VAHINGONKORVAUSTEN VAIKUTUS RANGAISTUKSEEN

VAHINGONKORVAUSTEN VAIKUTUS RANGAISTUKSEEN Samu Pitkänen 175832 Pro gradu -tutkielma Oikeustieteiden laitos Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto ohjaaja: Matti Tolvanen 19.3.2019

II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Samu Pitkänen Työn nimi Vahingonkorvausten vaikutus rangaistukseen Pääaine Rikosoikeus Työn laji Pro gradu Aika 3/2019 Sivuja 81 Tiivistelmä Työssä arvioidaan tämän hetkisen oikeuden perusteella lieventämis- ja kohtuullistamisperusteiden vaikutusta rangaistukseen rikosprosessissa. Tarkemmin lieventämis- ja kohtuullistamisperusteista keskitytään siihen, kuinka vahingonkorvaus vaikuttaa rangaistukseen. Tutkielmassa on täten tutkittava alustavasti rikosoikeudellisten sanktioiden ja vahingonkorvauksen suhdetta, jotta voidaan ymmärtää niiden molempien tarkoituksellisuutta ja mahdollisia funktioiden päällekkäisyyksiä. Tutkielma on tarpeellinen, koska vahingonkorvauksien vaikutus rangaistukseen ei ole ollut aikaisempien tutkimusten pääpainona. Korkein oikeus on vasta 2000-luvulla alkanut perustelemaan suorittamaansa rangaistuksen mittaamista, jonka avulla mittaamisratkaisuja ja niiden säännönmukaisuuksien toteutumista voidaan arvioida tutkimuksen kautta. Tutkielma sisältää varsin väljästi muotoiltua mittaamislainsäädäntöä koskien soveltamisohjeita perustuen korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Tutkimuskysymykset työssä ovat seuraavat: 1) Milloin vahingonkorvauksella on vaikutusta rangaistukseen? 2) Miten vahingonkorvaus vaikuttaa rikosasiassa määrätyn rangaistuksen mittaamiseen? Toisin sanoen ensin on kartoitettava ne tilanteet, joissa vahingonkorvaus voi itse tai muiden seikkojen kanssa yhteisesti vaikuttaa esitutkintaan, syyteharkintaan tai tuomioistuinprosessiin. Tietyin esitutkintalaissa, rikosasioiden oikeudenkäynnistä annetussa laissa ja rikoslaissa säädettyjen perusteiden vaikutuksesta esitutkinta voidaan lopettaa tai syyteharkinnassa voidaan päätyä syyttämättäjättämispäätökseen. Tuomioistuimessa vahingonkorvaus voi vaikuttaa rangaistuksen lieventämis- tai kohtuullistamisperusteena, jolloin se voi vaikuttaa rangaistukseen tai rangaistusasteikkoon lieventävästi, rangaistuslajin valintaan tai siihen, voidaanko syytetty jättää tuomitsematta rangaistukseen. Kriteerit, joita tuomioistuimen on punnittava tehdessään edellä mainitun ratkaisun, eivät käy ilmi lainsäädännöstä eivätkä tyhjentävästi lainvalmisteluasiakirjoistakaan. Näihin seikkoihin korkeimman oikeuden mittaamisratkaisut antavat vastauksia. Tutkimuskysymyksiin vastausta on haettu oikeusdogmaattisin eli lainopillisin keinoin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tuomioistuinten mittaamisharkinnassa. Suurin osa esitellyistä mittaamisperusteiden soveltuvuuden arviointikriteereistä soveltuvat rangaistusta määrättäessä, kun arvioidaan muitakin rikollisen teon jälkeisiä toimia kuin vahingonkorvausta. Avainsanat: lieventämisperusteet, kohtuullistamisperusteet, mittaamisperusteet, vahingonkorvaus, rangaistuksen määrääminen

III SISÄLLYS LÄHTEET... V LYHENNELUETTELO... IX 1 JOHDANTO... 1 1.1 Vahingonkorvauksen asema rikosprosessissa... 1 1.2 Tutkimuskysymys, työn rakenne sekä rajaus... 3 1.3 Tutkielmassa käytetty metodi ja oikeuslähteet... 4 2 VAHINGONKORVAUKSET RIKOSPROSESSISSA... 6 2.1 Vahingonkorvaukset ennen ja nyt... 6 2.2 Yksityisoikeudellinen vaatimus rikosprosessin osana... 8 2.3 Miksi rangaista tai tuomita vahingonkorvauksia?... 11 2.4 Vahingonkorvauksien ja rangaistuksen vaikutukset toisiinsa... 13 2.5 Rikoksen hyvittäminen ja sovitus... 15 2.6 Vahingonkorvausten ja rangaistusten preventiivinen funktio... 17 3 RANGAISTUKSEN MÄÄRÄÄMINEN... 21 3.1 Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat... 21 3.2 Rangaistuksen mittaaminen rikoslain mukaan... 24 3.3 Rikoslain mukaiset lieventämis- ja kohtuullistamisperusteet... 29 3.4 Lieventämis- ja kohtuullistamisperusteiden vaikutus rangaistusasteikkoon... 33 3.5 Lieventämis- ja kohtuullistamisperusteiden vaikutus lajinvalintaan... 36 3.6 Lieventämis- ja kohtuullistamisperusteet syynä tuomitsematta jättämiselle... 41 4 VAHINGONKORVAUKSET LIEVENTÄMISPERUSTEENA... 44 4.1 Vahingonkorvausten soveltuminen lieventämisperusteeksi... 44 4.2 Rikosasioiden sovittelu... 46 4.2.1 Yleistä rikosasioiden sovittelusta... 46 4.2.2 Sopimisen vaikutus rangaistuksen mittaamiseen... 50 4.3 Viranomaisen asettamien vahingonkorvausten vaikutus... 54

IV 4.3.1 Yleistä... 54 4.3.2 Määrättyjen vahingonkorvausten tosiasiallinen vaikutus rangaistuksen määrään... 56 4.4 Lieventämisperusteiden soveltamisen arviointi... 59 5 VAHINGONKORVAUKSET KOHTUULLISTAMISPERUSTEENA... 66 5.1 Vahingonkorvaukset kohtuullistamisperusteiden tunnusmerkistössä... 66 5.2 Vahingonkorvausten tosiasiallinen soveltuminen kohtuullistamisperusteeksi... 68 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 71

V LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis, Tulkinnan taito: ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Alma Talent Oy 2006. Braithwaite, John, Restorative Justice and Responsive Regulation. Oxford University Press 2002. Duff R. A., Punishment, Communication and Community. Oxford 2001. Elonheimo, Henrik, Restoratiivinen oikeus ja suomalainen sovittelu, Oikeus 2/2004, s. 179 199. Ervasti, Kaijus, Näkökulmia vaihtoehtoisiin konfliktinratkaisumenetelmiin. Lakimies 2000/7 8, s. 1237, asiantuntija-artikkeli. Flinck, Aune, Rakennamme sovintoa Opas rikosten ja riitojen sovitteluun. Juvenes Print, Suomen Yliopistopaino Oy 2013. Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. Edita Publishing Oy 2000. Hahto, Vilja, Oikeustapauskommentti tapauksesta KKO 2005:39. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2005:I. Talentum 2005. Iivari, Juhani, Rikossovittelu Oikeuden vaihtoehto, täydennys vai roskakori? Oikeus 4/2001, s. 472 482. Iivari, Juhani, Rikos- ja riita-asioiden sovittelijan opas. Gummerus Kirjapaino Oy 2007. Iivari, Juhani, Oikeutta oikeuden varjossa Rikossovittelulain täytäntöönpanon arviointitutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 5/2010. Yliopistopaino 2010. Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. Alma Talent Fokus 2018. Kemppinen, Heikki, Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset rangaistuksen määräämisen oikeuslähteinä. Referee-artikkeli, Defensor Legis 6/2018, s. 869 890. Kivivuori, Antti, Suomen vahingonkorvauslainsäädännön kehitys. I Rikoslainsäädäntö 1809 1875. Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy 1969. Kivivuori, Janne Aaltonen, Mikko Näsi, Matti Suonpää, Karoliina Danielsson, Petri, Kriminologia Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Gaudeamus Oy 2018. Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edita Publishing Oy 2015, s. 106 134.

