VIENTIKAUPAN ARVONLISÄVEROTUS

VIENTIKAUPAN ARVONLISÄVEROTUS SISÄLLYS: 1. YLEISTÄ 2. VIENTIÄ KOSKEVA NÄYTTÖ 3. VIENNIN TILANTEET 3.1. Myyjä huolehtii tavaran kuljetuksesta 3.2. Kuljetus ostajan toimeksiannosta 3.3. Myynti ex-works -ehdoin 3.4. Myynti ns. rahtityöliikkeen kautta 4. VIENTIIN RINNASTETTAVIA TILANTEITA 4.1. Ulkomailta saatu takuuhyvitys 4.2. Alukset, varaosat ja varusteet 4.2.1. Ilma-alukset 4.2.2. Vesialukset 4.3. Myynti kansainvälisessä liikenteessä olevalle alukselle 4.4. Myynti matkustajille 4.4.1. Myynti kansainvälisen matkustajakuljetuksen aikana 4.4.2. Myynti lentokentällä sijaitsevasta ns. verottomien tavaroiden myymälästä 4.4.3. Veroton matkailijamyynti (tax-free -myynti) 4.4.4. Myynti matkailijoille, joiden kotipaikka on Norjassa 5. KORJAUSTYÖN YHTEYDESSÄ ASENNETTAVAT TAVARAT 6. VARASTOINTIMENETTELYIHIN LIITTYVISTÄ VEROTTOMUUKSISTA 7. VIENTIIN LIITTYVIÄ MENETTELY- KYSYMYKSIÄ 7.1. Laskumerkinnääät 7.2. Viennin ilmoittaminen valvontailmoituksessa Verohallituksen julkaisu 174.02 1. 4. 2002 http://www.vero.fi 1

1. YLEISTÄ Arvonlisäverojärjestelmässä viennillä tarkoitetaan tavaroiden myyntiä Euroopan yhteisön veroalueelta veroalueen ulkopuolelle. Maahantuonnilla tarkoitetaan vastaavasti tavaroiden tuontia yhteisön veroalueen ulkopuolelta veroalueelle. Vientikauppa on jäsenvaltion alueella tapahtuvaa tavarakauppaa, joka on säädetty verottomaksi. Arvonlisäverolaki sisältää säännökset kaikista tilanteista, joissa tavaroiden myynnistä Suomesta yhteisön ulkopuolelle ei suoriteta arvonlisäveroa. Myynnin käsitteleminen verottomana vientinä edellyttää siten arvonlisäverolain säännöstä. Vientiä koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos tavarat myydään toiseen jäsenvaltioon. Jos tavaran myyjä ja ostaja ovat eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita arvonlisäverovelvollisia, sovelletaan yhteisökauppaa koskevia säännöksiä. Yhteisökauppaa ja siinä noudatettavaa menettelyä on selvitetty tarkemmin Verohallituksen julkaisussa 175, Arvonlisäverotus EU- tavarakaupassa. Vientiä koskevia säännöksiä ei sovelleta palvelujen myyntiin, vaikka ostaja olisi ulkomailla. Myyntimaasäännösten perusteella määräytyy, verotetaanko palvelun myynti Suomessa, jossain toisessa jäsenvaltiossa vai onko verotusoikeus yhteisön ulkopuolella sijaitsevalla valtiolla. Kansainväliseen kauppaan liittyviä palveluja on käsitelty Verohallituksen julkaisussa 857, Arvonlisäverotus kansainvälisessä palvelukaupassa. Ahvenanmaan maakunta ei kuulu yhteisön veroalueeseen. Se on arvonlisäverotuksessa kolmannen maan asemassa suhteessa muuhun Suomeen ja muihin jäsenvaltioihin. Ahvenanmaan maakunnan ja yhteisön veroalueen välillä käytävään tavarakauppaan sovelletaan maahantuontia ja vientiä koskevia säännöksiä. Ahvenanmaan maakunnan erityisasemaa on käsitelty tarkemmin Verohallituksen julkaisussa 176, Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa. Verohallituksen julkaisuja ja ohjeita saa verovirastoista ja verohallinnon internet-sivuilta, osoite: www.vero.fi 2. VIENTIÄ KOSKEVA NÄYTTÖ Myyjän on kaikissa vientitilanteissa liitettävä kirjanpitoonsa selvitys siitä, että tavara on viety yhteisön ulkopuolelle. Jos selvitystä tavaran viennistä ei ole, myynti käsitellään kotimaan kauppaa koskevien säännösten mukaisesti. Vientitavaran tulli-ilmoitus, jonka poistumispaikan tulli on asianmukaisesti leimannut, on yleisin ja yleensä myös hyväksytty näyttö verottomasta vientimyynnistä. Vientikauppaa harjoittavan yrittäjän tai hänen asiamiehensä tehtävänä on ilmoittaa tavara asetettavaksi vientimenettelyyn. Ilmoitus tehdään antamalla vientitavaran tulli-ilmoitus asianmukaisessa vientipaikassa. Toimivaltainen vientipaikka on pääasiallisesti se tullitoimipaikka, jonka alueella on viejän toimipaikka tai jossa tavarat pakataan tai lastataan vientikuljetusta varten. Poistumispaikka on tullitoimipaikka, jonka kautta tavara fyysisesti poistuu yhteisön alueelta. Vienti- ja poistumispaikka voivat olla sama