Enston sidosryhmälehti 2013 Designin vaikea kysymys: Miksi? ABB ja Ensto: Erään kumppanuuden anatomia Leena Mörttisen Vallankumous alhaalta ylöspäin 1
Sisältö 5 6 10 13 14 18 20 24 26 28 30 32 33 34 36 38 40 42 44 46 48 51 Toimitusjohtajan puheenvuoro Sähkö on ratkaisu, ei ongelma Leena Mörttisen vallankumous alhaalta ylöspäin Taloustieteilijän mietteitä energiasta, EU:sta ja kummankin tehtävästä maailmassa Design näkyy viivan alla EDF:n Gilles Rougonille design on paljon muutakin kuin kauniita muotoja Ranskan ja Enston yhteistyö Enston ja Ranskan kehittyvät suhteet Mieleenpainuva tila Anne Stenros vaalii muotoilukulttuuria KONEella Designia kaikille Scopen Jarmo Lehtonen hälventää muotoilun mysteeriä Miehenmittainen mittely hiiltä vastaan Arkkitehti Matti Kuittinen kertoo passiivitaloista ja hiilijalanjäljistä Designin vaikea kysymys: Miksi Artekin laajentuminen kiertyy yksinkertaisen kysymyksen ympärille Tuomiokirkon nuhteettoman puhdas katto OptiHeat pitää Helsingin tuomiokirkon katon sulana Liiketoimintatiedon hallinta ja Ensto Venäjällä Asiakaspalvelussa sekä lisätään myyntiä että kerätään tietoa Enston sähköautointoilija Miten on autoilusi laita, Timo Luukkainen? Enemmän valoa, enemmän säästöä LED-valaisimet tuovat valoa Yhdysvaltain suurlähetystön keittiöön Uutisia lyhyesti Enston uutisia maailmalta Sähköauton näytön paikka Sähköauto ei enää ole ruma ankanpoikanen Erään kumppanuuden anatomia Enston ja ABB:n suhteen salaisuudet Enston matkassa merille Enston LED-valaisimet valaisevat risteilyaluksia maailmalla Tavoitteena Vau Ensto Pro tuo Enston lähemmäksi asiakkaitaan Sota hävikkiä vastaan Tutustu hävikkiä vastaan kamppaileviin Enston sotilaisiin Inhimillisiä voimavaroja vapauttamassa Brian Tracy vuoden 2013 Enston Sales Championships -tapahtumassa Luottamuspääoma ja nykyaika Timo Miettinen pohtii nykyaikaisia organisaatioita ja ihmisiä Luottamuksellisesti teidän Professori Toshio Yamagishi: Luottamus ei tee ihmisestä naiivia Ensto-mies kohtaa energiatietämättömyyden Supersankari, jota maailma on odottanut 10 14 Gilles Rougon: Design näkyy viivan alla Anne Stenros: Mieleenpainuva tila 2022 22 42 44 Matti Kuittinen: Passiivitalon arkkitehtuuria Komentokeskuksessa: Sota hävikkiä vastaan 4 Brian Tracy inhimillisiä voimavaroja vapauttamassa 2
ClimateCalc CC-000025/FI Ensto Today on Ensto-konsernin ääni maailmalla. Kansi: Leena Mörttinen, johtaja, kilpailukyky ja kasvu, Elinkeinoelämän keskusliitto. Päätoimittaja Pia Hänninen Toimituspäällikkö Mari Häyry Toimittajat Riina Silvennoinen ja Scott Diel Art direction ja tuotanto Heikki Ylönen, Capitol Consulting Ulkoasu ja taitto Ari Anttonen, MicroMedia Vastaava valokuvaaja Kaupo Kikkas Painopaikka Hämeen Kirjapaino Ensto Today, julkaisija Ensto-konserni. Kaikki oikeudet pidätetään. Sisällön osittainenkin lainaaminen luvanvaraista. Yhteystiedot ENSTO GROUP Ensio Miettisen katu 2, PL 77 06101 PORVOO Puh. +358 204 7621 ensto@ensto.fi ensto@ensto.com facebook.com/enstogroup HIILINEUTRAALI PAINOTUOTE 441 209 Painotuote HÄMEEN KIRJAPAINO OY Viesti päätoimittajalta Ensimmäisenä Tulevaisuuteen Pohjoismaat ovat saavuttaneet tulevaisuuden ensimmäisinä, kirjoitti Adrian Wooldridge The Economist -lehdessä 2.2.2013. Olemme huomionosoituksesta todella otettuja. Runsaasta ylistyksestä huolimatta lehti toi myös esiin jotain, mitä se kutsui yhdeksi alueen suurimmista heikkouksista eli kykenemättömyyttä yhdistää kahta ydinvahvuuttamme, muotoilua ja insinööritaitoa. Me Enstossa teemme lujasti töitä sen eteen, ettemme jatkossakaan olisi Wooldridgen lausunnon mukaisia. Olemme sitoutuneet insinööritaidon ja muotoilun menestyksekkääseen yhdistämiseen, niin Suomessa kuin 19 muullakin kotimarkkinallamme. Perimmäisenä tavoitteenamme on Sinun energiasi säästäminen. Tässä Ensto Today-lehden numerossa juhlistamme insinööritaidon ja muotoilun pyhää liittoa - ei vain Enstossa, vaan myös muissa hienoissa yrityksissä kuten EDF, Kone ja Artek. Toivomme, että saat energiaa lehden monista esimerkeistä! Pia Hänninen brändi- ja viestintäjohtaja 3