VI Kukkonen, Reima, Velallisen rikokset tunnusmerkistöt ja yleiset opit. Edita Publishing Oy 2018. Laine, Matti, Kriminologia ja rankaisun sosiologia. Tietosanoma Oy 2015. Lappi-Seppälä, Tapio, Rikosten seuraamukset. WS Bookwell Oy 2000. Lappi-Seppälä, Tapio, Oikeustapauskommentti tapauksesta 2001:24. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2001:I. Kauppakaari 2001. Lappi-Seppälä, Tapio, Seuraamusjärjestelmän pääpiirteet. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio Hakamies, Kaarlo Koskinen, Pekka Majanen, Martti Melander, Sakari Nuotio, Kimmo Nuutila, Ari-Matti Ojala, Timo Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. Oikeuden perusteokset. Alma Talent Fokus. Kohta päivitetty 1.11.2008. Matikkala, Jussi, Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Edita Publishing Oy 2010. Niemi, Hannu, Rikosten sovittelu. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio Niemi, Hannu, Seuraamusjärjestelmä 2014 Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopisto 2015, s. 133 146. Rangaistuksen määrääminen talousrikoksissa. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2015 (Laatuhanke 2015). Routamo, Eero Ståhlberg, Pauli, Suomen vahingonkorvausoikeus. Lakimiesliiton kustannus 2000. Sahavirta, Ritva, Syyteneuvottelu kun käytäntö kohtaa teorian. Asiantuntija-artikkeli, julkaistu Edilexissä 22.2.2016. Julkaistu myös teoksessa Oikeustieteiden moniottelija Matti Tolvanen 60 vuotta. Edita Publishing Oy 2016. Ståhlberg, Pauli Karhu, Juha, Suomen vahingonkorvausoikeus. Talentum 2013. Sutela, Mika Keinänen, Anssi Tolvanen, Matti, Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset 2010 luvulla: empiirinen analyysi oikeusneuvosten eriävien mielipiteiden esittämisestä. Lakimies 3/2013, s. 367 389. Tapani, Jussi, Oikeustapauskommentti tapauksesta 2018:23. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2018:I. Alma Talent Fokus 2018. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti, Syyteneuvottelun ongelmia. Defensor Legis 2/2015. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti, Rikosoikeus Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. Talentum Pro 2016. Toivola, Jarmo, Oikeustapauskommentti tapauksesta 2006:44. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2006:I. Talentum 2006. Tolvanen, Matti, Loppulausunnot rikosprosessissa. Defensor Legis N:o 3/2001.

VII Tolvanen, Matti, Johdatus kriminaalipolitiikan teoriaan. Joensuun yliopisto 2005 (Tolvanen 2005). Tolvanen, Matti, Oikeustapauskommentti tapauksesta 2005:5. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2005:I. Talentum 2005 (Tolvanen 2005a). Tolvanen, Matti, Sopimuksellisuus rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä. Lakimies 7 8/2012, s. 1070 1088 (Tolvanen 2012). Tolvanen, Matti, Oikeustapauskommentti tapauksesta KKO 2011:93. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2011:II. Alma Talent Fokus 2012. (Tolvanen 2012a) Tolvanen, Matti, Oikeustapauskommentti tapauksesta KKO 2011:102. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2011:II. Alma Talent Fokus 2012. (Tolvanen 2012b) Tolvanen, Matti, Oikeustapauskommentti tapauksesta KKO 2017:50. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2017:II. Alma Talent Fokus 2018. Tolvanen, Matti Sutela, Mika, Oikeustapauskommentti tapauksesta KKO 2012:9. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2012:I. Alma Talent Fokus 2012. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintö KM 2003:3. Edita Publishing Oy 2003 (Komiteanmietintö 2003). Viljanen, Pekka, Oikeustapauskommentti tapauksesta KKO 2005:137. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2005:II. Alma Talent Fokus 2006. Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri, Tuomion perusteleminen. Alma Talent Oy 2010. Åberg, Leena-Kaisa, Rikoksen uhrin käsikirja. PS-Kustannus 2017. VIRALLISLÄHTEET HE 125/1975 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain 6 luvun ja siihen liittyvien säännösten muuttamisesta. HE 82/1995 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi. HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 93/2005 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikosasioiden sovittelusta.

VIII HE 58/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle syyteneuvottelua koskevaksi lainsäädännöksi ja syyttämättä jättämistä koskevien säännösten uudistamiseksi. OIKEUSTAPAUKSET KKO 2001:24 KKO 2001:25 KKO 2003:53 KKO 2005:5 KKO 2005:39 KKO 2005:137 KKO 2006:44 KKO 2010:18 KKO 2011:58 KKO 2011:93 KKO 2011:102 KKO 2012:9 KKO 2013:26 KKO 2017:50 KKO 2018:23 KKO 2018:91 Rovaniemen HO 11.6.2003 387

IX LYHENNELUETTELO ETL Esitutkintalaki 805/2011 HE Hallituksen esitys KKO Korkein oikeus ROL Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 RL Rikoslaki 38/1889 Sovittelulaki Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden 1015/2005 VahL Vahingonkorvauslaki 412/1974

1 1 JOHDANTO 1.1 Vahingonkorvauksen asema rikosprosessissa Yhteiskunnassa on monia syitä, jotka toisaalta estävät ihmisiä tekemästä rikollisia tekoja ja taas toisaalta edesauttavat yksilöä päätymään rikoksen tekemiseen. Nykyaikana on monia keinoja pyrkiä estämään rikollisuutta, kun ihmisten seuraaminen ja kontrollointi mahdollistuvat enenevissä määrin muun muassa teknologian kehittymisen kautta. Huolimatta kyseisestä kehityksestä on rikosten tekemiseen ja myös niiden vaikutusten sovittamiseen sekä hyvittämiseen kaksi verrattain vanhaa keinoa, tuomioistuimen määräämät rangaistus sekä vahingonkorvaus. Rikosprosessissa vahingonkorvauksella hyvitetään rikoksella aiheutettuja haittoja. Vahingonkorvaukset voivat määräytyä erilaisten menettelyiden kautta. Niistä voidaan sopia yksityisoikeudellisesti asianosaisten välillä, ne voidaan määritellä rikosasioiden sovittelun kautta tai tuomioistuin voi määrätä ne suoritettavaksi asianomistajan vaatimuksen pohjalta. Vahingonkorvaus voi myös tietyissä tapauksissa määrittyä siviiliprosessin kautta sen jälkeen, kun rikosasia on jo ratkaistu. Vahingonkorvausten pääasiallinen funktio on liitoksissa uhrin tarpeisiin, kun taas rikoksesta tuomittava rangaistus täyttää lähtökohtaisesti yhteiskunnan tarpeita. Vahingonkorvauksen oikeanaikaisella suorituksella voi olla suurikin vaikutus rangaistuksen mittaamiseen rikosprosessissa. Ensinnäkin se voi aiheuttaa esitutkinnan lopettamisen esitutkintalain (ETL, 805/2011) 3 luvun 10 :ssä määritellyillä perusteilla, jolloin rangaistusta rikoksesta ei tuomita. Toiseksi vahingonkorvaus voi aiheuttaa tietyissä tapauksissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL, 689/1997) 1 luvun 8 :n 1 momentin 1 kohdan mukaisien perusteiden vuoksi syyttämättäjättämispäätöksen 1. Kolmanneksi tuomioistuin voi jättää rangaistuksen tuomitsematta rikoslain (RL, 39/1889) 6 luvun 12 :n 4 kohdan mukaan muun muassa vahingonkorvauksen perusteella. Neljänneksi vahingonkorvauksella voi olla vaikutusta rangaistuksen mittaamiseen RL:n 6 luvun 6 8 :en mukaisena lieventämis- tai kohtuullistamisperusteena. Jotta kyseisiä lainkohtia voidaan soveltaa, on merkityksellistä, milloin ja miten vahingonkorvauksesta on sovittu, se on maksettu tai se on määrätty. Lähtökohtana voidaan pitää oman rikoksen vaikutusten omaehtoista rajoittamista ja poistamista. 1 Kyseessä on harkinnanvarainen syyttämättäjättämispäätös. Tämän syyttämättäjättämisen mukaan epäilty on syyllistynyt rikokseen, mutta ROL 1:7 ja 8:n mukaisin perustein syyte jätetään nostamatta.

