runsastuen kesän aikana (Ari Tanskanen). Metsäntutkimuslaitoksen tutkijan Asko Kaikusalon (Henttonen & Kaikusalo 2001) mukaan varsinkin metsämyyrät, mutta monin paikoin myös peltomyyrät lisääntyivät runsaasti lähes kaikkialla Etelä- ja Keski-Suomessa kesän aikana. Tulokset perustuvat Metlan valtakunnalliseen myyräkantojen vakioseurantaan, johon mm. Kim pari Bird Projectsin (KBP) jäsenet ovat uutterasti osallistuneet tutkimusalueensa koepyynneillä. Myyrämuutoksen Kanta-Hämeessä Hauholla vahvisti emer. prof. Seppo Sulkava, joka myöskin havaitsi sekä peltomyyrien että etenkin metsämyyrien runsastuneen kesän aikana selvästi. Petomiesten keskuudessa suunnanmuutos havaittiin ainakin Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa (Veikko Korhonen, Hannu Lehtoranta), Pohjois-Savossa (Seppo Räsänen) ja Päijät-Hämeessä Mänty harjulla (Silvo Pöysä). Asko Kaikusalo ennusti auvoista kevättä 2002 petolinnuille sekä myyräkantojen edelleen vahvistumista kesällä, jonka jälkeen" virallinen myyrähuippu" olisi odotettavissa ensi syksynä. Myyräkato heijastui pesintämääriin Huono myyrävuosi näkyi petolintujen pesintöjen määrissä etenkin pääasiallisesti pikkunisäkäsravintoa syövillä lajeilla. Päiväpetolintujen pesintöjä (muna- ja poikaspesät sekä maastopoikueet ilman pesälöytöä) todettiin3157 (taulukko3), mikä on noin 250 vähemmän kuin edellisenä vuotena. Asuttujen reviirien määrä (4 835) väheni lähes viidelläsadalla. Reviirilukuun sisältyvät pesintöjen lisäksi asutut reviirit ilman pesälöytöä sekä asutuilta reviireiltä löydetyt pesät, joihin ei oltu munittu. Eniten laski tuulihaukan todettujen pesintöjen määrä (137 vähemmän kuin vuonna 2000), mutta väheneminen oli selvä myös mehiläishaukan, sinisuohaukan, hiirihaukan ja nuolihaukan pesintöjen määrissä. Näistä hiirihaukan taantuma on jatkunut jo pitempään, joten myyräkato ei yksin kelpaa selitykseksi. Lähes ennallaan pysyivät ruskosuohaukka, kanahaukka ja ampuhaukka, kun taas varpushaukan pesintöjen määrä jopa nousi. Pöllöjen pesintöjä todettiin 2 304 ja reviirejä 3 808 (taulukko 4; edellisvuonna vastaavasti 2 446 ja 4 784). Suhteellisesti suurimman katoamistempun teki helmipöllö, jonka pesintä-ja reviirimäärät tipahtivat alle puoleen verrattuna vuoteen 2000. Niin ikään esiintymiseltään ailahtelevat hiiripöllö, lapinpöllö ja suopöllö olivat vaihtaneet maisemaa - esimerkiksi suopöllön pesintöjä varmistettiin yksi vaivainen, kun niitä edellisvuonna löytyi sentään 16. Tulos olikin heikoin kautta seurantajakson 1986-2001. Löydettyjen pesintöjen määrä aleni kaikkien muidenkin paitsi viiru- ja lehtopöllön osalta. Viirupöllö oli huhujoukon positiivinen poikkeus, sillä sen pesintöjä todettiin yli 300 enemmän kuin edellisvuonna. Petolintujen keskimääräinen pesimistulos (isoja poikasia/munapesä) jäi kehnoksi (taulukko 5). Puolella lajeista tuotos jäi keskimääräistä alhaisemmaksi eikä lopuista lajeista yhdenkään tulos ollut hyvä. Vuoden 2001 pesimistulos oli seurantajakson huonoin varpushaukan osalta sekä toiseksi huonoin ruskosuohaukan ja huuhkajan osalta. Varpushaukan pesintöjen tuhoutumisprosentti oli seurantajakson suurin (14,3 % ). Erityisen heikko vuosi oli myös hiirihaukan kannalta. Mehiläishaukka Mehiläishaukan pesintöjä todettiin yhteenvetoaineiston mukaan vuonna 2001 Taulukko 3. Todetut päiväpetolintujen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 2001. Table 3. The numbers of active nests of raptors detected in dif.ferent areas in 2001. Mehiläis- Ruskosuo- Sinisuo- Kana- Varpus- Hiiri- Pie- Tuuli- Ampu- Nuoli- Alue (yhdistys) haukka haukka haukka haukka haukka haukka kana haukka haukka haukka Area PERAPI CIRAER CIRCYA ACCGEN ACCNIS BUTBUT BUTLAG FALTIN FALCOL FALSUB 01 Ahvenanmaa (ÅFFO) 4 11 Varsinais-Suomi (TLY) 2 62 25 28 1 6 12 Satakunta (PLY} 9 13 68 11 26 38 2 5 21 Länsi-Uusimaa (Tringa) 7 25 19 19 4 9 22 Hyvinkää (HyL Y) 3 4 5 23 Itä-Uusimaa (PL Y) 3 31 Kymenlaakso (KyLY} 4 12 43 29 42 65 5 32 Etelä-Karjala (EKL Y) 4 24 2 18 17 40 35 4 24 41 Lounais-Häme (LHLH) 3 3 45 10 17 32 4 42 Kanta-Häme (KHL Y) 2 3 29 7 4 10 4 43 Päijät-Häme (PHLY) 5 4 25 13 22 13 1 44 Pirkanmaa (PiLY) 8 31 91 110 21 153 3 39 46 Valkeakoski (VLH} 2 4 7 23 4 39 9 51 Etelä-Savo (Oriolus) 5 5 9 11 8 2 7 54 Pohjois-Savo (PSLTY} 3 6 23 8 15 6 1 57 Pohjois-Karjala (PKLY) 1 4 22 6 15 39 61 Keski-Suomi (KSLY) 7 56 6 16 12 6 71 Suomenselkä (SSLY) 1 80 9 3 164 2 72 Suupohja (SPLY ja OA) 4 3 124 34 11 126 1 73 Merenkurkku (MLY ja OA) 3 2 37 7 13 83 74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 2 5 1 78 5 7 99 81 Pohjois-Pohjanmaa (PPL Y) 5 73 28 7 2 65 12 11 82 Kainuu (KLY) 2 9 12 1 91 Kemi-Tornio (Xenus) 5 15 3 5 74 4 92 Lapf:>i (LL Y) 3 18 5 10 Pesintöjä Active nests (Yht./Tota/ 3157) 62 144 6 949 387 332 20 1077 41 139 Reviirejä Occupied territories (Yht./Tota/ 4835) 300 238 105 1209 652 663 36 1235 69 328 17