tullitoimipaikka. Kirjallisena vientitavaran tulli-ilmoituksena käytetään hallinnollista yhtenäisasiakirjaa, eli ns. SAD -lomaketta. Jos vienti tapahtuu myyjän lukuun, lomakkeeseen merkitään viejäksi tavaran ulkomaille myyneen yrityksen nimi ja osoite. Viejäksi voidaan merkitä vain yksi yritys. Jos viennissä on käytetty asiamiestä, asiamiehen, esimerkiksi huolintaliikkeen nimi merkitään lomakkeen asianomaiseen kohtaan. Tulli-ilmoituksen allekirjoittaa viejäksi merkitty yritys tai viennissä käytetty asiamies. Poistumispaikan tullitoimipaikka valvoo, että tavarat kuljetetaan yhteisön alueelta. Tulli vahvistaa tavaroiden viennin leimaamalla lomakkeen kolmannen lehden kääntöpuolelle vahvistusleiman. Näyttönä viennin toteutumisesta käytetään viejälle annettua SAD -lomakkeen kolmatta lehteä, jonka sekä vienti- että poistumispaikka ovat leimanneet. Vientikauppaa harjoittavan yrittäjän tehtävänä on itse huolehtia siitä, että SAD- lomakkeen kolmas lehti, jossa on vientipaikan vastaanottoleima ja -päiväys, toimitetaan tavaran mukana vientitullauspaikalta poistumispaikalle. Ilmoituksen on siis fyysisesti seurattava tavaraa. Poistumispaikan leima todentaa tavaran viedyksi yhteisön ulkopuolelle. Poistumispaikan tullitoimipaikka ei automaattisesti palauta asiakirjoja. Tämän vuoksi vientikauppaa harjoittavan yrittäjän tehtävänä on huolehtia myös siitä, että leimattu SAD- lomakkeen kolmas lehti palautetaan hänelle. Kun kysymyksessä ovat passitusmenettelyssä kuljetettavat tavarat, joiden määräpaikka on kolmas maa tai poistumispaikka, tavaroiden kuljetus pois yhteisön alueelta todistetaan poistumispaikan kuit- 2

taaman passitusasiakirjan avulla. Yksityiskohtaiset ohjeet tulli-ilmoituksen täyttämisestä ks. Tullihallituksen tiedotus nro 186/1997. Tullihallituksen internet-osoite: www.tulli.fi Jos SAD-lomakkeen kolmatta lehteä ei ole palautettu myyjälle, vienti joudutaan näyttämään toteen muiden asiakirjojen avulla. Tällaisia asiakirjoja ovat kauppat ja -sopimukset, rahtisopimukset ja - t sekä selvitys siitä, että ostajan maksusuoritus on tuloutettu yhteisön ulkopuolelta. Myös postitse yhteisön ulkopuolelle lähetettävistä tavaroista annetaan tulli-ilmoitus. Vientiselvityksessä noudatetaan eräissä tapauksissa yksinkertaistettuja menettelyjä. Yhtenäisasiakirjaa (SAD-lomaketta) ei käytetä esimerkiksi kirje- ja pakettipostissa. Tällöin näyttönä tavaran viennistä yhteisön ulkopuolelle ovat kauppa ja postin antama kuitti. Yhtenäisasiakirjaa (SAD-lomake) ei tarvita vientimenettelyyn ilmoittamisessa, jos yhdellä tulli-ilmoituksella vietävien tavaroiden kokonaisarvo on alle 500 euroa. Tällöin ilmoitusasiakirjana voidaan käyttää kauppaa. Edellytyksenä on, että sta ilmenevät seuraavat tiedot: viejän nimi, osoite ja Y-tunnus, mahdollinen asiamiehen nimi, määrämaa, vastaanottajan nimi ja osoite, tavaran kuvaus ja pakkausten lukumäärä (kolliluku), tavaran nettopaino ja tavaran arvo. Laskussa tulee olla lisäksi viejän allekirjoitus ja maininta THT 78/2002. Lähetyksen tulee koskea vientiä, jossa tullimenettelykoodi on 1000 tai 1040. Tavaran poistumispaikan tulee olla Suomessa. Lähetyksessä ei saa olla tavaroita, joiden vienti edellyttää viranomaisen lupaa tai muun asiakirjan esittämistä taikka joiden vienti on muutoin rajoitettua. 3. VIENNIN TILANTEET 3.1. Myyjä huolehtii tavaran kuljetuksesta Käytännössä tavallisin on tilanne, jossa tavaran myyjä tai joku muu hänen toimeksiannostaan kuljettaa tavaran yhteisön ulkopuolelle. Verottomuuden edellytykset: tavara luovutetaan ostajalle vasta yhteisön veroalueen ulkopuolella, ja myyjä tai joku muu hänen toimeksiannostaan, esimerkiksi kuljetusliike, kuljettaa tavaran yhteisön veroalueen ulkopuolelle. myöskään voi toimia myyjän asiamiehenä tavaran kuljetuksessa. Ajoneuvokaupassa on mahdollista noudattaa poikkeusmenettelyä, jossa ostaja voi hoitaa vientiselvityksen myyjän puolesta. Ajoneuvon vieminen maasta varmistetaan poistamalla rekisterikilvet rajalla. Ostajana voi olla elinkeinoharjoittaja, muu