2 Voidaan myös kysyä, voisiko vahingonkorvaus toimia rangaistuksen sijasta. Suomessa ei ole käytössä punitiivisia vahingonkorvauksia, kuten joissain muissa maissa (esim. Yhdysvallat), joten vahingonkorvauksella ei ole rangaistuksen omaista luonnetta. Tämän vuoksi ainakaan törkeimpiä rikoksia ei voida pelkästään vahingonkorvauksien avulla Suomessa hyvittää tai sovittaa. Tutkielmassa otetaankin kantaa siihen, voiko vahingonkorvaus toimia minkään rikoksen ainoana seuraamuksena, mutta eteenkin tutkitaan sitä, milloin vahingonkorvaus voi vaikuttaa tuomittavaan rangaistukseen lieventävästi. Korkein oikeus on julkaissut ennakkopäätöksiä, jotka käsittelevät vahingonkorvauksen suhdetta tuomittuun rangaistukseen. Kyseisten tapausten avulla pyritään hahmottamaan, miten paljon vahingonkorvauksen ajatellaan sovittavan rikollista tekoa. Jotta voidaan arvioida, onko pelkästään vahingonkorvaus riittävä seuraamus rikoksesta, on myös selvitettävä vahingonkorvauksen ja rikosoikeudellisten sanktioiden preventiiviset vaikutukset. Suomessa rikoksien vaikutusten poistaminen perustuu vahvasti sovitukseen sanktiojärjestelmän kautta, johon kuuluu muun muassa sakko, ehdollinen ja ehdoton vankeus sekä yhdyskuntapalvelu, sekä hyvitykseen vahingonkorvausjärjestelmän kautta. Toisaalta taas restoratiivinen oikeus on pieni osa järjestelmäämme esimerkiksi rikosasioiden sovittelun kautta. Restoratiivisessa oikeudessa pyritään uhrin, rikoksen tekijän ja yhteiskunnan tilanteen korjaamiseen. 2 Rikosprosessi keskittyykin varsin vahvasti pelkästään tekijään toisin kuin restoratiivinen oikeus. 3 Usein rikoksella on rikottu uhrin oikeushyviä, joiden suojelemisessa yhteiskunta on epäonnistunut. Tämän vuoksi uhrin hyvittämiseksi olisi myös asetettava resursseja sekä luotava uusia, uhria osallistavia käytäntöjä ja keinoja. Oli ne keinot millaisia tahansa, on uhrin kokema kärsimys sekä hänelle aiheutuneet vahingot korvattava. Tämä onnistuu pelkästään vahingonkorvauksen kautta. Rikosprosessin kesto on useasti pitkä, jonka aikana uhrin on elettävä epätietoisuudessa. Sillä, että vahingonkorvaukset saataisiin suoritetuksi uhrille ajoissa tekijän toimesta, olisi useita positiivisia vaikutuksia uhrin kannalta. Ajoissa suoritetun vahingon korvaamisen perusteella voidaan myös pienentää tekijälle koituvia sanktioita. 2 ks. Laine 2015, s. 405 407. 3 Ervasti 2000, s. 1244.

3 On määritettävä, mitkä rikokset ovat niin vahingollisia, että valtion on niistä rankaistava joka tapauksessa ja toisaalta, millaisten rikosten osalta vankeudelta tai sanktiolta muuten voi välttyä suorittamalla tiettyjä katumusta ja vastuunottoa osoittavia tekoja. 1.2 Tutkimuskysymys, työn rakenne sekä rajaus Luonnollisesti vahingonkorvausoikeuteen liittyy suuri kirjo erilaisia tilanteita, joissa vahingonkorvausta tulee suorittaa, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään vain rikoksella aiheutettuun, niin sanotusti sopimuksen ulkoiseen, vahingonkorvaukseen. Rikosasioissa suoritettu vahingonkorvaus on siis aina liitännäinen rikokseen, jolla se on aiheutettu ja sitä kautta se liittyy myös rangaistukseen, joka rikoksesta mahdollisesti seuraa. Kirjoituksen tarkoituksena on siis esitellä vahingonkorvauksen kytköksiä ja vaikutuksia rangaistukseen. Opinnäytetyön varsinaiset tutkimuskysymykset ovat seuraavat: - Milloin vahingonkorvauksella on vaikutusta rangaistusta määrättäessä? - Miten vahingonkorvaus vaikuttaa rikosasiassa määrätyn rangaistuksen mittaamiseen? Tutkielmassa ajantasaista lainsäädäntöä, sen esitöitä, oikeustapauksia sekä oikeuskirjallisuutta apuna käyttäen määritellään vastaukset edellä mainittuihin tutkimuskysymyksiin sekä esitetään myös kritiikkiä tämän hetkistä oikeudentilaa kohtaan, mikäli lainopillinen analyysi antaa siihen aihetta. Ennen kuin on mahdollista saada vastauksia esitettyihin kysymyksiin, on selvitettävä, millä perusteilla vahingonkorvauksella ylipäänsä voi olla rangaistusta lieventävää vaikutusta. On siis perehdyttävä vahingonkorvauksen kehitykseen sekä sen ja rikosoikeuden liitännäisyyksiin. Onko molemmilla mahdollisesti päällekkäisiä funktioita, joita esimerkiksi aikainen vahingonkorvauksen suorittaminen voi täyttää? Työssä sivutaan vahingonkorvausten vaikutusta myös tuomioistuinkäsittelyä aiempiin rikosprosessin vaiheisiin. Jotta voidaan ymmärtää vahingonkorvausten merkitys tietyissä tapauksissa, on käsiteltävä myös sen lain mukaista vaikutusta esitutkintaan sekä syyteharkintaan. Tutkielmassa pyritään käsittelemään laajasti tapauksia, joissa vahingonkorvaus voi vaikuttaa rangaistukseen lieventävästi. Toisin sanoen tutkimuksen keskiössä ovat rangaistuksen määrääminen ja mittaaminen sekä niihin liitännäiset rangaistusasteikon lieventäminen, rangaistuksen lieventämis- ja kohtuullistamisperusteet, rangaistuslajin valinta sekä tuomitsematta

4 jättäminen. Tietyt rikostyypit rajautuvat automaattisesti tutkimuksen ulkopuolelle, koska keskiössä on juuri vahingonkorvauksen soveltuminen mittaamisperusteeksi. Tämän vuoksi tarkasteltavissa rikoksissa on oltava asianomistaja, joka on kärsinyt rikoksen vuoksi vahinkoa. Aluksi tarkastellaan vahingonkorvauksen ja rangaistuksen välistä yhteyttä sekä kartoitetaan niiden funktioita, jotta voidaan ymmärtää, miksi ylipäänsä vahingonkorvauksella voi olla vaikutusta rangaistukseen. Molempien erityis- ja yleisestävyyksien tarkastelu ja vertailu on myös tarkoituksenmukaista. Tämän jälkeen käydään läpi rangaistuksen määräämisen ja mittaamisen yleiset lähtökohdat, jonka jälkeen keskitytään tarkemmin lieventämis- ja kohtuullistamisperusteisiin sekä muihin rangaistukseen lieventävästi vaikuttaviin seikkoihin. Sen jälkeen tutkitaan tarkemmin vahingonkorvauksen soveltumista edellä mainittujen rangaistukseen lieventävästi vaikuttavien seikkojen tunnusmerkistöihin yleisesti sekä oikeuskäytännön kautta. 1.3 Tutkielmassa käytetty metodi ja oikeuslähteet Tutkimuskysymystä lähestytään oikeusdogmaattisesta eli lainopillisesta näkökulmasta. Tiedonintressinä on ajankohtaisen vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisen lainsäädännön soveltuvien kohtien yhteys sekä tulkinta rikosprosessissa etenkin rangaistusta mitattaessa. Kannanottojen lähtökohtana esityksessä käytetään lainsäädäntöä sekä sen esitöitä. Tukea ja selvennystä tarjoavat korkeimman oikeuden ennakkopäätökset sekä oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot. Rangaistuksen määräämistä koskevat lainkohdat ovat suhteellisen abstrakteja sekä väljästi kirjoitettuja, jonka vuoksi lainkohtien tulkinnan ja ymmärtämisen kannalta on erityisen tärkeää peilata hallituksen esityksessä ilmaistua lainsäätäjän tahtoa konkreettiseen tuomioistuinten ratkaisukäytäntöön. Tätä kautta on mahdollista ymmärtää, millä tavalla tällä hetkellä vahingonkorvaukset tosiasiassa vaikuttavat rikosprosessin lopputulokseen. Korkein oikeus on alkanut viime vuosien aikana antamaan säännöllisesti rangaistuksen määräämistä koskevia ennakkopäätöksiä, 4 jonka vaikutuksesta oikeustiede saa käytännön materiaalia myös tästä rikosprosessin osasta. 4 Kemppinen 2018, s. 869.