vähiten (62) koko seurantajakson aikana. Laskusuuntaus on ollut huolestuttava aina 1990-luvun alusta asti lukuun ottamatta poikkeusvuotta 1993. Tällöin todettiin eniten pesintöjä sitten vuoden 1983, joka oli ruutuaineiston mukaan edellinen huippuvuosi (kuva 3). Väheneminen näkyy selvimmin aiemmilla vankan kannan alueilla Pohjois-Kaiialassa (asuttujen reviirien määrä pudonnut 77 % vuoden 1990 tasosta), Kanta-Hämeessä (-71 % ), Etelä-Ka1ialassa (-68 %), Päijät-Hämeessä (-66 %), Kymenlaaksossa (-56 % ) ja Länsi-Uudellamaalla (-40). Koko maassa asuttujen reviirien määrä on laskenut 26 % vuoden 1990 tasosta. Pirkanmaalla mehiläishaukka näyttää poikkeuksellisesti runsastuneen, mutta tulos johtunee pikemminkin kasvaneesta havaim1ointitehosta kuin todellisesta kasvusta. Alhaisen jälkeläistuoton vuoksi (poikasmäärä yleensä kaksi; kolme munaa on varmennettu vain kerran jaksolla 1986-2001) mehiläishaukka on herkkä laji - lisääntynyt aikuisiän kuolevuus ei korvaudu yhtä nopeasti kuin monilla muilla lajeilla. Kanahaukka Tasainen tahti jatkui kanahaukalla. Koko maasta löydettiin reilut 1200 reviiriä, joista pesintäreviirejä oli noin 950. Määrä on jokseenkin sama kuin viime vuonna. Kanahaukkakanta on edelleen vahva Länsi-Suomessa Pohjois-Pohjanmaalle asti. Maan suurimmat pesintämäärät ilmoitettiin Suupohjasta (124), Pirkanmaalta (91) ja Suomenselältä (80). Suupohjassa määrä on osaltaan Patrik Byholmin organisoiman kanahaukkatutkimuksen ansiota. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa, Kaakkois-Suomessa ja etelärannikolla kanta on ollut laskusuuntainen 1990-luvun alusta lähtien. Maan keskimääräinen pesimistulos oli vuonna 2001 normaali ja aloitettujen pesintöjen tuhoutumisprosentti oli keskitasoa alhaisempi. Valtaosassa onnistuneista pesinnöistä oli kolme poikasta, mutta neljä viiden poikasen poikuettakin ilmoitettiin (alueet 12, 72 ja 73). Varpushaukka Varpushaukan reviirejä koluttiin reilu tuhat ja niistä noin 650 oli asuttuja. Pesintöjä todettiin yli puolella tästä määrästä (taulukko 3), mikä oli hieman enemmän kuin edellisvuonna. Yhteenvetolomakkeiden perusteella pesintämäärän kärjessä oli yksinoikeudella Pirkanmaa (110 pesintää), jossa Hannu Järvinen, Keijo Ruuskanen, Tapani Kaunisto ja Jouni Väliaho tavoittivat suurimman osan pesistä. Toiseksi sijoittuneessa Suupohjassa pesintöjä oli vain kolmannes Pirkanmaan määrästä. Valkeakoskella (alue 46) pesintöjen määrä kaksinkertaistui viimevuotiseen nähden, mutta muualla maassa määrät pysyivät aiemmissa lukemissa. Keijo Ruuskanen paransi petoruudullaan alueiden 44 ja 46 rajalla aiempaa varpushaukkaennätystään: 15 aloitettua pesintää (14 v. 1998)! Varpushaukkakanta näyttää pysyneen vakaana koko 1990-luvun ajan ja näennäinen kasvukin Pirkanmaalla lienee innokkaamman etsimisen tulosta. Varpushaukan pesyekoko (taulukko 5) oli vain hieman keskimääräistä pienempi, mutta pesimistulos oli seurantajakson 1986-2001 alhaisin (kuva 4). Vuonna 2001 pesintöjen tuhoutumisprosentti olikin ennätyskorkea. Alkukesän kolea, sateinen jakso verotti epäilemättä pikkulintujen pesintää ja varpushaukalle helppoa poikassaalista. Hiirihaukka Hiirihaukkakannan alamäki jatkui. Yhteenvetoaineistosta laaditun koko maata kuvaavan pylväsdiagrammin (kuva 5) mukaan vuosi 1996 olisi vielä voinut olla Taulukko 4. Todetut pöllöjen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 2001. Table 4. The numbers of active nests of owls detected in different areas in 2001. Huuh- Hiiri- Varpus- Lehto- Viiru- Alue (yhdistys) kaja pöllö pöllö pöllö pöllö Area BUBBUB SURULU GLAPAS STRALU STRURA 01 Ahvenanmaa (AFFO) 1 11 Varsinais-Suomi (TLY) 18 7 35 6 12 Satakunta (PLY) 28 11 21 37 21 Länsi-Uusimaa (Tringa) 11 10 91 16 22 Hyvinkää (HyL Y) 2 6 9 11 23 Itä-Uusimaa (PLY) 2 9 3 31 Kymenlaakso (KyL Y) 22 11 26 39 32 Etelä-Karjala (EKLY) 4 7 15 46 41 Lounais-Häme (LHLH) 14 19 9 47 42 Kanta-Häme (KHLY) 5 40 42 92 43 Päijät-Häme (PHL Y) 4 22 32 116 44 Pirkanmaa (PiLY) 33 190 104 99 46 Valkeakoski (VLH) 4 49 30 10 51 Etelä-Savo (Oriolus) 2 21 54 Pohjois-Savo (PSLM) 2 3 41 57 Pohjois-Karjala (PKLY) 3 27 61 Keski-Suomi (KSLY) 5 23 6 102 71 Suomenselkä (SSLY) 7 24 60 72 Suupohja (SPLY ja OA) 17 14 44 73 Merenkurkku (ML Y ja OA) 5 5 14 74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 2 12 41 81 Pohjois-Pohjanmaa (PPLY) 4 5 1 11 82 Kainuu (KLY) 3 7 91 Kemi-Tornio (Xenus) 2 92 Lappi (LLY} 4 Pesintöjä Active nests (Yht./Tota/ 2304) 190 9 461 434 890 Reviirejä yht. Occupied territories (Yht./Tota/ 3808) 652 12 708 613 1183 Lapin- Sarvi- Suo- Helmipöllö pöllö pöllö pöllö STRNEB ASIOTU ASIFLA AEGFUN 2 12 5 6 39 10 30 6 1 4 4 7 2 41 2 5 18 2 5 3 2 10 6 4 10 1 8 1 9 1 16 1 7 24 6 4 114 1 201 7 159 39 435 18
Taulukko 5. Petolintujen keskimääräinen pesyekoko, poikuekoko ja pesimistulos lajeittain vuorma 2001 petolinturengastajan yhteenvetolomakkeiden mukaan. Table 5. Avernge clutch size, broad size and breeding success af birds af prey in 2001 accarding ta tlze Raptor Questionnaire sent ta bird ringers. Laji Species Munia/ Isoja poikasia/ Tuhoutu- Isoja poikasia/ munapesä (N) poikaspesä (N) mis-% munapesä (N) C/utch Bigyoung/ Unsuccessful Big youngl size (N) successful nest (N) nests (%) active nest (N) Mehiläishaukka Pernis apivorus Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinisuohaukka Circus cyaneus Kana haukka Accipiter gentilis Varpushaukka Accipiter nisus Hiirihaukka Buteo buteo Piekana Buteo lagopus Tuulihaukka Falco tinnuncu/us Ampuhaukka Falco columbarius Nuolihaukka Fafco subbuteo Huuhkaja Bubo bubo Hiiripöllö Surnia u/u/a Varpuspöllö G/aucidium passerinum Lehtopöllö Strix a/uco Viirupöllö Strix uralensis Lapinpöllö Strix nebulosa Sarvipöllö Asio otus Suopöllö Asio flammeus Helmipöllö Aego/ius funereus kolmivuotisen myyräsyklin pohjavuosi (Taivalmäki ym. 2001). Pesä-ja reviirimäärät eivät kuitenkaan seuraavana vuonna lähteneet nousuun ja suunta on ollut laskeva siitä lähtien (ks. myös kuva 3). Hälyttävää on, että väheneminen on vain kiihtynyt vuosina 2000 ja 2001. Yhteenvetoaineiston mukaan asuttuja reviirejä todettiin vajaat sata vähemmän kuin vuonna 2000. Pesintöjen määrä aleni useimpien paikallisyhdistysten alueella, joista rankimmin Kanta-Hämeessä (v. 2000: 19-+ v. 2001: 4), Suomenselällä (12 -+ 3), Keski-Pohjanmaalla (21 -+ 7) ja Pohjois-Pohjanmaalla (16 -+ 7). Muutokset havainnointitehokkuudessa eivät yksin riitä selitykseksi, sillä esimerkiksi perinteisen vankimman kannan