oikeushenkilö tai yksityishenkilö. Ostajan kotipaikalla ei myöskään ole merkitystä. Ostaja voi siten olla Suomesta, jostain toisesta jäsenvaltiosta tai yhteisön ulkopuolelta. Myynti on verotonta yhteisön ulkopuolelle tapahtuvaa myyntiä, kunhan tavara toimitetaan myyjän toimesta yhteisön ulkopuolelle siellä ostajan vastaanotettavaksi. Myyjä liittää kirjanpitoonsa tullin leimaaman vientitavaran tulli-ilmoituksen, johon hänet on merkitty viejäksi. Esimerkki 1 Venäläinen yksityishenkilö A ostaa huonekaluja suomalaisesta liikkeestä B. Huonekalut toimittaa Venäjälle joko B itse tai huolintaliike hänen lukuunsa. A vastaanottaa tavarat Venäjällä. B B:n myynti on veroton. Näyttönä on tullin (poistumispaikan) leimaamat vientiasiakirjat, joissa B on merkitty viejäksi. Myynti voi siis tapahtua myös yksityishenkilölle. Tavaroita ei kuitenkaan saa luovuttaa ostajalle Suomessa. Ostaja ei voi vientiselvittää tavaroita myyjän puolesta. Jos tavarat luovutetaan Suomessa yhteisön ulkopuolisesta maasta olevalle yksityishenkilölle, myynti voi olla verotonta vain noudattamalla taxfree menettelyä. A Myyjä ei siten saa luovuttaa tavaraa ostajalle Suomessa tai muuallakaan yhteisön alueella. Ostaja ei 3

Esimerkki 2 Suomalainen yritys A ostaa makeisia suomalaiselta tehtaalta B. B toimittaa makeiset suoraan Venäjälle. S B V N B A B voi ttaa myynnin A:lle ilman arvonlisäveroa. Näytöksi viennistä B liittää kirjapitoonsa tullin (poistumispaikan) leimaamat vientiasiakirjat, jossa hänet on merkitty viejäksi. A myy makeiset venäläiselle V:lle. A voi ttaa myynnin V:lle ilman Suomen arvonlisäveroa, koska myynti ei tapahdu Suomessa. Näyttönä verottomuudesta ovat B:n vientiasiakirjat (kopio B:n tulli-ilmoituksesta) sekä A:n osto- ja myynti, joilla todennetaan A:n myyneen V:lle B:ltä ostamansa ja tämän Venäjälle viemät tavarat. Esimerkki 3 Ruotsalainen yritys S ostaa terästä suomalaiselta tehtaalta B. Kauppasopimuksen mukaan B toimittaa teräksen Norjaan. Kyseessä ei ole yhteisömyynti, vaan veroton yhteisön ulkopuolelle tapahtuva myynti, vaikka ostajana on ruotsalainen yritys. Näyttönä viennistä on tullin (poistumispaikan) leimaama vientiasiakirja, jossa B on merkitty viejäksi Norjaan. S myy teräksen norjalaiselle yritykselle N. Myynti ei tapahdu Suomessa, joten siihen ei sovelleta Suomen arvonlisäverolakia. 3.2. Kuljetus ostajan toimeksiannosta Verotonta on tavaran myynti, kun itsenäinen kuljetusliike kuljettaa tavaran ostajan toimeksiannosta suoraan yhteisön ulkopuolelle. Verottomuuden edellytykset: tavara luovutetaan Suomessa itsenäiselle kuljetusliikkeelle ostajan toimeksiannosta, ja tavara kuljetetaan suoraan yhteisön ulkopuolelle. Ostajana voi olla luonnollinen henkilö tai yhteisö. Ostajan kotipaikalla ei myöskään ole merkitystä. Ostaja voi siten olla Suomesta, jostain toisesta jäsenvaltiosta tai yhteisön ulkopuolelta. Koska tavara viedään maasta ostajan toimeksiannosta, vientiselvityksen tulisi periaatteessa tapahtua ostajan nimissä. Tullia koskevien yhteisön säännösten mukaan maastaviejänä voi kuitenkin olla vain yhteisön jäsenvaltiosta oleva henkilö tai yritys. Tämän vuoksi vientiselvitys voi tapahtua ostajan nimissä vain, jos ostaja on Suomesta tai muusta jäsenvaltiosta. Jos ostaja on yhteisön ulkopuolelta, vientiasiakirjoihin merkitään viejäksi suomalainen tai mahdollisesti muusta jäsenvaltiosta oleva myyjä. Myyjän on saatava näyttö siitä, että ostaja on tilannut tavaran kuljetuksen itsenäiseltä kuljetusliikkeeltä. Käytännössä tämä osoitetaan rahtiasiakirjojen ja ostajan kuljetusliikkeeltä saaman n avulla. Lisäksi myyjällä on oltava kopio tullin (poistumispaikan) leimaamasta vientitavaran tulli-ilmoituksesta, jossa yhteisöön sijoittautunut ostaja tai myyjä on merkitty viejäksi. 4