5 Tutkielmassa saavutetut johtopäätökset ja oivallukset perustellaan oikeustieteessä hyväksytyillä menetelmillä, jotta tutkimuksen tuloksen kontrolloitavuus säilyy. 5 Koska mittaamisperusteita koskeva laki on tarkoituksellisesti väljästi muotoiltu, eikä mittaamisperusteita koskevassa hallituksen esityksessä aseteta rajoja sille, kuinka paljon mittaamisperusteet voivat tosiasiassa mittaamiseen vaikuttaa, on tutkimustuloksia tukeva argumentaatio perustettava korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin sekä oikeuskirjallisuuden varaan. Tutkielmaa varten on kartoitettu myös hovioikeuden ratkaisuja, etenkin Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisut vuosilta 2014 2018. Määrällisesti mittaamiseen keskittyviä ratkaisuja on erittäin harvassa ja ne, joissa mittaamisperusteita sovelletaan, eivät sisällä yleisluontoista perustelua tarkempaa paneutumista. Kyseiset ratkaisut eivät siis sisältäneet tutkimuksen kannalta lisäarvoa tuottavaa informaatiota. Vahingonkorvauksen ja rangaistuksen yhteneväisyyksiä ja eroja tarkastellaan myös kriminaalipoliittisesta näkökulmasta, jotta voidaan ymmärtää niiden asema, tarkoitus ja tärkeys yhteiskunnassa. On selvitettävä vahingonkorvausten ja rangaistusten funktioiden mahdollinen päällekkäisyys. Etenkin molempien preventiiviset vaikutukset ovat merkityksellisiä, kun ajatellaan vahingonkorvausten ja rangaistusten yhdenaikaista toteutumista rikosprosessissa. Missä määrin rikoksista voi tulla seuraamuksia siten, että ne ovat kohtuullisuuden rajoissa. 5 Oikeustieteellisen tutkimuksen kontrolloitavuudesta sekä oikeuslähteiden käyttämisen tärkeydestä Kolehmainen 2015, s. 114 115.

6 2 VAHINGONKORVAUKSET RIKOSPROSESSISSA 2.1 Vahingonkorvaukset ennen ja nyt Vahingonkorvaukset ja rikosoikeus ovat kulkeneet rinnakkain jo pitkään. Jo vuoden 1734 rikoskaaressa oli kolmisenkymmentä korvaussäännökseksi luonnehdittavaa säännöstä 6 ja asianomistaja sai myös osansa sakkorangaistuksista. 7 Alkujaan vahingonkorvausta koskeva lainsäädäntö oli varsin pirstaleista ja vahingonkorvausoikeuden yleissäännöksenä toimi rikoslain 9 luku. Vasta vuonna 1974 säännökset vahingonkorvauksesta erotettiin rikoslaista ja yksi vahingonkorvausta säätelevä yleislaki luotiin, 8 kun vahingonkorvauslaki (VahL, 412/1974) tuli voimaan. Vahingonkorvausoikeuden ja rikosoikeuden yhdessä toimivien osasten kehityskulkua tutkittaessa voidaan huomata, kuinka ajan saatossa vahingonkorvauksen kytkökset rikosoikeuteen ovat pienentyneet ja vahingonkorvauksen vaikutuksellisuus on levinnyt laajalle. 1200 1300-luvulla sanktion osana oli hyvityssakko, joka tuli suoritetuksi rikoksen uhrille. 9 Tämän jälkeen alettiin kiinnittämään huomiota tekijän syyllisyyden arviointiin korvaus ja rikosvastuuta punnittaessa. Vuoden 1734 laissa vahingonkorvaukset olivat osana eri rikoksia koskevia lainkohtia ja vuonna 1819 senaatti antoi julistuksen korvaustyöjulistukseksi. Sen mukaan rikos tuli korvata asianomistajalle tekemällä työtä hänelle tai kruunulle taikka korvaamalla rikoksella aiheutettu vahinko rahalla. 10 Vasta 1889 rikoslain 9 luvussa alettiin sääntelemään yleisesti vahingonkorvauksesta sekä tuottamuksellisesti tai tahallisesti aiheutetun vahingon korvausvelvollisuudesta. 11 Vaikkakin vanhassa rikosoikeudessa on ollut paljon kehitettävää, on siellä myös ollut positiivisia puolia. Muun muassa rikosten vahinkojen korvaaminen työnteon kautta on ollut osa prosessia, joka voisi jopa nykyaikanakin soveltua tiettyjen rikosten hyvittämiseen. 6 Kivivuori 1969, s. 151. 7 Kivivuori 1969, s. 154 155. Tällöin siis rangaistus ja vahingonkorvaus jopa osittain sekoittuivat keskenään. Tästä luovuttaessa puhuttiin sakon puhdistamisesta siten, että siihen ei enää liittynyt koston- tai voitonhalu. Rangaistus ja korvaus erotettiin toisistaan. 8 Ståhlberg Karhu 2013, s. 7 8. 9 ks. Ståhlberg Karhu 2013, s. 18 19. Taloudellisen menetyksen hyvityksestä ei voitu kuitenkaan puhua, koska hyvityssakon määrä oli seurausta rikoksen törkeyden asteesta. 10 Kivivuori 1969, s. 33 42. Em. julistus kumottiin vasta rikoslain voimaanpanoasetuksella 1894. 11 Ståhlberg Karhu 2013, s. 17 22.

7 Mikä siis on rangaistuksen ja vahingonkorvauksen suhde nykyisin? Lähtökohta on, että sanktiolla rangaistaan tekijää rikollisesta teosta, jonka kautta rikos tulee sovitetuksi. Vahingonkorvauksen tarkoituksena taas on hyvittää rikoksesta kärsineelle vahinko siten, että rikoksen vaikutukset tulisivat lähtökohtaisesti poistettua. Tämä tietenkään ei aina käytännössä ole mahdollista, mutta siksi myös tietyistä rikoksista aiheutuneet aineettomatkin vahingot 12 voivat tulla korvattavaksi. Nykyisin vahingonkorvausvastuuseen voi joutua usean oikeudenalan normiston perusteella, joten vahingonkorvausoikeudella on merkitystä usealla muullakin oikeudenalalla kuin rikosoikeudessa. 13 Tässä mielenkiinto kuitenkin kohdistuu ennen kaikkea rangaistuksiin sekä rikoksien perusteella maksettuihin vahingonkorvauksiin. Jo vanhastaan vahingonkorvausvastuun perusteena on ollut joko vahinkoa aiheuttaneen teon tahallisuus tai tuottamus. Vahingonkorvauslakia edeltävänä aikana vahingonkorvaus oli säädetty suhteessa rikoslakiin eli varsinaisesti ei ollut säädetty muusta kuin rikoksella aiheutetun vahingon korvaamisesta. Vaikka kyseiset tuottamukseen ja tahallisuuteen perustuvat säännökset olivatkin osana rikoslakia, olivat ne myös tarkoitettu soveltuvaksi rikosoikeuden ulkopuolisiin tapauksiin. 14 Yleisenä vahingonkorvauksia koskevana lakina toimii siis nykyisin vahingonkorvauslaki. Siinä on määritelty lähtökohdat vahinkojen korvaamiseen eli mitä lähtökohtaisesti on korvattava, kenelle korvaus kuuluu ja kenen korvaus on suoritettava. Rikoksista tuomitaan vahingonkorvauksiin VahL:n 2 luvun 1 :n perusteella, jonka mukaan kaikki tahallisesti tai tuottamuksella aiheutetut vahingot on lähtökohtaisesti korvattava niiden täyteen määrään asti. Tämä lähtökohta oli myös rikoslain vahingonkorvaussääntelyssä, jonka mukaan hyvitettäväksi rikosten vuoksi tuli tarpeelliset kulut sekä tulon tai elatuksen menetykset, jotka kohdistuivat henkilöön tai omaisuuteen. Lähtökohtana on siis sama täyden korvauksen periaate, kuten nykyisinkin. 15 Vahingonkorvausten asema rikosprosessissa on aikaisempaan verrattuna hieman kasvanut. Vuoden 2004 lakiuudistuksella myös sovinto otettiin osaksi lieventämisperusteita, jonka 12 Vahingonkorvauslain 5:6:n mukaan myös loukkauksen aiheuttama kärsimys tulee korvattavaksi em. pykälässä säädetyin edellytyksin. 13 ks. Ståhlberg Karhu 2013, s. 20. Vastuutyyppien määrä on kasvanut yhteiskunnan kehittyessä. Nyky-yhteiskunnan kannalta erittäin merkityksellisinä voidaan pitää mm. ympäristövastuuta sekä laajasti ajateltuna vastuuta sopimuksista. 14 Ståhlberg Karhu 2013, s. 22. 15 Routamo Ståhlberg, 2000, s. 9.