alueella Kymenlaaksossa (alue 31) myös varmistuneiden pesintöjen osuus tarkastetuista reviireistä aleni. Vuonna 1999 Kymenlaaksossa tarkastetuista reviireistä 41 %:lta löytyi pesintä, vuonna 2000 vastaava osuus oli 28 % ja vuonna 200125 %. Aloitettujen pesintöjen osalta koko maan tulos oli noin 0,3 yksikköä keskimääräistä alhaisempi niin pesyekoon, poikuekoon kuin pesimistuloksenkin osalta. Pesintöjen tuhoutumisprosentti oli seurantajakson toiseksi suurin ja pesimistulos kolmanneksi huonoin. Yksi neljän poikasen poikue löydettiin Varsinais-Suomesta (alue 11). Piekana Myyrien pohja vuotena piekanatkin olivat odotetusti vähissä. Pesintöjä todettiinparikymmentä, mikä on yhteenvetoaineis- 1.82 (11) 1.80 (45) 3.43 (7) 3.17 (76) 3.00 (2) 4.20 (5) 3.21 (160) 2.72 (741) 4.48 (107) 3.89 (251) 2.16 (37) 1.80 (206) 0 (0) 1.70 (10) 4.72 (387) 4.28 (912) 4.50 (2) 3.47 (15) 2.83 (6) 2.47 (70) 2.25 (12) 1.94 (122) 4.50 (6) 4.00 (7) 6.98 (278) 5.83 (348) 3.67 (244) 3.13 (358) 2.58 (614) 2.20 (758) 4.00 (1) 2.00 (4) 4.50 (2) 2.67 (12) 5.00 (1) 5.00 (1) 4.77 (118) 3.52 (131) ton kolmanneksi vähiten. Pesinnät keskittyivät lisäksi Lappiin paria Pohjois-Pohjanmaan pesää lukuun ottamatta (taulukko 3), kun edellisenä vuonna pesintöjä oli vielä viidellä alueella (57, 81, 82, 91, 92). Toinen Pohjois-Pohjanmaan pesistä tuotti kolme poikasta, mikä olikin vuoden 2001 suurin poikasmäärä. Yleisesti ottaen pesimistulos (1,42 poikasta/munapesä, n = 12) jäi kymmenyksen keskimääräistä alhaisemmaksi. Innokkaimpana pesienetsijänä kunnostautui jälleen Lasse Iso-Iivari, joka tarkasti Lapissa 139 piekanareviiriä. Hän löysi myös valtaosan vuoden 2001 pesäsaldosta sekä kääri yhdeltä Utsjoen petoruudultaan vuoden suurimmaksi pesämääräksi neljä (mainittakoon, että samaiselta ruudulta on aiempina huippuvuosina löytynyt ennätyspesämäärät 15 ja 13). Ruutuaineiston pesä-ja reviiri-indeksien mukaan (kuva 3) piekanakannan pitäisi taas olla kohoamassa viisivuotissyklinsä notkovaiheesta. Sinisuohaukka Sinisuohaukan 1980-luvun lopun kultavuodet vaikuttavat jääneen taakse. Myyrien vähäisyys näivetti pesimäpuuhat, sillä pesintöjen määrä kuusi (taulukko 3) on yhteenvetoaineiston alhaisin. Myös kokonaisreviirimäärä 105 on pienimmästä päästä - vuonna 1993 reviirejä ilmoitettiin 109 ja vu01ma 1987 vain 77. Samansuuntainen kehitys nähdään ruutuaineiston reviiri-indekseistä (kuva 3). Reviirien tarkastusmäärät vähenivät viimevuotiseen nähden selvästi ainakin Pohjois-Pohjanmaalla, 15.1 1.53 (53) 20.0 2.54 (95) 16.7 3.50 (6) 11.0 2.42 (833) 14.3 3.33 (293) 14.9 1.53 (242) 16.7 1.42 (12) 6.4 4.00 (974) 6.3 3.25 (16) 7.9 2.28 (76) 29.1 1.38 (172) 0.0 4.00 (7) 16.1 4.89 (415) 12.0 2.75 (407) 18.3 1.80 (928) 0.0 2.00 (4) 0.0 2.67 (12) 0.0 5.00 (1) 25.1 2.63 (175) Kainuussa ja Kemin-Tornion alueella, mutta pesien ja asuttujen reviirien määrät ovat olleet aiemminkin melko alhaiset näillä alueilla. Vahvin kanta on edelleen Suupohjassa, jossa asuttujen reviirien määrä on pysynyt suhteellisen korkeana koko seurantajakson ajan. Petoruutujen parhaat reviirimäärät laskettiin myöskin Suupohjasta, missä kahdella ruudulla oli neljä reviiriä. Yksi kuuden poikasen poikue tavoitettiin Merenkurkusta. Ruskosuohaukka Ruskosuohaukan pesintöjen määrä oli samansuuruinen kuin parina edellisvuonna. Pesintä- ja reviirimäärissä ei myöskään tapahtunut oleellisia alueellisia muutoksia. Entiseen tapaannoinkolmasosa pesinnöistä todettiin maastopoikasvaiheessa. Vahvin liihottelijakanta on edelleen Pirkanmaalla, Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Satakmmassa. Yhteenvetoaineiston perusteella ruskosuohaukkojen pesintämäärät kasvoivat tasaisesti seurannan alusta 1990-luvun puoliväliin, jolloin nousu tasaantui. Liekö Suomen valloitus jo saavuttanut huippunsa? Keskimääräinen pesimistulos (2,54 poikasta/ muna pesä, n = 95) oli ruskosuohaukan toiseksi huonoin - vain vuonna 2000 oli vielä kehnompi tulos. Pesinnöistä tuhoutui jopa viidesosa, mikä oli keskimääräistä enemmän. Tuhotahti ei kuitenkaan ollut edellisvuotisen tasoinen, jolloin menetettiin kolmasosa ruskosuohaukan pesinnöistä. 19
1~------------------, 100%.--------------------, 1 100% 0%-l-<"'c::a~----=--------1-----.,:1"'--"~----1 100%.------------------~ - - Mehiläishaukka Sinisuohaukka --- -01:83rev156ruut. Kanahaukka - - -e- -01:204rev./99ruut. Pernis apivarus -tr- Circus cyaneus..._ -01:31revJ24ruut. - -01:16pesJ26ruut. Accipiter gentilis -tr- -01:163pes./90ruut. 100% ---------------~-100%-'----------------~ 100%-'----------------~ 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 100% 0% - 100%.--------------------. 0%1'--=~~'>,,IL-----lr--2""':!!-<~.,,r-,,..~ Varpushaukka... -01:250revJ90ruut. Hiiri haukka _._ -01: 175 rev./86nmt. - - Accipiter nisus -tr- -01: 140pesJ68ruut. Buteabutea -1::r -01:86pes./66ruut. -100%-'----------------~ 100%-'----------------~ -100%-'----------------~ 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 1 100% -e- -01: 8 revl 4 ruut. -6.-01:6pes./4ruut 100%.---------------------, 100%.---------------------, 100%.------------------~ Tuulihaukka Falca tinnunculus --- -01:229 revj72ruut. -tr- -01: 200 pes./ 64 ruut. 0%t------------j1--'Ss;:;;::;a:,'--"l\ 0%t---------'(--,--*-k,, - Ampuhaukka Nuolihaukka _... -01:79revJ60ruut. - - Falca calurnbarius _. 01:9rev./9ruut. Falca subbutea -tr- -01: 31 pes./ 33 ruut. -100%-'----------------~ -100%-'----------------~ -100%-'----------------~ 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 100%.----------------------, 100%.--------------------. 100%.------------------~ Lehtopöllö._ -01: 126revJ47ruut. Strix aluca +-01:TTpesJ40ruut. 0%,P'"+-l!