4 Timo ja gordoninsetterinsä Pinot Noir
Toimitusjohtajan puheenvuoro Sähkö ei ole ongelma se on ratkaisu Kun miettii syvällisemmin sähköä energiamuotona, on helppo oivaltaa, millainen merkitys sillä on kestävän kehityksen mahdollistajana ja elämämme helpottajana. Ilman sähköä ei ole modernia yhteiskuntaa. Sähkö on myös ainoa energiamuoto, jonka kuljetus tai käyttö ei aiheuta paikallisia päästöjä. Sähkö on niin olennainen osa elämäämme, että pidämme sitä itsestäänselvyytenä: harva tulee miettineeksi asiaa lainkaan, paitsi maksaessaan sähkölaskuaan tai vastustaessaan sähköä tunteellisin tai ei-järjellisin perustein. Olen tässä kirjoituksessani pohdiskellut muutamia sähköön liittyviä faktoja. Noin sata vuotta sitten taloissa ei ollut sähköä. Kynttilä- tai öljylamppuvalaistus oli tehotonta ja kallista ja huononsi sisäilmaa. Puu- ja hiililämmitys aiheutti vakavia terveysongelmia ja lisäsi ilmansaasteita, etenkin kaupunkialueilla. Puu ja hiili oli kuljetettava, lastattava, purettava ja varastoitava, mikä johti tehottomaan tilankäyttöön eikä varmasti enää onnistuisi nykyaikaisissa kaupungeissa. Keskivertotyöntekijälle lukuvalon kustannukset olivat korkeat, koska kynttilät ja lamppuöljy olivat kalliita. Ruoan varastoiminen ja veden lämmittäminen pyykinpesua varten olivat haastavaa ja aikaa vievää työtä. Maatiloilla lehmät oli lypsettävä käsin ja parhaimmissakin olosuhteissa rajallisessa valossa ja huonoissa hygieniaoloissa. On helppoa nähdä, että sähköstä on hyötynyt eniten se osa kansasta, joka on pitänyt huolen ruoasta, pyykistä, lämmityksestä ja eläinten hoidosta. Siten sähkö on toiminut tasa-arvon tuojana, koska se muutti radikaalisti tavallisten kotiäitien elämää. Jos mietitään modernia yhteiskuntaa ja kuvitellaan, mitä kaikkea sähköllä voidaan tehdä energiatehokkuuden parantamiseksi, paikallisten päästöjen vähentämiseksi ja elämän helpottamiseksi, niin saammekin aikaan pitkän luettelon. Alkaen IT-ratkaisuista, jotka vähentävät tarvetta liikkua, aina sähköautoihin, jotka ovat moninkertaisesti tehokkaampia kaupunkiliikenteessä kuin polttomoottorit. Sähkön avulla vähennetään hiukkas- ja CO 2 -päästöjä. Sekä sisä- että ulkokäyttöön soveltuvat LED-valaisimet ovat tehokkaita, mutta ne myös kestävät pitkään ja ovat käteviä, nopeasti reagoivia ja vähentävät kunnossapidon tarvetta. Nykyaikaiset passiivinormien mukaisesti rakennetut tai LEED-sertifioidut talot kuluttavat niin vähän energiaa, että sähkö on ehdottomasti talou dellisin lämmitysmuoto. Sähköjärjestelmät on helppo yhdistää sähkön hajautetun tuotannon menetelmien, kuten aurinkopaneelien, ikkunoiden nanopinnoituksen tai sähköä tuottavan maalin kanssa. Talot ja niiden asukkaat ovat sekä sähkön kuluttajia että tuottajia. Sähkö tuleekin olemaan tulevaisuuden talotekniikkaratkaisu taloihin, jotka tarvitsevat vain vähän energiaa. Sähkö tulee korvaamaan monia nykypäivän tekniikoita, kuten maalämmön ja kaukolämmön, jotka ovat parhaimmillaan runsaasti energiaa kuluttavissa taloissa. Tulevaisuuden talot myös oppivat, reagoivat ja säätyvät automaattisesti asukkaidensa elämäntapoihin ja jopa tarkkailevat asukkaidensa hyvinvointia ja kutsuvat tarvittaessa apua. Sähkössä ei ole mitään kielteistä. Se on pikemminkin ainoa mahdollinen ratkaisu planeettamme luonnonvarojen säilyttämiseen ja hyvän elintason ylläpitämiseen. TIMO LUUKKAINEN toimitusjohtaja, Ensto-konserni 5