8 myötä ainakin lievempien rikosten osalta voitiin sopia vahingonkorvauksista tai muunlaisesta rikoksen hyvittämisestä jo rikosprosessin ulkopuolella virallisen rikosasioiden sovittelun kautta tai yksityisesti. Tällöin oli mahdollista, että rikosprosessi tuli ainakin lievempien rikosten osalta ratkaistua prosessin ulkopuolella. Kuten huomataan, vahingonkorvauksilla voi olla suuri vaikutus rikosprosessiin tietyissä tapauksissa. Kuitenkin yleisemmin vahingonkorvaukset ovat edelleen osana rikosprosessia tarkoituksenaan hyvittää rikoksen uhrin kärsimät vahingot. 2.2 Yksityisoikeudellinen vaatimus rikosprosessin osana Vahingonkorvaus on yksityisoikeudellinen vaatimus, jonka rikoksen uhri vaatii rikoksen tekijältä, kun taas rikosprosessi täyttää valtion rangaistusintressiä suhteessa rikoksen tekijään. Uhrin tavoitteena on siis yleisesti ajateltuna rikoksen hyvitys ja valtion ensisijaisena tavoitteena on rikosvastuun toteuttaminen 16. Kumpi edellä mainituista tavoitteista on sitten tärkeämpi pyrkiä täyttämään? Kysymykseen ei voida löytää yksiselitteistä vastausta rikosten erilaisuuden ja rikottujen oikeushyvien suojelun tärkeyden vuoksi. Säännönmukaisesti lähtökohta on se, että tuomioistuin huolehtii molempien oikeudenmukaisesta täyttämisestä. Rikosasioissa vahingonkorvauksia määrätään ja maksetaan rangaistuksen oheisseuraamuksena. Rangaistuksella täytetään valtion rangaistusintressiä sekä ylläpidetään rangaistusten preventiivistä vaikutusta. Rikokset aiheuttavat lähtökohtaisesti aina vahinkoa jollekin taholle ja vahingonkorvauksella pyritään rajoittamaan tai poistamaan rikoksen vaikutuksia. Rikosasioiden oikeudenkäynnistä annetun lain (ROL, 689/1997) 3 luvussa puhutaan syyteasian yhteydessä ajettavasta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta. Näin voidaankin siis katsoa, että vahingonkorvaus ja rangaistus ovat täysin toisistaan erillään olevat käsitteet, eikä vahingonkorvauksella ole yhteyttä rangaistukseen. Kuitenkin vahingonkorvaus voi vaikuttaa tuomioistuimessa muun muassa rangaistuksen mittaamisessa RL:n 6 luvun 6 8 :en yksilöimissä tapauksissa. Vahingonkorvaus on yksi osa tekijän mahdollisesta rikoksen jälkeisestä toiminnasta, jolla rajoitetaan tai poistetaan rikoksen vaikutuksia. Tähän palataan jaksossa 4, joka käsittelee rangaistuksen lieventämisperusteita tarkemmin. Vahingonkorvauksista sopiminen on sallittua myös rikosasioiden yhteydessä eli se on niin sanottu dispositiivinen asia. Määräämis- eli dispositiivisen periaatteen mukaisesti 16 Jokela 2018, kohta I.1.2.2.

9 vahingonkorvausten myöntäminen rikosasian yhteydessä tarkoittaa sitä, että tällöin vaaditut vahingonkorvaukset asetetaan tuomion perustaksi. Asianosaiset voivat myös, milloin tahansa rikosprosessin aikana sopia vahingonkorvauksista pätevästi. 17 Rikokseen perustuva yksityisoikeudellinen vaatimus eli vahingonkorvaus voidaan määrittää rikosprosessissa, rikosasian sovittelun yhteydessä, yksityisen sopimisen kautta tai riitaasiana tuomioistuimessa. ROL 3:3:n mukaan syyteasian yhteydessä esitetty vaatimus voidaan myös, tuomioistuimen niin määrätessä, käsitellä erikseen riita-asiana. 18 Toisaalta taas ROL 3:1:n mukaisesti yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan ajaa osana rikosprosessia. 19 Rikosprosessiin liittyvän yksityisoikeudellisen vaatimuksen käsittely samassa prosessissa on tarkoituksenmukaista useiden syiden vuoksi. Erilliset prosessit luonnollisesti lisäisivät oikeudenkäyntikustannuksia ja rikosoikeudelliset kysymykset sekä yksityisoikeudelliset kysymykset ovat yleensä osittain samoja ja niiden käsittely samassa prosessissa tukevatkin toistensa käsittelyä. 20 Mikäli asian käsittely muodostuu huomattavan laajaksi, koska rikosasian oikeudenkäyntiaineisto vahvistettuna yksityisoikeudellisilla vaateilla ja niitä koskevilla todisteilla, on erityisen laaja, voi tuomioistuin määrätä rikosasian ja yksityisoikeudellisen asian käsittelemisen erilleen. Erityisesti silloin, kun yksityisoikeudellisten vaateiden käsittely saattaa viivästyttää rangaistusvaateiden käsittelyä tarpeettomasti. 21 Kun asiat erotetaan toisistaan, on mahdollista, että rikosoikeudenkäynti käsitellään huomattavasti nopeammin siten, että lainvoimainen tuomio saadaan ennen kuin vahingonkorvauksista on päätetty mitään. 22 Kyseisissä tapauksissa rikosasian syytetyn on mahdotonta vedota muun muassa RL 6 luvun 7 :n 1 kohtaan, jonka mukaan tuomiosta aiheutuva muu seuraus voidaan ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa. Vahingonkorvauksista ei tapauksissa usein 17 Jokela 2018, kohta VI.6.1. 18 Niin sanottu separaatio- eli erillisyysperiaate on lähtökohta prosessioikeudessa ja sen mukaan eri prosessilajeihin kuuluvat tapaukset on käsiteltävä erillisissä oikeudenkäynneissä (Jokela 2018, kohta VI.6.2). 19 ks. Kukkonen 2018, s. 355 ss. Tästä adheesio- eli liitännäisperiaatteesta lisää myös Jokela 2018, kohta VI.6.2. 20 ks. Jokela 2018, kohta VI.6.2. Kuten aiemmin on ilmaistu, rikosprosessi voi vaikuttaa keskittyvän enimmäkseen rikosvastuun toteuttamiseen, jolloin syyttäjän ja rikosasian vastaajan välinen diskurssi on keskiössä. Toisaalta, kuten Jokela ilmaisee, on rikosprosessista myös huomattavaa hyötyä asianomistajan vaatimusten kannalta, koska lähtökohta on, että syyttäjä huolehtii rikokseen liittyvän oikeudenkäyntiaineiston esittämisestä ja myös alun alkaen huolehtii rikosasian vireillepanosta. On myös mahdollista, että syyttäjä ajaa asianomistajan korvausvaatimukset. 21 HE 82/1995 vp, s. 56 55. 22 Näin esimerkiksi tapauksessa KKO 2011:58, jossa kyseessä oli törkeitä veropetoksia koskeva asiakokonaisuus. Rikosasiassa saatiin lainvoimainen tuomio ennen yksityisoikeudellisten vaatimusten käsittelemistä.