>--'s.t"'--t"--f-----'la~-'csc-:,~----1 - - -e- 01:125rev./76ruut. -tr- -01:28pes.!50ruut. Varpuspöllö G/aucidiurn passerinum... 01:206rev./70ruut. -tr- -01: 111 pes./42ruut. 0%-t------------,.--=-'\--a-!-r--'r - - 0%-tf-+l--h/--it--.f--"lct'--v,1---\\--j:,::""~=::"!' -100%-'----------------~ -100%-'----------------~ -100%-'----------------~ 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 100% 400%.--------------------. 200%.--------~---------~ 75 % Viirupöllö --e-- -01:144rn,1s,nrnt. 3 Suopöllö..._ 01: 4 revj 12 ruut. Helmipöllö --e- 01:71 rev./65 ruut. -(r- -01:31pesJ55ruut Strix uralensis --1:,- -01: 111,es.1 so nrnt. 300% 1 Aega/ius funereu 0%Htt-~;';:----.---jlz"f--n:::::--~-=-.---!f 1 2 200% 100% - 100% 0%,-1--+---+f---~1-~-1--<t-----l - -100% -100%-.L. :::_J -100%-'----------------~ 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 Vuosi/ Year - - Kuva 3. Petolintujen kannanvaihtelu seurantaruuduilla 1982-2001. Käyrät kuvaavat reviirien (ympyrät) ja pesälöytöjen (kolmiot) määrän vuotuista vaihtelua suhteessa vuoden 1997 tasoon, joka on kuvassa merkitty nollalla. Vuodelta 2001 on lajeittain ilmoitettu käytetyn aineiston koko: reviirien ja pesintöjen määrä sekä niiden ruutujen määrä, joilta kyseinen aineisto on kerätty. Fig. 3. Population changes ofbirds of prey in 100 km 2 study plots from 1982 ta 2001. For each species and year, only the plots in which the species was censused also in 1997, were included. The numbers of territories (dots) and nests found (triangles) were related to the corresponding numbers in 1997, which is scaled as 0. The size of the data used is given for the year 2001: the number af territories or nests and the number of study plots in which the data was collected. 20
... :('O CJJ (/) (1) (1) c:: a.- (/) -2 ~ ~ 0 (1) a. <.:, ci"l <.:, C ~ :::iq3,_ E -~... ~ ~ 3.5 -~ <i3 E ~ o 3 - ~~ <i'l 0) ~~ 5~----------------------~ 2.5co CO O'),- Varpushaukka -f:r -0- -+- r--- CO O'),- Accipiter nisus munia/munapesä; clutch size poikasia/poikaspesä; brood size poikasia/munapesä; young/active nest CO O') 0 "l C() 'tj" L() CO CO O') O') O') O') O') O') O') O') O') O') O') O') O') O'),-,-,- Vuosi / Year <D r--- CO O') 0 O') O') O') O') 0 0 O') O') O') O') 0 0,-,-,- N N Kuva 4. Varpushaukan keskimääräinen pesyekoko (munia/ munapesä), poikuekoko (poikasia/ poikaspesä) ja pesimistulos (poikasia/ aloitettu pesintä) vuosittain 1986-2001. Fig. 4. Yearly average clutch size and breeding output (young per active nest) af Accipiter nisus in 1986-2001. Nuolihaukka Viime vuosina 350:n paremmalle puolelle kivunnut nuolihaukkojen asuttujen reviirien kokonaismäärä laski hieman (taulukko 3). Ruutuaineiston perusteella nuolihaukkakanta on pysynyt melko tasaisena, joten yhteenvetoaineistossa näkyvä tasainen nousu 1980- ja 1990-luvuilla saattaa olla lisääntyneen havainnointitehon ansiota. Pesintöjen osuus kokonaisreviirimäärästä on pysytellyt 40 % :n tuntumassa 1990-luvulta vuoteen 2001 asti. Pesintämäärissä kärkeen kipusi Pirkanmaa (39 pesintää) ja hyväksi kakkoseksi sijoittui Etelä-Karjala (24). Esa Sojamon petoruudun nuolihaukkamäärä Etelä-Karjalassa sivusi ruutuennätystä: viisi pesintää. Nuolihaukka on selvästi painottunut Kaakkois-ja Etelä-Suomeen, mutta Lapistakin ilmoitettiin yksi reviiri ilman pesälöytöä. Vuosi oli pesimistuloksen kannalta normaali. Lämmin kesä juhannuksen jälkeen takasi hyönteisravinnon saannin. Tavallisin poikasmäärä oli kolme, mutta kaksi neljän poikasen poikuettakin tavattiin (alueet 32 ja 46). Ampuhaukka 1250 1000 750 500 250 Hiirihaukka Buteo buteo 1986-2001.. c.. n PC:lMRBO Ampuhaukan pesintähavainnot keskittyivät Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin (yli puolet pesinnöistä, taulukko 3). Määrätpesinnöissä eivät ole juuri muuttuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Ruutuaineiston reviiri-indeksien mukaan kanta oli kuitenkin 1980-luvulla 50 % nykyistä korkeammalla (Taivalmäki ym. 2001). Munapesiä ilmoitettiin vain kaksi (4 ja 5 munaa) ja viiden poikasen poikueita löytyi kaksi. Pesimistulos oli keskimääräinen (3,25; n= 16). 0 <D CO O N V CO CO 0 Cl)(XJ(T,)0)0)0)0)0 Kuva 5. Hiirihaukan aloitettujen pesintöjen (musta) ja asutuiksi todettujen reviirien (harmaa) määrät paikallisyhdistyksittäin vuosina 1986-2001. Määrät on saatu rengastajille vuosittain lähetetyn petolintujen yhteenveto kyselyn perusteella. Koko maan kuvaajassa (vasemmalla ylhäällä) on eri jakoväli. Fig. 5. Annual numbers af active nests (black) and accupied territaries (grey) af Buteo buteo by lacal areas fram 1986 ta 2001 accarding ta the Raptor Questionnaire. The scale far the whale cauntn; (upper left) is different fram thase af the lacal areas. Tuulihaukka Tuulihaukan tarkastettujen reviirien määrä on kasvanut melko tasaisesti 1990-luvun ajan. Kasvu saavutti huippunsa v. 2000 (1942 reviiritarkastusta). Suuntaus selittyy osaltaan pikkuhaukkojen tekopesien määrän kasvulla - tosin tekopesistä kaikki eivät ole tuulihaukalle tarkoitettuja. Vuonna 2001 ilmoitettiin pikkuhaukkojen tekopesiä hieman enemmän kuin edellisvuonna, mutta tuulihaukan tarkastettujen reviirien määrä laski (1 812). Pesintämäärissä tehtailtiin kuitenkin uusia alue-ennätyksiä Pirkanmaalla (153), Etelä-Karjalassa (35), Lounais-Hämeessä (32), Päijät-Hämeessä (13) ja Kainuussa (12). Muualla maassa pesintöjä löytyi yleensä aiempaa vähemmän ja etenkin Pohjois-Pohjanmaalla (alue 81, v. 2000: 128 ~ v. 2001: 65), Keski-Pohjanmaalla (alue 74,155 ~ 99) jasuomenselällä (alue 71, 195 ~ 164) alenema oli tuntuva. 21