ensto today Maailmantaloudessa on meneillään rakennemuutos, sanoo taloustieteilijä Leena Mörttinen, joka toimii johtajana kilpailukykyyn ja kasvuun liittyvissä asioissa Elinkeinoelämän keskusliitossa. Haasteena on luoda vahvaa ja kestävää kasvua, joka ei samalla tuhoa ympäristöämme. Nollien ja ykkösten 6 Olet sanonut, että kasvu on tärkeää Suomelle. Tarkoitatko kapitalismiin sisältyvää ajatusta kasvun välttämättömyydestä vai jotain muuta? Jos katson asiaa suomalaisen näkökulmasta, sanon, että luomamme hyvinvointijärjestelmä edellyttää kasvua. Se on hyvinvoinnin edellyttämä välttämättömyys. Suomi on tällä hetkellä tiukassa tilanteessa, kun sen väestö ikääntyy ja työvoima vähenee. Kysymys kuuluu: onko yhteiskuntamallimme kestävä? Kriisi on maailmanlaajuinen, joten ylivelkaantuneisuus ja kestävä kehitys eivät ole vain Suomen haasteita. Jos kasvua ei löydy, en näe eurolla tulevaisuutta. Euro on ankkuroitu ajatukseen siitä, että tavoittelemme yhdessä yhtenevän Euroopan vakaata kasvua. Jos näin ei ole, perusteet yhteiselle valuutalle haihtuvat samantien. Silloin velkaantuneisuus alkaa olla se, mikä ajaa meitä eteenpäin. Tämä johtaa jatkuvaan säästämiseen, poliittiseen epävakauteen ja politiikkoihin, joilla ongelmat sysätään toisten harteille. EU:n ja yhteisvaluutan perusta murenee. Haasteena onkin, miten luoda positiivista kasvua, joka ei samanaikaisesti tuhoa ympäristöä ja ilmastoa. Haaste on iso, koska se edellyttää perustavanlaatuista rakennemuutosta tuotannossa ja kulutuksessa. Tarkoitatko rakennemuutoksella siirtymistä hiilipohjaisista tekniikoista kohti cleantechkäytäntöjä? Ja myös yleisemmin kykyä tehokkaampaan tuotantoon niukoilla resursseilla. Tuottavuuden on parannuttava, jotta voidaan vähentää luonnonvarojen tuhlaamisesta koituvia tuhoavia vaikutuksia. Sitovat määräykset koskevat kuitenkin vain noin 15:tä prosenttia maailman hiilipäästöistä, joten kokonaishiilijalanjälki kasvaa joka vuosi. Euroopan teollisuusyritykset siirtävät tuotantoaan Aasiaan kasvattaen sen hiilijalanjälkeä. Onko kyseessä siis vain omantunnon äänen hiljentäminen vai onko kokonaistilanteessa todellista parannusta? Ongelma on se, että tähän mennessä Euroopan ympäristöpolitiikka ei ole luonut edellytyksiä kasvulle. Jotkut ensimmäisen aallon toimijoista näkevät toimintansa myönteisemmässä valossa, mutta ympäristöä ja ilmastoa se ei ole puhdistanut. Jos on kulutusta, on aina myös tuotantoa. Jos me emme valmista tuotteita puhdasta teknologiaa (cleantech) hyödyntämällä, sen tekee joku muu vähemmän puhtaalla teknologialla. Ilmastosäännöt eivät voi olla pelkästään eurooppalaisia varten. Eurooppalainen tiennäyttäjän rooli, jossa toteutamme toimia yksipuolisesti ja jopa hajanaisesti, ei tule parantamaan maailmaa. Ympäristöpolitiikkaa tulee toteuttaa maa ilmanlaajuisessa mittakaavassa. Euroopan on ajettava ponnekkaammin maailmanlaajuisien sääntöjen syntymistä ja osallistuttava sääntöjen rakenteen määrittämiseen. Ongelmana on, että Euroopan viranomaiset eivät tyydy päästöille määritettyyn kiinteään ylärajaan, vaan asettavat monia tavoitteita ja luovat ristiriitaisia kannustimia, jotka sirpaloittavat teollisuuden kykyä löytää itse parhaita teknologioita. Ympäristöpolitiikka on itse asiassa johtamassa teollisuuden vähenemiseen mutta ei ympäristön puhdistumiseen. Olet sitä mieltä, että Euroopan on hankkiuduttava parempiin neuvotteluasemiin, mutta onko esimerkiksi Yhdysvalloilla tai Kiinalla samanlaisia tavoitteita tai prioriteetteja ilmaston suhteen? Euroopan tavoitteet ovat hyvin erilaiset Yhdysvaltoihin nähden. Pohditaan vaikka Yhdysvaltoja ja sen uusia liuskekaasua ja -öljyä koskevia tekniikoita. Maalla on runsaasti luonnonvaroja, ja siellä vallitsee sama huoli kasvusta. Eneregianhinnat ovat heillä laskussa, ja teollisuudessa on nähtävissä paluuaikeita. Kaikki tämä tuo Yhdysvalloille niin paljon etuja, ettei siellä tulla luopumaan vastalöytyneistä energiavaroista, niin vanhanaikaisia kuin ne saattavat ollakin. Ehkäpä siellä kehitettävä teknologia on hiilipohjaista, mutta estääkseen haittavaikutuksia se saattaa olla esimerkiksi hiilentalteenottoa hyödyntävää. Jos Yhdysvallat alkaa viedä energiaa muihin maihin, se saattaa itse asiassa korjata nykyistä alijäämäänsä nopeammin kuin uskommekaan. jatkuu
maailma Puhumme usein ruotsalaisista ja heidän konsensuskeskeisyydestään. Suomi on maa, jossa ennemmin tehdään kuin suunnitellaan. Mielestäni voisimme keskustella hieman enemmän luoda pohjaa uudenlaiselle, vallankumoukselliselle alhaalta ylöspäin suuntautuvalle toimintakulttuurille, jossa koko tiimi pääsee osallistumaan. 7