Esimerkki: Suomalainen yritys A myy tavaroita suomalaiselle yritykselle B, joka myy ne edelleen venäläiselle yritykselle C. Kuljetusliike D noutaa tavarat A:lta B:n toimeksiannosta ja kuljettaa ne suoraan Venäjälle. Vienti tapahtuu B:n nimissä. A B D A:n myynti on veroton. Näyttönä viennistä ovat jäljennös leimatusta vientiasiakirjasta, jonka mukaan B on viejänä, jäljennös rahtiasiakirjasta ja tavaran kuljetussta. Myös B:n myynti on Suomessa veroton, koska myynti on tapahtunut B:n nimissä ja tavara on luovutettu C:lle Venäjällä. 3. 3. Myynti ex-works -ehdoin Verotonta on tavaroiden myynti ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen ja joka noutaa tavaran maasta viedäkseen sen välittömästi yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä. Verottomuuden edellytykset: ostaja on ulkomainen elinkeinonharjoittaja, joko toisesta yhteisön jäsenmaasta tai yhteisön ulkopuolelta, ostaja ei ole Suomessa arvonlisäverovelvollinen, ostaja noutaa tavaran Suomesta, esimerkiksi myyjän varastolta tai tehtaalta, ja ostaja ei käytä tavaraa täällä, vaan vie tavaran välittömästi yhteisön ulkopuolelle. Tässä vientitilanteessa myyjä luovuttaa tavaran ostajalle jo yhteisön alueella. Tullia koskevien yhteisön säännösten mukaan maastaviejänä voi kuitenkin olla vain yhteisön jäsenvaltiosta oleva henkilö tai C yritys. Tämän vuoksi vientiselvitys voi tapahtua ostajan nimissä vain, jos ostaja on muusta jäsenvaltiosta. Jos ostaja on yhteisön ulkopuolelta, vientiasiakirjoihin merkitään viejäksi suomalainen tai mahdollisesti muusta jäsenvaltiosta oleva myyjä. Myyntejä yksityishenkilöille ei voida käsitellä verottomina tämän säännöksen perusteella. Tämän vuoksi, jos tavara luovutetaan ostajana olevalle yksityishenkilölle, myynti on veroton vain, jos myyjä on noudattanut ns. tax-free menettelyä. Verottomassa matkailijamyynnissä noudatettavasta menettelystä tarkemmin ks. Verohallituksen julkaisu 171a, Veroton matkailijamyynti. Myyjän on selvitettävä, että ostaja on ulkomainen elinkeinonharjoittaja, joka ei ole Suomessa arvonlisäverovelvollinen. Näytöksi voidaan pyytää ostajalta esimerkiksi hänen maansa asianomaisen rekisteriviranomaisen antamaa todistusta, jonka mukaan kyseinen yritys tai henkilö harjoittaa elinkeinotoimintaa kyseisessä maassa. Lisäksi myyjällä on oltava näyttö siitä, että tavara on viety yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä. Näyttö tästä on tullin (poistumispaikan) leimaama vientitavaran tulli-ilmoitus, jossa yhteisön alueelta oleva ostaja tai, jos ostaja on yhteisön ulkopuolelta, myyjä on merkitty viejäksi. Esimerkki: Venäläinen ostaja A tulee suomalaiseen liikkeeseen B ja haluaa ostaa verotta ja ottaa mukaansa kaksi moottorisahaa. B A B voi myydä moottorisahat verotta, jos hän saa näytön siitä, että A harjoittaa elinkeinotoimintaa Venäjällä. Lisäksi B:n on saatava tullin (poistumispaikan) leimaama vientitavaran tulli-ilmoitus, jossa B on merkitty viejäksi. Kun tavara luovutetaan A:lle Suomessa, jää sen vientiselvittäminen A:n tehtä- 5

väksi. Kuitenkin B:n myynnin verottomuuden edellytyksenä on, että B saa A:lta mainitun vientitavaran tulli-ilmoituksen. Jos A ei selvitä harjoittavansa elinkeinotoimintaa, B ei voi myydä moottorisahoja hänelle ilman arvonlisäveroa. Moottorisahat Venäjälle vievä A voi kuitenkin saada maksamansa arvonlisäveron takaisin palautuksena, jos myytäessä on noudatettu verottoman matkailijamyynnin eli ns. tax-free -myynnin menettelyä. Myyjä B voi kirjata myynnin verottomaan myyntiin, kun asiakas A palauttaa hänelle tullin leimalla varustetun tositteen. 3.4. Myynti ns. rahtityöliikkeen kautta Verotonta on tavaran myynti ulkomaiselle ostajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, jos tavara toimitetaan hänen toimeksiannostaan ja häntä veloittaen elinkeinonharjoittajalle työsuorituksen tekemistä ja edelleen yhteisön ulkopuolelle toimittamista varten. Verottomuuden edellytykset: ostajana on ulkomaalainen, joko toisesta yhteisön jäsenvaltiosta tai yhteisön ulkopuolelta, ostaja ei ole Suomessa arvonlisäverovelvollinen, ostaja voi olla elinkeinonharjoittaja, muu oikeushenkilö tai yksityishenkilö, kuljetus tapahtuu ostajan toimeksiannosta ja häntä veloittaen, tavara toimitetaan