Samoilla alueilla hupenivat myös ilmoitetut hiirihaukkapesinnät. Petomiesten kommenttien mukaan myyrät olivat näillä alueilla erityisen vähissä - Juhani Hirvelä kertoi hiiriä ja myyriä olevan Limingalla (alue 81) ennätysmäisen vähän, samoin petolintuja: ei yhtään reviiriä. Harri Hongellin mukaan myyriä oli huonosti myös Keski-Pohjanmaalla (alue 74); Kokkolasta Marko Pohjoismäki totesi myyrävuoden olleen jakson 1977-2001 huonoin. Myyräkadosta huolimatta koko maan pesimistulos oli keskimääräinen eli neljä poikasta munapesää kohti (taulukko 5). Muuta ravintoa on varmaankin ollut tarjolla, kuten aiemmin todettiin (ks. myyrätilanteen kuvaus). Peräti seitsemän kiikittäjän poikue tavattiin Suupohjassa. Samalla alueella sijaitsivat myös eniten tuulihaukkapesintöjä tuottaneet petoruudut: Jukka-Pekka Taivalmäen sekä Kari Palon & Kari Ketolan ruuduilta löytyi molemmilta kymmenen pesintää. Pohjois-Savossa tuulihaukan pönttöön oli ängennyt pesimään viirupöllö (Timo Hämäläinen). Huuhkaja Huuhkajakannan laskusuunta jatkui. Yli tuhannen reviirin tarkastus tuotti reilut 650 asuttua reviiriä, joilta löytyi 190 pesintää. Asuttujen reviirien määrä jäi alle seitsemänsadan ensimmäistä kertaa yhteenvetohistoriassa. Pesintöjen määrä on yhteenvetoaineiston toiseksi alhaisin; vuonna 1987 yllettiin vain 152 pesintään. Pesye- ja poikuekoot jäivät keskimääräistä alhaisemmiksi ja pesimistulos olikin toiseksi huonoin seura1man aikana. Tuhoutumisprosentti oli yli neljä prosenttiyksikköä keskiarvoa suurempi (taulukko 5). Pesintä-ja reviirimäärien perusteella huuhkajan vahvinta aluetta ovat Pirkanmaa (alue 44), Lounais-Suomi (alueet 11 ja 12), Kymenlaakso (alue 31) ja Suupohja (alue 72). Ruutuaineistokin kertoo huuhkajakannan harvenemisesta. Kulta-aikoina 1980-luvun lopussa 100 neliökilometrin ruudussa 3-4 pesintää ei ollut kummajainen (parhaimmillaan viisi), mutta vuonna 2001 vain kolmessa ruudussa oli kaksi pesintää. Edellisessä petokatsauksessa (Taivalmäki ym. 2001) selostettu kaatopaikkaverkoston harveneminen ja jäljellä olevien siistiytyminen taannuttaa edelleen huuhkajakantaamme. Nähtäväksi jää, alkaako lasku kohta tasaantua ja miten pieneksi kanta lopulta supistuu. Pesintöjen kolmivuotissyklisyys (kuva 3) näyttää sekä yhteenvetoaineiston että ruutuaineiston perusteella kaventuneen vuoden 1996 jälkeen kaksivuotiseksi samalla, kun huiput ovat alentuneet. Toisaalta ram1ikkoalueilla huuhkaja on joka tapauksessa monin paikoin väkevästi levittäytymässä saaristoon. Tyyninä helmi-maaliskuun iltoina huuh- kajan basso soi jo aivan ulkosaaristossakin. Keskellä Ahvenanmerta sijaitsevalla Signilskärin hyvin havainnoidulla lintuasemasaarella laji havaittiin tiettävästi ensi kerran syksyllä 1976, jolloin aseman perustamisesta oli ehtinyt kulua jo noin50 huuhkajatonta vuotta. 1990-luvun lopulta lähtien huuhkaja on pesinyt pääsaaren katajikoissa vuosittain. Linturavintoa on riittänyt karvakerien täydennykseksi - ainakin toistaiseksi. Matti Valo löysi Keski-Suomesta Viitasaarelta huuhkajapoikueen, jossa oli muhkeat viisi poikasta. Tämänkokoisia poikueita tunnetaan yhteenvetoaineiston historiassa (1986-2001) aiemmin kymmenen. Ennätykselliset kuusi poikasta on tavattu kerran Suupohjassa. Hiiripöllö Hiiripöllöt olivat yhä vähissä. Pesintöjä ilmoitettiin vain Pohjois-Pohjanmaalta viisi ja Lapista neljä, joista kaksi löytyi maastopoikasvaiheessa. Pesät olivat neljä- tai viisimunaisia ja poikasiakin todettiin kolmesta viiteen. Lapista löytyi lisäksi kolme asuttua reviiriä ilman pesälöytöä. Hiiripöllöjen pesintöjä on tavattu tasaisen vähän (1-27) koko 1990-luvun ajan, mihin nähden vuoden tulos ei ollut poikkeava. Perspektiiviä hiiripöllökapasiteettiin antavat hulppeat vuodet 1988 ja 1989, jolloin pesintöjä ilmoitettiin 119 ja 109! Varpuspöllö Varpuspöllön pesintöjen määrä oli edelleen neljänsadan paremmalla puolella, vaikkakin edellisvuodesta jäätiin vähän jälkeen. Tämä siitä huolimatta, että varpuspöllön pönttöjä tarkastettiin jo yli viidestätuhannesta puusta - lukuun eivät sisälly kakkospöntöt. Varpuspöllön pöntötysinto on kasvanut jatkuvasti ja vuonna 2001 pönttöjä koluttiin edellisvuoteen nähden lisää etenkin Lounais-Hämeessä (lisäys 126, taulukko 2), Keski-Suomessa (+96), Keski-Pohjanmaalla (+87) ja Kanta-Hämeessä (+64). Pönttö- ja pesämäärien yksinvaltias oli silti Pirkanmaa, jossa tarkastettiin 834 varpuspöllön pönttöä ja 228 tikankoloa. Pesintöjä Pirkanrnaalta löydettiin 190 (taulukko 4). Naapurialueelle Suomenselälle minipöllöä yritettiin houkutella seuraavaksi innokkaimmin: 724 tarkastettua pönttöä ja 44 tikankoloa - pesintöjen määräksi summautui kuitenkin vain 24. Toisin kuin edellisvuonna, varpuspöllön pesye- ja poikuekoon tunnusluvut kipusivat mukavasti yli seurantajakson keskiarvojen. Tappioita koettiin kuitenkin pesinnän kuluessa eikä pesimistulos ollut juurikaan keskimääräistä korkeampi (taulukko 5). Vesa Nieminen raportoi Tampe- reelta 11-munaisesta (!) varpuspöllöpesyeestä, josta kehittyi lopulta vain kolme rengastusikäistä poikasta. Moista munintakonetta ei yhteenvetohistoria aiemmin tmme - vai johtuuko siitä, että yhteenvetolomakkeella on tarjolla sarakkeita korkeintaan kymmeneen munaan asti?! Kymmenmunaisetkin pesyeet ovat epätavallisia; vuonna 2001 sellaisia ilmoitettiin yksi Keski-Suomesta. Seurannan alusta vuodesta 1986 alkaen kymmenmunaisia on ilmoitettu neljä aiemmin, kaikki vuodelta 1999 (alueet 44, 54, 57 ja 61). Näistä kolme pesyettä selvisi täysimääräisinä rengastusikäisiksi poikasiksi. Ruutuseurannassa vuoden paras varpuspöllöhaavi oli varpushaukkaguru Keijo Ruuskasen ruutu alueiden 44 ja 46 rajalla: 13 pesää. Lehtopöllö Lehtopöllö oli harvoja lajeja, jonka pesämäärä hieman nousi edellisvuoteen verra t tuna. Ydinalueet Pirkanmaa ja Länsi-Uusimaa