Niin voi käydä, jollei politiikka muutu. Tämä on meidän omissa käsissämme. Eurooppa joko tuhoutuu tai sitten siitä tulee jotain entistä parempaa. Jäljellä ei enää ole yksinomaan mukavia vaihtoehensto today Nollien ja ykkösten maailma 8 Jos Yhdysvallat saa politiikkansa kuntoon Euroopan sabotoidessa tulevaisuuttaan yksipuolisilla säädöksillään, uhkana on teollisuuden siirtyminen Euroopasta Yhdysvaltoihin tai Aasiaan. Tämä laajempi kuva on otettava paremmin mukaan eurooppalaiseen keskusteluun. Yhdentyneen Euroopan hyötyjä on tällä hetkellä vaikea havaita. Ympäristöpolitiikka edellyttää yhteistyötä. Meidän eurooppalaisten on otettava politiikan ulkoisvaikutukset paremmin huomioon. Mitä tämä tarkoittaa Suomelle? Jos Eurooppa sitoo käsiämme, Suomi on häviäjä. Olemme kuin saari. Logistiikkakustannukset ovat Suomessa paljon suuremmat kuin muualla Euroopassa, ja ne muodostavat paljon isomman osan yrityksen kulurakenteesta kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Suomessa toimintaamme on kompensoitu matalammilla energiakustannuksilla, ja pankkirahoitus on ollut kohtuullisesti hinnoiteltua, kun lainojen marginaalit ovat olleet pieniä. Säädökset vaikuttavat nyt voimakkaasti rahoitukseemme, koske olemme hyvin riippuvaisia pankeista. Marginaalit hiipivät ylöspäin Euroopan säädösten aiheuttaman sokin ja suuren pankkiriippuvuuden vuoksi. Energian hinta on myös kasvussa voimaan tulleiden ympäristömääräysten vuoksi. Yritysten on tehtävä päätöksiä siitä, missä ne haluavat hoitaa tuotantonsa. Ellei Euroopan politiikka muutu, teollisuus saattaa hyvinkin paeta Suomesta. Tuomiopäivän julistajat jo ennustavat Euroopan olevan kohta maailman viides talous.
Jos me emme valmista tuotteita puhdasta teknologiaa hyödyntämällä, sen tekee joku muu vähemmän puhtaalla teknologialla. Ilmastosäännöt eivät voi olla pelkästään eurooppalaisia varten. toja. Jäljellä on nollia ja ykkösiä. Kriisit ovat aina olleet käännekohtia, jotka ovat mahdollistaneet muutoksen. Suomessa 1990-luvun alun kriisi muutti tiettyjä perusasioita: siihen asti vallinneelle inflaatio-devalvaatiokierteelle tuli stoppi, ja rahapolitiikka vakautui. Se ei olisi onnistunut ilman kriisiä. Kysymys on siinä, käyttääkö Eurooppa tätä kriisiä kehittyäkseen ja luodakseen kestävän kasvusuunnitelman. Uskon, että tien päässä odottaa pirstoutuminen, jos Eurooppa ei kykene tekemään viisaampia valintoja kuin tähän asti. Olet siis optimisti? Kyllä, olen optimisti. Olenhan kuitenkin taloustieteilijä. Makroekonomisti sanoo aina, että loppujen lopuksi poliitikot tekevät oikeat päätökset ja myös kansa lopulta pitää valoa tunnelin päässä houkuttelevampana kuin tätä nykyistä tuhoon tuomittua omaan napaan tuijottamista, mitä toistaiseksi olemme tehneet. Tästä on keskusteltu paljon myös suomalaisten yritysten keskuudessa. Näkemys siitä, että EU ei toimi hyväksemme ja että meidän pitäisi toimia enemmän Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa, on saamassa lisää jalansijaa ikään kuin nämä kaksi sulkisivat toisensa pois. Tämä kääntää ihmisten huomion pois heidän omista mahdollisuuksistaan ja saa heidät pohtimaan säästöjä ja leikkauksia ennemmin kuin tuottavuutta, yhteistyön kehittämistä ja uusien tilaisuuksien luomista. Mutta me voimme luoda jotain uutta, jos uskomme, että voimme tehdä sen yhdessä Euroopan ja muun maailman kanssa. Kaikessa pitäisi jälleen olla kyse yhtenäisestä globaalista markkinasta. Kyse ei ole federalismista, vaan taloudellisesta integraatiosta, joka ei vielä ole täysin toteutunut tai vakiintunut Euroopassa. Entäpä Enston kokoiset valmistajat Suomessa? Mitä niiden pitäisi tehdä? Yritysten tulisi pysyä valppaana ja olla tietoisia muun maailman tapahtumista ja toimia erittäin dynaamisesti. Yhden ainoan ekonomistin ennusteisiin ei ole luottamista, koska ennustaminen on mahdotonta nollien ja ykkösten maailmassa. On