10 ole saatu tuomiota, joten niihin on hankalaa vedota. 23 Yhtenä syynä asioiden käsittelyjen erottamisen erillisiksi oikeudenkäynneiksi mainittiin laaja aineisto. 24 Muun muassa törkeiden veropetosten tapauksessa vahingonkorvauksia koskeva aineisto voi kasvaa suureksi, jolloin tuomioistuimella on mahdollisuus käsitellä rikosasia ja yksityisoikeudellinen asia erikseen. Törkeissä veropetoksissa voi myös tulla seuraamukseksi huomattavan suuri vahingonkorvausvastuu, joka mahdollisesti voisi vaikuttaa tuomion suuruuteen lieventävästi esimerkiksi rikoslain 6 luvun 7 :n kohtuullistamisperusteen soveltuessa. Mikäli näissä tapauksissa yksityisoikeudelliset ja rikosoikeudelliset tuomiot annetaan erillisissä käsittelyissä, on mahdollista, että rikosasian vastaaja saa suuremman tuomion kuin silloin, kun asiat olisi käsitelty samassa prosessissa 25. Vahingonkorvaus rikosoikeudessa liittyy myös lähtökohtaisesti tekijän syyllisyyteen ja teon syy-yhteyteen vastuun perusteena. Rikosoikeudessa näytön vakuuttavuudelle on asetettu kuitenkin varsin korkeat rajat, joten tietyissä tapauksissa olisi mahdollista, että tekijää ei tuomittaisi rikosoikeudelliseen vastuuseen teosta, mutta tekijä joutuisi kuitenkin vahingonkorvausvastuuseen. Tässä tutkielmassa pyritään siis kartoittamaan vahingonkorvauksen ja rangaistuksen suhdetta toisiinsa, joten on hyvä tiedostaa, että vahingonkorvausvastuu voi aktualisoitua, vaikka saman teon perusteella ei rikosoikeudelliseen vastuuseen joutuisikaan. 26 Ennen kuin kiinnitetään huomio vahingonkorvauksen lainmukaiseen vaikutukseen rangaistukseen, on käsiteltävä vahingonkorvauksen ja rangaistuksen kriminaalipoliittista puolta. Mihin rikosoikeudella pyritään ja onnistuuko Suomen lainkäyttäjät toteuttamaan ultima ratio -periaatetta? Sen mukaan rikosoikeuden pitäisi olla viimeinen vaihtoehto, kun suojellaan oikeushyviä. 27 Useiden rikosten luonne on sellainen, että niiden seuraamukseksi ei ole löydetty muuta rationaalista keinoa kuin vankeusrangaistus, mutta tietyt rikokset voisivat mahdollisesti olla sovitettavissa muillakin keinoilla. Rikoksesta aiheutuneiden vahinkojen hyvitys on 23 Vahingonkorvaukset voivat soveltua kohtuullistamisperusteeksi silloin, kun ne ovat olleet odottamattomia ja ennakoimattomia. Asianomistajan vaatimuksista luonnollisesti saadaan selville, mikäli vahingonkorvauksia vaaditaan. Jos siis odottamattomia ja ennakoimattomia vahinkoja vaaditaan korvattavaksi, on vastaajan kannattavaa nostaa esiin sanktiokumulaatio. 24 Adheesioperiaatteen haittavaikutuksista tarkemmin Jokela 2018, kohta VI.6.2. 25 Tällöin tuomioon oletettavasti haettaisiin muutosta. 26 ks. Ståhlberg Karhu 2013, s. 348 349. Kyseessä voi olla pelkkä näytön riittämättömyys, jotta tekijä joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen. Sama näyttö voisi taas olla riittävää siihen, että tekijä joutuisi vahingonkorvausvastuuseen. 27 Tolvanen 2005, s. 157.

11 järkeenkäypä lähtökohta. Vaikka vahinko on aiheutettu rikoksella ja vahingonkorvausvaatimukset usein käsitellään rikosasian käsittelyn yhteydessä, on vahingonkorvaus yksityisoikeudellinen asia (ROL 3 luku). Koska rikosoikeus olisi siis oltava viimeinen vaihtoehto ja vahingonkorvaus voisi joissain tilanteissa olla riittävä seuraamus, on tiedettävä molempien yleis- ja erityisestävistä vaikutuksista. Yleisestävyydellä tarkoitetaan sitä, mitä vaikutuksia seuraamuksella on yleisellä tasolla yhteiskunnassa ja erityisestävyydellä taas sitä, miten seuraamus vaikuttaa siihen ihmiseen, johon se on kohdistettu. Erityisestävyydessä siis tarkastellaan sitä, toimiiko seuraamus riittävänä pelotteena tulevaisuutta ajatellen sille yksittäiselle henkilölle, johon se on kohdistettu. Ja toisaalta yleisestävyys sitä, saako seuraamus estettyä muita ihmisiä tekemästä rikoksia. Hyvänä esimerkkinä toimii vankeusrangaistus. Kun rikoksesta on todellisuudessa tuomittu vankeusrangaistukseen, voi se tulevaisuudessa pelottaa rangaistuksensa sovittanutta ja toisaalta muut ihmiset näkevät rikosseuraamussysteemin toimimisen, jolloin he välttävät rikoksien tekemistä sen sisältämän riskin vuoksi. Rikoksien seuraamuksista on valittava sellaiset, jotka aiheuttavat asianosaisille mahdollisimman vähän haittaa, mutta joiden yleis- ja erityisestävät vaikutukset olisivat mahdollisimman suuret. Vahingonkorvaus voidaan myös mieltää legitiimimmäksi seuraukseksi kriminalisoidusta teosta kuin niin sanotusti ulkopuolisen tekijän eli valtion asettama rangaistus. 2.3 Miksi rangaista tai tuomita vahingonkorvauksia? Pauli Ståhlbergin ja Juha Karhun mukaan vahingonkorvausoikeuden tavoitteena on henkilöiden toimintavapautta liiaksi rajoittamatta ylläpitää järjestystä sekä turvallisuutta yhteiskunnassa. Keinoiksi näiden saavuttamiseksi he mainitsevat reparaation sekä prevention. 28 Reparaation kautta teko hyvitetään asianomistajalle tai teosta kärsineelle ja preventio taas ymmärretään tekojen ennaltaehkäisynä. Rangaistuksella ja vahingonkorvauksella rajoitetaan henkilöiden toimintavapautta sekä pyritään ohjaamaan henkilöt toimimaan siten, että he eivät aiheuta haittaa muille yhteiskunnan toimijoille. Molemmilla on siis tehtäviä, joilla yhteiskunnan toimivuus voidaan varmistaa, eikä kukaan voi saada itselleen hyötyä yhteiskunnan kannalta vahingollisilla tai kyseenalaisilla toimilla. 28 Ståhlberg Karhu 2013, s. 8.