kahmaisivat 45 % pesinnöistä. Näillä alueilla uurastettiin myös ahkerimmin lehtopöllöjen parissa. Kimparin porukka Pentti Aholan johdolla haali puolestaan ruutuseurannan ylivertaisilta ruuduiltaan Länsi-Uudeltamaalta kahdeksan ja kymmenen pesintää. Molemmilla ruuduilla on kunniakas lehtopöllöhistoria yli kymmenelläkin pesinnällä vuodessa - toisen 12 pesää kilpailee ruutuennätyksestä Pertti Nikkasen Valkeakosken (alue46) petoruudun kanssa. Ruutuseurannan alkupuolella havaittava lehtopöllön kolmivuotissykli vaikuttaa laantuneen 1990-luvun lopulla (kuva 3). Sama on lievempänä havaittavissa myös yhteenvetoaineiston pylväsdiagrammeissa (kuva 6). Kari Ahola ilmoitti kookkaasta lehtopöllön pesyeestä Länsi-Uudellamaalla keskellä Kauniaista: 2kv-mamma aloitti muninnan myyräkadosta huolimatta 11.2. ja pyöräytti lopulta seitsemän munaa. Poikasia tosin selvisi lentoon vain kaksi. Yhteenvetoaineistossa tunnetaan aiemmin neljä seitsemän munan ja kaksi kahdeksan munan pesyettä sekä jopa yksi yhdeksän munan pesye vuodelta 1994 (Pertti Nikkanen, alue 46). Lehtopöllön pesimistulos oli vuonna 2001 keskimääräistä hiukan parempi ja pesintöjen tuhoutumisprosentti oli aineiston toiseksi alhaisin. Viirupöllö Myyräkadosta huolimatta viirupöllöjä pesi mukavasti. Yhteenvetoaineiston perusteella pesintöjä oli seurantajakson kolmanneksi eniten ja jopa yli 300 enemmän kuin edellisvuonna. Pesintämäärät nousivat kautta Etelä-ja Keski-Suomen. Paikoin pöllöt pistivät joukolla töpinäksi: Kes- 22
Lehtopöllö Strix aluco 1986-2001 4000 3000 Helmipöllö Aego/ius funereus 1986-2001 2000 C.DCOOC\J-tj'<DCQO CO CO 0) 0) 0) O> a, 0 300 200 Kuva 6. Lehtopöllön aloitettujen pesintöjen (musta) ja asutuiksi todettujen reviirien (harmaa) määrät paikallisyhdistyksittäin vuosina 1986-2001. Määrät on saatu rengastajille vuosittain lähetetyn petolintujen yhteenvetokyselyn perusteella. Koko maan kuvaajassa (vasemmalla ylhäällä) on eri jakoväli. Fig. 6. Annual numbers of active nests (black) and occupied territories (grey) o/strix aluco by local areas from 1986 to 2001 according to the Raptor Questionnaire. The scale for the whole country (upper left) is different from those of the local areas. Kuva 7. Helmipöllön aloitettujen pesintöjen (musta) ja asutuiksi todettujen reviirien (harmaa) määrät paikallisyhdistyksittäin vuosina 1986-2001. Määrät on saatu rengastajille vuosittain lähetetyn petolintujen yhteenveto kyselyn perusteella. Koko maan kuvaajassa (vasemmalla ylhäällä) on eri jakoväli. Fig. 7. Annual numbers of active nests (black) and occupied territories (grey) of Aegolius funereus by local areas from 1986 to 2001 according to the Raptor Questionnaire. The scale for the whole country (upper left) is different from tlwse of the local areas. ki-suomesta löydettiin 61, Päijät-Hämeestä 32 ja Etelä-Kaijalasta sekä Pohjois Savosta 36 pesintää enemmän kuin vuonna 2000. Suuntausta tukevat ruutuaineiston pesä- ja reviiri-indeksikäyrät (kuva 3), joten pelkästä havainnointitehon kasvamisesta ei ole kyse. Mikäli viirupöllökantojen sy klisyyteen on luottamista, nousu oli odotettavissa, sillä vuosi 2000 oli notkahdusvuosi. Pesä- ja reviiri-indeksien nollatason eli vuoden 1997 osuminen hyväksi viirupöllöjen pesintävuodeksi saa kuvassa 3 muut vuodet "kalpenemaan" eli käyrä roikkuu nollatason alapuolella. Kuva olisi enemmän lehtopöllökäyrästön kaltainen, jos nolla tasoksi valittu vuosi olisi ollut keskinkertainen. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Viirupöllöt tuntuivat pesineen säästöliekillä, sillä pesye-ja poikuekootjäivät muutamia kymmenyksiä keskimääräistä alhaisemmiksi. Näin ollen pesimis- tulos jäi alle kahteen poikaseen aloitettua munapesää kohti, vaikka pesien tuhoutumisprosentti oli keskimääräistä alhaisempi. Esimerkiksi viiden munan pesyeitä rohkeni pyöräyttää vain kolme naarasta, kun vuonna 1999 Golloin pesyesumma sama) vastaavan teki 34 naarasta ja kuuden munan pesyeitäkin tavattiin tuolloin kymmenen. Lapinpöllö Lapinpöllölukemat kävivät todella syvällä, sillä pesintöjä ja asuttuja reviirejä löydettiin vähemmän kuin koskaan seuranta-aikana. Yksi pesä sijaitsi Etelä-Karjalassa ja tuotti neljä poikasta. Keski-Suomesta löytyi kolme poikuetta, joista kahdessa oli yksi ja yhdessä kaksi mustanaamiota. Lisäksi tavattiin reviiri Kanta-Hämeessä, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Parhaimpina vuosina on löydetty 100 (1989) ja 95 (1992) lapinpöllön pesintää. Pesintäindeksikäyriä ei piirretty, koska aineistoa ei ole riittävästi. Sarvi pöllö Vuosi ei ollut otollinen sarvipöllöllekään. Pesintöjen määrä 114 oli alin neljään vuoteen, muttei lähelläkään pohjanoteerausta: 1993 tavattiin vain 28 sarvi pöllön pesintää. Pesinnät keskittyivät nyt Kaakkois-Suomeen (alueet 31 ja 32) sekä Länsi-Uudellemaalle (alue 21). Kaikkialla muualla maassa määrät olivat minimaalisia. Myöskin sarvipöllön aiemmin siisti kolmivuotissykli lopahti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Suurin osa (80 % ) pesinnöistä todettiin taas maastopoikasvaiheessa; munamäärät ilmoitettiin vain kahdesta ja poikasmäärät kahdestatoista pesästä. Hannu 23