luotava skenaarioita, testattava niitä ja katsottava, onko yrityksestä selviämään kriisiskenaarioista. Yrityksen strategia on pidettävä ketteränä. Pessimismi tai pelko tehdä asioita ei ole oikea lähestymistapa. Stressitestit auttavat tunnistamaan yrityksen kyvyn selvitä mahdollisista yllättävistä sokkitilanteista ja tappioista. Jos yrityksessä on hyvä käsitys sen riskinsietokyvystä, on mahdollista pohtia kasvustrategioita. Näemmekö maailman nyt erilaisena kuin ennen kriisiä? Kyllä. Elimme ennen sinisilmäisen taloususkon vallassa. Ajattelimme, että kutakuinkin kaikissa maissa vallitsee markkinatalous, meillä oli käytössämme WTO:n lähestymistapa monenkeskisiin kauppasopimuksiin ja globalisaatio oli päivän sana. Kun BRIC-maat alkoivat kehittyä, kohtelimme niitä kuin muitakin markkinatalouksia. Mutta nehän ovat toki paljon vaikeammin tulkittavia. Tällaiset maat ovat yhä jossakin määrin suunnitelmatalouksia; niillä ei ole avoimia rahamarkkinoita, niiden kotimainen kulutus ei ole suurta, niillä on pääoman hallintakeinoja jne. Nämä suuret toimijat tulivat mukaan kuvioihin, ja me uskottelimme niiden olevan markkinatalouksia. Jos kulutuksen kasvu ei tule Euroopasta, niin silloin on päästävä markkinoille, joilla kasvuvaihe on edelleen menossa, joko kehittyvissä maissa tai BRICS-maissa. Nämä maat vain eivät käyttäydy kuten markkinataloudet, koska ne kehittyvät edelleen. Yrityksillä on oltava erittäin tarkat tiedot näistä maista, kuten millainen poliittinen rooli niillä on ja kuinka niissä voidaan välttää korruptiota. Tieto ei ole halpaa näissä maissa. Jos kuitenkin uskomme siihen, mitä luemme sanomalehdistä, Suomella on hyvät ongelmanratkaisutaidot, se on sitoutunut puhtaaseen teknologiaan (cleantech) ja sillä on mahdollisesti maailman paras koulutusjärjestelmä. Missä ongelma siis piilee? Me olemme insinöörejä. Olemme päässeet todella pitkälle työnjakoajattelullamme ja keskittymällä insinööritaitoihimme. Sen sijaan emme ole olleet erityisen hyviä sivusuuntaisessa integroinnissa eri alojen ja ammattien välillä. Kuten muuallakin maailmassa, myös meillä olisi tarve insinööreille, jotka olisivat samalla humanisteja ja ekonomeja. Vaikka väkilukumme on vain noin 5,5 miljoonaa, puhumme alueellisesta politiikasta ja kärsimme alojen siiloutumisesta on metsäklusteria, ICT-klusteria jne. Seuraavassa vaiheessa ei pitäisikään mennä syvemmälle näissä pystyrakenteissa, vaan purkaa eri alojen välisiä rajaaitoja avoimen suunnittelun periaatteella. Tuotteet kohtaavat palvelut ja eri alojen rajat muuttuvat sumeammiksi. Perinteisesti vahvuuksiimme ei välttämättä ole kuulunut runsas yhteistyö. Puhumme usein ruotsalaisista ja heidän konsensuskeskeisyydestään. Suomi on maa, jossa ennemmin tehdään kuin suunnitellaan. Mielestäni voisimme keskustella hieman enemmän luoda tilaa uudenlaiselle, vallankumoukselliselle alhaalta ylöspäin suuntautuvalle toimintakulttuurille, jossa koko tiimi pääsee osallistumaan. Tältä pohjalta pääsisimme eteenpäin. 9
ensto today Design näkyy viivan alla Design on paljon muuta kuin pelkkiä trendikkäitä muotoja, painottaa EDF:n Gilles Rougon. Kun design ymmärretään oikein, se voi kasvattaa yrityksen arvoa. 10
Parasta designia on sellainen, jonka ei usko olevan suunniteltu alkuunkaan. Gilles Rougonin parhaat designtuotteet Design mielletään usein trendikkäiksi muodoiksi, jotka on suunniteltu antamaan tuot teelle tai pakkaukselle houkutteleva ulko muoto. Gilles Rougon ja EDF Electricité de France kuitenkin vaativat designilta enemmän. Rougonille design merkitsee lisäarvon tuottamista loppukäyttäjälle liiketoiminnan jokaisessa vaiheessa. EDF:llä ei ole erillistä designosastoa, jossa ideoita tuotettaisiin. Sen sijaan design löytyy sieltä, missä pohditaan loppukäyttäjän, EDF:n ja muiden potentiaalisten sidosryhmien tarpeita ja tapoja linkittää ne toisiinsa. EDF on maailman suurin sähköntuottaja ja työllistää 160 000 henkeä 27 maassa. Näistä työntekijöistä 2 000 on tutkijoita, mikä on