Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa Pohjois-Suomi Ohje hakkuukoneen kuljettajalle
HARVENNUKSEN TAVOITTEET Harvennuksen tavoitteena on keskittää metsikön puuntuotoskyky terveisiin, hyvälaatuisiin ja haluttua puulajia oleviin yksilöihin. Harvennukset pitävät kasvatettavat puut elinvoimaisina ja nopeuttavat niiden järeytymistä. Siten tulevien hakkuiden taloudellinen tuotto paranee. Harvennuksilla voidaan lisätä metsien monimuotoisuutta säästämällä eri puulajien puuryhmiä ja lahopuuta sekä luonnontilaisia alueita. POISTETTAVIEN PUIDEN VALINTA Harvennuksissa poistetaan Monimuotoisuuden kannalta merkityksettömiä vioittuneita, sairaita ja huonolaatuisia puita Ensiharvennuksissa huonolaatuisia valtapuita, jos jäljelle jää riittävästi hyvälaatuisia lisävaltapuita Väli- ja aluspuita sekä latvukseltaan supistuneita lisävaltapuita Valtapuiden kasvua haittaavia puita siten, että jäävän puuston määrä on harvennusmallin tasolla Tasaikäisten, hoidettujen mänty- ja kuusimetsien toisessa ja kolmannessa harvennuksessa voidaan työpisteellä poistaa edellisten lisäksi myös yksittäisiä suurimpia valtapuita (yläharvennus). Hakkuuoikeuden haltija ilmoittaa hakkuukohteet, joissa yläharvennusta voidaan soveltaa. Ulkoasu: Studio Jussi Ronkainen Ky Valokuva ja piirrokset Metsäteho Oy Karttapohja Genimap Oy, L6504/06 Paino: Käpylä Print Oy Toinen uusittu painos Helsinki 2006
Valintatilanteessa suositaan Hyvälaatuisia ja -kasvuisia kuusia oksikkaiden mäntyjen asemesta Viljavalla kasvupaikalla hyvälaatuisia koivuja ja haapoja sekapuuna. Monimuotoisuuden säilyttämiseksi säästetään Jalot lehtipuut: tammi, jalava, lehmus Osa kasvatuskelpoisista haavoista, raidoista ja pihlajista Pystyssä tai maassa olevat lahopuut Kelot ja kolopuut Metsojen hakopuut ja petolintujen pesäpuut. päävaltapuut lisävaltapuut välipuut aluspuut alikasvospuut
HARVENNUSVOIMAKKUUDEN SEURANTA Kasvatettavan puuston määrä perustuu kasvupaikoittain ja puulajeittain laadittuihin harvennusmalleihin. Hakkuun aikana harvennusvoimakkuutta seurataan jäävän puuston runkoluvun avulla. Lisäksi mitataan säännöllisesti jäävän puuston pohjapinta-ala relaskooppikoealoilta ja verrataan sitä harvennusmallin edellyttämään tavoitepohjapintaalaan. Näin varmistutaan siitä, että kasvamaan jää riittävä määrä puustoa. Runkoluvun mittaaminen hakkuun aikana Kasvatettava puusto määritellään työpistekohtaisesti. Kasvatettavien puiden lukumäärän ala- ja yläraja työpisteessä saadaan oheisesta taulukosta kasvupaikan ja puuston keskiläpimitan mukaan. Keskiläpimitta on työpisteen kasvatettavien puiden toiseksi suurimman ja toiseksi pienimmän puun läpimittojen keskiarvo. Keskiläpimitan tarkka arviointi on tärkeää, jotta harvennusmalli antaa oikean jäävän puuston määrän. Keskiläpimitta-arvio on tarkistettava mittaamalla päivittäin. Tiheänä kasvaneissa, tuulille alttiissa ja riukuuntuneissa metsissä työpistekohtainen runkoluku jätetään ohjelukujen ylärajan tuntumaan. Aukkoisissa metsiköissä tiheiköt harvennetaan ohjelukujen välille ja aukkojen reunat jätetään ylärajan tuntumaan. Pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt ja tuhoista kärsineet metsiköt harvennetaan ohjelukujen alarajalle. Koko ajourien väli harvennetaan tasaisesti, aukkoja ei saa tehdä eikä laajentaa. Ajouraväli on vähintään 20 metriä ja ajouran leveys enintään 4 metriä. Ajouraväliä ja -leveyttä tarkkaillaan mittaamalla.
Runkoluvun mittaaminen työpisteessä Runkoluku mitataan puoliympyrästä, jonka keskipiste on ajouran keskellä ja säde 11 metriä. Säteen arvioinnissa voi käyttää apuna hakkuukoneen nosturia. Jos nosturi ei yllä ajouran keskeltä 11 metrin päähän, on tarvittava lisäys arvioitava. 11 m Jäävän puuston työpistekohtainen runkoluku, ala- ja yläraja. Jäävän puuston keskiläpimitta, cm Puulaji ja kasvupaikka 13 15 17 19 21 23 25 27 Runkoja työpisteessä, kpl Kuusikot Lehtomainen 19-24 16-20 13-16 11-13 9-11 7-9 6-8 Tuore 17-21 14-17 12-14 10-12 8-10 7-8 6-7 Männiköt Tuore 17-21 14-17 12-14 10-12 8-10 7-8 6-7 Kuivahko 15-19 12-16 10-13 9-11 7-9 6-7 5-6 Kuiva 13-17 11-14 9-11 7-9 6-8 5-7 4-5 Hieskoivikot Viljava turvemaa 15-19 12-15 10-12 8-10 6-8 Työpistekohtaisen runkoluvun ala- ja ylärajat vastaavat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion harvennusmallien tavoitepohjapinta-alan ala- ja ylärajoja.
Puuston pohjapinta-alan mittaaminen harvennuksen jälkeen Kasvatettavan puuston määrää valvotaan mittaamalla harvennuksen jälkeinen puuston pohjapinta-ala relaskooppikoealoilta. Pohjapinta-alan tavoitetaso harvennuksen jälkeen saadaan oheisista harvennusmalleista kasvupaikan ja puuston valtapituuden mukaan. Kasvamaan jäävän puuston tavoitetaso Kuusikot ja koivikot 22 20 18 Lehtomainen kangas, kuusi Pohjapinta-ala, m 2 /ha 16 14 12 10 Viljava turvemaa, hieskoivu 8 6 4 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Valtapituus, m Kuusikot 20 18 16 Tuore kangas, kuusi Pohjapinta-ala, m 2 /ha 14 12 10 8 6 4 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Valtapituus, m
Relaskooppikoealojen sijoittelu leimikossa Ajouran leveys 4 m Ajouraväli 20 m puulajin ja kasvupaikan mukaan Männiköt 20 18 16 Tuore kangas, mänty Pohjapinta-ala, m 2 /ha 14 12 10 8 6 4 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Valtapituus, m Männiköt 24 22 20 Pohjapinta-ala, m 2 /ha 18 16 14 12 10 Kuivahko kangas, mänty Kuiva kangas, mänty 8 6 4 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Valtapituus, m Lähde: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion harvennusmallit
Metsäteho Oy PL 101 (Snellmaninkatu 13) 00171 HELSINKI Puh. 020 765 8800 www.metsateho.fi ISBN 951-673-194-5