12 Rangaistuksilla ja niiden uhalla lainsäätäjä pyrkii saamaan ihmiset käyttäytymään tietyllä tavalla. Tällöin yhteiskunnan jäsenet välttävät kriminalisoitua käyttäytymistä, jolloin tärkeitä oikeushyviä eli niin sanottuja suojeluintressejä saadaan suojeltua. 29 Kriminalisoinnilla tuotetaan siis rangaistuksen uhka, jolla vaikutetaan ihmisten toimintavapauteen. Sekä rangaistukset että vahingonkorvaukset vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen siten, että yksilöt pyrkivät huolellisuuteen toimissaan sekä välttävät tekoja, jotka voivat johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vahingonkorvausvastuuseen tai molempiin. Jotta rangaistuksen ja muiden seuraamusten uhka voi olla todellinen ja täten vaikutuksellinen, on rikollisista teoista rangaistava ja vahingonaiheuttajat saatava vastuuseen. Sitä kautta yleisestävä vaikutus syntyy. 30 Pelkkä kriminalisointi ei kuitenkaan riitä, vaan on huomioitava myös se, mitä tapahtuu, kun rikollinen teko on tehty huolimatta rangaistuksen uhasta. Vahingonkorvauksia ja rangaistuksia voidaan langettaa tekojen tai laiminlyöntien vuoksi. Usein ne siis kulkevat rinnakkain tekojen seuraamuksina. Aina teko ei kuitenkaan aiheuta vahingonkorvausvastuuta 31 ja toisaalta vahingonkorvauksen perusteena ei aina ole rikollinen teko 32. Rikoslaissa määriteltyjen kieltojen ja käskyjen tukena on sanktiojärjestelmä, jonka avulla rangaistusuhan kautta saadaan yhteiskunnan jäsenet välttämään normien vastaisia toimia. 33 Koska kyseisestä uhasta huolimatta ihmiset syyllistyvät rikollisiin tekoihin on oltava keinoja, joilla rikosten uhrien asema ja yhteiskunnan tila tulevat palautetuiksi mahdollisuuksien mukaan ennalleen. Huomataan, että vahingonkorvaus ja rikosoikeus ovat toisiaan täydentäviä järjestelmiä ja niiden toiminta ilman toisen olemassaoloa jäisi vajavaiseksi. Ilman vahingonkorvausta rikosoikeus ei juurikaan ottaisi uhria huomioon ja toisaalta pelkän vahingonkorvausjärjestelmän ollessa olemassa varakkaat voisivat toimia, kuinka haluaisivat. Suuri eroavaisuus tarkasteltavien käsitteiden välillä kumpuaa ihmisten perusoikeuksista. Rangaistuksella kajotaan yleisesti ihmisen omaisuuteen tai vapauteen eli perustavanlaatuisiin oikeushyviin. Tapio Lappi-Seppälä korostaa, että rangaistuksella aiheutetaan suoranaista kärsimystä. 34 Sen vuoksi rangaistuksen langettaminen on oltava erityisen 29 ks. Frände 2005, s. 22. 30 Frände 2005, s. 27. 31 mm. vaarantamisrikokset. 32 mm. sopimuksesta johtuva vahingonkorvausvelvollisuus. 33 Tapani Tolvanen 2016, s. 10. 34 Lappi-Seppälä 2000, s. 15.

13 justifioitua. 35 Perusoikeuksien riistämiseen, vaikkakin rikoksista johtuvien rangaistusten kautta, on siis oltava poikkeuksellisen perusteltua. Perusteluna rikosoikeudessa toimii rangaistusteoriat. Vahingonkorvauksen osalta ei tarvitse puntaroida samanlaista asetelmaa, koska vahingonaiheuttajalla on lähtökohtaisesti vastuu korvata aiheuttamansa vahinko 36. Rangaistuksia perustellaan yleensä sovitusteorioilla tai preventioteorioilla. Rangaistus mitoitetaan teon moitittavuuden perusteella. Sovitusteoriassa rikoksen tekijä pakotetaan rangaistuksen suorittamisen ajan katumaan ja pohtimaan tekoaan. 37 Sovituksena teosta voidaan ajatella kaikki tekijältä rikoksen tekemisen vuoksi vaaditut toimet, kuten anteeksipyyntö, vahingonkorvaus tai rikosoikeudellinen sanktio. Myös siis vahingonkorvauksella omalta osaltaan sovitetaan rikollista tekoa. 38 Ultima ratio -periaatteen 39 vuoksi esimerkiksi vahingonkorvauksen ja sovittelun käyttö tiettyjen kriminalisoitujen tekojen ratkaisuna on yhteiskunnan kannalta toimivampi ratkaisu kuin tekijälle rikosoikeudellisen sanktion määrääminen yhteiskunnan toimesta. Preventioteoriaa käsitellään jaksossa 2.6. 2.4 Vahingonkorvauksien ja rangaistuksen vaikutukset toisiinsa Vahingonkorvauksella ja rangaistuksella on lähtökohtaisesti toisistaan erilaiset tehtävät. Rangaistuksella täytetään yhteiskunnan tarvetta rikoksen sovitukseen 40 ja toisaalta taas vahingonkorvauksella täytetään asianomistajan tarvetta rikoksen hyvitykseen. Voidaankin pohtia, mikä keino vaikuttaa rikollisuuteen parhaiten. Kysymykseen ei ole yhtä oikeata vastausta, koska eri rikokset aiheuttavat yhteiskunnalle erilaisia seurauksia, jolloin niihin on syytä reagoida eri tavoin. Esimerkiksi tapauksissa, joissa rikoksentekijä todetaan erittäin vaaralliseksi muille yhteiskunnan jäsenille, on hänet eristettävä yhteiskunnasta, jolloin rikoksen yhtenä ja jopa tärkeimpänä seuraamuksena kyseisenlaisissa tapauksissa on ehdoton vankeusrangaistus. 35 Aiheesta lisää Frände 2005, s. 19. 36 Aina vahingonaiheuttaja ei välttämättä joudu korvaamaan omasta varallisuudestaan aiheutuneita vahinkoja vakuutusjärjestelmien olemassaolon vuoksi. 37 ks. Duff 2001, s. 110 ja Tolvanen 2005, s. 78 79. Duffin mukaan rangaistuksen aikana rikoksen tekijä voi miettiä omaa tekoaan ja mitä on aiheuttanut myös itselleen. Ei voida olettaa, että rikoksentekijä välttämättä katuisi tekoaan, mutta (vankeus)rangaistuksella voidaan osoittaa rikollisen teon moitittavuuden määrä, joka tullee ymmärretyksi rangaistuksen suorittamisen aikana. 38 ks. Tolvanen 2005, s. 79. 39 Ultima ratio -periaatteella tarkoitetaan sitä, että ennen rikosoikeudellisten seuraamusten käyttämistä pyrittäisiin käyttämään jotain muita keinoja, kuten vahingonkorvausta tai hallinnollisia seuraamuksia. ks. Tolvanen 2005, s. 157 168. 40 Rangaistuksella on muitakin tehtäviä, kuten rikosvastuun toteuttaminen.

14 Täydellisessä maailmassa sanktion ja vahingonkorvauksen uhka saisi ihmiset toimimaan huolellisesti ja nuhteettomasti yhteiskunnan jäseninä. Käytännössä pelkällä pelotusvaikutuksella ihmisten kontrollointi ei ole ihanteellisin tapa. Yleisestävyyden kannalta ihmisten moraalikäsitykset siitä, mikä on oikeanlaista toimintaa ja mikä väärää saa ihmiset paremmin pidättäytymään rikollisuudesta. 41 Joka tapauksessa yhteiskunnassa on oltava olemassa ensinnäkin rangaistukset ja toisaalta sellainen seuraamusjärjestelmä, jonka kautta rikostentekijät voidaan saada heihin kohdistuvan rikosprosessin ja mahdollisen rangaistusseuraamuksen jälkeen osaksi yhteiskuntaa siten, että heidät saataisiin pidättymään rikollisesta toiminnasta. Otetaan esimerkiksi kolme erilaista rikosta, jotta ymmärretään, kuinka tapauskohtaista vahingonkorvauksen ja rangaistuksen suhde voi olla. Murhassa rikoksen kohteelle rikoksen hyvittäminen on mahdotonta, vaikkakin vahingonkorvauksia voi tulla maksettavaksi lähiomaisille (VahL 5 luvun 4, 4a ja 4b :t). Kyseisessä tapauksessa sovituksesta huolehditaan lähtökohtaisesti elinkautisella vankeusrangaistuksella, jonka avulla myös eristetään vaarallinen rikoksentekijä yhteiskunnasta. Varkaudessa yleisesti korvauksen määrä on varsin helppoa arvioida, koska jotain toisen omaa konkreettisesti anastetaan. Rangaistuksen lieventämisperusteiden kanssa on oltava kuitenkin varovainen varkausrikosten osalta, koska mikäli tekijä säästyisi aina rangaistukselta, jos olisi esimerkiksi sopinut vahingonkorvauksista ja suorittanut ne jäätyään kiinni, ei rikollisilla olisi riskiä seuraamuksista varkausrikosten osalta, jolloin rangaistuksen preventiiviset vaikutukset eivät toteutuisi. Varkauden tekemisestä tulisi niin sanotusti kannattavaa. Pahoinpitelyyn lieventämisperusteet soveltuvat useasti hyvin. Lähtökohtaisesti pahoinpitelyn tapahduttua asianomistajan hyvittäminen on tärkeämpi tavoite kuin tekijän rankaiseminen. Siksi sovinto sekä tekijän pyrkimys vähentää rikoksensa vaikutuksia voivat johtaa siihen, että rangaistusta ei tuomita ollenkaan tai sitä lievennetään huomattavasti. Lieventämisperusteiden kannalta mielenkiintoisia ovat rikokset, joilla tekijä pyrkii saavuttamaan itselleen taloudellista hyötyä, kuten veropetosrikokset, joissa vapaaehtoinen rikoksella saavutetun varallisuuden takaisinmaksu voi lieventää rangaistuksia tuntuvasti, koska takaisinmaksulla pystytään ehkäisemään rikoksen vaikutuksia huomattavasti. 41 ks. Tolvanen 2005, s. 102 103.