poikkeuksellista näin isolle energiayhtiölle. Tutkijat työskentelevät rinta rinnan designtiimin kanssa erilaisten aiheiden parissa. Rougon nimeää neljä tapaa, joilla designia käytetään yrityksissä. Ensimmäisenä on teollinen muotoilu. Tämä muotoilun ala korostaa käyttäjäkeskeistä innovointia uusien tuotteiden kehittämisessä, Rougon kertoo. Tavoitteena on suunnitella houkuttelevia, mutta hyviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja, joilla tarjonta erottuu muista. Toinen tapa on yrityskuvan ja brändin rakentaminen muotoilun avulla. Tämä on se osa-alue, johon yritykset alussa eniten kiinnittävät huomiota pohtiessaan designia, sanoo Rougon. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että pääoman tuotto on helpompi mitata luodun medianäkyvyyden perusteella. Kolmas tapa sen sijaan koskee kollektiivisen innovoinnin uusia prosesseja yrityksen sisällä. Kyse ei ole luodusta tuotteesta tai imagosta, pohtii Rougon, vaan työskentelytavoista. Hänen mukaansa suunnittelijat haluavat usein työskennellä yhden aiheen parissa lyhyitä aikoja. Kuinka nopeassa tahdissa? Optimaalinen ajanjakso on noin 2 5 päivää. Siinä ajassa tiimiprojektissa tuotetaan patentoitava innovaatio, hän sanoo korostaen sitä, että työprosessissa saadaan nopeasti aikaan innovaatioita tuotteen, imagon, organisaation ja potentiaalisten kumppanuuksien suhteen. Neljättä tapaa Rougon kutsuu strategiseksi designiksi. Hänen mukaansa sitä ei vielä näe useimmissa yrityksissä, mutta tulevaisuudessa kyllä. Strateginen design keskittyy mallintamaan uusia arvoa tuottavia suunnitelmia. Siinä on kyse mahdollisesti arvokkaiden liiketoimintamallien tunnistamisesta tulevaisuutta ajatellen, vaikka ne eivät vielä kuuluisi ydinliiketoimintaan. Esimerkkinä Rougon mainitsee oman yrityksensä. Kuten kansainväliset energiaalan asiantuntijat ovat tehneet selväksi: kaikki maailman yritykset, jotka tuottavat energiaa kuljetusalalle, teollisuuteen ja rakennuksiin, eivät yhdessäkään kykenisi tuottamaan riittävästi tehoa maailman tarpeisiin vuonna 2050. On siis selvää, että tulevien liiketoimintamalliemme on kyettävä ratkaisemaan jotakin muuta kuin se, miten voidaan tuottaa enemmän energiaa. Design on erilaisten skenaarioiden luonnostelemista tavalla, jossa havainnollistamme ja jaamme näitä luonnostelmia monien ihmisten kanssa niin yrityksessä kuin sen ulkopuolellakin. Kuinka sitten voimme toimittaa uusia palveluja loppukäyttäjälle? kysyy Rougon. Tulevaisuudessa kukaan toimija ei nimittäin piirrä koko kuvaa yksin. Design osana historiaa Design on ollut osa EDF:n historiaa jo 1970-luvulta lähtien. Tuolloin yritys käytti arkkitehteja, kuten Claude Parentia, keskustuotantolaitosten sovittamiseen osaksi muutoin rakentamatonta maisemaa. jatkuu Minulle paras design on sellaista, jota käytän joka päivä vuoden ympäri. Jotakin, jota arvostan ja käytän ylpeänä. Jotakin kestävää, sanoo Gilles Rougon. Tässä ovat hänen kolme hyvin suunniteltua lempituotettaan: OPINEL-veitsi Suunniteltu vuonna 1890 Opinel on yksinkertainen, pyökkikahvainen taskuveitsi, jossa on hiiliterä. Sitä on valmistettu vuodesta 1890 alkaen kan Saint-Jean-de-Mauriennessa. Se ei ole ylisuunnitellun oloinen, ja sille on käyttöä monessa tilanteessa: ruokailles- sa, puuta tai kangasta leikatessa tai vaik- kapa sienimetsällä, Rougon kertoo. Mitä enemmän sitä käyttää, sen paremmin se sopii omaan käteen, kun puun muoto ajan kuluessa Rans- mukautuu. MOLESKINE- muistivihot Suunniteltu vuonna 1997 Suunnittelijana käytän muistivihkoja luonnosteluun. Moleskine-muistivihko on ehkä ensimmäinen, joka on suun- niteltu yksityiskohtia myöten. Huomaa, miten sen kulmat on muotoiltu. Nelivärinen BIC-kynä Suunniteltu vuonna 1962 Kannan tätä kynää aina mukanani. 11 Valokuvat: Pasi Viitanen