elinkeinonharjoittajalle työsuorituksen tekemistä varten, tavara toimitetaan työsuorituksen jälkeen edelleen yhteisön ulkopuolelle. Myös työsuorituksen tekijä voi käsitellä myyntinsä verottomana. Arvonlisäverolain mukaan verotonta on tavaraan kohdistuvan työsuorituksen myynti, jos myyjä, ostajana oleva ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, tai joku muu heidän toimeksiannostaan vie tavaran välittömästi yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä. Tavaran myyjällä on oltava näyttö siitä, että ostaja on ulkomaalainen. Jos ostaja on elinkeinonharjoittaja, näyttönä ulkomaalaisuudesta on ostajan maan viranomaisen antama selvitys kotipaikasta. Jos ostaja on luonnollinen henkilö, ulkomaalaisuuden voi todeta ostajan passista, josta otetun valokopion myyjä liittää kirjanpitoon. Lisäksi tavaran myyjällä on oltava kirjanpidossaan selvitys siitä, että tavara on siihen tehdyn työsuorituksen jälkeen toimitettu yhteisön ulkopuolelle. Työsuorituksen tekijä on tässä tapauksessa viejänä. Näytöksi viennistä myyjä tarvitsee jäljennöksen vientiasiakirjoista, joilla työsuorituksen tekijä on työsuorituksen jälkeen toimittanut tavarat yhteisön ulkopuolelle. Esimerkki: Ruotsalainen yritys R on myynyt sahatavaraa venäläiselle yritykselle V. R ostaa puutavaran suomalaiselta maanviljelijältä F, joka toimittaa puutavaran R:n toimeksiannosta suomalaiselle sahalle S sahausta ja kuivatusta varten. S ttaa ko. puutavaran sahauksesta ja kuivatuksesta R:ää. S toimittaa sahatavaran Venäjälle. R F S F voi käsitellä puutavaran myynnin R:lle verottomana. Verottomuus perustuu seuraavaan näyttöön: R:lle, jäljennös kuljetusasiakirjasta S:lle, jäljennös S:n R:lle osoittamasta kuljetussta, jäljennös lähtöpaikan leimaamasta vientitavaran tulli-ilmoituksesta, johon S on merkitty tavaran viejäksi Venäjälle. S voi käsitellä sahaus- ja kuivaustyön myynnin R:lle verottomana. Tulli-ilmoituksessa S ilmoittaa tavaran toimituksen kokonaisarvon, joka on R:n V:ltä veloittama kokonaismyyntihinta, eli tavaran ja kuivatustyön yhteishinta. V 6

4. VIENTIIN RINNASTETTAVIA TILANTEITA 4.1. Ulkomailta saatu takuuhyvitys Verotonta on tavaran luovutus takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen nojalla sitoumuksen antaneelle ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen. Säännös koskee tilannetta, jossa ulkomailla valmistettu ja Suomessa myyty tavara todetaan takuuaikana vialliseksi. Takuun perusteella myyjä tai maahantuoja antaa ostajalle uuden tavaran veloituksetta viallisen tilalle ja veloittaa tavaran ulkomaalaiselta valmistajalta. Säännöksen perusteella myyjän tai maahantuojan ei tarvitse suorittaa veroa valmistajalta veloitetusta hinnasta. Myös tavaraan kohdistuvan korjaustyön myynti on vastaavanlaisessa tilanteessa verotonta. Ulkomainen takuun antanut elinkeinonharjoittaja voi olla toisesta jäsenvaltiosta tai yhteisön ulkopuolelta. Esimerkki: Suomalainen kelloliike A myy Sveitsissä valmistettuja kelloja. A:lla on sveitsiläisen valmistajan kanssa takuusopimus, jonka mukaan, jos kellossa ilmenee asiakkaalle myynnin jälkeen valmistusvirhe, A luovuttaa ostajalle uuden kellon ja saa korvauksen tästä sveitsiläiseltä kellon valmistajalta. A ei suorita saamastaan korvauksesta arvonlisäveroa. 4.2. Alukset, varaosat ja varusteet 4.2.1. Ilma-alukset Ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa, jos ne tulevat sellaisen elinkeinonharjoittajan käyttöön, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiassa kansainvälistä lentoliikennettä. Verottomuuden edellytyksenä on, että alusta käyttävä lentoyhtiö harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä maksua vastaan. Sen sijaan ko. ilma-aluksen ei ole välttämätöntä olla pääasiallisesti kansainvälisessä liikenteessä. Aluksen muonituksen verokohtelu määräytyy seuraavassa kohdassa 4.3. selostetun säännöksen perusteella. 