15 Edellä esitellyistä esimerkeistä huomataan, että rikosoikeudessa on useasti hyvin vaikeaa antaa turhan tarkkoja määritelmiä tai vaatimuksia rangaistuksille tai rangaistusten määräämiseen. Rikokset voivat erota huomattavasti toisistaan, jolloin yleistys on hankalaa. Laki määrittelee rangaistuksen sekä vahingonkorvausten määräämisen lähtökohdat. Rangaistus on mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen (RL 6:4), kun taas vahingonkorvaus perustuu lähtökohtaisesti tahallisesti tai tuottamuksella aiheutettuihin konkreettisiin vahinkoihin, lukuun ottamatta kärsimyksestä suoritettavia korvauksia. Tuomioistuinten onkin, etenkin monimutkaisissa tapauksissa, kiinnitettävä huomionsa oikeuskäytännössä muotoutuneisiin yksityiskohtiin kohdistuviin oikeusohjeisiin ja pyrittävä puntaroimaan soveltuvatko tarkasteltavat oikeusohjeet ratkaistavaan tapaukseen. Esimerkiksi rangaistuksen määräämisen osalta näin tehdään. 2.5 Rikoksen hyvittäminen ja sovitus Kuten sanottu, vahingonkorvauksella hyvitetään rikoksella aiheutetut vahingot täyteen määrään asti, mutta rikoksesta kärsinyt ei saa hyötyä vahingonkorvauksesta. Suomessa on siis käytössä täyden korvauksen periaate. Kyseisen periaatteen mukaan suoritettujen korvausten määrä on oltava niin suuri, että korvauksen kautta vahingonkärsijä pääsee tilanteeseen, jossa hän olisi, mikäli vahinkotapahtuma olisi jäänyt tapahtumatta. 42 Tämän vuoksi korvattavaksi voi tulla muun muassa henkilö- ja esinevahingot, rikoksen aiheuttama kärsimys tai menetetty työtulo. Käytännöllisesti ajatellen koko rikosprosessia koskevia normeja tarkastellessa voidaan huomata, että rikos voi tulla hyvitetyksi jo ennen tuomioistuinprosessin alkamista. Esitutkintalain 3 luvun 10 tarjoaa mahdollisuuden esitutkinnan toimittamatta jättämiseen tai lopettamiseen, mikäli syyttäjä ROL 1 luvun 7 ja 8 :en mukaisesti todennäköisesti päätyisi syyttämättäjättämispäätökseen. Toisena vaatimuksena lainkohdan soveltumiseen on, ettei tärkeä yksityinen tai yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Edellä mainitun 7 :n 1 kohdan mukaan esitutkinta voitaisiin siis lopettaa tekijän rikoksen jälkeisen käyttäytymisen perusteella. Rikoksen tekijä on siis voinut päästä sopimukseen asianomistajan kanssa rikoksen vahinkojen korvaamisesta tai hän on voinut muulla tavoin rajoittaa korvauksilla rikoksensa 42 Ståhlberg - Karhu 2013, s. 397.

16 vaikutuksia. 43 Mikäli esitutkinta tulee suoritetuksi, on syyttäjällä mahdollisuus tehdä syyttämättäjättämispäätös ROL 1 luvun 7 ja 8 :en mukaisesti. Vaikka sen kautta rikoksentekijä todetaan syyllistyneen todennäköisesti rikokseen, jätetään tapauksessa syyte nostamatta edellä mainituin perustein. Rikoksen hyvittämisen osalta on kiinnitettävä huomiota myös siihen, kuka on oikeutettu korvaukseen rikoksen perusteella. Rikosoikeudessa on mahdollista, että asianomistajan osalta syyteoikeus on suppeampi tai laajempi suhteessa korvauksen vaatimiseen 44. Rikoksen sovitus kohdistuu hyvityksen tavoin menneeseen aikaan. Tehty teko on sovitettava yhteiskunnassa määriteltyjen sääntöjen mukaisesti. 45 Antony Duffin mukaan rangaistuksen kautta rikoksentekijän on mahdollista sovittaa 46 tekonsa, uusiutua sekä katua todellisesti tekoaan. 47 Ainakin uusiutuminen ja katumus on asioita, joita tekijän on subjektiivisesti käsiteltävä sekä ratkaista. Tietenkin niiden käsittelemistä on mahdollista tukea erilaisin keinoin, kuten terapian tai vertaistuen tarjoaminen. Teon sovittaminen voi usein olla myös tekijän mielestä tarpeellista, mutta myös yhteiskunta ja rikoksen uhri voivat vaatia rikoksen sovittamista jollakin tavoin. Usein rikos nimittäin aiheuttaa uhrilleen sellaista haittaa, joka ei pelkästään rahallisin korvauksin korjaudu. Tekijän pyrkimys poistaa tai rajoittaa tekemänsä rikoksen vaikutuksia osoittaa lievempää syyllisyyttä kuin uhrista piittaamaton käyttäytyminen rikoksen jälkeen. 48 Mahdollisesti kyseisenlaisen käyttäytymisen kautta tekijä voi myös sovittaa tekoaan suhteessa uhriin ja tätä kautta vaikuttaa uhrin elpymiseen myönteisesti. 49 Voidaanko hyvitystä ja sovitusta sitten laittaa tärkeysjärjestykseen? Onko uhrin hyvittäminen tärkeämpi tavoite kuin rikoksen sovittaminen? Kysymyksiin ei löydy suoranaista 43 ks. Tapani Tolvanen 2016, s. 187. Rikosten vaikutuksia voidaan myös rajoittaa tai poistaa monilla muillakin tavoilla kuin vahingonkorvaamisella, kuten rikoksella saatujen tavaroiden palauttamisella. Myös sovintosopimuksessa voidaan päätyä muunlaiseenkin hyvitykseen kuin pelkkiin vahingonkorvauksiin tekijältä asianomistajalle. 44 Ståhlberg Karhu 2013, s. 329. 45 Tässä esityksessä ei oteta enempää kantaa siihen, mihin sovitus alun perin perustuu ja kuinka rikoksen sovituksen ajatus on muotoutunut osaksi rikosoikeudellista seuraamusjärjestystä. ks. lisää Tolvanen 2005 s. 77 78. 46 Duff puhuu termistä reconciliation, joka voidaan ymmärtää myös sovinnoksi. Tällä osalla on siis vahva yhteys rikoksen uhriin ja häneen kohdistuvaan anteeksipyyntöön Tässä yhteydessä Duff myös yksilöi sovittelun (mediation) käyttökelpoisuuden silloin, kun sovitus voidaan ajatella tärkeäksi osaksi rikoksen aiheuttamien negatiivisten seikkojen poistamista. ks. lisää Duff 2001, s. 109. 47 Duff 2001, s. 107. ks. myös Tolvanen 2003, s. 78 79. 48 ks. HE 44/2002 vp, s. 199. Hallituksen esityksen mukaan vapaaehtoinen rikoksen vaikutusten rajoittaminen ja poistaminen vaikuttaa syyllisyysarvosteluun. 49 ks. Komiteanmietintö 2003, s. 295 297 ja Ervasti 2000, s. 1250 1252, jossa Ervasti listaa rikossovittelun positiiviset puolet.