Design ei ole adjektiivi, se on oppisuunta. GILLES ROUGON, ELECTRICITÉ DE FRANCE 12 Valtavista talousresursseistaan ja arkkitehtuuriasiantuntemuksestaan huolimatta EDF epäonnistui kahdesti yrityksissään ottaa suunnittelijoita mukaan tutkimusja kehitystiimiinsä. Aika ei tuolloin vain ollut riittävän kypsä erilaisten kulttuurien yhdistämiselle. Nykyään Rougonin tiimi antaa tärkeän panoksensa loppukäyttäjän huomioonottamiseen yrityksen ratkaisuissa. Hyvä esimerkki on EDF:n Watt time -kello, joka on tyylikäs ratkaisu rakennusten energiankulutuksen tarkkailuun. Ensimmäinen idea tähän tuli kuutisen vuotta sitten, Rougon sanoo. Ennen kuin idea voidaan toteuttaa, Rougonin mukaan haasteena on suunnitella toimiva kompromissi kahden vastakkaisen tekijän välille: yhtäällä on taustalla toimiva tekniikka, joka monimutkaistuu jatkuvasti, toisaalla tarve ottaa tilanne haltuun yhdellä silmäyksellä. Joka suunnalta tulee paljon tarkkailtavaa tietoa, mutta vuorovaikutuksen olisi kuitenkin hyvä pysyä suoraviivaisena. Mitä yksinkertaisempi ratkaisu, sitä mutkikkaampi se on tuottaa. Design näkyy viivan alla Weniger, aber besser (Vähemmän, mutta paremmin) Useimmille saattaa tulla yllätyksenä, että Rougonin designtiimissä on vain viisi jäsentä. Kyllä, viisi. Ja vielä suurempi yllätys voi olla se, että tiimin menestyksestä huolimatta Rougon on edelleen vastahakoinen luomaan suurempaa, keskitettyä designtiimiä. Kun luodaan design- tai innovaatioosasto tai -jaosto tai -organisaatio, annetaan työntekijöille samalla alitajuisesti viesti, että 'tästä innovointi nyt alkaa'. Kokemuksemme mukaan suunnittelijat on sijoitettava mahdollisimman lähelle toteuttavia tiimejä, tutkijoita ja insinöörejä, jotta luodaan verkostoja eikä ainoastaan keskitettyjä talon sisäisiä designtiimejä. Rougonin mukaan niksinä on moninkertaistaa olemassa olevien designresurssien vaikutus. Kun muodostetaan yrityksen sisäinen designtiimi ja tuodaan suunnittelijoita työskentelemään joissain yrityksen osissa, tulee väistämättä tilanne, jossa tehdään tai laajennetaan ulkoisia sopimuksia designtoimistojen kanssa. Vaikka tiimimme on pieni, teemme paljon työtä yhdessä ulkoisten suunnittelijoiden kanssa, jotta voisimme moninkertaistaa työskentelytapamme aikaansaaman vaikutuksen. Emme todellakaan työskentele erillämme ja vain tuo ideoita palavereistamme. Rougon tuo esille Dieter Ramsin, joka tunnetusti julisti, että designin olisi oltava weniger, aber besser eli vähemmän, mutta parempaa. Rams oli Braunin pääsuunnittelija, joka on tuonut koteihimme satoja innovaatioita ideoita, jotka täyttävät käyttötarkoituksensa niin hyvin, että niistä tuli nopeasti itsestäänselvyyksiä. Paras design saattaakin olla se, jonka ei usko olevan suunniteltu alkuunkaan, toteaa Rougon. Jos jokin näyttää trendikkäältä, ole tarkkana. Se ei elä pitkään. Jos taas jokin on niin hyvin suunniteltu, ettet enää näe sitä, vain koet sen silloin kyseessä on hyvä muotoilu. Kuinka ohjeistaa suunnittelija Haluatko saada enemmän irti suunnittelijoistasi? Gilles Rougon kertoo meille, miten hän on tässä onnistunut: Määrittele käytännön tarve suunnittelijalle kertoen selkeästi, mitä lopputulokselta odotat. Anna suunnittelijalle mahdollisimman paljon tietoa tämä suuntaa hänen huomionsa yksityiskohtiin. Teknistä tietoa, talous- ja markkinatietoa hämmästyisit, jos tietäisit, mitä kaikkea suunnittelija työssään hyödyntää. Varmista, että suunnittelija ymmärtää yrityksesi arvot. Selvennä, millaisia tunteita työn tuloksen on tarkoitus loppukäyttäjissä ja sidosryhmissä herättää. Pidä ohjeistus avoimena! Anna ihmisten vapaasti kyseenalaistaa ohjeistus ja ehdottaa vaihtoehtoja. Muutoin saatat kulkea innovaatiomahdollisuuksien ohitse. Vaikka suunnittelijan vapaus toimittaa odottamaton visio on hyvä säilyttää, tuota vapautta on kuitenkin tasapainotettava käytännöllisyydellä. Anna siis selvät kriteerit siitä, millaisia ideoita pidät toteutuskelpoisina ja millaisia et. Älä unohda ohjeistaa asiakasta, joka on ostamassa tuotetta! Jollet varmista, että hän on valmistautunut ja ymmärtää prosessin kulun, olet ehkä hävinnyt pelin ennen kuin se alkaakaan. Valmistele asiakkaasi vastaanottamaan syntynyt lisäarvo!