4.2.2. Vesialukset Vesialusten myynnistä, vuokrauksesta ja rahtauksesta ei suoriteta arvonlisäveroa, jos aluksen rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä eikä alus ole rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettu. Verottomuus koskee sekä kansainvälisessä että kotimaan liikenteessä käytettäviä aluksia. Veroa ei myöskään suoriteta näihin verottomiin vesialuksiin sekä tällaisesta aluksesta korjattaviksi irrotettuihin tavaroihin kohdistuvan työsuorituksen sekä työhön käytetyn ja työn yhteydessä alukseen asennetun tavaran myynnistä. 4.3. Myynti kansainvälisessä liikenteessä olevalle alukselle Arvonlisäverolain mukaan veroa ei suoriteta: tavaran myynnistä ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen varustamiseksi, tavaran myynnistä tällaisella aluksella tapahtuvaa myyntiä varten, palvelun myynnistä tällaisen aluksen tai sen lastin välittömiä tarpeita varten. Säännös koske sekä vesi- että ilma-aluksia, eli lentokoneita ja laivoja. Verottomuuden edellytyksenä on, että alukset ovat ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä. Arvonlisäverotuksessa aluksen varustamisella tarkoitetaan alusten polttoainetankkausta sekä niiden varastojen täydentämistä muonitustavaroilla aluksella tapahtuvaa kulutusta varten. Muonitukseen katsotaan kuuluviksi myös tavarat, jotka on tarkoitettu myytäviksi matkustajille matkan aikana matkatavaroissa mukaan otettaviksi esimerkiksi aluksen kaupasta, kioskista tai myyntivaunusta. Arvonlisäverottomuus ei edellytä, että tavarat toimitetaan suoraan alukseen, vaan riittävää on tavaroiden toimittaminen lentoyhtiön tai varustamon Suomessa sijaitsevaan varastoon. Myynnin käsitteleminen verottomana edellyttää kuitenkin, että myytyjen tavaroiden käyttötarkoituksesta aluksen varustamiseksi tai siellä tapahtuvaa myyntiä varten esitetään selvitys. Jos tavarat toimitetaan varustamon tai lentoyhtiön varastoon, näyttönä käytetään varustamon tai lentoyhtiön antamaa kirjallista selvitystä tavaroiden käyttötarkoituksesta. Jos tavarat toimitetaan suoraan alukseen, näyttönä käytetään selvitystä, jossa todetaan tavaroiden käyttötarkoitus ja saapuminen alukseen. 7

Palvelujen myynti aluksen tai sen lastin välittömiä tarpeita varten voidaan todeta myös tilauksesta, lähetysluettelosta, sta tai muusta asiakirjasta. 4.4. Myynti matkustajille 4.4.1. Myynti kansainvälisen matkustajakuljetuksen aikana Kansainvälisten matkustajakuljetusten aikana matkustajille myytyjen tavaroiden arvonlisäverokohtelu määräytyy sen perusteella, onko kysymys yhteisön sisäisestä kuljetuksesta vai yhteisön ulkopuolelle tai sieltä yhteisöön suuntautuvasta kuljetuksesta. Säännökset koskevat tavaroiden ja palvelujen myyntejä kansainvälisessä matkustajaliikenteessä olevilla vesi- ja ilma-aluksilla. Yhteisön veroalueella eli jäsenvaltioiden välillä liikennöivät alukset: Arvonlisäveroa suoritetaan matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä. Arvonlisäverollista on esimerkiksi matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynti aluksen kaupassa tai kioskissa. Arvonlisäveroa ei suoriteta palvelujen sekä matkan aikana kulutettavien tavaroiden myynnistä. Arvonlisäverotonta on esimerkiksi tarjoilupalvelun sekä ruoka-annosten, juomien ja tupakkatuotteiden myynti aluksen ravintolassa tai kahvilassa. Suomesta yhteisön veroalueen ulkopuolelle tai sieltä Suomeen liikennöivät alukset: Tavaroiden ja palvelujen myynti aluksella matkan aikana on arvonlisäverotonta. Matkan päättyessä matkustajan matkatavaroissa maahan tuotaviin tavaroihin sovelletaan verottoman maahantuonnin rajoituksia. 4.4.2. Myynti lentokentällä sijaitsevasta ns. verottomien tavaroiden myymälästä Verottomien tavaroiden myymälät ovat lentokentällä sijaitsevia, tullikoodeksin 99 artiklassa tarkoitettuja tullivarastoja tai arvonlisäverolain 72 j :ssä tarkoitettuja varastoja. Myytävät tavarat ovat siten em. säännöksissä tarkoitettujen varastointimenettelyjen alaisia. Arvonlisäverotonta on matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynti matkustajalle, joka matkustaa yhteisön veroalueen ulkopuolelle. Arvonlisäverollista on matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynti matkustajalle, joka matkustaa yhteisön veroalueella toiseen jäsenvaltioon. Jos matkustajan kotipaikka on Norjassa, verotta myytävien tuotteiden valikoimaa on rajoitettu (ks. kohta 4.4.4.). 