Summary: Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 2001 - a year with rodents almost absent Huuhkajilla (Bubo bubo) menee heikosti. Markku Nikki The population decline af the Eagle Owl continues. Elfving löysi petoruudultaan Virolahdelta neljä sarvipöllön maastopoikuetta, mikä oli köykäisen vuoden paras ruututulos. Ennätyksellisiä 28 pesinnän ruutuja on ollut ruutuseurannan historiassa kaksi (vuosina 1989 ja 1991). Suopöllö Vain yksi pesintä ilmoitettiin: Pohjois-Pohjanmaalla varttui viisi poikasta. Pohjavuodesta kertoo myös asuttujen reviirien kokonaismäärä 39, joka on reilu kolmasosa edellisvuotisesta ja sivuaa yhteenvetojakson alinta tulosta. Eniten reviirejä oli Pohjois-Pohjanmaalla (12) ja Kainuussa (7). Ruutuaineistossa suopöllöreviirejä ilmoitettiin seitsemältä ruudulta. Jyrkätkään ailahtelut eivät ole huolestuttavia suopöllön kaltaisella myyräkatovuonna pesimisaluettaan vaihtavalla lajilla - viimeksi 1999 suopöllöpesintöjä ilmoitettiin 112 ja heti seuraavana vuonna vain 16. Helmipöllö Myyräkato karkotti myös helmipöllöt. Sekä ruutu- että yhteenvetoaineiston perusteella puputtajia oli vähiten kautta seurantajakson (kuvat 3 ja 7). Edellisvuoden helmipöllötähtenä loistanut Keski-Pohjanmaa pimeni: pesintöjen määrä tipahti 165:stä yhdeksään (taulukko 4)! Asuttuja reviirejä todettiin kuitenkin 51. Sama kato kävi koko länsirannikolla ja vuonna 2001 helmareita pesikin eniten Pirkanmaalla ( 41 asuttua pesää ja 46 muuta reviiriä). Pohjois-Savossa tilanne oli jo paranemaan päin 24 edellisvuoden romahduksen jäljiltä (Taivalmäki ym. 2001). Vuoden parhaalta helmipöllöruudulta Pielavedellä löytyi kolme helmipöllön pesää sekä seitsemän muuta reviiriä. Pesye- ja poikuekoot olivat pieniä, joten pesimistulos (isoja poikasia/ munapesä; taulukko 5) jäi tavallista laihemmaksi, vaikka pesien tuhoutumisprosentti olikin keskimääräistä alhaisempi. Harvinaiset lajit Niittysuohaukasta ilmoitettiin maastopoikueet Lounais-Suomesta ja Kaakkois-Suomesta. Pesimärauhan takaamiseksi lajin rengastuskielto jatkuu edelleen. Tunturihaukan tarkastettujen reviirien määräksi ilmoitettiin Lapista 20. Näiltä löytyi kolme pesää, jotka tuottivat kukin kolme poikasta. Lisäksi asuttuja reviireitä ilman pesälöytöä oli kahdeksan. Haarahaukan asuttu reviiri vailla pesälöytöä ilmoitettiin Pohjois-Karjalasta. Kiitokset Suomen petolintukantojen tilanteen arviointiin tarvittava tieto lepää satojen vapaaehtoisten ja uutterien petolintuharrastajien innon ja vaivannäön varassa. Heille nöyrimmät kiitokset rakkaalle harrastukselle sekä tieteelle uhratuista tunneista, polttoaineesta ja kärsivällisyydestä! Kiitokset myös Jukka-Pekka Taivalmäelle raportin tarkastuksesta ja kotjausehdotuksista sekä Diane Alaruikalle englanninkielisen yhteenvedon tarkastuksesta! The nationwide Finnish monitoring study of common birds of prey, the Raptor Grid, continued in 2001. The method is presented in detail in Saurola 1986. Since its beginnings in 1982 the aim of the study has been to gather data comparable from year to year of raptor nesting and territories. Data is gathered in constant study plots based on the loxlo km grid of the Finnish co-ordinate system (Fig. l). In2001, 133 study plots were examined (132 in 2000, Taivalmäki et al. 2001 ). The highest numbers of active nests of raptors, owls and ali birds of prey found in the study plots are listed in Table 1. Breeding population curves for most species are presented for the whole study period, 1982-2001, using 1997 as the comparative baseline year (Fig. 3). Since the study does not produce enough data on some less abundant species, additional information has been gathered from ringers or raptor working groups since 1986 with a Raptor Questionnaire. This information is reported by regional ornithological society (Fig. 2), and in Tables 2-4. In total, 300 questionnaires were returned containing e.g. data on the numbers of potential nest sites, territories, and nests inspected - including the clutch and brood size. In 2001, ca. 43 500 potential nest sites were checked (44 500 in 2000). In addition to those listed in Table 2, this includes checked territories of ground nesting species and Accipiter nisus. For diurnal raptors, both the numbers of active nests (3157) and of occupied territories - active nests and other territories in which a breeding attempt was not verified - (4835) were lower than in the previous year (Table 3). Owls, with 2304 active nests and a total of 3808 occupied territories (Table 4), showed the same decrease (figures in 2000 were 2446 and 4784, respectively). The main reason for the decline was the almost total absence of rodents in most parts of Finland. An especially good indicator of this was Aegolius funereus, a nomadic microtine specialist, whose breeding population crashed to less than half its previous level (Figs. 3 and 7). However, several ringers observed a slight increase in the rodent populations during the late summer and auturnn. The number of active nests of Pernis apivorus was lowest for the whole Questioru1aire period (Table 3). Since 1990, the number of occupied territories has declined by 26 %. This trend is worrying because the decline has been most obvious in southern and SE parts of Finland where the population has been strongest. Furthermore, the ability of P. apivorus populations to recover from declines is quite low, since the species fledges only two chicks per year at rnost (three eggs recorded only once during the Questionnaire period!). Unlike many other raptor species Accipiter gentilis had quite a norrnal year. From over 1200 territories ca. 950 active nests were found and the breeding success remained at an average level. Its little cousin, A. nisus, had slightly more nests found than in the previous year, but the proportion of unsuccessful nests was bigger than ever before and pressed the breeding success to its lowest level (Fig. 4 and Table 5). The rainy weather conditions in early summer rnight have decreased the breeding success of songbirds, thus dirninishing the food supply of A. nisus. However, a new study plot record of 15 active nests / 100 km 2 was made in area 44.