Valokuva: Jori Gustafsson Ranskan ja Enston yhteistyö Ranska on Enston suurin markkina-alue Suomen kotimarkkinoiden jälkeen. Ranskan Suomen-suurlähettiläs, Éric Lebédel, puhui Ranskan ja Enston yhteistyöstä Ensto Todaylle. Ranskan ja Suomen välinen kauppa Ranskalla ja Suomella on jo pitkään ollut tiiviit suhteet. Ranskan tasavalta oli yksi ensimmäisistä maista, jotka tunnustivat Suomen itsenäisyyden tammikuun 4. päivänä vuonna 1918. Ranskaan suuntautuvan viennin arvo vuonna 2011 oli 2,9 miljardia euroa, mikä on 5 % Suomen kokonaisviennistä, joten Ranskalla on edelleen tärkeä merkitys Suomen taloudelle. Kauppaa ei ole koskaan liikaa, sanoo suurlähettiläs Éric Lebédel Suomen ja Ranskan välisistä kauppamääristä. Ranska on Suomen kauppakumppaneista viidenneksi tai kuudenneksi suurin, mutta sijoitus voisi olla korkeampikin. Maidemme välisten kauppasuhteiden suurista toimijoista suurlähettiläs Lebédel mainitsee Finnairin, joka on yksi ensimmäisistä lentoyhtiöistä, jotka lentävät uudella komposiittihiilikuitutekniikkaa hyödyntävällä Airbus A350 XWB -koneella. Finnair on tilannut 18 uutta lentokonetta, joista ensimmäinen toimitetaan vuonna 2015. Tulevana vuonna me [Ranska] aiomme työstää energialähdevalikoimaamme. Pyrimme vähentämään merkittävästi fossiilisia polttoaineita ja hiiltä kuluttavia energialähteitämme, jotta energiantuotantomme olisi terveemmällä ja tehokkaammalla pohjalla. Aiomme kehittää aurinkoenergian, biomassan ja tuulivoiman käyttöä täydentämään ydinvoimaa, joka on edelleen merkittävässä osassa Ranskan energiantuotannossa. Suurlähettilään mukaan Ranska on sitoutunut pienentämään riippuvuuttaan ydinvoimasta 50 prosenttiin kokonaiskulutuksesta vuoteen 2025 mennessä, ja se auttaa jatkossakin muita maita, jotka ovat tehneet päätöksen jatkaa ydinvoiman käyttöä pienessä määrin. Suurlähettiläs mainitsee myös, että ranskalaisyhtiö Areva aikoo osallistua kilpailutukseen kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta Suomeen. Ranskalla on niin ikään meneillään tuuli- ja aaltoenergiaan liittyviä projekteja. Suomi ja Ranska voisivat hakeutua yhteistyöhön myös tällaisissa projekteissa, suurlähettiläs sanoo. Tuulivoiman osalta tämä on toteutunutkin Lappeenrannassa Alstomin kanssa. Ensto Ranskassa Ranska edustaa Enston toiseksi suurinta markkina-aluetta. Viidestä suurimmasta asiakasyrityksestämme neljä on ranskalaisomisteisia, kertoo Enston Timo Luukkainen. Meillä on Ranskassa kolme tuotantolaitosta, mutta maa on meille myös iso kotimarkkina-alue. Ranskan osuus on vähän yli 20 % koko liikevaihdostamme. Luukkainen kertoo, että Ensto on panostanut kumpaankin suun taan useistakin syistä: näin se on päässyt käsiksi tuotteisiin, joita yrityksen valikoimassa ei ole ollut aiemmin, ja pystynyt toisaalta tarjoamaan Ranskan toiminnoille tarvittavaa tietotaitoa. Sekä Ranskaan että Suomeen on perustettu toisiaan tukevia liiketoimintoja. Yksi syy siihen, miksi hankimme NOVEXIAn omistukseemme, oli saada ainutlaatuista osaamista, jota meillä ei ollut ennen. Ensto sai tietotaitoa älykkäistä sähköverkoista Ranskan NOVEXIAlta, kun taas Suomessa tehtyjä lämmöntalteenottojärjestelmiä viedään Ranskaan, jossa on nyt määritetty progressiiviset lämmöntalteenottovaatimukset rakennuksille. Ranska tulee olemaan suuri markkina-alue, ja maa on ottamassa valtavaa askelta kohti suurempaa energiatehokkuutta, sanoo Luukkainen. Suurlähettiläs Lebédel vieraili 9. lokakuuta Enston tehtaalla Porvoossa ja oli tyytyväinen kuullessaan, että Ranska oli Enston suurin sähköautojen latausasemien markkina-alue vuonna 2012. Olemme iloisia, että Enston kaltaiset yritykset sijoittavat Ranskaan ja kehittävät tuotantotoimintojaan Ranskassa, suurlähettiläs sanoi. Olin iloinen saadessani tutustua kaikkeen, mitä Enstolla Suomessa tehdään muihin maihin. Osaan nyt paremmin hahmottaa, millaisin tavoin Suomi ja muut maat, kuten Ranska, tekevät yhteistyötä. Henkilökohtaisia saavutuksia Yksi Enston puhutuimmista sijoituksista Ranskassa on Néfiachin tehdas. Siellä valmistetaan monitoimipisteitä, joissa yhdistyy pysäköintimittari, sähköauton latausmahdollisuus ja internetpohjaiset kaupunkipalvelut. Tuote on otettu käyttöön Nizzassa, ja sitä esiteltiin viimeisimmillä Cannesin elokuvajuhlilla. Luukkaisella on ollut ilo asua Ranskassa 15 vuotta, ja hän kokeekin Enston huomattavan läsnäolon Ranskassa myös henkilökohtaisena saavutuksenaan. Luukkaisen kotiutumista Ranskaan on edistänyt maan kielen opetteleminen kuten myös Lebédelin Suomeen: suurlähettiläs on opiskellut suomen kieltä puolen vuoden ajan Suomen Ranskan instituutissa Pariisissa. Suurlähettiläs on tehnyt aluevaltauksia myös muilla Suomen kulttuurin osa-alueilla: hänen kaksi salaista intohimoaan ovat maastohiihto ja metsässä samoaminen. Mutta ammattidiplomaattina suurlähettiläs Lebédel tuntee todennäköisyydet, joilla asemapaikaksi löytyy sellainen, joka vastaa henkilökohtaisia mieltymyksiä. Kun ulkoasianhallinto vihjaisi, että minut mahdollisesti lähetetään Suomeen, varoin näyttämästä ulospäin, miten onnekkaaksi tunsin itseni, suurlähettiläs kertoo. Sillä diplomaattiuralla se saattaisi johtaa siihen, että tulee sijoitetuksi Afrikkaan! 13