4.4.3.Veroton matkailijamyynti (tax-free -myynti) Verottomalla matkailijamyynnillä tarkoitetaan tavaroiden myyntiä matkailijoille, joiden kotipaikka on yhteisön ja Norjan ulkopuolella. Tavaran myynnistä ei ole suoritettava arvonlisäveroa, jos myyjällä on selvitys siitä, että tavarat on viety yhteisön alueelta 3 kuukauden kuluessa. Edellytyksenä on myös, että ostajalta hänen ostoksestaan peritty hinta on vähintään 40 euroa. Veron osuus maksetaan yleensä palautuksena matkailijalle silloin, kun tavara viedään yhteisön alueelta. Verottomassa matkailijamyynnissä noudatettavasta menettelystä tarkemmin ks. Verohallituksen julkaisu 171a, Veroton matkailijamyynti. 4.4.4. Myynti matkailijoille, joiden kotipaikka on Norjassa Henkilölle, jonka kotipaikka on Norjassa, voidaan myydä tavaraa arvonlisäverottomana matkailijamyyntinä vain silloin, kun henkilö vie tavara välittömästi myyntiin liittyen matkatavarana Norjaan ja maksaa siellä arvonlisäveron maahantuonnin yhteydessä. Hänen on esitettävä selvitys siitä, että vero on maksettu Norjassa. Edellytyksenä on lisäksi, että tavaran tai tavanmukaisesti kokonaisuuden muodostavan tavararyhmän myyntihinta ilman veroa on vähintään 170 euroa. Henkilölle, jonka kotipaikka on Norjassa, voidaan lentokentällä sijaitsevasta myymälästä (edellä mainittu tullivarasto tai verovarasto) myydä ilman arvonlisäveroa vain alkoholijuomia, tupakkavalmisteita, suklaa- ja makeistuotteita, hajusteita, kosmeettisia aineita ja toalettivalmisteita. 5. KORJAUSTYÖN YHTEYDESSÄ ASENNETTAVAT TAVARAT Arvonlisäverolain mukaan irtaimeen esineeseen kohdistuvien työsuoritusten myynti on verotonta Suomessa, jos tavara työsuorituksen jälkeen viedään välittömästi yhteisön ulkopuolelle. Verottomuuden edellytyksenä on, ettei tavaraa työsuorituksen jälkeen käytetä Suomessa. Jos tavaraa ei viedä välittö- 8

mästi yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä, myynti on verollista. Verottomuuden edellytykset täyttyvät esimerkiksi silloin, kun yhteisön ulkopuolelta tuotu ajoneuvo tai kone on asetettu sisäisen jalostuksen tullimenettelyyn. Ajoneuvon tai koneen korjaus ja huolto ja tässä yhteydessä asennettujen tavaroiden myynti on tällöin arvonlisäverotonta. tullin leimaama jalostukseenasettamisilmoitus, jossa jalostaja on tuojana, ja tullin leimaama vienti-ilmoitus, jossa jalostaja on viejänä. Sisäisen jalostuksen tullimenettely (suspensiomenettely) Sisäisen jalostuksen tullimenettely mahdollistaa kolmansien maiden tavaroiden tuonnin yhteisön alueelle maksamatta niistä tulleja ja arvonlisäveroa, koska tarkoituksena on jalostaa tavaroita täällä ja sen jälkeen viedä ne yhteisön ulkopuolelle. Sisäisen jalostuksen menettelyyn asetetut tavarat ovat yhteisön alueella tullin valvonnassa. Sisäisen jalostuksen käyttäminen on luvanvaraista toimintaa. Lupaa menettelyn käyttämiseen haetaan tullilta ja sitä voi hakea vain yhteisön alueelle sijoittautunut elinkeinonharjoittaja. Yhteisön ulkopuolelta tuotujen autojen ja koneiden korjaukseen ja huoltoon haetaan lupa ns. yksinkertaistetulla lupamenettelyllä paikalliselta tullitoimipaikalta. Lupaa haetaan tulli-ilmoituksella, jolla ilmoitetaan mm. seuraavat tiedot: jalostuksen luonne (esim: Sisäinen jalostus. Korjaus) odotettu tuotto odotettu jälleenvientiaika paikka, jossa jalostustoiminta suoritetaan Tulli antaa jalostusluvan hyväksymällä tulli-ilmoituksen. Lupa koskee vain tällä tulli-ilmoituksella ilmoitettua tavaraerää, joten lupa on kertakäyttöinen. Ennen luvan (tulli-ilmoituksen) hyväksymistä luvanhakijan on annettava tullin vaatimat vakuudet. Ennen vakuuksien asettamista jalostustoimintaa ei voi aloittaa. Korjaus- tai huoltotyön valmistuttua jalostaja tai hänen edustajansa vie jalostetun tavaran yhteisön ulkopuolelle. Tällöin tullille annetaan viennin tulliilmoitus. Lisäksi jalostajan on annettava jalostuksesta tullille päätöstilitys 30 päivän kuluessa jälleenviennin päättymisestä. Kun päätöstilitys on annettu, vapautetaan jalostajan asettamat vakuudet. Tullipiirien toimipaikat antavat lisätietoja menettelystä.. 