The decline of Buteo buteo continued (Fig. 3 and 5, see also Taivalmäki et al. 2001). After the latest decline (1996) of its th:ree-year cycle the population has not risen again, and the decrease has in fact accelerated in the last two years. For example, in the species's stronghold area 31 (Fig. 2), the proportion of active nests of ali territories inspected has fallen from 41 % in 1999 to 28 % in 2000 and 25 % in 2001. Breeding success has been lower than in 2001 only twice before. The pattern of B. lagopus was expected: in the absence of voles only twenty nests were found, mostly concentrated in Lapland (area 92). The lowest number of active nests (six) in the whole Questionnaire data was scored by Circus cyaneus, which also had the second lowest number of territories (105, in 1977 only 77) found in Finland. Instead, Circus aeruginosus showed no changes in the number of active nests compared to levels of the previous two years. However, breeding was quite unsuccessful, with 20 % of clutches lost (Table 5). The smallest two Falco species showed no drastic changes. Falco columbarius' active nests (41 in total, Table 3) were mostly concentrated in areas 81 and 92. Although the number of nests has now stayed at the sarne level for a decade, Raptor Grid data shows the population was 50 % st:ronger in the 1980s. F. subbuteo is concen- Tengmalm's Owl. t:rated in southern and SE Finland. In area 32 five active nests were found within a 100 km 2 study plot. The breeding success in 2001 returned to normal levels (compare to Taivalmäki et al. 2001) with the warm weather after midsummer ensuring a liberal supply of aerial insect prey. The triumphant Falco tinnunculus reached a new peak in 2000. A drop in vole populations turned the number of active nests into decline, however, especially in a:reas 71, 74 and 81. The breeding success nevertheless averaged a respectable four young per active nest. According to the Raptor Grid, the densest population was found in area 72 where two study plots contained ten nests. In the same area, a brood with seven young was found. A good and increasing supply of nest-boxes has apparently helped F. tinnunculus to recover frorn its population decline in the early 1980s. The population decrease of Bubo bubo continues as indicated by both Questionnaire and Raptor Grid data. The reduction in the number of refuse tips is suggested to have been the ultimate cause (Taivalmäki et al. 2001). Of the 190 active nests found (the second lowest ever, after 152 in 1987) the average brood size was lower than the overall rnean while the proportion of unsuccessful nests (29.1 % ) exceeded the mean level. Some observations of B. bubo on islands along the south coast of Finland could suggest than the species is expanding its range in the archipelago. In the absence of rodents, the generally infrequent nomadic owl species were rare breeders. Nine nests of Surnia ulula were reported, ali in North Finland (areas 81 and 92). For Strix nebulosa, four nests out of seven occupied territories were found, while the only announced nest of Asia jlammeus was from area 81. Overall, 39 territories of the species were reported, about 30 % of the previous year. Helmipöllö (Aegolius funereus). Jari Peltomäki Glaucidium passerinum has been a favourite target species for many ringers who have continuously set up rnore and rnore nest-boxes for the species. This explains the increasing population t:rend in Fig. 3. In 2001 already over 5000 nest-boxes were inspected (Table 1) with 461 nests found (Table 4). The breeding success ( 4.89, Table 5) slightly exceeded the average but was rnuch higher than in 2000 (3.91). A nest with a record number of eggs was found in Tampere (area 44): 11 eggs from which only th:ree young survived to ringing age. Some owl species managed quite well despite the poor rodent situation. More Strix aluco active nests were found than the year before. The stronghold areas 44 and 21 hosted 45 % of the active nests (Fig. 6). The breeding success was better than average, with the proportion of unsuccessful nests the second lowest so far. Over 300 more S. uralensis active nests were found than in 2000. According to the three-year cycle this was expected, since the preceding year was a low year. Clutch and brood sizes were fairly small, and the species's breeding success remained below average despite the low proportion of unsuccessful nests. The past year was quite poor for Asia otus: the number of reported breeders was the lowest for the past four years. Also A. otus' th:ree year cycles weakened after the Mid-1990s. The owls concentrated in areas 21, 31 and 32. In the nomadic Aegolius funereus the breeding population fluctuates also in accordance with vole cycles; both the Raptor Grid and Raptor Questionnaire confirmed that for A. funereus the year 2001 was the ultima te low of the whole period (Fig. 7). For example, in area 74 there were 165 active nests in 2000 (Taivalmäki et al. 2001) and only 9 in 2001! In active nests the clutch and brood sizes were smaller than average. In conclusion, the Jack of rodents reduced the breeding of most birds of prey in 2001. Additionally, rodents are a probable explanation for another t:rend perceptible in recent years: some of the microtine specialists have lost their regular cycles in the population fluctuation. It has been proposed that mild winters especially in southern Finland have confused rodent cycles with an effect on the populations of birds of prey as well. Kirjallisuus Henttonen, H. & Kaikusalo, A. 2001: Etelä- ja Keski-Suomen myyräkannat vahvassa nousussa. - Metsäntutkimuslaitoksen tiedote 13.11.2001. (www.metla.fi/tiedotteet/) Saurola, P. 1986: The raptor grid: an attempt to monitor Finnish raptors and owls. - Vår Fågelvärld. Suppl. 11: 187-190. Taivalmäki, J-P., Haapala, J. & Saurola, P. 2001: Petolintuvuosi 2000 - tuulihaukka ja varpuspöllö menestyivät (Summary: Breeding and population t:rends of common raptors and owls in Finland in 2000). - Linnut-vuosikirja 2000:44-54. Kirjoittajien osoite / Authors' address Rengastustoimisto PL17 FIN-00014 Helsingin yliopisto Saapunut/ Received 6.3.2002 25