6. VARASTOINTIMENETTELYIHIN LIITTYVISTÄ VEROTTOMUUKSISTA Verovarastointi Tavaroiden myynti verovarastoon, maahantuonti sekä yhteisöhankinta on verotonta, jos tavarat siirretään verovarastoon. Verotonta on myös verovarastossa olevien tavaroiden myynti. Verovarastointi koskee ensisijassa eräitä raakaaineita, joilla käydään kauppaa kansainvälisillä markkinoilla. Tarkoituksena on asettaa yhteisötavarat (alkuperämaa on jäsenvaltio tai tavara on tullattu yhteisön alueelle) arvonlisäverotuksellisesti samaan asemaan kuin missä tullivarastomenettelyssä olevat tavarat ovat. Verovarastomenettelystä tarkemmin, ks. Verohallituksen julkaisu 720, Verovarasto arvonlisäverotuksessa. Vapaa-alueet ja vapaavarastot Vapaa-alueet ja vapaavarastot ovat Tullikoodeksin 166 artiklan mukaan yhteisön muusta tullialueesta erotettuja osia, joissa muiden kuin yhteisötavaroiden katsotaan olevan yhteisön tullialueen ulkopuolella. Vapaa-alueen ja vapaavaraston perustaminen on luvanvaraista. Luvan myöntää Tullihallitus, ellei valtionvarainministeriö ota asiaa ratkaistavakseen. Veroa ei suoriteta sellaisen tavaran myynnistä, joka siirretään vapaa-alueelle tai vapaavarastoon. Verottomuuden edellytyksenä on, että tavara asetetaan vientimenettelyyn. Myyjällä on oltava näyttönä tullin leimalla vahvistama vientitavaran tulli-ilmoitus, jossa myyjä on merkitty viejäksi. Veroa ei suoriteta myöskään vapaa-alueella tai vapaavarastossa olevan tavaran myynnistä. Edellytyksenä on, ettei tavaraa myyntiin liittyen siirretä vapaa-alueelta tai vapaavarastosta. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos tavaran siirto muodostaa maahantuonnin. Vapaa-alueisiin ja vapaavarastoihin liittyvästä menettelystä lisätietoja antaa Tullihallitus. Tullivarasto ja väliaikainen varastointi Tullivarastot ja väliaikainen varastointi koskevat pääsääntöisesti vain yhteisön ulkopuolelta tuotuja 9

tavaroita, joita ei ole vielä tullattu yhteisöön. Tullivarastoihin ja väliaikaiseen varastointiin liittyvästä menettelystä lisätietoja antaa Tullihallitus. 7. VIENTIIN LIITTYVIÄ MENETTELYKYSYMYKSIÄ 7.1. Laskumerkinnät Arvonlisäverolain mukaan myyjän on annettava ostajalle myynnistä tosite, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö. Tosite on annettava myös ennakkomaksusta. Tositteeseen on merkittävä hyödykkeen veroton hinta ja myyntiin sisältyvän veron määrä verokannoittain. Lisäksi tositteessa on oltava ALV rek. -merkintä. Jos myynnistä toiselle verovelvolliselle ei ole suoritettava veroa, tositteeseen on tehtävä verottomuutta koskeva merkintä. Myynnin verottomuus voidaan ilmoittaa esimerkiksi merkinnällä Alv 0 % (veroton myynti yhteisön ulkopuolelle). Myyjällä on oltava kirjanpidossaan näyttö, joka avulla selvitetään peruste myynnin verottomuudelle. Parhaiten vienti todennetaan tulli-ilmoituksen avulla (ks. edellä kohta 2.) 7.2. Viennin ilmoittaminen valvontailmoituksessa Vaikka tavaroiden myynnistä yhteisön ulkopuolelle ei suoriteta veroa laissa säädetyissä tilanteissa, verottomat myynnit ilmoitetaan valvontailmoituksella kohdassa 209 veroton liikevaihto. Vientikaupan harjoittajalla on oikeus saada palautuksena liiketoimintaansa varten tehtyjen hankintojen ostohintaan sisältyvä arvonlisävero. Oikeus palautukseen on saman laajuinen kuin arvonlisäverolain mukainen vähennysoikeus. Käytännössä palautus rinnastuu vähennykseen, joten yritys, joka harjoittaa sekä verollista kotimaan myyntiä että vientimyyntiä, ilmoittaa vientiin kohdistuviin ostoihin sisältyvät verot valvontailmoituksella kohdassa 206 kohdekuukauden vähennettävä vero. Yksityiskohtaiset valvontailmoituksen täyttöohjeet ks. Verohallituksen julkaisu 961. 10

12 Edita Prima Oy. Helsinki 2002